Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hyadain: Hyadain no Jōjō Yūjō

Mä olen melkein saanut treenimotivaationi takaisin. Lähellä se on kuitenkin.

Käytiin sunnuntaina tutustumassa doboon. Se oli hieman koomista. Ensimmäisenä kun Stefa näki pallon, sen silmiin syttyi palo ja se hyökkäsi sen päälle! Pallo sinkosi pomppimaan hallin toiseen päähän, josta noudin sen nolona takaisin ja kiilasin jalkojeni väliin. Seuraavaksi Stefa päätti hypätä sen päälle, spontaanisti, tuosta vain. Se oli ihan uskomatonta, Stefa joka arastelee vähän kaikkea, ei tykkää oikein mistään ja on muutenkin hyvin hajuton väritön ja mauton. Ja sitten se tykkää dobosta! Se osasi kaikki harjoitukset, yritti innoissaan ja oli täysillä mukana. Se osasi jopa laittaa takajalat sellaisen ilmalla täytetyn lärpäkkeen päälle ja pyöriä sitä ympäri. Me ollaan harjoiteltu sitä kotona pesuvadilla ja tyhjillä pahvilaatikoilla, jopa niin että olen tehnyt kansiosta rampin pahvilaatikon päälle jotta Stefa sais takajalkansa sinne. Ja se ei oo tajunnut! Mutta nyt, kun kyseessä oli dobolärpäke Stefa näytteli että se osaa tän jutun. Huhhuh!

Harmi kun dobopallot on niin kalliita. Tekis mullekin hyvää treenata vähän vatsalihaksia.

Maanantaina meillä oli koulutusta tokossa. Murehdin ääneen kouluttajalle Stefan tunnaria, siinäpä oikeastaan se. Sidoin myös Possusen seinään odottelemaan vuoroaan, ja se pysyikin siinä hienosti ja hiljaa vaikka riehutin Stefaa sen nenän edessä. VOIDAAN SIIS KOHTA ALKAA TREENATA KÄVELYLENKEILLÄ! Jee! Suurin syy treenaamattomuuteen kun on ollut se, että pitäis aina lähteä autolla että Possunen vois odotella siellä, mutta ehkä se pian odottelee ulkona puuhun sidottunakin.

Tänään sitten tehtiin jotain hyvin mullistavaa, nimittäin hakua. Lumihangessa! Täällä on ryhmä joka treenaa talvisin hakua, ja päätin liittyä siihen. Itsekseni päätin, ja heti huolivat mukaan :D Tarkoituksena olisi tällä tavoin saada Stefan ilmaisut kuntoon talven aikana, eli siis pelkkää ilmaisutreeniä tiedossa. Possunen taas saa tehdä alkeita talvellakin, niihin kun ei tarvii isoja tallattuja alueita.

Anu neuvoi mua vähän Possusen hajunhauissa, ja se tuli kyllä tarpeeseen! Mä yleensä lähden takaisin päin heti koiran saatua hajun, kehuen vain parilla sanalla. Anu neuvoi jäämään paikalleen kehumaan koiraa, vahvistamaan hajun saantia. Tää oli jotenkin hyvin ilmeistä kun aivoillaan ajattelee, mutta koska mä en ajattele jonkun pitää kertoa mulle. Tehtiin kerta niin että oikeasti jäin kehumaan pentua, ja hitto vie kun se teki HYVÄN suoran piston kun lopulta palasin kauemmas ja päästin sen. Hohoo, Possusesta tulee NIIN hyvä!

Stefa sen sijaan oli ihan hukassa ilmaisujen kanssa, se unohti rullan kokonaan ja tarvitsi lisäkäskyn sen tuomiseen. No, osataan ens kerralla sitten helpottaa tätä, ja onhan meillä koko talvi aikaa tehdä näitä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

WÖYH!: Hieho

Tänään oli siis Sari Kärnän tokokoulutus. En  vielä ihan tiedä sainko tuosta nyt kuinka paljon irti. Ihan hyviä muistutuksia sieltä tuli, vaikkei välttämättä mitään uutta tai mullistavaa. Voi tietysti myös olla että meillä ei ollut nyt mitään sen sortin ongelmia joihin olisi näyttävästi voinut löytää ratkaisut sormia napsauttamalla :D

