David Bowie: Underground

Alkukesä on ollut hiljainen. Ei ole huvittanut treenata vaan yhtä koiraa.

Possu tuli takaisin kotiin viime kuussa. Hain sen heti ekana päivänä kun sijoitssopimus antoi myöten, tietenkin. Se oli aika kipeä saapuessaan, pissatulehdus ja virtsakiteitä. Niiden hoitamiseen meni pari viikkoa, antibioottikuuri ja erikoisruokaa. Sitten Possu olikin taas jo ihan eri koira, virtsakiteet olivat tehneet sen todella kipeän oloiseksi.

Roikkutissi-Possu pari päivää kotiinpaluun jälken.

Kun Possu alkoi olla paranemaan päin, kävin yhdistykseni kanssa tokon SM:issä joukkueenjohtajana. Meidän joukkue sai komeasti hopeaa! Toinen joukkue jäi sijoituksista vaikka tuplavoitolla ilmopisteessä uhkailinkin, mutta on sitten tavoitteita ensi vuodellekin.

SM:in jälkeen alkoivat treenit. Lapualla järjestetyistä palveluskoirien suomenmestaruuksista uupui nollakoiria, joten kävin koittamassa hyvin palautuneella Possulla kolmosluokan tottiksen. Esteiden yli se jo lensi, ja jäävät liikkeet juosten eivät kaivanneet treeniä lainkaan. Kahden kilon kapula oli kyllä tosi vaikea, ja on sitä vieläkin.

PK-Possu

SM:issä käytiin sitten nollakoirailemassa viestikoirien seassa. Tehtiin aika kamala suoritus..! Ensimmäisen seuruupätkän Possu vaan haahuili, takaisintullessa se sitten jo paransikin. Myös jäävät liikkeet sujuivat kohtuullisesti. Kaksikiloisen kapulan se jaksoi tuoda minulle asti, mutta lähellä oli ettei tiputtanut sitä varpailleni! Hyppyesteen se kiersi kumpaankin suuntaan, a-esteen se kiersi mennessä ja takaisin tullessa päättikin kiivetä - ja putosi sen laelta aika pahan näköisesti. Jatkoi silti noudon loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hölmö Possu. Ei se sitten ollutkaan vielä PK-tottiskunnossa, vaikka treeneissä esteisiin pystyikin, tyhmä minä. Eteenmeno oli siisti, ekalla maahanmenokäskyllä vain pysähtyi ja tarvitsi toisen maahanmenoon, mutta käskinkin sen korostetun hiljaa ja kauniisti ihan kiusallani, kun viereisillä kentillä karjuttiin eteenmenevät koirat maahan kitapurjeet vilkkuen.

Kun SM:istä selvittiin lähdin hakumetsälle Stefan kanssa. Kevät ollaan junnattu sen kanssa syvän suoran piston kanssa. Nyt ehkä keksin millä saan sen nätisti etenemään, ja kirjoitin jopa huomioni ylös, jotta voin ensi kerralla jatkaa siitä mihin jäätiin.

Kevään aikana käytiin Stefan kanssa hyppytekniikkakurssilla, josko vaikka saataisiin sille pk-esteitä siihen malliin että HK2 olisi joskus mahdollinen. Vielä ei metrinen ylity mihinkään suuntaan, mutta ehkä loppukesästä.

Loppuun vielä kuva börheästi Muffinssista heti uinnin jälkeen. Se täytti jo vuoden, eikä vieläkään näytä ihan berniltä.