Orgy: Slept So Long

On ollut vähän treenitaukoa, kun on niin pimeää ja muuta. Minulla elämäni viimeiset koulupäivät menossa, joten olen niihin koittanut panostaa, ja Roodin juoksua odotellessa en ole vielä uskaltanut ilmoittautua alokkaaseenkaan uudelleen.

Rood on ottanut treenitauon ihan hyvin, tai niin minä luulin. Sitten eilen Voittajanäyttelystä palatestani minulle selvisi miksi se on niin rauhallinen.



Tyhjästä Vanha Tallinna -pullosta ja sammuneesta syyllisestä voimme päätellä kaiken oleellisen. Treenaamaton bordercollie on muuttunut alkoholistiksi! Siispä vietämmekin nämä joulunodotusajat etsien koiran viinakätköjä ja kaadellen niitä viemäriin. On se kamalaa noiden teini-ikäisten kanssa :(

Cyndi Lauper: Girls Just Wanna Have Fun

Tänään oltiin kisoissa. Ja voi että.. Rood meni niin ihmeellisesti, että puolet ajasta kehässä olin purskahtaa nauruun :D Kolmostulos, 111 pistettä ja hyvä mieli. Olen positiivisesti yllättynyt, että itse otin rennosti ja jännittämättä, vaikka teinkin vähän hölmösti kaiken.. Tuomari oli tosi rento ja mukava, joten siitä varmaan johtui etten jännittänyt.

Luoksepäästävyys 10 Noh, ei oltais ansaittu kymppiä. Tuomari kun kumartui katsomaan koiraa Rood heitti mahalleen ja oli ihan rakastunut koko äijään. Tuomari oli jostain syystä kivointa ikinä, yleensä Rood on hieman pidättyväinen vieraita miehiä kohtaan(koska he yleensä kumartuvat koiran päälle puhumaan matalalla äänellä, toisin kuin tuomari). Mutta ollaan onnellisia, että saatiin täydet pisteet.

Paikalla makaaminen 0 Luotan Roodin paikallamakuuseen niin paljon, että tämä oli vähän pettymys, vaikken tapahtumahetkellä voinutkaan kuin nauraa. Mikä auttaakin todella paljon, kun koiraa ehkä pitäisi torua nauramisen sijaan, mutta ajattelin että ei kai sillä mitään väliä, torutaan treeneissä sitten. Maahan meni vasta toisella käskyllä, ei ilmeisesti kuullut ensimmäistä. Jonkun aikaa nätisti maattuaan Rood nousi istumaan ja lähti kävelemään luokseni. Olin pudottaa silmät päästäni, tätä en ollut odottanut. Parin metrin päässä Rood katsoi minua vähän hitaasti ja tajusi etten taida olla kovin tyytyväinen, ja päätti että tekee paikallaolon loppuun.. Joten loppuajan Rood istui esimerkillisesti paikallaan muutaman metrin päässä minusta. Olin revetä nauruun kun se oli niin itsetyytyväisen näköinen keskellä paikkaa istuessaan, ja viereinen ohjaajakin tirskahti, kun Rood oli jotenkin niin huvittava :D Nollille siis.

Seuraaminen kytkettynä 8 Rood lähti alun vähän haahuillen, ja itsekin kävelin paljon tavanomaista hitaammin, jostain syystä. Tuomari mainitsi, etten ollut lainkaan antanut seuraamiskäskyä alussa, ilmankos koira meni hassusti :D Nolo minä :P Ei näinkään ole ennen käynyt. Yllättävän hyvin siihen nähden, ettei saanut käskyä, siis.

Seuraaminen taluttimetta 9 Nyt annoin käskynkin, ja meni hienosti, lukuun ottamatta kävelyäni joka oli jotenkin tavanomaista hitaanpaa. Täyskäännöksen sössin itse täydellisesti ja sekoitin koiran, siitä pistemenetys.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 Tämä on meidän vahva liike, olen todella ylpeä Roodin maahanmenosta. Seuraamisten jälkeen osasin kävellä jo hyvin, annoin maahan -käskyn ja jatkoin matkaa taakseni vilkaisematta, koska Roodhan jää, luotan siihen. Käännyin ympäri, ja se seisoi. Taas nauratti, koska liikkeestä seisominen on hermostuttanut minua todella paljon, koska Rood menee aina siinäkin maahan :D Siksi olen viime aikoina harjoitellut vain seisomista, ja sehän näkyy.

Luoksetulo 7 Lähti ekalla käskyllä, mistä olen tyytyväinen, mutta ei tullut heti sivulle vaan kävi haistamassa maata takanani. Kävi parille muullekkin koiralle, joten siinä oli varmaan jotain tosi jännää.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 Ei mennyt maahan :D

Estehyppy 0 Ehkä kaikkein hauskinta :D Este oli paljon matalampi kuin se, jolla kotona olemme harjoitelleet, joten Rood ei ihan ottanut sitä vakavasti :D Olin taas itsevarma, tämä oli helppo, komensin koiran hyppäämään. Ja sehän hyppäsi. Ennen kuin käskin pysähtymään Rood oli kuitenkin jo hypännyt esteen yli ja palannut luokseni valmiinaa hyppäämään uudelleen.. Tässä vaiheessa nauroin jo ääneen. Näinkään ikinä käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Kokonaisvaikutus 8 Kontakti oli varmaan vähän tavallista huonompi, donno.

Kokonaispistemäärä 111, 3. palkinto, sijoitus 9/9.

Hehheh, tämä on sitä niinsanottua kokemusta. Mutta olikin hyvää kokemusta, koska totesin ettei se koe olekaan yhtään niin pelottava kuin mitä luulin :D Täytyy katsoa heti seuraava koe ja ilmoittautua, nyt kun toivon mukaan osaan itse jo toimia oikein, ja esimerkiksi leikittää koiraa ennen kehää, mitä en tehnyt, ja siksi vietti oli seuraamisessa niin huono. Palkkaamattomuus ei onneksi haitannut Roodia yhtään, se oli mukava huomata. Tyytyväisin lienen silti itseeni, koska en jännittänyt enkä harmistunut tuloksesta, aivan päinvastaista mitä kuvittelin suhtautuvani.

Mutta voi että kun meillä olikin hauskaa :D

Radiohead: Everything In It's Right Place

Eilen oltiin Kaisa Hilskan luona Poikossa paimentamassa. Kuvia ei ikävä kyllä ole, kamera oli kyllä mukana mutta en ikinä muistanut napata sitä autosta mukaan kun tuli meidän vuoromme.. Noh, ei voi mitään, vaikka meno olikin hienon näköistä.

Kun saavuttiin paikalle Rood aloitti autossa hirmuisen mekkalan, kun näki lampaita ikkunasta.. Tiesi mokoma, mitä oli luvassa. Aloitettiin sitten harjoittelemalla lampaiden liikuttelua(?), en ihan tiedä mikä oli kaikkien harjoitusten tarkoitus :D Joka tapauksessa ensimmäisessä harjoituksessa koiran piti tuoda lampaat ohjaajalle, joten apuohjaaja otti Roodin liinan ja minä menin lampaiden luo. Rood ei ollut päässyt vielä edes aitaukseen kun lampaat jo lähtivät menemään, sillä on kuulemma niin vahva silmä. Hyvä tekosyy sille että koirani paimensi lampaita liialla vauhdilla :D Lampaat menivät sitten läpi aidasta, mutta apuohjaaja oli nopea ja sai kierrettyä lampaiden eteen niin että ne tulivat aidan läpi takaisin hakaansa.. Rood meni häntä ilmassa ja ihan innoissaan tästä riehumisesta. Alkuhankaluuksien jälkeen päästiin sitten ihan tositoimiinkin, kävelin lampaiden edellä ha'an reunoja pitkin ympyrää ja koira apuohjaajan kanssa seurasi perässä. Roodin kanssa sai olla tosi tarkkana, käskin sen maahan vähän väliä, jotta lampaat eivät olisi lähteneet liian kovaan vauhtiin. Rood pysytteli niistä todella kaukana, mutta lammasparat eivät sitten kaiketi vain pitäneet koiran mulkoilusta. Harjoitus onnistui siis kuta kuinkin, hyvä niin.

Toinen harjoitus oli lampaiden poispäinajo. Lampaita ajettiin jälleen ympyrää ha'an reunoja pitkin (eri lampaita tosin, etteivät karvapallot stressaantuneet liikaa), minä pidin koiraa liinassa ja yritimme saada ne pysymään reunoilla, niin etteivät ne levinneet pitkin aitausta. Tämä meni jo loistavasti, koira oikeasti paimensi! Häntä oli alhaalla ja tuijotus kovaa. Rood pääsi lähemmäs lampaita ja piti ne upeasti juuri oikeassa kohtaa. Kaisan mukaan Rood osasi itse huomioida lampaiden "vedon" portille ja toiseen kulmaan, jonka ulkopuolella oli muita lampaita. Saattaa olla, eivät lampaat ainakaan menneet minnekkään muualle kuin sinne minne piti, Rood osasi arvioida oikean paikkansa aivan mahtavasti. Täällä tosin alkoi olla ongelmia maahanmenon kanssa, kun Rood oli niin lampaissaan, ettei ehtinyt kuunnella käskyjäni.

Kolmas harjoitus tapahtui pyöröhäkissä eli pyöreässä häkissä (suomennos tosinuijille). Koiran perään laitettiin riimu, jotta sen saattoi tarvittaessa pysäyttää, ja sitten opeteltiin tasapainopaikkaa, eli koiran oikeaa asemaa ohjaajaan ja lampaisiin nähden. Rood sai hetken päästä mennä ilman riimua, koska se ei yrittänyt rei'ittää lampaiden nahkoja ja käyttäytyi muutenkin ammattimaisesti. Alkuun oli taas ongelmia maahanmenon kanssa, mutta kun Rood alkoi ymmärtää suuntien ja tasapainopaikan päälle alkoivat maahanmenotkin mennä kuin vettä vaan. Tosin, muualle se ei tietenkään suostunut menemään maahan kuin tasapainopaikkaansa, eli täsmälleen toiselle puolelle lampaita kuin missä minä olin. Mutta niinhän se kuuluukin.

Rood oli aivan loistava, huomasi kyllä että se on täysiverinen lammaskoira. Kaisan mukaan siitä saisi työkoiran tilalle pienestä koostaan huolimatta in-no-time, kaikki paimennukseen tarvittavat palikat paikoillaan. Huraa, mun koira on hyvä!

Sitten odotellaan että se hahmottaisi siatkin lampaiksi ja alkaisi olla oikeasti hyödyllinen.

Stam1na: Luova hulluus

Miten hulluksi voi ihminen tulla? Tässä vastaus: ilmoitin Roodin tottelevaisuuskokeeseen. Marraskuun lopulla menemme Poriin ja nolaamme itsemme. Jeejee!

Liikkeet ovat vielä hieman keskeneräisiä, onneksi vain hieman. Seuraamisessa täytyy panostaa täyskäännöksiin ja jäävissä ollaan aika alkupisteessä. Myös palkkaamattomuutta täytyy harjoitella, yritän saada aikaiseksi.

Eilen treeneissä julkaisin suuren uutisen ilmoittautumisesta ja seurauksena koulutusohjaajanani toiminut Sari auttoi meidät hyvään alkuun. Kokeiltiin luoksepäästävyys, ja Rood oli yllättävän nätisti, olen pelännyt että se nuolee tuomarin naaman.. Tassua yritti antaa mutta muuten oli kiltisti, luultavasti tätäkään ongelmaa ei ole kun ihminen on vieras. Tämän jälkeen Sari toimi liikkeenohjaajana ja seurailtiin pätkiä. Täyskäännöksissä oli hieman ongelmaa, ymmärrettävää koska olen aloittanut niiden treenaamisen vasta tällä viikolla. Eiköhän se siitä, ajan kanssa. Otettiin myös paikallaolo, mikä olikin.. No, jotain. Saatiin kolme varmaa paikallaolijaa seuraksi, ja pistin Roodin sitten sinne sekaan maahan. Kaksi kertaa se nousi istumaan mutta meni käskystä takaisin maaten. Kerran se lähti minua vastaan ja kun karjaisin ei, se meni maahan puoleenväliin.. Menin oikeaan makuupaikkaan ja kutsuin koiran sivulle, siitä uudelleen maahan. Tästä eteenpäin menikin aika loistavasti. Kävin palkkaamassa koiran aina välillä ja se olikin nätisti melkein viisi minuuttia, minkä jälkeen sai riittää. Ei mitään ongelmia alkusähellyksen jälkeen, eiköhän tämäkin liike vielä kasaan saada.

Nyt vain rankkaa treeniä ja toivotaan tuloksia.

Stam1na: Koe murha!

Eilen alkoi peurastuskausi!

Minä tietenkin suurena ja urheana metsästäjänä kömmin koppiin kuudelta illalla ja kahdeksalta ammuin ensimmäisen vasan, niin itselleni kuin koko seurallekkin tänä syksynä :D Piti sitten käydä pistämässä se vasikka, mutta nehän juoksevat vielä hetken kun keuhkoihin ampuu, niin tämäkin. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Rood, maailmankaikkeuden paras verijälkikoira. Rood löysi kaatopaikankin ennen minua(ei ollut taskulamppua ja yhtäkkiä oli tullut aivan pimeää) ja lähti seuraamaan jälkeä. Koira meni aivan holtittomia kiemuroita, ja ajattelin sen jo eksyneen jäljeltä, mutta kyllä se vasa siellä jäljen päässä vielä oli. Toisaalta, tuskin itsekään juoksisin suoraan jos minua olisi juuri ammuttu. Henki pihisi vielä, ja vasa lähti taas karkuun, ja Roodin hihnan lukko petti. Hetken minulla löi tyhjää, kun koira kiersi ihan eri suuntaan kuin peura, mutta niinpä niin, sehän on paimenkoira. Rood tukki peuran tien metsään, ja vasikka kaatui kuolleena ojaan. Ammuttiin vielä toinen kerta, että varmasti pääsi raukka tuskistaan. Rood sai kovasti kehuja, muttei uskaltanut tulla kuolleen peuran luo(kun vasa oli elossa Rood ei ollut pelännyt sitä yhtään). Pistin peuran ja aloin kiskoa sitä tielle, siinä vaiheessa ruumis ei enää ollut pelottava ja Rood nuoli tarkkaan kaiken vasasta valuvan veren ja muun päähän ammutusta laukauksesta seuraavan mössön(lue: aivot) ja loikki iloisesti ympäriinsä minun ja vasikan ympärillä. On se kyllä loistava koira, ilman sitä olisi mennyt ties kuinka kauan ennen kuin vasa olisi löytynyt. Palkinnoksi paistoin sille sydämen, peuranjaloista kun se ei tykkää.

Tottiksessa ollaan edistytty. Seuraaminen on jo aika loistokasta, vaikka itse sanonkin. Ollaan aloiteltu jäävien liikkeiden harjoittelu, niin että kävelen koiran kanssa ja komennan sen maahan tai istumaan. Alku on lupaava. Seisomisen harjoittelua aloitellaan sisätiloissa, perjantaina aloitettiin ja nyt jo koira osaa nousta maasta seisomaan ja pysähtyä kesken liikkeen, vähän varmuutta vielä niin siirrytään harjoittelemaan tätä ulkotiloihin. Myös paikallaoloa pitäisi muistaa treenata, mutta en ikinä muista.. Ei sillä, nyt olisi helppo pitää taskupeiliäkin mukana paikallaoloharjoittelua varten, kun postista tuli uusi hieno SBCAK:in treeniliivi!

Ja nyt loppu tälle sekavalle vuodatukselle.

Rammstein: Mutter

Välttelen biologian opiskelua joten vähän väliaikatietoja nyt.

Ollaan treeneissä käyty normaalisti ja kivaa on ollut. Siirryin opettamaan seuraamista hihnassa, niin pystyn puuttumaan koiran virheisiin(=edistämiseen). Ollaan edistyttykin jonkin verran, voidaan ottaa jo suht pitkiä pätkiä ja käännökset menevät oikealle ja vasemmalle.

Eilisissä treeneissä tehtiin poikkeuksellisesti niin, että otettiin kaikki koirat samaan aikaan kentälle. Yleensä väkeä on ollut vähän vähemmän, mutta nyt oli koiria enemmän kuin kymmenen, niin ei ollut mahdollista ottaa jokaista erikseen. No, koirat järjestettiin riviin ja ensin otettiin luoksepäästävyys jokaisella. Rood oli aivan upea, olin itsekin ihan äimän käkenä, kun minua tultiin kättelemään ja Rood istua nököttää sivulla välittämättä ihmisestä yhtään. Olisin luullut että se vähintään olisi hypännyt koko ihmisen kumoon ja pessyt tämän naaman. Noh, ei. Rood päätti olla malliesimerkki.

Seuraavaksi lähdettiin pujottelemaan koirien seassa. Rood piti edelleen mahtavaa kontaktia vaikka koirat menivät ohi ja ympäri. Lukuun ottamatta yhtä harmaakuonoista groenendaelia, joka näytti aivan Roodin leikkikaverilta, ja sen perään pitikin sitten vilkuilla. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen koiraan tähän asti, se oli pitänyt oman tasonsa.

Mutta sitten taivas putosi. Rood menetti kontaktin. Ihmettelin että mitäs nyt, kunnes huomasin mitä koira katseli. Äitini oli suuressa älykkyydessään tullut katsomaan treenejä viereiseltä lenkkipolulta. Rood meni ihan tolaltaan, kun äiti ei tullutkaan pöllyttämään sen korvia. Komensin äidin jatkamaan matkaansa, mikä päin vastoin pahensi tilannetta. Suuren paimenkoiran lauma oli hajaantunut, ja se piti saada kasaan. Koko lopputreenin Rood tuijotteli lenkkipolun suuntaan ja yritti päästä paimentamaan äitiä takaisin luokseni. Tästä voidaan arvata, että kun lähdimme pujottelemaan seuraaminen oli ehkäpä maailman kauheinta. Pidin koiraa hihnalla vieressä kun se kiemurteli ja vääntyili jottei sen katse hetkeksikään irtoaisi lenkkipolusta.. Toisista koirista se ei tietenkään välittänyt, kuten ei ennenkään. Tämän jälkeen otettiin ohituksia pareittain. Roodia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa toinen koira, vaan se haikaili edelleen lenkkipolulle.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo jokaisen kanssa. Epäilin, mahtaako koira lähteä äidin perään heti kun se pääsee irti, mutta se onneksi totesi, että minun koossapitämiseni on ensisijainen asia ja tuli luokseni hienosti.

Täytynee alkaa kehittää jotain äitihäiriötä.. Vaikken kyllä halua, koska jokainen äitinsä kanssa tekemisissä ollut ihminen tietänee millaisia äidit ovat. "Älä nyt noin tee mikset sä anna sen mennä tonne miksi sä haluat että se tekee noin älä nyt kiusaa sitä koiraa ei sitä tollai saa jalan ympärille kiertää älä nyt riepota sitä lelua kun se koirahan murisee lopeta jo herran tähden ja päästä se koira pois!"

14. päivä on biologiankirjoitukset ja 18. päivä ruotsin kirjalliset. Sitten päivittelen taas säännöllisemmin.

Dry Cell: Slip Away

Angstia nyt.