Seuruuta me tehtiin. Siinähän on ollut ongelmana keston lisääminen. Saatiin neuvo jatkaa samaan malliin, koska eipä sitä oikein muuten saa pidennettyä. Sekä käskyn treenata vähemmän! Mulla on paha tapa tehdä joka treenissä seuruuta nyt muutama (lue: viistoista) pätkä, ja siitä on mennyt koiralta maku. Kärnä kiinnitti enemmän huomiota Stefan huonoon ilmeeseen ja alkoi pohtia siihen ratkaisuja. Eihän siihen mitään ratkaisua löytynyt, ja tällä hetkellä vähän tuntuu ettei löydykään :D Mun mielestä Stefan ilme on tosi hyvä kun ottaa huomioon että se on Stefa. Ei siitä ikävä kyllä ikinä mitään supermotivoitunutta superkoiraa tule.

Toisella kierroksella tehtiin sitten sitä ruutua, johon Stefa ei löydä. Nyt löysi, oikein hyvin vieläpä. Tyypillinen koulutustapahtumakriisi, koira osaa siellä kaiken sen mitä ei treeneissä osaa. Tosin, se alkoi myös tarjota maahanmenoa ruudussa, mitä se ei ole ennen tehnyt. Toivottavasti se oli vain tämän treenin kriisikohtaus, koska ei huvita muuten yhtään mikään :D Jatkossa muistan tehdä ruutua muullakin tavoin, esimerkiksi niin että käyn ensin näyttämässä Stefalle ruudun, teen välissä jotain muuta, ja sen jälkeen palataan tekemään ruutu.

Ehdittiin tehdä myös luoksari jossa oli sama ongelma kuin pari viikkoa aiemmin: Stefa ei pysähdy kaukana. Tehtiin vähän toistoja apuohjaaja takapalkkana ja pysähdys alkoi taas sujua. Mutta hidas se on silti. No joo, neuvoja saatiin tehdä myös näitä vaihtelevasti, välillä jatkaen pysäytyksestä luokse asti, välillä maahanmenoon, välillä maahanmenoon ja luokse.

Kaukoja tehtiin myös viimeiset pari minuuttia. Stefalla oli kriisiä vasemman takajalkansa kanssa, jota se tuntuu liikuttelevan melko lailla joka vaihdossa :D Täytyy jatkaa näitä jumppana, läheltä, avuilla. Ja sitten kun siirrytään sinne kauemmas, mun pitää käskeä se peruuttamaan jos koira alkaa venyä mua kohti. Neuvo siis tämäkin!

Kaiken kaikkiaan koko päivä meni siihen että mulle muistuteltiin ihan ne tokon perusjutut

  • Pidä kiinni kriteereistäsi! Jos tahdot että koira pitää seuruussa kontaktia koko ajan, palkkaa vain siitä kun se pitää kontaktia. Jos tahdot että koira on ruudun takaosassa, palkkaa se vain takaosassa. Simple as that. Vaikeampaa onkin tehdä ne kriteerit itselleen selviksi.
  • Tee vaihtelevia treenejä. Älä treenaa aina samalla tavalla, ensin koira ruutuun ilman palloa, sitten pallolla, apuohjaaja aina samassa paikkaa, ruutu aina samassa paikkaa.. Ihmekös kun koira ei osaa kun tehdään jotain eri lailla.
  • Älä juutu samoihin vaiheisiin. Jos laitat tunnariin makupaloja kapuloiden sekaan, et voi tehdä sitä kovin pitkään tai koira ei kohta enää keskity tunnareihin, vaan makupaloihin. Et voi tehdä ruutua samalla kaavalla kuukauden ajan, kuten treenipäiväkirjani paljastaa minun tehneen.
  • Jos tekniikka ei toimi, mieti mitä teet väärin. Mä treenaan ihan hirveästi kun ottaa huomioon meidän etenemisnopeuden. Toistan samoja treenejä samalla lailla eikä me edistytä mihinkään. Jossain on siis oltava vika! Pitäisi tehdä sellainen etenemistarkistus viikon välein, vieläkö junnaan samassa vaiheessa jotain liikettä.
No mutta joo. Eilen olin siellä agilitykisoissa. Opin ihan hirväesti uutta kun istuin ykkösten ajan yhden osaavan agilityihmisen vieressä, joka laittoi mut oikein ajattelemaan sitä rahaa. Miten sä ohjaisit tuossa? Mitä tapahtuisi jos sä ohjaisit niin? Miksi toi koira meni väärin, minkä virheen ohjaaja teki? Miksi toi rima tippui, mitä tapahtui? Aivoni joutuivat raksuttamaan näiden kysymysten äärellä, mutta mä oikeasti opin. Radanluku on tosi mielenkiintoista, ehkä mielenkiintoisinta koko agilityssä. On NIIN vaikeaa ajatella aina kolme estettä eteenpäin, mutta siihenkin oppii. Ehkä. Mä ainakin tarvitsen vielä paljon lisää treeniä, vaikka olenkin jo hyvässä alussa.

