Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 8. syyskuuta 2018

Die Antwoord: Ugly Boy

Sitä koiraharrastajan harmin määrää kun itse mokaa.

Possulla oli tänään jälkikoe. Piti olla. Hermoilin koko edellisen illan, keräsin ketjukaulaimet ja pk-liivit riviin, tarkistin että autossa on jälkikeppejä alkuviritystä varten, pakkasin mukaan kinkkuleikettä keppipalkoiksi, kertasin muuttuneet säännöt ja miten se tottis menikään. Etsin paperit ja tarkistin kahteen kertaan että ne on Possun paperit ja rokotuskortit ja kisakirjat.

Rokotuksia en tarkistanut.

Ihan puhtaasti kyllä voi sanoa että MOSAVIRHE ettei tarkista koiransa rokotuksia. Minun rokotusten tarkistaminen on aina perustunut siihen että jossain kokeessa sanotaan "nämä menee muuten ihan kohta vanhaksi" ja sitten muistan varata rokotusajan. Eihän aikuisia koiria tarvitse rokottaa, pentuna vaan, ja sitten ne koirat osaa jo itse varata ajan rokotuksiin ja hoitaa homman. Sitä paitsi olen aina käynyt niin paljon kokeissa että joku muu ne tarkistaa. Paitsi nyt en ole käynyt Possun kanssa kokeessa sitten viimekesän toko-SM:in.

Eikä ne olleet edes viikolla tai kahdella vanhoja. VUODELLA. Eikä edes vuodella vaan vuodella ja kuukaudella. Tähänhän voisi joku kriminaalimieli spekuloida että olisi vaihtanut sen vuosiluvun vaan, piirtänyt kuulakärkikynällä päälle, mutta tosiaan, eihän kukaan koskaan niin tekisi, ja jos tekisi sekään ei olisi riittänyt, ja joka tapauksessa minä tajusin tilanteen sillä hetkellä kun koetoimitsija avasi sen kirjan ja näin olan yli että vanhenemispäivä on 2017.

Turha sitä on jossitella mutta jossittelen silti. Jos edes vahingossa olisin vienyt ne samalla kun Tessu sai vuoden iässä rokotukset. Olen nimittäin miettinyt jossain vaiheessa että nehän saa sitten hyvin kaikkien rokotukset samalle vuodelle (Possulla ja Stefalla nimittäin on, joten Stefankin rokotukset ovat nyt menneet vanhoiksi) ja jotain.

Tuomari muistutti että a) TARKASTAKAA NE KOIRIEN ROKOTUKSET KUN ILMOITATTE KOIRAN KOKEESEEN. Ja sinäkin Saara ilmoittauduit jo MAALISKUUSSA niin olisi hyvin ollut aikaa tarkistaa. Niin olisi. Niin tosiaan olisi. Ei voi kuin omaa tyhmyyttä syyttää. Ja b) emme saa mennä kokeeseen 21 päivään uusintarokotuksista.

Meillä piti olla viikon päästä tokokoe jossa oli tuomarina ihana ja kiltti Juha Kurtti. Ja se viestikoe, joka oltaisiin juostu enemmän tuurilla kuin taidolla.

Tulin kotiin, nukuin viiden tunnin kiukkuitkupäikkärit (joo, aikuinen ihminen ja saatoin ihan muutaman kyynelen tirauttaa ja karjua itselleni autossa omaa tyhmyyttäni. Ja viiden tunnin päikkärit nyt vaan on how I handle adulthood.) ja aloin laittaa perumissähköposteja kokeisiin. Surullisena tiirailin tulevien kokeiden listaa, ja PK-kokeet oli sitten tältä vuodelta taputeltu. Oma mokani kun herään koekäynteihin aina vain loppuvuodesta. Sitten jos käy näin kokeet siirtyy ensi vuoteen.

Tokokokeita on sentään tulossa, ja saadaanpahan lisätreeniaikaa niille. Mutta tämä jälkikoe. Treenit on menneet superhyvin, Possu ei niissä juuri virheitä tee. Olin ihan varma (no semivarma, ei näistä koskaan voi olla varma) että tämä olisi JK2-keikka. Possu on ollut niin hyvä ja kiltti ja hauska höppänä treeneissä. Ajattelin että tämä menee heittämällä.

