Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 27. lokakuuta 2016

Red Hot Chili Peppers: Go Robot

Possu aloitti lepäilyn jälkeen jäljestämisen. Stefa taas on tehnyt hakua ja tottista.

Possusta on tulossa mitä mainioin pieni jälkikone. Ilmoitin sen sunnuntaille taas kokeeseen josko saataisiin JK2 vielä tälle syksylle, mutta mokoma päätti aloittaa kiiman! Ei sitten. Onneksi ensi kesänä tulee taas uusi maastolajikausi, ja ehkä päästäisiin kokeisiin jo alkukesästä. Ehkä ihan hyvä laittaa Possun kanssa ne maastot tauolle ja alkaa tehdä tokoa välillä.

Stefan tuleva hakukoe hermostuttaa minua todella paljon. Se on nyt tehnyt kohtuullista hakutyöskentelyä. Maalimiehet löytyvät yleensä, ja ilmaisutkin ovat taas alkaneet sujua. Totta kai saatan taas pistotella sitä miten sattuu, tai se vaan päättää ettei ilmaisekaan, mutta ellei mitään kummempaa satu uskoisin että maastojen puolesta on saumaa tulokseen.

Mutta se tottishan meillä se kompastuskivi onkin. Mutta, Stefapa onkin alkanut taas sietää laukauksia kentällä. Totta on, että nostatan sen taas niin korkealle että seuruu on hirveää, mutta välillä olen saanut sen jopa kultaiselle keskitielle niin että se seuraa jopa suorassa, ja edistää vain puoli metriä. Pahoina päivinä se kulkee 90 astetta poikittain edessäni niin etten pääse liikkumaan tai edistää metrin tai puolitoista. Joten olen alkanut opettaa sille korjaussanaa jolla sen on painettava nenällään housunsaumaani, eikä näin ollen pysty poikittamaan tai edistämään. Ei se sitä valmiiksi opi kahdessa viikossa, mutta jos edes auttavasti.

Metrin esteen Stefa on välillä hypännyt. Uskomatonta, en nimittäin laske sen varaan että saataisiin hyppynoudosta yhtään pistettä. A-esteen se menee reippaasti ja satavarmasti minusta poispäin, joka kerta. Paluu onkin ongelma, se tahtoisi aina kiertää. Se on meidän pääprioriteettina viimeistelytreeneissä, koska A-este kumpaankin suuntaan antaisi meille jo erittäin hyvän mahdollisuudet saada tottiksesta vaadittu 70 pistettä. Kaiken muunhan Stefa tekee, joitain asioita jopa erinomaisesti, mutta ne esteet tulevat olemaan se ratkaiseva asia. Ja se seuruu, jos Stefa päättää edistää metrin :D

Possun jäljestämisestä haluan myös kertoa. Se on ajellut haastaviakin jälkiä viime aikoina, mutta kepit ovat alkaneet taas nousta. Viime viikolla tein supervaikean murheenkryynijäljen (6 terävää kulmaa, 6 polunylitystä, harhajälki koko jälken läpi), jossa jäi puolet kepeistä(mutta se jäljesti koko jäljen tarkkaan ja oikein noin muuten!), mutta sitä lukuun ottamatta keppiprosentti on taas noussut lähemmäs sataa. Janat ovat nättejä, ja Possun motivaatio kova. Olisi ollut tosi kiva kokeilla sen kanssa sitä koetta vielä, mutta minkäs teet.

Sitten käytiin taas eläinlääkärissäkin, kun siellä on tullut ravattua. Possu on nyt sen puoleen kunnossa, sen pissanäyte oli puhdas. Samoin Stefan. Maksa-arvot Stefalla kuitenkin ovat edelleen koholla.. Oireita ei kuitenkaan ole, ja arvot olivat vähän laskeneet. Erikoisruualla siis loppuvuosi ja katsotaan arvot uudelleen tammikuussa, kun mennään niihin selkäkuviinkin. Sattuneesta syystä kuvia ei saatu nyt, mutta en kokenut sitten tarvettakaan kun Stefa ei ole oireillut. Joutaa odottaa kaksi kuukautta.

Possun selkää on hoidettu nyt laserilla pari kertaa, ja se on joko auttanut tai sitten ei. Viime viikolla selkä oli selvästi vähemmän ärtynyt kuin kahta viikkoa aiemmin, mutta koira oli myös ollut levossa. Nyt meiltä jää seuraava rankakäsittely kiiman takia väliin, joten jää nähtäväksi koska päästään Possun selkää avaamaan seuraavan kerran. Se on jumissa yhä vaan, Possu kirputtelee sitä, ja olen näkevinäni sen juoksussa merkkejä selän jäykkyydestä. Onpahan sitkeä vaiva. Ehkä ihan hyväkin että ei päästä kokeeseen eikä tarvitse treenata sen myötä tottisesteitä. Mikään superkipeä selkä ei kuitenkaan ole, ja Possu on aika herkkä näyttämään juminsa, joten pääsääntöisesti elän ajatuksessa että koirani ovat nyt terveitä, tai ainakin terveehköjä. Paranemaan päin.

Nyt olen alkanut järkeistää päätöntä tokotreeniäni (olen taas valahtanut siihen suunnittelemattomaan treenaamiseen jonka myötä teen joka treenissä samat asiat, aina). Kävin läpi sekä EVL:n että voittajaluokan liike liikkeeltä, jaoin ne osiin, ja merkkasin itselleni missä osissa on koirillani eniten petrattavaa. Josko päästäisiin taas määrästä laatuun.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Volbeat: For Evigt

Possu kävi viikko sitten jälkikokeessa Kokkolassa.

Päivä alkoi jäljellä, jota jännitin ihan hulluna. Keli oli hyvä, maastot oli hyvät, kaikki jäisi Possusta kiinni. Janalla se jäi haistelemaan jotain mätästä niin että jouduin komentamaan sen jatkamaan, minkä jälkeen jatkoi töitä hienosti, nosti jäljen hyvin ja lähti ajamaan. Taidettiin saada 36 pistettä? Eksyttiin kuitenkin kohta ensimmäisen kulman jälkeen polunylityksessä kun Possu lähti seuraamaan polkua, ja harhailtiin metsässä aika X ennen kuin löysin takaisin tielle. Vein koiran takaisin janalle, ja aloitettiin uudestaan, ja Possu lähti taas nätisti ajamaan ja eksyi samaan polunylitykseen ekan kulman jälkeen - enkä mä tyhmä tajunnut että oisin vaan voinut laittaa koiran yli siitä polusta että hei, se jälki jatkuu tässä. Ehkä siitä oli joku kävellyt, kun niin vahvasti se koiran mukanaan vei, mutta ei auta. En ole myöskään treenannut harhajälkiä, polunylityksiä, enkä jälkiä joissa kepit ovat niin harvassa kuin kakkosluokan jäljessä, että ihan vain ja ainoastaan oma mokani. Kaksi keppiä löysin jäljeltä, Possu ei niitä jostain syystä nostanut.

Tehtiin sitten vielä hieno esineruutu, 29 pistettä, ja tottis jossa päätin koulutuksellisista syistä marmattaa koiralle seuruussa ja eteenmenossa saaden ne puutteellisiksi (eteenmeno meni kokonaan nollille, seuruusta en ole varma). Hyppynoudossa kiersi hypyn takaisinpäin. SILTI tyydyttävä, 74 pistettä. Aika Possu.

Sunnuntaina käytiin tekemässä tokoa ja tottista, ja maanantaina lisää tottista sekä jäljen korjaussarja. Otettiin vieraanhajuinen jälki jolla oli useita polunylityksiä, ja Possu hoiti ne ihan kunnialla, se ei kertaakaan edes meinannut lähteä polun vietäväksi. Kaksi keppiä viidestä siltä kuitenkin jäi, joten keppimotivaatiolle on tehtävä jotain. Possu ajoi myös ekan terävän kulmansa, ja selviytyi siitä kunnialla. Tämän jälkeen tehtiin vielä vähän esineruutua, viestiä ja tokon koetreenit.

Tiistaina Possu ja Stefa menivät osteopaattiseen rankakäsittelyyn tuomittaviksi. Tuomittaviksi, koska olivat ilmeisesti ihan risoja kumpikin. Olin huomannut että Possu kirputtelee selkäänsä, joten ajattelin siellä olevan jonkun pikkujumin, mutta tuomio oli pahempi: sillä oli jäänyt (vähän suodatusta sitten tätä lukiessa koska en ymmärtänyt kuulemastani juuri mitään) pennuista hormonaalisia muutoksia, ja lantionikamissa oli oireita tulehduksesta? Ehkä. Näin ymmärsin. Joka tapauksessa pennuista oli jäänyt jotain, ja nyt oon treenannut liikaa ja liian kovaa. Upsis. Harmittaa. Viikko totaalilepoa, toinen viikko kevyttä liikuntaa, muutama kerta laserhoitoa ja sitten uusi käsittely. Ai kun kiva. Se meidän koehaaveista tältä syksyltä sitten. Possu oli vieläpä ollut niin hyvä treeneissä, että ajattelin ihan tosissani että se saisi lauantain viestikokeesta ykkösen kolmosluokasta. No. Jäänee ensi vuoteen sitten.

Stefasta saatiin vielä pahempi diagnoosi. Se ei antanut käsitellä alaselkäänsä kunnolla, joten seuraavana vuorossa on selkäkuvat.. Niihin mennään varmaan ensi viikolla. Stefa ei kuitenkaan ole oireillut kotona mitenkään, päin vastoin se on hyvinkin reipas ja vikkelä, venyttelee selkänsä kokonaan, ei arastele, ei oireile. Otetaan ne selkäkuvat nyt kuitenkin, vaikka toivottavasti kyseessä oli esimerkiksi liian lyhyt käsittelyväli, ja paikat siitä vielä kipeinä. En tiedä, en ole asiantuntija. Stefa ei kuitenkaan saanut treenikieltoa, joten se on treenaillut normaalisti. Hakua ja tokoa. Tottista aletaan hinkata jatkossa enemmän, koska jos selästä ei mitään löydy, mennään vielä hakukokeisiin tänä syksynä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sandra: Maria Magdalena

Jälkikokeen jälkeen me treenattiin viestiä. (Ja hakua ja tokoa ja tottista ja Ihan Hulluna esineruutua.) Ja mentiin sitten taas kokeisiin seuraavan viikon lauantaina.

Koe oli Kangasalla, ja se oli Possun eka kakkosluokan koe! Kakkosluokan tottista treenattiin huima viikko tuon jälkikokeen jälkeen, mutta eipä siinä onneksi muuta uutta ole kuin liikkeestä seisominen ja painavampi noutokapula. Kolmosluokan tottista tulikin tehtyä silloin ennen PK SM:iä, mutta kakkosta ei.

Koe kuitenkin alkoi juurikin tottiksella, niin saatiin se hermostuttavin osa pois alta. Kävi ihan mieletön tuuri ja arvoin meille suoritusnumeron yksi, eli ekana suorittamassa tottiksessa ja ekana juoksuun viestillä!!! Se oli se iso asia, koska mieleen muistuu vieläkin se viimevuotinen koe jossa edellinen koira oli jäänyt taipaleelle odottelemaan.

