Mentiin Turusta Siljan Baltic Princessillä Tukholmaan ja siitä autolla Ruotsin läpi. Helsingborgista lautalla Helsingøriin. Siitä olikin enää puolen tunnin ajelu majapaikkaan. Pari päivää siihen meni, kun keskiviikkona ajeli Turkuun ja torstaina sitten Ruotsin läpi Tanskaan. Oltiin alkuillasta perillä vaikka oltiin pysähdelty just niin paljon kuin mielemme teki.
Tigeriä päästiin tapaamaan jo samana iltana, ja Possu antavaisen luonteensa puolesta oli heti takapää töröllä. Nalkkiin ei kuitenkaan jääty, ja päätettiin mennä kaikessa rauhassa hostellille nukkumaan ja kokeilla seuraavana iltapäivänä uudestaan. Tämä oli juoksun 11. päivä.
Seuraavana päivänä tehtiin Birgiten kanssa vähän tokoa. Sain tosi hyviä neuvoja sen perusteella mitä Gitte oli katsellut meidän tokovideoita, ja muutenkin. Oikein sormet syyhyää päästä näillä opeilla treenaamaan! Gitte perheineen oli ihan supermukava ja otti meidät hyvin vastaan.
Possu ja Tiger jäivät treenistä vähän turhan työmoodiin, eivätkä kiinnostuneet lisääntymisestä ollenkaan. Oltiin jo todettu että ei tästä mitään tule, voiko olla väärä päivä, voiko olla jotain muuta outoa, kun pari kirmasi horisonttiin ja ryhtyi hommiin - ja jäi nalkkiin, vähän vajaat kaksikymmentä minuuttia. Laitettiin siitä sitten Possu autoon ja jäätiin itse vielä illalliselle Giten ja hänen perheensä luo. Olivat kyllä niin mukavia, ystävällisiä, vieraanvaraisia.. Tekivät hyvää ruokaa, tarjosivat hyvää viiniä ja kaiken kaikkiaan ottivat meidät todella hyvin vastaan! Ehdottomasta matkan parasta antia oli tämä perjantaipäivä Giten luona treenailemassa ja syömässä ja ihan vähän astuttamassa. Tämä oli juoksun 12. päivä.
Lauantaiaamuna käytiin vielä paikan päällä koittamassa josko saataisiin toinen nalkkiin jäävä astuminen. Ei saatu. Kovasti pari taas kokeili mutta nalkkiin ei jääty - jäänee mysteeriksi mistä tämäkin sitten johtui. Jännä nähdä seuraako tästä pentuja, ja jos seuraa tuleeko iso vai pieni pentue. Kun ei sitten lopultakaan selvinnyt voiko se aika olla väärä - tämä oli juoksun 13. päivä - vai mikä mättäsi. Possu ainakin oli hyvinkin antava, mutta olen saattanut aiemminkin mainita että se on välillä hyvin itseään tarjoava vaikkei olisi juoksuakaan. Tigerinkin mielestä aika oli selkeästi oikea. Pohdittiin sitäkin oliko Possu mahdollisesti liian korkea tai pitkän mallinen tms ettei uros vaan saanut osuttua :D Possuhan on siis 51cm korkea, Tiger 53.
Muuten pari oli toisilleen sopiva. Tiger oli IHANA, samanlainen vikkelä ja vilkas vatipää treeneissä kuin Possukin, sisällä rauhallinen makoilija. Parit rapsutukset se kävi hakemassa, muuten loikoi milloin missäkin. Rakastuin kyseiseen koiraan ihan täysiä - varsinkin sen pysähdyksiin, oiskohan liian utopistista haaveille että koira vois periyttää pysäytyksiä :D
Suorastaan jää itseä harmittamaan etten pysty tästä yhdistelmästä pentua ottamaan. Niin suuren vaikutuksen Tiger minuun teki, ja niin hyvin se tuntui sopivan yhteen minun Pikku-Possuni kanssa. Juoksentelivat horisonttiin yhdessä, Possu laittoi Tigerin oikein koville juoksuttaessaan sitä rinkiä joka astumisyrityksen jälkeen. Ja kun niitä treenattiin ne olivat kumpikin todella intensiivisiä, työteliäitä, nopeita, sähäköitä.. Upeita koiria kerta kaikkiaan.
