Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

tiistai 30. syyskuuta 2014

Jari Sillanpää: Malagaan

Hakukokeen jälkeisenä yönä Possu valvotti aivastelullaan. Aamulla heräsin reverze sneezingiin. Ja tein kuten normaali hysteerinen koiranomistajanainen, soitin eläinlääkäriin samalla sekunnilla kun paikka aukesi, ja sain oirekuvailujen perusteella nenäpunkkidiagnoosin ja reseptin Strongholdiin. Minkä jälkeen odotin koko aamupäivän kelloa tuijottan oisko jo iltapäivä, ja pamahdin apteekkiin heti yhdeltä vain todetakseni ettei se resepti ollut vielä siellä.

No mutta, lopulta sain kuitenkin maksettua itseni kipeäksi lääkkeistä ja lääkitsin koirat. Vaivasi että noinkohan se Stefan esineiden löytämättömyys johtui nenäpunkista. Vai siitä että esineruutu oli heti haun jälkeen. Vai ohjaajan jännittämisestä. Vai siitä että koira ei vaan yksinkertaisesti osaa ja ei olla treenattu tarpeeksi.

Koska halusin kaivaa verta nenästäni tein sitten tänpäiväisten hakutreenien jälkeen, eli viikko lääkityksestä, vielä esineruudun. Haastava maasto, ruutu about 20m leveä kaistale. Esineet syvyyksillä 50, 40 ja 30. Tein Stepsulle samat virittelyt kuin kokeessa ja kokeilin onneani. 30m esine nousi heti ekalla pistolla, tokalla pistolla 50m esine. 40m esineelle piti lähettää pari kertaa, mutta nousihan sekin. Päätin siis diagnosoida itselleni helpoimman vaihtoehdon eli nenäpunkin. Toki jäljelle jää vielä vaihtoehto koira paineistui ohjaajan jännittämisestä, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen todennäköisenä. Stefa on niin korkeassa vireessä sekä haussa että esineruudussa että sille on ihan sama mitä mä teen, kunhan en ala kieltää sitä pistoille lähdöistä tms. Helpotuksen huokaus, osaa se esineruudun sittenkin.

No mutta, ei mun oikeesti meidän esineruudusta pitänyt avautua. Vaan jostain muusta mitä en enää edes muista.

Päätin alkaa tehdä Stepsukalla sata lasissa tokojuttuja kun pk-ressit on ohi. Ja käväisin möllitokokokeessa Huittisissa sunnuntaina. Yllätyksekseni Stepsu on melkein koevalmis voittajaan! Tosin, oltais me nollattu LIIKKEESTÄ ISTUMINEN (Mitä, mahdotonta! Sehän on luokan helpoin liike!) sekä mahdollisesti ruutu. Siinä taisin käyttää kaksi lisäkäskyä ruutuun lähetyksessä, en muista. Ja sivulletulo oli ruma. Mutta kaikki muu oli hyvää, se toi jopa oman tunnarin käyttämättä vääriä suussa! Töni se niitä tosin mihin sattuu, mutta en oikein tiedä mitä tekisin sen asian kanssa. En uskalla kieltää sitä, kun sitten se menee taas niin epävarmaksi että tekee sitä vaan enemmän tai ei lähde enää ollenkaan. Ja kaukoissa se liikkui s-i -vaihdossa eteenpäin. Sekä kaikkea pikkuvikaa, hyppynoudon luovutus oli vino, sivulletuloista osa oli vajaita, seuruun käännöksiä se ei tehnyt kunnolla. Kaikkea kivaa pikkusäätöä. Mutta tosi lohduttavaa kuitenkin, ei toi marraskuun koe tule yhtään liian aikaisin.

