MIKA: Celebrate

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Työpäivät ovat venyneet, enkä kertaakaan ole päässyt vain kahdeksalla tunnilla. On ollut pimeää ja on väsyttänyt, joten treenit jätin suosiolla välistä. Koirat ovat lenkkeilleet ja aivotyöskennelleet sisällä. Aivotyöskentely on tarkoittanut tässä yhteydessä tunnaria kaikilla kolmella (piti opettaa Teslallekin kun se oli niin kateellinen muille) sekä kaukokäskyjä Tessulla, Possulla ja välillä Stefallakin.

Perjantaina jaksoin sentään treeneihin, kun sunnuntain koetta ei huvittanut perua pelkän työkiireen takia. Muutenkin yritän hakea elämääni nyt suuntaa joka antaisi minun tehdä asioita joista pidän, eikä antaisi töiden viedä minulta jaksamista. Välillä melkein suututtaa että ensimmäiseksi karsin väsymyksessäni elämästäni ne asiat jotka tekevät minut iloisimmaksi.

Perjantaina koirat tekivät kokeenomaista treeniä. Possu tunnarin, kauko-ohjausta ja ohjatun noudon alun. Tunnari oli Possuksi huono, mutta oikean se silti toi. Kaukoissa kävin palauttamassa sen kerran paikalleen kun M-S -vaihto tapansa mukaan liikkui eteenpäin, ja ohjatun alku oli ihan priimaa.

Stefa teki myös tunnarin, kiertonoudon sekä seuruuta. Stefa oli ihan räjähtämispisteessä kun tuli halliin, puri minua innostuksessaan kämmeneen ja nouti sitten kaikki tunnarikapulat. Tässä vaiheessa totesin että that's it, ei me osata vireenhallintaa vielä niin että tunnari voisi onnistua kokeessa. No, se ottaa aikaa, joten yritin päättää etten treenaa sitä enää ennen koetta. Ei se siitä kuitenkaan enää päivässä muutu.

Uuden liikkeen Stefa tekikin sitten ihmeellisesti! Virheetön suoritus, varmaan ekaa kertaa ikinä. Kapuloita vietäessä se katsoi tarkkaan kummankin kapulan, ja mulkoili ne vielä niiden välistä juostessaan, mutta juoksi vaan merkille ja lähti nätisti takaisin päin. Olin suorastaan ihmeissäni, suoritus oli selvästi yli meidän keskimääräisen tason! Lopuksi tehtiin vielä seuruuta, jossa ajattelin että tehdään pitkää pätkää niin kai se jossain vaiheessa rauhoittuu. Ei se rauhoittunut. Palkkasin sen sitten lopulta kun se teki edes sinne päin, koska minusta loppuu puhti ennen koiraa jos lähden seuruuttamaan sitä niin pitkälle että se rauhoittuisi.

Tessu teki kokeenomaisena liikkeestä maahanmenon, jonka istui. Kaukokäskyt tosi läheltä. Olen tosiaan vaihtanut nämä etujalkakaukoiksi, ja tämä oli nyt eka kerta kun tehtiin kokeenomaisena. Näköjään olin tehnyt saman virheen kuin Possun kanssa, ja Tesla ennakoi hurjasti vaihtoja kun olisi pitänyt pitää sama asento kolme sekuntia. Hupsista. Viikko aikaa saada tämä kasaan, mitenköhän käy? Lopuksi vielä luoksetulo jossa autoin, tuli silti vähän vinoon loppuasennon.

Lauantaina ei treenattu. Possu vaatii treenittömän päivän ennen koetta, Stefa taas tarvitsisi treeniä. Arvoin vähän kumman mukaan menen, koska sehän ei ole mahdollista että treenaisin vain Stefan enkä Possua :D Loppujen lopuksi oma laiskuus jätti meidät sitten vain lenkkiin, jolta tuotiin kilotolkulla hiekkaa sisälle.