perjantai 15. marraskuuta 2013

O-Zone: Dragostea din tei

Olen ollut varsin laiska. Treenannut olen tasan maanantaina, torstaina ja tänään. Tätä on jatkunut jo pidempään, olenko pilalla?

Maanantaina tokoiltiin samoja vanhoja, Stefalle voittajan juttuja ja Possuselle alon juttuja. Kumpikin oli hyvä! Hienot piskit, ne kehittyy tosi nopeasti, vaikka en treenaa niitä ollenkaan. Syytän suunnitelmallisia treenejä, kun en enää tee aina samoja juttuja :D Stepulan kanssa tehtiin maanantaina kokeenomaista, ja se oli tosi hyvä! Se ei ahdistu palkattomuudesta LAINKAAN, päin vastoin se on ihan superhieno.

Paikkis on Stefalla ihan ylihyvä. Mä voin jättää sen ja mennä piiloon, ja se pysyy siinä vaikka sitä houkuteltais makkaralla tai heiteltäis tennispalloa sen kuonon eteen. Tai vaikka vieras koira menis pöhiseen sen niskaan. Pisimmillään ollaan otettu neljää ja puolta minuuttia, joten voittajan paikkis pitäis mennä sillai vasemmalla kädellä huitaisten.

Seuruu on joiltain osin ongelmallista. Tänään treenailtiin juoksupätkiä, kun niissä paikka on vähän kussut, ja saatiinkin se jo sopivan tiiviiksi. Vielä piski tuppaa keulimaan, mutta ehkä se siitä. Myös vasemmalle käännökset tarvis treeniä, mutta muut käännökset, käännökset paikallaan ja askeleet eri suuntiin sujuvat. Ongelmakohtia tässä nyt onkin nuo pari teknistä juttua ja pituuden lisääminen. Varsinkin pitkää suoraa tehdessä Stefa alkaa helposti ennakoida jääviä.. Näitä käsitellään sunnuntaina Sari Kärnän koulutuksessa.

Liikkeestä istuminen on ihan valmis.

Luoksetulossa seisominen on valunut, mutta nyt ne on onnistuneet treeneissä. Mutta sit kun ne on hyviä ja teräviä se alkaa ennakoida tai jotain, tää liike on vaikea :D Myös käsittelyyn sunnuntaina, jos ehditään.

Ruutu hajottaa mua. Stefa löytää sinne jos se näytetään, jos siellä on lelu valmiina, ja jos ihminen seisoo sen lähellä heittämässä lelun. Muuten se ei löydä sitä! Pysäytys sujuu, samoin luoksetulo ja seuruuseenkin se napsahtaa varsin mukavasti, ainakin toiselle puolelle. Toinen puoli kaivannee vielä treeniä. Tätä TODELLAKIN käsitellään sunnuntaina.

Hyppynouto on priimaa.

Metallinoutokin on.

Tunnari on kesken. Koira tekee tosi hyvin verkon kanssa, mutta verkon häivyttämisestä tulee probleemi. Höhöö. Mitäs läksit kikkelis kokkelis.

