Esinemetsä

Tänään on ilmeisesti luvattu hirmukamalaa myrskyä koko Suomeen. Tai ainakin meille. Joten heti kotiin päästyäni painuin koiran kanssametsään esineruudulle. Ei riitä rohkeus myrskyllä lenkkeilyyn, kun kaikkialla on puita kaatumisetäisyydellä, joten mentiin äkkiä ennen tuulen yltymistä.

Otin aika monta esinettä, kahdeksan. Esineenä oli koiran rakas Karvinen -pehmolelu, koska keltainen näkyy kivasti pimeässä. Harjoittelin taas suoria pistoja eteen. Edelleen heittää vähän(paljon) vasemmalle jokaisen, joten laitoin taas tarkasti suoralle linjalle ja kolme oikealle. En enää oikein muista miten ne menivät, mutta koitan jotain selittää:)

Eli pari ekaa oli suoraan edessä. Ekan kanssa oli vähän vaikeuksia, kun koira juoksenteli periaatteella "jos kompastun siihen löydän sen" mutta parin jälkeen alkoi jo systemaattisesti painaa suoraan eteenpäin, kävi tosi pitkälläkin niillä kerroilla kun ei heti löytänyt. Eli pituutta on pistoihin tullut jo parikymmentä metriä. Oikealle laittamaani se etsi jonkin tovin, mutta löysi kuitenkin. Laitoin kaksi seuraavaa samaan paikkaan, ja kolmas olikin jo aika iisi. Sitten viimeiset otin taas suoraan eteen, vaikka se yhtäkkiä lähtikin vasemmalle(kolme viimeistä olivat olleet oikealla) ja oli vähän vaikeuksia. Loput löysikin jo ihan helposti, ja kaksi viimeistä jo selvästi nenällä.

Epäilen, että annankohan minä koiralle ruumiinkielellä jotain signaaleja siitä, mihin suuntaan kannattaisi mennä. Täytyy pyytää joku kuvaamaan ensi kerralla, niin näen itse.

Ja sellainen seikka, että koira lähti välillä takaisinpäin niin että meni etsimään takaanikin. Äännähdin kiellon (ei siis "ei" vaan "äp" tms jota käytän tälläisissä tilanteissa) ja lähetin koiran uudelleen, jolloin se palasi alueelle.

Ja esineen tuomiset on muuttuneet aika paljon. Ennen saattoi vain näyttää kuonollaan että "täs ois, mut sulle en tua" tai kantaa puoleenväliin, mutta vaihdettuani palkan minulta tulevaksi(esine ei siis ole palkka) luovutukset on tulleet eteen asti. Tänäänkin juuttui patukka taskuun, niin koira nappasi äkkiä esineen takaisin suuhunsa, kun ajatteli tiputtaneensa sen liian ajoissa. Tarkempaa luovutusta en ole vielä harjoitellut.

Olen myös vähän miettinyt, että pitäisi tehdä tarkempi suunnitelma etenemisestä. Ensin harjoittelen nyt nuo pistot suoriksi, ja toivon että se alkaa enemmän nenällä etsiä. Jos ei ala täytyy alkaa laittaa esineet suoraan eteen ja nurmikkoa päälle, ettei kompastumalla löydä. Kolmas porras lienee pituus pistoille, ja.. Hmm, en tiedä. Täytyy pohtia.