Joka tapauksessa. Seuruussa Possu oli oma sikamainen itsensä. Olin tehnyt sille paljon (niin paljon kuin viikossa ehtii) treeniä jossa palkkaan sen ekan suoran päässä tai kohta käännöksen jälkeen, koska huomasin jälkikokeessa että Possua lakkasi vähän kiinnostamasta niillä paikkeilla. Nyt se pitikin kontaktin suht kivasti. Henkilöryhmässä se kävi vähän moikkaamassa väkeä, mutta ryhmä olikin TOSI tiheässä, väliä oli noin puolitoista metriä. Saatiin tästä hyvä!

Liikkeestä istumisessa Posanderi vähän edisti, ja tuomarin mukaan ennakoi käskyä. Itse en huomannut vaikka näin koko ajan koiran siinä metrin liian edessä :D Tästä hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, seuruu semmosta hirveetä, tuli vinoon eteen. Hyvä.

Seisominen erinomainen! Vaikka seuruu oli ihan normaalia, muttei sit varmaan näkynyt niin kauas :D

Nouto erittäin hyvä. Nosti hitaasti? Ja mä rytmitin käskyt huonosti.

Hyppynoudossa heitin eka miten sattuu. Tuomari kysyi uusinko ja päätin uusia. Toinen heitto oli suora mutta liian lähellä, lähetin silti. Koski mennessä esteeseen, kiersi takaisintullessa kun ei saanut riittävästi vauhtia. Rytmitin käskyt väärin. Puutteellinen.

Estenouto.. Possu kiipesi hienosti yhteen suuntaan, nouti hyvin, ja KIERSI HYPYN KAUTTA. Katsoin videolta jälkeenpäin, kapula oli ihan suorassa, se vaan päätti että nyt tehdään se hyppy joka jäi tekemättä. Puutteellinen. Ihan tyhmästä jutusta kumpikin estenouto puutteelliseksi..

Eteenlähetys. Mietin viimeksi mitähän me tehtäisiin jos joskus oltaisiin ensin suorittamassa ja nyt se sitten näkyi :D Possu oli jo aiemmin katsellut paikallaolon merkkejä kiinnostuneina (isot valkoiset muoviviritelmät), näyttivät varmaan jalkapalloilta. Sinkosi sitten eteenlähetyksessä sinne, ja pysäytin ennen tuomarin lupaa ettei pääse tötsille asti. Jäi seisomaan käskyllä ja vaati toisen maahanmenoon. Puutteellinen.

Paikallaolo tyypillinen, erinomainen.

Hikiset 74 pistettä. Hienosti raavittu kasaan näinkin hölmöllä suorituksella :D Possulla oli kaikin puolin oikein possuilupäivä, arvostelua kuunnellessa se heitti selälleen kieriskelemään. Pöljä piski.

Sitten maastoon. Teoriassa ei huolestuttanut Possun juokseminen, Possu on hyvä. Se on varma ja tasainen, ja sillä ei ole ollut yhtään huonoa treeniä viime kokeen jälkeen. Käytännössä kuitenkin huolestutti, koska eihän nää mitään koneita ole. Mutta mikäs siinä sen kummemmin, seuruutukset lähtöpaikkaan oli mun päässä hirveitä ja niistä lähtikin piste pois. Myöhästyin ekasta lähetyksestä kun hinkkasin sitä seuruuta... Ihan typerä virhe taas. Juoksi kuitenkin hyvin. A-asemalta C-asemalle juoksi runsaat neljä minuuttia, kyllä kylmäsi. Maasto oli toki hankala, ja toisena juossut bc juoksi suunnilleen saman ajan, joten kyllä se vaan maasto tekee pienelle koiralle. Vikkelä malinois juoksi vaan puolet tuosta ajasta.. Takaisin päin Possu juoksi sitten jo taas vikkelämmin. Joka tapauksessa Possu oli selvästi hitaampi kuin toinen kakkosluokan koira. Piste lähti siis nopeudesta, mutta sitäkään ei olisi menetetty jos en olisi hidastellut lähetyksissä, t. tuomari :D Kiva tietää. Onneksi se oli vain piste.
Vikana sitten vielä esineruutu. Tätä hinkattiin, kun jälkikokeessa ei löytynyt yhtään esinettä. Siitä huolimatta tämä oli the huonoin esineruutu ikinä :D Possu lähti ruutuun sillai syvään huokaisten "ootko tosissas", laahustus laahustus. Se oikeasti käveli. Löysi se silti kaksi esinettä. Onneksi ne ei  olleet kamalan syvällä :D Tästä 27 pistettä, työskentely arvatenkin tyydyttäväksi.

Mutta olihan se VK2 silti, 194 maasto, 74 tottis. Eikä ees jääty kuin pari hassua pistettä ykköstuloksesta, taaskaan. Nyt vähän pohditaan mentäisiinkö vielä kolmosen kokeeseen. Ainoa syyhän sinne olisi mennä ykköstuloksen perässä niin saisi ensi kesänä valionarvon, mutta aika paljon pitää hinkata tottista ja esineruutua ennen kuin on toivetta ykkösestä. Mietitään vielä..

Ja jos joku harkitsee tuota Kangasalan 1 ja 2 -luokkien koetta joka on anottu lokakuulle, menkää! Maasto oli kiva, erilainen kuin mitä ollaan täällä aakeella treenattu, mutta ei liian vaikea. Ja Possuhan on juossut sen teille tasaseks nyt! Järjestelyt oli hyvät ja porukka hauskaa! Jos he löytää sille alueelle 500 metriä jatkoa ja anoo mukaan myös kolmosen me luvataan lähteä :D
Palkinnot oli komeet, pokaali JA pinssi JA tavarapalkinto.
Stefa sai lohdutuspalkinnon!
Ja sunnuntainahan Stefa oli sitten hakukokeessa. Se ei mennyt yhtä muikeasti, vaikka arvoin taas numeron jolla aloitettiin tottis. Olen tosiaan parannellut Stefan seuruuta nyt, ja koitin saada sen sen verran matalaan vireeseen ettei keulisi ihan metriä. Pieleen meni, koira oli niin matalalla että ahdistui jo seuruuseen lähdettäessä kun tiesi että kohta ammutaan. Keskeytin heti ekan suoran jälkeen kun Stefa koitti pariin kertaan lähteä kentältä lätkimään. Riehutin sen kunnolla ja tehtiin vielä maahanmeno ja luoksetulo (jonka seuruussa jäi taas surullisena seisomaan että hän ei halua tehdä) ja siitä vähän vapautuneena tehtiin vielä tasamaannouto ja hyvin avustettu a-estenouto, sekä superhieno eteenmeno. No, eipä ne meidän pisteet olisi muutenkaan riittäneet, kun avustettunakin a-este meni vaan menosuuntaan, mutta oishan se silti ehkä kiva ollut tehdä se tottis loppuun, mutta minkäs tekee kun on tyhmä eikä ota laukaustenkestoa vireenhallinnassa huomioon. Onpahan tavoitteita ensi kesälle..

Tehtiin sitten vielä esineruutu, jossa Stefa loisti, toi minulle jääkiekon, kengän ja 30 pistettä. Hakumaastossakin se oli oma iloinen itsensä. Vähän jännäsin näkyisikö sen sairastelusta jälkeä, mutta siellä se posotti menemään koko 200 metriä radan. Ilmaisussa tuli yllättäviä ongelmia, sillä Stefa ei ilmaissut ensimmäistä maalimiestä lainkaan, vaikka siellä kävikin. Toisella maalimiehellä kävi kahdesti ennen kuin otti rullan, viimeisellä kolmasti. Tuomari kuitenkin tykkäsi Stefasta kovin, ja saatiin jopa 116 pistettä näistä kahdesta maalimiehestä.

Koejärjestelyt olivat Kankaanpäässä jälleen erinomaiset, ei ihme että sinne on aina tunkua. Mennään ensi vuonnakin, jos vaan mahdutaan!

Tiistaina otettiin heti korjaussarja hakutreeneissä. Laitoin heti ensimmäisen maalimiehen makaamaan selälleen X-asentoon kuten kokeessa. Ei tuonut rullaa. Toinen maalimies seisoi. Ei tuonut rullaa. Yksi suorapalkka, ja viimeisenä ihan normaali kyljellään lojuva maalimies - ei tuonut rullaa :D Se on rikki nyt. Ilmaisut on olleet meillä niin mainioita ja olen ollut niistä niin ylpeä, ja nyt se rulla sitten vaan lakkasi nousemasta. Mutta eiköhän se sitten taas siitä, kun otan huomioon että maalimiehet voi välillä vaikka seistä päällään sen tavallisen kylkiasennon sijaan. Onnea meidän maalimiehille.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Hank Solo: Söpö

Possuhan on ajanut pari hassua jälkeä pentujen jälkeen. Niin ajattelin sitten viedä sen jälkikokeeseen. Tarkoituksena oli viedä viime viikolla Hämeenkyröön, mutta eihän sinne tietenkään mahtunut vaikka soitin yli sata kertaa. Niin iski sitten joku mielenhäiriö, kun Facebookin Äkkilähtö-ryhmässä kerrottiin Kajaanin kokeessa olevan tilaa.

Niin lähdettiin sitten Kajaaniin.

Seinäjoelta ajaa Kajaaniin noin neljä ja puoli tuntia, jos joku miettii.

Eksyttyäni ensin Kajaanin keskustaan (navigaattorini tykkää tehdä sellaisia jekkuja että vie minut sokkeloisimpaan mahdolliseen paikkaan ja tilttaa) löysin kentän ja paikallisen kenneltyttöni. Koe alkoi tottiksella, ja arvoin meille numeron 4. Toinen pari, ensimmäisenä paikkiksessa. Kyllä kummastun jos joku kerta ollaankin ensin suorittamassa, koska olen koetreeneissäkin pistänyt Possun ensin makaamaan kun kuvittelen sen vaikeammaksi tilanteeksi. Possuhan totta kai makasi hyvin, koska se on Possu. Jäi X-asentoon makaamaan, ja oli X-asennossa koko toisen koiran suorituksen ajan. Tästä saatiin erinomainen.

Yksilöihin lähdettäessä Possu lähti kivasti. Piti paikkansa laukausten ajan, mutta pitkän seuruusuoran päässä alkoi haahuilla. Annoin noin miljoona hyvin hiljaista lisäkäskyä, mutta Possu korjasi itsensä juoksu- ja hitaaseen osuuteen tultaessa. Oli se paljon nihkeämpi kuin viimeksi, mutta olenkin tehnyt seuruuta hävettävän vähän. Henkilöryhmään mennessä Possu lähti myös käsistä, mutta korjasi onneksi itsensä. Tästä tyydyttävä.

