Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

perjantai 12. lokakuuta 2007

Loppu.

Nyt se on sitten loppu. Nemini elämä.
Eilen torstaina 11.10.07 päättyi 17kk vanhan bordercollienarttuni Demssin Nana Coeurin elämä auo-onnettomuuteen. Olin huoneessani tyekemässä läksyjöni ja luulin koiran nukkuvan alakerrassa, mutta se olikin avannut oven ja lähteny karkuun. Koira kuoli noin kello 20.00 auton osuessa siihen. Koira kuoli heti ja ilman kipuja.
Tälläisellä hetkellä sitä vaan tuntee olonsa niin typeräksi. Vielä keskiviikkona opetin sille uutta seuraamiskäännöstä ja olin siitä niin ylpeä. Torstaiaamuna kirjoitin opontunnilla tehtävääni olevani maailman onnellisin ihminen, koska minulla on kaikkea mitä voin toivoa, koti, koira ja kavereita. Saman päivän iltana minulla olikin enää koti ja kavereita.
Liian nuorena päättyi rakkaan koirani elämä. Ei siitä tullut tottelevaisuusvaliota, eikä sen kanssa ehditty kisata jäljellä eikä aloittaa agilityä ja hakua. Tälläistä on elämä. Yhtenö hetkenä olet huipulla, seuraavassa hetkessä saatat jo olla pohjalla.
Keväällä on aika uuden koiran, mutta sitä en halua vielä miettiä. Kiitos blogiani seuranneille, en tiedä mitä tälle nyt teen.
Hyvästi Nemi.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Ongelmia julkaisussa

Eilen kirjoittamani teksti ei millään tule näkyviin, en tiedä syytä.. Noh, kirjoitan tämän päivän koulutuksista nyt sitten uutta asiaa.
Eli tänään oli oikein reenit, ja porukka oli kaksinkertaistunut! Koirien pääluku oli huimat 14, toivotaan etteivät uudet lähde lätkimään todettuaan ettei koirien koulutus olekaan mitään sormien napsauttelua, kuten ainakin edelliset taisivat luulla.
En yksinkertaisesti ymmärrä, mikä on vialla, mutta Nemi ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä minuun kentällä. Ennen olen saanut koiran huomion pyytämällä kentälläkin, ja pentukurssilla(aikoinaan) tuo oikein loisti, suurleirilläkään ei muista aiheutunut mitenkään erítyisen paljon häiriötä, mutta nyt tuon kerhon alettua täytyy jopka tunti aloittaa alusta. Aina kentälle saavuttaessa tuo alkaa häslätä ja minun kuuntelemiseni lakkaa siihen pisteeseen, MISSÄ VOI OLLA SYY?? Ei kai sillä taas ole joku ikä? 17kk..
Aluksi otettiin taas ohituksia, koira ei kuunnellut yhtään, mutta meni vähän paremmin(mielestäni) kuin viime kerroilla. Sitten jaettiin ryhmä kahtia, ja aletaan nyt tulevaisuudessakin mennä kahdessa ryhmässä, ja minä ja Nemi mentiin "tavoitteellisiin" parempien ryhmäksi en sitä voi sanoa, kun sinne kerran päädyimme :) Ensin otettiin seuraamista, alkuun koira ei kuunnellut yhtään, mutkittelin ja tein lyhyitä pätkiä, palkkasin vain kontaktista. Kohta jo koira alkoikin kuunnella ja meni jo lähes yhtä hyvin kuin kotipihassa :) Sitten otettiin hieman paikallaoloa, jossa on ollut ongelmana, että Nemi ennakoi luoksetulon. Otin lyhyellä matkalla, palkkasin suorasta maahanmenosta ja palatessani koiran viereen palkkasin maahan ja vapautin, en vaatinut lainkaan perusasentoa. Parin toiston jälkeen koira alkoi jo ymmärtää, vinoista ja lonkka-asennoista tuli koiraa nosteltua turhan usein, mutta pari viimeistä toistoa olivat jo täydellisiä. Sitten otettiin kaksi luoksetuloa. Nemi pysyi hyvin paikallaan, ensimmäisessä juoksi vähän innottomasti ja olisi mennyt ohi moikkaamaan suursnautseria :) Toisessa toistossa ennakoi, eii.. mutta en puuttunut siihen vaan innostin koiran hyvään vauhtiin ja palkkasin. Nyt kotona täytyy harjoitella, että lopettaa tuon ennakoinnin. Pelkkää paikallaoloa siis. Loppuun seurailtiin vielä pari lyhyttä pätkää ja koira meni jo tosi upeasti siinä vaiheessa, ikävä kyllä ei ihan kotipihatasoa.

maanantai 1. lokakuuta 2007

Seuraamista

Eli ei tehty mitään koeviikolla :) ja sitten sain vielä kuumeen niin siinä ei paljoa koiraa koulutella.. Tänään kuitenkin onneksi :) Sain taas kolmen viikon koulutussuunnitelmankin tehtyä.
Eli tänään otettiin seuraamista, vain seuraamista. Otin patukalla ja meni aikas tosi hyvin. Ensin tuo yritti repiä hampaillaan takkini helmaa ja vasenta hihaani, mutta kun kielsin lakkasi. Kontakti oli tosi hyvä ja seuraaminen oli ainakin kiinteää.. Ensimmäistä kertaa tuli sellaista ongelmaa, että on vaikeuksia vasemmalle käännyttäessä, kun koira on niin tarkasti jalan vieressä. No, en siihen puuttunut, kun Nemi tuskin jaksaa jatkossa seurata näin intensiivisesti.
Täyskäännöksissä koira aluksi jotenkin jäi.. Eli siis joko lähti seuraamaan takanani tai oikealla puolella. Lopetin harjoituksen palkkaamatta saman tien ja aloitin alusta, viimeisissä harjoituksissa menivät täyskäännöksetkin upeasti. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen harjoitukseen.
Eli semmoinen lyhyt pätkä tänään, otan lisää reeniä jos sade tuosta hellittää.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Nyt kyllä

