Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Gasellit & JVG: Mitä mä Malagas?

Eilen taas tokokoe, joka jäikin sitten höpsöjen virheiden päähän ykkösistä.

Tesla oli perjantain paikallamakuutreeneissä kohonnut lähes istumaan pian minuutin jälkeen, joten aloitin aamun käymällä vielä lähihallilla tekemässä kahden minuutin paikallamakuutreenin. Ennen kehää hinkkasin vielä käskytyksiä, koska Tessu hyppi perusasennosta istu-maahan-istu-maahan. Paikallamakuurivissä se ei reagoinut vieruskavereiden maahan-käskyihin - eikä minunkaan. Kolmannella, hyvin painokkaalla käskyllä sain sen lopulta maahan ja loppu paikallamakuu oli virheetön, mutta se koe meni sitten siinä. Harmitti niin vietävästi. Voi että kun harmittikin.
Paikallamakuu 0

Totesin kuitenkin että tehdään koe loppuun, koska enkö mä ole siellä juurikin näyttämässä mitä me osataan, enkä kiukuttelemassa virheitä joita sattuu kaikille joskus. Niin keräsin itseni sitten yksilökehään. Liikejärjestys on päässyt jo onnellisesti unohtumaan, joten luettelen liikkeet siinä järjestyksessä kun ne pistelapulla olivat.

Seuruu oli hyvin tyypillistä, seuruu liian edessä, perusasennot liian takana. Tuomari mainitsi että yksi perusasento jäi myös tekemättä, mutta en osaa sanoa missä kohtaa. Hitaassa käynnissä teki pari istumista.
Seuruu 8

Liikkeestä maahanmeno kuitenkin samalla seuruulla kymppi. Olin tosi tyytyväinen tähän, koska perjantain treeneissä Tesla oli noussut istumaan heti kun käännyin sitä kohti, sekä ennakoinut perusasentoa.
Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulossa Tessu tuli KOVAA. Hän on onneksi kiltti eikä törmää, vaan väisti viime hetkellä ja vei luoksetulon loppuasennon vinoon ohitseni oikealle. Jarruja pitää vähän treenata. Loppuperusasento saattoi olla myös vajaa.
Luoksetulo 8

Noutokapulan pitäminen oli hyvä.
Noutoesineen pito 10

Kauko-ohjauksen päätin tehdä etujalkakaukoina. Ilman epäonnistunutta paikallamakuuta olisin saattanut jänistää ja tehdä sen takajalkakaukoina, mutta nyt asialla ei ollut enää merkitystä. M-I-vaihto oli hyvä etujalkavaihto, I-M-vaihto vahingossa takajalkavaihto. Tämän jälkeen ei pysynyt itsellä enää vakava naama vaan höpöttelin Tessulle liikkeen välissä, mistä innostuneena se räjähti hyppimään ja sanoi kahdesti hau.
Kaukokäskyt 5

Estehypyssä Tessu pystyi jarruttamaan tehden hyvän, aavistuksen minun makuun liian väljän loppuasennon. Tuomari kuitenkin kehui sitä, ja tokossa nyt ei pitäisikään olla yhtä tiivistä kuin pk-puolella. Loppuperusasento taisi olla taas vajaa.
Estehyppy 9

Kokonaisvaikutusta pudotti kaukokäskyjen jälkeinen härvellys, ja tuomari totesi erittäin ystävällisesti että ilman sitä meidän kokonaisvaikutus olisi helposti kymppi. Tesla on hyvin hallinnassa niin kauan kuin pidän sen hillittynä ja järkevänä.
Kokonaisvaikutus 8

132 pistettä, ALOIII. Sijoitus 8/9, tuomarina Henna Hautakoski. Tykkäsin tästä tuomarista. Tiukemmasta päästä ehkä, mutta puhui koirakoille todella kauniisti ja löysi kaikkien suorituksesta jotain hyvää.

Sain tässä kokeessa oivalluksen meidän viimeaikaisiin maahanmeno-ongelmiin. Juttelin EVL:ään osallistuneen koirakon kanssa jonka etujalkakaukoja ihailin, ja hän sivulauseessa mainitsi että tietysti heidän perusasennosta maahanmenot ja -sivulletulot ovat myös etujalkaliikkeitä. Ilmankos Tesla on sekoittanut julmasti näitä asioita, kun välillä käsken sivulta maahan etu- ja välillä takajalkaliikkeenä. Ihan riippumatta siis liikkeestä mitä mennään tekemään, jonkin aikaa kun olin ottanut paikallamakuun alunkin etujalkamaahanmenona, mistä epäilen seuranneen sieltä istumaannousun. Sen seurauksena sitten taas käskytin eri käskyllä maahan nyt kokeessa, ja sekoitin pikku koirapojan. No, virheistään ehkä oppii, ja suunnittelin seuraavan koekäynnin nyt sen verran kauemmaksi että ehditään saada nämä kuntoon.

Possu von Nakki sitten taas toisti lähes identtisesti viime koekäyntinsä tässä hallissa.

Paikallamakuussa nousi koko rivi ensimmäisellä sivu- käskyllä. Voi meitä. Haisteli vähän kun kiersin sen takaa, mutta tuomari ei verottanut siitä pisteitä.
Paikallamakuu 8

Ensimmäinen yksilökehä alkoi kaukokäskyillä, eli niillä joista edellinen tokokoe jäi kiinni. Treenikaverin kanssa hinkattiin näitä oikein urakalla ennen kehää - sillä seurauksella ettei kummankaan koira noussut makuulta enää kehässä. Hupsista keikkaa! Videolta kun katselin, Possu ei edes nytkähtänyt, vaan teki vakavana häiriöpaikallamakuuta. Voi sitä höpönassua. Itseltä pääsi varsin turhautunut puuskahdus koiralle kesken liikkeen, ja anteeksipyyntö heti perään kun eihän kehässä saa koiraa moittia. No, yleisöä onneksi nauratti, eikä siinä itsekään voinut koiralle vihainen olla.
Kaukokäskyt 0

