Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky

lauantai 20. tammikuuta 2018

Pyhimys: Jättiläinen

Torstain treeneissä huomasin todellisen laidan meidän häiriönsiedosta. Ilmeisesti Tessu on ryhmätreeneissä vain niin pirun pelottava ettei kukaan tule meitä kovin lähelle. Sehän on maailman kiltein pikku söppänä, mutta varmaan se näyttää energisenä ja suurena aika hallitsemattomalta seurakoiraihmisen silmään.

Mutta tosiaan. Torstaina oli treenikavereina belgeihin tottuneita jotka tulivat lähemmäs treenaamaan, ja huomatessani Teslan keskittymiskyvyn rakoilevan pyysin heidät vielä entistäkin lähemmäs, lähes hännän päälle treenailemaan omia koiriaan. Tessu-rukka. Varsinkin kaverin pieni belgineito oli sen mielestä ihan vastustamaton. Selvästi näitä treenejä tarvitaan lisää, ennaltaehkäisevästi, ennen kuin minulla on narttukoirien perään kuolaava teinikoira :D

No mutta. Tänään meillä oli The Hajutesti. Viime kokeesta on aikaa, viime vuonna käytiin Stefan ja Possun kanssa keväällä yksi tokokoe sekä Possun kanssa toko-SM:t. (Muistaakseni siinä olivat meidän viime vuoden kokeet. En ole ihan varma.) Tämähän näkyi sitten niin että olin AIVAN PANIIKISSA. Jo perjantaista asti. Aamulla heräsin ajoissa sähläilemään ja hermoilemaan, mutta lähdin silti kuitenkin niin viime hetkellä, että pysähtyessäni rikkomaan matkalla rahaa (koemaksu suoritettiin paikan päällä) muistin että eihän minulla ole mukana kuin pelkkä koira, paperit ja rokotustodistukset jäivät kotiin!

Siitä sitten viestiä järjestäjälle ja hirveää kyytiä takaisin kotiin, missä aloin panikoida Teslan rokotuksia - nämähän pitäisi vuotiaana rokottaa, ja Tessu on rokotettu viimeksi nelikuisena. Onneksi, kuten tänään opin, nelikuisena annettu rokotus on kuitenkin voimassa vuoden, eikä vuoden ikään asti. Maaliskuuhun asti siis vielä aikaa uusia.

Paikalle päästiin, ja saatiin vielä osallistuakin vaikka pelkäsin myöhästyväni niin että meidät suljetaan kokeesta. Hädin tuskin muistin maksaa saati kirjoittaa kisakirjaan koiran tiedot. Minkä jälkeen alettiin etsiä Tessusta sirua, ja aloin panikoida että mitä jos se on mennyt kasvuaikana hukkaan, niinhän voi käydä myös? Sieltä se kuitenkin löytyi, kiusallisen pitkän etsiskelyn jälkeen, lapaluiden välistä, vaikka luulin sen olevan vasemmalla puolella kaulaa.

Tessu-rukka oli ollut aivan holtiton aamusta asti. Oma jännittämiseni selvästi vaikuttaa siihen, koska se oli heräämisestäni asti vain pyörinyt ja huutanut. Koepaikalla piti oikein kerätä itseni jotta sain kasaan itseni ja koiran halliin astumista varten. Onnekkaasti olimme vuorossa heti toisina, joten en joutunut enää patoamaan omaa jännitystäni, vaan sain heti tuomarin puhuttelun jälkeen ottaa Teslan autosta viriteltäväksi. Meidän NoseWork-harrastuksessa virittäminen on sellaista vireen laskemista, Tesla on intopiukeena ja minä teen sillä pienet tokoilut saadakseni sen kuulolle. Pahin pelko olisi että Tesla säntää radalle samalla innolla kuin se pamahtaa treenihallin ovesta sisälle, eikä keskity lainkaan itse tehtävään.

Tesla kasasi itsensä nopeammin kuin minä, se keskittyi yllättävän hyvin ja lakkasi huutamasta jo heti virittelyssä. NoseWork on lajina sellainen etteivät muut saa nähdä toisten suorituksia, joten virittely tapahtui ulkona 17 asteen pakkasessa. Tessua vähän palelsi selvästi, istuminen ei onnistunut kun pallit jäätyivät, ja loppuajan raukka steppaili kun tassuihin otti kylmää. Sitkeästi se silti oli mun kanssani tekemässä eikä antanut sään häiritä. Olin varautunut pitkäänkin keskittymisharjoitukseen hallin ovesta sisään käveltyämme, mutta Teslapa napahti tarkkaavaisena perusasentoon ja seurasi nätisti lähtöviivalle. Ei kai siinä auttanut kuin aloittaa testi.

Laatikkoina oli helpot tavalliset kannelliset muovilaatikot. 12 laatikkoa kahdessa rivissä, ja niitä lähestyttiin laatikoiden päästä, joten hommiin pääsi heti. Treeneissä olen välillä kävellyt aluksi rivin toiseen päähän saadakseni Tessun keskittymään, mutta nyt ei tarvinnut. Lähetin sen heti lähtöviivalta, vaikka yleensä lähetän lähempää, mutta töihin se lähti kuin vanha tekijä. Tessu etsi järjestelmällisesti oikeaa riviä, vaihtoi puolessa välissä tarkentamaan vasemmalle ja loikkasi sitten takaisin oikealle puolelle ja viskasi yhden laatikon ympäri. Minua jännitti niin että meinasin oksentaa. Ihan vakavissani ajattelin että selvä, tämä koe jää tähän, mun on pakko keskeyttää kun ei oma pää kestä.

Sen sijaan kokosin itseni ja sanoin Tessulle että kuulehan nyt koiro, ethän voi edes haistaa sitä laatikkoa kun käännät sen tuolla lailla väärinpäin. Tein sen mitä kurssinvetäjä on alusta asti muistutellut, jos et ole varma, aloita alusta ja etsi kaikki laatikot uudelleen. Koska NoseWorkin hajutesti menee hylätyksi heti kun ilmoitan tuomarille väärän ilmaisun, sen sijaan etsiä saadaan hyvinkin vapaamuotoisesti kolme minuuttia.