No mutta. Ilmeisesti palaamme PK-lajeihin ensi vuonna. Voi itku.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vilma Alina & Gasellit: Voimaeläin

Minulla on myös koira nimeltä Possu.

Hän on juonikas ja jäynä. Vitsikäs ja vakava samaan aikaan, hassutteleva höpönassu. Muiden koirien kanssa usein enemmänkin penseä ja harvoin leikkiin heittäytyvä, mutta ihmisten kanssa aina valmiina laulamassa laulujaan ja hyppelehtimässä hymyn huulille.

Possukan ilmoitin tokokokeeseen syyskuulle, kun tuli taas liityttyä tokotreeniryhmään ja ajattelin että täytyyhän sitä tavoitteita olla. Possusella on takana lukuisia voittajaluokan kokeita, joista toistaiseksi paras, kakkostulos, oli viime kesänä SM-kisoissa.

En enää edes muista mihin meidän kokeet ovat kariutuneet. Varmaan johonkin pikkumokaan, koska vuoden tokonaftaliinissa ollut koira teki lähes ykköstulokseen riittävän koetreenin heti ensimmäisenä tokotreeninään. Tunnarit, ruudut ja ohjatut noudot löytyivät tuoreesta muistista. Yllättävää kyllä enemmän ongelmia tuotti liikkurin käskyillä ennakointi, jäävissä unohtunut istuminen (jota teemme varmaan eniten pk-tottista harjoitellessa) sekä PAIKALLAMAKUU. Käskytys on tosi vaikeaa. Ja aina hän haluaisi kaatua tai kellahtaa johonkin suuntan, tai jäädä kyynärpäät ilmaan loikoilemaan puoli-istuvaan asentoon. Minun voittajakoira on nyt tehnyt alokasrivissä käskytyksiä kaikista huonoimpana. Voi hupsista meitä.

Mutta vikamme ovat pikkuvikoja. Sivulletulossa Posso ei enää ennakoi, mutta maahanmennessä se sahaa ylös alas. Enemmän jännittää koetilanne; aivot vakuuttavat että pakko siellä itse koetilanteessa on olla jotain vikaa, kun kokeenomaiset treenit menevät niin kevyesti. No, se jää nähtäväksi.

Possuli on vaihtunut myös Teslan tulevaan jälkikokeeseen, kun näin puolitoista viikkoa ennen oli todettava että Tessu ei osaa vielä nostaa jälkeä janalta, noutaa A-esteen yli tai mennä maahan eteenmenossa. Yllättävän lähelle koekuntoa kyllä pääsimme, mutta vielä en voi ykkösluokan tasoista suoritusta siltä vaatia.

Posterilta sen sijaan voin vaatia ihan mitä nyt sattuu huvittamaan, koska hän on kiltti ja valmiiksi koulutettu. En tiedä kuka sen on kouluttanut, mutta joku joskus kun se kerran kaiken jo osaa. Jälkiä se on ajanut hyvin ja varmasti. Jokunen keppi on joskus jäänyt, mutta treeni treeniltä harvemmin. Tottiksessa seuruu on tanssin kaltaista loikkimista, mutta kaikki kyllä tehdään edes sinne päin. Esteethän se menee vaikka takaperin, ja jollain voimilla nostaa painavat kapulatkin. Siitä en sitten tiedä meneekö sekään maahan eteenmenossa.

Mutta ihmeellisin, joskin ehkä vähän hölmö, asia on sen reagointi laukauksiin. Viime kesänäkään ei taidettu ottaa yhtään tottistreenia ampumisen kera, ja nyt otettiin sitten ensimmäinen vuosiin kun muistin että sekin tulee pk-kokeissa vastaan.

Aloitettiin Tessulla, joka seuruuseen ammuttaessa käänsi päänsä vilkaisemaan ampujaa. En huolestunut tästä lainkaan, koska elän oletuksessa että paimenkoirat kuulevat ja näkevät aina kaiken ja vähintäänkin lotkauttavat korvaansa. Neljä kertaa taidettiin Tesla ampua, ja joka kerta reaktio oli pienempi. Tästä ei tule olemaan mitään ongelmaa.