Istumisessa ei ongelmaa, erinomainen. Maahanmenossa ja luoksetulossa TODELLA vino loppuasento :D Erittäin hyvä. Tasamaannouto parasta Possua, erinomainen. Mutta hyppynoudossapa kävikin hupsusti, Possendahl kolautti päin pressuestettä mennessä ja este kaatui, mikä ei pikkukoiraa hidastanut vaan se nappasi kapulan ja hyppäsi kaatuneen esteen vielä takaisinkin päin. Tästä saatiin tyydyttävä?! Kysyin tuomarilta liikkeen jälkeen pitääkö uusia kun ei pysty takaisinhyppyä arvostelemaan, mutta sanoi ettei tarvitse. No, en valita vaikken olisi itse antanut puutteellista parempaa :D Estenoudossa Possu kiersi mennessä, takaisintullessa annoin lisäkäskyn ja kiipesi esteen yli. Tästä puutteellinen. Eteenmenossa Possu pysähtyi maahan-käskyllä seisomaan ja vaati toisen käskyn maahanmenoon - jälleen oma mokani liian vähällä treenillä, ei olla tehty tätä kertaakaan sitten viestikokeen. Olisiko noussut vielä seisomaankin ennen kuin sen vierelle pääsin ja käskin lisäkäskyllä maahan, arvosana kuitenkin erittäin hyvä. Kokonaispisteet 84, ja sehän riittää! Luulin että ei millään kun hyppyeste kaatui ja tuli muutenkin sekoiltua, mutta noin vaan.

Sitten tehtiinkin esineet. Mentiin niihin ihan suoraan tottiskentältä, jos oisin fiksu oisin antanut koiran vaikka lepäillä hetken, mutta näh. Esineet menikin sitten ihan penkin alle, Possu oli hirveällä raivolla menossa, käveli kirjaimellisesti takajaloillaan esineruutuun. Lähetin sen etsimään ja se meni innolla, löysi ehkä ekan esineen aika pian, mutta kun tuli pöpeliköstä sillä ei sitä ollutkaan..? Tuomari sanoi jälkeenpäin että katsoi koiran lähteneen esine suussa mutta pudottaneen sen. Possu merkkasi kaikki kolme esinettä, mutta ei vaan lähtenyt tuomaan - nyt on helppo jälkiviisastella että olisinpa antanut jonkun lisäkäskyn kun näin että koira merkkaa. Mutta ei. Siellä se sitten hortoili koko viisiminuuttisen, eikä lopult halunnut oikein ruutuun edes mennäkään. Ei ihme. Fiksuna vielä vähän marmatin sille että menes nyt - niin kuin se olisi mitään auttanut. Esineistä siis 0, ja kovat paineet jäljelle.

Olin aivan kauhuissani jäljelle lähtiessä. Arvoin vielä alokasluokan viimeisen jäljen, ja kisakaverit pelottelivat että kai otit otsalampun mukaan, ilta kun alkoi jo vähän hämärtää. Selvisin ihmeen kaupalla janani luo elossa (onnistuin tekemään hirveän kriisin jo autoletkassa siirtymisestä kun piti osata jäädä jonon viimeisenä oikeaan kohtaan odottamaan tuomaria) mutta onnekkaasti toisella puolella tietä olevalle janalle oli menossa hurjan fiksu ja mukava kakkosluokan koirakko, joka sai minut hengittämään ja edes vähän rauhoittumaan - sitten kyllä kun tuomari lopulta saapui paikalle menin niin tolaltani että nappasin Possun autosta ja kiisin janalle edes pissattamatta sitä välissä - janallehan se sitten pissi :D

Jana oli pelottanut minua kaikkein eniten, ja onnistuinkin sen sitten sössimään ihan huolella. Lähetin Possun huonosti, se lähti tosi hitaasti (johtuisikohan esineruutufiaskosta) kävelemään janaa eteenpäin. Hermostuin itse ja lähetin sen uudelleen parin metrin päästä. Liina sotkeutui puuhun, ja koska mulla on liinana vanha pyykkinaru jonka olen solminut kahdesta palasta, se solmukohta takertui siihen puuhun oikein kunnolla.. Possu lähti takajäljelle, tuomari kutsui meidät takaisin ja lähetin Possun vain janaa eteenpäin enkä kääntänyt sitä oikeaan suuntaan. Sitten se lähti samalle takajäljelle hetkeä myöhemmin ja odotin jo josko kohta meidät kutsutaan pois janalta pelleilemästä ja hylätään koko jälki. Mutta noin vaan tajusin Possun sitten kääntää ja se lähti ajamaan jälkeä. Tosi nätisti! Hämmennyin kuinka nätisti, vaikka ainoa ohje jäljelle oli luottaa koiraan, se kyllä osaa asiansa.

Kun janalta oltiin selvitty sainkin vaellella hengittämättä metsässä. Ensimmäinen keppi nousi nopsaan, toinenkin heti perään. Ihan hämmästyin että ei ne nyt näin tiheässä voi olla! Sitten Possu alkoi jotain sekoilla, mutta tajusin onneksi että tämähän on nyt suora kulma, ja annoin Possun jatkaa eteenpäin. Sitten ajattelin että kolmas keppi jo jäi, kun seuraava keppi tuli. Sitten päädyttiin johonkin risupöpelikköön ja olin että ei hel.. ei ykkösluokan jälki tämmäisessä voi mennä, ollaan ihan hukassa! Mutta Possu vaan jäljesti. Ja sitten nousi taas keppi! Ja sitten Possu lopetti jäljestämisen. Jaha, se oli sitten tässä, mietin. Kaksi keppiä on jäänyt ja olen keskellä metsää enkä osaa pois. Possu näki superpelottavan kannon jolle mörköili iltahämärässä (minun kolmevuotias koirani mörköili..), joten minun oli marssittava pois jäljeltä ja mentävä näyttämään että katso nyt, se on kanto. Niinpäs onkin, sanoi Possu. Sitten se haistatti minulle ja alkoi pyöriskellä ympäriinsä ja olin sillai selvä, kannatti ajaa Kajaaniin asti. Vein sitä takaisin päin niille main mistä edellinen keppi oli noussut, ja Possu lähti yhtäkkiä ihan yllättävään suuntaan - ja sitten tajusin että sehän oli taas jäljellä. Ja sitten nousi keppi! Viides keppi, jälki jatkuikin vielä! Possu lähti jälkeä eteenpäin, juosten, ja sain mennä hirveää kyytiä pysyäkseni sen perässä. Possuhan jäljestää aina rauhallisesti kävelleen, ja nyt se meni välillä laukkaa nenä maassa. JA SITTEN SE NOSTI KUUDENNEN KEPIN JA ALOIN HUUTAA ETTÄ HYVÄNEN AIKA POSSU ONKO SE MUKA JO KUUDES KEPPI AAAAAAA!!! Ja niin se oli, päässä ruksi josta päättelin että sen täytyy olla the kuudes keppi. Ja läheisessä puussa oli valkoinen kreppi merkkaamassa että tulkaa nyt pois sieltä metsästä sekoilemasta, me kaikki hävetään teitä.

Hirveetä kyytiä autolle, supertaitava Possu autoon palkkaamatta, ja kaasu pohjassa keppien luovutuspaikalle. Että eihän meidän aika riitä, me ollaan oltu täällä ainakin kaksi tuntia ja on ihan pimeääkin jo. Luovutin kepit. Ja aika ilmeisesti riitti. Ihan paniikissa kysyin keppien vastaanottajalta voiko olla että saatiin janalta alle 20 pistettä ja jäätäisiin kuudesta kepistä huolimatta ilman tulosta. "Mene tuomarin luo, sillä se selviää." Ja niin minä menin. Tässä vaiheessa vilkaisin kelloa, ja se oli vasta puoli kahdeksan - seitsemän aikaan olivat ensimmäiset menneet jäljille, uskoakseni, ja me oltiin loppupäässä, joten oltiin harhailtu siellä jäljellä 5-10 minuuttia. Ja luulin että oltiin oltu siellä ikuisuus. Onnistuin ilmeisesti putoamaan johonkin aikamadonreikään.

Menin takaisin kentän laitaan, ja hiivin kauhuissani kanttiiniin jonka vieressä tuomari joi kahvia. Että paljonkohan me saatiin pisteitä janalta. Sihteeri selasi pikaiseen paperit "28." Riittääkö se tulokseen jos saatiin kuusi keppiä ja esineistä 0? "En nyt uskalla tarkistamatta luvata, mutta eiköhän se riitä." Ja sitten tuomari havahtui. "Tämähän on se jolle täytyy mainita puutteellisista varusteista." Ja sitten alkoi saarna :D Ja se kesti. Että minkään vanhan pyykkinarun kanssa ei jälkikokeeseen tulla, se takertuu puihin ja häiritsen koiran työskentelyä. Heti seuraavana päivänä ostamaan kunnon jälkikaapeli! Ja oletkos ikinä avannut sääntökirjaa, jos koira menee takajäljelle, käännät sen keskilinjalla ja annat ajaa. Ja kuljit ihan liian lähellä koiraa, sekin johtuu niistä puutteellisista varusteista, ei tarvitsisi olla niin lähellä jollei olisi puuhun takertuvaa pyykkinarua. Ja miten täytyy koiralle hattua nostaa kun työskentelee minun sekoiluista huolimatta. Ja sitten sama alusta. Painokkaammin. Kovemmalla äänellä. Ja minä vain nauroin. Ei pystynyt siinä vaiheessa kuin istumaan alas ja nauramaan. En pysty tunnetusti syömään mitään ennen kokeita, ja siinä, iltakahdeksan maissa alkoi vähän jo heikottaa. Joka paikkaan sattui, olin ilmeisesti rämpinyt aika tahtia metsässä Possun perässä. Ostin buffetin kiitollisena tyhjäksi ja menin palkkaamaan supertaitavaa koiraani.

Possu sai siis kuitenkin JK1-tuloksen 2-tuloksella. Maasto 158 ja tottis 84. Huh meitä.
JK1 Possu!
Stefastakin vähän raporttia. Käytiin maanantaina eläinlääkärissä viemässä pissanäyte ja ottamassa verinäyte. Tulokset tulivat eilen, ja Stefalla on maksa-arvot koholla. Tänä aamuna hain jonkun lääkkeen siihen sekä erikoisruuan.. Kohonneet maksa-arvot voivat viitata joko alkavaan vajaatoimintaan tai myrkytykseen (varmaan muuhunkin, mutta näitä todennäköisimpinä käytiin läpi). Toivon että se on myrkytys, jolloin kuukauden erikoisruoka- ja lääkekuuri saisi arvot takaisin normaaleiksi ja elämä palaisi uomiinsa. Myrkytys myös selittäisi vaisuuden alkamisen torstain ja perjantain välisenä yönä kuin katkaisijasta. Muttei minulla ole aavistustakaan mikä sen olisi voinut aiheuttaa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Apocalyptica: House of Chains

Ollaan tehty kaikenlaista, mutta tahdon nyt keskittyä Stefan hakuiluista kertomiseen. Keskiviikkoaamuna tokoiltiin ja käytiin pyörälenkillä, torstaiaamuna tokoiltiin ja Possu juoksi viestiä, illalla  Stefa hakuili ja Possu ajoi jälkeä, perjantaiaamuna Stefa taas hakuili, eilen oli tokokoe ja tänä aamuna Stefa hakuili.

Hakuilun suunta on ollut laskeva. Tiedostan että on tullut taas treenattua runsaasti - lyön Stefalle tähän pari lepopäivää ensi viikolle josko olisi siitä kiinni.

