Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

maanantai 25. joulukuuta 2006

Joulu joutui jo taas...

Eikä yhtään lunta. Keljuttaa. Aatonaattoiltana katselin jo koiraa pissattaessani notta kaikki lumi kyllä sulaa huomiseksi. Ja niinhän se tekikin.
Lahjasaalis tänä jouluna oli kohtuullinen. Aion nyt lahjarahoilla rynniä Ideaparkkiin shoppailemaan vielä tällä viikolla, eikös siellä ole eläinkauppa? Koira-aiheista tavaraa sain yllättävän vähän. Koirasanakirjan suomi-englanti-suomi, sekä toinen kirja(Tottelematon koira tai joku) on tilauksessa, että saan sen joulun jälkeen. Ja pikkuveljeltä sain naksuttimen, joka onkin nyt ollut sitten kovassa käytössä. Nemi oppi naksauksen tarkoituksen jo jouluaattona, mutta tuota koulutusta täytyy vielä vähän harjoitella, kun en usko koiran vielä täysin ymmärtäneen äänen yhteyttä palkintoon. Naksaus toimii pikemminkin tänne -käskynä ja sen vauhdittajana, eli siis kutsun koiran luokse ja naksautan kesken matkan ja vauhti kaksinkertaistuu. Että näin. Mutta harjoitella aina täytyy. Ja sitten tietys´ti sain kummeilta koira DVD:n, Kennelliiton agilityvideon.
Ja perhe sai lahjaksi vielä lippalakkiin kiinnitettävän ledvalon, eli nyt voin mennä pimeällä koiraa lenkittämään! Jeejeejee! Tähän asti on menty joko valoisalla tai pilkkopimeässä, kun koira jahtaa taskulampun valoa. Led-valolla kun ei ole reunoja niin mahtaa keljuttaa:>
Ja joulu meni: kevät tulee(tosin tuo kaivattu talvi taitaa osua väliin). Joten nyt pitäisi alkaa kysellä kesätyöpaikkoja ja minun lukea mopokokeeseen, jos aion sen kesäksi hankkia... Ja unohdin aivan! Yhteishaku! Ja ysiluokka kun loppuu niin pitäisi kai panostaa kouluunkin... Tuskaa! Koirallekin haluaisin ajan riittävän.
Joten kevään suunnitelma: yritän järjestää koiraleirit(joille täytynee kohta taas ilmoittautua), muut leirit ja työt, lukea mopokoe läpi etc. etc. Se koulu ei nyt huoleta, kun aion jäädä paikalliseen lukioon vuodeksi ja sitten pyrkiä Kannukseen kaksoistutkintoon.
Että näin muuten. Nemiasioita keväälle ovat: Haluaisin ne bh-koe -jutut opetella, sekä tokon ensimmäisen luokan liikkeet. Ja paimennuskurssille haluaisin osallistua, jos aion kesällä lampaita hankkia. Ja kesällä aloitetaan agility, leirin kautta. Että näin täällä. Kiirettä pitää. Hei hei nyt, taidan mennä kokeilemaan uutta ledvaloa.

perjantai 22. joulukuuta 2006

Joulun odotusta

En ole taas ehtinyt kirjoitella, mutta eipä mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Nemin kanssa peuhaaminen on jäänyt vähän vähemmälle joulukiireiden takia, mikä harmittaa. Isä on sitä nyt lenkittänyt, mistä seurauksena se, että Nemi on alkanut vetää kuin höyryveturi. Joulun jälkeen alan harjoitella sen kanssa kävelyä alusta, että tuo vetäminen saataisiin pois, ja sen lisäksi aletaan vähän kasvattaa lenkkien pituutta, lähinnä oman kuntoni vuoksi, Nemi kun on semmoinen pölkkypää, että juoksisi heti maratonin, kun ei omia rajojaan tajua:) mutta saanpahan sitäkin sitten reenailtua.
Ja mitäpäs muuta... joulu tulla jollottaa, nurkissa pyörii paketteja, ja Nemi kyllä haistaa omansa. Luut ja keksit tuoksuvat niin  vahvasti pakettien läpi. Sen tähden myös osa minun paketeistani on kuolattu, kun Nemi on etsinyt omia lahjojaan niiden alta. Heh.
No, jouluntoivotukset kaikille, nythän on jo aatonaatonaatto=) toivottavasti ehdin joulupäivänä kertoa lisää Nemin suhtautumisista esim. joulukuuseen:)

