Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

maanantai 27. marraskuuta 2006

Kontaktinpuutetta

Viimeisellä tokotunnilla ennen joulua totesin, että minulta ja koiraltani puuttuu täysin kontakti. Koira nuuhkii innoissaan maata eíkä reagoi miuun millään lailla, vaikka kuinka pyrkisin olemaan kiinnostava. Siinä tulee sitten haukuttua ja nau'uttua, mutta sitten naksahtaa; ei sen näin päin pidä mennä. Koiran täytyy hakea kontaktia, ei minun! Vastaus siis; kontakti. Se saattaisi jopa auttaa osaan ongelmistani, ja tekisi varmasti elämästä miellyttävämpää meille kummallekin. Päätin siis solmia Nemin kanssa kontaktisopimuksen. Lueskelin kirjaa nimeltä "Tottelevainen koira", koiran kontaktikoulutuksesta. Päätin sen pohjalta listata tähän kymmenen tapaa palkita koira oma-aloitteisesta kontaktin otosta. Ja ilman makupalaa.
  1. hyppiminen, pomppiminen, rehaaminen eli kaiken maailman koiraa villitsevä toiminta
  2. nauraminen niitä hauskoja ääniä, jotka tekevät koirankin iloiseksi
  3. hännän päältä rapsuttaminen Nemin heikko kohta
  4. juokseminen toivoen vain ettei pentu innostu paimentamaan
  5. maahan istuminen, maassa makaaminen mikäs sen hauskempaa kuin maassa makaava omistaja?
  6. tehtävä istu, maahan, jotain helppoa ja hauskaa
  7. pusuttelu on se naaman nuoleminen ihanaa
  8. taputtaminen käsien taputtamisesta lähtee niin kovin hauska ääni
  9. pallon heittäminen pallo, kukapa ei sitä rakastaisi?
  10. kiljuminen, kaikki iloiset äänet tuo nauru menee oikeastaan tähän, mutten enää keksinyt...
Vähän hatusta vedettyjä osa noista, mutta siinä todella alkaa mielikuvitus loppua. Jos joku huomaa minun unohtaneen jotain, muistuttakoon=D
Aloitin siis heti tänään tuon kontaktisopimuksen solmimisen, elikkäs koira palkitaan kaikesta kontaktista, selitän vielä kerran ;) Nemi ei ihan vielä ole tajunnut jutun jujua, mutta uskoisin sen älyävän homman melko pian.

torstai 23. marraskuuta 2006

Istu-Maahan

Tänään laitan tänne jotain mitä Nemi osaa, tulee aika onneton olo kouluttajana, kun kirjoitan vain ongelmista=)
Elikkäs Nemillä on ollut ongelmana istumaan nouseminen maassa ollessaan, jos otan askeleen sitä kohti. Olen saanut tämän melkein kokonaan kitkettyä pois, sanomalla koiralle maahan aina ottaessani askeleen sitä kohti sen maatessa. Palkitsen sen heti, jos se pysyy maassa. Tämä on auttanutkin huomattavasti.
Ja tempuista... Nemi osaa jo muutamia aivan turhia temppuja, mutta ne se tuntuu jollain tavalla oppivan nopeammin kuin esim. seuraamisen. Se osaa mm. antaa vuorotellen kummankin tassun ja näyttää tassulla kummassa kädessä pidän makupalaa. Seuraavana temppuna olen opettamassa sitä istumaan paikallaan sillä välin kun piilotan solmunarua, ja opetan sen noutamaan sen vasta käskystä.
Että jotain vähäpätöistä täällä on opittukin=>

keskiviikko 22. marraskuuta 2006

Ongelmaa paikallaolossa.