Torstaina Stefa hakuili mainiosti. Tehtiin pitkästä aikaa vähän ilmaisuita, sekä umpipiiloja, tyhjiä ja täysiä. Ekalla pistolla Stefa sai suorapalkan umpipiilosta, ja tokalla pistolla oli maalimies tyhjän umpipiilon sivussa, Stefa hienosti tarkisti piilon, jatkoi avomaalimiehelle ja lähti ilmaisemaan sen kummempia miettimättä. Toiselle puolelle umpipiilossa oleva maalimies. Vaan Stefapa palasikin pistolta ennen aikojaan, suussaan edelliseltä koiralta unohtunut narupallo :D Otin pallon pois, hienosti esine-etsitty ja reagoitu hajuun, ja lähetin uudelleen. Jatkoi hienosti yli pallonlöytöpaikasta, löysi maalimiehen, otti rullan ja ilmaisi. Loisto-Stefa. Väliin taas jokunen tyhjä, ja viimeinen maalimies avomaalimiehenä jolta myös ilmaisu, nyt niin että otin maalimiehellä vielä haltuunotonkin loppuun. Stefa oli aivan käsittämättömän hyvä, kaikki pistot olivat syviä ja suoria, ja maalimiehet löytyivät ongelmitta.

Perjantaiaamuna oli rataa 150 metriä, ja maalimiehiä kaksi joiden sijaintia en tiennyt. Stefa työskenteli erinomaisesti, se meni minne lähetin, kävi syvällä, teki hyviä pistoja - ja sitten oltiinkin jo takarajalla eikä maalimiehen maalimiestä ollut löytynyt. Mitä hittoa? Tarkistettiin radiopuhelimella toisen maalimiehen sijainti, ja pommitin (aivan todella pommitin) Stefaa sinne jotta se saisi palkan lopuksi. Pari pistoa piti tehdä, ja lähdin alueelle sen mukaan kunnes se lopulta löysi maalimiehen. Tosi masentava treeni, enkä voinut ymmärtää mistä tämä johtui. Stefa oli työskennellyt nätisti ja (mielestäni) tutkinut koko alueen - ensimmäinen maalimies oli ollut vasemmalla noin viidessäkympissä, ja oli kuullut Stefan rymistelevän lähellä. Toinen maalimies oli oikealla 125 metrissä, eikä Stefa ollut käynyt lähelläkään.. Joten ongelma saattoi olla minun huono pistotukseni kun en tiennyt maalimiesten sijainteja, tai sitten koiraa väsytti, ei huvittanut, olisiko jopa kipeä? Stefa ei ollut vinkunut alussa sen alueelle tullessani vaikka muuten olikin superenerginen, joten huolestutti.

Tänä aamuna ajattelin tehdä korjaussarjan. Toiseen etukulmaan motivointimaalimies ja suorapalkka, sitten sadan metrin alueelle toinen maalimies paikkaan jota en tiedä. Stefa työskenteli nyt alusta asti tosi huonosti, helpolle maalimiehelle piti lähettää kahdesti jotta meni riittävän syvälle. Teki lyhyitä pistoja, ei mennyt minne lähettelin. Aluetta jäi ihan tutkimattakin, ja niin oltiin taas alueen lopussa ilman maalimiestä. Lähdettiin pommittamaan vasemmalla 50 metrissä olevaa maalimiestä, ja Stefa ei löytänyt, ei sitten millään.. Ei tajuttu sanoa maalimiehelle että otetaankin suorapalkka eikä alkuun suunniteltua ilmaisua, joten lopulta kun Stefa löysi sen piti lähteä vielä ilmaisemaankin. Ja sitten kun mentiin ilmaisulle, se eksyi... Ihan uskomatonta, ei sille ole näytölläeksymisiäkään sattunut ties koska. Toki, otan tosi harvoin ilmaisuita, joten ei sekään mitään tarkoita.

Kiva miettiä mistä kiikastaa. Olin ajatellut että päästäisiin kokeisiin vielä tässä kuussa, mutta pahaltahan tämä näyttää. Nyt Stefalle on pari lepopäivää luvassa, huomenna vien varmuudeksi pissanäytteen eläinlääkäriin kun se on pissaillut tiheämpään (tai sitten vaan kuvittelen niin hermostuneena) ja ylihuomenna sillä onkin osteopaattinen rankakäsittely. Huoh. Surettaa. Takaraivossa kummittelee kuitenkin ajatus siitä olenko vain treenannut liikaa, olenko suunnitellut liian vaikeita treenejä, olenko vaatinut liikaa?

tiistai 6. syyskuuta 2016

Roxette: It Must Have Been Love

Eilen tehtiin vähän tokoa. Vähän, sillä meillä oli tokoryhmien aloituspalaveri, jonka jälkeen käytiin ennen yön pimeyttä tekemässä pikkutokoilut. Possun kanssa otettiin paljon paikallamakuun käskytyksiä, ja ekalla kierroksella mokailtuaan se alkoi tsempata ja erotteli hienosti milloin minä käskin ja milloin joku muu.

Posanderi teki sitten myös kaukokäskyjä, mitkä onnistuivat hienosti kun oli apuohjaaja palkkaamassa. Kokeessa se sitten varmaan etenee taas metrin kun on niin innoissaan, mutta ai että se oli nyt nätisti. En edes tiennyt että sillä on noin hyvä tekniikka - niin siinä käy kun ei ikinä treenaa. Posanderi teki myös metallihyppynoutoa ja voi hyvänen aika kun metallikapula oli sen mielestä ällöttävä. Pitää ottaa tehotreeniin keittiöön josko saataisiin lauantaina onnistumaan edes sinne päin. Hyppynoudonhan se osaa, mutta paha hypellä kun lonksauttaa metallikapulan takahampaiden varaan roikkumaan.

Sitten tuli hinkattua myös ruutua, piti ottaa yksi kokonainen toisto, mutta kas vain siitä ei tullut mitään. Joka kerta se pysähtyi ennen ruutunauhaa, joskin korjasi sitten kyllä itse ruutuun. Enkä voinut edes alkaa hinkata sillä sitä, koska paljon pahempi oli sen ennakointi ruudun lopussa..! Tehtiin noin sata toistoa niin että se aina vain lähti liikkurin käskyllä. Jos ei ekalla, toisella. Lopulta saatiin se onnistumaan, hyvänen aika. Ei toi ole yhtään koevalmis ja silti olen sen sinne viemässä. Hirmufiksua.

Stepuli teki seuruuta. Saatiin hirveästi kehuja siitä miten sen seuruu on parantunut. Ja niin se onkin! Aiemmin metrin edessä kulkenut Stefa on jopa lähes oikeassa paikassa! Jopa juostessa. Stefa seurasi ihan superisti, meinasin haljeta ylpeydestä. Sai se tehdä myös yhden ohjatun noudon ja ruudun tyhjäänlähetyksen - kumpikin aivan priimaa! Nyt kun sillä on yksi onnistunut treeni sen ei sitten tarvitse osata niitä enää kokeessa.

Mutta kieltämättä tuli sellainen olo että oisko nyt se aika tehdä Stefasta tokovalio, ja soittelinkin heti Kemiin josko eräskin Allan Aula tulisi tammikuussa omaan halliin tuomaroimaan - jos ei siellä onnistuta niin sitten kannattaa valioitumishaaveet unohtaa :D
Eräs silmätippoja nauttinut.
Tänään oli vuorossa jälkeä, esineruutua ja tottista. Possu oli aiemmin päivällä silmätarkissa(sama lisäripsi, terveet simmut), joten pelkäsin sen törmäilevän puihin, mutta ei se onneksi niin tehnyt, vähän siristeli vain. Esineruudun voisin kyllä laittaa silmälääkkeiden piikkiin, sillä se meni meiltä tänään ihan mönkään, mutta eihän kaikki aina voi onnistua. Meiltähän niin kaikki aina onnistuukin - never :D

Tehtiin kapeampi kaistale esineruuduksi - oiskohan se ollut 15-20 metriä leveä. Kaksi koiraa kävi eilen juoksemassa ruudun oikeasta reunasta yli, ja kolmantena laitoin sinne Stefan joka sekin juoksi saman laidan yli.. Ruudussa oli neljä esinettä, Stefa toi kohtuullisen kivuttomasti kaksi, mutta kun laitoin Possun tyhjäämään kaksi vikaa, ei meinannut mistään tulla mitään. Ensin se hortoili pitkin poikin yli oikean laidan, ja lopulta minun piti itse mennä ruutuun helpottaakseni sitä.. Yhdessä välissä Possu huiteli jo treenikavereitakin moikkaamaan kun alkoi saada niin tarpeekseen, mutta löysi sentään lopulta kummatkin esineet. Viimeisen kanssa kyllä säälitti, kun raukka käveli sen yli löytämättä sitä vaikka se oli ihan näkyvillä - mutta kun ei voinut auringonpaisteessa kaikkea nähdä! No, ehkä se oli muutenkin vähän juoksufiiliksellä ennemmin kuin esine-etsintä.

Possu teki kolme janaa, joista viimeinen jatkui vielä toisenkin kepin verran. Varsin nätisti se janat teki, lähti kaikilla vähän vinoon mutta korjasi aina takaisin janalle, jonkun takajäljen varmisti mutta kääntyi aina itse oikeaan suuntaan. Janat olivat kymmenisen metriä pitkiä, osa vähän runsaita - tulee kiire venyttää ne kolmeenkymmeneen kun ensi viikolla on koe..! Nätisti kuitenkin nosti kaikki jäljet ja ilmaisi kepit. Viimeisellä, joka jatkui kahden kepin verran, tyrin itse seuraamalla koiraa ihan häntäkarvoissa kiinni, ja kun Possu teki "hukan" ja jäi pyörimään jäljen päälle seisoin itse keskellä kadottamiskohtaa. Jäljentekijä sitten kertoi että siinä kohtaa oli kulma, jota Possu oli lähtenyt tarkistamaan (Possu usein pyörähtää kulman ympäri tarkistamassa, mutta enhän minä sitä tajunnut kun paniikissa mietin mitä täällä tapahtuu) ja minä sitten seisoin keskellä sitä kulmaa - hyvä minä! Mutta Posanderi ratkaisi tilanteen itse ja jäljesti nätisti viimeiselle kepille, vaikka itse olin ihan hukassa ja paniikissa. Pitäisi vissiin tehdä jälkiä useammin niin ettei minulla ole hajuakaan mihin ne jatkuvat.

Sitten vielä ne tottikset. Possulle otettiin seuruuseen ampumista. Tuli taas huomattua että fiksu treenikaveri on kullanarvoinen..! Toinen treenikaveri toivoi koiralleen ampumista, ja lupasin seuruuttaa Possua sen aikaa, että pääsen puuttumaan sen edistämiseen ammuttaessa. Mietin siinä sitten ääneen että voisin laittaa takapalkan, johon toinen kaveri kysyi auttaako se Possun edistämiseen. No eihän se auta, hienosti ajateltu minä. Tein sitten niin että annoin heti ammuttaessa lisäkäskyn saadakseni Possun pitämään paikkansa. Tämä toimi tosi hyvin, pitänee tehdä näitä enemmänkin.

Possu teki myös esteet, ne kun eivät viime kokeessa onnistuneet. Sekä hyppy että a menivät kerrasta oikein ilman apuja, loistokasta! Kun vielä kokeessakin toimisivat.

