Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vilma Alina & Gasellit: Voimaeläin

Minulla on myös koira nimeltä Possu.

Hän on juonikas ja jäynä. Vitsikäs ja vakava samaan aikaan, hassutteleva höpönassu. Muiden koirien kanssa usein enemmänkin penseä ja harvoin leikkiin heittäytyvä, mutta ihmisten kanssa aina valmiina laulamassa laulujaan ja hyppelehtimässä hymyn huulille.

Possukan ilmoitin tokokokeeseen syyskuulle, kun tuli taas liityttyä tokotreeniryhmään ja ajattelin että täytyyhän sitä tavoitteita olla. Possusella on takana lukuisia voittajaluokan kokeita, joista toistaiseksi paras, kakkostulos, oli viime kesänä SM-kisoissa.

En enää edes muista mihin meidän kokeet ovat kariutuneet. Varmaan johonkin pikkumokaan, koska vuoden tokonaftaliinissa ollut koira teki lähes ykköstulokseen riittävän koetreenin heti ensimmäisenä tokotreeninään. Tunnarit, ruudut ja ohjatut noudot löytyivät tuoreesta muistista. Yllättävää kyllä enemmän ongelmia tuotti liikkurin käskyillä ennakointi, jäävissä unohtunut istuminen (jota teemme varmaan eniten pk-tottista harjoitellessa) sekä PAIKALLAMAKUU. Käskytys on tosi vaikeaa. Ja aina hän haluaisi kaatua tai kellahtaa johonkin suuntan, tai jäädä kyynärpäät ilmaan loikoilemaan puoli-istuvaan asentoon. Minun voittajakoira on nyt tehnyt alokasrivissä käskytyksiä kaikista huonoimpana. Voi hupsista meitä.

Mutta vikamme ovat pikkuvikoja. Sivulletulossa Posso ei enää ennakoi, mutta maahanmennessä se sahaa ylös alas. Enemmän jännittää koetilanne; aivot vakuuttavat että pakko siellä itse koetilanteessa on olla jotain vikaa, kun kokeenomaiset treenit menevät niin kevyesti. No, se jää nähtäväksi.

Possuli on vaihtunut myös Teslan tulevaan jälkikokeeseen, kun näin puolitoista viikkoa ennen oli todettava että Tessu ei osaa vielä nostaa jälkeä janalta, noutaa A-esteen yli tai mennä maahan eteenmenossa. Yllättävän lähelle koekuntoa kyllä pääsimme, mutta vielä en voi ykkösluokan tasoista suoritusta siltä vaatia.

Posterilta sen sijaan voin vaatia ihan mitä nyt sattuu huvittamaan, koska hän on kiltti ja valmiiksi koulutettu. En tiedä kuka sen on kouluttanut, mutta joku joskus kun se kerran kaiken jo osaa. Jälkiä se on ajanut hyvin ja varmasti. Jokunen keppi on joskus jäänyt, mutta treeni treeniltä harvemmin. Tottiksessa seuruu on tanssin kaltaista loikkimista, mutta kaikki kyllä tehdään edes sinne päin. Esteethän se menee vaikka takaperin, ja jollain voimilla nostaa painavat kapulatkin. Siitä en sitten tiedä meneekö sekään maahan eteenmenossa.

Mutta ihmeellisin, joskin ehkä vähän hölmö, asia on sen reagointi laukauksiin. Viime kesänäkään ei taidettu ottaa yhtään tottistreenia ampumisen kera, ja nyt otettiin sitten ensimmäinen vuosiin kun muistin että sekin tulee pk-kokeissa vastaan.

Aloitettiin Tessulla, joka seuruuseen ammuttaessa käänsi päänsä vilkaisemaan ampujaa. En huolestunut tästä lainkaan, koska elän oletuksessa että paimenkoirat kuulevat ja näkevät aina kaiken ja vähintäänkin lotkauttavat korvaansa. Neljä kertaa taidettiin Tesla ampua, ja joka kerta reaktio oli pienempi. Tästä ei tule olemaan mitään ongelmaa.

Sitten hain Posanderin ja lähdettiin seuruuseen. Ja tässä vaiheessa on hyvä muistella kuinka paljon siedätystä vaati rakkaistakin rakkaampi Stefani, joka piti opettaa kerta toisensa jälkeen sietämään ääntä joka pilasi sen päivän ja tottistreenit. Ja miten pelkäsin että Porsaasta tulee samanlainen kun se katsoi kohti ampujaa, ja treenikaverini lohdutti minua että reagoiminen ei tarkoita tulevaa ääniarkuutta, ja että tietenkin se reagoi, kaikki paimenkoirat reagoivat ääniin.

Ja sitten Possuacille ammuttiin seuruuseen. Ja se, kirjaimellisesti, ei lotkauttanut korvaansa. Saattoi sen korva tärähtää hyvin vähän, mutta se jäi minulta hämmennyksessäni huomaamatta. En ole vieläkään tottunut siihen että saatan treenata koiria joiden kanssa esteet ja ampuminen eivät muodostu ongelmaksi. Teki mieli iskeä Instagramiin kuvaa kaikilla maailman #blessed ja #kiitollinen tägeillä. Naurettavan pieni asia, joka voi tehdä ihmisen valtavan onnelliseksi kun se ei aiemmin ole ollut itsestäänselvyys.