Seuraavana luoksetulo, jossa Possu ennakoi perusasennon.
Luoksetulo 8

L-liikkeen vaihdot Possu teki oikein, kuten aina.
L 9

Ekan kehän viimeinen liike oli ohjattu. Possu on hyvä ja taitava, eikä edes ennakoinut loppuperusasentoa tässä. Olisiko luovutus ollut vino?
Ohjattu nouto 9

Toinen kehä alkoi tunnarilla. Ne on sujuneet meillä nyt hyvin. Possu on löytänyt näihin ihan mielettömästi vauhtia, ilmeisesti liike on nykyään sen verran varma että se voi juosta kovaa. Perusasento taas ennakoitiin.
Tunnistusnouto 8

Seuraava liike saattoi olla seuruu, tai sitten ei. Seuruu oli kuitenkin Possulle tyypillistä uimista, olisinkohan tarvinnut yhden lisäkäskyn johonkin perusasentoon.
Seuraaminen 8

Metallihyppynouto on Possulla aina 10. Se on meidän bravuuri.
Metallihyppynouto 10

Viimeisenä liikkeenä ruutu. Taisin pysäyttää liian aikaisin ja korjata Possun syvemmälle. Sitten se mokoma vielä ennakoi sivulletulon kun käänsin päätäni, mutta tuomari luuli minun antaneen vain hyvin hiljaisen käskyn joten jäätiin vielä pisteille.
Ruutu 6

Tuomari kehui meidät vielä kokonaisvaikutuksessa, ja muisti että aiemmissa kokeissa Possu oli se laulava koira. Kehui siitäkin että ollaan saatu se ongelma pois kehästä.
Kokonaisvaikutus 9

230 pistettä, VOI-II, sijoitus 2/3. 

Nyt taas tietää mitä treenata! Ensi kuussa on koepaikka katsottu Possulle ja Stefalle, Tessu saa odottaa seuraavaa koekäyntiään tammikuuhun.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

MIKA: Celebrate

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Työpäivät ovat venyneet, enkä kertaakaan ole päässyt vain kahdeksalla tunnilla. On ollut pimeää ja on väsyttänyt, joten treenit jätin suosiolla välistä. Koirat ovat lenkkeilleet ja aivotyöskennelleet sisällä. Aivotyöskentely on tarkoittanut tässä yhteydessä tunnaria kaikilla kolmella (piti opettaa Teslallekin kun se oli niin kateellinen muille) sekä kaukokäskyjä Tessulla, Possulla ja välillä Stefallakin.

Perjantaina jaksoin sentään treeneihin, kun sunnuntain koetta ei huvittanut perua pelkän työkiireen takia. Muutenkin yritän hakea elämääni nyt suuntaa joka antaisi minun tehdä asioita joista pidän, eikä antaisi töiden viedä minulta jaksamista. Välillä melkein suututtaa että ensimmäiseksi karsin väsymyksessäni elämästäni ne asiat jotka tekevät minut iloisimmaksi.

Perjantaina koirat tekivät kokeenomaista treeniä. Possu tunnarin, kauko-ohjausta ja ohjatun noudon alun. Tunnari oli Possuksi huono, mutta oikean se silti toi. Kaukoissa kävin palauttamassa sen kerran paikalleen kun M-S -vaihto tapansa mukaan liikkui eteenpäin, ja ohjatun alku oli ihan priimaa.

Stefa teki myös tunnarin, kiertonoudon sekä seuruuta. Stefa oli ihan räjähtämispisteessä kun tuli halliin, puri minua innostuksessaan kämmeneen ja nouti sitten kaikki tunnarikapulat. Tässä vaiheessa totesin että that's it, ei me osata vireenhallintaa vielä niin että tunnari voisi onnistua kokeessa. No, se ottaa aikaa, joten yritin päättää etten treenaa sitä enää ennen koetta. Ei se siitä kuitenkaan enää päivässä muutu.

Uuden liikkeen Stefa tekikin sitten ihmeellisesti! Virheetön suoritus, varmaan ekaa kertaa ikinä. Kapuloita vietäessä se katsoi tarkkaan kummankin kapulan, ja mulkoili ne vielä niiden välistä juostessaan, mutta juoksi vaan merkille ja lähti nätisti takaisin päin. Olin suorastaan ihmeissäni, suoritus oli selvästi yli meidän keskimääräisen tason! Lopuksi tehtiin vielä seuruuta, jossa ajattelin että tehdään pitkää pätkää niin kai se jossain vaiheessa rauhoittuu. Ei se rauhoittunut. Palkkasin sen sitten lopulta kun se teki edes sinne päin, koska minusta loppuu puhti ennen koiraa jos lähden seuruuttamaan sitä niin pitkälle että se rauhoittuisi.

Tessu teki kokeenomaisena liikkeestä maahanmenon, jonka istui. Kaukokäskyt tosi läheltä. Olen tosiaan vaihtanut nämä etujalkakaukoiksi, ja tämä oli nyt eka kerta kun tehtiin kokeenomaisena. Näköjään olin tehnyt saman virheen kuin Possun kanssa, ja Tesla ennakoi hurjasti vaihtoja kun olisi pitänyt pitää sama asento kolme sekuntia. Hupsista. Viikko aikaa saada tämä kasaan, mitenköhän käy? Lopuksi vielä luoksetulo jossa autoin, tuli silti vähän vinoon loppuasennon.

Lauantaina ei treenattu. Possu vaatii treenittömän päivän ennen koetta, Stefa taas tarvitsisi treeniä. Arvoin vähän kumman mukaan menen, koska sehän ei ole mahdollista että treenaisin vain Stefan enkä Possua :D Loppujen lopuksi oma laiskuus jätti meidät sitten vain lenkkiin, jolta tuotiin kilotolkulla hiekkaa sisälle.

