Turisas: One more

Mä tarvitsen lisää koiria. Oon treenannut Stefan kanssa jo kahdesti tänään ja vieläkin voisin treenailla jotain mutten uskalla ettei koira kyllästy.

Tunnit oli tältä päivältä peruttu, joten käytin ajan kotona lisätehtävien tekemiseen. No myönnetään, treenaamaanhan mä lähdin. Eli päivännäöllä lähdin läheiselle parkkipaikalle etsimään tuoretta lunta. Ja sitä onneksi löysinkin, vaikka usko meinasi loppua matkalla siinä loskassa. Tarkoituksena oli siis aloittaa palveluskoirajäljen treenaaminen. Aiemmin olin opettanut keittiössä jälkikeppien ilmaisun (jonka piti olla makaamalla ilmaisu, mutta kun se oppii nostamisen niin paljon helpommin niin se ilmaisee nyt sillä). Nyt oli vuorossa Canis-lehden numeron 2/2009 artikkeli "Jäljestämisen opettaminen takaperin ketjuttamalla". Tarkoituksena on siis opettaa koiralle, että jos löydät kepin, voit vaihtaa sen ruokaan. Ja näitä keppejä löytyy vain sieltä missä ihminen on kävellyt.

Ensimmäinen harjoitus oli metrin kanttiinsa neliö. No, oli varmaan isompi. En tiedä. Kunhan tallasin. Tähän neliöön laitoin keppejä, lähinnä reunoille, sekä pari keskelle, jotta toistoja saataisiin riittävästi.

Stefa ilmaisi kepit hienosti, ja pysyi koko ajan ruudun sisällä. Vahingossa tietysti, mutta ei haitannut.

Seuraava harjoitus oli tallattu kolmio, jonka yhdestä kärjestä lähti jälki. Jäljessä oli vieläpä hieno mutka, ihan vaan kun tila loppui :D Kolmiossa oli pari keppiä, ja seuraavat olivat ripoteltu jäljelle.

Stefa ilmaisi kolmion kepit nopeasti ja lähti etenemään jälkeä pitkin. Jossain vaiheessa se vähän eksyi, mutta palasi nopeasti jäljelle, ja sillä hetkellä se tuntui tajuavan mistä oli kyse. Koira pysyi hienosti jäljellä lopun matkaa, ja kääntyi mutkankin aivan täsmällisesti. HIENO koira!

Kolmas harjoitus oli ihan tavallinen jälki. Taikka siis, tollai tiiviisti tallattu mutta silti vain suora pätkä.

Keppejä oli edelleen tosi tiheässä. Lähestyttiin suorassa kulmassa, että koiran piti ikään kuin nostaa jälki janalta. Stefa säntäsi jäljelle hirveällä vauhdilla, että ei tarvinnut osoittaa sitä, heh.. Ja hienosti se jäljesti koko matkan, paitsi että yritti kerralla tuoda parikin keppiä kun ne olivat niin tiheässä.

Mieli olisi tehnyt tehdä vielä yhden jäljen kun alkeet lähtivät näin hyvin liikkeelle, mutta sain hillittyä itseni ja jätettyä treenin nyt tähän. Mutta aika superkoira, kyllä siitä vielä  jälkikoira saadaan! Ja tämän vuoden tavoitteetkin jäljestämisen osalta on nyt melkein saavutettu :)

Paria tuntia myöhemmin lähdettiin sitten vielä Elinan kanssa IKKJ:n hallille treenaamaan tokoa. Mentiin mun uudella hienolla pikku-Puntolla. Kuvatodiste vielä siitäkin.

Stefa pysyy hienosti tuolla takana, Netteä sen sijaan otti hieman päähän.

Tokossa saatiin liikkeestä seisominen suorastaan hieman paremmalle mallille. En tykkää siitä liikkeestä enää yhtään, kun se vaan aiheuttaa päänvaivaa koko ajan! Kaikki muu meneekin ihan hyvin tokon suhteen.