Possukin oli  möllikokeessa, ja teki liikkeestä seisomisen kuusi kertaa joka liikkeen aikana. Vähän hinkkasin sitä ennen kehäänmenoa ja se sitten kostautui. Possu on siitä jännä koira että se tekee kokeessa tasan mitä mä olen sille opettanut :D

Olemme myös hakuilleet. Uhkarohkeasti otin joulukuun hakukokeen meidän kakkosluokan tavoitteeksi. Haku onkin nyt sujunut, ollaan hinkuteltu syvää suoraa pistoa, ja se sujuu koko ajan paremmin. Eteenpäinkääntyminen ja tyhjät ovat Stefalla mainioita, kunhan se ei taittaisi eteenpäin siinä 30 ja 40 metrin välillä. Pitäisi korjailla sitä tästä enemmän, se kuitenkin kestää hakumetsässä ihan erilaista korjailua kuin muualla. Kuten tänään hakutreeneissä todettiin, pikku rusinasta on tullut pähkinä!

Kerran erehdyin myös tottiskentälle, vain toteamaan että esteet on rikki :D Koetta edeltävällä viikolla Stepukka teki sekä hyppynoudon että estenoudon virheettöminä, mutta nyt se ei hypännyt metristä edes mennessä. Hinkattavaa siis on tässäkin. Loputon tie!

Nyt kun saisin vain itseni kokoon, kun sekoilen taas joka suuntaan. Stepsu pitää saada voittajaluokkaan tokossa, Possun seuruu kauniiksi jotta päästään hakemaan tk1. Stepulle esineruutuihin lisätreeniä, hakumaastoihin lisäpituutta rataan, ja tottis kondikseen. Ja kakkosiin.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Depeche Mode: Suffer Well

Meillä ei ihan menneet valmistelut putkeen. Stefa lakkasi löytämästä maalimiehiä jo viime viikolla. Esineet lakkasivat nousemasta samaan aikaan. Nenäpunkki kävi mielessä, mutta tyydyin kuitenkin ilmeisempään syyhyn: mun hermoilu ja panikointi. Jätin ne sit kuitenkin siihen koska totesin että mitään ei oo tehtävissä. Helppo hakutreeni ääniavuilla ja satamiljardia esinettä ruutuun -motivaatiotreeni. Ja tottiksen hinkkaamista, kun sekään ei sujunut, luoksetulossa Stefa teki aina pysähdyksen, ja se ei vieläkään palauttanut esineitä esteen yli. Yllättävää kyllä, ne saatiin treenikentällä jo toimimaan!

Sitten koitti se kohtalon hetki, eli koe. Panikoin niin paljon. En nukkunut edellisenä yönä silmällistäkään (todennäköisesti kyllä nukuin, tuntui vain että olisin maannut koko yön valveilla kelloa tuijottaen). Aamulla olin ihan paniikissa. Paniikissapaniikissapaniikissa. Sitten kun koe alkoi, ja odotettiin ensin jokunen tunti, aloin rauhoittua. Onneksi.

Maastoon kun päästiin, aloitin taktisesti pistottamisen oikealle, koska olin kuullut edellisten koirien haukkuvan oikealla. Ja sieltä nousi rulla, ilmaisemaan lähti nätisti, ja sitten.. mä kaaduin. Ihan turvalleni, syvälle sammaleeseen. Stefa pysähtyi, mä kömmin ylös ja mietin eivittueivittueivittueivittu. Stefa vilkaisi että "ok, se on pystyssä" ja jatkoi matkaa. Täydet pinnat tästä ilmaisusta. Stefa <3 p="">
Jatkoin pistottamista. Toinen etukulma, oikealle tyhjä, vasemmalle tyhjä, sitten sekosin askeleissani. Vasemman tyhjä venähti, ja huomasin että satasen merkki oli jo edessä vaikka etsimätöntä aluetta oli vielä vaikka kuinka. Paniikkipistotin oikealle. Ja vasemmalle, etenemättä koska takaraja oli kymmenen metrin päässä. Stefa yritti lähteä eteenpäin aluetta, mutta kutsuin takaisin ja korjasin ja korjasin. Stefa ahdistui. Yleensä se ei ahdistu näin vähästä, mutta yhdistettynä mun paniikkiini, ja jälkeenpäin saatuun tietoon että kyllä, se oli kääntynyt kohti sitä viimeistä maalimiestä siellä, ymmärrän ahdistuksen. Se tarjosi rullaa. Eipäs, sanoin. Tarjosi rullaa uudelleen. Höpö höpö, sanoin. Tarjosi rullaa taas. Nyt kuule Stefa sä et voi tehdä noin. Ja sit se lähti, suoraan sinne minne lähetin. Muttei löytänyt. Totesin että joo, nyt on pakko pistottaa vielä kerran oikealle, ja sit luovuttaa. Itketti. Teki mieli keskeyttää. Mutta Stefapa työskenteli kivasti taaksepäin. Ja katosi näkyvistä. Huusin sitä. Huusin uudelleen. Ja sitten, sieltähän se tuli rullan kanssa. Kello piippasi. Sekunneista kiinni, mutta ilmaisu hyväksyttiin, ja mentiin ukolle. Ilmaisusta täydet pinnat. Maalimiehistä täydet pinnat. Työskentelystä sitten putosi pisteitä ton lopun sekoilun takia. Kokonaispisteet kuitenkin 162. Jee se riittää tulokseen, vaikka esineitä ei nousiskaan, totes kaveri. Olin silti ihan itku kurkussa.