Tänään sitten koe Mustasaaressa. Ensimmäisenä EVL, 5 koirakkoa, Stefa vuorossa neljäntenä. Paikallaolojen alkupuhuttelussa Stefa jo läiskähti maahan, ja iski flashbackit parin vuoden takaa samasta hallista kun Stefa meni jätössä maahan nollaten koko liikkeen, vaikka istuikin sitten loppuajan hienosti. Nyt se kuitenkin skarppasi, ehkä siksi että annoin käskyn suorastaan kuiskaten, ja istui kui tatti koko kaksi minuuttia.
Paikalla istuminen 10

Makuuseen käskytys sujui myös hyvin, vaikka jännitti kovasti samassa rivissä seissyt treenikaveri, jonka kanssa meillä on historiaa käskyttää koirat ristiin. Ilmeisesti meidän käskyt ja äänet kuulostavat koirien korvissa samalle, koska toistuvasti ollaan kokeissa ja treeneissä mokattu tämä. Tänään kuitenkin kaikki meni putkeen, ja kummankaan koira ei reagoinut toisen käskyyn. Stefa teki mallikkaan suorituksen, mitä nyt luoksetulossa tulikin vinoon perusasentoon eikä eteen kuten sitä pyysin, ja kun kolme seuraavaa koiraa käskettiin luo Stefalta loppui kärsivällisyys ja se hyppäsi minua vasten, mistä kuiskasin sen äkkiä takaisin perusasentoon. Onnenkantamoisena kukaan ei nähnyt tapahtumaa, ei vieruskaverit eikä edes tuomari.
Paikalla makuu 10

Yksilöliikkeet alkoivat ehkä zetalla. Koitan tässä kovasti muistella järjestystä, mutta ei minulla enää mitään muistikuvaa ole kaikelta siltä jännittämiseltä. Vaihdot S-I-M. Stefa teki muuten hyvin, mutta istuminen meni seisomiseksi. No, sitä on ollut treeneissäkin.
Z 7

Seuraavana ruutu. Stefa on vähän ennakoinut eteenlähetyksen pysäytystä, joten tein sille valmisteluissa muutaman kerran niin että vein makupalan seinän viereen ja lähettelin sitä sille. Se on aina fiksua koittaa jotain uutta treeniä juuri ennen kehää, ja se nyt sitten vähän kostautui. Stefa meni hienosti kymmenen metriä ja pysähtyi itsenäisesti, annoi käskyn vähän myöhään joten se ei edes etäisesti näyttänyt siltä että Stefa olisi kuunnellut käskyäni. Tuomari tästä liikkeen jälkeen mainitsi, että anna käsky aikaisemmin. Ruutuun lähettäessä se sitten juoksi seinän viereen etsimään makupalaansa, ja annoin lisäkäskyn kera käsimerkin jotta se lähti ruutuun. Loppu hyvä.
Ruutu 9

Sitten seuruu. Se oli Stefamaiseen tapaan räjähtävää ja liian edessä, mutta se ei kuitenkaan tyhmäillyt kuten vaihtanut oikean puolen seuruuseen tai karannut metrin vertaa eteen.
Seuruu 8

Ekan kehän viimeinen liike oli ohjattu. Merkki oli hyvä, mutta se ei tainnut nähdä kapuloita ja lähti jonnekin ihan muuhun suuntaan, josta pysäytin ja annoin uuden käskyn kera käsimerkin. Löysi tämän jälkeen kapulalle, puri luovutuksessa (vähemmän kuin Stefa pahimmillaan) ja ennakoi perusasennon.
Ohjattu nouto 6

Toinen kehä alkoi tunnarilla. Tähän mulla ei kauheasti riittänyt usko, vaikka olinkin rauhoitellut Stefaa kovasti ennen kehää. Niin se kuitenkin yllätti, ja vähän epävarmasti kapuloille mentyään toi sieltä kapulan sen oloisesti että huomasin sen olevan nyt oikea - ja oikeahan se oli. Tässä se EI ennakoinut perusasentoa, voitteko uskoa! Meinasi kyllä vähän tulla itku silmään, en tiedä ollaanko ikinä kokeessa tehty näin hyvää tunnaria. Voi mun Stefaani <3 p="">Tunnari 9

Luoksetulo oli Stefamaisen hidas ja ennakoiva, mutta laukalla se kuitenkin tuli. Loppuun ei ihan tiennyt taas tuleeko eteen vai sivulle - ehkä pitäisi vaan pyytää se suoraan sivulle näissä kun se siihen kerran haluaa tulla.
Luoksetulo 9

Kaukokäskyt ovat Stefan bravuuri. Se tekikin ne ihan virheettömästi, ja sitten kieltäytyi viimeisenä käskynä menemään istumasta maahan. Taisin käyttää kolme käskyä ennen kuin se meni, ja sitten se vielä hyppäsi istumaan ja tuijotti tuimasti tuomaria - Stefa kun on opetettu niin että liikkeenohjaaja palkkaa sen kokeenomaisissa treeneissä, jotta se ei venyisi minua kohti palkalle. Voi sitä höpönassua.
Kaukokäskyt 6

Ekan kehän viimeinen liike kiertonouto. Oli vähän kauhistunut olo tässä vaiheessa, mikään ei ollut vielä nollilla, mieli oli hyvä, meillä oli hauskaa niin mulla kuin Stefalla. Mutta kiertonoudon asentona oli istuminen, jota me ei osata. En ole jaksanut edes opettaa sitä, todennäköisyydet on kuitenkin sen puolella että asennoksi tulee seiso tai maahan. Hallin takapihalla oltiin vähän kokeiltu tätä, ja tiesin että Stefa tekee sen lisäkäsimerkillä - jota tuomari ei huomaa jos katsoo juuri silloin koiraa. Ovelaa huijausta siis tiedossa.

Ei kuitenkaan päästy huijaamiseen asti, kun Stefa päätti että juoksee kapulalle - ja hypylle. Kumpaankaan se ei ehtinyt koskea kun huusin että hei seis, kiertämään piti mennä, mene mene! Ja sitten me tehtiin lähes virheetön loppusuoritus :D Se istuminenkin onnistui. Loppuperusasennon Stefa vielä ennakoi. Joten nollaksihan se sitten meni. Mutta ME TEHTIIN SE!
Kiertonouto 0

EVL II, 226 pistettä, sijoitus 3/5.

