Ylvis: Stonehenge

On ollut taas kiireinen viikko. Mulla on tenttiviikko, joten koulua on ollut kohtuullisen vähän, ihan vaan että ehtisin lukea tentteihin. Arvatkaa oonko ehtinyt? En! On ollut kiire treenatessa. Oo äiti ylpee kun tätä luet.

Maanantaina kävin kouluttamassa vanhaa tokoryhmääni, olin ihan imarreltu, kun huolivat multa koulutusta, vaikka kolme kuukautta sitten treenattiin vielä samassa porukassa < "<3> Omat treenit jäi sitten lyhyemmiksi, mutta jotain perusjuttuja ehdittiin tehdä. Ruutuunlähetystä Stefan kanssa, seuruuta Possun kanssa.

Tiistaina tehtiin taas tokoa, tässä vaiheessa tajusin että lauantaina on tokokoe, ja panikoin. Treenit meni ihan vituiks Stefan kanssa, kun se reagoi siihen mun jännittämiseen. Sille oli mahdotonta mm. ihan perus m-i-vaihto kaukoissa. Merkin se sentään osasi. Possu teki taas seuruuta, sekä kapulan pitoja, kevyemmällä kapulalla. Oon tehnyt sille kapulanpitoja pk-kapulalla ja ne on tosi hyviä, nyt ohjatunkapulalla se oli ihan hirveetä! Possu vaan heitteli kapulaa ja oli tohkeissaan. Täytyy siis treenata myös kevyemmällä kapulalla. Vai saanko kiertää koko ongelman ja käyttää 650g kapulaa?

Tiistaina ajoin myös Stepsulla kokeenomaisen jäljen. Janalta nousi takajälki, mutta kun otin koiran takaisin janalle, se nosti sen kivasti ja lähti ajamaan. Ei ollut parasta Stefaa, 4 ja 6 -kepit jäi. Aattelin jo että ei sit, en ilmoa kokeeseen, mutta sitten se palasi takaisin hakemaan kutoskepin. Jäin kahden vaiheille.

Possukin jälkeili ja oli tehokas. Possu on ihan mahtava jäljellä, sen kanssa mennään ens kesänä jälkikokeisiin!

Tehtiin myös tottista, esteitä. Stepunmuru hyppi hienosti metriä kapulan kanssa, ja teki kokeenomaista a-noutoa.

Keskiviikkona TAAS tokoa. Nämä oli viimeistelytreenit ennen koetta, joten otettiin vaan niitä meidän vaikeita juttuja. Tunnari, jossa koira oli tosi tohkeissaan ja toi eka väärän, tokalla kertaa keskittyi ja toi oman. Ruutua, josta Stefa palaa takaisin jos ei heti löydä. Nyt se kyllä löysi joka kerta paikalleen, joten en päässyt puuttumaan sen luovuttamiseen. Pitää vaan toivoa, että se kokeessakin bongaa ruudun heti. Ja kaukoja, joissa se osasi jopa erotella m-i ja m-s -vaihdot. Ehkä meillä on vielä toivoa! Tosin, yritän ajatella ettei sillä lauantain kokeella ole niin väliä, ykkönenhän meillä jo on, ja tk3:sta ei olla hakemassa.

Possu teki liikkeestä jääviä kokeenomaisesti. Kokeenomaisuus on sille ongelma, kun mukana on liikkuri, Possu tekee aina maahanmenon. Ollaan siis tehty hirveästi seisomista liikkuroituna, ja aina olen korjannut kun se tekee väärin. Nyt se sitten teki pelkkää seisomista kun oli liikkuri. Ollaan ihan selvästi tehty liian vähän kokeenomaista, kun Possu ei pysty erottelemaan jääviä kokeenomaisina. En tahtoisi ottaa sille mukaan vihjesanoja, koska yritän kouluttaa sen heti evl-malliin, ja jossain vaiheessa ne olisi häivytettävä kuitenkin, mutta kohta on pakko. Paljon vaan liikkuroituja jääviä nyt, jotta saatais tähän jotain järkeä.

Possu teki myös luoksetuloa suoraan eteen, josko saisin sen seuraavaan kokeeseen jo tulevaan luoksarin "oikein". Samoin tehtiin vauhtinoutoa ja hyppyä. Possu on niin kiva pieni pakkaus, se on sormien napsautusta vaille avo-valmis. Kaukoja olen vain pomputellut sille villisti, mutta nekin saadaan kyllä kuntoon nopsaan. Paikkis piilossa ei ollut sille mikään juttu, maanantaina kokeilin mitä se siitä tuumaa, ja keskiviikkona tehtiin jo kolme minuuttia niin että olin koko ajan piilossa. Possulle se on niin herttaisen yhdentekevää, se vaan tekee mitä on opetettu, pikkuseikoista välittämättä. (Paitsi liikkureista se välittää. Voi toki myös olla, että mä oon tehnyt aina treeneissä liikkuroituna vaan maahanmenoa, mistä tämä päähänpisto.)

Keskiviikkona Stefa myös hakuili, tavoitteena suora syvä pisto. Oikeasti keskittyminen oli mun lähetyksissä, mä kun roiskin koiraa menemään mihin sattuu. Saatiin kivoja suoria pistoja, mun pitää ite vaan keskittyä. Tosin, myös treenata pitää lisää. Kaikki eteenpäinkääntymiset ja tyhjät kyllä onnistuu, jos koira vaan menee eka sen viiskyt metriä suoraan.