Sitten hain Posanderin ja lähdettiin seuruuseen. Ja tässä vaiheessa on hyvä muistella kuinka paljon siedätystä vaati rakkaistakin rakkaampi Stefani, joka piti opettaa kerta toisensa jälkeen sietämään ääntä joka pilasi sen päivän ja tottistreenit. Ja miten pelkäsin että Porsaasta tulee samanlainen kun se katsoi kohti ampujaa, ja treenikaverini lohdutti minua että reagoiminen ei tarkoita tulevaa ääniarkuutta, ja että tietenkin se reagoi, kaikki paimenkoirat reagoivat ääniin.

Ja sitten Possuacille ammuttiin seuruuseen. Ja se, kirjaimellisesti, ei lotkauttanut korvaansa. Saattoi sen korva tärähtää hyvin vähän, mutta se jäi minulta hämmennyksessäni huomaamatta. En ole vieläkään tottunut siihen että saatan treenata koiria joiden kanssa esteet ja ampuminen eivät muodostu ongelmaksi. Teki mieli iskeä Instagramiin kuvaa kaikilla maailman #blessed ja #kiitollinen tägeillä. Naurettavan pieni asia, joka voi tehdä ihmisen valtavan onnelliseksi kun se ei aiemmin ole ollut itsestäänselvyys.

Ammuttiin sitten vielä paikkikseenkin se Sika, ja siellähän se pysyi vaikka kyhjötin A-esteen takana piilossa. On se vaan hyvä koira.

Viestikokeeseenkin se on ilmoitettu, mutta se vähän jännittää. Ei olla tehty erikseen kuntotreenejä, vaan elän luotossa että hyvä peruskunto ja vapaana lenkkeily riittää. Toivotaan ettei iske tämä itsevarmuus silmille ja Possella ei mene paikat ihan jumiin.

Nyt täytyy lopettaa tämä teksti koska en keksi enää lisää lempinimiä Pössiäiselle.

maanantai 20. elokuuta 2018

Skandaali, Väinöväinö: Samoil Silmillä

Yhteenvetoa itselleni Teslan menneistä kuukausista.

Toukokuussa käytiin BH-koe. Kirkkaasti läpi, joskin luoksetulon loppuasentoa ei vielä osattu. (Eikä osata vieläkään.) Paikallaolossa napsi hyttysiä ja nousi istumaan kaverin luoksetulokäskyllä, mutta palasi takaisin makuulle huomattuaan oman virheensä.

Heinäkuussa käytiin yhtäkkiä tokokokeessa. Olin uhkaillut alkuvuodesta tokon SM-joukkueeseen hakemisella, ja sitten olikin heinäkuu ja meiltä puuttui tulos. Soitin kahden päivän varoitusajalla paikan tokokokeesta mökkireissumme varrelta, ja opetin Tessulle edellisenä päivänä kapulanpidon. Salme Mujuselta 172 pistettä, ykköstulos, sijoitus 2/7. Oikeus hakea SM-joukkuepaikkaa, joka varmistuikin heti, sillä hakuaika loppui samana päivänä.

Puutteina tässä kokeessa perusasennot; jokainen liian takana. Luoksetulossa jopa metrin liian takana, kun Tesla ei vaan saanut jarrutettua aiemmin. Noudossa kaksoiskäsky kapulan ottamiseen (no ei ihme sillä treenimäärällä), kaukokäskyissä kaksoiskäsky istumaannousussa (sama selitys. Tokoliikkeet eivät ole kuuluneet meidän treeneihin lainkaan.)