Tänään sitten koe Mustasaaressa. Ensimmäisenä EVL, 5 koirakkoa, Stefa vuorossa neljäntenä. Paikallaolojen alkupuhuttelussa Stefa jo läiskähti maahan, ja iski flashbackit parin vuoden takaa samasta hallista kun Stefa meni jätössä maahan nollaten koko liikkeen, vaikka istuikin sitten loppuajan hienosti. Nyt se kuitenkin skarppasi, ehkä siksi että annoin käskyn suorastaan kuiskaten, ja istui kui tatti koko kaksi minuuttia.
Paikalla istuminen 10

Makuuseen käskytys sujui myös hyvin, vaikka jännitti kovasti samassa rivissä seissyt treenikaveri, jonka kanssa meillä on historiaa käskyttää koirat ristiin. Ilmeisesti meidän käskyt ja äänet kuulostavat koirien korvissa samalle, koska toistuvasti ollaan kokeissa ja treeneissä mokattu tämä. Tänään kuitenkin kaikki meni putkeen, ja kummankaan koira ei reagoinut toisen käskyyn. Stefa teki mallikkaan suorituksen, mitä nyt luoksetulossa tulikin vinoon perusasentoon eikä eteen kuten sitä pyysin, ja kun kolme seuraavaa koiraa käskettiin luo Stefalta loppui kärsivällisyys ja se hyppäsi minua vasten, mistä kuiskasin sen äkkiä takaisin perusasentoon. Onnenkantamoisena kukaan ei nähnyt tapahtumaa, ei vieruskaverit eikä edes tuomari.
Paikalla makuu 10

Yksilöliikkeet alkoivat ehkä zetalla. Koitan tässä kovasti muistella järjestystä, mutta ei minulla enää mitään muistikuvaa ole kaikelta siltä jännittämiseltä. Vaihdot S-I-M. Stefa teki muuten hyvin, mutta istuminen meni seisomiseksi. No, sitä on ollut treeneissäkin.
Z 7

Seuraavana ruutu. Stefa on vähän ennakoinut eteenlähetyksen pysäytystä, joten tein sille valmisteluissa muutaman kerran niin että vein makupalan seinän viereen ja lähettelin sitä sille. Se on aina fiksua koittaa jotain uutta treeniä juuri ennen kehää, ja se nyt sitten vähän kostautui. Stefa meni hienosti kymmenen metriä ja pysähtyi itsenäisesti, annoi käskyn vähän myöhään joten se ei edes etäisesti näyttänyt siltä että Stefa olisi kuunnellut käskyäni. Tuomari tästä liikkeen jälkeen mainitsi, että anna käsky aikaisemmin. Ruutuun lähettäessä se sitten juoksi seinän viereen etsimään makupalaansa, ja annoin lisäkäskyn kera käsimerkin jotta se lähti ruutuun. Loppu hyvä.
Ruutu 9

Sitten seuruu. Se oli Stefamaiseen tapaan räjähtävää ja liian edessä, mutta se ei kuitenkaan tyhmäillyt kuten vaihtanut oikean puolen seuruuseen tai karannut metrin vertaa eteen.
Seuruu 8

Ekan kehän viimeinen liike oli ohjattu. Merkki oli hyvä, mutta se ei tainnut nähdä kapuloita ja lähti jonnekin ihan muuhun suuntaan, josta pysäytin ja annoin uuden käskyn kera käsimerkin. Löysi tämän jälkeen kapulalle, puri luovutuksessa (vähemmän kuin Stefa pahimmillaan) ja ennakoi perusasennon.
Ohjattu nouto 6

Toinen kehä alkoi tunnarilla. Tähän mulla ei kauheasti riittänyt usko, vaikka olinkin rauhoitellut Stefaa kovasti ennen kehää. Niin se kuitenkin yllätti, ja vähän epävarmasti kapuloille mentyään toi sieltä kapulan sen oloisesti että huomasin sen olevan nyt oikea - ja oikeahan se oli. Tässä se EI ennakoinut perusasentoa, voitteko uskoa! Meinasi kyllä vähän tulla itku silmään, en tiedä ollaanko ikinä kokeessa tehty näin hyvää tunnaria. Voi mun Stefaani <3 p="">Tunnari 9

Luoksetulo oli Stefamaisen hidas ja ennakoiva, mutta laukalla se kuitenkin tuli. Loppuun ei ihan tiennyt taas tuleeko eteen vai sivulle - ehkä pitäisi vaan pyytää se suoraan sivulle näissä kun se siihen kerran haluaa tulla.
Luoksetulo 9

Kaukokäskyt ovat Stefan bravuuri. Se tekikin ne ihan virheettömästi, ja sitten kieltäytyi viimeisenä käskynä menemään istumasta maahan. Taisin käyttää kolme käskyä ennen kuin se meni, ja sitten se vielä hyppäsi istumaan ja tuijotti tuimasti tuomaria - Stefa kun on opetettu niin että liikkeenohjaaja palkkaa sen kokeenomaisissa treeneissä, jotta se ei venyisi minua kohti palkalle. Voi sitä höpönassua.
Kaukokäskyt 6