Takku ressaa. Kirjoitukset on jo ensi kuussa ja AHDISTAA. Päivästä loppuu tunnit. Rood on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Olen ollut neuroottinen jo suunnilleen viikon, joten Roodin kanssa ei ole treenattu yhtään. Kunnon lenkillekään en ole ehtinyt sitten perjantain. Onneksi on tuo mahdollisuus pitää koiraa koko ajan vapaana pihassa, ja se saa seuraakin kun vien roskia tai pyörin puutarhassa. Sääliksi käy silti. Alkaa näkyä jo ettei olla treenattu, eilen illalla Rood ei sekään saanut unta. Se tökki kuononsa kaikkiin laukkuihini ja yritti keksiä tekemistä. Pihalla se tarkkailee koko ajan silmä kovana jalkapallon liikkeitä, mitä se tosin tekee muutenkin, mutta nyt tuntuu, että sekin on lisääntynyt. Hälyttäminenkin on tainnut lisääntyä, välillä ilmoitetaan pienemmätkin rasahdukset, vaikka ennen Rood ei aina kertonut edes kaikista vieraista.

Että näin. Maanpäällinen helvetti. Ote lipsuu kaikesta, missä ennen oli kiinni. Argh. Eilen illalla koirani lohdutonta tassuttelua katsellessani(kun en tietenkään saanut unta) päätin että tänään treenataan jotain. Vaikka sitten jäisikin abikurssin läksyt tekemättä mutta helvetti minähän jätän menemättä koko kurssille jos se koulunkäyntini pilaa koirani elämän.

Anteeksi aggressio. Tosiaan ei ole mieli selvänä.

Abikurssilta kotiuduttuani mentiin metsään. Jätin Roodin puuhun kiinni ja tallasin esineruudun. Ei olla sitäkään treenattu varmaan koko kesänä. Ja voi ihme kun tuli hyvä olo! Oli KUUMA, kärpäsiä pörräsi ympäriinsä ja joku puri minua jalkaan. Piilotin Roodin oman puolikkaan kumikanan. Maasto oli HIRVEÄ, kuoppaista heinikkoa ja osaksi kuivaa risukkoa. Laitoin ensimmäisen esineen aika vaikeaksi, suoraan eteen ja ihan semikauas(etäisyyksiä en osaa vieläkään määritellä). Irrotin Roodin ja komensin sen sivulle. Annoin esinekäskyn ja koira tiesi heti mitä tehdä. Ensimmäinen esine löytyi SAMAN TIEN. Olin ihan äimänä kun Rood vaan on niin hyvä. Löytämisen jälkeen Rood ei enää muistanutkaan mitä tehdä ja heitti pitkäkseen pureskelamaan kanaa. Kutsuin sitä ja se toi kanan minulle, ja leikittiin patukalla. Toisen lelun laitoin vähän lähemmäs, kaivoin sen oikein sinne heinän alle. Ja sekin löytyi heti. Kolmannen laitoin tosi kauas, ei ole ennen tainnut olla niin kaukana, helppo sekin. Sitten laitoin lelun oikealle, melko lähelle etureunaa, mutta melko kauas oikealle. Rood painatti ruudun perälle, kulki nenä ylhäällä edes takaisin ja lähti vasemmalle. Tuo on aina ollut jotenkin vasemmalle taipuva koira. Kun se poistui alueelta sanoin "takasin" ja toistin esinekäskyn. Rood lähti taas suoraan, mutta haistoi tällä kertaa oikealla olevan lelun ja toi sen. Viidennen laitoin myös oikealle, mutta kauemmas etureunasta, työnsin puun juurakon sisään. Tämä oli ihan helppo, kun koira taipui nyt helpommin oikealle. Luovutus oli pielessä, Rood lysähti maahan läähättämään kanansa kanssa. Toistin esinekäskyn ja palkkasin patukalla kun Rood toi kanan. Lopetin tähän, koska Roodia selvästi väsytti. Sankari sai kantaa patukan kotipihaan asti, kun oli ollut vaan niin hyvä.

Ja nyt iski paniikki kun olen tuhlannut kallisarvoista aikaa metsässä ja koneella. Pakko mennä.