Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Jälkiä

Tein Roodille ensimmäiset jäljet tänään. Ja siitä ei tullut yhtään mitään. Opetin Nemin laumavietillä, ja se oppi niin hyvin, että ajattelin soveltaa samaa Roodiin, mutta tämä ei taida olla kaikille koirille yhtä iisiä. Tai sitten johtui siitä, että Roodia on ihan vauvasta opetettu esineruutuun.

Eli siis, opetan laumavietillä niin, että minulla on välineinä valjaat ja liina, patukka ja avustaja. Ensin leikin koiran kanssa patukalla, sitten koira viedään vähän syrjemmälle, minä kävelen metsään mahdollisimman jälkiä tehden, eli lyhyin askelin, joilla vähän potkin maata. Piiloudun muutaman metrin päähän kiven taakse, koira viedään paikalle jossa leikin sen kanssa ja sen pitäisi alkaa etsiä minua, laumanjohtajaansa ja leikkikaveriaan ja seurata jälkeä luokseni. Toimi tosiaan Nemillä hyvin, mutta Rood oli pallo hukassa. Löysi minut kyllä, mutta niin ja näin.

Tässä oli olosuhteissa varmaan aika paljon vikaa, koska ensimmäisellä kerralla paikalle tuli kissa. Vihainen ja verenhimoinen kissa. Olin kiven takana piilossa kun koira alkoi uikuttaa kauhusta(pelkää vihaisia kissoja hirmuisesti, kun äitikissat aina höykyttävät sitä kun yhyttävät sen leikkimästä pentujen kanssa(siis pentujen kanssa, ei pennuilla)). Avustaja ei saanut kissaa heti häädettyä kun piteli koiraa niin ettei se näkisi minua, eikä siksi huomannut kissaa ennen kuin koira alkoi vinkua. Ajoi kissan kauemmas ja jatkoi harjoitusta, olisi tietysti pitänyt keskeyttää, mutta minä en tajunnut ajoissa. No, koira vietiin paikalle ja se ehkä kuitenkin hieman tajusi koska kuitenkin lähti tieltä metsään ja löysikin minut. Palkaksi leikkiä.

Toinen pisto, ajoin ensin kissan kauas, mutta se oli ilmeisesti vähän stressannut koiraa, kun se ei enää kauhean innoissaan leikkinyt, mutta löysi minut taas kuitenkin. Ei jälkeä pitkin, mutta löysi.

Kolmannella pistolla avustaja päästi koiran irti etsimään minua, ja se juoksi suoraan ohitseni ja metsään, ja alkoi nuuhkia innoissaan maata(etsi ilmeisesti esineitä, koska patukka on sama, jolla palkitsen sen esineiden löydöstä).

Eli mokana lähinnä se, etten ollut suunnitellut tarpeeksi harjoitusta, enkä pysähtynyt miettimään kissan tulon jälkeen että mitäs nyt. Ajattelin kokeilla tätä vielä jossain vaiheessa uudelleen ja katsoa miten menee, ja jos ei vain onnistu, niin tyydyn siihen, että menetelmä on tälle koiralle väärä. Sitten ei minun auta kuin vaihtaa koulutustapa makkarajälkeen vaikka se ei minua koulutusmenetelmänä oikein miellytä, god knows why.

Olen vähän myös tuolle alkanut opettaa sivulletuloa. Namilla olen vetänyt koiraa perässäni jo reiden kohdalla, mutta nyt opetin jo vähän "sivu" -käskyä. Koira puri minua iloisesti käteen, aika pahastikin, kun oli niin innolla namin perässä. Mutta onpahan ainakin koulutukseen soveltuvat makupalat kun koira on noin kovasti perässä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Teidän jälkitreenit taisivat mennä hakutreeneiksi...