Palattiin siis alkuun. Lähetin Tessun. En ikinä ole epäillyt sen ilmaisuja, joten nyt se turhautui ja raapi heti ensimmäistä laatikkoa, mutta tajusin sen onneksi johtuvan omasta virheestäni ja annoin sen jatkaa. Se vaan juoksi alun laatikot läpi, ja oloni oli aika toivoton. Aiemmin ympäri kääntämälleen laatikolle päästyään se hyppäsi sen päälle makaamaan laatikko etukäpälien alla ja tuijotti mua hyvin tiiviisti silmiin sanoen "no niin idioottiohjaaja, usko mua kun mä sanon". Ja mä uskoin. En muista mitä kummaa sanoin tuomarille, mutten ainakaan että ilmaisu. Oikea laatikko se kuitenkin oli, ja hölinäni hyväksyttiin, ja Tessu-koironen sai hyväksytyn tuloksen ensimmäisen luokan hajutestistä! Johan nyt!

Yllättäen (tai ei mitenkään yllättäen näin omaa sekoilua jälkeenpäin miettien) koe ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan tasan puolet osallistujista läpäisi ja puolet sai palata jatkamaan harjoittelua. Kävipä siellä yksi lievä ragequitkin muistuttamassa syitä omalle downshiftaamiselleni koiraharrastuksista.

Mutta me onnistuttiin, ja mä sain hyvän osoituksen siitä kuinka paljon Teslakin vaan osaa. Kokeen alussa odotellessamme sain muilta osallistujilta kehuja Teslan käytöksestä ja ihan hämmennyin - itse näen siinä yhä rasavillin pennun, mutta onhan se joissain tilanteissa jo säntillinen ja tottelevainen belginalku. Tästä onnistuneesta suorituksesta innostuneena avasin lopulta tokon säännöt ja tarkastin mitä siinä nykyisessä alokasluokassa oikein onkaan. Niille jotka eivät muista tiedoksi, että siellä on noin kolme liikettä. Voisin vaikka vannoa että Stefan ja Possun kanssa ne luokat käydessä olivat paljon pidempiä ja vaikeampia. Saattoivat ollakin. Kuitenkin tuli huomattua, ettei se alokaskokeen taso olekaan kovin kaukana meidän osaamisestamme. Salaa aloin jo vähän haaveilla, josko Teslan kanssa otettaisiin tavoitteeksi tämän vuoden toko-SM:t. Näköjään sisäistä koiraharrastajaa ei saa hengiltä pelkällä ajanpuutteella ja työväsymyksellä.

Poseeraava Tessumies

lauantai 13. tammikuuta 2018

Antti Tuisku: Swäg

Vuodessa Teslasta on tullut suuri koira. Possusta laiska ja Stefasta vanha. Vuosi sitten ihanana alkanut työ vie stressitasollaan mehut ja laittaa kyseenalaistamaan omat taidot. Yhdistystoiminta on karsiutunut ensimmäisenä, ja perässä koiralajien määrä on supistunut. Vuoden aikana nurkkiin on muuttanut myös joku mies, jonka kanssa suunnitellaan jo isompaa asuntoa(jonne kuulemma ei kuitenkaan mahdu neljättä koiraa).

Kesä on ollut treenittömin viiteen vuoteen. Puolessa välissä kesää jätin hakutreenit tauolle kun omat tavoitteet olivat aivan hukassa. Kesällä juoksutin Possulla parit viestitreenit, mutta kun sen juoksut osuivat kovimman treenipiikin ajalle nekin sitten jäivät. Jälkeä en tainnut tehdä kertaakaan, vaikka Possu ei olisi ollut kaukana kakkosluokan koekunnosta, ja siitä oli tarkoitus tulla Teslan päälaji.

Syksyllä treenit ovat tasaantuneet kertaan viikossa. Tokoryhmästä tauolle jääminen muuttui poisjäämiseksi, ja treenit ovat siirtyneet yksityiseen koirakouluun jossa kurssinvetäjä suunnittelee treenit valmiiksi eikä väsyneen insinöörin tarvitse vaivata päätään. Viikon aikana tehdään höpsöttelytokot kaikille ohjatussa treeniryhmässä ja samalle päivälle Teslan nosework-treenit. Nosework on osoittautunut sellaiseksi kiireisen ihmisen lajiksi. Sillä saa haistelutehtävin mehut pois innokkaasta paimenesta jos päivän jälkeen ei jaksa enää keittiötokoja tehdä.

Koirat ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin. Tiedostan että aiempina vuosina olen treenannut ihan puhtaasti liikaakin aina välillä, joten leikkaus siitä nykyiseen kerta viikossa -tyyliin tuntuu varmasti niistäkin hurjalta. Silti nämä ovat pieniä muruja, lenkeillä ne tuntuvat riehuttavan toisiaan enemmän, kun aiemmin Stefalla ja Possulla saattoi mennä pelkäksi köpöttelyksi. Nyt joka lenkki juostaan täysiä ja otetaan kaikki irti. Loppulenkistä Stefa ei enää jaksa, mutta Tesla jaksaisi lenkin perään vielä toisenkin.

Viikon päästä Tesla on menossa elämänsä ensimmäiseen kokeeseen. Se on Noseworkin esikoe, hajutesti. Minua jännittää hurjasti, koska vaikutan täysin kyvyttömältä oppimaan tämän lajin sääntöjä. Kokeenomaisesti treenatessa alan usein panikoida ja teen itse valeilmaisuja, vaikka Tesla on hyvin tarkka ja löytää hajulähteen joka kerta. Hajun löytyessä huidon ja huudan vain jotain, muistamatta lainkaan oikeaa toimintatapaa. En myöskään kykene ymmärtämään palkkaussysteemiä, koska kehässä saa olla palkat mukana mutta ne saa antaa vain yli metrin päässä löydöstä. Joko palkkaan suoraan löydön päällä tai unohdan palkan kokonaan. Kaiken lisäksi en ole ikinä nähnyt ainuttakaan hajutestiä, joten jännitys on kova.

En ole vieläkään varma aionko ostaa lisenssiä tälle vuodelle. Rehellisesti sanottuna ei huvita, koska kaikki muistavat millainen haloo siitä on ollut, ja Palveluskoiraliitto on hoitanut asian ihan vaan yksinkertaisen huonosti. Mutta jos kokeisiin tahtoo ei jää vaihtoehtoja. Koirat eivät ole vielä koekunnossa. Stefasta ja Possusta en osaa arvioida niiden tokotasoja yhtään, koska omasta laiskuudesta johtuen kaikki isot ja järjestelyä vaativat liikkeet jäävät aina tekemättä, ja treenaillaan vain seuruuta, kaukoja, tyhjäänlähetyksiä ja muita mihin ei tarvitse koota kentällistä rihkamaa.