Paikallamakuu 10 
Seuruu 8,5 Edistää, perusasennot liian takana.
Liikkeestä maahan 9 Edistää, perusasennot liian takana.
Luoksetulo 8,5 Loppuperusasento liian takana.
Kapulanpito 7 Kaksoiskäsky.
Kauko-ohjaus 7 Kaksoiskäsky.
Estehyppy 8,5 Loppuperusasento liian takana.
Kokonaisvaikutus 9 
172 pistettä

Ja nyt SM-koe menneenä viikonloppuna. 171 pistettä ja ykköstulos, sijoitusta en yrittänyt edes laskea. Viime kokeesta oltiin treenattu runsastakin runsaammin häiriöitä ja liikkurointia, ja tehty joka treenissä vähintään toinen kierros kokeenomaisena. Loppuperusasennot edelleen liian takana, samaten seuruun edistäminen, mutta paljon hillitymmin kuin viimeksi.

Paikallamakuu 10 
Seuruu 7 Edistää. Viimeisessä täyskäännöksessä jäi katsomaan kuvaajaa, mistä lisäkäsky.
Liikkeestä maahan 7 Edistää. Kuvaaja koiran edessä, joten valui maasta istualleen tätä katsomaan. Virhe joka ei ole tapahtunut ikinä ennen, eikä varmaan enää toistu, puhdas vahinko.
Luoksetulo 9,5 Loppuperusasento liian takana.
Kapulanpito 8,5 Katseli vähän ympärilleen, pyöräytti kapulaa.
Kauko-ohjaus 8 Kaksoiskäsky maahanmenossa. Myös työvahinko, kova tuulenpuuska söi käskyni.
Estehyppy 8 Loppuperusasento liian takana.
Kokonaisvaikutus 9,25 (9 ja 9,5) 
171 pistettä

Ylipäätään jäi erittäin hyvä mieli Teslan suorituksesta. Se teki juuri niin hyvää ja tarkkaa työtä kuin olen sille opettanutkin, ja virheet olivat ihan vaan hassuja sattumia joista en voi syyttää koiraa. Tesla oli muutenkin tosi helppo matkakumppani, ja majoittuminen vieraassa paikassa tai liikkuminen koiravilinän keskellä ei ollut ongelma.

Seuraavana tavoitteena on se jälkikoe. En tiedä miten käy, ollaan edelleen ihan kesken, mutta treenit jatkuvat kovasti.

Possu on treenannut tokoa ja jälkeä ja aloittanut myös viestiuransa uudestaan. Kaikissa lajeissa on kokeet mielessä.

Stefa on treenannut Nose Workia mutta kieltäytynyt oppimasta enää mitään. On sillä silti ollut onneksi hauskaa.

Ja ottakaa huomioon että tämä on tiivistelmä kolmelta kuukaudelta. Olemme myös uineet ja levänneet ja leikkineet pihalla hippaa ja olleet normaaleita.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

The Killers: The Man

Maanantaina Tessu teki Nosea, tiistaina ja torstaina tottista.

Bordercolliet ovat höpsötelleet vain höpsöttelyn ilosta. Possulla välillä vähän vakavampaa tottistreeniä, Stefalla en oikein mitään.

Stefa ei ole vanha koira sielultaan, eikä edes kropaltaan. Mutta kuitenkin ehkä niin vanha, että suljin siltä myös tokon lajivalikoimista. Aiemmin mainitsemani kiertonouto-ongelma ei ota korjaantuakseen, ja meidän taidot ei riitä siihen että kannattaisi metsästää EVL-ykkösiä yhdellä varmalla nollalla. On ollut muutenkin vaikea pitää pakkaa kasassa, ja yhden liikkeen eliminoiminen kokonaan laskee todennäköisyyksiä. Harmi sinänsä, koska tuntuu että Stefasta on tullut iän myötä muuten parempi - se on hurjempi, riehakkaampi ja itsevarmempi. Se tykkää tehdä ja teke kaiken räjähtävästi ja täysillä. Ja varsinkin koska ollaan tehty koko talvi oikeastaan vain kaukoja ja seuraamista, sen tekeminen näyttää tosi hyvältä. Mutta niin, ilman koetavoitteita olen huono treenaamaan.

Rally-toko sitten taas ei ole mun laji, on tullut todettua. Samalla lailla kun toko kyllästyttää mua pikkutarkkuudellaan juuri nyt, rally-toko on kyllästyttänyt aina. Se on tosi pientä näpertämistä sadanmiljoonan eri kyltin kanssa, joissa kaikissa pitää muistaa omat asiat ja virheet jotka nollaavat juuri sen kyltin. Arvostan juuri siitä syystä rally-tokoilijoita, siinä on enemmän liikkuvia osia kuin itse jaksaisin pitää kasassa.

Joten mitähän keksisin vanhalle eläkeläisrouvalleni. Suunnittelin jo opettavani sen viemään kaikki sukkani pyykkikoriin ja jättäväni koko kämpän siivoamisen vain sille, mutta onhan sekin nyt vain surullista, miettikää jos ainoa ilonne päivässä olisi viedä sukkia pyykkikoriin. Teoriassa Stefa ehkä pärjäisi pelkillä lenkeilläkin, mutta ei se varmaan kovin onnellinen olisi. Se on niin hirvittävän kateellinen aina kun nappaan autosta jonkun muun koiran treenihalliin, ja kun se näön vuoksi pääsee tekemään pikku höpsöttelyt se ihan räjähtää! Niin että joka kerta mietin että pitäisi jaksaa tehdä sen kanssa useammin, eikä vain noilla kisaavilla koirilla.

No. Moni varmaan miettii nyt että mikä tampio ihmisenä olenkaan, vastaushan on aivan silmieni edessä koko ajan. Kuten onkin. Olen tehnyt tuolla nuorella termiitillä NoseWorkkiä ihan vain saadakseni sille sosiaalista kokemusta, keskittymiskykyä ja itselleni motivaatiota koiralajeihin, vaikka sehän on nimenomaan markkinoitu kaikille sopivana lajina. Nimenomaan kaikille, ohjeissa on erikseen kohta siitä että myös muunlajiset eläimet saavat osallistua, mutta niiden säännöt kirjataan sitten kun se alkaa olla ajankohtaista. Jos kerran oikeat kissat saavat tehdä NoseWorkkiä, miksei minun pikku tokokissani?

Sitä voisi luulla että kokenut useassa lajissa kisannut ja vielä useampaa treenannut Stefa hoksaisi NoseWorkin sillä että vain ojennan sille sääntökirjan ja se lukee itse miten homma toimii. Mutta tilanne osoittautui yllättävä kyllä paljon hankalammaksi kuin pikku Tessun kanssa aikanaan. Stefa, älykäs ja tomera tokokoira päätteli heti homman nimen kun asettelin kolme kahvikuppia riviin olkkarin lattialle, ja alkoi järjestelmällisesti noutaa niitä minulle. Kyllä Iittalat lenteli kun yritin ottaa niistä koppia ennen kuin yksikään särkyy. Nouto oli sillä kaikkein vahvimpana, ja siihen se aina palasi läpsittyään kuppeja ensin tassuillaan kumoon, purtuaan kahvaa hampaillaan, ja tönittyään niitä kuonollaan.

Lopulta kompromissina hyväksyin kuonon kuppiin laittamisen, ja sitä Stefa sitten tarjosi. En tiedä arvasiko se lainkaan mistä on kyse, kun järjestyksessä vain työnsi naamaansa kuppiin toisensa perään, vaikka saikin aina palkan vaan siitä joka löyhkäsi riittävän vahvasti jopa omaan nenääni. Toisto toiston jälkeen kuppi valikoitui vain randomgeneraattorilla, ja mietin että Tessu aikanaan otti ehkä kaksi toistoa ennen kuin oli kirjaimellisesti hajulla asiasta. Tuntuu hupsulta, Stefa on kuitenkin tehnyt tunnaria, hakua, jälkeä, esineruutua, kaikenlaista hajutyöskentelyyn liittyvää. Jostain syystä eukalyptuksen löyhkä ei vaan soittanut sillä mitään kelloja.

No jaa, saanpahan tavoitteelliselle mielelleni tekemistä kun koitan opettaa Stefalle lajia. Ainakin sillä oli erittäin mukavaa, ja Teslan ja Possun oli aika olla kateellisia koiraportin takaa menoa katsellessaan.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Warmen: Somebody's Watching Me

Muut koirat ovat olleet rauhassa, mutta Tessu on tehnyt paljon kaikenlaista treeniä. Tai, mitä mä valehtelen, paljon yhdenlaista treeniä. Ajattelin josko jopa tekisin sen kanssa myös tokojuttuja, mutta huomasin ettei siitä tule yhtään mitään. Joten tehtiin kaverin kanssa diili, että hän tekee Teslalla kapulanpitoa ja mä teen hänen koiralla seuruun kontaktia. Kerran vaihdettiin koirat päittäin treeneissä, ja heti saatiinkin kyllä ihan näkyvää tulosta - huomaa että tietyt ihmiset haluaa treenata vain tiettyjä asioita, ja se näkyy koirissakin.

Viikolla tehtiin hupsuja häiriötreenejä. Laitoin Tessun paikallamakuuseen ja toinen koira teki luoksetuloa sen editse. Kerran Tessu erehtyi tule-käskyllä lähtemään, mutta palautuksen jälkeen se muisti mistä on kyse ja pysyi nätisti. Muutenkin tehtiin pitkästä aikaa kaikenlaista sellaista jossa toinen koira teki vieressä ja Teslan piti silti keskittyä. Ei tuottanut lainkaan ongelmaa, mutta hermostuttaa silti koeolosuhteet, niissä on kuitenkin niin monta liikkuvaa osaa lisää, etten voi olla varma Teslan häiriönsiedosta.

Tänään käytiin tekemässä kokeenomainen BH-treeni ihan vain me yksin. Olin käynyt alkuun lenkittämässä koirat, joten Tessusta oli otettu isommat savut ulos. Otin sen jo suoraan autosta koemaisesti, en antanut sen häslätä enempää vaan laitoin sen vaan haukkumaan käskystä isomman kiukun ulos. Sitten hihnassa halliin, esittäytyminen kuvitteelliselle tuomarille ja omalle paikalle odottelemaan vuoron alkua. Tässä huomasin heti jo pari koulutusvirhettä - Tesla hyppäsi pois perusasennosta kun ojensin käteni ja höpisin. Saati sitten että siinä olisi ollut tuomari jota vasten hypätä. Aloituspaikalla odotellessa Tessu myös hypähti eteeni, en ole tehnyt sen kanssa odottelua vielä.

Itse liikkeet menivät aika hyvin. Seuruun oikealle käännöksissä Tesla kahdesti hyppäsi pois seuruusta, mutta enhän mä tietenkään ole taaskaan treenannut kuin vasemmalle kääntymistä.. Juoksu ja hidas osuus menivät hyvin. Myös siitä Tesla on kiva koira, että se ei tee mitään eroa seuraamiseen hihnassa ja vapaana. Aiemmat koirani ovat olleet sitä mieltä että hihnassa vaan lenkkeillään, ja hinnaseuruu on pitänyt opetella erikseen vapaanaseuruusta.

Luoksetulossa huomasin sellaisen pikkujutun että enhän mä ole opettanut Teslalle loppuasentoa.. Joten sehän sitten syöksyi käpälät edellä mua päin, hyvä kun en kaatunut. Ai näin niitä ohjaajansa kaatavia pk-koiria tehdään!

Luoksetulon jälkeen tein paikkamakuun, arviolta toisen koiran suorituksen pituisen. Siitä käveltiin tuomarinpuhutteluun, missä Tesla sai odotella hetken vähän vapaammin (tämäkin oli aika vaikeaa) ennen kuin käveltiin pois ja palkkasin sen.

Tesla teki ihan mielettömän hyvää työtä. Se osaa ja jaksa seurata hyvin ja pitkälle, se ei riehaannu juoksuosuudessa, palkattomuus ei vaivannut sitä yhtään. Ensimmäisen seuruun jälkeen kehuessa siltä taisi päästä yksi into-hau, mutta muuten se oli hiljaa. Kaikkein eniten silti ilahduttaa se että se ei tarvinnut palkkaa vaan palkkaantui liikkeiden välissä kehuista. Sillä on ihan todella Mieletön Moottori, ja siitä tulee kyllä todella hyvä kisakoira. Olin ihan pakahtua ilosta treenin jälkeen.

