Viime ajat ovat olleet vähän tylsiä. Tessu satutti tassunsa helmikuun alussa, eikä se ole vieläkään aivan kokonaan parantunut. Koirillani ei ennen ole ollut tuollaista polkuanturahaavaa joka ei tunnu paranevan millään. Parin viikon parantumisen jälkeen kun oltiin jo voiton puolella Tessulta hajosi lenkillä tossu, ja haava repesi uudelleen lähes alkutilanteeseen. Yksi antibioottikuurikin siihen tässä välillä jo syötiin, ja kaikenlaisia rasvoja ja jauheita tuli kokeiltua. Loppujen lopuksi tuntui että rasvat vain pehmensivät loppupolkuanturankin paljon alkua huonommaksi, joten en enää tehnyt tassulle yhtään mitään. Polkuantura on palautunut hyvin ja siinä on enää pieni kuluma keskellä, ja nyt olen alkanut käyttää sitä jo lenkeillä ilman tossua. Pidempiä lenkkejä tai hankikannoille menemistä olen välttänyt, ettei oteta taas takapakkia. Kaiken kruunuksi sain vielä ikävän flunssan, jonka takia olen saikutellut pari päivää töistä ja loppuajan vain yskinyt sisikalujani pihalle. Onneksi sentään tähän vaiheeseen, joten toivon mukaan ollaan sitten treenikunnossa sekä minä että koirot samaan aikaan.
Syytä nimittäin on. Minut hullutettiin ilmoittautumaan Tessun kanssa BH-kokeeseen toukokuulle. BH-kokeeseen, me jotka ei osata edes kääntyä seuruussa. Näköjään se ei haittaa, vaan olen juuri niin hullu kuin olen aina ollutkin. Kuitenkin meillä on oikeastaan kaikki jo harjoiteltuna, seuruuta pitää vain pidentää ja vaikeuttaa, samoin paikallaoloa. Kaupungissahan me kuljetaan säännöllisen epäsäännölliseksi, joten kaupunkiosuuden pitäisi mennä suht kivuttomasti. Joka tapauksessa se on hauskin osa treenata, joten mitäpä tuosta.
BH-kokeeseen ilmoittautuessa ilmon vastaanottaja erehtyi lipsauttamaan "kun meillä on myös se jälkikoe syyskuussa.." Puhelun jälkeen join kupin kahvia seinään tuijottaen ja soitin sen jälkeen takaisin että varaahan paikka myös sinne jälkikokeeseen. Se on nyt Tessun nimellä, vaikka Tessu-rukka ei ole tainnut ajaa elämässään vielä yhtään jälkeä, tehdä yhtään esineruutua tai edes nähnyt PK-esteitä. Eikä sillä tosiaan ole vielä sitä BH-koettakaan, saati edellytyksiä siihen.
No, hillitäkseni järkytystänne kerron että back up -suunnitelma on viedä Possuli sinne. Joten ei se ehkä oikeasti ihan niin holtiton suunnitelma ole kuin alkuun kuulostaa. Mutta tuli nyt sitten oltua hullu ihan urakalla. Onpahan sitten taas korkeuksia joista pudota.
Tokon SM-treeneissäkin me käytiin kääntymässä viime kuussa, mutta into tokoon ei ole aivan täysin vielä palautunut. Tuntuu noi PK-lajit sen verran omimmilta nyt, että taitavat Possu ja Tessu saada treenailla niitä. Harmi sinänsä, koska Stefan EVL-koekunto ei ole mitenkään kaukana, mutta en vaan jaksa hienosäätää.
Stefanovitz täyttää tänään kymmenen. Hän on vielä sielultaan nuori ja notkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti