Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 27. tammikuuta 2007

Arvostelu

TURKU, TOP DOG SHOW 2007
Tuomari Peter Machetanz, Saksa
Tulos pentuluokan 2., KP
"8 months. Very good head. Dark eyes. Correct bite. Correct pigmantation. Body with many substance for this age. Very good front. Correct coat and colour. Very friendly. Very good movement."
Ja selitystä pukkaa... Kasvattajan kommentti: "Olisi voittanut ellei olisi nuollut tuomarin naamaa." Nemi siis heitti selälleen tuomarin edessä, eli taas oli vika esittäjässä...

tiistai 16. tammikuuta 2007

Ette ikinä usko...

...mutta meillä on lunta! Joka puolella, paksu märkä kerros! US-KO-MA-TON-TA!!!! Mutta tämä lienee vain ohimenevä vaihe.
Ja tietenkin lumi satoi juuri siksi päiväksi, joksi olin suunnitellut meneväni reenimään Nemin kanssa metsään luoksetuloa varmaksi ja harkitsin tekeväni sinne makkarajäljen.
Tähän mennessä siis tuo koiran varmentaminen on mennyt lähinnä tiedon etsimiseksi. Olenkin jo löytänyt paljon luoksetuloa ja autojen jahtaamista koskevaa infoa. Ja tietysti pitäisi tuota näyttelyjuoksuakin alkaa pikkuhiljaa reeniä, kun Top Dog Show lähestyy. Ja sinne tietysti suurin tavoittein:) Sillä mikään ei ole kiinni Nemistä, joka on kaunis ja iloluontoinen koira, joka käyttäytyy kehässä hyvin. Itseäni aion reenata, etteivär kädet taas hikoa ja ala täristä.
Mutta nyt kiireellä luoksetuloa harjoittelemaan, toiste enemmän.

torstai 11. tammikuuta 2007

Motivaationpuutetta

Siis minulla, ei koiralla. Pitäisi ostaa koiransuklaata palkitsemiseen. Ja tuo koulutussuunnitelma ei toimi, kun ei nyt enää jostain syystä toi kokeeseenmenokiire kiinnosta. Taidan alkaa parantaa perustottelevaisuutta, vieraiden tervehtimistä, ohittamista ym. Ja tuota autojuttua>:( Menee hermo, kun auton tullessa ei koira kuule yhtään mitään... Olisi nimittäin paljon kisaamista parempaa, että koiraa voisi pitää vapaana aina ja kaikkialla niin, että se tosiaan palaa luokse. Kun tuo kisaamisvimma taisi olla ohimenevä vaihe. Huh.

lauantai 6. tammikuuta 2007

Loppiainen

Tältä ajalta ei oikeastaan ole mitään erikoisempaa kerrottavaa. Minulla on kamalia ongelmia tuon koulutussuunnitelman ja -päiväkirjan pitämisen takia >: /  Jos joku haluaa kertoa vinkkejä, niin olisin oikein tyytyväinen.
Tänään olimme Nemin kanssa aamulla metsälenkillä. Harjoittelimme välillä vähän, ja Nemi oli koko ajan hihnassa. Pentu ei oikein arvostanut, kun välillä pysäytin matkan ja käskin sen viereen ja seuraamaan. Eihän siitä tietenkään mitään tullut, mutta en olettanutkaan. Totutin sitä lähinnä ajatukseen, että matka jatkuu vasta kun se on tehnyt mitä pyydän. Eiköhän se jotain ideaa siitä jo saanut, kun kökötettiin paikallaan, kunnes se istui viereeni vaikkapa vain vahingossa. Että näin. Kai se vähän jotain sitten oppikin.
Nytkin tulen taas metsälenkiltä, koira oli vapaana tällä kertaa. Ei mikään kovin viisas idea, koska metsässä oli niin pimeää, ettei nähnyt lainkaan mihin käveli. Oli kuin pussi päässä olisi haahuillut ladon orsilla. Onneksi oli otsalamppu. Mutta siis... Nemi lähti heti vapaaksi päästyään haahuilemaan, juoksi silti aina välillä luoksemme tarkistuskierrokselle. Sitten sillä yhtäkkiä tuli kovin pitkä väli tarkastuskierroksissaan. Aloimme isäni kanssa jo vähän huolestua, kun koira ei tullut huutelemallakaan, mutta lopulta se ilmestyi kun olimme ja palaamassa kotiin, läähättäen ja litimärkänä. Tiedä sitten missä asti se kävi:)
Muita asioita, minun ja Nemin koirakerho uhkasi lopettaa tokotunnit! Aloin sitten jo äitini kanssa miettiä muita vaihtoehtoja tuntien tilalle, ja yhtenä pyörii mielessä pk-kerhon tokotreenit, mikä saattaisi olla ihan hyvä vaihtoehto meille pk-jäljestä unelmoiville.
Isä muuten melkein lupasi rakentaa meille pk-esteen. Jes!

torstai 4. tammikuuta 2007

Moi taas

Viime kerralla en paljoa ehtinytkään kirjoitella, mutta yritän nyt sitten kertoilla enemmän.
Tänään treenattiin Nemin kanssa vähän tokoa, piti kerrata asioita sunnuntain reeneihin, kun tuntuu kaikki vähän unohtuneen. Seuraamisessa olen palannut taaksepäin namien jatkuvaan syöttöön, kun on tuo paikka vähän kadonnut kauemmaksi, eikä kiinnostuskaan tahdo koiralla kovin pitkäksi aikaa riittää, ellen palkkaa koko ajan. Meni taas ihan hyvin, yritän nyt vieroittaa tuosta naminsyötöstä vähän hitaammin, ettei taas tarvitse palata taaksepäin.
Seurailun lisäksi harjoiteltiin eteenlähettämistä. Laitoin pahvinpalalle maahan makkaranpalan, ja lähetin Nemin vierestäni sen luo. Homma edistyi, mutta eteenmeno oli kovin puhditonta. Pitää varmaan yrittää olla innostavampi. Tai hankkia isompi alusta namille näin aluksi, ettei aikaa mene makkaran etsimiseen. Siinä ei sitten ollutkaan muuta ongelmaa kuin kissat. Harjoittelimme näet ulkona, ja aina, kun jätin makkaran ja palasin koiran luo, kissat hivuttautuivat kohti pahvinpalaa. Siinä olisi varmaan pitänyt käskeä koira eteen, niin olisi mennyt kuin nuoli!
Ja nyt kun vuosi vaihtui, minunkin täytyy jo ryhdistäytyä. Suunnittelin aloittavani lopulta treenien suunnittelun, kun en ole sitä saanut aikaiseksi, vaikka moni on vinkannut sen hyväksi tavaksi. Näkee nyt sitten, saanko mitään aikaan.
Ja tämän vuoden tavoitteeni Nemin osalta listasinkin jo. Nyt niitä vähän tarkennan. Siis bh-kokeen läpäiseminen on tavoitteena tälle vuodelle, ja ainakin opetella tokon ALOn liikkeet, vaikka kokeesta itsestään on varmaan turha haaveilla. Minun itseni täytyy kerätä itseluottamusta.
Ja siis kesällä suunnittelin leirien kautta tutustua agilityyn. Suunnitelmissa on nyt kesälle kaksi koiraleiriä ja keväälle yksi tokopainotteinen koulutusviikonloppu. Nuortenleireillä varmaan saankin aktiivista agilityopastusta, ja hyvän pohjan lajin aloittamiseen. Täytyy myös muistaa varata ajoissa koirakerhostani kurssipaikka syksyn agilityyn. Agilityn paikat kun tahtovat loppuvan kesken joka alkeisryhmälle, niin että pitää varata ajoissa.
Eipä tässä kai muuta, tulostin itselleni kauhean nivaskan tottelevaisuuskoepapereita iltalukemisiksi. No, hei taas, palaillaan astialle.

maanantai 1. tammikuuta 2007

Uuden vuoden aloitus

Heipä hei vain kaikille! Ilokseni voin ilmoittaa, että Nemiä ei paukkuarkuus vaivaa! Olen tyytyväinen.
Eilen illalla(viime vuoden puolella) vähän hermostutti, että mitenkäs koira suhtautuu tuohon uudenvuoden paukutteluun, mutta hyvinhän se sen otti. Paukaukset eivät tuntuneet missään, mutta itse raketteja olisi halunnut jahdata 0.0 Valot taivaalla tuntuivat Nemistä niin vastustamattomilta, että joka raketin perään piti hypätä, suoraan ylöspäin! Mikäs siinä sitten, sain käyttää kaikki voimani hillitäkseni pomppivaa pikkukoiraa.