Teslahan on ihan superhyvä, eilen työpäivän jälkeen päätettiin vetää ylimääräiset treenit (koirat ovat siis usein töissä mukana, ja kun treenihalli on "työmatkalla" ei kynnys yllätystreeneille ole mitenkään korkea) ja yllätyin kovasti miten paljon se jo osaa vaikka treeni on täysin suunnittelematonta. Se osaa seurata jo monta askelta, ja alkeet ollaan tehty noutoon, luoksetuloon, jääviin liikkeisiin, kaukokäskyihin.. Paikallaoloakin se on jo tehnyt ja on suorastaan yllättävän hyvä. Sovittiin juuri kavereiden kanssa että vuokrataan kevääksi hallilta omatoimivuoro niin päästään tekemään vähän muutakin kuin ohjatun ryhmän alkeita. Josko vaikka sitä paikallaoloakin porukalla. Sitä kun ollaan tehty vain yksin tähän asti.

Tesla on kyllä mainio pieni (tai siis pirun suuri) paketti. Sekava treenitapani on tehnyt siitä hyvin häiriöitä kestävän, ja sen mielestä treeni on aina IHANAA. Hassuinta on se, että työtä tehdessään se ei hauku, vaikka muuten onkin sellainen intohaukkuja. Jos vaadin liian vaikeita siltä lähtee kiukkumähinä, "selitä mitä tahdot niin teen sen". Olen yllättynyt miten hyvin se kestää korjausta, jos sen ensimmäinen perusasento ei kelpaa ja sanon "höpö höpö, teeppä uusiksi" lähtee siltä kirosana ja suorastaan yliyritetty, intopiukea perusasento. Jos sen kerran palauttaa takaisin paikalleen odottamaan, pysyy se sen jälkeen paikallamakuussa vaikka heittelisin leluja ilmaan ja hihkuisin vieressä. Vanha, tavoitteellinen minä veisi sitä jo koetreeneihin keräämään kokemusta kokeista, mutta nyt kun pysyn vankasti mukavuusalueellani me loistetaan vaan kahdestaan tyhjässä hallissa. Edes tokon uusia sääntöjä en ole lukenut, koska kuka sellaisia nyt jaksaisi selvittää.

Meille kuuluu siis ihan hyvää, vaikka meistä ei mitään kuulukaan. Poistin koko Facebook-tilini turhautuneena koko laitokseen, mutta Instagramiin yritän laittaa kuvia aika-ajoin, jotta Illuminati ei ala kuunnella minua puhelimen mikrofonista.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Highly Suspect: My Name Is Human

Elämä vie.

Aloitin uuden (ihanan) työn. Mies muutti pois ja vei Muffinssin. Stefa ja Possu ovat olleet vähällä, kun uusi työ ja ero ovat vieneet aikaa ja jaksamista.

Mutta elämä voittaa. Ollaan alettu taas tokotreenit, ja vaikka täksi kaudeksi asettamani tavoitteet saavatkin jäädä, on jo parit kokeet kiikarissa. 

Ja meille muutti pentu. Eilen. Belgianpaimenkoira. Tää on sellainen pentue että puhuttiin siitä jo ennen kuin erosta oli tietoakaan, kun narttu astutettiin. Ja mietittiin että nyt ois tosi hyvä pentue, punnittiin aikaa ja jaksamista neljälle koiralle. Mietittiin Stefan vääjäämättä lähenevää eläköitymistä pk-lajeista. 

Ja sitten paria kuukautta myöhemmin istuin yksin kotisohvalla, mietin miten mulla voi olla koko ajan näin paljon aikaa jolla en tee mitään, ja miten talo on tyhjä vain kahdella koiralla. 

Mieletön Moottori "Tesla"
Joten siinä se nyt on. Mies talossa, belgianpaimenkoira Martti Tesla. Teslan suku on mulle rakas, tästäkin blogista löytyy kuvia sen emästä ja emän siskopuolesta, kun ovat olleet meillä hoidossa. Isään tutustuin vasta pentujen myötä, sen sisaruksia olinkin jo joitakin nähnyt ja todennut ne ihastuttavan tervepäisiksi ja valloittaviksi belgialaisiksi. Ja sellainen tämäkin on. Pentuja tuli käytyä katsomassa usein (viime viikkoina harva se päivä) ja jo aiemmin vihreäpantainen pentu oli leimautunut sieltä mun pennukseni. En tiedä miksi, se taisi kantaa mulle sukan viisiviikkoisena ja päätin että tämä se on. Ja kun sitä pentua näki PALJON näki aivan todella minkälainen se on. Vieraille koirille Martti helposti räksytti, mutta muuten se oli mielestäni rohkeampi kuin moni vieraisiin koiriin neutraalimmin suhtautuva. Ja Marttikin huomasi olevansa mun pentuni, se tunnisti mut kun tulin käymään, ja oli usein pyrkimässä mun syliin ja rapsuteltavaksi.

Ja nyt se on täällä. Ja se on kuin se olisi aina ollutkin täällä. Se on vähän erilainen kuin bc:t ja berni oli, Tesla on selvästi mun koirani. Mä olen sille se juttu. Toki, Tesla on ensimmäinen koira jota ottaessani olen asunut yksin, joten sillä ei ole muita ihmisiä turvanaan. Stefa ja Possu sitä vähän jännittivät, mutta kohta se jo roikkui Stefan hännästä ja sai komentamista osakseen. Rohkeasti se niitä leikittää, mutta muuttaa kohta mielensä jos isompi koira innostuu leikkiin mukaan.

Se kuolee nälkään koko ajan. Aina kun syön se yrittää kiivetä syliini syömään ruuan käsistäni. Aina kun menen keittiöön se hyppii tasoja päin että nälkä, nälkä! Ja yrittää hypätä sohvalle, päätyen välillä pää edellä parkettiin. Ja sohvapöydälle se tahtoo kiivetä. Ja sänkyyn. Ja hurja tappaja se on, lattiat on täynnä leluja joita se kantaa, riepottaa ja tappaa ihan omaksi ilokseen. Ei tarvitse paljoa leikittää kun tyyppi leikkii ihan keskenäänkin.

Viime yön pentu nukkui mun tyynylläni, kun laitoin patjan lattialle. Nukkui koko yön, yli kymmenen tuntia, se muru. Mua saattaa kaduttaa se tyynyllä nukkuminen sitten kun se painaa 25 kiloa.

Nyt meillä on hetken pentuarkea.

torstai 27. lokakuuta 2016

Red Hot Chili Peppers: Go Robot

Possu aloitti lepäilyn jälkeen jäljestämisen. Stefa taas on tehnyt hakua ja tottista.