sunnuntai 10. joulukuuta 2006

Voittaja 2006

Ja nyt sitten eilisiä näyttelytunnelmia. Olimme paikalla jo aamulla ennen yhdeksää, jottai kasvattaja ehti trimmata Nemin korvat. Nemin kehä alkoi vasta puolen päivän jälkeen, joten minä ja ystäväni kiertelimme aamupäivän kojuilla, kun veljeni ja isä katsoivat Nemin perään. Rahaa meni, vaíkkei mitään pitänyt ostaa:)
Ja lopulta sitten se Nemin kehä; en ollut aikaisemmin ymmärtänyt jännittää, joten kehään mentäessä kädet t´ärisivät ja olin aivan kauhuissani. Nemikin meni paljon huonommin kuin harjoitellessa, mutta se oli lähinnä oma syyni, kun jännitin niin paljon. Nemi tuli kolmanneksi narttupennuissa(joita oli kolme), mutta olen siihen silti tyytyväinen, kaikki vika kun oli minussa, juoksin liian hiljaa ja seisotin väärin. Mutta ensi kerralla paremmin:) Ilmoitinkin Nemin jo Turkuun tammikuussa, joten minun itseni täytyy harjoitella sitä ennen:)
Miitinkeihinkään en ehtinyt, kun oli kojuissa niin paljon ihmettelemistä, eli jos joku tunnistaa minut foorumeista joissa on sovittu tapaaminen, niin anteeksi. Aika kului kovin nopeasti.
Ja niin, arvostelun laitan tänne jonnekin, etsikää jos haluatte lukea sen:)

lauantai 9. joulukuuta 2006

Arvostelu

VOITTAJA 2006
Tuomari Marja Talvitie, Suomi
Pentuluokan kolmas.
"Hieman pitkäkuonoionen ja aavistuksen etumatalan vaikutuksen tekevä hyväluustoinen narttu. Liikkuu hieman ahtaasti takaa ja kovin löysästi edestä. Oikea karvanlaatu, hyvä luonne."
Ja sitten selitetään miksi tämä tuli. Kasvattaja mainitsi, että esittäjässä oli virheitä(varmasti, ensimmäinen oikea näyttelyni, käteni tärisivät), "etumatala vaikutus" johtui siitä, että seisotin koiran väärin, ja liikevirheet johtuivat liian hitaasta ravista.

keskiviikko 6. joulukuuta 2006

Jännitys päällänsä

Lauantaina sitten Helsinkiin Nemin kanssa 0.0 Alkoi jo jännittää. Juoksenneltiin taasen ympyrää ja kolmiota ja vaikka mitä pitkin pihamaata, nyt meni jo tosi hyvin, tosin ei kovin kauaa viitsi paikallaan seistä, ja jos paljon täytyy juosta minulta pettää kunto=) Osaanpahan sitten treenata seuraaviin näyttelyihin. Ja leikkasin Nemiltä tänään muutaman kynnenkin, se ei vieläkään oikein sulata sitä, mutta eiköhän se siitä, ei ainakaan pelännyt enää yhtä paljon kuin ennen.

