Volbeat feat. Sarah Blackwood: Lonesome Rider

Maanantaina oli se kokeenomainen pk-tottis.

Jännitin sitä ihan hurjana, koska tuntuu niin paljon vaikeammalta lähteä tekemään tottista ilman kokoaikaista neuvomista kuten tokossa. Itse pitäis muistaa montako askelta kävellään mihinkin suuntaan, ja missä järjestyksessä mitäkin tehdään, ja missä vaiheessa sitten pitää odottaa tuomarin lupaa.. No, näistä kaikista yllättävää kyllä selvittiin.

Muutin mieltäni ampumisesta noin kolmasti päivässä koetreeniin asti, vasta edellisenä iltana, kun ilmaantui toinen halukas treeniin jossa ei ammuttaisi, päätin että selvä, Stefa menköön sen pariksi. Olipahan yksi asia vähemmän jännitettävänä! Jännitinkin sitten kaikkea muuta, varsinkin paikallaoloa.. Miksi, ken tietää, Stepsulla kun ei paikkiksessa mitään ongelmia ole, mutta muistin etten ole tehnyt paikkista ties koska niin että joku treenaisi vieressä noutoa. Esteet kävin tekemässä ennen treenin alkua, ihan vaan koska Stepsun mielestä uudet esteet ovat olleet vähän epäilyttäviä.

Joka tapauksessa. Aloitettiin sillä paikkiksella, ja vakoilin Stepsua välistä olkani yli peilin kautta. Hyvin se siellä pysyi. Parin tehdessä luoksetuloa ei Stefa reagoinut ollenkaan. Noudoissa se kyllä noteerasi mitä tapahtuu, ja vinkui! Aika hurjaa. Ehkä se lähtee jahka muistan tehdä paikkista niin että joku noutaa vieressä.

Meidän oma suoritus lähtikin sitten liikkeelle jotenkin ihan väärällä jalalla. Stefa ei ollut ollenkaan mukana, tarvitsi lisäkäskyjä kun seuruutin sen pois paikkiksesta. Seuruukaavio oli ihan hanurista, Stefa tarvitsi hirveästi lisäkäskyjä ja kehuja ja jopa yhden ylimääräisen 360 astetta käännöksen siinä paikallaan, jotta olisi pysynyt edes suunnilleen mukana. Henkilöryhmä oli kamala, Stefa ei jaksanut yhtään. Siirtymiset seuraaviin liikkeisiin oli huonoja.

Jäävissä seuruu oli huonoa, itse jäävät erinomaisia (hitto kun Stepsu on hieno kun osaa erottaa nykyään istu -käskyn seiso -käskystä!). Luoksetulossa Stefa tuli tosi kovaa ja tyylikkäästi - suoraan sivulle?! Tasamaannouto oli nopea ja tarkka. Hyppynouto tehtiin kahdeksankymmentäsenttisenä, ja heitin kapulan ihan päin hittoa. Typeränä en pyytänyt uusia heittoa. Stefa lähti ensin vinoon, kutsuin sen takaisin ja käskin uudelleen, hyppäsi nätisti, otti kapulan nätisti, hyppäsi takaisin nätisti, vaikkakin otin askeleen estettä kohti ja taisin antaa apukäskynkin. Estenoudossa olin itse tosi hyvä ja sain kapulan esteen yli! Ja kuulemma pitkälle sen taakse. Stefa meni nätisti, mutta takaisin tullessa se hidasti, eikä sitten päässyt enää esteen yli kun oli tullut ihan sen juurelle ennen ponnistusta. Se sitten kiersi sen. En jaksanut jäädä hinkkaamaan, koska oli niin järjettömän kuuma, ettei esteenylitys ainakaan paremmaksi olisi mennyt. Eteenmenossa ei ollut paikkaa, vaan tein ekaa kertaa kokonaisen. Stefa lähti kuin tykin suusta, pysähtyi kauniista, nousi nätisti sivulle. Makee koira!

Mutta nyt on tarkka lista siitä mitä me treenataan jatkossa: hallinnassa kentälle, siirtymiset liikkeestä toiselle seuruuttaen. Pitänee opettaa hakumetsässä käyttämäni malta-seuruukäsky Stefalle varmemmaksi, jotta voin käyttää sitä siirtymisissä. Pitää ylipäätään vaatia siltä se pitkä seuruu kuumallakin, nyt olin niin hermostunut etten edes sanonut sille sen perseilystä (tiukka "hyi sinua" olisi saattanut korjata koko haahuilun..). Pitää opetella noutokapulan hakua telineestä. Pitää harjoitella uudet esteet kumpaankin suuntaan :D Pitää opetella itse heittämään se kapula, ja myös se, että voin oikeasti heittää sen uudelleen jos epäonnistun. Pitää tehdä vielä metristä niin että se ylittyy, ja laukauksia niin että ne saadaan peliin mukaan. Mutta sitten.. sitten se taitaa olla siinä :D

Tiistaina tehtiin hakua. Stefan kanssa taas. Nyt kyllä päätin, että sunnuntain hakutreeneissä on Possun vuoro. Mutta joka tapauksessa, Stefa. Sen kanssa on tehty metsään nyt ilmaisuita, ja hitto vie kun se on hyvä niiden kanssa! Nyt maalimiehet olivat jo oikeasti piilossa, eivät ihan 50 metriä syvällä, mutta neljässäkympissä. Stepsu etsi sitkeästi, haki rullan ja ilmaisi nätisti. Sitä ei enää liikuta miten minä liinassa roikun, vaikka koitankin sitä vielä kovin varoa. Kerran se nappasi rullan vähän turhan vauhdilla, kun kutsuin sitä juuri samaan aikaan, ja tipauttikin sen sitten mustikanvarpujen sekaan ja se jäi sille tielleen. Uudella lähetyksellä hoiti sen hyvin.

Seuraavaksi täytyy siis alkaa kutsua sitä kun se on maalimiehellä. Kokeessahan huutelen sille keskilinjalta sijaintiani suunnilleen koko ajan, joten se ei saa lähteä mun ääneni luo jos on juuri löytämässä maalimiehen. Perjantain ilmaisutreeneissä mä siis varovasti huutelen "Stefa tääläääää.." ja toivon ettei se reagoi. Sen jälkeen aletaan tehdä ilmaisutreenejä irtorullista kiintorullaan siirtymiseen, ja ilmaisutreenit yhdistetään metsässä jo ihan kunnon etsimiseen - täytyy vähän muistutella suoraa 50 metrin syvyistä pistoa, Stefa on selvästi jo oppinut ettei tarvitse mennä niin syvälle, kun maalimiehet ovat ilmaisussa olleet lähempänä.

Voi kun tulisi vähän viileämpää, niin voisi treenata enemmän! Nyt täytyy varoa niin kovin että ei tule tehtyä liikaa, ja varsinkin koiran nesteytys aiheuttaa mulle päänvaivaa! Stefa on tosi huono juomaan, joten sille pitää sekoitella veteen milloin mitäkin että se joisi ylipäätään yhtään. Kaveri lupasi maistattaa Stepsulla J&V:n uuden palkkarin, koirien palautusjuomat ylipäätään vaikuttaa sellaiselta että vois tulla meidän talossa kovaan käyttöön. Koska mulla on ilmeisesti liikaa rahaa, koirillekkin omat urheiluravintolisät :D