Ekan kehän viimeinen liike kiertonouto. Oli vähän kauhistunut olo tässä vaiheessa, mikään ei ollut vielä nollilla, mieli oli hyvä, meillä oli hauskaa niin mulla kuin Stefalla. Mutta kiertonoudon asentona oli istuminen, jota me ei osata. En ole jaksanut edes opettaa sitä, todennäköisyydet on kuitenkin sen puolella että asennoksi tulee seiso tai maahan. Hallin takapihalla oltiin vähän kokeiltu tätä, ja tiesin että Stefa tekee sen lisäkäsimerkillä - jota tuomari ei huomaa jos katsoo juuri silloin koiraa. Ovelaa huijausta siis tiedossa.

Ei kuitenkaan päästy huijaamiseen asti, kun Stefa päätti että juoksee kapulalle - ja hypylle. Kumpaankaan se ei ehtinyt koskea kun huusin että hei seis, kiertämään piti mennä, mene mene! Ja sitten me tehtiin lähes virheetön loppusuoritus :D Se istuminenkin onnistui. Loppuperusasennon Stefa vielä ennakoi. Joten nollaksihan se sitten meni. Mutta ME TEHTIIN SE!
Kiertonouto 0

EVL II, 226 pistettä, sijoitus 3/5.

Oli KIVA koe. Stefan kanssa on kiva olla kehässä, kun sitä saa palkata silityksin ja rapsutuksin ja iloisesti huitomalla. Minä tykkään palkata niin, ikävä kyllä Possua ja Teslaa ei voi. Hymyilin ja nauroin pitkin koko suorituksen, välillä jopa liikkeiden aikana pääsi nauruntyrskähdys. Oli jotenkin niin mahtavaa kisata Stefan kanssa pitkästä aikaa. Toivon todella että se pysyy terveenä ja kunnossa vielä pitkään.

Sitten oli Stefan aika mennä autoon ja hakea Possu tilalle. Tein vähän tietoisesti nyt niin, että koirat oli lenkitetty aamulla kotona, ja koepaikalla otin vain yhden koiran kerrallaan autosta, ja olin vain sen kanssa. Nämä höpönassut nauttivat laatuajasta kanssani, ja on itsestäkin mukavampi keskittyä juuri siihen yhteen koiraan jonka kanssa on menossa kehään.

Paikallamakuuta en ole tehnyt ehkä kertaakaan sitten viime kokeen, lol. Kyllähän se siellä pysyy, mutta käskytyksiä pitäisi kyllä treenata. Possun mielestä treenaaminen on tyhmää, ja teki ihan virheettömän suorituksen. Muuten se oli kyllä ihan kuutamolla, lipsahti sivulla makaamaan ennen kuin liike oli alkanut, pälyili sinne tänne ja tonne eikä olisi millään tahtonut rauhoittua perusasentoon ennen liikkeen alkua.
Paikallamakuu 10

Voittajaluokan kaikki liikkeet oli putkeen! Kuinka jännittävää! En muista koska olisi ollut. Vähän jännitti onko tämä meille sopivaa vai ei. Järjestys on nyt se minkä muistan, nopeasti minä tunnun asioita unohtelevan. Ensimmäisenä oli joka tapauksessa metallihyppynouto, joka on Possulla automaattisesti kymppi. Nyt kuitenkin tipahti piste jostain, oletettavasti siitä että kapula taas pyörähti suussa nostossa. Muuten virheetön ja pitokin hyvä.
Metallihyppynouto 9

Sitten ruutuun. Possu juoksi ihan oikeaan etukulmaan kuten aina, mutta ruutuun kuitenkin. Tarvitsi kaksi maahanmenokäskyä. Muuten hyvä.
Ruutu 8

Tunnari oli samasta paikkaa johon ruutu loppui. Possu oli sika ja lässähti maahan kun odotin selkä päin kapuloiden laittoa. Luovutuksessa mokasin itse ja pudotin kapulan kun Possu sitä minulle ojensi. Sain sen kuitenkin poimittua maasta vaikka Possu joutui vähän väistämään minua.
Tunnari 8

Sitten L-liike. Possu tekee aika tyylikkäät pysähtymiset, ja seuruu sillä on samanlaista uimista kuin aina.
L 10