Esineet, olin jo vähän itsevarmempi. Kyllä se yhden aina löytää. Ei hätää. Ja lähdin pistottamaan vasemmalta oikealle, kuten aina teen, vaikka radalle tultiin oikealta ja looginen olisi aloittanut sieltä. Stefa etsi ja etsi. Ja mä pistotin tiheästi, hitaasti. Aika loppui ennen kuin päästiin oikeaan reunaan ja esinettä ei ollut löytynyt. Sitten tuli itku. Stefa ahdistui ja hätääntyi, eikä palkkaantunut lelusta kun oli niin tolaltaan mun takia. Jälkeenpäin kuulin että "helppo" esine oli siellä oikeassa laidassa mihin asti Stefa ei ikinä päässyt. Mikä ei muuta sitä tosiasiaa, että se juoksenteli kahden esineen yli löytämättä niitä. Joko se reagoi tosi vahvasti mun jännitykseen ja ahdistukseen (mitä se tekee) tai sitten sillä on se nenäpunkki. Tai sitten kyseessä on sellainen kiva pikkuseikka, etten ole ikuisuuksiin tehnyt esineruutua heti haun perään. Kaveri ehdotti että se saattoi olla niin hakumoodissa ettei löytänyt esineitä, jotka luonnollisesti haisevat paljon vähemmän kuin ihmiset. Päätin uskoa tähän, ja jatkossa treenataan paljon esineruutua myös hakutreenien perään. Ja ylipäätään esineruutua, ne treenit on olleet ihan liian vähällä.

Tottis hirvitti. Olin ahdistunut, en saanut itkua loppumaan. Stefa oli ahdistunut, eikä kestäisi laukauksia siinä tilassa. Aa. Aaaaa. Aa. Luojan kiitos paikalla oli paljon tuttuja, jotka puhuivat vaikka mistä muusta kuin itse tilanteesta. Rauhotuin. Unohdin missä olin. Ja onnekkaasti, olin vuorossa viimeisenä, kolmen ryhmässä, jossa ilmoittautumisen jälkeen saisin palata koiran kanssa autoille virittelemään. Meidän onni! Sain Stefan paremmalle mielelle ilmoon, ja sen jälkeen palkkasin sen ruhtinaallisesti leikkimällä. Ja sitten meidän vuoroon. Stefa oli kohtuullisessa vireessä, treeneissä se on paljon parempi, mutta koevireeksi toi oli ihan kelvollinen.

Seuruussa se edisti koko ajan. Reagoi vähän laukauksiin, muttei paljoa. Sekosin askeleissani, joten sain maininnan "tarkkuutta seuruukaavion kanssa". Ei hajuakaan mikä meni vikaan :D Varmaan kaikki. Pari lisäkäskyäkin käytin. Oiskohan ollut tyydyttävä?