Stepanderi kuunteli myös pari laukausta. Se on kyllä ihan kamala pk-kentällä, se on ihan tohkeissaan ja pitelemätön, ja vähän ahdistunut että apua täällä ammutaan. Olin tarkkana etten tehnyt askeltakaan seuruuta eteenmenon suuntaan, koska olen kyllä hienosti hitsannut koirieni aivoihin eteenmenon suunnan johon on sitten kiva edistää. Stefa teki esteet, hyppynoudon 80 sentistä jossa kiersi takaisin päin mutten sitten puuttunut.. En voi siltä millään vaatia että se tekisi hyppynoudon kumpaankin suuntaan. A-estenoudossa se ensin karkasi kapulalle esteen ohi, mutta palautti kuitenkin esteen kautta. Otettiin toinen kerta niin että menin esteen viereen lähettämään, ja hienosti se humahti siitä yli sekä palautti. Pitäisi tehdä hirveästi toistoja a-esteellä jotta saataisiin se varmaksi, sitten voisi mennä kokeisiin.

Ja sitten tein loppuun sitä seuruutakin, tarkkana. Se pystyi vähän keskittymään kun oltiin tehty esteet pois alta, ja kun tein eri suuntaan kun eteenmeno ja olin tiukkana, se pysyi jopa lähes oikeassa  kohtaa. Vähän saatoin myös makupalalla imuttaa, mutta ainakin se reagoi makupalaan toisin kuin yleensä pk-kentällä. Ehkä sillekin jonkun tasan 70 pisteen tottiksen vielä saisi kasaan.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Green Day: Bang Bang

Börhimykset ovat tehneet yllättäen tokoa. Ensi viikolla on Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruustoko, johon päätin viedä Stefan - ja aika pienellä yllytyksellä sitten Possunkin. Stefan kanssa on ollut hauska tokoilla, ollaan taukoiltu koko kesä, mitä nyt hyvin vähän olen tehnyt seuruuta, ja Stefalla tuntuu palaset loksahdelleen. Seuruu on todella paljon nätimpää kuin aiemmin. Uusi liike onnistuu, jos pysäytän sen seisomaan ja se saa noutaa oikean puolen kapulan - se on paljon se! Liike onnistuu myös kumpaankin suuntaan ilman pysäytystä. Hyppy on ollut aiemmin supervaikea, mutta nyt ollaan pisteessä jossa se onnistuu jos Stefa saa ottaa vauhtia merkiltä asti, tai saa hypätä suoremmassa linjassa, eli oikean esteen. Vasemmalle esteelle se joutuu menemän vinompaa linjaa mikä ilmeisesti tekee hypystä vaikeampaa. Kuitenkaan tämä ei ole enää mahdotonta, kuten aiemmin!

Possun osaamisesta en tiedä mitään. Jäävät se osaa kun ne on pk-puolella. Seuruu on tosi rumaa, mikä ei ole pk-tottiksessa niin haitannut koska siellä toivottu seuruu onkin voimakkaampaa. Metallikapulaa Possu pitää rumasti, mutta pitää kuitenkin. Ja sitten en edes muista mitä muita liikkeitä koko luokassa on, joten onnea meille.

Sitten ollaan aloitettu Possun kanssa kuntoilu. Se on edelleen ihan lihakseton, ja juoksi varmaan viestituloksen pyhällä hengellä. Kävin sen kanssa pyöräilemässä tällä viikolla, ja oltiin sekä minä että koira aivan puhki mitättömän lyhyestä lenkistä. Toki silti pidemmästä kuin se kuusi minuuttia mitä viestikokeessa juostaan. Tänään otettiin uusi kierros, ja oli jo heti paljon helpompaa. Varmaan jatketaan pyöräilyä kolmisen kertaa viikossa tämä syksy, jos vaikka saataisiin Posanderiin paukkuja juosta edes se kakkosluokka vielä tänä vuonna. Pahasti vaan näyttää siltä että kokeita ei juuri ole tulossa, ja kiimakin Possulla iskee vielä johonkin väliin, joten ihan varmasti siihen jona olisi se syksyn ainoa viestikoe.

Tänään käytiin sitten hakutreeneissä Possun kanssa. Ekat haut sitten pentujen. Reteesti suunnittelin Possulle 150 metriä hakurataa, neljä maalimiestä ja muutama tyhjä pisto. Ja Possuhan ajoi. Toki se hortoilee menemään rumasti, mutta löytää aina kaikki. Ja menee syvälle! Se on kyllä niin helppo koira nykyään. Ei tullut turhaan tehtyä pohjia sataan lajiin kun se oli pentu. Possu oli niin taitava että ilmaisut jos saisi kuntoon, voisi lähteä kokeisiin.

Ilmaisujakin on toki tehty. Kahdesti tällä viikolla, ja huomenna taas. Eilen Possulla alkoi vähän jo raksuttaa, ja se alkoi tarjota rullan ottamista suuhunsa ennen näytölle lähetystä. Aiemmin olen suunnilleen tunkenut rullan sen suuhun jotta saisin näyttölähetyksen tehtyä, ja ajattelin että hyvänen aika eihän tästä tule mitään. Mutta ehkä tulee sitten kuitenkin.

Ennen tämän päivän hakutreenejä kävin vielä tallaamassa tytöille jäljet. Neljä tuntia vanhoina ne sitten ajettiin. Stefalla oli viisi keppiä, joista se, uskomatonta mutta totta, löysi kaikki viisi. Yhden kohdalla jouduin vähän auttamaan, kun se etsiskeli keppiä kovin, mutta päätti sitten että antaa olla ja jatkoi matkaa.. Hinasin sen liinasta takaisin ja pistin uudelleen siihen kohtaan, hetki meni ennen kuin keppi nousi, mutta nousi kuitenkin. Loput se (onneksi) löysi ilman apuani, koska ei ollut aavistustakaan missä mokomat olivat. Olen maailman hajamielisin jälkientallaaja.

Possulla oli neljä keppiä, ja aavistuksen liian pitkä jana. Janatreeniä Posanderi ennen kaikkea tarvitseekin ennen kuin on koevalmis. Otettuaan ensin takajäljen se lähti tosi nätisti ajamaan, voi miten tykkäänkin sen ajamistavasta! Possu jäljestää säntillisesti kävelyvauhtia nenä maassa jäljen päällä, jahkailematta silti turhia. Ja nostaa aina varmasti joka kepin! Kulman se tarkisti tänään juoksemalla ympyrän, ja palasi sitten heti takaisin jäljestyksen pariin. Possun kanssa on aivan superkiva ajaa jälkiä kun siihen voi luottaa! Janat vielä kuntoon ja se on sitten siinä.

Olenkin varannut sille jo pari jälkikoepaikkaa syksylle. On Virkku laulanut viime aikoina.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Ghost: Deus In Absentia

Lauantaina Possu kävi viestikokeessa.

"Onko täällä pentu kannustusjoukkona?"
Päivä alkoi esineruudulla, jossa Possu työskenteli just niin kuin on opetettu. Lähetin sen ruutuun ja sinnehän se sinkosi. Sivutuuli oli tosi kova, ja Possu työskenteli aika pitkään ruudun vasemmassa laidassa sekä ruudun ulkopuolella vasemmalla, oletan että tuuli toi sinne esineiden haut. Tuomari minulle aiheesta jo totesikin että se ei ole kyllä enää ruudussa, johon en ehtinyt edes vastata kun Possu jo itsenäisesti palasi ruutuun. Ja hetken päästä toikin vasemman laidan esineen, pienen kumirenkaan. Saatiin 27 pistettä, koska työskentely oli tyydyttävää kun koira ei ollut ohjattavissa. Ohjattava my ass, Possun ohjattavuushan ei millään tavalla näkynyt kun en sitä yrittänyt ohjata vaan annoin koiran tehdä työnsä. Mä kun ajattelen sillä tavalla että eiköhän se koira nenänsä kanssa ne esineet löydä todennäköisemmin kuin minä sieltä ruudun laidalta huitomalla. Mulla on aiempia huonoja kokemuksia tästä esineruudun tuomarista, ja joko hän muisti minut ja oli sen takia todella tyly, tai sitten vaan on perusluonteeltaan tympeä. Voi myös olla etten olisi ottanut koko tyyppiä niin pahasti ilman alkuasennettani.

No, 27 pistettä kuitenkin, ja koira tosiaan teki kuten opetettu. Olen tyytyväinen.

Seuraavana mentiin tottikseen. Possu oli ensin makuuvuorossa, ja jäi niin omituiseen X-asentoon että kauhuissani odotin koska se sieltä säntää perääni. Mutta eihän se ikinä paikallamakuusta lähde, ei nytkään. Suoritusvuoroon siirryttäessä Possu oli mukavan täpäkkä, se oli nähnyt suorittavan koiran eteenmenon ja pelkäsin sen olevan liiankin täpäkästi katoamassa horisonttiin. Se kuitenkin reagoi hyvin virittelyyni (suoristan treeniliivini) ja lähti tekemään reippaana tyttönä minun kanssani. Seuruu oli parasta Possua, eli käsittämättömän rumaa :D Laukauksissa lähti edistämään, mutta korjasi itsensä oikeaan (tai ehkei oikeaan mutta opetettuun) paikkaan. Ensimmäisestä täyskäännöksestä tuli saksalainen kun se edisti siinä vaiheessa niin paljon että totesin ettei tavalliseen käännökseen ole mahdollisuutta. Takaisin tullessa se oli korrektimpi, kuten yleensäkin. Saatiin seuruusta tyydyttävä, koska paikka saisi olla taaempana ja Possu haukkeli paloja reidestäni seuruun lomassa.

Istuminen oli erinomainen, vaikka annoin aika selkeän kroppa-avun (hitaampi askel vasemmalla jalalla). Makuu ja luoksetulo olivat myös erinomaisia. Samoin nouto, vaikka luovutus olisi mielestäni saanut olla vähän tiiviimpi. Hyppynoudossa heitin kapulan vinoon, pohdin korjaisinko heiton mutta päätin olla korjaamatta, ja se sitten kostautui, ja Possu juoksi suoraan kapulalle hyppäämättä kumpaankaan suuntaan. A-esteen se kiipesi yhteen suuntaan mutta kiipesi takaisin tullessa. Olen ihan tyytyväinen että tajusi kiertää, eikä tipahtanut kuten SM:issä. Kunto ei varmaan vielä kestä mennä kumpaankin suuntaan tottiksen jälkeen.

Eteenmenossa Possu teki jännittävän virheen ja nousi ylös kun lähdin sitä kohti. Ihan oma mokani, palkkaan sen aina joko suoraan eteenmenosta, tai juoksen viskaamaan sille palkan pysäytyksen jälkeen. Palkallehan se siitä oli sitten lähdöstä, kun yllättäen koitinkin tehdä liikkeen kokonaisena. Pitäisi vissiin opetella. Tottiksesta saatiin yhteensä 72 pistettä, ja sehän riittää! Se oli myös parempi kuin mitä Stefa ekasta hakukokeestaan sai.

Viestimaasto oli mukava, mäkisempi kuin mihin Pohjanmaalla ollaan totuttu, ja sisälsi kaksi hiekkatien ylitystä. Hikoilutti, ei me olla ikinä hiekkatien ylityksiä harjoiteltu! Polunylityksiäkin vain pari hassua kertaa, ja niitäkin oli tosi monta. Myös isoja ojia oli muutama, mutta ojia ollaan harjoiteltu. Maasto oli kuitenkin selkeää ja aluskasvillisuus niukkaa, hyvää juosta siis.