Kaukot on myös sunnuntain listassa. Läheltä vaihtoja jumpatessa Stefa on hyvä, mutta tekniikka kusee aika pitkälti heti kun otan yhtään etäisyyttä.

Mutta noin kaiken kaikkiaan paketti on aika kivasti kasassa, ja kyllä me maaliskuun kokeeseen saadaan noi ihan helposti haltuun.

Possunen tekee alon juttuja. Se on tosi hyvä! Seuruussa otettiin jo askelia tänään! Paikka pysyy hyvin, ja yritys on kova. Possunen pitää paikkansa joka suuntaan liikuttaessa, vaikka välillä peruuttaessa kaatuu selälleen. Mutta yritystä ja intoa on, samoin kuin tekniikkaa. Kun mä nyt malttaisin edetä riittävän hitaasti..

Jäävistä maahanmeno on hieno. Seisomista opetan Possulle sillai persoonallisesti että sen pitäis lyödä etujalat käskyllä maahan. Possu on tajunnut jutun hienosti, uskon että siitä tulee aika näyttävä liike. Luoksetulossa, hypyssä ja paikallaolossa tehdään alkeita. Samoin kuin kaukokäskyissä ja noudossa. Ja ruudussa. Possu tekee kauheesti kaikenlaista, kun pelkään että tuhoan sen tokoinnon toistamalla samoja asioita. Ja kun tehdään vaan hirveesti kivoja alkeita mikään ei ehdi mennä liian vakavasti. Tai sitten ehkä pilaan sen. Sitäkin joskus pennuille sattuu.

Agikin meiltä on alkanut sujua. Se on harmi, koska nyt en voi lopettaa Stefaa sillai "ei kannata ees yrittää, ei meistä tähän oo". Ainoo niin mulla ei riitä kunto yhtään mihinkään, Stefa suhahtaa putkeen sellaisella vauhdilla että saan juosta ihan täysiä, ja enhän mä siltikään pysy mukana. En pysyis varmaan vaikka treenaisinkin, mutta oishan se silti kiva etten kuolisi kuusitoista kertaa joka juoksupätkällä.

Torstaina tehtiin jo pikkuruisia ratoja. Tai ei ne olleet edes ratoja, ohjausta lähinnä. Valssattiin hypylle ja siitä putkeen. Jäin ihan tuhottomasti siinä putkella. Sitten hypyltä mutkaputkeen ja sieltä kahden hypyn jälkeen palkka. Stefa on NIIN nopee. Ja siitä on tulossa niin röyhkeä, se ei aina tottelekkaan jokaista sormentaivutustani ja silmänvinkkaustani tuolla agiradalla. Päin vastoin, se välillä jopa varastaa lähdöissä, hyi sitä!

No mutta näin. Huomenna menen henkilökunnaksi agikisoihin ja ehkä traumatisoidun iäksi. Ja sunnuntaina on Kärnän koulutus josta toivon mukaan saan taianomaiset ratkaisut kaikkiin ongelmiin ja ollaan koevalmiita ensi viikolla. (Se oli sitten sarkasmia, äiti.) Ja ehkä alan ottaa agilityn niin vakavissani että alan lenkkeillä hieman nopeatempoisemmin. Tai sitten en.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Antti Tuisku: Mies

Torstaina oli agitreenit, joihin uskalsin Stefan viedä koska ollaan niin alkeissa ettei tehdä vielä mitään raskasta. Tehtiin vähän ohjausta, takaaleikkausta tällä kertaa. Itekseni harjoittelin myös valssia ja takaakiertoa, koska unohdan kaiken ellen niitä yhtä mittaa kertaile. Ihan samoin kuin Stefa unohtaa kepit kun niitä ei sille kertailla. Pyörittelen mielessäni ajatusta jos maksaisin hallin käyttömaksun jotta voisin käydä treenimässä Stefan kanssa hyppytekniikkaa pk-estettä varten ja ehkä siinä sivussa vähän niitä keppejä. Tyhmät kepit.

