Hank Solo: Söpö

Possuhan on ajanut pari hassua jälkeä pentujen jälkeen. Niin ajattelin sitten viedä sen jälkikokeeseen. Tarkoituksena oli viedä viime viikolla Hämeenkyröön, mutta eihän sinne tietenkään mahtunut vaikka soitin yli sata kertaa. Niin iski sitten joku mielenhäiriö, kun Facebookin Äkkilähtö-ryhmässä kerrottiin Kajaanin kokeessa olevan tilaa.

Niin lähdettiin sitten Kajaaniin.

Seinäjoelta ajaa Kajaaniin noin neljä ja puoli tuntia, jos joku miettii.

Eksyttyäni ensin Kajaanin keskustaan (navigaattorini tykkää tehdä sellaisia jekkuja että vie minut sokkeloisimpaan mahdolliseen paikkaan ja tilttaa) löysin kentän ja paikallisen kenneltyttöni. Koe alkoi tottiksella, ja arvoin meille numeron 4. Toinen pari, ensimmäisenä paikkiksessa. Kyllä kummastun jos joku kerta ollaankin ensin suorittamassa, koska olen koetreeneissäkin pistänyt Possun ensin makaamaan kun kuvittelen sen vaikeammaksi tilanteeksi. Possuhan totta kai makasi hyvin, koska se on Possu. Jäi X-asentoon makaamaan, ja oli X-asennossa koko toisen koiran suorituksen ajan. Tästä saatiin erinomainen.

Yksilöihin lähdettäessä Possu lähti kivasti. Piti paikkansa laukausten ajan, mutta pitkän seuruusuoran päässä alkoi haahuilla. Annoin noin miljoona hyvin hiljaista lisäkäskyä, mutta Possu korjasi itsensä juoksu- ja hitaaseen osuuteen tultaessa. Oli se paljon nihkeämpi kuin viimeksi, mutta olenkin tehnyt seuruuta hävettävän vähän. Henkilöryhmään mennessä Possu lähti myös käsistä, mutta korjasi onneksi itsensä. Tästä tyydyttävä.

Istumisessa ei ongelmaa, erinomainen. Maahanmenossa ja luoksetulossa TODELLA vino loppuasento :D Erittäin hyvä. Tasamaannouto parasta Possua, erinomainen. Mutta hyppynoudossapa kävikin hupsusti, Possendahl kolautti päin pressuestettä mennessä ja este kaatui, mikä ei pikkukoiraa hidastanut vaan se nappasi kapulan ja hyppäsi kaatuneen esteen vielä takaisinkin päin. Tästä saatiin tyydyttävä?! Kysyin tuomarilta liikkeen jälkeen pitääkö uusia kun ei pysty takaisinhyppyä arvostelemaan, mutta sanoi ettei tarvitse. No, en valita vaikken olisi itse antanut puutteellista parempaa :D Estenoudossa Possu kiersi mennessä, takaisintullessa annoin lisäkäskyn ja kiipesi esteen yli. Tästä puutteellinen. Eteenmenossa Possu pysähtyi maahan-käskyllä seisomaan ja vaati toisen käskyn maahanmenoon - jälleen oma mokani liian vähällä treenillä, ei olla tehty tätä kertaakaan sitten viestikokeen. Olisiko noussut vielä seisomaankin ennen kuin sen vierelle pääsin ja käskin lisäkäskyllä maahan, arvosana kuitenkin erittäin hyvä. Kokonaispisteet 84, ja sehän riittää! Luulin että ei millään kun hyppyeste kaatui ja tuli muutenkin sekoiltua, mutta noin vaan.

Sitten tehtiinkin esineet. Mentiin niihin ihan suoraan tottiskentältä, jos oisin fiksu oisin antanut koiran vaikka lepäillä hetken, mutta näh. Esineet menikin sitten ihan penkin alle, Possu oli hirveällä raivolla menossa, käveli kirjaimellisesti takajaloillaan esineruutuun. Lähetin sen etsimään ja se meni innolla, löysi ehkä ekan esineen aika pian, mutta kun tuli pöpeliköstä sillä ei sitä ollutkaan..? Tuomari sanoi jälkeenpäin että katsoi koiran lähteneen esine suussa mutta pudottaneen sen. Possu merkkasi kaikki kolme esinettä, mutta ei vaan lähtenyt tuomaan - nyt on helppo jälkiviisastella että olisinpa antanut jonkun lisäkäskyn kun näin että koira merkkaa. Mutta ei. Siellä se sitten hortoili koko viisiminuuttisen, eikä lopult halunnut oikein ruutuun edes mennäkään. Ei ihme. Fiksuna vielä vähän marmatin sille että menes nyt - niin kuin se olisi mitään auttanut. Esineistä siis 0, ja kovat paineet jäljelle.