Possusta on tulossa mitä mainioin pieni jälkikone. Ilmoitin sen sunnuntaille taas kokeeseen josko saataisiin JK2 vielä tälle syksylle, mutta mokoma päätti aloittaa kiiman! Ei sitten. Onneksi ensi kesänä tulee taas uusi maastolajikausi, ja ehkä päästäisiin kokeisiin jo alkukesästä. Ehkä ihan hyvä laittaa Possun kanssa ne maastot tauolle ja alkaa tehdä tokoa välillä.

Stefan tuleva hakukoe hermostuttaa minua todella paljon. Se on nyt tehnyt kohtuullista hakutyöskentelyä. Maalimiehet löytyvät yleensä, ja ilmaisutkin ovat taas alkaneet sujua. Totta kai saatan taas pistotella sitä miten sattuu, tai se vaan päättää ettei ilmaisekaan, mutta ellei mitään kummempaa satu uskoisin että maastojen puolesta on saumaa tulokseen.

Mutta se tottishan meillä se kompastuskivi onkin. Mutta, Stefapa onkin alkanut taas sietää laukauksia kentällä. Totta on, että nostatan sen taas niin korkealle että seuruu on hirveää, mutta välillä olen saanut sen jopa kultaiselle keskitielle niin että se seuraa jopa suorassa, ja edistää vain puoli metriä. Pahoina päivinä se kulkee 90 astetta poikittain edessäni niin etten pääse liikkumaan tai edistää metrin tai puolitoista. Joten olen alkanut opettaa sille korjaussanaa jolla sen on painettava nenällään housunsaumaani, eikä näin ollen pysty poikittamaan tai edistämään. Ei se sitä valmiiksi opi kahdessa viikossa, mutta jos edes auttavasti.

Metrin esteen Stefa on välillä hypännyt. Uskomatonta, en nimittäin laske sen varaan että saataisiin hyppynoudosta yhtään pistettä. A-esteen se menee reippaasti ja satavarmasti minusta poispäin, joka kerta. Paluu onkin ongelma, se tahtoisi aina kiertää. Se on meidän pääprioriteettina viimeistelytreeneissä, koska A-este kumpaankin suuntaan antaisi meille jo erittäin hyvän mahdollisuudet saada tottiksesta vaadittu 70 pistettä. Kaiken muunhan Stefa tekee, joitain asioita jopa erinomaisesti, mutta ne esteet tulevat olemaan se ratkaiseva asia. Ja se seuruu, jos Stefa päättää edistää metrin :D

Possun jäljestämisestä haluan myös kertoa. Se on ajellut haastaviakin jälkiä viime aikoina, mutta kepit ovat alkaneet taas nousta. Viime viikolla tein supervaikean murheenkryynijäljen (6 terävää kulmaa, 6 polunylitystä, harhajälki koko jälken läpi), jossa jäi puolet kepeistä(mutta se jäljesti koko jäljen tarkkaan ja oikein noin muuten!), mutta sitä lukuun ottamatta keppiprosentti on taas noussut lähemmäs sataa. Janat ovat nättejä, ja Possun motivaatio kova. Olisi ollut tosi kiva kokeilla sen kanssa sitä koetta vielä, mutta minkäs teet.

Sitten käytiin taas eläinlääkärissäkin, kun siellä on tullut ravattua. Possu on nyt sen puoleen kunnossa, sen pissanäyte oli puhdas. Samoin Stefan. Maksa-arvot Stefalla kuitenkin ovat edelleen koholla.. Oireita ei kuitenkaan ole, ja arvot olivat vähän laskeneet. Erikoisruualla siis loppuvuosi ja katsotaan arvot uudelleen tammikuussa, kun mennään niihin selkäkuviinkin. Sattuneesta syystä kuvia ei saatu nyt, mutta en kokenut sitten tarvettakaan kun Stefa ei ole oireillut. Joutaa odottaa kaksi kuukautta.

Possun selkää on hoidettu nyt laserilla pari kertaa, ja se on joko auttanut tai sitten ei. Viime viikolla selkä oli selvästi vähemmän ärtynyt kuin kahta viikkoa aiemmin, mutta koira oli myös ollut levossa. Nyt meiltä jää seuraava rankakäsittely kiiman takia väliin, joten jää nähtäväksi koska päästään Possun selkää avaamaan seuraavan kerran. Se on jumissa yhä vaan, Possu kirputtelee sitä, ja olen näkevinäni sen juoksussa merkkejä selän jäykkyydestä. Onpahan sitkeä vaiva. Ehkä ihan hyväkin että ei päästä kokeeseen eikä tarvitse treenata sen myötä tottisesteitä. Mikään superkipeä selkä ei kuitenkaan ole, ja Possu on aika herkkä näyttämään juminsa, joten pääsääntöisesti elän ajatuksessa että koirani ovat nyt terveitä, tai ainakin terveehköjä. Paranemaan päin.

Nyt olen alkanut järkeistää päätöntä tokotreeniäni (olen taas valahtanut siihen suunnittelemattomaan treenaamiseen jonka myötä teen joka treenissä samat asiat, aina). Kävin läpi sekä EVL:n että voittajaluokan liike liikkeeltä, jaoin ne osiin, ja merkkasin itselleni missä osissa on koirillani eniten petrattavaa. Josko päästäisiin taas määrästä laatuun.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Volbeat: For Evigt

Possu kävi viikko sitten jälkikokeessa Kokkolassa.

Päivä alkoi jäljellä, jota jännitin ihan hulluna. Keli oli hyvä, maastot oli hyvät, kaikki jäisi Possusta kiinni. Janalla se jäi haistelemaan jotain mätästä niin että jouduin komentamaan sen jatkamaan, minkä jälkeen jatkoi töitä hienosti, nosti jäljen hyvin ja lähti ajamaan. Taidettiin saada 36 pistettä? Eksyttiin kuitenkin kohta ensimmäisen kulman jälkeen polunylityksessä kun Possu lähti seuraamaan polkua, ja harhailtiin metsässä aika X ennen kuin löysin takaisin tielle. Vein koiran takaisin janalle, ja aloitettiin uudestaan, ja Possu lähti taas nätisti ajamaan ja eksyi samaan polunylitykseen ekan kulman jälkeen - enkä mä tyhmä tajunnut että oisin vaan voinut laittaa koiran yli siitä polusta että hei, se jälki jatkuu tässä. Ehkä siitä oli joku kävellyt, kun niin vahvasti se koiran mukanaan vei, mutta ei auta. En ole myöskään treenannut harhajälkiä, polunylityksiä, enkä jälkiä joissa kepit ovat niin harvassa kuin kakkosluokan jäljessä, että ihan vain ja ainoastaan oma mokani. Kaksi keppiä löysin jäljeltä, Possu ei niitä jostain syystä nostanut.