Sitten ehkä kaukokäskyt. Tässä tapahtui joku onnettomuus ainakin liikkurilla, ehkä myös minulla. Olin ennen kehää hinkannut M-S -vaihtoa jolla kakejen piti alkaa, koska se on vielä juuri se vaihto jossa Possu liikkuu aina eteenpäin. Sen sijaan aloitettiinkin M-I -vaihdolla, eikä taidettu tehdä M-S vaihtoa ollenkaan? Ekan vaihdon Possu teki M-S (toki erittäin hyvän sellaisen) kun oltiin sitä hinkattu, mutta ehdin korjata istumaan ja loput meni kuten meitä käskytettiin. Liikkeen jälkeen kysäisin liikkurilta tehtiinkö me yksi vaihto vähemmän kuin muut, ja hän totesi että joku sekaannus siinä kävi ja se otetaan sitten arvostelussa huomioon. Ei sillä, vahinkoja sattuu, taisin vain itse hämmentyä tästä enemmän kuin Possu.
Kaukokäskyt 8

Sitten luoksetulo. Posanderilla on eri tyylikäs pysäytys, enkä nyt kyllä yhtään muista mistä piste putosi.
Luoksetulo 9

Sitten seuruu. Jännitti, koska Possu vähän höpsötteli eikä tahtonut tulla kunnolla liikkeiden alkuihin aiemmissa liikkeissä. Nyt se kuitenkin päätti että NYT SEURATAAN ja ui koko seuruukaavion erinomaisesti läpi. Teki se pari pientä hassuttelua, kuten jossain vaiheessa rally-tokosta tutun kiepin sivulla..? En ole tehnyt tätä sen kanssa esimerkiksi koskaan, ja sillä on eri rallyohjaaja kuin minä, mutta hän nyt vain päätti että tänään on juuri oikea heti tehdä kieppi seuruussa. Mikäs siinä, minua vain nauratti.
Seuraaminen 8

Viimeisenä liikkeenä ohjattu nouto. Se taisi olla aika hyvä, koska paperissa lukee kymppi. Rehellisesti sanottuna en muista enää muuta kuin sen, että polveni meinasivat pettää aloituspaikalle siirryttäessä kun minua niin kovin jännitti. Selvästi kaikki liikkeet putkeen on minun hermoilleni liikaa.
Ohjattu nouto 10

VOI I, 281 pistettä, sijoitus 1/4.

VOITTEKO USKOA, me saatiin ykkönen voittajasta! Possu on nyt EVL-KOIRO. Minun pikku sianporsaani muka EVL-oikeudellinen. Nauroin ja vähän itkettikin, en suostunut kuulemaan arvioita meidän pisteistä ennen palkintojenjakoa jossa jännitin viime hetkeen asti. Voi meitä, voi Possoa, voi minua.

Koko koepäivä oli kaiken kaikkiaan vallan mukava. Nautin olla kehässä kummankin koiran kanssa, jännityksestä huolimatta. Sain treenikavereilta palautetta että sekä koirissa että minussa on tapahtunut jokin merkittävä muutos parin vuoden takaisesta. He mainitsivat etten yleensä puhu kehässä mitään, nyt höpöttelin liikkeiden välissä koirille ummet ja lammet - varsinkin Possun kanssa alkoi jo ihan naurattaa ennen viimeistä liikettä, kun totesin sille "kuulitko, ohjattu nouto", ja kun tuomari julisti puolen "kuulitko, oikea puoli". Niin kuin se mitään ymmärtäisi - tai ties vaikka ymmärtäisikin. Pakko oli pyydellä heiltä myös anteeksi omaa jännitystä, ja varsinkin sitä tunnarikapulan pudotusta. Onneksi koirani ovat höpsöjä, hassuja ja ymmärtäväisiä, eikä heitä haittaa jos minä mokaan. Siksi ei saisi minuakaan haitata jos he mokaavat. Loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen että treenaan koiria jotta saisin käydä kokeissa, en jotta joutuisin käymään kokeissa. Minulle tulee hyvä mieli mennä kehään näyttämään mitä me osataankaan, ja mitä meidän pitää vielä treenata. On tämä kuitenkin hyvä laji.

Vielä koko kotimatkan autossa virnuilin kuin heikkopäinen, ja yhä vain saatan alkaa spontaanisti nauraa - tuntuu niin hullulta että kyllä, me onnistuttiin niin hyvin, me kaikki kolme.