Olin aivan kauhuissani jäljelle lähtiessä. Arvoin vielä alokasluokan viimeisen jäljen, ja kisakaverit pelottelivat että kai otit otsalampun mukaan, ilta kun alkoi jo vähän hämärtää. Selvisin ihmeen kaupalla janani luo elossa (onnistuin tekemään hirveän kriisin jo autoletkassa siirtymisestä kun piti osata jäädä jonon viimeisenä oikeaan kohtaan odottamaan tuomaria) mutta onnekkaasti toisella puolella tietä olevalle janalle oli menossa hurjan fiksu ja mukava kakkosluokan koirakko, joka sai minut hengittämään ja edes vähän rauhoittumaan - sitten kyllä kun tuomari lopulta saapui paikalle menin niin tolaltani että nappasin Possun autosta ja kiisin janalle edes pissattamatta sitä välissä - janallehan se sitten pissi :D

Jana oli pelottanut minua kaikkein eniten, ja onnistuinkin sen sitten sössimään ihan huolella. Lähetin Possun huonosti, se lähti tosi hitaasti (johtuisikohan esineruutufiaskosta) kävelemään janaa eteenpäin. Hermostuin itse ja lähetin sen uudelleen parin metrin päästä. Liina sotkeutui puuhun, ja koska mulla on liinana vanha pyykkinaru jonka olen solminut kahdesta palasta, se solmukohta takertui siihen puuhun oikein kunnolla.. Possu lähti takajäljelle, tuomari kutsui meidät takaisin ja lähetin Possun vain janaa eteenpäin enkä kääntänyt sitä oikeaan suuntaan. Sitten se lähti samalle takajäljelle hetkeä myöhemmin ja odotin jo josko kohta meidät kutsutaan pois janalta pelleilemästä ja hylätään koko jälki. Mutta noin vaan tajusin Possun sitten kääntää ja se lähti ajamaan jälkeä. Tosi nätisti! Hämmennyin kuinka nätisti, vaikka ainoa ohje jäljelle oli luottaa koiraan, se kyllä osaa asiansa.

Kun janalta oltiin selvitty sainkin vaellella hengittämättä metsässä. Ensimmäinen keppi nousi nopsaan, toinenkin heti perään. Ihan hämmästyin että ei ne nyt näin tiheässä voi olla! Sitten Possu alkoi jotain sekoilla, mutta tajusin onneksi että tämähän on nyt suora kulma, ja annoin Possun jatkaa eteenpäin. Sitten ajattelin että kolmas keppi jo jäi, kun seuraava keppi tuli. Sitten päädyttiin johonkin risupöpelikköön ja olin että ei hel.. ei ykkösluokan jälki tämmäisessä voi mennä, ollaan ihan hukassa! Mutta Possu vaan jäljesti. Ja sitten nousi taas keppi! Ja sitten Possu lopetti jäljestämisen. Jaha, se oli sitten tässä, mietin. Kaksi keppiä on jäänyt ja olen keskellä metsää enkä osaa pois. Possu näki superpelottavan kannon jolle mörköili iltahämärässä (minun kolmevuotias koirani mörköili..), joten minun oli marssittava pois jäljeltä ja mentävä näyttämään että katso nyt, se on kanto. Niinpäs onkin, sanoi Possu. Sitten se haistatti minulle ja alkoi pyöriskellä ympäriinsä ja olin sillai selvä, kannatti ajaa Kajaaniin asti. Vein sitä takaisin päin niille main mistä edellinen keppi oli noussut, ja Possu lähti yhtäkkiä ihan yllättävään suuntaan - ja sitten tajusin että sehän oli taas jäljellä. Ja sitten nousi keppi! Viides keppi, jälki jatkuikin vielä! Possu lähti jälkeä eteenpäin, juosten, ja sain mennä hirveää kyytiä pysyäkseni sen perässä. Possuhan jäljestää aina rauhallisesti kävelleen, ja nyt se meni välillä laukkaa nenä maassa. JA SITTEN SE NOSTI KUUDENNEN KEPIN JA ALOIN HUUTAA ETTÄ HYVÄNEN AIKA POSSU ONKO SE MUKA JO KUUDES KEPPI AAAAAAA!!! Ja niin se oli, päässä ruksi josta päättelin että sen täytyy olla the kuudes keppi. Ja läheisessä puussa oli valkoinen kreppi merkkaamassa että tulkaa nyt pois sieltä metsästä sekoilemasta, me kaikki hävetään teitä.