lauantai 2. joulukuuta 2006

Autojen jahtaaminen

Olen nyt sitten saanut tarpeekseni tuon autojen jahtailusta, ja otin käyttöön vähän kovemmat konstit, pehmeät kun eivät tunnu tehoavan. Käveltiin Nemin kanssa perjantaina noin kuuden kilometrin lenkki kohtuullisesti liikennöidyllä tiellä, ja alkumatkasta yritin kiinnittää pennun huomion nameilla auton tullessa,  mutta mikään ei tuntunut olevan autoja kiinnostavampaa. Tein sitten niin, että aina auton tullessa ja koiran hyökätessä sitä kohti nykäisin hihnasta. Matkan edetessä nykäisin jo vaanimisesta, ja auton tuijottamisesta. Jossain vaiheessa koira alkoikin sitten ymmärtää, eikä auton tullessa vilkaissutkaan, tutki vaan kiinnostuneena maata. Kunpa tuo nyt sitten olisi auttanut, saattaa olla että maan nuuhkiminen kiinnosti vain siksikin, ettei koira ollut paikassa ikinä ollut.
Vienpä Nemin taas huomenna kävelemään tuonne liikennöidymmälle tielle, ja jatkan tarvittaessa kuuria. Jos koira jo tajuaa jutun jujun, laitan sille pidemmän liinan ja pyydän jonkun ajamaan pihasta ohi, ja jos koira edelleen hyökkää, nykäistään... Ja jos tuntuu auttavan, todellinen tulikoe eli koira irti... Pitänee kuitenkin ensin saada joku sijaistoiminto, kun koira taas kiinnittää huomionsa minuun autojen siasta. Seuraaminen olisi hyvä vaihtoehto. Kunpa tuo nyt auttaisi, elättelen jo toiveita. Ei kyllä välttämättä ole ihan mikään koiraystävällisin keino, mutta pakko on tapa saada pois, ihan koiran oman terveyden kannalta. Ei olisi kenestäkään mukavaa, jos penikka jäisi auton alle.
Ja vielä jotain mukavampaakin; Voittaja lähestyy! Vähän jännittää, että kuunteleeko tuo otus yhtän mitään kehässä, pihassa menee jo ihan nätisti. Mutta toivotaan parasta. Ja toivotaan vielä luntakin jouluksi!

maanantai 27. marraskuuta 2006

Kontaktinpuutetta

Viimeisellä tokotunnilla ennen joulua totesin, että minulta ja koiraltani puuttuu täysin kontakti. Koira nuuhkii innoissaan maata eíkä reagoi miuun millään lailla, vaikka kuinka pyrkisin olemaan kiinnostava. Siinä tulee sitten haukuttua ja nau'uttua, mutta sitten naksahtaa; ei sen näin päin pidä mennä. Koiran täytyy hakea kontaktia, ei minun! Vastaus siis; kontakti. Se saattaisi jopa auttaa osaan ongelmistani, ja tekisi varmasti elämästä miellyttävämpää meille kummallekin. Päätin siis solmia Nemin kanssa kontaktisopimuksen. Lueskelin kirjaa nimeltä "Tottelevainen koira", koiran kontaktikoulutuksesta. Päätin sen pohjalta listata tähän kymmenen tapaa palkita koira oma-aloitteisesta kontaktin otosta. Ja ilman makupalaa.
  1. hyppiminen, pomppiminen, rehaaminen eli kaiken maailman koiraa villitsevä toiminta
  2. nauraminen niitä hauskoja ääniä, jotka tekevät koirankin iloiseksi
  3. hännän päältä rapsuttaminen Nemin heikko kohta
  4. juokseminen toivoen vain ettei pentu innostu paimentamaan
  5. maahan istuminen, maassa makaaminen mikäs sen hauskempaa kuin maassa makaava omistaja?
  6. tehtävä istu, maahan, jotain helppoa ja hauskaa
  7. pusuttelu on se naaman nuoleminen ihanaa
  8. taputtaminen käsien taputtamisesta lähtee niin kovin hauska ääni
  9. pallon heittäminen pallo, kukapa ei sitä rakastaisi?
  10. kiljuminen, kaikki iloiset äänet tuo nauru menee oikeastaan tähän, mutten enää keksinyt...
Vähän hatusta vedettyjä osa noista, mutta siinä todella alkaa mielikuvitus loppua. Jos joku huomaa minun unohtaneen jotain, muistuttakoon=D
Aloitin siis heti tänään tuon kontaktisopimuksen solmimisen, elikkäs koira palkitaan kaikesta kontaktista, selitän vielä kerran ;) Nemi ei ihan vielä ole tajunnut jutun jujua, mutta uskoisin sen älyävän homman melko pian.

