Die Ärzte: M&F

Mä oon taas treenannut just niin paljon kun oon uskaltanut. Siis oikeesti, jostain nyt lisää koiria tähän treeni-intoon! Lainaiskohan naapurit remmirähjiä pikkupiskejään mulle kouluteltavaks?

Tänään tehtiin Stefan kanssa taas jälkeä. Otettiin kolme pätkää, eka lyhyt, jossa askeleet kiinni toisissaan, keppejä tiheästi. Heti muisti mistä oli kyse ja ajoi jäljen.

Seuraavalla jäljellä oli pidemmät askelvälit, mutta edelleen tiheästi keppejä. Nyt koira selvästi katsoi missä seuraava keppi on, eikä haistellut niinkään. Piru vie, tulis kesä niin koira ei näkis jälkeä! Kyllä se sitten jäljeltä lipsahtikin läheisen koivunoksan kimppuun, mutta tajusi sentään sitä nuuhkaistuaan että tää on nyt vääränlainen, ja palasi jäljelle nostelemaan jälkikeppejä.

Kolmannen jäljen askeleet olivat jo normaalimittaisia. Ajoi silti hyvin, joskin katsoi edelleen aika paljon.

Nyt se kevät, jooko, niin pääsis maastopohjaan treenaan ja kepit ei näkyis niin hyvin. Päätin kyllä että ensi treenissä laitan rehellisesti vähemmän keppejä, että koira joutuu jäljestämään ennen kuin seuraava keppi tulee näkyviin.

Sitten otettiin myös tottista, seuruusta yritin vähentää käsiapua, meni hyvin. Kun ottaa huomioon että seuruu on jo pitkään ollut meillä ongelmana, niin se on alkanut edistyä niin hurjasti että sekin on kohta valmis. Apua. Mitä me sitten treenataan?

Paria muutakin juttua otettiin, muun muassa pyörittii ympyrää :D Takapään käytöstä on tullut niin hauska leikki, että toivon mukaan saan siitä palkkatempun kisoihin. Homman nimi on siis se, että mä pyörin paikallani vastapäivään ja koira pysyttelee sivulla. Kivaa! Ei olis luullut että Stefasta tulee joskus noin hyvä tässä.

Ja sitten meidän toinen murheenkryyni seuraamisen lisäksi, liikkeestä seisominen. Stefa osaa seisoa ja pysyy hienosti paikoillaan pitkiäkin aikoja, mutta liikkeestä pysähtyminen sillä ei ole hyvä. Se valuu aina muutaman askeleen, joten olen koittanut takapalkalla ja avustajan pallonheittelyllä saada siitä nopeamman. No, maanantain treeneissä mua neuvottiin että alan yksinkertaisesti tehdä niin, että vapautan koiran suoraan takapalkalle ilman käskyä. Nyt tein juuri niin. Muutaman toiston jälkeen palasin takaisin käsky-vapautus -systeemiin, ja muutos oli melkoinen! Ekan kerran kun käskin koiraa seis, se hyppäsi kohti palloa ja seisahtui siihen - kuunteli mokoma :D Seuraavat pysähdykset olivatkin niin mallikkaita että palkkasin koiran treenin päätteeksi järjettömällä jalkapalloilulla. Oli kivaa :) Väliin tein edelleen, hyi minua, seisomisharjoituksia, ja hyvin se pysähtyi liikkeestä. Tajusin onneksi lopettaa ennen kuin pilasin koko liikkeen.

Tämä on taas tälläinen hyvä treenipäivä. Kaikki etenee, ja ajatukset tulvii. Ja kellokin on vasta viisi, jos olisi enemmän koiria ehtisin treenata vielä nekin tänään. Nyt pitää varmaan keksiä jotain muuta puuhaa, kuten tiskaaminen. Pöh.

Ps. En keksinyt hyvää otsikkoa niin laitoin tuollaisen hyvän mielen laulun. Jos siinä sanotaan jotain hävytöntä/rumaa niin älkää kertoko mulle.