Tehtiin sitten vielä hieno esineruutu, 29 pistettä, ja tottis jossa päätin koulutuksellisista syistä marmattaa koiralle seuruussa ja eteenmenossa saaden ne puutteellisiksi (eteenmeno meni kokonaan nollille, seuruusta en ole varma). Hyppynoudossa kiersi hypyn takaisinpäin. SILTI tyydyttävä, 74 pistettä. Aika Possu.

Sunnuntaina käytiin tekemässä tokoa ja tottista, ja maanantaina lisää tottista sekä jäljen korjaussarja. Otettiin vieraanhajuinen jälki jolla oli useita polunylityksiä, ja Possu hoiti ne ihan kunnialla, se ei kertaakaan edes meinannut lähteä polun vietäväksi. Kaksi keppiä viidestä siltä kuitenkin jäi, joten keppimotivaatiolle on tehtävä jotain. Possu ajoi myös ekan terävän kulmansa, ja selviytyi siitä kunnialla. Tämän jälkeen tehtiin vielä vähän esineruutua, viestiä ja tokon koetreenit.

Tiistaina Possu ja Stefa menivät osteopaattiseen rankakäsittelyyn tuomittaviksi. Tuomittaviksi, koska olivat ilmeisesti ihan risoja kumpikin. Olin huomannut että Possu kirputtelee selkäänsä, joten ajattelin siellä olevan jonkun pikkujumin, mutta tuomio oli pahempi: sillä oli jäänyt (vähän suodatusta sitten tätä lukiessa koska en ymmärtänyt kuulemastani juuri mitään) pennuista hormonaalisia muutoksia, ja lantionikamissa oli oireita tulehduksesta? Ehkä. Näin ymmärsin. Joka tapauksessa pennuista oli jäänyt jotain, ja nyt oon treenannut liikaa ja liian kovaa. Upsis. Harmittaa. Viikko totaalilepoa, toinen viikko kevyttä liikuntaa, muutama kerta laserhoitoa ja sitten uusi käsittely. Ai kun kiva. Se meidän koehaaveista tältä syksyltä sitten. Possu oli vieläpä ollut niin hyvä treeneissä, että ajattelin ihan tosissani että se saisi lauantain viestikokeesta ykkösen kolmosluokasta. No. Jäänee ensi vuoteen sitten.

Stefasta saatiin vielä pahempi diagnoosi. Se ei antanut käsitellä alaselkäänsä kunnolla, joten seuraavana vuorossa on selkäkuvat.. Niihin mennään varmaan ensi viikolla. Stefa ei kuitenkaan ole oireillut kotona mitenkään, päin vastoin se on hyvinkin reipas ja vikkelä, venyttelee selkänsä kokonaan, ei arastele, ei oireile. Otetaan ne selkäkuvat nyt kuitenkin, vaikka toivottavasti kyseessä oli esimerkiksi liian lyhyt käsittelyväli, ja paikat siitä vielä kipeinä. En tiedä, en ole asiantuntija. Stefa ei kuitenkaan saanut treenikieltoa, joten se on treenaillut normaalisti. Hakua ja tokoa. Tottista aletaan hinkata jatkossa enemmän, koska jos selästä ei mitään löydy, mennään vielä hakukokeisiin tänä syksynä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sandra: Maria Magdalena

Jälkikokeen jälkeen me treenattiin viestiä. (Ja hakua ja tokoa ja tottista ja Ihan Hulluna esineruutua.) Ja mentiin sitten taas kokeisiin seuraavan viikon lauantaina.

Koe oli Kangasalla, ja se oli Possun eka kakkosluokan koe! Kakkosluokan tottista treenattiin huima viikko tuon jälkikokeen jälkeen, mutta eipä siinä onneksi muuta uutta ole kuin liikkeestä seisominen ja painavampi noutokapula. Kolmosluokan tottista tulikin tehtyä silloin ennen PK SM:iä, mutta kakkosta ei.

Koe kuitenkin alkoi juurikin tottiksella, niin saatiin se hermostuttavin osa pois alta. Kävi ihan mieletön tuuri ja arvoin meille suoritusnumeron yksi, eli ekana suorittamassa tottiksessa ja ekana juoksuun viestillä!!! Se oli se iso asia, koska mieleen muistuu vieläkin se viimevuotinen koe jossa edellinen koira oli jäänyt taipaleelle odottelemaan.

Joka tapauksessa. Seuruussa Possu oli oma sikamainen itsensä. Olin tehnyt sille paljon (niin paljon kuin viikossa ehtii) treeniä jossa palkkaan sen ekan suoran päässä tai kohta käännöksen jälkeen, koska huomasin jälkikokeessa että Possua lakkasi vähän kiinnostamasta niillä paikkeilla. Nyt se pitikin kontaktin suht kivasti. Henkilöryhmässä se kävi vähän moikkaamassa väkeä, mutta ryhmä olikin TOSI tiheässä, väliä oli noin puolitoista metriä. Saatiin tästä hyvä!

Liikkeestä istumisessa Posanderi vähän edisti, ja tuomarin mukaan ennakoi käskyä. Itse en huomannut vaikka näin koko ajan koiran siinä metrin liian edessä :D Tästä hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, seuruu semmosta hirveetä, tuli vinoon eteen. Hyvä.

Seisominen erinomainen! Vaikka seuruu oli ihan normaalia, muttei sit varmaan näkynyt niin kauas :D

Nouto erittäin hyvä. Nosti hitaasti? Ja mä rytmitin käskyt huonosti.

Hyppynoudossa heitin eka miten sattuu. Tuomari kysyi uusinko ja päätin uusia. Toinen heitto oli suora mutta liian lähellä, lähetin silti. Koski mennessä esteeseen, kiersi takaisintullessa kun ei saanut riittävästi vauhtia. Rytmitin käskyt väärin. Puutteellinen.

Estenouto.. Possu kiipesi hienosti yhteen suuntaan, nouti hyvin, ja KIERSI HYPYN KAUTTA. Katsoin videolta jälkeenpäin, kapula oli ihan suorassa, se vaan päätti että nyt tehdään se hyppy joka jäi tekemättä. Puutteellinen. Ihan tyhmästä jutusta kumpikin estenouto puutteelliseksi..