torstai 23. marraskuuta 2006

Istu-Maahan

Tänään laitan tänne jotain mitä Nemi osaa, tulee aika onneton olo kouluttajana, kun kirjoitan vain ongelmista=)
Elikkäs Nemillä on ollut ongelmana istumaan nouseminen maassa ollessaan, jos otan askeleen sitä kohti. Olen saanut tämän melkein kokonaan kitkettyä pois, sanomalla koiralle maahan aina ottaessani askeleen sitä kohti sen maatessa. Palkitsen sen heti, jos se pysyy maassa. Tämä on auttanutkin huomattavasti.
Ja tempuista... Nemi osaa jo muutamia aivan turhia temppuja, mutta ne se tuntuu jollain tavalla oppivan nopeammin kuin esim. seuraamisen. Se osaa mm. antaa vuorotellen kummankin tassun ja näyttää tassulla kummassa kädessä pidän makupalaa. Seuraavana temppuna olen opettamassa sitä istumaan paikallaan sillä välin kun piilotan solmunarua, ja opetan sen noutamaan sen vasta käskystä.
Että jotain vähäpätöistä täällä on opittukin=>

keskiviikko 22. marraskuuta 2006

Ongelmaa paikallaolossa.

Nemi ei enää toimi paikallaolossa. Ennen meni hienosti, sanoin istu, ja juoksin pois, koira istui paikallaan kunnes palasin. Nyt onkin äkkiä alkanut seurata perässä. Johtuukohan siitä, että olin viikonlopun festareilla ja se pelkää, että katoan taas? En tiedä. Joka tapauksessa täytyi mennä koulutuksessa aikas paljon takapakkia, kiertelen enää istuvan koiran ympärillä, eikä se enää silloinkaan tahdo istua... Vinkkejä?
Ja mitäpä muuta... Olin tosiaan festareilla viime viikonlopun ja Nemi oli odotellut apaattisena kotona, oli kuulemma ollut koko viikonlopunn ihan tylsä ja synkeä. Taitaa se sittenkin minusta pitää.
Ja muita ongelmia; Nemi ei anna leikata kynsiään. Täytyy varmaan alkaa vähitellen totuttaa sitä tassujen käsittelyyn ym, kun koira on ihan kauhuissaan ja näykkii, kun tassuun tarttuu. Jos tähänkin on vinkkejä, niin kertokaa.
Ja yritetään kertoa sitten jotain positiivisempaa... Luoksetulo edistyy jo hienosti, vaikken koiraan uskallakkaan vielä täysin luottaa. Mutta jonkin verran se saa jo olla vapaana pihalla, mikä helpottaa kummankin elämää huomattavasti. Täytyy vain toivoa, ettei auto aja juuri silloin ohi.
-------
Juuri tullaan ulkoa leikkimästä. Heittelin palloa, Nemi juoksi sen kiinni ja toi viereeni, mutta aina kun kurotin palloa kohti se loikkasi kauemmas. Olen sitä yrittänyt opettaa luopumaan pallosta juoksemalla poispäin, kun se kantaa palloa. Joskus se tiputtaa pallon, joskus se tuo sen niin lähelle, että saan sen napattua ja heitän heti uudestaan. Nyt olen kuitenkin keksinyt toimivamman tavan; heitän kahta palloa. Jos koira ei tuonut toista takaisin, heitin toisen, jolloin sen oli pakko luopua toisesta. Nyt kun pentu on jo vähän oppinut siihen, se tuo jopa silloin tällöin pallon minulle ja istuutuu odottamaan seuraavaa. Tällöin heitän kuitenkin sen luovuttaman pallon. Ehkäpä se tällä menetelmällä oppii. Ainakin vähän on jo yritystä sinne päin.
Ja samalla kun tuota palloa heiteltiin, huomasin, että auto on tulossa. Juoksin pallon kanssa kauemmas koirasta, ja sain sen luokseni. Kytkin sen kiinni, ja se oli oikein nätisti, kun auto meni ohi, katsoi vain. Sen jälkeen annoin sen juosta narun kanssa palloa kiinni vielä muutaman kerran. Sitten mentiin sisälle, kun koira oli ihan puhki.
Nemi on myös syönyt kaikki puruluunsa, ja on alkanut purra kaikkea mahdollista. Täytyy ensi tilassa ostaa sille uusia.

tiistai 14. marraskuuta 2006

Hei jälleen!