Puomikin oli ihan tyhmä, mä olin neuroottinen jo alkuun koska Stefahan tietysti putoaa sieltä puomilta, selälleen, katkaisee selkärankansa ja kuolee siihen paikkaan. Koska sellaista sattuu agilityn alkeiskurssilla joka toiselle osallistujalle. Stefa varmaan otti painetta siitä mun ahdistuksesta jonka kovasti koitin kätkeä, ja sitten se ei kiivennyt puomille. Koitettiin koitettiin koitettiin, ei sujunut. Lopulta Stefalle laitettiin makupaloja koko puomin matkalle kymmenen sentin välein. Sekin piti tehdä monta kertaa ennen kuin Stefa uskaltautui ylös asti. Kun sen kerran siihen sai, seuraava kerta oli onneksi jo kivuttomampi.

Ollaan tehty kotona tunnaria. Nyt se taas on hyvässä alussa, mutta niinhän se on aina. Vaikeinta oli opettaa pitkäkestoinen nenäkosketus, Stefa heittää niin nopeasti noudon puolelle. Verkonkin kanssa se alkuun nosteli verkkoa hampailla ja kaivoi, ennen kuin tajusi että "ai jaa, nenäkosketus!" Voin kertoa että ton verkon häivytyksestä tulee ihan helvettiä. Mutta hitaasti, ja taaksepäin palaten aina ongelmien ilmetessä. Tällä hetkellä verkon kanssa koira ei edes harkitse noutoa, mutta tilanne varmaan muuttuu heti kun otan sen pois. Kun nyt malttaisin olla kärsivällinen.

Tokotreeneissä perjantaina tehtiin luoksetuloa takapalkalla, ja se oli ihan bueno! KAIKKI pysäytykset oli niin hyviä että hyväksyin ne ja palkkasin. Niin ei oo käynyt varmaan ikinä. Pysähdykset onnistui myös pidemmällä matkalla, jeejee.

Seuruussa on ongelmana jäävien ennakointi, taaaaas. Stefa vaan on päättänyt että enpä seuraa viittätoista askelta pidempään suoraan, sen jälkeen tulee joku jäävä. Muuten seuruun matkaa on saatu nyt hyvin pidennettyä tekniikan kärsimättä.

Possunen teki kaikkea jännää alkeisjuttua. Se oli TOSI HYVÄ. Johtui ehkä siitä, että meitä oli treenaamassa vain kolme joten häiriötä ei juuri ollut. Possunen toimii hyvin häiriössäkin, mutta näköjään täydellisesti ilman häiriötä.

Viikonlopuksi lähdettiin sitten Laitumelle. Poikettiin eka vilkaisemassa Marjon ja Hypnon suoritus rallytokon SM-kisoissa (Hypno oli hyvä, mutta Marjo aina tyrii!) ja mentiin sitten kiusaamaan äidin Eosta. Treenattua ei Laitumella ikinä tule, kun koirat juoksee häntä suorana pitkin pihaa, mutta eipä tuo haittaa, väsyneemmiksi nuo tuntuu siitä omaehtoisesta riehumisesta menevän. Possusesta on tullut hieno rohkea koira, joka tykkää kaikista miehistäkin vaikka niitä viikko sitten vielä vähän aristelikin. Se kehittyy jotenkin supernopeasti. Kohta ollaan jo teini-iässä, nyyh.

Sit en enää keksi muutta tarinoitavaa. Jatkamme tunnarilla, ja tokoilulla ylipäätään.

Ai joo. Otsikkoon oli syy. Possuselle on ehkä jo valittu mies. Nyyh, se on niin pieni vielä.

torstai 7. marraskuuta 2013

Die Ärzte: Männer sind Schweine

Stefa oli osteopaatilla maanantaina. Sillä oli muutama pikku jumi selässä, jotka muodostivat yhdessä vähän isomman jumin. Saattaa olla että tästä on johtunut se ettei Stefa ole käyttänyt takapäätään, ja että sille on kertynyt etupäähän nestettä. Se ei päässyt kuulemma poistumaan kun jumit oli tiellä, en ihan käsittänyt :D

No joo. Stefa on siis ollut levossa. Siinä näkyi iso muutos jo seuraavana päivänä, eli pikku jumit olivat sitä kyllä vaivanneet. Se käyttää nyt paljon enemmän takapäätään, liikuttaa selkää ihan eri tavalla kävellessään, ja hyppii hirveästi! Tiistaina se loikkasi sohvalle selkänojan yli, mitä se ei ole tehnyt, no, ikinä. Siltä on myös alkanut tuntua kylkiluut, mitkä eivät ole vähästä ruokinnasta huolimatta tuntuneet sitten millään! Ihmeellistä tuo osteopatia.