Possu lähtee A-pisteeltä. C Maria Orenius
Viestiosuuteen arvoin taas viimeisen vuoron. Jännitti, koska meitä edellä lähtevä koira oli ensimmäisessä viestikokeessaan, joten takeita juoksemisesta ei ollut. Se sitten palasikin matkalta juuri kun Possulle huudettiin minuutti, ja minun piti lähteä seuruuttamaan sitä lähtöpaikkaan. Onni onnettomuudessa että palasi silloin eikä vaikuttanut meidän suoritukseen!

Possu oli ihan täpinässä. Kun lähdettiin A-pisteeltä B-pisteelle ajattelin ettei tästä tule mitään, kun Possu lähti nätisti mukaani enkä joutunut raahaamaan sitä takaperin kuten treeneissä. Ennen lähettämistä se oli kuitenkin niin lähdössä, että päätin viedä sen hihnassa lähetyspaikkaan. Vien sen aina treeneissä vapaana seuraten, mutta nyt en uskaltanut ottaa riskiä karkaamiseen. Sainkin pidellä hihnasta täysiä vastaan, kun viestisika kauhoi kohti lähtöä. Hyvin se silti malttoi odottaa vaaditut 30 sekuntia, ja vemmelsi hurjana menemään heti luvan saatuaan. Ja raportoitiinkin kohta perille A-pisteellä.

A-pisteeltä kuuluikin sitten kummia. Possun ajasta vähennettäisiin 30 sekuntia. A-pisteelle ei ollut saatu tietoa meitä edeltävän koiran paluusta, ja tuomari ei päästänyt Villeä koiran vastaanottamisalueelle kun edellinenkin koira oli yhä matkalla. Possu olikin sitten pörheltänyt mäkeä alas, ja muut kisaajat olivat huikanneet Villeä vastaanottamaan koiraansa - ja Ville kiireessä vastaanottopaikkaan rientäessään oli lentänyt turvalleen. Possulla oli kuulemma ollut vähän hankaluuksia löytää rähmällään makaava Ville ihmisjoukosta, mutta löysi kuin löysikin, ja Ville sai koiran kiinni ja lapun tuomarille. En muista tarkkaa aikaa, mutta se oli suunnilleen 2.40 paikkeilla, josta sitten vähennettiin se 30 sekuntia koska Possun kytkeminen oli hidastunut rähmällään maassa makaavan ohjaajan takia, joka taasen oli rähmällään maassa koska tuomari virheellisesti ei ollut päästänyt häntä vastaanottopaikkaan.. No, kuitenkin. Vahinkoa ei sattunut, eikä tuolla vähennykselläkään niin väliä kun Possu oli luokkansa ainoa juokseva koira, joten ainoa aikapisterajoitus oli juosta alle 15 minuutin :D (vai paljonko ykkösluokassa maksimiaika onkaan, ei voi muistaa.)

Kyllä hikoilutti odotella C-pisteellä Possua toiselta taipaleelta. Ville oli vienyt sen taas hihnassa lähetykseen, kun Possun jalat suorastaan kuopivat lähtöpaikalla. Ja vauhdilla se oli lähtenyt, ja vauhdilla se C-pisteeseen saapuikin - joskin välillä oli tapahtunut jotain kovinkin vauhditonta matkan kestäessä tasan 4 minuuttia. Possu oli myös litimärkä, joten ilmeisesti se oli pysähtynyt uiskentelemaan. Aiheesta varmasti, keli kun oli lämmin. Kuntotreeniä edessä jotta jatkossa jaksetaan juosta koko matka ilman viilennystaukoja.

Viestistä saatiin 167 pistettä, kolmen pisteen vähennys arvatenkin lähetyspaikalle kiskomisesta. Yhteispisteet 266, eli neljä pistettä alle ykköstuloksen rajan. VK1 joka tapauksessa, ja matkalippu kakkosluokkaan. Parannettavaa jäi kaikkeen (paitsi siihen esineruutuun :D ) joten treenit vaan kovenee tästä eteenpäin.
Kaikkensa antanut Possu C-pisteellä.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Red Hot Chili Peppers: Dark Necessities

Maanantaina käytiin tekemässä jäljelle korjaussarja. Posan kanssa tehtiin pari janaa. Nätisti se ne nosti, vaikkei olla ennen taidettu niitä treenatakaan. Itsellä oli opettelemista lähettämisen kanssa. Pidempi jana taisi olla kymmenestä metristä, eli jokunen treeni on vielä ennen kokeita tehtävä.

Stefa ajoi huonommin viimeksi, joten nyt lähestyin asiaa yllättävästä näkökulmasta (oikeasti sain neuvoja kaverilta) ja tein vanhemman ja vaikeamman jäljen joka vaatii keskittymistä. Jälki oli vain 250 metriä pitkä (sanoi Sportstracker) vaikka metsässä sen harhailtuani oisin vannonut vaikka kuinka paljon pidemmäks :D Keppejä oli kolme, ikää kaksi tuntia. Stefalla meni hetki päästä jäljen alkuun, mutta päästyään vauhtiin se pysyi kohtuullisesti jäljellä ja eka keppi löytyi. Jatkoi matkaa käyden ajoittaisilla harhoilla mutta pysyen kuitenkin asiassa, mutta toinen keppi jäi kuitenkin löytymättä.. Hassua sinänsä, koska jäljesti siitä melkein yli ja löysin kepin itse. Heti kepin jälkeen se päätyi pidemmälle harhalle, mutta löysi jäljen ja viimeisen kepin kunnialla. Jäljelle oli laitettu varakeppi parikymmentä metriä viimeisen kepin jälkeen siltä varalta että ajaa taas yli, mutta sitä ei tällä kertaa tarvittu. Hirveästi Stefa pyyteli apuja minulta, ja jouduin sitä kannustamaan ja antamaan uusia "jälki" -kehotuksia. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen että paras lääke on vain ajaa niitä jälkiä, tämäkin oli kuitenkin vasta kolmas tälle vuodelle.

Kumpikin koira sai vieraan talloman jäljen vieraan hajuisilla kepeillä, jee. Stefan alkuharhailussa epäilin että syynä saattoi olla juurikin vieras talloja, mutta Possu ei tehnyt mitään eroa minun tai muiden tallomien jälkien välille.

Maanantaina tehtiin myös esineruudut. Possu ei ollut yhtä loistelias kuin sunnuntaina, vaan palasi pari kertaa ruudusta uudelleen lähetettäväksi. Ruutu oli kooltaan kapea kaistale, mutta alussa oli runsaasti vaikeakulkuista ja haisevaa suopursua, ja esineet olivat ihan takalaidalla. Kun Posa pääsi vauhtiin se nouti hienosti takalaidalta kummankin esineen.

Stefalle tehtiin näköavuilla hetsaukset, eli kaveri vei esineen Stefan katsellessa. Palo oli kova, ja se syöksyi (kerrankin) pitkälle, mutta luulin että se paikansi jo esinettä ja huikkasin "hyvä" mikä sai sen palaamaan bumerangina takaisin.. Sitten olikin taas vaikeampi saada se etenemään takarajalle asti jatkamaan etsimistä. Stefalle pitäisi varmaan tehdä paljon näitä hetsauksia jotka saavat sen etenemään, ja minun pitäisi antaa sen työskennellä rauhassa. Se on niin herkkä minun ohjaukselleni.

Posa B-pisteellä ennen ekaa matkaa.
Tänään oli Possun viestipäivä. Piti tehdä sille 500+300 metrin viesti, mutta käytiin testaamassa uudet maastot ja törmäsin varsin leveään ojaan, joten matka jäi sitten vain 500+100. Ennen koetta täytyy käydä tekemässä vielä koemittainen, ja sen jälkeen lyhyet motivaatioviestit.

Posa juoksi ihan hulluna. Se käveli koko etenemän suunnilleen takaperin kun oli niin liekeissä. Hiljaa sentään ymmärsi olla, vaikka autosta otettaessa lauleskelikin. B-pisteellä se oli haastavaa seuruuttaa lähetykseen kun se oli koko ajan sinkoamassa. Lähetyksellä se lähtikin sitten kuin tykinkuula ja napsahti A-pisteelle hetkessä. Toki, tämähän olikin vasta toinen viestitreeni pentuloman jälkeen, joten intoa riitti. C-piste jäi tosiaan varsin lähelle, ja onnistuin sijoittumaan niin että näin Possun siirtymisen B-pisteeltä C-pisteelle. Se juoksi kyllä niin älykovaa että mahtoiko haistella ollenkaan :D Viimeisen lähetyksen yritin tehdä Posa hihnassa, mutta hihnassa se vasta holtiton olikin.. Vissiin jatkossakin seuruutan sen lähetyspisteeseen irti. Juoksutettiin siis tänään B-A-C-A. Luottamus saada Possu koekuntoon on kova.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Dynazty: The Human Paradox


Pelkään pahoin että tämä
oli Possun kaunista seuruuta.
Pasi Ahola.
Stefa on tehnyt hakua, Posa ja Stefa esineruutua ja jälkeä.

Stefan viimekertainen hakuoivallus ei pitänyt enää paikkaansa. Alkaa iskeä epätoivo kun sen kanssa on junnattu samaa syvää suoraa pistoa suunnilleen viimeiset sata vuotta. Ja, jos tosiaan saisinkin sen maaston onnistumaan niin tottis ei onnistu. Ihanan motivoivaa. Täytynee ottaa ne esteet asiakseen, josko saisin sitä kautta intoa maaston korjaamiseen.

Tänään tein sateiset jäljet ja esineruudut. Kumpikin rakki ajoi 300-400 metriä, tunnin vanhana, neljällä kepillä. Mä rohkeasti ajelen jäljet niin että merkkaan vain aloituksen ja loput on sitten herran haltuun. Joka kerta se on yhtä kamalaa, ja roikun siellä narun päässä sillai "nyt ollaan taidettu eksyä ja mennä kaikkien keppien yli" kunnes koirat yllättää ja tuo keppejä. Joo.

Posa ajoi tosi hienosti jälkensä. Se nosti kolme ekaa keppiä kivuttomasti, neljännestä marssi yli mutta palasi taaksepäin sitä etsimään. Löysin kuitenkin. Ja ajoi niin päältä sen yli että olisin osannut nostaa sen itsekin jos oltaisiin kokeessa oltu. Sille tars sitten enää opettaa janat ja sit vois alkaa miettiä vaikka jälkikokeita. Possu on niin monitaituri.

Stefalla ei mennyt ihan yhtä hyvin. Se lähti ajamaan tosi rumasti ja olin sillai "voivoi sata keppiä jäi heti". Sitten se kuitenkin nosti kepin, ja oli vielä eka! En vaan enää muistanut mihin kohtaa olin ekan kepin tiputtanut. Ekan kepin jälkeen se ajoikin sitten jo nätimmin, mutta jätti silti kakkoskepin nostamatta! Kolmoskeppi nousi, mutta sen jälkeen koira meni ihan esineruutumoodiin eikä löytänyt vikaa keppiä enää millään. Voivoi. Se jäi sitten ilman loppupalkkaa. Harmitti viedä se palkkaamatta autoon, mutta sitten taas, keskittyis vähän niin saiskin palkkaa.

Jäljestys on kyllä hauskaa hommaa, kun vaan muistaisin sitäkin joskus tehdä. Yleensä en vaan muista.