Nemi ei enää toimi paikallaolossa. Ennen meni hienosti, sanoin istu, ja juoksin pois, koira istui paikallaan kunnes palasin. Nyt onkin äkkiä alkanut seurata perässä. Johtuukohan siitä, että olin viikonlopun festareilla ja se pelkää, että katoan taas? En tiedä. Joka tapauksessa täytyi mennä koulutuksessa aikas paljon takapakkia, kiertelen enää istuvan koiran ympärillä, eikä se enää silloinkaan tahdo istua... Vinkkejä?
Ja mitäpä muuta... Olin tosiaan festareilla viime viikonlopun ja Nemi oli odotellut apaattisena kotona, oli kuulemma ollut koko viikonlopunn ihan tylsä ja synkeä. Taitaa se sittenkin minusta pitää.
Ja muita ongelmia; Nemi ei anna leikata kynsiään. Täytyy varmaan alkaa vähitellen totuttaa sitä tassujen käsittelyyn ym, kun koira on ihan kauhuissaan ja näykkii, kun tassuun tarttuu. Jos tähänkin on vinkkejä, niin kertokaa.
Ja yritetään kertoa sitten jotain positiivisempaa... Luoksetulo edistyy jo hienosti, vaikken koiraan uskallakkaan vielä täysin luottaa. Mutta jonkin verran se saa jo olla vapaana pihalla, mikä helpottaa kummankin elämää huomattavasti. Täytyy vain toivoa, ettei auto aja juuri silloin ohi.
-------
Juuri tullaan ulkoa leikkimästä. Heittelin palloa, Nemi juoksi sen kiinni ja toi viereeni, mutta aina kun kurotin palloa kohti se loikkasi kauemmas. Olen sitä yrittänyt opettaa luopumaan pallosta juoksemalla poispäin, kun se kantaa palloa. Joskus se tiputtaa pallon, joskus se tuo sen niin lähelle, että saan sen napattua ja heitän heti uudestaan. Nyt olen kuitenkin keksinyt toimivamman tavan; heitän kahta palloa. Jos koira ei tuonut toista takaisin, heitin toisen, jolloin sen oli pakko luopua toisesta. Nyt kun pentu on jo vähän oppinut siihen, se tuo jopa silloin tällöin pallon minulle ja istuutuu odottamaan seuraavaa. Tällöin heitän kuitenkin sen luovuttaman pallon. Ehkäpä se tällä menetelmällä oppii. Ainakin vähän on jo yritystä sinne päin.
Ja samalla kun tuota palloa heiteltiin, huomasin, että auto on tulossa. Juoksin pallon kanssa kauemmas koirasta, ja sain sen luokseni. Kytkin sen kiinni, ja se oli oikein nätisti, kun auto meni ohi, katsoi vain. Sen jälkeen annoin sen juosta narun kanssa palloa kiinni vielä muutaman kerran. Sitten mentiin sisälle, kun koira oli ihan puhki.
Nemi on myös syönyt kaikki puruluunsa, ja on alkanut purra kaikkea mahdollista. Täytyy ensi tilassa ostaa sille uusia.

tiistai 14. marraskuuta 2006

Hei jälleen!

Täällä minä taas olen, ja yritän tällä kertaa ehtiäkin jotain kirjoittamaan :)
Nyt olen sitten käynyt jo pentukurssini, ja jatkan tällä hetkellä joka viikko pyörivässä arki- ja jatkokoulutus tunneilla. Innokkaasti pyörin aina mukana, ja yritystä piisaa, vaikkeivät omistajan käskyt aina mene ihan oikein, mutta parhaani sentään yritän :) Olen saanut tunneilta paljon uusia ystäviä, uusin ihastukseni on eräs suomenlapinkoira.
Nemi on toiminut tunneilla hyvin, tekee kaiken mitä pyydetään, vaikkei ihan oikein aina, mutta kuitenkin. Erityisen ylpeä olen luoksetulon viimeaikaisesta kehittymisestä, koira tulee luokse karkuteiltäkin, mikä on minusta jo suuri saavutus. Myös autojen jahtaamisen luulen hieman jo hävinneen, viime viikonloppuna olimme metsässä kävelemässä, pentu vapaana. Tulimme sitten tielle, minä kävelin edellä ja koira pikkuveljeni ja isäni kanssa takana tulossa. Sitten äkkiä vastaan tuli auto. Olin aivan kauhuissani, koska Nemin nappaaminen on aivan mahdotonta kun se päättää autoa jahdata, ja nyt se oli irti. Käännyin nopeasti ympäri ja huusin tänne, Nemi juoksi suoraan syliini ja vein sen tien reunaan ja kytkin kiinni. Se ei välittänyt autosta laisinkaan! Isä asiasta huomautti ja kehui edistymistä. Sitten saman tien tuli toinenkin auto, sitä Nemi jo vilkaisi, muttei perään yrittänyt. Edistystä! Ja luoksetulon edistymisestä vielä sen verran, että harjoittelimme pikkuveljeni kanssa luoksetuloa, ja koira oli juuri juoksemassa luokseni, kun kissa meni seisomaan keskelle reittiä, ja koira kiersi sen välittämättä siitä vähääkään! Uskomatonta edistystä, yleensä kun Nemi ei korvaansa lotkauta, jos on kissa sadan metrin säteellä sen olinpaikasta...
Ja sitten vielä muihin uutisiin. Ilmoitin Nemin joulukuun Voittaja-näyttelyn pentuluokkaan Helsinkiin. Peukut pystyyn ja toivotaan parasta. Ihan käyttäytymisen kannalta:)