Täällä minä taas olen, ja yritän tällä kertaa ehtiäkin jotain kirjoittamaan :)
Nyt olen sitten käynyt jo pentukurssini, ja jatkan tällä hetkellä joka viikko pyörivässä arki- ja jatkokoulutus tunneilla. Innokkaasti pyörin aina mukana, ja yritystä piisaa, vaikkeivät omistajan käskyt aina mene ihan oikein, mutta parhaani sentään yritän :) Olen saanut tunneilta paljon uusia ystäviä, uusin ihastukseni on eräs suomenlapinkoira.
Nemi on toiminut tunneilla hyvin, tekee kaiken mitä pyydetään, vaikkei ihan oikein aina, mutta kuitenkin. Erityisen ylpeä olen luoksetulon viimeaikaisesta kehittymisestä, koira tulee luokse karkuteiltäkin, mikä on minusta jo suuri saavutus. Myös autojen jahtaamisen luulen hieman jo hävinneen, viime viikonloppuna olimme metsässä kävelemässä, pentu vapaana. Tulimme sitten tielle, minä kävelin edellä ja koira pikkuveljeni ja isäni kanssa takana tulossa. Sitten äkkiä vastaan tuli auto. Olin aivan kauhuissani, koska Nemin nappaaminen on aivan mahdotonta kun se päättää autoa jahdata, ja nyt se oli irti. Käännyin nopeasti ympäri ja huusin tänne, Nemi juoksi suoraan syliini ja vein sen tien reunaan ja kytkin kiinni. Se ei välittänyt autosta laisinkaan! Isä asiasta huomautti ja kehui edistymistä. Sitten saman tien tuli toinenkin auto, sitä Nemi jo vilkaisi, muttei perään yrittänyt. Edistystä! Ja luoksetulon edistymisestä vielä sen verran, että harjoittelimme pikkuveljeni kanssa luoksetuloa, ja koira oli juuri juoksemassa luokseni, kun kissa meni seisomaan keskelle reittiä, ja koira kiersi sen välittämättä siitä vähääkään! Uskomatonta edistystä, yleensä kun Nemi ei korvaansa lotkauta, jos on kissa sadan metrin säteellä sen olinpaikasta...
Ja sitten vielä muihin uutisiin. Ilmoitin Nemin joulukuun Voittaja-näyttelyn pentuluokkaan Helsinkiin. Peukut pystyyn ja toivotaan parasta. Ihan käyttäytymisen kannalta:)

sunnuntai 29. lokakuuta 2006

Hei taas(viimein)!

Täällä minä taas olen, Nemi -tyttönen. Täytin eilen 6kk, eli ikää on tullut lisää. Olen aloittanut pentukurssin, ja aikeissa on aloittaa vielä junior handler -tunnit omistajani kanssa.

lauantai 2. syyskuuta 2006

Heiheihei.

Että tässäpä sitä nyt ollaan. Minä, 4kk vanhan Nemin omistaja, ja Nemi, 4kk vanha bortsutyttö. Eipä siinä muuta sanottavaa ole. Tähän voisin listata Nemin ensimmäisen ikävuoden tavoitteet, joita voin sitten myöhemmin itkeskellä.
Ennen Nemin 1-vuotissyntymäpäivää on tavoitteena opetella kaikki bh-kokeen tottelevaisuuteen vaadittavat asiat(ehkä vähän suuri pala näin alkuun) ja tutustuttaa Nemi muihin elollisiin. Toivottavasti jo ensi viikon torstaina pääsemme ensimmäisiin toko-koulutuksiin, sen näkee sitten.
Tähän mennessä Nemin kanssa ollaan opeteltu vähän perustottelevaisuuden alkeita(mm. istu, maahan, tänne) ja käyty kylillä riekkumassa, totuttelemassa "suuremman maailman" menoon. Toistaiseksi elävä on käyttäytynyt hyvin näillä reissuilla, hihnassa ei ehdi riekkuakaan kun maailma ympärillä on niin uskomattoman kiehtova.
Mutta enpä tässä ehdi enempää turisemaan, hei vain.