Mutta muistiin vielä itselleni - tuomarin kättely, henkilöryhmä, luoksetulon loppu, oikealle käännökset. Mielelläni tahdon vielä ekstratreeniä paikallaoloon kun suorittava koira pyydetään luokse, vaikka siinä ei olekaan ollut ongelmaa aiemmin. En ymmärrä miten me ollaankin jo näin valmiita, vaikka kokeeseen on aikaa vielä puolitoista kuukautta..! Ja mä silloin ilmoittautumisvaiheessa olin varma ettei tästä tuu kyllä mitään. No, onnekkasti ehdin vielä hajottaa pakan monta kertaa tässä ajassa, joten eipä tässä hätää.

Mistä mieleen - sitä kaupunkiosuuttakin piti harjoitella..
Kuonoton koira BH-suorituksensa jälkeen.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Gorillaz: Feel Good Inc.

Käytin Tessun luustokuvissa keskiviikkona. Tarkoitukseni oli kuvata kaikki kerralla vasta sen täytettyä kaksi, mutta en sitten malttanutkaan, kun veljeltä löytyi irtopala olasta.

Tessunmuru oli onnekkaasti kuonosta hännänpäähän priimaa, ja Liittokin lausui lonkat ja kyynärät heti seuraavana aamuna. Välimuotoisen lanneristinikaman sekä se joku toinen mikä lie odottavat vielä lausumista, mutta eläinlääkärin mukaan ne näyttivät hyviltä. Samoin olat ja selkä.

Tessun seuruu on alkanut näyttää jo vähän seuraamiselta. Virtaa ja intoa siinä riittää, joten se seuraa jo niin pitkiä pätkiä kuin talvihallissamme mahdumme tekemään. Käännöksissä se on tosi hieno, ja juoksu ja hidas kävelykin siltä jo onnistuu. Vielä kun päästäisiin tekemään enemmän paikallamakuuta sekä henkilöryhmää.

Possukin on tehnyt tottista, mutta kun tokointoa ei ole, jää hallitreenattavat asiat vaisuiksi. Tottisjuttuja ollaan tehty esteitä lukuunottamatta, ja Possu olisi niin täynnä intoa kuin vain ikinä. Ei sitä oikein tarvitse edes palkata, kun se tekisi vain niin paljon kun sen annetaan.

Stefa sen sijaan on vain höntsäillyt. Olen hyvin pitkälti luovuttanut sen kanssa tokotreenailujenkin suhteen, kapulan nostaminen maasta ja esteen hyppääminen kiertonoudossa on sille liikaa. Mikä on toisaalta niin outoa, kun se kuitenkin pystyy tekemään hyppynoutoa, mutta kun se ei voi pysähtyä kapulaa nostamaan loppuu motoriikka ihan täysin. No mutta, ehkä sillä on jo riittävästi tuloksia elämänsä aikana. Rakkaaksi kaveriksi se on kuitenkin otettu eikä kisakoneeksi.

Arjessa olen ollut näiden kanssa vähän helisemässä. Tesla on alkanut (lopulta) näyttää teini-iän merkkejä ja on pari kertaa äitynyt räksyttämään vastaantulijoille ohituksissa. Ei se mitään, kyllä minä yhden Teslan hanskaan, mutta kun POSSU, aikuinen koulutettu Possu, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa rähjätä myös. Possu on aina ollut sellainen että huomaa kyllä jos keskittymiseni herpaantuu ja alkaa sikailla, ja kun treenimäärät vähenee se kokeilee enemmän rajojaan arjessa. Pitäisi siis vaan löytää aikaa lenkitellä Teslaa erikseen kunnes ohitukset ovat hallussa, niin Possun ongelmat poistuvat itsekseen. Ikävä kyllä raskaan työpäivän jälkeen sitä useammin menee siitä missä aita on matalin, ja valitsee lenkkipolut joilla ei tule ketään vastaan. Sen suhteen tuo BH-koe tulee ihan hyvään aikaan, kun on vaan löydettävä tilaa Teslan kaupunkikävelytreeneille.