Liikkeesti istumisessa edisti valmistelevassa. Itse istuminen hyvä. Erinomainen. Luoksetulossa se edisti valmistelevassa, ja lähti luoksetulokäskyllä eteenmenopalkalle?! Minkä seurauksena juoksi musta ohi ja kiersi selän takaa sivulle. Oisko tää ollut jopa erittäin hyvä? Nouto oli erinomainen. Hyppynoudossa kiersi takaisintulon, puutteellinen. Estenouto oli ihan käsittämätön. Ensin viskasin kapulan päin estettä, uusin. Kun käskin Stefan kiipeämään, se juoksi etsimään kapulaa siitä mihin se ensimmäisellä heitolla kimposi, ja nuuhki menemään a-esteen alla.. Sitten se lopulta löysi kapulan ja toi sen, mutta puutteelliseksihan se meni. Estettä se ei kiivennyt kumpaankaan suuntaan. Eteenmenossa keuli valmistelevan, karkasi eteenmenoon ennen mun käskyä, tarvitsi kaksi maahanmenokäskyä. Oisko ollut hyvä? Paikallaolo tietenkin erinomainen.

Totesin että eipä siitä mitään tullut, kaikilla aiemmilla oli tottis jäänyt alle tulokseen vaadittavan 70. Olinkin ihan järkyttynyt, kun tuomari toteaa arvosanaksi tyydyttävä, 70 pistettä. Kyselin vielä tyrmistyneenä "Siis saatiinko me tulos? Miten se on mahdollista?"

Että näin. Kolmostulos, HK1, sijoitus 2/4. Ihan järjetön juttu. En tiedä itkeä vai nauraa. No, itkin itse asiassa. Kuinka törkeetä että mä itkin, ja ilman tulosta jääneet oli tyyniä ja fiksuja. Kuinka surullista tämä koiraharrastus onkaan!

Stepsu sai jahdata frisbeetä itsensä melkein kuoliaaksi, kun olin niin pahoillani miten paskan päivän sille olinkaan tästä tehnyt.


Ps. Ei kyllä mennä kakkosiin tänä vuonna. Ens vuonna sit.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

The Crash: Star

Halkean onnesta. Enkä itsekään ihan käsitä mitä just tapahtui. Tää koko homma tapahtui niin äkkiä, hetken mielijohteesta alon kasaan raapiminen, ja Possun ilmoitus IKKJ:n joukkueen jatkoksi. Meidän joukkue voitti kultaa piirinmestaruuksissa, btw. Ja mun koirani sijoittui toiseksi alossa, ollen kerta kaikkiaan paras.
Jännitin tätä ihan sikana. En oo nukkunut kunnolla viikkoon. Joka vitun yö oon kelannut päässä koko alokasluokan liikkeet läpi, kohta kohdalta, askel askeleelta, miettien tarkkaan miten toimin minkäkin liikkeen jälkeen, miten palkkaan koiraa seuruusta niin ettei se kiihdy liikaa ja ala laulaa toisessa seuruussa, miten viritän sen jääviin, miten luoksetuloon, miten vien sen hypylle ettei se varasta. Ja treenannut kuin hullu, Possu on tainnut tehdä joka päivä tokoa. Ja se kannatti :D

Tuomarina meillä oli Ilkka Stén, ja koepaikkana Vimpeli. Ilkka Sténhän on ollut ihan ekassa tokokokeessa, jossa oon ikinä käynyt, ja mieleen jäi vaan se, että jotenkin sai mun jännityksen kaikkoamaan rennolla olemuksellaan. SM-kisoissahan tavattiin taas tänä kesänä, ja sieltä mua jäi kaivelemaan arvostelu, koska Ilkkahan ei selitä liikkeiden välissä pistemenetysten syytä. Jälkeenpäin ajatellen, kysymällähän se ois selvinnyt.