Olen sitten treenannut Possusta. Sain sunnuntaina vähän runtua kun treenaan Possua vaan sillai "höhöö tehdään jotain". Oon aatellut että se on niin pieni ettei mun tarvii suunnitella treenejä :D Mutta sehän vasta myrkkyä onkin, menen puuhailemaan vain jotain, eli aina tehdään samoja asioita ja pentu alkaa kyllästyä. Nyt siis koitan ryhtyä hirmu suunnitelmalliseksi sen kanssa, että tehtäisiin joskus jotain muutakin kuin perusasentoa ja jääviä. Niin sitten suunnittelin sille maanantaiksi treenit ja tehtiin jo vähän paikallaoloakin! Vähänkö me oltiin rohkeita.

Tänään, kyllästyneenä kaikkeen joutilauteen, naksuttelin piskeille sisätiloissa. En jaksanut tunkea Possusta häkkiin kuten yleensä teen, koska se huutaa siellä. Siispä Possunen riehui vapaana kun opetin Stefalle pitkäkestoista nenäkosketusta.

Se treeni oli tosi hieno! Välillä naksuttelin Possuselle noutokapulaa, välillä Stepanderille tunnarin tökkimistä. Kun treenasin Stefaa Possu makasi vieressä ja piti minuun tarkkaa kontaktia. Palkkailin sitä välistä koska SE VAAN OLI NIIN HIENO. Ihan uskomatonta, kärsimätön huutava Possunen on löytänyt jostain kärsivällisyyttä niin että me varmaan päästään jossain vaiheessa ihan oikeasti siihen että voin jättää sen "käy siihen" käskyllä kentän laidalle oottelemaan kun treenin Stefaa. Oon vaan niin hurjan ylpeä nyt noista kummastakin! Stefa tajusi yllättävän kivuttomasti pitkäkestoisen nenäkosketuksen, vaikka lähtökohtana oli kaiken noutava ja tunnarin syövä kärsimättömyyshirviö.

Innostuin myös tekemään koirille vähän pitkäkestoisempaa treenisuunnitelmaa, koska olen tosi saamaton niiden suhteen. No, en tiedä tuliko siitä mitään ja kauanko jaksan sitä noudattaa, mutta ainakin olen nyt harjoitellut sellaisen tekemistä. Treenien pidempiaikainen suunnittelu on vaan niin vaikeaa, kun ikinä ei tiedä meneekö kaikki putkeen ja mikä suunnitelma on realistinen.

Nyt näyttää siltä että realistisesti Stefa korkkais voittajan maaliskuussa. Mutta se on nyt se. Possusen kevät kuluu SM-kisoihin alokasluokkaa treenatessa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kyary Pamyu Pamyu: PONPONPON

On pitänyt kiirettä. Repäistiin ja muutettiin. Etelään. Ehkä kaksi kilometriä.

Koirat oli hauskoja kun alettiin kantaa tavaroita. Possunen oli hyvin huolissaan. Se mölisi ja kuljeskeli ympäriinsä ja ihmetteli. Stepula sen sijaan makasi paikallaan ruokapöydän alla eikä välittänyt. Pöytä kannettiin sen päältä pihalle eikä koira edes kääntänyt kylkeä. Tyyni Stepanderi.

Treenattukaan ei siis olla. Maanantaina käytiin tokotreeneissä, tehtiin jotain. Itse asiassa meillä oli koulutuskerta ja angstattiin jälleen tunnaria. Sain rohkaisevan palautteen että kannattaiskos käyttää samaa metodia viikkoa kauemmin. No ehkä joo. Tai sitten ei :D Tehtiin myös seuruuta, ja Stefan seuruu sai kiitosta. Ihan mieletöntä, nyt se seuruun paikka on hyvä, lopulta! Ongelmana onkin nyt sitten se, että paikka ei pysy hyvänä kovin kauaa, korkeintaan about 12 askelta. Eli seuraavaksi treenaillaan kestoa seuruuseen, mä kun olen loogisesti treenannut joko pituutta tai tekniikkaa. En siis vuoroon lyhyttä ja pitkää, jotta koira ei osaisi arvata palkan paikkaa. Jatkamme siis arvaamattomuudella.

