Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 30. elokuuta 2014

Die Antwoord: Pitbull Terrier

Alkoi tuntua liian itsevarmalta Stefan hakukokeen suhteen, joten lisäsin vähän pökköä pesään.

Viikon päästä on Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailut tokossa. Mun piti hoitaa joukkueet sinne, ja kyselinkin etukäteen ison joukon porukkaa, joukkueita oli tulossa kaksi. Sitten, kun aloin tuossa pari päivää sitten tarkistaa ketkä kaikki muistivat ilmoittautua, selvisikin että yhdelle oli tullut yhtä, toiselle toista, kolmannen koira ei ollut valmis.. Ihan ymmärrettäviä syitä, enkä ketään niistä syytä. Mutta vähän tuli itselle tyhmä olo, kun en sitten saa mestaruuksiin edes yhtä joukkuetta.

Taktisesti löysin kaksi alempien luokkien koiraa, joten yksi joukkue olisi mahdollinen. Kolme alempien koiraahan siellä pitäisi olla, ja jos sitten vielä innostuisi neljäs, saataisiin ne kaksikin joukkuetta.. Ylempien koiriahan oli kaikki jotka olivat tulla luvanneetkin. Ja aloin pohtia että hei, Possu von Nakki. Se pysyy paikkiksessa, joten mitä muuta me tarvitaan? Torstaina laitoin Villen videoimaan meidän seuruuta, ja totesin että menköön, joskus se koeura on korkattava.

Mulla on tosiaan ollut sairaslomaa treeneistä, mutta silti livahdin torstaina tekemään ratkaisevan ryhmäpaikkiksen (joka sujui Possuselta ongelmitta) ja perjantaina tehtiin kokeenomainen alokasluokka. Possu on ylipäätään hirmuisen tehokas ja yhteistyökykyinen, se ei häiriinny liikkurin mokailuista, ei minun jännittämisestäni, ei liikkeiden pitkiksi venyneistä väleistä. Ei edes siitä että liikkuri alkaa neuvoa kesken kokeenomaisen seuruun ja ohjaajalla kiehahtaa. Possu on kaikin tavoin hyvin erilainen koira kuin Stefa, se kuuntelee jos olen vihainen sille, mutta se ei ota itseensä jos suutun jollekulle muulle, jännitän, tai käyttäydyn muuten omituisesti. Toivoa siis on.

Kokeenomaisessa tehtiin ensimmäistä kertaa kaikki liikkeet kokonaisina. Niistä löytyikin vielä viime hetkille asti treenattavaa, jotenkin yllättävää että ne samat jutut jotka joka alo-koiralla hajoilee :D En tiedä mitä mä olen kuvitellut, ennaltaehkäiseväni Possun sekoiluja täydellisellä koulutuksellani, vai mitä, mutta en silti odottanut ihan näitä.

Luoksepäästävyydessä Possu oli ihan hupsu :D Se otti askeleen tuomaria vastaan, ennen kuin muisti olevansa perusasennossa, ja tervehdittyään tuomaria peruutti takaisin tuijottamaan minua silmiin. Hieno Possu, ei tän tarviikkaan parempi olla.

Paikkis siltä tosiaan on sujunut. On sujunut myös, jos viereinen koira on noussut tai lähtenyt, mutta mitään kovin radikaalia häiriötä ei koirarivissä olla tehty. Toivotaan että paikkis tulee olemaan rauhallinen.

Seuruussa Possun paikka vielä elää, mutta sitä ei viikossa kuntoon saada. Pääasiassa se tekee tosi hyvin, ja kun alosilmällä sitä videota katsoin (jota latasin viime yönä puolitoista tuntia YouTubee, vain saadakseni virheilmoitusviestin ja raivarin), on se seuruu vähintäänkin ysiä. Paikan eläminen on kuitenkin vain sitä sen pään elämistä, joka sekin on paranemaan päin. Työstettävänä ongelmana sen sijaan on juoksuosuus, jossa koira hyppii ja irtoaa. Enhän mä tosiaan oo ottanut sillä seuruuta juoksussa.. ikinä? No, tehotreeni päälle.

Jäävissä ongelmana oli EROTTELU. Miten, miten, MITEN tää voi olla meille ongelma :D Mähän oon suunnilleen aloittanut jäävät erottelutreenillä. No mutta, ei pitäis olla mikään ongelma korjata tätä, kun vähän muistuttelen mikä käsky olikaan mikä. Jännällä tavalla oon saanut esiin jo yhden ennakoinninkin (nöööyyyy!!), sekä perusasennon ennakoinnit sivulle tullessa. Sekin aika yllätys, koska tätäkin oon harjoitellut ihan pienestä asti, jottei näin pääsisi käymään. Siispä, senkin luulisi olevan helppo muistuteltava :D

Luoksarissa ei ollut mitään ongelmia. Radikaalisti kutsun sen suoraan sivulle, koska luoksetulon loppuasento ei ole valmis. Siitä huolimatta se tekee ihan täydellistä suoritusta.

Hyppy sujui hienosti, mitä nyt Possu meni MAAHAN mun seis-käskyllä (samoin kuin jäävissä) ja kun korjasin sen seisomaan ja menin vierelle, se ennakoi perusasennon.

Treenattavaa siis on, ja paljon, ja mietin koko ajan että mikä hitto mun ongelmani on kun pitää tälläisiä stressitiloja itselleni aiheuttaa. Pitäkää meille peukkuja pystyssä, ei muulla oikeastaan ookkaan väliä, kuin että se ei pilaa muiden paikkista. On oikeasti tosi jännää nähdä reagoiko se kehässä mun jännitykseen eri tavalla, vai pystyykö se sielläkin olemaan noin mahtava ja kontaktinhakuinen mitä se on. Tätä kirjoittaessani mun paniikkijännitys muuttui lähinnä intojännitykseksi, kuinka mahtavaa päästä Possun kanssa lopulta kokeeseen!!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Icona Pop: I love it

Stressi Stefan hakukoeurasta alkaa helpottaa.

Sunnuntai-iltana tehtiin ekat kiintorullatreenit kentällä. Stefa tajusi heti mistä on kyse, ei se nähnyt juurikaan eroa irto- ja kiintorullan välillä. Sitä se ei tajunnut että rulla roikkui sen kaulassa, vaan tähyili vain alaspäin kunnes rulla sattumalta osui sen silmiin. Rullan ollessa kireämmällä hommasta tuli heti hankalampaa, mutta löysällä se saa nyt alkuun ollakin.

Maanantaina vietiin jo kiintorulla metsään. Lisähaasteena tehtiin tyhjien umpipiilojen ohitusta, se kun on sekoittanut Stefan ilmaisuja ihan irtorullillakin. Ilmaisut sujuivat hyvin, kerran jouduin lähettämään uudelleen kun Stefa ei ollut löytänyt rullaa ja tuli ilman takaisin. Kerran se ilmaisi jopa tyhjän umpipiilon, vahingossa tosin, kun lähetin sen uudelleen piilon kohdalta(Stefa oli kääntynyt aluetta eteenpäin piilon tarkistettuaan, ja maalimies oli jäänyt löytymättä) ja se tarkisti sitä uudelleen hyvin hämillään siitä mitä siltä halusin. Kun sille sitten kertoi että höpsis, eihän tyhjiä piiloja ilmaista, se jatkoi matkaa umpipiilon ohi ja löysi hienosti maalimiehen.

Tänään sitten tehtiin jo pieni läpimurto: Stefa tajusi että kiintorulla on sen kaulassa. Metsästä löytyivät kaikki viisi maalimiestä, joista kolmella ilmaisu, varsin mahtavalla tavalla. Ainoa pikkumoka kävi, kun Stefa ilmaisun sijaan jäikin nuolemaan maalimiehen maksanhajuisia käsiä (siis mitä ihmettä Stefa?) ja jouduin lähettämään sen uudelleen jotta se muisti mitä oli tekemässä.