Kun aurinko alkaa paistaa alkaa mieli palata PK-kentille ihan urakalla. En malttaisi millään odottaa että päästään oikeasti ulos treenaamaan. Vähän aloin taas puhua viestitreeneistäkin kaverille, jos saataisiin Possuli kolmosluokan kokeeseen tänä kesänä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Gettomasa: Lössi

Viime ajat ovat olleet vähän tylsiä. Tessu satutti tassunsa helmikuun alussa, eikä se ole vieläkään aivan kokonaan parantunut. Koirillani ei ennen ole ollut tuollaista polkuanturahaavaa joka ei tunnu paranevan millään. Parin viikon parantumisen jälkeen kun oltiin jo voiton puolella Tessulta hajosi lenkillä tossu, ja haava repesi uudelleen lähes alkutilanteeseen. Yksi antibioottikuurikin siihen tässä välillä jo syötiin, ja kaikenlaisia rasvoja ja jauheita tuli kokeiltua. Loppujen lopuksi tuntui että rasvat vain pehmensivät loppupolkuanturankin paljon alkua huonommaksi, joten en enää tehnyt tassulle yhtään mitään. Polkuantura on palautunut hyvin ja siinä on enää pieni kuluma keskellä, ja nyt olen alkanut käyttää sitä jo lenkeillä ilman tossua. Pidempiä lenkkejä tai hankikannoille menemistä olen välttänyt, ettei oteta taas takapakkia. Kaiken kruunuksi sain vielä ikävän flunssan, jonka takia olen saikutellut pari päivää töistä ja loppuajan vain yskinyt sisikalujani pihalle. Onneksi sentään tähän vaiheeseen, joten toivon mukaan ollaan sitten treenikunnossa sekä minä että koirot samaan aikaan.

Syytä nimittäin on. Minut hullutettiin ilmoittautumaan Tessun kanssa BH-kokeeseen toukokuulle. BH-kokeeseen, me jotka ei osata edes kääntyä seuruussa. Näköjään se ei haittaa, vaan olen juuri niin hullu kuin olen aina ollutkin. Kuitenkin meillä on oikeastaan kaikki jo harjoiteltuna, seuruuta pitää vain pidentää ja vaikeuttaa, samoin paikallaoloa. Kaupungissahan me kuljetaan säännöllisen epäsäännölliseksi, joten kaupunkiosuuden pitäisi mennä suht kivuttomasti. Joka tapauksessa se on hauskin osa treenata, joten mitäpä tuosta.

BH-kokeeseen ilmoittautuessa ilmon vastaanottaja erehtyi lipsauttamaan "kun meillä on myös se jälkikoe syyskuussa.." Puhelun jälkeen join kupin kahvia seinään tuijottaen ja soitin sen jälkeen takaisin että varaahan paikka myös sinne jälkikokeeseen. Se on nyt Tessun nimellä, vaikka Tessu-rukka ei ole tainnut ajaa elämässään vielä yhtään jälkeä, tehdä yhtään esineruutua tai edes nähnyt PK-esteitä. Eikä sillä tosiaan ole vielä sitä BH-koettakaan, saati edellytyksiä siihen.

No, hillitäkseni järkytystänne kerron että back up -suunnitelma on viedä Possuli sinne. Joten ei se ehkä oikeasti ihan niin holtiton suunnitelma ole kuin alkuun kuulostaa. Mutta tuli nyt sitten oltua hullu ihan urakalla. Onpahan sitten taas korkeuksia joista pudota.

Tokon SM-treeneissäkin me käytiin kääntymässä viime kuussa, mutta into tokoon ei ole aivan täysin vielä palautunut. Tuntuu noi PK-lajit sen verran omimmilta nyt, että taitavat Possu ja Tessu saada treenailla niitä. Harmi sinänsä, koska Stefan EVL-koekunto ei ole mitenkään kaukana, mutta en vaan jaksa hienosäätää.

Stefanovitz täyttää tänään kymmenen. Hän on vielä sielultaan nuori ja notkea.