Tehtiin myös esineruutua kummallakin. Tallasin koekokoisen alueen (ehkä, siitä tuli omituinen salmiakin muotoinen alue) ja viskoin sinne neljä esinettä. Posanderi pääsi ensin haistelemaan, ja toi kahdella pistolla kaksi esinettä, ensimmäisen takakulmasta ja toisen keskeltä. Stefan piti tyhjätä ruutu, mutta se ei ollut ihan yhtä kartalla kuin Possu. Se juoksi kolmannella pistolla esineen yli, paikansi hetken ja mahdollisesti löysikin esineen, mutta tuli ilman sitä pois ruudusta.. Voivoi. Lähetin uudelleen samasta kohtaa, juoksi suoraan esineelle ja toi sen ongelmitta. Viimeistä esinettä takakulmasta sainkin sitten pistottaa enemmän.. Stefalla on esineruudussa ihan tismalleen sama ongelma kuin haussakin, se ei tahdo upota viittäkymmentä metriä suoraan. Sain hetsata sitä oikein kunnolla että se etenisi pariakymmentä metriä enemmän, ja sitten se lähti mutkittelemaan, ja lopulta kuin ihmeen kaupalla päätyi sinne oikeaan takakulmaan.. Pistoja olin käyttänyt siinä vaiheessa taas suunnilleen sata. En vaan osaa kouluttaa Stefaa niin ettei kaikki menisi aina hinkkaamiseksi.

Kuvituskuvina tänään PK SM -kuvia. Eli pelkkiä Possuja. En vain tule kuvailleeksi koiriani kun näen ne silmillänikin.
Possu putoaa A-esteeltä. Pasi Ahola.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

David Bowie: Underground

Alkukesä on ollut hiljainen. Ei ole huvittanut treenata vaan yhtä koiraa.

Possu tuli takaisin kotiin viime kuussa. Hain sen heti ekana päivänä kun sijoitssopimus antoi myöten, tietenkin. Se oli aika kipeä saapuessaan, pissatulehdus ja virtsakiteitä. Niiden hoitamiseen meni pari viikkoa, antibioottikuuri ja erikoisruokaa. Sitten Possu olikin taas jo ihan eri koira, virtsakiteet olivat tehneet sen todella kipeän oloiseksi.
Roikkutissi-Possu pari päivää kotiinpaluun jälken.
Kun Possu alkoi olla paranemaan päin, kävin yhdistykseni kanssa tokon SM:issä joukkueenjohtajana. Meidän joukkue sai komeasti hopeaa! Toinen joukkue jäi sijoituksista vaikka tuplavoitolla ilmopisteessä uhkailinkin, mutta on sitten tavoitteita ensi vuodellekin.

SM:in jälkeen alkoivat treenit. Lapualla järjestetyistä palveluskoirien suomenmestaruuksista uupui nollakoiria, joten kävin koittamassa hyvin palautuneella Possulla kolmosluokan tottiksen. Esteiden yli se jo lensi, ja jäävät liikkeet juosten eivät kaivanneet treeniä lainkaan. Kahden kilon kapula oli kyllä tosi vaikea, ja on sitä vieläkin.
PK-Possu
SM:issä käytiin sitten nollakoirailemassa viestikoirien seassa. Tehtiin aika kamala suoritus..! Ensimmäisen seuruupätkän Possu vaan haahuili, takaisintullessa se sitten jo paransikin. Myös jäävät liikkeet sujuivat kohtuullisesti. Kaksikiloisen kapulan se jaksoi tuoda minulle asti, mutta lähellä oli ettei tiputtanut sitä varpailleni! Hyppyesteen se kiersi kumpaankin suuntaan, a-esteen se kiersi mennessä ja takaisin tullessa päättikin kiivetä - ja putosi sen laelta aika pahan näköisesti. Jatkoi silti noudon loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hölmö Possu. Ei se sitten ollutkaan vielä PK-tottiskunnossa, vaikka treeneissä esteisiin pystyikin, tyhmä minä. Eteenmeno oli siisti, ekalla maahanmenokäskyllä vain pysähtyi ja tarvitsi toisen maahanmenoon, mutta käskinkin sen korostetun hiljaa ja kauniisti ihan kiusallani, kun viereisillä kentillä karjuttiin eteenmenevät koirat maahan kitapurjeet vilkkuen.
Kun SM:istä selvittiin lähdin hakumetsälle Stefan kanssa. Kevät ollaan junnattu sen kanssa syvän suoran piston kanssa. Nyt ehkä keksin millä saan sen nätisti etenemään, ja kirjoitin jopa huomioni ylös, jotta voin ensi kerralla jatkaa siitä mihin jäätiin.
Kevään aikana käytiin Stefan kanssa hyppytekniikkakurssilla, josko vaikka saataisiin sille pk-esteitä siihen malliin että HK2 olisi joskus mahdollinen. Vielä ei metrinen ylity mihinkään suuntaan, mutta ehkä loppukesästä.

Loppuun vielä kuva börheästi Muffinssista heti uinnin jälkeen. Se täytti jo vuoden, eikä vieläkään näytä ihan berniltä.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ghost: He Is

Käytiin Tanskassa.

Mentiin Turusta Siljan Baltic Princessillä Tukholmaan ja siitä autolla Ruotsin läpi. Helsingborgista lautalla Helsingøriin. Siitä olikin enää puolen tunnin ajelu majapaikkaan. Pari päivää siihen meni, kun keskiviikkona ajeli Turkuun ja torstaina sitten Ruotsin läpi Tanskaan. Oltiin alkuillasta perillä vaikka oltiin pysähdelty just niin paljon kuin mielemme teki.
Kuva, jonka Saara Takku (@takkuisa) julkaisi

Tigeriä päästiin tapaamaan jo samana iltana, ja Possu antavaisen luonteensa puolesta oli heti takapää töröllä. Nalkkiin ei kuitenkaan jääty, ja päätettiin mennä kaikessa rauhassa hostellille nukkumaan ja kokeilla seuraavana iltapäivänä uudestaan. Tämä oli juoksun 11. päivä.

Seuraavana päivänä tehtiin Birgiten kanssa vähän tokoa. Sain tosi hyviä neuvoja sen perusteella mitä Gitte oli katsellut meidän tokovideoita, ja muutenkin. Oikein sormet syyhyää päästä näillä opeilla treenaamaan! Gitte perheineen oli ihan supermukava ja otti meidät hyvin vastaan.

Possu ja Tiger jäivät treenistä vähän turhan työmoodiin, eivätkä kiinnostuneet lisääntymisestä ollenkaan. Oltiin jo todettu että ei tästä mitään tule, voiko olla väärä päivä, voiko olla jotain muuta outoa, kun pari kirmasi horisonttiin ja ryhtyi hommiin - ja jäi nalkkiin, vähän vajaat kaksikymmentä minuuttia. Laitettiin siitä sitten Possu autoon ja jäätiin itse vielä illalliselle Giten ja hänen perheensä luo. Olivat kyllä niin mukavia, ystävällisiä, vieraanvaraisia.. Tekivät hyvää ruokaa, tarjosivat hyvää viiniä ja kaiken kaikkiaan ottivat meidät todella hyvin vastaan! Ehdottomasta matkan parasta antia oli tämä perjantaipäivä Giten luona treenailemassa ja syömässä ja ihan vähän astuttamassa. Tämä oli juoksun 12. päivä.

Lauantaiaamuna käytiin vielä paikan päällä koittamassa josko saataisiin toinen nalkkiin jäävä astuminen. Ei saatu. Kovasti pari taas kokeili mutta nalkkiin ei jääty - jäänee mysteeriksi mistä tämäkin sitten johtui. Jännä nähdä seuraako tästä pentuja, ja jos seuraa tuleeko iso vai pieni pentue. Kun ei sitten lopultakaan selvinnyt voiko se aika olla väärä - tämä oli juoksun 13. päivä - vai mikä mättäsi. Possu ainakin oli hyvinkin antava, mutta olen saattanut aiemminkin mainita että se on välillä hyvin itseään tarjoava vaikkei olisi juoksuakaan. Tigerinkin mielestä aika oli selkeästi oikea. Pohdittiin sitäkin oliko Possu mahdollisesti liian korkea tai pitkän mallinen tms ettei uros vaan saanut osuttua :D Possuhan on siis 51cm korkea, Tiger 53.

Muuten pari oli toisilleen sopiva. Tiger oli IHANA, samanlainen vikkelä ja vilkas vatipää treeneissä kuin Possukin, sisällä rauhallinen makoilija. Parit rapsutukset se kävi hakemassa, muuten loikoi milloin missäkin. Rakastuin kyseiseen koiraan ihan täysiä - varsinkin sen pysähdyksiin, oiskohan liian utopistista haaveille että koira vois periyttää pysäytyksiä :D

Suorastaan jää itseä harmittamaan etten pysty tästä yhdistelmästä pentua ottamaan. Niin suuren vaikutuksen Tiger minuun teki, ja niin hyvin se tuntui sopivan yhteen minun Pikku-Possuni kanssa. Juoksentelivat horisonttiin yhdessä, Possu laittoi Tigerin oikein koville juoksuttaessaan sitä rinkiä joka astumisyrityksen jälkeen. Ja kun niitä treenattiin ne olivat kumpikin todella intensiivisiä, työteliäitä, nopeita, sähäköitä.. Upeita koiria kerta kaikkiaan.

Ja Possun kanssa oli kiva matkustaa. Takaisin tullessamme Viking Line pahoitti mielemme huolella, kun emme ensin löytäneet terminaalia sen antamalla osoitteella, emmekä ainakaan tienviitoilla - tuurilla ajettiin rantatielle ja nähtiin Vikingin laiva ja suunnattiin sitä kohti. Sen jälkeen laivassa ei ollut mitään ohjeistusta siitä että hytteihimme pääsee vain toisesta päästä laivaa, saati mitään infoa koirakannesta.. Joo. Saati se koirahiekkalaatikko, suuremman luokan vitsi :D Vihreää eteisen muovimattoa ja metalliritilää. Siljan kukkamultavaihtoehto tuntui suorastaan ylelliseltä tämän jälkeen. Saati se että siellä oli opasteet ja lähtöselvityksen neiti meitä sijainnista myös muistutti, eikä tarvinnut käydä infopisteessä kysymässä.. Aloin kertoa tästä koska pahinta oli kuitenkin se ettei hytteihin päässyt laivalle sisään tultaessa. Kuvitelkaa kuinka täynnä käytävät olivat, ja pujotella siellä seassa sitten koiran kanssa. Luojan kiitos on koiralla hermorakenne kunnossa, itsellä oli jo paniikkikohtaus tungoksessa lähellä. Possu selvisi muutenkin hötkyilemättä lauttamatkoista, autopesusta jonka läpi Suomen puolella ajettiin, useista pysähdyspaikoista, pitkästä automatkasta, kaikesta. Ihana matkakoira.