Ja jälkikin me tehtiin, kaveri katsoi meidän janatyöskentelyn, josko mentäis sinne kokeeseen. Stefa oli HIRVEÄ (taas sillä näkyy kahta viikkoa ennen koetta että mä jännitän kokeeseen menoa), se nosti oman jäljen heti, ja PALASI TAKAISIN JANALLE. Se ei oo ikinä luopunut jäljestä, olin ihan mind blown. Lopulta kun se lähti ajamaan, se nosti vain kakkoskepin kolmesta. Ihan äärimmäisen surkea suoritus, vaikka maasto olikin ryteikköistä, ja oli satanut koko vajaan kolmetuntisen mitä jälki oli vanhentunut. Silti. Olin ihan että eiii, ei kokeeseen, mutta kannustusjoukot totesivat että kylläpäs. Yrittää pitää aina.

Tänään sitten lisää hakua, tällä kertaa Possusen kanssa. Possu teki norjalaista sekametsää haamuilla, ensin sille näytetään kaikki maalimiehet käänteisessä järjestyksessä, ja sitten lähetellään. Possu oli ILMIÖMÄINEN, se meni suoraan, syvälle, täydellisesti. Ja palasi keskilinjalle maalimiehiltä kun kutsuin, keskittyi, katsoi mihin lähetin, ja meni sinne. Kovaa. Täydellisesti. Suoraan kuin viivottimella. Possu ei yhtään välitä maastonmuodoista, kivistä ja kannoista, jotka saavat Stefan kääntyilemään minne sattuu, se vaan menee keskeltä läpi. Toi koira on niin ihana < " <3>Vielä kun saisin siltä avut pois meidän olis tän vuoden tavoitteet tässä. Rakas hakusika < " <3>

Seuraavana Stefan esineruutu, joka oli kammottava. Se ei vaan mene syvälle, ja kun se ei mene syvälle, se ei löydä, ja lannistuu, ja tekee vielä lyhyempiä pistoja. Voi että. Tätä pitäis lähteä työstämään oikeasti järjestelmällisesti, eikä niin että teen kerran viikossa jotain ja aina menee vituiksi. Tehtiin sitten niin että avustaja näytti KAIKKI esineet, ja saatiin Stefa uppoamaan. Näin on varmaan jatkettava.

Ja vielä jatkettiin tottiskentälle, joka oli jonkinasteinen katastrofi. Tehtiin pareittain, Stefa HAUKKUI paikallaolossa kun pari teki noutoa. Ihan ihmeellistä. Ei onneksi lähtenyt, tietenkään. Mutta typeräähän toi on silti. Stefan vuorolla tehtiin vähän seuruuta, lähinnä kääntyilin vasempaan kun se keuli niin kovin josko pääsisi tekemään eteenmenoa. Minkä jälkeen tehtiin esteitä, Stefa teki metrisen erinomaisesti. Minkä jälkeen tehtiin a, ja heitin kapulan minne sattui. Hain sen ja heitin kapulan päin estettä. Hain sen ja heitin kapulan vinoon. Ja annoin Stefalle luvan mennä, kun en vaan jaksanut enää yrittää. Stefa yritti kiertää, kutsuin takaisin, ja lähetin esteen kautta. Minkä jälkeen ei päässyt estettä ylös kun vauhti ei ollut riittävä, ja kiersi. Otettiin uusiksi. Sain heitettyä nätisti, Stefa lähti nätisti, mutta paluuseen vauhti ei riittänyt, Stefan tassut kävivät esteen harjalla, minkä jälkeen se tipahti ryminällä takaisin alas, selälleen.. Tulee niin paha mieli näistä esteistä, fiksu varmaan jättäisi pk-touhut sikseen mutten minä. Stefa vähän vinkui, mutta ei näyttänyt muuten käyneen pahasti, joten laitoin sen kiipeämään esteen vielä ilman kapulaa. Stefa on niin tommonen, jos se satuttaa itsensä, se on ihan nyyh, mutta tekee kuitenkin kun patistaa, ja (nykyään) unohtaa sen jälkeen koko jutun. Tää on oikeasti aika mullistavaa, ennen Stepsusta ei tälläiseen palautumiseen ollut. Siltikin pitää viedä se hierojalle, on tosi ahdistavaa kun koira kolhii itseään koko ajan, eikä oikeasti tiedä kuinka pahasti siinä käy. Loppuun Stefa sai tehdä vielä eteenmenon ja oli iloinen. Ja liikkui normaalist, hyvä.

Kostoksi Stefa haukkasi mua käteen oikein vanhanaikaisesti, kun yritti osua palloonsa. Se oli mulle ihan oikein. Kädet oli niin jäässä etten ees tuntenut mitään, nyt sen sijaan särkee niin vietävästi vasenta kättä, ja etusormi sinertää. Sellaista sattuu.

Mä sen sijaan totesin että ei mihkään jälkikokeeseen. Ilmo ois ollut tänään, mutta ei vaan kannata edes yrittää. Kaikki on niin kesken. Voishan sieltä tulos tulla joo, mutta ihan yhtä hyvin vois jättää tulematta. Panostetaan siihen hakukokeeseen ja jälkeillään ens kaudella lisää.