Hirveetä kyytiä autolle, supertaitava Possu autoon palkkaamatta, ja kaasu pohjassa keppien luovutuspaikalle. Että eihän meidän aika riitä, me ollaan oltu täällä ainakin kaksi tuntia ja on ihan pimeääkin jo. Luovutin kepit. Ja aika ilmeisesti riitti. Ihan paniikissa kysyin keppien vastaanottajalta voiko olla että saatiin janalta alle 20 pistettä ja jäätäisiin kuudesta kepistä huolimatta ilman tulosta. "Mene tuomarin luo, sillä se selviää." Ja niin minä menin. Tässä vaiheessa vilkaisin kelloa, ja se oli vasta puoli kahdeksan - seitsemän aikaan olivat ensimmäiset menneet jäljille, uskoakseni, ja me oltiin loppupäässä, joten oltiin harhailtu siellä jäljellä 5-10 minuuttia. Ja luulin että oltiin oltu siellä ikuisuus. Onnistuin ilmeisesti putoamaan johonkin aikamadonreikään.

Menin takaisin kentän laitaan, ja hiivin kauhuissani kanttiiniin jonka vieressä tuomari joi kahvia. Että paljonkohan me saatiin pisteitä janalta. Sihteeri selasi pikaiseen paperit "28." Riittääkö se tulokseen jos saatiin kuusi keppiä ja esineistä 0? "En nyt uskalla tarkistamatta luvata, mutta eiköhän se riitä." Ja sitten tuomari havahtui. "Tämähän on se jolle täytyy mainita puutteellisista varusteista." Ja sitten alkoi saarna :D Ja se kesti. Että minkään vanhan pyykkinarun kanssa ei jälkikokeeseen tulla, se takertuu puihin ja häiritsen koiran työskentelyä. Heti seuraavana päivänä ostamaan kunnon jälkikaapeli! Ja oletkos ikinä avannut sääntökirjaa, jos koira menee takajäljelle, käännät sen keskilinjalla ja annat ajaa. Ja kuljit ihan liian lähellä koiraa, sekin johtuu niistä puutteellisista varusteista, ei tarvitsisi olla niin lähellä jollei olisi puuhun takertuvaa pyykkinarua. Ja miten täytyy koiralle hattua nostaa kun työskentelee minun sekoiluista huolimatta. Ja sitten sama alusta. Painokkaammin. Kovemmalla äänellä. Ja minä vain nauroin. Ei pystynyt siinä vaiheessa kuin istumaan alas ja nauramaan. En pysty tunnetusti syömään mitään ennen kokeita, ja siinä, iltakahdeksan maissa alkoi vähän jo heikottaa. Joka paikkaan sattui, olin ilmeisesti rämpinyt aika tahtia metsässä Possun perässä. Ostin buffetin kiitollisena tyhjäksi ja menin palkkaamaan supertaitavaa koiraani.

Possu sai siis kuitenkin JK1-tuloksen 2-tuloksella. Maasto 158 ja tottis 84. Huh meitä.

JK1 Possu!

Stefastakin vähän raporttia. Käytiin maanantaina eläinlääkärissä viemässä pissanäyte ja ottamassa verinäyte. Tulokset tulivat eilen, ja Stefalla on maksa-arvot koholla. Tänä aamuna hain jonkun lääkkeen siihen sekä erikoisruuan.. Kohonneet maksa-arvot voivat viitata joko alkavaan vajaatoimintaan tai myrkytykseen (varmaan muuhunkin, mutta näitä todennäköisimpinä käytiin läpi). Toivon että se on myrkytys, jolloin kuukauden erikoisruoka- ja lääkekuuri saisi arvot takaisin normaaleiksi ja elämä palaisi uomiinsa. Myrkytys myös selittäisi vaisuuden alkamisen torstain ja perjantain välisenä yönä kuin katkaisijasta. Muttei minulla ole aavistustakaan mikä sen olisi voinut aiheuttaa.