Eteenlähetys. Mietin viimeksi mitähän me tehtäisiin jos joskus oltaisiin ensin suorittamassa ja nyt se sitten näkyi :D Possu oli jo aiemmin katsellut paikallaolon merkkejä kiinnostuneina (isot valkoiset muoviviritelmät), näyttivät varmaan jalkapalloilta. Sinkosi sitten eteenlähetyksessä sinne, ja pysäytin ennen tuomarin lupaa ettei pääse tötsille asti. Jäi seisomaan käskyllä ja vaati toisen maahanmenoon. Puutteellinen.

Paikallaolo tyypillinen, erinomainen.

Hikiset 74 pistettä. Hienosti raavittu kasaan näinkin hölmöllä suorituksella :D Possulla oli kaikin puolin oikein possuilupäivä, arvostelua kuunnellessa se heitti selälleen kieriskelemään. Pöljä piski.

Sitten maastoon. Teoriassa ei huolestuttanut Possun juokseminen, Possu on hyvä. Se on varma ja tasainen, ja sillä ei ole ollut yhtään huonoa treeniä viime kokeen jälkeen. Käytännössä kuitenkin huolestutti, koska eihän nää mitään koneita ole. Mutta mikäs siinä sen kummemmin, seuruutukset lähtöpaikkaan oli mun päässä hirveitä ja niistä lähtikin piste pois. Myöhästyin ekasta lähetyksestä kun hinkkasin sitä seuruuta... Ihan typerä virhe taas. Juoksi kuitenkin hyvin. A-asemalta C-asemalle juoksi runsaat neljä minuuttia, kyllä kylmäsi. Maasto oli toki hankala, ja toisena juossut bc juoksi suunnilleen saman ajan, joten kyllä se vaan maasto tekee pienelle koiralle. Vikkelä malinois juoksi vaan puolet tuosta ajasta.. Takaisin päin Possu juoksi sitten jo taas vikkelämmin. Joka tapauksessa Possu oli selvästi hitaampi kuin toinen kakkosluokan koira. Piste lähti siis nopeudesta, mutta sitäkään ei olisi menetetty jos en olisi hidastellut lähetyksissä, t. tuomari :D Kiva tietää. Onneksi se oli vain piste.
Vikana sitten vielä esineruutu. Tätä hinkattiin, kun jälkikokeessa ei löytynyt yhtään esinettä. Siitä huolimatta tämä oli the huonoin esineruutu ikinä :D Possu lähti ruutuun sillai syvään huokaisten "ootko tosissas", laahustus laahustus. Se oikeasti käveli. Löysi se silti kaksi esinettä. Onneksi ne ei  olleet kamalan syvällä :D Tästä 27 pistettä, työskentely arvatenkin tyydyttäväksi.

Mutta olihan se VK2 silti, 194 maasto, 74 tottis. Eikä ees jääty kuin pari hassua pistettä ykköstuloksesta, taaskaan. Nyt vähän pohditaan mentäisiinkö vielä kolmosen kokeeseen. Ainoa syyhän sinne olisi mennä ykköstuloksen perässä niin saisi ensi kesänä valionarvon, mutta aika paljon pitää hinkata tottista ja esineruutua ennen kuin on toivetta ykkösestä. Mietitään vielä..

Ja jos joku harkitsee tuota Kangasalan 1 ja 2 -luokkien koetta joka on anottu lokakuulle, menkää! Maasto oli kiva, erilainen kuin mitä ollaan täällä aakeella treenattu, mutta ei liian vaikea. Ja Possuhan on juossut sen teille tasaseks nyt! Järjestelyt oli hyvät ja porukka hauskaa! Jos he löytää sille alueelle 500 metriä jatkoa ja anoo mukaan myös kolmosen me luvataan lähteä :D
Palkinnot oli komeet, pokaali JA pinssi JA tavarapalkinto.
Stefa sai lohdutuspalkinnon!
Ja sunnuntainahan Stefa oli sitten hakukokeessa. Se ei mennyt yhtä muikeasti, vaikka arvoin taas numeron jolla aloitettiin tottis. Olen tosiaan parannellut Stefan seuruuta nyt, ja koitin saada sen sen verran matalaan vireeseen ettei keulisi ihan metriä. Pieleen meni, koira oli niin matalalla että ahdistui jo seuruuseen lähdettäessä kun tiesi että kohta ammutaan. Keskeytin heti ekan suoran jälkeen kun Stefa koitti pariin kertaan lähteä kentältä lätkimään. Riehutin sen kunnolla ja tehtiin vielä maahanmeno ja luoksetulo (jonka seuruussa jäi taas surullisena seisomaan että hän ei halua tehdä) ja siitä vähän vapautuneena tehtiin vielä tasamaannouto ja hyvin avustettu a-estenouto, sekä superhieno eteenmeno. No, eipä ne meidän pisteet olisi muutenkaan riittäneet, kun avustettunakin a-este meni vaan menosuuntaan, mutta oishan se silti ehkä kiva ollut tehdä se tottis loppuun, mutta minkäs tekee kun on tyhmä eikä ota laukaustenkestoa vireenhallinnassa huomioon. Onpahan tavoitteita ensi kesälle..

Tehtiin sitten vielä esineruutu, jossa Stefa loisti, toi minulle jääkiekon, kengän ja 30 pistettä. Hakumaastossakin se oli oma iloinen itsensä. Vähän jännäsin näkyisikö sen sairastelusta jälkeä, mutta siellä se posotti menemään koko 200 metriä radan. Ilmaisussa tuli yllättäviä ongelmia, sillä Stefa ei ilmaissut ensimmäistä maalimiestä lainkaan, vaikka siellä kävikin. Toisella maalimiehellä kävi kahdesti ennen kuin otti rullan, viimeisellä kolmasti. Tuomari kuitenkin tykkäsi Stefasta kovin, ja saatiin jopa 116 pistettä näistä kahdesta maalimiehestä.

Koejärjestelyt olivat Kankaanpäässä jälleen erinomaiset, ei ihme että sinne on aina tunkua. Mennään ensi vuonnakin, jos vaan mahdutaan!

Tiistaina otettiin heti korjaussarja hakutreeneissä. Laitoin heti ensimmäisen maalimiehen makaamaan selälleen X-asentoon kuten kokeessa. Ei tuonut rullaa. Toinen maalimies seisoi. Ei tuonut rullaa. Yksi suorapalkka, ja viimeisenä ihan normaali kyljellään lojuva maalimies - ei tuonut rullaa :D Se on rikki nyt. Ilmaisut on olleet meillä niin mainioita ja olen ollut niistä niin ylpeä, ja nyt se rulla sitten vaan lakkasi nousemasta. Mutta eiköhän se sitten taas siitä, kun otan huomioon että maalimiehet voi välillä vaikka seistä päällään sen tavallisen kylkiasennon sijaan. Onnea meidän maalimiehille.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Hank Solo: Söpö

Possuhan on ajanut pari hassua jälkeä pentujen jälkeen. Niin ajattelin sitten viedä sen jälkikokeeseen. Tarkoituksena oli viedä viime viikolla Hämeenkyröön, mutta eihän sinne tietenkään mahtunut vaikka soitin yli sata kertaa. Niin iski sitten joku mielenhäiriö, kun Facebookin Äkkilähtö-ryhmässä kerrottiin Kajaanin kokeessa olevan tilaa.