Oli KIVA koe. Stefan kanssa on kiva olla kehässä, kun sitä saa palkata silityksin ja rapsutuksin ja iloisesti huitomalla. Minä tykkään palkata niin, ikävä kyllä Possua ja Teslaa ei voi. Hymyilin ja nauroin pitkin koko suorituksen, välillä jopa liikkeiden aikana pääsi nauruntyrskähdys. Oli jotenkin niin mahtavaa kisata Stefan kanssa pitkästä aikaa. Toivon todella että se pysyy terveenä ja kunnossa vielä pitkään.

Sitten oli Stefan aika mennä autoon ja hakea Possu tilalle. Tein vähän tietoisesti nyt niin, että koirat oli lenkitetty aamulla kotona, ja koepaikalla otin vain yhden koiran kerrallaan autosta, ja olin vain sen kanssa. Nämä höpönassut nauttivat laatuajasta kanssani, ja on itsestäkin mukavampi keskittyä juuri siihen yhteen koiraan jonka kanssa on menossa kehään.

Paikallamakuuta en ole tehnyt ehkä kertaakaan sitten viime kokeen, lol. Kyllähän se siellä pysyy, mutta käskytyksiä pitäisi kyllä treenata. Possun mielestä treenaaminen on tyhmää, ja teki ihan virheettömän suorituksen. Muuten se oli kyllä ihan kuutamolla, lipsahti sivulla makaamaan ennen kuin liike oli alkanut, pälyili sinne tänne ja tonne eikä olisi millään tahtonut rauhoittua perusasentoon ennen liikkeen alkua.
Paikallamakuu 10

Voittajaluokan kaikki liikkeet oli putkeen! Kuinka jännittävää! En muista koska olisi ollut. Vähän jännitti onko tämä meille sopivaa vai ei. Järjestys on nyt se minkä muistan, nopeasti minä tunnun asioita unohtelevan. Ensimmäisenä oli joka tapauksessa metallihyppynouto, joka on Possulla automaattisesti kymppi. Nyt kuitenkin tipahti piste jostain, oletettavasti siitä että kapula taas pyörähti suussa nostossa. Muuten virheetön ja pitokin hyvä.
Metallihyppynouto 9

Sitten ruutuun. Possu juoksi ihan oikeaan etukulmaan kuten aina, mutta ruutuun kuitenkin. Tarvitsi kaksi maahanmenokäskyä. Muuten hyvä.
Ruutu 8

Tunnari oli samasta paikkaa johon ruutu loppui. Possu oli sika ja lässähti maahan kun odotin selkä päin kapuloiden laittoa. Luovutuksessa mokasin itse ja pudotin kapulan kun Possu sitä minulle ojensi. Sain sen kuitenkin poimittua maasta vaikka Possu joutui vähän väistämään minua.
Tunnari 8

Sitten L-liike. Possu tekee aika tyylikkäät pysähtymiset, ja seuruu sillä on samanlaista uimista kuin aina.
L 10

Sitten ehkä kaukokäskyt. Tässä tapahtui joku onnettomuus ainakin liikkurilla, ehkä myös minulla. Olin ennen kehää hinkannut M-S -vaihtoa jolla kakejen piti alkaa, koska se on vielä juuri se vaihto jossa Possu liikkuu aina eteenpäin. Sen sijaan aloitettiinkin M-I -vaihdolla, eikä taidettu tehdä M-S vaihtoa ollenkaan? Ekan vaihdon Possu teki M-S (toki erittäin hyvän sellaisen) kun oltiin sitä hinkattu, mutta ehdin korjata istumaan ja loput meni kuten meitä käskytettiin. Liikkeen jälkeen kysäisin liikkurilta tehtiinkö me yksi vaihto vähemmän kuin muut, ja hän totesi että joku sekaannus siinä kävi ja se otetaan sitten arvostelussa huomioon. Ei sillä, vahinkoja sattuu, taisin vain itse hämmentyä tästä enemmän kuin Possu.
Kaukokäskyt 8

Sitten luoksetulo. Posanderilla on eri tyylikäs pysäytys, enkä nyt kyllä yhtään muista mistä piste putosi.
Luoksetulo 9

Sitten seuruu. Jännitti, koska Possu vähän höpsötteli eikä tahtonut tulla kunnolla liikkeiden alkuihin aiemmissa liikkeissä. Nyt se kuitenkin päätti että NYT SEURATAAN ja ui koko seuruukaavion erinomaisesti läpi. Teki se pari pientä hassuttelua, kuten jossain vaiheessa rally-tokosta tutun kiepin sivulla..? En ole tehnyt tätä sen kanssa esimerkiksi koskaan, ja sillä on eri rallyohjaaja kuin minä, mutta hän nyt vain päätti että tänään on juuri oikea heti tehdä kieppi seuruussa. Mikäs siinä, minua vain nauratti.
Seuraaminen 8

Viimeisenä liikkeenä ohjattu nouto. Se taisi olla aika hyvä, koska paperissa lukee kymppi. Rehellisesti sanottuna en muista enää muuta kuin sen, että polveni meinasivat pettää aloituspaikalle siirryttäessä kun minua niin kovin jännitti. Selvästi kaikki liikkeet putkeen on minun hermoilleni liikaa.
Ohjattu nouto 10

VOI I, 281 pistettä, sijoitus 1/4.

VOITTEKO USKOA, me saatiin ykkönen voittajasta! Possu on nyt EVL-KOIRO. Minun pikku sianporsaani muka EVL-oikeudellinen. Nauroin ja vähän itkettikin, en suostunut kuulemaan arvioita meidän pisteistä ennen palkintojenjakoa jossa jännitin viime hetkeen asti. Voi meitä, voi Possoa, voi minua.