Olen ihan äimistynyt siitä miten helppoa tää nyt sitten kuitenkin oli. Kolmella treenillä me saatiin kiintorullailmaisu metsään. Oletin että siihen kuluu aikaa ja vaivaa ja kaikki on hirmu vaikeaa, mutta ei. Totta kai, vaikeuksia on vielä edessä päin, jossain vaiheessahan se todennäköisesti kokeilee sitä valeilmaisua ihan oikeasti, ja vaikka mitä muuta. Etsintätyöskentelyynkin pitää taas alkaa panostaa, kun alkukesästä hallussa olleiden tyhjien pistojen treenaus on jäänyt ilmaisujen alle, samoin kuin ihan peruspistonmallit, suoraa viiteenkymppiin ja kääntyminen eteenpäin. Kyllähän se nytkin viidessäkympissä käy, mutta rumasti mutkitellen. Kauneusvirheitä kuitenkin, jotka eivät kokeissa pisteitä pudota.

Tästä edistyksestä innostuneena päätin pudottaa koekalenteristani toisen ykkösten kokeen pois, ajatuksella että kyllä me varmasti tulos saadaan. Ja jos ehditään treenata riittävästi niitä tyhjiä, koitetaan ehtiä vielä kakkosiinkin loppuvuodesta.

Ps. Possu oli luustokuvissa tiistaina. Hyvältä näytti! Olat ja selkä täydelliset, kyynäristä ja lonkistakaan ei vikaa löytynyt. Vielä pitää odotella Kennelliiton mielipide :)

Pps. Stefa on aloittanut rallytokon, lainaohjaaja Villen kanssa. Ovat menossa jo kokeisiinkin parin viikon päästä.

lauantai 23. elokuuta 2014

Haloo Helsinki: Beibi

Koottuja kriisejä.

Ensi viikon sunnuntaina Stefalle olisi tiedossa kokeenomainen hakutreeni, jonka jälkeen päätän ilmoitanko sen kokeisiin vai en. Olin eilen jo toteamassa ettei me mihinkään ilmoittauduta, tottiksessa koira niiaa edelleen seuruussa laukausten kohdalla, ja noudon palautus ei ole ideaali(jostain syystä sillä on nyt jotain väliä, vaikka alun alkaen olin sitä mieltä että riittää jos se ylittää esteen vauhtia ottaen). Esineruutua en vaan ole muistanut treenata, ja haun ilmaisuissa mennään vielä irtorullilla.

Perjantai-illan treeneissä tein sitten paniikkitreenin, jonka perusteella mun piti päättää onko toivoa vielä. Radalle laitettiin valmiiksi kaksi maalimiestä, vasemmalle nollaan ja oikealle 75 metriä aluetta eteenpäin. Joidenkin uudelleenlähetysten jälkeen rata meni kuitenkin yli odotusten, Stefa etsii, löytää ja ilmaisee hienosti. Ensi viikolla on siis tiedossa neuroottista viime hetken kiintorullatreeniä. Katotaan mitä siitä tulee :D

Tokossa oon raaviskellut sitä voittajaa kasaan. Se on joiltain osin kasassa, joiltain osin ei. Tunnari on meille ikuinen murheen ja itkun aihe, koska Stefa on unohtanut sen taas treenitauon aikana kokonaan. Nyt ollaan talven ongelmassa, kun Stefa ryntää kapuloille, potkii ne ilmaan, ja nappaa suuhunsa sen, jonka kohdalla hajun saa - tuulisella ilmalla siis saattaa napata jopa toisesta päästä riviä. Tätä saadaan tehdä nyt rauhallisesti kahdella miljardilla kapulalla, ja kun se alkaa vähän keskittyä siirrytään ryhmätreeneihin. (Kaksi miljardia kapulaa on tosi vaikea mahduttaa pikkuruiseen Fiat Puntoon.) Ja vähennetään ne ensin 2 999 999 990 kapulaan, ja sitten 2 999 999 980 kapulaan, ja niin edelleen. On muutama treeni edessä :D

Kaukoissa kaikki kusee. Ongelmana on nimenomaan seisominen, Stefa seisoo niin pitkänä, että s-i -vaihdossa liikkuu eteenpäin, i-s -vaihdossa venyy eteenpäin, ja joskus jopa s-m -vaihdossa. Siispä, takaisin tekniikkatreeniin, ja nöyränä tyttönä joudun opettamaan uuden m-s -vaihdon jotta päästään tästä ongelmasta. Aiemmin Stefa on noussut hissinä, mutta jatkossa se tulee siirtämään etujalkoja taaksepäin maasta seisoman noustessa. Jännä nähdä miten se omaksuu tämän uuden vaihdon, toistaiseksi tämä onnistuu läheltä, kun vain muutin hieman käsimerkkiä.

Ongelmana on ollut myös ruutu, mutta se ongelma on hämmentävällä tavalla poistumassa. Ilmeisesti treenaamisesta on hyötyä, koska sitkeästi ollaan tätä hinkattu, ja sitkeästi Stefa on alkanut ruutuun löytämään. Ongelmia tulee vielä, jos ruudun takana on häiriöitä, kehänauhaa, tavaroita, yms hämmentävää, mutta normiruudun se kyllä löytää. Ruudusta sivulletulotkin ovat olleet mainioita, ehkä viimeiset kaksi treeniä.

Muuten meillä on kaikki kasassa. Hämmentävää. Vaikka ollaan keskitytty vaan hakuun ja tottikseen, on joku tehnyt meidän tokoliikkeetkin valmiiksi. Lahjattomat treenaa?

Possun kanssa hinQvinQttelen yhä ja edelleen samoja juttuja. Oikeasti sillä on kyllä about kaikki alojutut valmiita, seuruuta lukuunottamatta. Onneksi se seuruu on ihan mitätön pikkujuttu, eikä sitä edes ole kuin ihan kaikissa liikkeissä. Koetähtäimeet saa siis vielä odottaa :D

Possun seuruu on kyllä ikuinen ongelma. Olen löytänyt vielä mielipuolisemman pilkunnussijapuoleni, joka silmät päästä pullistuen säätää oikeaa paikkaa. Ja onhan se nyt vaikeaa, me ei olla vieläkään edetty perusasentoa pidemmälle, kun koitan naksutella koiralle millilleen oikeaa pään asentoa (hirmuvaikeaa) ja saada sen pysymään riittävän takana - joku peräreikä kun on opettanut tuon pennun jo edistämään! Jatkamme siis harjoituksia. Ehkä se on sitten jo evl-valmis kun me saadaan seuruu kuntoon.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Depeche Mode: Precious

Hahahahahaa. Ettäs tiedätte :D Ei me ollakkaan paskoja. Tai ollaan jos kattoo kisakirjaa, mutta mehän ei katota. Me ollaan niin järjettömän ultimaattisen hyviä, että me ollaan kokeessa hyvässä vireessä, yhteisessä kivassa kuplassamme, riippumatta siitä että mä jännitän ja Stefa on lentoon lähdössä. Ollaan ihQraXupoXuja! Ja tehdään ykkösiä ihan jonona. Kakskin perättäistä on jo jono.

Vimpelin tokokokeessa tänään oli tuomarina Piritta Pärssinen. Kauhutarinoita tästä tuomarista oon kuullut, kun on kuulemma tosi tiukka sun muuta. Eikä muuten ollut tiukka :D Oli hyvin mun kanssani yhteensopiva tuomari, iloinen ja ystävällinen, selitti pistemenetykset, ja oli lähes kaikessa mun kanssa samaa mieltä. Ei tullut niitä "itse olisin antanut tästä sen ja sen arvosanan" -kommentteja, joita yleensä tulee.

Liikkuri sen sijaan oli jännittävä :D Tyyppi unohti välillä kysyä multa ennen liikkeen alkua olenko valmis, seuruutti niin pitkän ja vaikean pätkän, että tuomarikin jälkeenpäin neuvoi lyhentämään, ja unohteli mikä liike on seuraavaksi, mistä se alkaa, eikä ainakaan muistanut kertoa sitä mulle. Vahinkoja sattuu, ei siinä mitään, mutta tahdoin vähän selventää miksi jännitykseni ei lauennut kehässä loppuakaan kohti. Liikejärjestys oli joku tosi persoonallinen, en vieläkään muista mikä se oli, kun kehässäkin suoritettava liike selvisi vasta käskytyksestä.

Laitan lähes sen liikejärjestyksen joka tuolla oli. Muistini varassa.

Nouto oli nopea, vähän Stefa tuli kaarella takaisin, palautti vinoon, tuli perusasentoon vinoon. Saatiin kehuja nopeudesta. Stefa ihan räjähtää kapulaan :D
Noutaminen 9

Kaukot oli täydelliset.
Kauko-ohjaus 10

Liikkeestä maahan oli myös täydellinen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Hyppy sen sijaan räjähti käsiin :D Ollaan tehty tosi paljon pk-hyppyä, oon palkannut pallolla ja se on ollut tosi riehakasta. (Stefa muuten hyppää nykyään metrisen hipaisemattakaan estettä.) Sen seurauksena Stefa sinkosi esteestä yli, jäi siitä sivuun, meni hitaasti istumaan. Tuli kyllä takaisin, mutta jäi mun eteeni seisomaan eikä mennyt siitä sivulle käskylläkään :D Odotti palkkaansa se pentele. Pitääkin vaatia siltä pk-hypynkin kanssa loppuun asti tuloja, ettei suorapalkkaus aiheuta tälläistä.
Estehyppy 7

Seisomisessa Stepsu pysähtyi taas sen puoli sekuntia liian hitaasti, ja takaakierrossa kääntyi osittain mua vastaan. Ei puoliksikaan niin paha mitä on ollut, mutta ikävä juttu kuitenkin. Seuruussa oli vähän keulinut, mutta vaihtanut paikan takaisin oikeaksi.
Liikkeestä seisominen 8,5

Luoksetulon kohdalla luulin että päästiin jo seuruuseen, mutta tulikin sit ihan yllärinä että jaa, jätä koira :D Onneks olin hereillä. Stefa teki uskomattoman mahdottoman järkyttävän mielettömän suorituksen. Mun mielestä on mahtavaa että se tekee parhaat luoksarit just kokeissa :D Johtuu varmaan mun jännittämisestäni. Tuli sikalujaa, pysähtyi aivan infernaalisen hyvin, tuli lujaa ja suoraa loppuun. Sivulletulo jäi aavistuksen vinoksi. Ei haitannut :D
Luoksetulo 9,5

Seuruu menikin sit ihan persiilleen :D Alkoi tosi pitkällä suoralla, Stefa lähti vähän painaen ja edistäen, sit totes että eihän tää mitään seuruuta ookkaan ja alkoi päiväkävellä. Annoin lisäkäskyn, toimi hetkeks, annoin toisen lisäkäskyn. Sit kun lopulta saatiin suora loppuun ja tuli täyskäännös, Stepsu jatkoi mun ohi ja piti jäädä odottamaan sitä että sain sen sivulle ja jatkamaan loppuun. Sitten teki jo ihan kivaakin pätkää, välistä oli jopa hyvä. Pääasiassa oli kuitenkin ihan kelvoton, väliin edisti, väliin oli väljä, eikä kerta kaikkiaan keskittynyt yhtään :D Aina kun lähdettiin kehääntulokohtaa kohden, otti se vähän etumatkaa josko pääsisi palkalle. Juoksussa hypähteli ihan törkeästi, vaikka treeneissä oon saanut sille ihastuttavan ja korrektin juoksuseuruun.
Seuraaminen 6