Torstaina kävin agilityssä Stefan kanssa. Kannattaa muuten avautua tänne, viime vuodatukseni kommenteista viisastuneena jätin koiran syrjään ja valssasin itsekseni estettä ympäri. Ei se varmaan fiksulta näyttänyt, kun kommentoin esteelle että "hyvä hyvä!" ja "eeeei nooooooin!". Mutta lopulta se alkoi sujua. Ensin otin hallintaan jalat, sitten kädet. Ja sitten tanssittiin. Sitten hain Stefankin, ja valssi sujui kuin tanssi. Hiton tyhmä aihe vääntää vitsiä mutta väännänpä silti. Mutta eiköhän tää agilitykin vielä tästä.

Tänään tehtiin myös tokoa. Stefan kanssa tehtiin kokeenomaisesti voittajaluokan liikkeitä. Hyppynouto ja metallinouto sujuivat hienosti, kuten myös liikkeestä istuminen. Luoksarissa Stefa pysähtyi vasta toisella merkillä, joten näiden treeniä jatketaan. Ruutua se ei löytänyt! Luulin että merkkasi sen hyvin, mutta lähtikin johonkin mihin sattui :D Lopulta sain sen maahan hienosti ruudun viereen, ja totesin että tehdään sitten näin, kun kerran kokeenomaista oli.  Että ei me ihan voittajavalmiita vielä olla.. Vähään aikaan.

Tokossa tapahtui kaikkea muutakin. Paikkiksessa eräs hoffi pakeni Stefan niskaan läähättämään. Tyyppi seisoi Stefan päällä, ilmeisesti haastaen leikkiin tai tappeluun. Onnekkaasti näin piilosta tapahtuman ja tulin esille, annoin Stefalle uuden maahan-käskyn ja se pysyikin nätisti kunnes hoffin omistaja kävi hakemassa koiransa pois. Mahtava Stefa! Johtunee siitä kun tehtiin sen kanssa häiriötreeniä viimeksi maanantaina, ajatteli raukka että joko taas.

Samainen koira ryntäsi Stefan luo myös luoksetulossa, kun treenattiin stoppeja loppuun. Palkkasin vain Stefan kun se kerran pysähtyi, ja omistaja sai taas koiransa kiinni. Olen ihan järkyttynyt kun Stefa oli niin hieno, taannoisen yhteenoton jälkeen kun se on ollut kova haastamaan riitaa, ja vastaamaan haasteeseen. Upea Stefa. Paitsi luoksetulon stopissa ja ruudussa.

Possunenkin teki tokoa, mutta oli tyhmä. Kun treenit oli treenattu ja palailin hallin siihen päähän jossa häkki oli, Possunen ryntäsi vastakkaiseen suuntaan lällättelemään. Huoh. Onhan se hienoa että se ei tahdo lopettaa treeniä, mutta kyrsiihän se silti. Sillä on muuten tosi hyvä perusasento jo. Kättä koitan vielä häivyttää, kun se tulee sivulle vain jos käsi on sivulla. Tosin, en tiedä mitä väliä sillä on, koska käsi sivulla minä tulen jatkossa aina seisomaankin :D Takapääkin sillä on loistavasti hallinnassa, ja se korjaa asentoa upeasti paikallaan vasemmalle käännyttäessä. Ehkä mä joskus uskallan jo ottaa askeleita eteenkin päin, kun tuota perusasentoa ollaan nyt pari kuukautta hinkattu.

Että sellaista meillä. Toivon mukaan viikonloppuna saadaan uusi kämppä järjestykseen, ja sitten ehdin koirien kanssa taas treenaillakin vapaa-aikanani. Ihan paskaa tuollainen vain yhteistreeneissä treenaus, eihän me edistytä mihinkään.