Koko koepäivä oli kaiken kaikkiaan vallan mukava. Nautin olla kehässä kummankin koiran kanssa, jännityksestä huolimatta. Sain treenikavereilta palautetta että sekä koirissa että minussa on tapahtunut jokin merkittävä muutos parin vuoden takaisesta. He mainitsivat etten yleensä puhu kehässä mitään, nyt höpöttelin liikkeiden välissä koirille ummet ja lammet - varsinkin Possun kanssa alkoi jo ihan naurattaa ennen viimeistä liikettä, kun totesin sille "kuulitko, ohjattu nouto", ja kun tuomari julisti puolen "kuulitko, oikea puoli". Niin kuin se mitään ymmärtäisi - tai ties vaikka ymmärtäisikin. Pakko oli pyydellä heiltä myös anteeksi omaa jännitystä, ja varsinkin sitä tunnarikapulan pudotusta. Onneksi koirani ovat höpsöjä, hassuja ja ymmärtäväisiä, eikä heitä haittaa jos minä mokaan. Siksi ei saisi minuakaan haitata jos he mokaavat. Loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen että treenaan koiria jotta saisin käydä kokeissa, en jotta joutuisin käymään kokeissa. Minulle tulee hyvä mieli mennä kehään näyttämään mitä me osataankaan, ja mitä meidän pitää vielä treenata. On tämä kuitenkin hyvä laji.

Vielä koko kotimatkan autossa virnuilin kuin heikkopäinen, ja yhä vain saatan alkaa spontaanisti nauraa - tuntuu niin hullulta että kyllä, me onnistuttiin niin hyvin, me kaikki kolme.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Queen: Somebody to Love

Tesla Motors valittiin Belgianpaimenkoirayhdistyksen tokon edustusjoukkueeseen ensi kevään FMBB-kisoihin Tsekkeihin. Minun pikku Tessu. MM-kisoihin. Johan nyt.

Ja Possu von Nakki kävi tokokokeessa. Ensimmäinen koe yli vuoden tauon jälkeen, ja voi että kun minua jännitti. Possu oli kuitenkin täysillä mukana ja halusi tehdä minun kanssa töitä, joten tehtiin kyllä ihan osaamistasomme mukainen suoritus. Toistaiseksi paras voittajaluokan koe, eikä se ykkönen nyt enää kaukana ole, yhden nollan päässä.

Paikallamakuussa meillä oli heti vähän häslinkiä, kun rivin toinen koira meni maahan vasta kolmannella hyvin voimakkaalla käskyllä. Ihme kyllä Possu ei reagoinut tähän, vaikka välissämme ollut koira kyllä lakosi käskyn voimasta. Voimakkaan käskyn vaatinut koira myös nousi ylös heti jätössä, joten saatiin lisäjännitystä kun tämä poimittiin kiinni ja vietiin kehästä. Loppu sujui kuitenkin ongelmitta, mutta perusasentoonhan Possu sitten jo napsahti viereisen käskytyksellä. Näitä ollaan tehty liian vähän, ja tiedossa on että tämä on ongelma, joten ihan oma häpeäni kun en ole ottanut asiakseni sitä korjata.
Paikallamakuu 8,5

Yksilöliikkeet alkoivat metallinoudolla. Possu otti vähän huonosti kapulasta kiinni kun nosti sen, ja pyöräytti kapulaa vielä luovutukseen tulossa toistamiseen, muuten hyvä suoritus ja pito.
Metallinouto 10

Luoksetulossa Possu vähän ennakoi pysäytystä, ja pysäytin sen liian myöhään kun jännitin pysähtyykö se ilman käskyä. Muuten hyvä.
Luoksetulo 8

L-liikkeessä vaihdot I-S. Käskytin istumisen epäselkeästi hermoillessani, joten seisomiseksihan se sitten meni. Muuten hyvä liike. Kun lähdettiin kehästä otin vielä istumisen ennen palkkaamista, ja siinä Possu kyllä osasi, kun keskityin käskyttämiseen.
L 6

Ruutu päätti ensimmäisen kehän. Olin ihan paniikissa L:n jälkeen ja pyörin paikallani tietämättä mihin siirtyä, enkä sitten osannut kertoa tuomarille miten me ruudussa toimitaan - onneksi oli hyvä liikkuri joka otti tilanteen hallintaan ja toisti minulle hitaasti vastausvaihtoehdot jotta pääsin taas paperille. Possu meni hyvin ruutuun, jäi vähän reunalle mutta oli kuitenkin ruudussa. Nätti maahanmeno, tosi nätti seuruuseen tulo - seuruutus kun oli kohti palkkaa ja pelkäsin että se alkaa edistää, mutta eipä edistänytkään. Hyvä Posso-koiro.
Ruutu 9

Toinen kehä alkoi tunnarilla. Tätä me nollataan kokeissa usein. Hermoilin, kuiskasin koiralle käskyn ja Possu jäi paikallen. Lähti kuitenkin ennen kuin ehdin antaa uuden käskyn, ja teki erinomaisen tunnistusnoudon. Hyvä Possu!
Tunnari 9

Ja sitten kaukokäskyt. Nämä on meillä ihan hajallaan, ja jännittivät minua kovasti. Possu ottikin niissä sooloasenteen, ja ennakoi jokusen asennon, sekä taisi tehdä yhden vääränkin vaihdon. Eteenpäinkin se liikkui noin puoli Possunmittaa, mikä on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä se pahimmillaan liikkuu. Nämä on otettava tehotreeniin, varsinkin asennoissa odottaminen!
Kaukokäskyt 0

Seuruussa Possu teki Possuksi oikein mainiota työtä. Kovasti se tanssi, edisti ja kuolasi jalkaani, mutta ikävä kyllä se teki juuri niin hyvän seuruun kun olen sille opettanut. En vain ole kovin kaksista seuruuta jaksanut treenata. Kuitenkaan yhtään lisäkäskyä ei tarvittu, yhtään perusasentoa ei jäänyt tekemättä, eikä missään käännöksessä lähtenyt lentoon. Oikein hyvää työtä.
Seuraaminen 6,5

Viimeisenä liikkeenä ohjattu nouto. Tämä oli oikein hyvä, varsinkin kun saatiin oikea puoli, jolta Possu juuri viime treenissä lipsahteli toistuvasti vasemmalle. Luovutus oli rehellisen vino, perusasento kuitenkin hyvä.
Ohjattu 9

