Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 14. huhtikuuta 2018

The Killers: The Man

Maanantaina Tessu teki Nosea, tiistaina ja torstaina tottista.

Bordercolliet ovat höpsötelleet vain höpsöttelyn ilosta. Possulla välillä vähän vakavampaa tottistreeniä, Stefalla en oikein mitään.

Stefa ei ole vanha koira sielultaan, eikä edes kropaltaan. Mutta kuitenkin ehkä niin vanha, että suljin siltä myös tokon lajivalikoimista. Aiemmin mainitsemani kiertonouto-ongelma ei ota korjaantuakseen, ja meidän taidot ei riitä siihen että kannattaisi metsästää EVL-ykkösiä yhdellä varmalla nollalla. On ollut muutenkin vaikea pitää pakkaa kasassa, ja yhden liikkeen eliminoiminen kokonaan laskee todennäköisyyksiä. Harmi sinänsä, koska tuntuu että Stefasta on tullut iän myötä muuten parempi - se on hurjempi, riehakkaampi ja itsevarmempi. Se tykkää tehdä ja teke kaiken räjähtävästi ja täysillä. Ja varsinkin koska ollaan tehty koko talvi oikeastaan vain kaukoja ja seuraamista, sen tekeminen näyttää tosi hyvältä. Mutta niin, ilman koetavoitteita olen huono treenaamaan.

Rally-toko sitten taas ei ole mun laji, on tullut todettua. Samalla lailla kun toko kyllästyttää mua pikkutarkkuudellaan juuri nyt, rally-toko on kyllästyttänyt aina. Se on tosi pientä näpertämistä sadanmiljoonan eri kyltin kanssa, joissa kaikissa pitää muistaa omat asiat ja virheet jotka nollaavat juuri sen kyltin. Arvostan juuri siitä syystä rally-tokoilijoita, siinä on enemmän liikkuvia osia kuin itse jaksaisin pitää kasassa.

Joten mitähän keksisin vanhalle eläkeläisrouvalleni. Suunnittelin jo opettavani sen viemään kaikki sukkani pyykkikoriin ja jättäväni koko kämpän siivoamisen vain sille, mutta onhan sekin nyt vain surullista, miettikää jos ainoa ilonne päivässä olisi viedä sukkia pyykkikoriin. Teoriassa Stefa ehkä pärjäisi pelkillä lenkeilläkin, mutta ei se varmaan kovin onnellinen olisi. Se on niin hirvittävän kateellinen aina kun nappaan autosta jonkun muun koiran treenihalliin, ja kun se näön vuoksi pääsee tekemään pikku höpsöttelyt se ihan räjähtää! Niin että joka kerta mietin että pitäisi jaksaa tehdä sen kanssa useammin, eikä vain noilla kisaavilla koirilla.

No. Moni varmaan miettii nyt että mikä tampio ihmisenä olenkaan, vastaushan on aivan silmieni edessä koko ajan. Kuten onkin. Olen tehnyt tuolla nuorella termiitillä NoseWorkkiä ihan vain saadakseni sille sosiaalista kokemusta, keskittymiskykyä ja itselleni motivaatiota koiralajeihin, vaikka sehän on nimenomaan markkinoitu kaikille sopivana lajina. Nimenomaan kaikille, ohjeissa on erikseen kohta siitä että myös muunlajiset eläimet saavat osallistua, mutta niiden säännöt kirjataan sitten kun se alkaa olla ajankohtaista. Jos kerran oikeat kissat saavat tehdä NoseWorkkiä, miksei minun pikku tokokissani?

Sitä voisi luulla että kokenut useassa lajissa kisannut ja vielä useampaa treenannut Stefa hoksaisi NoseWorkin sillä että vain ojennan sille sääntökirjan ja se lukee itse miten homma toimii. Mutta tilanne osoittautui yllättävä kyllä paljon hankalammaksi kuin pikku Tessun kanssa aikanaan. Stefa, älykäs ja tomera tokokoira päätteli heti homman nimen kun asettelin kolme kahvikuppia riviin olkkarin lattialle, ja alkoi järjestelmällisesti noutaa niitä minulle. Kyllä Iittalat lenteli kun yritin ottaa niistä koppia ennen kuin yksikään särkyy. Nouto oli sillä kaikkein vahvimpana, ja siihen se aina palasi läpsittyään kuppeja ensin tassuillaan kumoon, purtuaan kahvaa hampaillaan, ja tönittyään niitä kuonollaan.

Lopulta kompromissina hyväksyin kuonon kuppiin laittamisen, ja sitä Stefa sitten tarjosi. En tiedä arvasiko se lainkaan mistä on kyse, kun järjestyksessä vain työnsi naamaansa kuppiin toisensa perään, vaikka saikin aina palkan vaan siitä joka löyhkäsi riittävän vahvasti jopa omaan nenääni. Toisto toiston jälkeen kuppi valikoitui vain randomgeneraattorilla, ja mietin että Tessu aikanaan otti ehkä kaksi toistoa ennen kuin oli kirjaimellisesti hajulla asiasta. Tuntuu hupsulta, Stefa on kuitenkin tehnyt tunnaria, hakua, jälkeä, esineruutua, kaikenlaista hajutyöskentelyyn liittyvää. Jostain syystä eukalyptuksen löyhkä ei vaan soittanut sillä mitään kelloja.

No jaa, saanpahan tavoitteelliselle mielelleni tekemistä kun koitan opettaa Stefalle lajia. Ainakin sillä oli erittäin mukavaa, ja Teslan ja Possun oli aika olla kateellisia koiraportin takaa menoa katsellessaan.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Warmen: Somebody's Watching Me

Muut koirat ovat olleet rauhassa, mutta Tessu on tehnyt paljon kaikenlaista treeniä. Tai, mitä mä valehtelen, paljon yhdenlaista treeniä. Ajattelin josko jopa tekisin sen kanssa myös tokojuttuja, mutta huomasin ettei siitä tule yhtään mitään. Joten tehtiin kaverin kanssa diili, että hän tekee Teslalla kapulanpitoa ja mä teen hänen koiralla seuruun kontaktia. Kerran vaihdettiin koirat päittäin treeneissä, ja heti saatiinkin kyllä ihan näkyvää tulosta - huomaa että tietyt ihmiset haluaa treenata vain tiettyjä asioita, ja se näkyy koirissakin.

Viikolla tehtiin hupsuja häiriötreenejä. Laitoin Tessun paikallamakuuseen ja toinen koira teki luoksetuloa sen editse. Kerran Tessu erehtyi tule-käskyllä lähtemään, mutta palautuksen jälkeen se muisti mistä on kyse ja pysyi nätisti. Muutenkin tehtiin pitkästä aikaa kaikenlaista sellaista jossa toinen koira teki vieressä ja Teslan piti silti keskittyä. Ei tuottanut lainkaan ongelmaa, mutta hermostuttaa silti koeolosuhteet, niissä on kuitenkin niin monta liikkuvaa osaa lisää, etten voi olla varma Teslan häiriönsiedosta.

Tänään käytiin tekemässä kokeenomainen BH-treeni ihan vain me yksin. Olin käynyt alkuun lenkittämässä koirat, joten Tessusta oli otettu isommat savut ulos. Otin sen jo suoraan autosta koemaisesti, en antanut sen häslätä enempää vaan laitoin sen vaan haukkumaan käskystä isomman kiukun ulos. Sitten hihnassa halliin, esittäytyminen kuvitteelliselle tuomarille ja omalle paikalle odottelemaan vuoron alkua. Tässä huomasin heti jo pari koulutusvirhettä - Tesla hyppäsi pois perusasennosta kun ojensin käteni ja höpisin. Saati sitten että siinä olisi ollut tuomari jota vasten hypätä. Aloituspaikalla odotellessa Tessu myös hypähti eteeni, en ole tehnyt sen kanssa odottelua vielä.

Itse liikkeet menivät aika hyvin. Seuruun oikealle käännöksissä Tesla kahdesti hyppäsi pois seuruusta, mutta enhän mä tietenkään ole taaskaan treenannut kuin vasemmalle kääntymistä.. Juoksu ja hidas osuus menivät hyvin. Myös siitä Tesla on kiva koira, että se ei tee mitään eroa seuraamiseen hihnassa ja vapaana. Aiemmat koirani ovat olleet sitä mieltä että hihnassa vaan lenkkeillään, ja hinnaseuruu on pitänyt opetella erikseen vapaanaseuruusta.

Luoksetulossa huomasin sellaisen pikkujutun että enhän mä ole opettanut Teslalle loppuasentoa.. Joten sehän sitten syöksyi käpälät edellä mua päin, hyvä kun en kaatunut. Ai näin niitä ohjaajansa kaatavia pk-koiria tehdään!

Luoksetulon jälkeen tein paikkamakuun, arviolta toisen koiran suorituksen pituisen. Siitä käveltiin tuomarinpuhutteluun, missä Tesla sai odotella hetken vähän vapaammin (tämäkin oli aika vaikeaa) ennen kuin käveltiin pois ja palkkasin sen.

Tesla teki ihan mielettömän hyvää työtä. Se osaa ja jaksa seurata hyvin ja pitkälle, se ei riehaannu juoksuosuudessa, palkattomuus ei vaivannut sitä yhtään. Ensimmäisen seuruun jälkeen kehuessa siltä taisi päästä yksi into-hau, mutta muuten se oli hiljaa. Kaikkein eniten silti ilahduttaa se että se ei tarvinnut palkkaa vaan palkkaantui liikkeiden välissä kehuista. Sillä on ihan todella Mieletön Moottori, ja siitä tulee kyllä todella hyvä kisakoira. Olin ihan pakahtua ilosta treenin jälkeen.

Mutta muistiin vielä itselleni - tuomarin kättely, henkilöryhmä, luoksetulon loppu, oikealle käännökset. Mielelläni tahdon vielä ekstratreeniä paikallaoloon kun suorittava koira pyydetään luokse, vaikka siinä ei olekaan ollut ongelmaa aiemmin. En ymmärrä miten me ollaankin jo näin valmiita, vaikka kokeeseen on aikaa vielä puolitoista kuukautta..! Ja mä silloin ilmoittautumisvaiheessa olin varma ettei tästä tuu kyllä mitään. No, onnekkasti ehdin vielä hajottaa pakan monta kertaa tässä ajassa, joten eipä tässä hätää.

Mistä mieleen - sitä kaupunkiosuuttakin piti harjoitella..
Kuonoton koira BH-suorituksensa jälkeen.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Gorillaz: Feel Good Inc.

Käytin Tessun luustokuvissa keskiviikkona. Tarkoitukseni oli kuvata kaikki kerralla vasta sen täytettyä kaksi, mutta en sitten malttanutkaan, kun veljeltä löytyi irtopala olasta.

Tessunmuru oli onnekkaasti kuonosta hännänpäähän priimaa, ja Liittokin lausui lonkat ja kyynärät heti seuraavana aamuna. Välimuotoisen lanneristinikaman sekä se joku toinen mikä lie odottavat vielä lausumista, mutta eläinlääkärin mukaan ne näyttivät hyviltä. Samoin olat ja selkä.

Tessun seuruu on alkanut näyttää jo vähän seuraamiselta. Virtaa ja intoa siinä riittää, joten se seuraa jo niin pitkiä pätkiä kuin talvihallissamme mahdumme tekemään. Käännöksissä se on tosi hieno, ja juoksu ja hidas kävelykin siltä jo onnistuu. Vielä kun päästäisiin tekemään enemmän paikallamakuuta sekä henkilöryhmää.

Possukin on tehnyt tottista, mutta kun tokointoa ei ole, jää hallitreenattavat asiat vaisuiksi. Tottisjuttuja ollaan tehty esteitä lukuunottamatta, ja Possu olisi niin täynnä intoa kuin vain ikinä. Ei sitä oikein tarvitse edes palkata, kun se tekisi vain niin paljon kun sen annetaan.

Stefa sen sijaan on vain höntsäillyt. Olen hyvin pitkälti luovuttanut sen kanssa tokotreenailujenkin suhteen, kapulan nostaminen maasta ja esteen hyppääminen kiertonoudossa on sille liikaa. Mikä on toisaalta niin outoa, kun se kuitenkin pystyy tekemään hyppynoutoa, mutta kun se ei voi pysähtyä kapulaa nostamaan loppuu motoriikka ihan täysin. No mutta, ehkä sillä on jo riittävästi tuloksia elämänsä aikana. Rakkaaksi kaveriksi se on kuitenkin otettu eikä kisakoneeksi.

Arjessa olen ollut näiden kanssa vähän helisemässä. Tesla on alkanut (lopulta) näyttää teini-iän merkkejä ja on pari kertaa äitynyt räksyttämään vastaantulijoille ohituksissa. Ei se mitään, kyllä minä yhden Teslan hanskaan, mutta kun POSSU, aikuinen koulutettu Possu, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa rähjätä myös. Possu on aina ollut sellainen että huomaa kyllä jos keskittymiseni herpaantuu ja alkaa sikailla, ja kun treenimäärät vähenee se kokeilee enemmän rajojaan arjessa. Pitäisi siis vaan löytää aikaa lenkitellä Teslaa erikseen kunnes ohitukset ovat hallussa, niin Possun ongelmat poistuvat itsekseen. Ikävä kyllä raskaan työpäivän jälkeen sitä useammin menee siitä missä aita on matalin, ja valitsee lenkkipolut joilla ei tule ketään vastaan. Sen suhteen tuo BH-koe tulee ihan hyvään aikaan, kun on vaan löydettävä tilaa Teslan kaupunkikävelytreeneille.

Kun aurinko alkaa paistaa alkaa mieli palata PK-kentille ihan urakalla. En malttaisi millään odottaa että päästään oikeasti ulos treenaamaan. Vähän aloin taas puhua viestitreeneistäkin kaverille, jos saataisiin Possuli kolmosluokan kokeeseen tänä kesänä.