Nyt aloitettiin kisakirjan varmentamisella, ja Possu esitti heti parastaan laulelemalla tuomarille pikku sonetin. Sténiä nauratti äänekäs koira, ja heitti siitä jonkun vitsin. Kehääntulotarkastuksessa hän jo tervehti "jodlaavaa keskikaljannoutajaa", vai mikähän se oli, jokin jodlaava kuitenkin :D Luoksepäästävyydessä Possu yllättävää kyllä oli hiljaa, vaikka käväisikin tuomarin sylissä, ennen kuin säntillisesti palasi perusasentoon :D
Luoksepäästävyys 10

Paikkis on Possun varma liike, ainoa harmi oli pieni ulahdus, jonka se laulahti jättäessämme koirat (yksiviivainen C). Muuten se pysyi kuin patsas, äänettömänä, ja sain olla ylpeä. Oli mahtipaikkis alokasluokkaan, yksikään koira ei lähtenyt eikä edes noussut! Näitä lisää! Stén ei ollut Possun nuottia kuullut.
Paikallamakuu 10

Yksilöliikkeisiin mennessä olin jo uhannut että ääntä tulee, kun tuomari vitsaili paikkiksen jälkeen, että pettyi kun ei musiikkia kuulunut. Ja niinhän siellä sit kuuluikin :D Virittelin Possun parilla perusasennolla, jotta saisin äänet ulos, mutta kaikki ei tullut! Hihnaseuruuseen lähtiessä tuli puhdas E-nuotti. Muutenhan se teki taitojensa mukaan, painoi vähän, käännöksissä väljä, suu auki koko ajan, pomppi juoksussa. Aloseuruuksi ihan riittävä. Juuri ennen liikkeen loppua irtosi do-re-mi.
Hihnaseuruu 9

Vapaana seuruussa Possu ei tehnyt enää yhtä tarkkaa, oli selkeästi väljä parissa kohtaa. Aloitti tällä kertaa do-re-miilla ja päätti E-nuottiin. Täyskäännöksessä teki myös liikkeestä seisomisen :D
Seuraaminen vapaana 8

Liikkeestä maahanmenoon mennessä viritin käskemällä koiran maahan. Itse liike oli mainio, seuruukin taisi olla hyvää.
Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetuloon en viritellyt, vaikka olin suunnitellut. Ei haitannut, teki ylimahtavan luoksarin, nopean, ilman kengurupomppuja, ei törmännyt, suoraan sivulla. Ansaittu kymppi!
Luoksetulo 10

Liikkeestä seisomiseen lähtiessä virittelin yhdellä seisomisella. Käskin silti tosi voimakkaasti maahan, ja kaverin käskyn hetkellä ottamassa kuvassa näkyy kun Possu on pompannut sivulle ja rauhoitellut nenännuolemisella, ja painunut maahan. Upsista :D
Liikkeestä seisominen 0

Estehyppyyn sain vietyä koiran oikein, kääntyi jo valmiiksi hypätessän ja jäi tosi vinoon. Pysyi kuitenkin kun tulin sivulle.
Estehyppy 10

Stén vielä loppuun ylisti Possua, välissäkin heitti kommenttia sen palkkalauluista, ja muutenkin oli oikein mieltynyt koiraan. Possu on sellainen persoona. Possu von Nakki, se aatelinen.
Kokonaisvaikutus 10

Oletin että se meni sen nollan myötä, mutta eipä vaan mennytkään :D Stepsun kanssa ei ikinä tulis ykköstulosta jos jotain nollattais :D Possu on mainio.

170 pistettä, ALO1, sijoitus 2/5

Oli ihan mielettömän kivaa olla Possun kanssa tokokokeessa. Se ei reagoinut jännitykseen, vaan oli oma itsensä, se teki oikeesti yhtä hyvin kun treeneissä. Kuinka ihmeellistä ettei tarvii kouluttaa sitä "yli" kuten Stefaa, koska Stefa kuitenkin vähän mokailee kokeissa eikä tee omalla tasollaan. Possulle oikeesti tarvii vaan kouluttaa ja muu menee itellään :D Kuinka jännää :D

Mulla on videokin, katotaan saanko liitettyä sitä tähän. Sieltä kuuluu noi Possukan jazzaamiset. Mutta hei, ainakaan se ei oo bluesia. Linkki.

Nyt tässä mietiskeltyäni totesin että haen sille TK1:sen. Opetettavana on toi jäävien erottelu, seuruun tekniikka, luoksetulon eteentulo, ja, ylläripylläri, se ettei kehässä lauleta :D Se on onnekkaasti ihan puhtaasti opittu juttu, eikä koira vuoda hermojaan tai muutakaan. Mun pitää vaan olla sitä mieltä että tokoillessa ei mölistä. Harmi, tykkään siitä kun se laulelee :D

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Robbie Williams: Feel

Sunnuntaina oli Tupsusen möllihakumaastot. Ne meni oikein mainiosti. Jännitin toki ihan sikana, ja se näkyi, mutta siitä huolimatta. Koska olen hirmu taiteellinen ja sillee, piirsin teille kauniin kuvan meidän suorituksesta. Ettei kukaan vaan luule että keskimmäinen maalimies jäi meiltä löytymättä :D Ei suinkaan, me ei vaan päästy sinne asti..

Punaiset on koiran reitti ja pistojen numerot, siniset on ilmaisuja.
Ekalle pistolle se lähti vinoon, lähetin uudelleen, se upposi puoleen väliin ja kääntyi eteenpäin. Kolmannella hoidin homman sitten kunnolla, huolehdin lähetyssuunnan kunnolla ja käskytin selkeästi. Tuomari sanoikin että se kolmas käsky oli ihan erilainen kuin kaksi epävarmaa, että eipä ihme ettei koira uponnut. Voitte vaan kuvitella mikä epätoivo mulla jännittäjällä iski päälle, kun se ei uponnut heti ekalle pistolle :D Sillai, tässäkö tää nyt oli.

Toiseen etukulmaan Stepsu upposkin sit kunnolla, oli kuulemma mennyt suoraan löydölle, ilmaissut nätisti, käyttäytyi maalimiehellä hyvin. Ite mokasin kun en tajunnut irrottaa liinaa kun maalimies nousi piilosta, mutta osaanpahan seuraavalla kerralla. Tästä ilmaisusta saatiin erinomainen.

Stepsu teki nätin piston toiselle puolelle, pysäytin sen keskilinjalle ja lähetin toiselle puolelle. Olin noin 75 metrissä ottamassa sitä vastaan ja kutsuin sitä pois, kun huomasin että se sai hajun edestä päin aluetta, ja hakikin sieltä sitten maalimiehen ja tuli ilmaisulle. Tässä hätiköin, enkä ottanut koiraa kunnolla sivulle ennen näytä -käskyä, joten se viivytteli käskystä lähtöön noin sekunnin verran. Itse en ehtinyt säikähtää, koska tiesin toimineeni hätäisesti, ja että koira kyllä lähtisi, mutta tuomarilla oli kuulemma käynyt mielessä että lähteekö se ollenkaan :D Kun mentiin maalimiehelle, säikähdin että Stefa tökkäsi nenällä maalimiestä naamaan, mutta ei kuulemma ollut osunut, ja käytös oli ollut oikein korrektia, siitä saatiin erityiskiitos. Tästä ilmaisusta kuitenkin erittäin hyvä, juurikin tuon näytä -käskyn jälkeisen viiveen takia.

Tyhjät pistot saivat kiitosta, hyvä, koska niitä jännitin eniten :D En oo treenannut niitä läheskään riittävästi. Työskentelystä pisteet jäivät erittäin hyvään ekan lähetyksen sekoilun myötä.

Erinomaisesti meni siis, kirjaimellisesti. Maalimiehet löytyivät ongelmitta, ilmaisut sujuivat ongelmitta, risteily sujui ongelmitta, olen ihan supertyytyväinen! Maastoista meidän hakukoe ei kyllä jää kiinni. Ja siis, viikko tätä aiemmin oli ekat kiintorullatreenit, melko loistokas suoritus!

Nyt siis tiedossa etenkin tottiksen hinkkaamista. Ja esineruutua, kohan muistaisin.

Maanantaina oli tokotreenit, joissa Stepsu sikaili ja karkaili ruutuun kesken seuraamisen :D Tars varmaan alkaa pitää sille vähän kuria.

Possusen kanssa ollaan tehty kuurina jäävien erotteluja ja seuruun juoksua. En tiedä meneekö ne tolla treenillä yhtään mihinkään, jäävien erotteluissa Possu ainakin tuntuu mokaavan ekan vaihdon lähes poikkeuksetta, tai siis, ekaks se tekee aina maahanmenon. Juoksusta on tulossa lähes seuruuta muistuttavaa, ja sitä ei paremmaks ehditäkkään saada. Jäävien erottelu sen sijaan pitäis saada kuntoon, sillä kun me kevyesti nollataan koko liike. Voi huoh. Ahdistaa tämä asia niin pirusti.

Eilenkin Possu teki tokoa, koska hinkkaanhinkkaanhinkkaan. Jäävien jälkeen sivulle palaamiset alkaa muistua mieleen, jee. Seuruukin näyttää välillä varsin mainiolta, ja Possu pystyy tekemään sitä jo suht pitkää pätkää. Suht pitkää tarkoittaa tässä riittävän pitkää alokasluokkaan :D Mun pitää vaan muistaa kävellä nopeasti, muuuten toi painaa niin paljon etten pääse eteenpäin ollenkaan.

Tänä aamuna sitten taas Stepsu teki tottista. Sen reagoiminen laukauksiin on tosi kammottava, se nyökkää pään alas, mutta jatkaa onneksi seuruuta. Ton paremmaks sitä tuskin saa, mutta hieman sitä harmittaa katsella. Se menee niin pahasti jumiin, että jos palkkaan sen laukauksen jälkeen se juoksee lelun kanssa kentältä. Jos vaan jatkan seuruuta se onnekkaasti jatkaa ja palautuu. Niin se onneksi menee kokeessakin. Huoh kun mulle tulee joskus tosi syyllinen olo kun pakotan Stefan tähän. Kyllä se siitä selviytyy, mutta jos se saisi päättää se ei kuuntelisi niitä laukauksia ollenkaan. Onneksi ne edes paikkiksessa on sille helpommat.

Tehtiin myös hyppyä, ja huomasin etten oo hypyttänyt sitä metrisellä kuin yhteen suuntaan - upsista. Kova homma oli saada se ensin hyppäämään takaisin päin, ja sitten vielä kapula suussa, mutta kyllähän me siinäkin onneksi onnistuttiin. Täytyy muistaa treenata tätäkin.

Samoin henkilöryhmää pitää muistaa treenata. En oo tehnyt sitä oikeestaan ikinä kun en koskaan muista. Ja sit kun oon tehnyt Stefa on ottanut hirveesti häiriöö ja se on ollut ihan perseestä. Nyt tehtiin yhden henkilön ryhmällä, ja Stefa paransi huomattavasti suoritustaan. Jes. Kyllä tääkin vielä tästä. Kun vaan muistaisin nää kaikki kaks miljardia liikkuvaa osaa jotka on otettava huomioon.

Possu teki taas samaa. Seuruun juoksua, jossa saatiin jo ihan kelvollistakin esiin. Sekä liikkeestä jääviä, jossa sain hyviä perusmuistutuksia tokosta. Korjauksista ei palkata, ja mun pitää Possulle osoittaa vähän selvemmin että oon pettynyt siihen. Stefalle riittää se pelkkä ohhoh, mutta Possu saattaa tarvita vähän teatraalisempaa pettymyksenosoitusta :D Toivottavasti se alkais ottaa tän asian vähän vakavammin, se kun erottaa ne kun keskittyy, mutta yleensä se roiskii vaan jotain, kun kyllä se palkka sieltä joka tapauksessa joskus tulee. Aaaa mulla on paniikki.