Mutta siis, oli NIIN KIVAA treenata taas tutulla porukalla, kun ihmiset tuntee koiran, tietää miten palkataan, ja suhtautuu asiaan sopivalla vakavuudella :D Tallattiin 150m alue ja Stefakin teki melkein koko radan.. huhhuh kun me ollaan niin isoja ja taitavia jo. Stepsulla jatkettiin siitä mihin syksyllä jäätiin, eli tyhjistä pistoista. Ei ihan mennyt niin kuin meinasin, joten seuraavaksi ohjelmassa ovatkin eteenpäin suuntautuvat pistot noin ylipäätään. Maalimiehet kyllä löytyivät hyvin, kovaa ja taitavasti, ja koira muisti senkin kuinka siellä käyttäydytään! Jeejee, kyl meidän maastot on kohta priimaa.
Possukaiselle tein NÄKÖLÄHTÖJÄ. Melko ihmeellistä, en olisi ikinä kuvitellut että teen koirilleni näkölähtöjä, mutta niinpä vain tehtiin, ja hyvin ne toimivatkin. Jatkossa näitä tuskin on luvassa, koska tahdon pitää koiralla nenän auki, nyt hain lähinnä vaihtelua hajunhakuihin.
Possu joka tapauksessa sinkosi maalimiehille kuin vanha tekijä, pysyi nätisti maalimiehen kuljetuksessa, ja tuli komeasti sisääntulona luokse kun sen sieltä kutsuin. Tässä ollaan kyllä edistytty talven aikana, syksyllä se kadotti kokonaan korvansa hakumetsässä, ja oli kiinnostunut vaan maalimiehistä. Voi olla että mäkin oon oppinut toimimaan sen kanssa oikein, eikä muutos ole tapahtunut itse koirassa. Tai sit siitä on vaan tulossa muru <3 div="">
Loppuun tehtiin vielä Stepulla ilmaisuja, kun ne on meillä junnanneet paikallaan, tosi pitkään. Teoriassa runko on kasassa, lähetän koiran maalimiehelle, se ottaa rullan (sit se vähän lagaa), tuo rullan mulle, kytken, lähetän.. Ongelmana on ollut vain se, että joudun antamaan sille varmistelun, "hyvä" aina kun se nappaa rullan, ja siitä pitää päästä eroon. En mä varmaan hakumetsässä näe rataa viidenkymmenen metrin päähän joka suuntaan niin että voisin kehua sitä kun se ottaa rullan :D Ratkaisu tähän löytyi yllättävän helposti, mun piti vaan lopettaa sen hyvän sanominen. Kävellä eteenpäin ja odottaa. Tehtiin neljä toistoa, toisella ja kolmannella koira mietti hyvinkin pitkään maalimiehelle rullaa tarjoten, ennen kuin tajusi tuoda sen mulle. Neljännellä miettimistä ei kuitenkaan enää tarvittu, vaan koira pinkaisi matkaan asiaa sen kummemmin pohtimatta ja teki ihan täydellisen ilmaisun.
Seuraavana mun pitää alkaa roikkua mukana liinassa. Se sai Stepulan vähän epäröimään, koska enhän mä oo ikinä tajunnut siitä liinasta kiinni ottaa. Mutta onhan tässä onneks vielä aikaa kesään ja meidän koetavoitteisiin, joten kyllä se senkin oppii, varmasti.
Treenin jälkeen poikkesin vielä tottiskentällä treenaamassa laukauksia. En kyllä ampunut, mutta edistyttiin silti :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti