Queen & David Bowie: Under Pressure

Mietin kevään kokeita. Roodin kokeet ovat ajatuksen tasolla selvillä, mutta ilmoittaminen odottaa sitä että löydän sen kadonneet paperit ja uusin rokotukset.

Stefa sen sijaan. En tiedä vielä onko realistista ajatella että mentäisiin avo-luokassa SM:iin. Tai ylipäätään koska olisi sopiva aika alo-luokalle. Plääh.

Mietitääs.

Luoksepäästävyys on ihan helppoa kauraa. Tänpäiväisissä treeneissä luoksepäästävyyden teki Stefalle tuttu ihminen, mikä on aina ollut vierasta ihmistä vaikeampaa, mutta hyvin se pysyi silti. Olis ollut kympin arvoinen kokeessa.

Paikallamakuussa koira kyllä pysyy. Pieni, kohtuullisessa ajassa korjattava ongelma on koiran ennakointi lopussa ja alussa. Liikkeenohjaajan käskyihin reagoiminen on jo jäänyt pois, mutta koira ennakoi nyt istumista ja maahanmenoa, jos olen pitkään sanomatta mitään. Pöhpöh. Ei kuitenkaan mikään maailmaa kaatava ongelma, ja tosiaan kuntoon saatavissa.

Seuruu kytkettynä voikin sitten olla mielenkiintoisempi. En ole ikinä seuruuttanut Stefaa kytkettynä :D Pitäisi varmaan kokeilla.

Seuruu vapaana sisältää kuitenkin varmaan samat ongelmat kuin tuo toinenkin seuruu. Tämä on nyt se ainoa este, jos seuruu saadaan kuntoon niin ollaan koevalmiita. Ehkä. Tekemistä on vielä vähän, mutta ei mitenkään hirveästi. Pitää katsella kuinka tämä etenee tulevina viikkoina. Olen käsiavuin saanut seuraamisesta vallan mainiota, mutta nyt se käsiapu pitää vielä häivyttää.

Liikkeestä maahanmeno on hyvä. Ollaan harjoiteltu tätä jo avo-tasolla, eli koiran taa palaamalla, joten en usko että ongelmia olisi. Siis jahka sen seuraamisen saa tohon kuntoon :D

Luoksetulo on kymppi kaikkien muiden paitsi mun mielestä. Mun mielestä loppuasento voisi olla puoli senttiä tiiviimpi. Ja joka kolmas kerta se tulee vinoon. Mutta on se sen verran hyvä että alo-luokassa varmaan sillä saisi kympin. Varmaan! Jos on tuomari joka ajattelee samoin kuin mä niin se olis vaan ysi.

Liikkeestä seisominen on menossa hyvään suuntaan. Tehdään vielä takapalkalla, mutta alan häivyttää sitä nyt. Pysähtymiset ovat olleet nopeita, ihanaa, lopultakin. Se on valunut niin kauan etten siedä enää lipsumista.

Estehyppy pitää kokeilla huomisen treeneissä. Viime viikolla tein kokeenomaista ja meni hienosti, mutta perjantaina koira sai jonkun ihmeellisen aivopierun ja mäjähti istumaan toisella puolella estettä. Eikä noussut seisomaan! Enkä minä tietenkään ehtinyt estää sen istumista kun se on niin nopea. Huoh. Mutta jos järjellä ajatellaan niin toi on helposti korjattavissa, jos se vielä jatkuu. Kaveri lohdutti että on päiviä, jolloin hänen koiransa menee estehypystä maahan vailla mitään järjellistä selitystä, mutta seuraavana päivänä se taas menee kuten kuuluukin. Ehkä tämä on ohimenevä hulluus.

Kokonaisvaikutuksenkin listaan tähän, koska se on mennyt meillä varmaankin eteenpäin. Stefa on nykyään iloinen, innostunut ja motivoitunut. Hieno piski siis.

Nyt kun tuota luen niin eipä se kovin pahalta näytä, ehkä kokeeseen jo ensi kuussa? No, katsotaan miten ensi viikon kokeenomainen menee. Sitä kokeenomaisuutta pitää treenata nyt muutenkin, huomisen treeneissä otan palkatta pari liikettä ja katson miten koira pärjää. En usko että se on Stefalle mikään suuri ongelma, koska se palkkautuu kehuistakin erittäin hyvin.

En nyt tiedä auttoiko tämä teksti selvittämään edes omaa päätäni. Olen ihan sitä mieltä että me ei mihinkään kisoihin mennä, mutta lupasin kaverille että mentäisiin ensi kuussa kisoihin.. MUTTEN USKALLA.