Kokonaisvaikutuksessa saatiin sanomista vireestä. Pitäisi kuulemma olla matalammassa vireessä niin ei pudottelisi pisteitä seuruuliikkeissä eikä sähläilisi muitakaan. No jaa, mielestäni me oltiin oikein hyvin paketissa, kun palkkailin Possua pelkästään lyhytsanaisin kehuin liikkumatta ja riehumatta sitä. Yhtään lauluakaan ei laulettu, ei edes harkittu.
Kokonaisvaikutus 8,5

Kokonaispisteet 232,5, II palkinto, sijoitus 1/5. Tuomarina Jaana Tala. Tykkään kyllä hänestä, hän on tarkka ja tuomaroi tarkasti sääntökirjan mukaan, vaikka monasti haluaisikin antaa enemmän pisteitä. Esimerkkinä kaukokäskyt joita oikein pahoitteli ettei niistä millään vitosta saa - onneksi ei saanut, harmitus olisi iskenyt jos ykkönen olisi jäänyt neljän pisteen päähän. Samaten kokonaisvaikutuksesta totesi että ei me kyllä kasia ansaita, mutta ysiäkään ei voi meidän sähläilyillä antaa, joten päätti kerrankin antaa puolikkaita pisteitä kokonaisvaikutuksesta. Hauska rouva, ja mennäänä kyllä toistekin hänen kokeisiin.

torstai 11. lokakuuta 2018

Pyhimys: Rakkauslaulu

Viikonloppuna oltiin Tessun kennelleirillä.

Aloitettiin lauantaina heti yllätysnumerolla, eli Possun viestitreeneillä porukassa. Kuuden koiran treenit, sen enempää koirakoita ei ole tainnut olla yhdessäkään meidän kokeessakaan. Itsevarmana totesin Possun juoksevan ihan kelle vaan, ja Possun veljen omistaja lähtikin meille kaveriksi. Eihän se sitten ihan mennyt niin kuin Strömsöössä, kun muut juoksi viisi etappia Possu juoksi vain kolme. Ensimmäinen matka aalle saatiin toimimaan ääniavulla, minulle se juoksi nätisti, mutta kolmas lähtö A-pisteelle ei sitten enää onnistunutkaan. Noloa myöntää, mutta luulen ongelmana olleen enemmän odotusajat kuin kakkosohjaaja. Ilman muita koiria treenatessa kun ei olla juurikaan odottelua otettu lähetysten väliin, ei ainakaan riittävästi. A-pisteeltä lähdettäessä sain kiskoa Possun lähes takaperin koko matkan, kun sillä oli niin kiire ihanalle ohjaajalle joka jäi pallon kanssa alkuun. Mutta kyllähän sekin unohtuu kun hetken loikoo metsässä.

No mutta, tiedetään mitä treenataan ennen ensi kesän koekautta.

Illalla ajettiin vielä jälkeä. Ollaan tehty Tessulla jälkeä lähinnä yksin, ja se on sellaista kuin minun ja Teslan touhu nyt yleensä on. Tesla jäljestää kolme askelta, palaa mun luo kysymään neuvoa ja jatkaa taas kun annan sille vahvisteen seuraamalla sen perässä. Se ei ole kaunista katseltavaa, ja kun yleensä vielä tiedän missä itse tallaamani jälki menee, annan huomaamattanikin koiralle apuja oikeaan suuntaan.

Ensimmäinen jälki oli rehellisen hirveä, kun paineistuin itse selän takana seuraavasta porukasta, ja hortoilin koiran perässä miten sattuu. Onnekkaasti treenikaverit olivat minua taitavampia jäljen kouluttajia - itse kun olen ihan rehellisesti sitä mieltä että en ole koskaan opettanut koiraa jäljestämään. Possu osasi jäljestää valmiiksi, samoin aikanaan Nemi. Rood sen sijaan ei ihmistä jäljestänyt eikä oppinutkaan, ja vähän sama Stefan kanssa.

Nyt on kuitenkin käsissä koira, jolla selvästi on nenänkäyttöpalikat pään sisässä, mutta en osaa niitä sieltä ottaa esille. Enkä tätä asiaa oikein edes tajunnut, vaan ajattelin että mitäpä tuosta, eiköhän se itsevarmuus jossain vaiheessa kasva niin että minulta vahvisteen pyytäminen lakkaa. Nyt kuitenkin otettiin heti seuraavalla järjellä löysät pois ja lakkasin koiran auttamisen kaikin tavoin.

Itselle on henkisesti raskasta olla auttamatta koiraa jota olen ennen auttanut. Tuntuu epäreilulta vaatia jotain mitä en ole aiemmin osannut pyytää - mutta kai se kuitenkin joskus on kerrottava. PITKÄÄN seisottiin jäljen lähtöpaikalla, kun pysähdyin tuijottamaan horisonttiin heti kun Tesla palasi ensimmäisen kuittausreissun luokseni. Ja siihen se sitten jäi. Pyörimään ja seisomaan ja ihmettelemään. Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen se kuitenkin lähti takaisin töihin, ja sain vahvistettua käytöksen lähtemällä perään. Teslalle tuntuu merkitsevän todella paljon niinkin pieni käytös kuin yksi askel sen perään. Huomasin sen toimivan naksuttimen kaltaisena vahvisteena. Usean pysähtelyn jälkeen homma kuitenkin lähti rullaamaan ja jäljestys alkoi näyttää siltä kuin sen kuuluukin näyttää. Luojan kiitos, oli se itselle sen verran henkisesti raskasta olla neuvomatta kun toinen pyysi apua. Ja oli kyllä hyvä treeni, opittiin sekä minä että Tesla tärkeitä pointteja joilla lähteä treenaamaan eteenpäin.

Sunnuntaina tehtiin vielä tottista ja esineitä. No, niissä riittää vielä treenaamista, kaikin puolin. Jääpähän hommaa ensi kesällekin.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Rick & Morty: Goodbye Moonmen

Viime viikkoina yllätin itsenikin. Kaivoin Stefan naftaliinista. Harmitti tehdä sen kanssa pelkkää nosea - johon se omasta mielestään on tarpeettoman hyvä, ja tekee ykkös- ja kakkosluokan hajuja sekaisin ulkoetsintöinä.