Ammuttiin sitten vielä paikkikseenkin se Sika, ja siellähän se pysyi vaikka kyhjötin A-esteen takana piilossa. On se vaan hyvä koira.

Viestikokeeseenkin se on ilmoitettu, mutta se vähän jännittää. Ei olla tehty erikseen kuntotreenejä, vaan elän luotossa että hyvä peruskunto ja vapaana lenkkeily riittää. Toivotaan ettei iske tämä itsevarmuus silmille ja Possella ei mene paikat ihan jumiin.

Nyt täytyy lopettaa tämä teksti koska en keksi enää lisää lempinimiä Pössiäiselle.

maanantai 20. elokuuta 2018

Skandaali, Väinöväinö: Samoil Silmillä

Yhteenvetoa itselleni Teslan menneistä kuukausista.

Toukokuussa käytiin BH-koe. Kirkkaasti läpi, joskin luoksetulon loppuasentoa ei vielä osattu. (Eikä osata vieläkään.) Paikallaolossa napsi hyttysiä ja nousi istumaan kaverin luoksetulokäskyllä, mutta palasi takaisin makuulle huomattuaan oman virheensä.

Heinäkuussa käytiin yhtäkkiä tokokokeessa. Olin uhkaillut alkuvuodesta tokon SM-joukkueeseen hakemisella, ja sitten olikin heinäkuu ja meiltä puuttui tulos. Soitin kahden päivän varoitusajalla paikan tokokokeesta mökkireissumme varrelta, ja opetin Tessulle edellisenä päivänä kapulanpidon. Salme Mujuselta 172 pistettä, ykköstulos, sijoitus 2/7. Oikeus hakea SM-joukkuepaikkaa, joka varmistuikin heti, sillä hakuaika loppui samana päivänä.

Puutteina tässä kokeessa perusasennot; jokainen liian takana. Luoksetulossa jopa metrin liian takana, kun Tesla ei vaan saanut jarrutettua aiemmin. Noudossa kaksoiskäsky kapulan ottamiseen (no ei ihme sillä treenimäärällä), kaukokäskyissä kaksoiskäsky istumaannousussa (sama selitys. Tokoliikkeet eivät ole kuuluneet meidän treeneihin lainkaan.)

Paikallamakuu 10 
Seuruu 8,5 Edistää, perusasennot liian takana.
Liikkeestä maahan 9 Edistää, perusasennot liian takana.
Luoksetulo 8,5 Loppuperusasento liian takana.
Kapulanpito 7 Kaksoiskäsky.
Kauko-ohjaus 7 Kaksoiskäsky.
Estehyppy 8,5 Loppuperusasento liian takana.
Kokonaisvaikutus 9 
172 pistettä

Ja nyt SM-koe menneenä viikonloppuna. 171 pistettä ja ykköstulos, sijoitusta en yrittänyt edes laskea. Viime kokeesta oltiin treenattu runsastakin runsaammin häiriöitä ja liikkurointia, ja tehty joka treenissä vähintään toinen kierros kokeenomaisena. Loppuperusasennot edelleen liian takana, samaten seuruun edistäminen, mutta paljon hillitymmin kuin viimeksi.

Paikallamakuu 10 
Seuruu 7 Edistää. Viimeisessä täyskäännöksessä jäi katsomaan kuvaajaa, mistä lisäkäsky.
Liikkeestä maahan 7 Edistää. Kuvaaja koiran edessä, joten valui maasta istualleen tätä katsomaan. Virhe joka ei ole tapahtunut ikinä ennen, eikä varmaan enää toistu, puhdas vahinko.
Luoksetulo 9,5 Loppuperusasento liian takana.
Kapulanpito 8,5 Katseli vähän ympärilleen, pyöräytti kapulaa.
Kauko-ohjaus 8 Kaksoiskäsky maahanmenossa. Myös työvahinko, kova tuulenpuuska söi käskyni.
Estehyppy 8 Loppuperusasento liian takana.
Kokonaisvaikutus 9,25 (9 ja 9,5) 
171 pistettä

Ylipäätään jäi erittäin hyvä mieli Teslan suorituksesta. Se teki juuri niin hyvää ja tarkkaa työtä kuin olen sille opettanutkin, ja virheet olivat ihan vaan hassuja sattumia joista en voi syyttää koiraa. Tesla oli muutenkin tosi helppo matkakumppani, ja majoittuminen vieraassa paikassa tai liikkuminen koiravilinän keskellä ei ollut ongelma.

Seuraavana tavoitteena on se jälkikoe. En tiedä miten käy, ollaan edelleen ihan kesken, mutta treenit jatkuvat kovasti.

Possu on treenannut tokoa ja jälkeä ja aloittanut myös viestiuransa uudestaan. Kaikissa lajeissa on kokeet mielessä.

Stefa on treenannut Nose Workia mutta kieltäytynyt oppimasta enää mitään. On sillä silti ollut onneksi hauskaa.

Ja ottakaa huomioon että tämä on tiivistelmä kolmelta kuukaudelta. Olemme myös uineet ja levänneet ja leikkineet pihalla hippaa ja olleet normaaleita.