Mitä kummaa mä olen tehnyt kun en ole päivittänyt kahteen viikkoon? No, treenannut itse asiassa. Ja kävin Punkalaitumellakin, mistä luulin kirjoittaneeni. En näköjään kirjoittanut. Ja olen pitänyt NIIN tarkkaa treenipäiväkirjaa etten ilmeisesti enää ole vaivautunut raportoimaan tänne.
Treenien suunnittelu on nimittäin hienointa maailmassa. Homma etenee ja aikaa ei kulu hukkaan kun muistelen mitä on viimeksi tehty. Äskenkin kirjoitin taas muistiinpanot tämänpäiväisistä treeneistä, niin seuraavalla kerralla treeneihin lähdössä tiedän mitä aion sinä päivänä tehdä. Todella järjestelmällistä.
Mutta siis. Autottomuudesta johtuen olen päässyt treeneihin vain maanantaisin, ja perjantaisin Elina on tullut treenaamaan Iraa tänne Seinäjoelle. (Mihin se treenipäiväkirja nyt meni, kun piti tarkistaa mitä ollaan tehty?) Viikko sitten oltiin kylläkin siellä Punkalaitumella, niin treenattiin siellä. Vai treenattiinko? Ilmeisesti ei, kun ei ole muistiinpanoja. Jotain kamalan tärkeää sitten varmaan tehtiin kun ei treenattukaan.
Puhutaan nyt kuitenkin treeneistä. Tuntuu että Stefa edistyy silmissä. Kun osaa verrata aiempaan ja muistaa aina treenien alkaessa mihin viimeksi jäätiin ei toista koko ajan samoja asioita. Esimerkkinä, olen yhtäkkiä opettanut Stefalle kamalasti uusia asioita. Hyppy on aika pitkälti valmis. Liikkeestä maahan on valmis(seuraamista lukuun ottamatta). Seuraamisesta tulee koko ajan varmempaa. Samoin seisomisesta. Tai en tiedä, se ei edisty niin nopeasti kuin toivoisin :D Stefa on myös yllättäen oppinut kantamaan metallikapulaa, vaikka se inhoaa sitä varmaan vieläkin. Ja avo-tason kaukot aloitettiin tänään ja nekin menee tosi hienosti. Siis mitä ihmettä täällä tapahtuu, joku treenaa mun koiraa kun mä en ole paikalla! Tai siis ei treenaa, mullahan on päiväkirja todisteena, ja edistys on nähtävissä ihan sinne kirjatuissa treeneissä.
Merkittäviä asioita on tapahtunut myös autorintamalla. Lauantaina adoptoimme merkittävää rahallista panostusta vastaan juuri teini-ikään tulevan Fiat Punton. Se on vaaleansininen. Mikä oli erittäin relevantti tieto, mutta ainakin uteliaat hieman hahmottavat mistä puhun. Tarkoituksena on sisustaa se koirahäkillä (jos saan sen survottua sinne sisälle) ja pitää se siistinä kumisaappaista ja vesikupeista. Mahdoton tehtävä, jonka päätin ratkaista sijoittamalla autoon myös muovilaatikon koiratreenikamppeille. Minusta on tulossa salaa järjestelmällinen.
Laittaisin kuvan, mutta olen laiska. Olkaa siis ilman.
Tai laitanpa kuvan sittenkin. Täysin aiheeseen liittymättömän. Siinä on suklaamurupipareita.
3 kommenttia:
Siun keksit näyttää palaneilta :D
Mutta on kyllä tosi kätsää toi treenien suunnittelu, pitäisi itsekin tehdä paremmat suunnitelmat kuin "tänään teen seuraamista, otan jääviä ja hypyn" tyylistä suunnitelmaa.. Sit pööpöilee hallilla tai kentällä pihalla kuin kanalauma.. :) Joku vihkonen vois olla hyvä idea, mutta tunnen itseni niin hyvin, että en ole aivan varma tulisiko sitä kirjoitettua.. Blogissa on se huono puoli, että olen unohtanut jo kotiin tullessa puolet asioista.. Vähän laho blondi pää?
Hei! Ei ne oo palaneita :D Niissä vaan on about kaks desiä leivontakaakaojauhetta. No okei osa paloi, mutta ne on piilotettu tuonne kasan alle joten ne ei edes näy.
Mutta tosiaankin SUOSITTELEN tuota treenien suunnittelua. Se oli alkuun minullekkin ihan mahdotonta, mutta äkkiä siihenkin sitten oppi (ehkä puoli vuotta yritin ennen kuin onnistuin xD ).
Ai niis on vaan paljon kaakaojauhetta!! ;)
Pitäis kyllä.. Pitäis varmaa nyt vaan roiskasta autoon tommonen vihkonen ja kynä. Ehkä siihen tulis raapusteltua juttuja.. Varsinkin koutsin vinkit olis hyvä kirjottaa heti ylös, mä en kuollaksenikaan muista niitä enää treenien jälkeen........ Kiva sit miettiä kotona, että mites tätä kapulan pitoa pitikään opettaa?! :D
Lähetä kommentti