Puolivitsillä koitin osaisiko se hypätä avoesteen hämärässä illassa. Osasi. Osasi myös kapula suussa, ja niin että hyppy on poissa linjalta, kiertoliikettä imitoiden. Hämmennyin tästä kovin. Koko viime talvi me tahkottiin tätä sen kanssa ja se oli ns. impossibru. Järjellä ajateltuna me tehtiin sitä aina samassa hallissa, punaisella avoesteellä violetilla pohjalla. Insinööri hei, ajattele vähän.

Varmuuden vuoksi tehtiin tämä vielä sinisellä esteellä vihreällä nurmikolla. Ja tänään oranssilla esteellä vihreäpohjaisessa hallissa. Peace of Kake Randelin t. Stefa.

No jaa. Joka tapauksessa rouva on niin kertakaikkisen räjähtävä että kokonainen koesuoritus on vielä kaukana. Seuruussa hän edistää metrin, vinkuu ja puree vaatteita. Hupsista! Tunnarista ei kannattaisi edes puhua, mutta puhun silti - se menee ihan päin helvettiä. Totesin että Stefa ehtii kuolla vanhuuteen jos alan työstää sille vireen laskua tätä liikettä varten, joten ajattelin ottaa asiakseni opettaa sen niin että tunnarin voi tehdä myös täysiä. Se on sellainen minulle sopiva jesarilla kasaan -ratkaisu.

Harkitsen siis käyväni sen kanssa vielä kokeissa. Eihän se ole vielä kuin kymmenen ja puoli vuotta nuori. Ja niin kauan kuin Allan Aula on riittävän nuori tuomaroimaan, on Stefa riittävän nuori kisaamaan! (Ei pahalla Allulle, hän on ihana höpönassu jota ilman ei varmaan oltaisi ikinä uskaltauduttu Possun kanssa ensimmäistä viestikoetta pidemmälle.)

Olen treenannut myös muita koiria. Pelkkää tokoa. Mutta en jaksa kertoa siitä, koska kirjoitan puhelimella ja autocorrect tekee jutuistani kielellisesti vivahteikkaita.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Die Antwoord: Ugly Boy

Sitä koiraharrastajan harmin määrää kun itse mokaa.

Possulla oli tänään jälkikoe. Piti olla. Hermoilin koko edellisen illan, keräsin ketjukaulaimet ja pk-liivit riviin, tarkistin että autossa on jälkikeppejä alkuviritystä varten, pakkasin mukaan kinkkuleikettä keppipalkoiksi, kertasin muuttuneet säännöt ja miten se tottis menikään. Etsin paperit ja tarkistin kahteen kertaan että ne on Possun paperit ja rokotuskortit ja kisakirjat.

Rokotuksia en tarkistanut.

Ihan puhtaasti kyllä voi sanoa että MOSAVIRHE ettei tarkista koiransa rokotuksia. Minun rokotusten tarkistaminen on aina perustunut siihen että jossain kokeessa sanotaan "nämä menee muuten ihan kohta vanhaksi" ja sitten muistan varata rokotusajan. Eihän aikuisia koiria tarvitse rokottaa, pentuna vaan, ja sitten ne koirat osaa jo itse varata ajan rokotuksiin ja hoitaa homman. Sitä paitsi olen aina käynyt niin paljon kokeissa että joku muu ne tarkistaa. Paitsi nyt en ole käynyt Possun kanssa kokeessa sitten viimekesän toko-SM:in.

Eikä ne olleet edes viikolla tai kahdella vanhoja. VUODELLA. Eikä edes vuodella vaan vuodella ja kuukaudella. Tähänhän voisi joku kriminaalimieli spekuloida että olisi vaihtanut sen vuosiluvun vaan, piirtänyt kuulakärkikynällä päälle, mutta tosiaan, eihän kukaan koskaan niin tekisi, ja jos tekisi sekään ei olisi riittänyt, ja joka tapauksessa minä tajusin tilanteen sillä hetkellä kun koetoimitsija avasi sen kirjan ja näin olan yli että vanhenemispäivä on 2017.

Turha sitä on jossitella mutta jossittelen silti. Jos edes vahingossa olisin vienyt ne samalla kun Tessu sai vuoden iässä rokotukset. Olen nimittäin miettinyt jossain vaiheessa että nehän saa sitten hyvin kaikkien rokotukset samalle vuodelle (Possulla ja Stefalla nimittäin on, joten Stefankin rokotukset ovat nyt menneet vanhoiksi) ja jotain.

Tuomari muistutti että a) TARKASTAKAA NE KOIRIEN ROKOTUKSET KUN ILMOITATTE KOIRAN KOKEESEEN. Ja sinäkin Saara ilmoittauduit jo MAALISKUUSSA niin olisi hyvin ollut aikaa tarkistaa. Niin olisi. Niin tosiaan olisi. Ei voi kuin omaa tyhmyyttä syyttää. Ja b) emme saa mennä kokeeseen 21 päivään uusintarokotuksista.

Meillä piti olla viikon päästä tokokoe jossa oli tuomarina ihana ja kiltti Juha Kurtti. Ja se viestikoe, joka oltaisiin juostu enemmän tuurilla kuin taidolla.

Tulin kotiin, nukuin viiden tunnin kiukkuitkupäikkärit (joo, aikuinen ihminen ja saatoin ihan muutaman kyynelen tirauttaa ja karjua itselleni autossa omaa tyhmyyttäni. Ja viiden tunnin päikkärit nyt vaan on how I handle adulthood.) ja aloin laittaa perumissähköposteja kokeisiin. Surullisena tiirailin tulevien kokeiden listaa, ja PK-kokeet oli sitten tältä vuodelta taputeltu. Oma mokani kun herään koekäynteihin aina vain loppuvuodesta. Sitten jos käy näin kokeet siirtyy ensi vuoteen.

Tokokokeita on sentään tulossa, ja saadaanpahan lisätreeniaikaa niille. Mutta tämä jälkikoe. Treenit on menneet superhyvin, Possu ei niissä juuri virheitä tee. Olin ihan varma (no semivarma, ei näistä koskaan voi olla varma) että tämä olisi JK2-keikka. Possu on ollut niin hyvä ja kiltti ja hauska höppänä treeneissä. Ajattelin että tämä menee heittämällä.