Paikkis oli jätetty vikaksi. Stepsu oli hieno ja mahtava, vakoilin sitä piilon raosta. Se vaihtoi lonkalle poispäin viereisestä koirasta, kun se oli niin ällö ja katsoi Stefaa :D (muistilista: treenataan tuijottavia koiria) Tajusin siinä samalla että Possullahan on tosiaan kiima, niin Stefakin haisi varmaan aika ihQlta uroksen nenään. Laski myös pään maahan ja nosti takaisin ylös, pistemenetys tuli kuitenkin lonkalle vaihdosta, kertoi tuomari.
Paikallamakuu 9,5

Kokonaisvaikutus 9,5 
Ilman seuruun kontaktinpuutetta ois kuulemma tullut kymppi. Ihan just niin.

177,5 pistettä, AVO1, TK2, sijoitus 1/2

Olin vaan ihan haljeta ylpeydestä, vaikka jännitinkin tulosta loppuun asti :D En ollut ihan varma kantaako toi seuruun kutonen kovinkaan pitkälle, mutta näköjään kantoi, ja vieläpä varsin hyvin, kun pisteitä kertyi enemmän kuin viime kokeesta.
Vähän vaalea TK2 Stepsukainen.
Voi että. Olin vaan kerta kaikkiaan haljeta. Voitte kuvitella. Isoin juttu on se, että tuntuu kuin oltaisiin saatu nyt vähän suoritusvarmuutta, sitä ettei kokeissa tule mitään yllätyksiä pilaamaan kaikkea. Ja ei tullutkaan, noi kaikki virheet oli ihan ennustettavissa ja aiemminkin tapahtuneita. Sivulletuloa pitää tehdä paljon, se kun mättää niin noudossa, luoksarissa kuin hypyssäkin. Seuruussakin Stepsu on kokeissa jättänyt perusasentoja tekemättä, tänään ei tainnut tehdä sitä, vaikka kaikki muut virheet siinä tekikin. Myös joku muu sivulletulo oli hitaahko, oisko ollut paikkiksessa tai jäävissä. Vahvistettava asia siis.

Joku ehti jo kysäistä joko piirinmestiksissä (7.9.) ollaan voittajassa. Voin kertoo että ei :D Ellen saa tokoaivokasvainta, joka parannetaan vaan treenaamalla. Niin voi hyvin käydä, joskaan ei sekään takaa meidän koevalmiutta vielä sinne.

Muuten ollaan tehty vain hirveästi hakua. Ja pk-tottista ja esineruutua. Esteitä ja laukauksia. Stefa on sikahyvä niissäkin, saatetaan oikeasti olla koevalmiita ensi kuussa! Possukin on hyvä kaikessa, seuruun kanssa ehkä näkyy valoa tunnelin päässä. En voi sanoa varmaksi, voi olla että näen vaaleita pilkkuja muuten vaan.

lauantai 2. elokuuta 2014

Marilyn Manson. mOBSCENE

Meillä on ollut koiraa.

Sunnuntaina kaveri yllättäen kysyi ottaisinko pari koiraa hoitoon muutamaksi päiväksi. Ja koska mä olen joo-ihminen, vastasin joo :D Meillä sitten majaili parin päivän ajan yksi pyreneittenpaimenkoira, ja yksi saksanseisoja. Ei tullut ihan hirveästi treenattua, kun koirat viihdyttivät toisensa pelkällä lenkkeilyllä. + oli kuuma ja mua laiskotti.

Tiistaina oltiin kuitenkin vähän tokoilemassa. Tehtiin vähän treenisuunnitelmaa ja tavoitekatsausta. Jännällä tavalla Stepsun tokoissa ajatus on edelleen sama kuin vuodenvaihteessakin, ainoana lisänä tuo kesän aikana haettava tk2. Mutta muuten, voittajaan ollaan seuraavaksi menossa. Ja sinne tänä vuonna vielä mennään :D

Possun tavoitteille sitten kävi se mitä epäilinkin: ton koiran kypsyminen (ja mun kykenemättömyys etenemään sen treeneissä) on siirtäneet kaikki koetavoitteet ensi vuodelle. Possu saa kasvaa rauhassa, ja treenataan ne asiat niin kuntoon, että saan nukuttua yöni rauhassa. Stefan sadan alokasluokan kokeen jälkeen se koeuran aloittamisen kynnys on jotenkin tosi korkeella. Onneksi se ei haittaa.