Stefan agilityssä pari viikkoa sitten kävi pikku onnettomuus. Stepsuli teki pikku lento-aan. Ei luulisi olevan mahdollista mutta niin vaan. Se loikkasi aan harjalta ja laskeutui ryminällä etupää maahan ja takapää aalle. Luulin että se kuoli, pelästyin niin järkyttävästi. Stefa oli kuitenkin ihan okei, ja omasta mielestään kunnossa, joten jatkettiin treenit loppuun. Vasta paria päivää myöhemmin torstaina aloin huomata että se on vaisumpi. Lauantaiaamuna se oli taas enemmän oma itsensä, mutta sunnuntaina vaisuili taas olan takaa. Sain sille tuurilla ajan osteopaattiseen hierontaan eiliselle. Luojan kiitos, sillä se oli mennyt Tanskanmatkani aikana vielä pahemmaksi, sen selkä ei näyttänyt liikkuvan yhtään. Myös toisella puolella sen kaulaa oli kuuma kohta. Jaana-Kaisa oikoi sen sitten eilen, kaulanikama oli jotenkin poissa paikoiltaan ja rutina vaan kuului kun se ängettiin paikalleen. Myös selkäranka saatiin liikkuvaksi. Kahden viikon päästä mennään hierontaan ja tarvittaessa laserhoitoon. Viime yöksi Stefa sai särkylääkkeen varmuuden vuoksi, vaikkei se mitään kipua näytäkään. Pönttö Stefa. Pistää taas miettimään kannattaako sitä agilityä tehdä edes tuota hyvin vähää muiden lajien tueksi.. Ainakin täytyy muistutella sille kontaktiesteet huolella ettei tollaisia vahinkoja pääse sattumaan - vaikka onhan se pk-koira, kyllä sen pitäisi osata a-estettä käyttää. Muttei näköjään kuitenkaan, pk:n aallahan se itsensä viime syksynä rikkoi.



sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Foo Fighters: I Am a River

Tiistaina Stefa teki agilityä. Ollaan nyt siinä surullisessa vaiheessa jossa koira on jopa aika hyvä ja mä oon koko ajan liian hidas, myöhässä, tai ihan vaan täysin hukassa. Voihan agility! Mutta Stefa hyppää tosi kivasti aksaradalla. Joten on siitä hyötyä.


Tiistai-iltana käytiin Ilmajoen maneesilla treenaamassa vähän vierasta hallia. Tehtiin kummallakin koiralla kokeessa pieleen menneitä juttuja, Stefalla tunnaria ja kiertoa. Tunnari meni Stefalla JOKA KERTA pieleen ekalla toistolla. Toisella se kyllä onnistui. En voi ymmärtää. Kierrossa laitettiin Stefalle lelu merkin taakse, ja saatiinkin se ihan eri asenteella viipottamaan kierrolle. Aiemminhan kierto on tarkoittanut Stefalle vain "juokse tietyn matkaa eteenpäin ja palaa takaisin", ja joskus merkki osuu sinne keskelle tai sitten ei. Nyt taisin lopulta saada sille ajatusta siitä itse merkistä. Tehtiin myös vähän seuruuta, koitan nyt saada Stefaa seuraamaan vasenta jalkaani, jos se vähän hillitsisi sen edistämistä.


Possu teki metallinoutoa ja tunnaria ja ruutua. Metallinoudossa se teki ekan toiston kivasti, toiselle toistolla alkoikin sitten syljeskellä ja pitää huonosti. Kapula varmaan kylmeni ja turvetta meni suuhun - HYVÄ :D Saatiinpahan esiin se kapulan ällöttävyys joka usein näkyy koetilanteessa. Lopulta saatiin se pitämään kapulaa kunnolla ja tekemään sievää noutoa. Tunnarin Possu teki kerrasta hyvin niin ei sitten hinkattu sitä. Ja ruutuun sille laitettiin apualusta, jotta sain sen hakeutumaan keskelle - tää toimii Possulla kivasti, se vaan tarvitsisi ihan hirveästi toistoja. Sitten kun teen hetken ilman alustaa sen paikka ruudussa alkaa taas elää, ja se hakeutuu merkkien taakse tai sivunauhoille. Yleensä pysyy ruudussa kuitenkin mutta onhan se nyt vaan rumaa ja epätarkkaa, ja kostautuu koetilanteessa kun niihin sitten sattuu kerrat jolloin tassu jääkin ulkopuolelle :D


Keskiviikkona hypyttelin taas Stefaa agihallissa. Tein sille pienen ympyräradan hypyistä, löin 650-grammaisen kapulan suuhun ja pistin juoksemaan. Hyppy oli vielä varsin rumaa, mutta silti aivan erilaista kun normaaleissa hyppytekniikkatreeneissä. Stefa kuitenkin hyppi ja eteni, kun hyppytekniikassa se usein ihan pysähtyy eteen eteen ja hyppää paikaltaan.

Possu teki taas metallinoutoa. Ja varmaan seuruun jääviä ja muutakin. Se oli vähän sellainen suunnittelematon höpsöttelytreeni. Metallinoutoa se teki ihan nätisti nyt hypylläkin, pari kertaa sain sille huonosta kapulanpidosta sanoa.

Torstaina meillä oli oman porukan tokotreenit. Stefalla hinkattiin tunnaria. Tänään se ei osannut sitä OLLENKAAN. Ei puhettakaan että se olisi tehnyt edes toisella toistolla oikein, se ei tehnyt lainkaan oikein. Oli niin kuin ei olisi kapuloita nähnytkään. Tehtiin välissä muita juttuja, seuruuta, tyhjäänlähetystä yms. Minkä jälkeen koitettiin tehdä niin helppo tunnari kuin mahdollista, menin ihan kapuloiden viereen, polvilleni, Stefa lähetettiin läheltä - silti ei. En voi taas ymmärtää. Pitääkö sille taas aloittaa tunnari alusta? Miksi?

Possu teki taas ruutua. Samaten tunnari tehtiin, ja kaukokäskyt. Tunnari oli taas hyvä. Teen sitä nyt paljon kun se kokeessa epäonnistui, mutta ei vaan käy järkeen. Kaukoja tehtiin läheltä, kun ne ei vaan etene. Kirjaimellisesti etenee. Varsinkin kaikki seisomaannousut on sellaisia että Possu etenee parikin kymmentä senttiä. Ihan kamalaa. Nyt saatiin kuitenkin hyviä toistoja.

Otin myös kokeenomaiset kierrokset kummallakin, Stefa teki suoran luoksetulon, kaukokäskyt ja kierron. Kaikki olivat oikein hienoja! Tehtiin vielä toinen kierto ruutuun päin, ihan vaan kun piti kaivaa verta nenästä. Sekin onnistui. Possu taasen teki vähän seuruuta, jäävät ja ohjatun. Mitä tässä muistelen niin ne menivät ihan hyvin nekin.

Perjantaiaamuna oltiin varattu porukalla VASsilan halli Vaasasta. Stefalla on siellä viikon päästä koe, joten käytiin vähän kuivaharjoittelemassa :D Käytin tilaisuuden hyväkseni, ja aloitin kummallakin koiralla kokeenomaisella, palkattomalla kierroksella. Kun kerran vieras halli, mitenkäs sen paremmin koetilannetta jäljittelet? Stefa teki zetan, ohjatun ja ruudun. Zetassa ja ohjatussa ei tainnut olla vikaa, ruudun tyhjäänlähetyksessä se kaartoi ruutuun päin.. Hitto vie. Luulin että oltiin jo päästy siitä ongelmasta. Tehtiin sitten toinen kierros pelkkään tyhjäänlähetystä ruudun lähellä. Joka kerta kun ruutu oli Stefan näköpiirissä se lähti vinoon, hitto vie!


Possu teki pitkän kokeenomaisen pätkän. Seuruun, metallihyppynoudon, ruudun, tunnarin ja luoksetulon. Seuruussa se kyttäili kiertomerkkiä..? Hyvin merkillistä. Hyppynoudossa se piti kapulaa hyvin. Tunnarissa se vei ensin liikkurille yhden liikkurinhajuisen kapulan ja vasta sen jälkeen etsi minun kapulani ja toiminulle. Miten merkillistä. Tehtiin tämä uusiksi toisella kierroksella ja teki taas ihan hyvin. Se palkattomuusko tän tekee? Ruudussa pysäytin Possun liian eteen, ja korjauksella se sitten meni tosi taakse. Tehtiin sitten tätäkin toisella kierroksella lisää, jolloin toistot olivat hyviä - toki siellä oli taas pikkuinen apualusta. Luoksetulossa Possu yritti tulla suoraan sivulle, mutta sain sen blokattua eteeni :D


Perjantai-iltapäivällä repäistiin vielä hakutreenit kasaan. Oli kunnon höntsäilytreenit, ei tallattu aluetta, ja unohdin vielä Stefan liivit ja rullan kotiin :D Mutta palkat oli mukana, ja se oli Stefan mielestä tärkeintä! Stefa sinkosi metsään hirveällä raivolla, vaikkei kyllä mennyt yhtään sinne minne osoitin. Ekalla pistolla se juoksi kaksi laajaa silmukkaa, ja vasta kolmannella lähetyksellä löysi maalimiehen. Se oli kyllä ekoillakin kierroksilla sillä lailla tuulen alla, että olisi saanut vainun jos olisi halunnut, mutta kai sen täytyi ensin juosta pois talven aikana kertyneitä hakupatoutumia. Kolme maalimiestä se etsi, ja kolmannelle se sitten jo meni suoraan ja nätisti. Jee!
Eilen lauantaina oli vielä koetreenit. Stefa teki tunnaria lukuunottamatta koko EVL:n läpi, Possu taas teki koko voittajan, joskin kaukokäskyt tehtiin lähempää. Stefa oli ihan pöhkönä. Se vinkui kuin sirkkeli, ja yritti taas parissa välissä haukata mua reidestä. Se puree ihan käsittämättömästi kapulaa.. Sille on pakko alkaa tehdä jotain. Oikein rouskutus kuului kun se ohjatussa palautti. Ja ne kapulat.. ne on melkoisen näköisiä. Muita hienoja juttuja voisin todeta kiertonoudon! Laitoin esteet 20-senttisiksi kun se palautushyppy on ollut ongelma. Muutenhan Stefa oli hyvä, meinasi lähteä taas ohjatunkapuloiden suuntaan tuo-käskyllä - pitääköhän vaihtaa siihen käsimerkki kuten niin moni muu kaveri on jo tehnyt? - mutta sain sen korjattua ja muuten olikin tosi hieno! Lukuunottamatta tietysti sitä ohjatunkapulan rouskuttelua, rouskrousk. Yleisesti kyllä sen sortin töhöilyä ettei me koevalmiita viikon päästä olla :D
Possunen oli oikein kivana. Yhtäkään ääntä ei päässyt(ruudun lopussa oli lähellä). Se palkkautui mun sosiaalisesta palkasta! Ja antoi silitellä liikkeiden välissä. Possu on yleensä sellainen "älä nyt kajoo kun tehdään töitä" -koira. Tunnarilla se maisteli vääriä ennen kuin toi oman, sellainen tyypillinen siis. Ja metallinoudolle lähti STEFAN käskyllä..? Stefa usein huutaa neuvoja häkistään kun Possu saa noutaa, mutta ei Possu aiemmin ole sen juttuja kuunnellut. Toisella toistolla se kuitenkin teki (alun seisomaannousua lukuunottamatta) hyvän metallinoudon, piti tosi hyvin kapulasta kiinni. Kaukot olivat hirveät, mutta kaveri antoi kehän laidalta hyviä vinkkejä ja tiedän varmaan miten lähden jatkossa parantamaan.

Possu ei vieläkään juokse. VIELÄKÄÄN.