No mutta. Ilmeisesti palaamme PK-lajeihin ensi vuonna. Voi itku.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vilma Alina & Gasellit: Voimaeläin

Minulla on myös koira nimeltä Possu.

Hän on juonikas ja jäynä. Vitsikäs ja vakava samaan aikaan, hassutteleva höpönassu. Muiden koirien kanssa usein enemmänkin penseä ja harvoin leikkiin heittäytyvä, mutta ihmisten kanssa aina valmiina laulamassa laulujaan ja hyppelehtimässä hymyn huulille.

Possukan ilmoitin tokokokeeseen syyskuulle, kun tuli taas liityttyä tokotreeniryhmään ja ajattelin että täytyyhän sitä tavoitteita olla. Possusella on takana lukuisia voittajaluokan kokeita, joista toistaiseksi paras, kakkostulos, oli viime kesänä SM-kisoissa.

En enää edes muista mihin meidän kokeet ovat kariutuneet. Varmaan johonkin pikkumokaan, koska vuoden tokonaftaliinissa ollut koira teki lähes ykköstulokseen riittävän koetreenin heti ensimmäisenä tokotreeninään. Tunnarit, ruudut ja ohjatut noudot löytyivät tuoreesta muistista. Yllättävää kyllä enemmän ongelmia tuotti liikkurin käskyillä ennakointi, jäävissä unohtunut istuminen (jota teemme varmaan eniten pk-tottista harjoitellessa) sekä PAIKALLAMAKUU. Käskytys on tosi vaikeaa. Ja aina hän haluaisi kaatua tai kellahtaa johonkin suuntan, tai jäädä kyynärpäät ilmaan loikoilemaan puoli-istuvaan asentoon. Minun voittajakoira on nyt tehnyt alokasrivissä käskytyksiä kaikista huonoimpana. Voi hupsista meitä.

Mutta vikamme ovat pikkuvikoja. Sivulletulossa Posso ei enää ennakoi, mutta maahanmennessä se sahaa ylös alas. Enemmän jännittää koetilanne; aivot vakuuttavat että pakko siellä itse koetilanteessa on olla jotain vikaa, kun kokeenomaiset treenit menevät niin kevyesti. No, se jää nähtäväksi.

Possuli on vaihtunut myös Teslan tulevaan jälkikokeeseen, kun näin puolitoista viikkoa ennen oli todettava että Tessu ei osaa vielä nostaa jälkeä janalta, noutaa A-esteen yli tai mennä maahan eteenmenossa. Yllättävän lähelle koekuntoa kyllä pääsimme, mutta vielä en voi ykkösluokan tasoista suoritusta siltä vaatia.

Posterilta sen sijaan voin vaatia ihan mitä nyt sattuu huvittamaan, koska hän on kiltti ja valmiiksi koulutettu. En tiedä kuka sen on kouluttanut, mutta joku joskus kun se kerran kaiken jo osaa. Jälkiä se on ajanut hyvin ja varmasti. Jokunen keppi on joskus jäänyt, mutta treeni treeniltä harvemmin. Tottiksessa seuruu on tanssin kaltaista loikkimista, mutta kaikki kyllä tehdään edes sinne päin. Esteethän se menee vaikka takaperin, ja jollain voimilla nostaa painavat kapulatkin. Siitä en sitten tiedä meneekö sekään maahan eteenmenossa.

Mutta ihmeellisin, joskin ehkä vähän hölmö, asia on sen reagointi laukauksiin. Viime kesänäkään ei taidettu ottaa yhtään tottistreenia ampumisen kera, ja nyt otettiin sitten ensimmäinen vuosiin kun muistin että sekin tulee pk-kokeissa vastaan.

Aloitettiin Tessulla, joka seuruuseen ammuttaessa käänsi päänsä vilkaisemaan ampujaa. En huolestunut tästä lainkaan, koska elän oletuksessa että paimenkoirat kuulevat ja näkevät aina kaiken ja vähintäänkin lotkauttavat korvaansa. Neljä kertaa taidettiin Tesla ampua, ja joka kerta reaktio oli pienempi. Tästä ei tule olemaan mitään ongelmaa.

Sitten hain Posanderin ja lähdettiin seuruuseen. Ja tässä vaiheessa on hyvä muistella kuinka paljon siedätystä vaati rakkaistakin rakkaampi Stefani, joka piti opettaa kerta toisensa jälkeen sietämään ääntä joka pilasi sen päivän ja tottistreenit. Ja miten pelkäsin että Porsaasta tulee samanlainen kun se katsoi kohti ampujaa, ja treenikaverini lohdutti minua että reagoiminen ei tarkoita tulevaa ääniarkuutta, ja että tietenkin se reagoi, kaikki paimenkoirat reagoivat ääniin.

Ja sitten Possuacille ammuttiin seuruuseen. Ja se, kirjaimellisesti, ei lotkauttanut korvaansa. Saattoi sen korva tärähtää hyvin vähän, mutta se jäi minulta hämmennyksessäni huomaamatta. En ole vieläkään tottunut siihen että saatan treenata koiria joiden kanssa esteet ja ampuminen eivät muodostu ongelmaksi. Teki mieli iskeä Instagramiin kuvaa kaikilla maailman #blessed ja #kiitollinen tägeillä. Naurettavan pieni asia, joka voi tehdä ihmisen valtavan onnelliseksi kun se ei aiemmin ole ollut itsestäänselvyys.

Ammuttiin sitten vielä paikkikseenkin se Sika, ja siellähän se pysyi vaikka kyhjötin A-esteen takana piilossa. On se vaan hyvä koira.

Viestikokeeseenkin se on ilmoitettu, mutta se vähän jännittää. Ei olla tehty erikseen kuntotreenejä, vaan elän luotossa että hyvä peruskunto ja vapaana lenkkeily riittää. Toivotaan ettei iske tämä itsevarmuus silmille ja Possella ei mene paikat ihan jumiin.

Nyt täytyy lopettaa tämä teksti koska en keksi enää lisää lempinimiä Pössiäiselle.