Niin lähdettiin sitten Kajaaniin.

Seinäjoelta ajaa Kajaaniin noin neljä ja puoli tuntia, jos joku miettii.

Eksyttyäni ensin Kajaanin keskustaan (navigaattorini tykkää tehdä sellaisia jekkuja että vie minut sokkeloisimpaan mahdolliseen paikkaan ja tilttaa) löysin kentän ja paikallisen kenneltyttöni. Koe alkoi tottiksella, ja arvoin meille numeron 4. Toinen pari, ensimmäisenä paikkiksessa. Kyllä kummastun jos joku kerta ollaankin ensin suorittamassa, koska olen koetreeneissäkin pistänyt Possun ensin makaamaan kun kuvittelen sen vaikeammaksi tilanteeksi. Possuhan totta kai makasi hyvin, koska se on Possu. Jäi X-asentoon makaamaan, ja oli X-asennossa koko toisen koiran suorituksen ajan. Tästä saatiin erinomainen.

Yksilöihin lähdettäessä Possu lähti kivasti. Piti paikkansa laukausten ajan, mutta pitkän seuruusuoran päässä alkoi haahuilla. Annoin noin miljoona hyvin hiljaista lisäkäskyä, mutta Possu korjasi itsensä juoksu- ja hitaaseen osuuteen tultaessa. Oli se paljon nihkeämpi kuin viimeksi, mutta olenkin tehnyt seuruuta hävettävän vähän. Henkilöryhmään mennessä Possu lähti myös käsistä, mutta korjasi onneksi itsensä. Tästä tyydyttävä.

Istumisessa ei ongelmaa, erinomainen. Maahanmenossa ja luoksetulossa TODELLA vino loppuasento :D Erittäin hyvä. Tasamaannouto parasta Possua, erinomainen. Mutta hyppynoudossapa kävikin hupsusti, Possendahl kolautti päin pressuestettä mennessä ja este kaatui, mikä ei pikkukoiraa hidastanut vaan se nappasi kapulan ja hyppäsi kaatuneen esteen vielä takaisinkin päin. Tästä saatiin tyydyttävä?! Kysyin tuomarilta liikkeen jälkeen pitääkö uusia kun ei pysty takaisinhyppyä arvostelemaan, mutta sanoi ettei tarvitse. No, en valita vaikken olisi itse antanut puutteellista parempaa :D Estenoudossa Possu kiersi mennessä, takaisintullessa annoin lisäkäskyn ja kiipesi esteen yli. Tästä puutteellinen. Eteenmenossa Possu pysähtyi maahan-käskyllä seisomaan ja vaati toisen käskyn maahanmenoon - jälleen oma mokani liian vähällä treenillä, ei olla tehty tätä kertaakaan sitten viestikokeen. Olisiko noussut vielä seisomaankin ennen kuin sen vierelle pääsin ja käskin lisäkäskyllä maahan, arvosana kuitenkin erittäin hyvä. Kokonaispisteet 84, ja sehän riittää! Luulin että ei millään kun hyppyeste kaatui ja tuli muutenkin sekoiltua, mutta noin vaan.

Sitten tehtiinkin esineet. Mentiin niihin ihan suoraan tottiskentältä, jos oisin fiksu oisin antanut koiran vaikka lepäillä hetken, mutta näh. Esineet menikin sitten ihan penkin alle, Possu oli hirveällä raivolla menossa, käveli kirjaimellisesti takajaloillaan esineruutuun. Lähetin sen etsimään ja se meni innolla, löysi ehkä ekan esineen aika pian, mutta kun tuli pöpeliköstä sillä ei sitä ollutkaan..? Tuomari sanoi jälkeenpäin että katsoi koiran lähteneen esine suussa mutta pudottaneen sen. Possu merkkasi kaikki kolme esinettä, mutta ei vaan lähtenyt tuomaan - nyt on helppo jälkiviisastella että olisinpa antanut jonkun lisäkäskyn kun näin että koira merkkaa. Mutta ei. Siellä se sitten hortoili koko viisiminuuttisen, eikä lopult halunnut oikein ruutuun edes mennäkään. Ei ihme. Fiksuna vielä vähän marmatin sille että menes nyt - niin kuin se olisi mitään auttanut. Esineistä siis 0, ja kovat paineet jäljelle.

Olin aivan kauhuissani jäljelle lähtiessä. Arvoin vielä alokasluokan viimeisen jäljen, ja kisakaverit pelottelivat että kai otit otsalampun mukaan, ilta kun alkoi jo vähän hämärtää. Selvisin ihmeen kaupalla janani luo elossa (onnistuin tekemään hirveän kriisin jo autoletkassa siirtymisestä kun piti osata jäädä jonon viimeisenä oikeaan kohtaan odottamaan tuomaria) mutta onnekkaasti toisella puolella tietä olevalle janalle oli menossa hurjan fiksu ja mukava kakkosluokan koirakko, joka sai minut hengittämään ja edes vähän rauhoittumaan - sitten kyllä kun tuomari lopulta saapui paikalle menin niin tolaltani että nappasin Possun autosta ja kiisin janalle edes pissattamatta sitä välissä - janallehan se sitten pissi :D

Jana oli pelottanut minua kaikkein eniten, ja onnistuinkin sen sitten sössimään ihan huolella. Lähetin Possun huonosti, se lähti tosi hitaasti (johtuisikohan esineruutufiaskosta) kävelemään janaa eteenpäin. Hermostuin itse ja lähetin sen uudelleen parin metrin päästä. Liina sotkeutui puuhun, ja koska mulla on liinana vanha pyykkinaru jonka olen solminut kahdesta palasta, se solmukohta takertui siihen puuhun oikein kunnolla.. Possu lähti takajäljelle, tuomari kutsui meidät takaisin ja lähetin Possun vain janaa eteenpäin enkä kääntänyt sitä oikeaan suuntaan. Sitten se lähti samalle takajäljelle hetkeä myöhemmin ja odotin jo josko kohta meidät kutsutaan pois janalta pelleilemästä ja hylätään koko jälki. Mutta noin vaan tajusin Possun sitten kääntää ja se lähti ajamaan jälkeä. Tosi nätisti! Hämmennyin kuinka nätisti, vaikka ainoa ohje jäljelle oli luottaa koiraan, se kyllä osaa asiansa.