Keskiviikkona oltiin hakuilemassa. Stepsun suorituksen aikana taivas repesi ja alkoi hirvittävä sade ja ukkonen. Ilmaisut ei menneet ihan niin kuin elokuvissa, mutta keskityin siihen mikä oli kaikkein ihmeellisintä: Stefa hakuili ukkosesta huolimatta. Ja se ei tosiaan ollut mikään pieni ukkonen, vaan niin kohdalla että itseäkin hirvitti. Stefa vaan painoi menemään, ja vasta autolle palatessa sen mieliala muuttui kun katkaisijasta - lelu tippui suusta ja Stefa livahti auton luo tärisemään. Jännittävä tuo bortsun työskentelyasenne. Kun tehdään töitä, tehdään töitä eikä pelätä. Sit kun työt loppuu voi olla kauhuissaan. Loistava ominaisuus tietysti jonkun laukauksensiedon ja pk-kisaamisen kanssa, vaikkei toi äänikauhu itsessään ole mitenkään päin hyvä. Mutta joka tapauksessa, ihmeellistä!

Torstaina tehtiin taas tokoa. Oon tosiaan ollut heinäkuun tokotauolla, mutta tällä viikolla en enää malttanut, ja vahingossa lipsahdin kaksiin spontaaneihin tokotreeneihin. Traagisesti olin unohtanut kotiin sekä edellispäivän sateessa kastuneen treeniliivini, että tiistaina väkerretyn uudenuutukaisen treenisuunnitelman, joten niistä treeneistä ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Perjantaina meille tuli lisää hoitokoiria. (Ei hätää, edelliset lähtivät keskiviikkona.) Nyt meillä on kaksi pientä sievää groenendaelia. Possu ja Kirma vouhottavat toisensa läkähdyksiin keskenäänkin, mutta siitä huolimatta jätin loput koirat hetkeksi Villen harteille ja pakenin tekemään Possun kanssa hakua. Meillä oli hurja yhden maalimiehen hakutreeni, joten tein sen ainoalla keksimälläni tavalla - kolme maalimiestä, eka suoraan kolmessakymmenessä metrissä, toinen ja kolmas hajunhaulla viidestäkympistä ja lähetys keskilinjalta. Ja koska maalimies oli kiltti, tehtiin toisen koiran jälkeen vielä toinen kierros, jossa maalimiehet olivat samassa paikassa, ja ajatuksena olivat muistikuvat. Hirvitti etukäteen otanko liian suuren harppauksen, koska olin vasta päättänyt ottaa muistikuvat mukaan treeniin, ja tein ne heti niinkin pitkällä aikavälillä, kuin toisen koiran treenin pituus. Pelkoni oli täysin turha, Possu tajusi homman heti, ja juoksi upeita, suoria ja varmoja pistoja. Olin ihan järkyttynyt sen kertakaikkisesta mahtavuudesta. Tosi traagista kuinka mulla on kaks noin mahtavaa hakukoiraa, ja pitäis ehtiä treenata molempia. Onneks oon nyt saanutkin kaksia treenejä viikkoon, ja malttanut treenata kummankin, enkä vain Stefaa kohti koekuntoa :D

Possu, Mette, Kirma, Stefa
Loppuun vielä kuva mun hyväkäytöksisistä vieraistani. Neljä koiraa on parin päivän ajan ihan hauskaa, mutta kyllä on kämppä täynnä eläimiä ja karvaa :D En uskalla kävelläkkään kun aina jalan alla on koiria.