Ja Possun kanssa oli kiva matkustaa. Takaisin tullessamme Viking Line pahoitti mielemme huolella, kun emme ensin löytäneet terminaalia sen antamalla osoitteella, emmekä ainakaan tienviitoilla - tuurilla ajettiin rantatielle ja nähtiin Vikingin laiva ja suunnattiin sitä kohti. Sen jälkeen laivassa ei ollut mitään ohjeistusta siitä että hytteihimme pääsee vain toisesta päästä laivaa, saati mitään infoa koirakannesta.. Joo. Saati se koirahiekkalaatikko, suuremman luokan vitsi :D Vihreää eteisen muovimattoa ja metalliritilää. Siljan kukkamultavaihtoehto tuntui suorastaan ylelliseltä tämän jälkeen. Saati se että siellä oli opasteet ja lähtöselvityksen neiti meitä sijainnista myös muistutti, eikä tarvinnut käydä infopisteessä kysymässä.. Aloin kertoa tästä koska pahinta oli kuitenkin se ettei hytteihin päässyt laivalle sisään tultaessa. Kuvitelkaa kuinka täynnä käytävät olivat, ja pujotella siellä seassa sitten koiran kanssa. Luojan kiitos on koiralla hermorakenne kunnossa, itsellä oli jo paniikkikohtaus tungoksessa lähellä. Possu selvisi muutenkin hötkyilemättä lauttamatkoista, autopesusta jonka läpi Suomen puolella ajettiin, useista pysähdyspaikoista, pitkästä automatkasta, kaikesta. Ihana matkakoira.
Stefan agilityssä pari viikkoa sitten kävi pikku onnettomuus. Stepsuli teki pikku lento-aan. Ei luulisi olevan mahdollista mutta niin vaan. Se loikkasi aan harjalta ja laskeutui ryminällä etupää maahan ja takapää aalle. Luulin että se kuoli, pelästyin niin järkyttävästi. Stefa oli kuitenkin ihan okei, ja omasta mielestään kunnossa, joten jatkettiin treenit loppuun. Vasta paria päivää myöhemmin torstaina aloin huomata että se on vaisumpi. Lauantaiaamuna se oli taas enemmän oma itsensä, mutta sunnuntaina vaisuili taas olan takaa. Sain sille tuurilla ajan osteopaattiseen hierontaan eiliselle. Luojan kiitos, sillä se oli mennyt Tanskanmatkani aikana vielä pahemmaksi, sen selkä ei näyttänyt liikkuvan yhtään. Myös toisella puolella sen kaulaa oli kuuma kohta. Jaana-Kaisa oikoi sen sitten eilen, kaulanikama oli jotenkin poissa paikoiltaan ja rutina vaan kuului kun se ängettiin paikalleen. Myös selkäranka saatiin liikkuvaksi. Kahden viikon päästä mennään hierontaan ja tarvittaessa laserhoitoon. Viime yöksi Stefa sai särkylääkkeen varmuuden vuoksi, vaikkei se mitään kipua näytäkään. Pönttö Stefa. Pistää taas miettimään kannattaako sitä agilityä tehdä edes tuota hyvin vähää muiden lajien tueksi.. Ainakin täytyy muistutella sille kontaktiesteet huolella ettei tollaisia vahinkoja pääse sattumaan - vaikka onhan se pk-koira, kyllä sen pitäisi osata a-estettä käyttää. Muttei näköjään kuitenkaan, pk:n aallahan se itsensä viime syksynä rikkoi.
1 kommentti:
Kyllä mä luulen, että koira voi periyttää pysähdyksiä! Fisu nimittäin tekee _aivan_ samanlaisia lukkojarrutuksia kuin emänsä Puuma, enkä ole sellaisia saanut opetettua kirveelläkään Saralle enkä Stepille, joten varmasti siinä on kyse koiran ominaisuudesta eikä kouluttajan lahjakkuudesta.
Lähetä kommentti