Kun janalta oltiin selvitty sainkin vaellella hengittämättä metsässä. Ensimmäinen keppi nousi nopsaan, toinenkin heti perään. Ihan hämmästyin että ei ne nyt näin tiheässä voi olla! Sitten Possu alkoi jotain sekoilla, mutta tajusin onneksi että tämähän on nyt suora kulma, ja annoin Possun jatkaa eteenpäin. Sitten ajattelin että kolmas keppi jo jäi, kun seuraava keppi tuli. Sitten päädyttiin johonkin risupöpelikköön ja olin että ei hel.. ei ykkösluokan jälki tämmäisessä voi mennä, ollaan ihan hukassa! Mutta Possu vaan jäljesti. Ja sitten nousi taas keppi! Ja sitten Possu lopetti jäljestämisen. Jaha, se oli sitten tässä, mietin. Kaksi keppiä on jäänyt ja olen keskellä metsää enkä osaa pois. Possu näki superpelottavan kannon jolle mörköili iltahämärässä (minun kolmevuotias koirani mörköili..), joten minun oli marssittava pois jäljeltä ja mentävä näyttämään että katso nyt, se on kanto. Niinpäs onkin, sanoi Possu. Sitten se haistatti minulle ja alkoi pyöriskellä ympäriinsä ja olin sillai selvä, kannatti ajaa Kajaaniin asti. Vein sitä takaisin päin niille main mistä edellinen keppi oli noussut, ja Possu lähti yhtäkkiä ihan yllättävään suuntaan - ja sitten tajusin että sehän oli taas jäljellä. Ja sitten nousi keppi! Viides keppi, jälki jatkuikin vielä! Possu lähti jälkeä eteenpäin, juosten, ja sain mennä hirveää kyytiä pysyäkseni sen perässä. Possuhan jäljestää aina rauhallisesti kävelleen, ja nyt se meni välillä laukkaa nenä maassa. JA SITTEN SE NOSTI KUUDENNEN KEPIN JA ALOIN HUUTAA ETTÄ HYVÄNEN AIKA POSSU ONKO SE MUKA JO KUUDES KEPPI AAAAAAA!!! Ja niin se oli, päässä ruksi josta päättelin että sen täytyy olla the kuudes keppi. Ja läheisessä puussa oli valkoinen kreppi merkkaamassa että tulkaa nyt pois sieltä metsästä sekoilemasta, me kaikki hävetään teitä.

Hirveetä kyytiä autolle, supertaitava Possu autoon palkkaamatta, ja kaasu pohjassa keppien luovutuspaikalle. Että eihän meidän aika riitä, me ollaan oltu täällä ainakin kaksi tuntia ja on ihan pimeääkin jo. Luovutin kepit. Ja aika ilmeisesti riitti. Ihan paniikissa kysyin keppien vastaanottajalta voiko olla että saatiin janalta alle 20 pistettä ja jäätäisiin kuudesta kepistä huolimatta ilman tulosta. "Mene tuomarin luo, sillä se selviää." Ja niin minä menin. Tässä vaiheessa vilkaisin kelloa, ja se oli vasta puoli kahdeksan - seitsemän aikaan olivat ensimmäiset menneet jäljille, uskoakseni, ja me oltiin loppupäässä, joten oltiin harhailtu siellä jäljellä 5-10 minuuttia. Ja luulin että oltiin oltu siellä ikuisuus. Onnistuin ilmeisesti putoamaan johonkin aikamadonreikään.

Menin takaisin kentän laitaan, ja hiivin kauhuissani kanttiiniin jonka vieressä tuomari joi kahvia. Että paljonkohan me saatiin pisteitä janalta. Sihteeri selasi pikaiseen paperit "28." Riittääkö se tulokseen jos saatiin kuusi keppiä ja esineistä 0? "En nyt uskalla tarkistamatta luvata, mutta eiköhän se riitä." Ja sitten tuomari havahtui. "Tämähän on se jolle täytyy mainita puutteellisista varusteista." Ja sitten alkoi saarna :D Ja se kesti. Että minkään vanhan pyykkinarun kanssa ei jälkikokeeseen tulla, se takertuu puihin ja häiritsen koiran työskentelyä. Heti seuraavana päivänä ostamaan kunnon jälkikaapeli! Ja oletkos ikinä avannut sääntökirjaa, jos koira menee takajäljelle, käännät sen keskilinjalla ja annat ajaa. Ja kuljit ihan liian lähellä koiraa, sekin johtuu niistä puutteellisista varusteista, ei tarvitsisi olla niin lähellä jollei olisi puuhun takertuvaa pyykkinarua. Ja miten täytyy koiralle hattua nostaa kun työskentelee minun sekoiluista huolimatta. Ja sitten sama alusta. Painokkaammin. Kovemmalla äänellä. Ja minä vain nauroin. Ei pystynyt siinä vaiheessa kuin istumaan alas ja nauramaan. En pysty tunnetusti syömään mitään ennen kokeita, ja siinä, iltakahdeksan maissa alkoi vähän jo heikottaa. Joka paikkaan sattui, olin ilmeisesti rämpinyt aika tahtia metsässä Possun perässä. Ostin buffetin kiitollisena tyhjäksi ja menin palkkaamaan supertaitavaa koiraani.

Possu sai siis kuitenkin JK1-tuloksen 2-tuloksella. Maasto 158 ja tottis 84. Huh meitä.
JK1 Possu!
Stefastakin vähän raporttia. Käytiin maanantaina eläinlääkärissä viemässä pissanäyte ja ottamassa verinäyte. Tulokset tulivat eilen, ja Stefalla on maksa-arvot koholla. Tänä aamuna hain jonkun lääkkeen siihen sekä erikoisruuan.. Kohonneet maksa-arvot voivat viitata joko alkavaan vajaatoimintaan tai myrkytykseen (varmaan muuhunkin, mutta näitä todennäköisimpinä käytiin läpi). Toivon että se on myrkytys, jolloin kuukauden erikoisruoka- ja lääkekuuri saisi arvot takaisin normaaleiksi ja elämä palaisi uomiinsa. Myrkytys myös selittäisi vaisuuden alkamisen torstain ja perjantain välisenä yönä kuin katkaisijasta. Muttei minulla ole aavistustakaan mikä sen olisi voinut aiheuttaa.