Minun pitäisi ryhdistäytyä(taas kerran)
Niin siis, toko on alkanut jo ihan kunnolla, ja kivaa on ollut, vinkkejä olen saanut :) puolet porukasta(ne, joiden koirat tarvitsisivat eniten koulutusta) jättivät tulematta jo toiselle tunnille, mutta nyt siellä pyörii aikas lailla porukka jonka en usko pienenevän. Koiria siis Nemin lisäksi mittelspitz, kultainennoutaja, pk collie, länsigöötanmaanpystykorva, dalmatiankoira, amerikancockerspanieli(en ole varma, kaikki spanielit näyttävät mielestäni ihan samalta) ja rotikka, joka tosin ei ollut viime kerralla rokotusten vuoksi. Sekä kouluttajan spinonet. Toivottavasti en nyt unohtanut ketään :)
Ensimmäisellä "koulutuskerralla" harjoiteltiin pääasiassa kontaktia. Nemi oli kuin pieni terroristi, sen koulutuksesta ei tullut mitään :) Se jopa karkasi, enkä minä jaksanut kiinnostaa sitä lainkaan heiluin sitten lelun tai makupalan kanssa. Mutta sellaista se on joskus, joskus menee hyvin, joskus huonommin. Otettiin myös kolmella koiralla seuraamista(Nemi, dalmis ja ohjaajan spinone). Sain kullanarvoisen vinkin Nemin jäljessä kulkemiseen: minä tuijotan koiraa. Kuka koira sitä nyt vieressä uskaltaisi kävellä, jos ihminen itse kävelee kumarassa ja tuijottaa suoraan silmiin.. Otettiin myös paikallamakuuta(hirveää).
Toisella kerralla aloitettiin hihnakävelyllä ja ohituksilla. Nemi oli tällä kertaa hieman kiinnostuneempi kuin viimeksi, ja hommasta jopa tuli vähän jotain :) Seuraamiset menivät paremmin, ja sain toisen arvokkaan vihjeen: olen tehnyt touhusta todella tylsää. Aloin mutkitella ja vetää muutenkin arvaamattomia seurauspätkiä, ja koira on paljon aktiivisempi ja pitää paremmin kontaktia. On se hienoa, että on joku sanomassa mitä minä puusilmä en huomaa :) sitten vähän paikallaoloa ja luoksetuloja. Ja tunnin huomautus minulle: Luota koiraan.
Nyt ensi viikko on koeviikko, joka saattaa tarkoittaa sitä, että ehdin touhuta koiran kanssa enemmän, tai päin vastoin. Riippuu nyt siitä, kuinka luen :) Toivotaan, että koiralle jää aikaa.

torstai 30. elokuuta 2007

Jälkikeppejä ja noutokapuloita

Eli alkuviikko ollaankin reenailtu noutoja. Aloitin ihan nostoista(joissa ollaan vieläkin) koiran omalla lelulla, nyt ollaan edetty sen verran, että harjoitukset tehdään kapulalla ja koira irrottaa otteensa vasta käskyn saatuaan. Eläin tosiaan tykkää tästä, kumma otus :)
Sovelsin tätä sitten jäljellekin. Tiistaina otettiin pari pientä jälkeä(5) jotka päättyivät keppiin. Ensin oltiin harjoiteltu sisällä kepin nostoa noutokapulan tapaan, ja sitten siirryttiin pellolle, maastoon jossa kepit on helppo huomata. Kun tultiin kepille pysähdyin odottamaan, että koira nostaisi sen, hetken se katselikin että "mikä on kun ei liikuta?" ja sitten rohkaisun sanasta huomasi kepin ja nosti sen. Yhdellä jäljellä koira suorastaan osasi, eli heti kepille tultuaan nappasi sen suuhunsa ja tarjosi minulle erikseen auttamatta. Tästä pitäisi jatkaa tänään tai huomenna, säästä riippuen. Tänään on ollut niin inhottava ilma, etten halunnut pellolle lähteä, kunpa tuuli laantuisi huomiseksi..
Niin, ja koirakerho alkaa tosiaan tiistaina, jännityksellä odotellaan. Sen verran olen saanut selville, että kouluttaja on aktiivinen spinoneihminen..

perjantai 24. elokuuta 2007

Reeniä jees!

Tänään lopultakin jotain edes vähän reenin suuntaista. Niin pitkään menty vaan sisätiloissa nameilla, lopulta vaivauduin ulos kokeilemaan uutta reeniliiviä(SBCAKn harmaa liivi). Sitäkään en ole vielä käyttänyt, kun en ole ulkona mennyt. Mutta ihan tarpeelliseksi tosiaan osoittautui, tosin täytyy keksiä parempi namipaikka(olen käyttänyt kovamuovista kippoa taskussa, mahtuu juuri housujeni etutaskuun, mahtuu tuonkin taskuun mutta näyttää uskomattoman typerältä eikä reeniliivi anna minkäänmoista liikkumatilaa kun tasku on täynnä), eli jonkin sortin kahvipussin pohja taas käyttöön.
Mutta siis itse reenistä, eikä vaan liivistä. Otettiin kaksi pientä reeniä, ulkona kumpikin. Ensimmäisessä koira liinassa ja toisessa vapaana. Ensimmäisessä otin lyhyttä sivulletuloa ja askeleen parin seuraamista. Koira kuitenkin eksyi paikalta niin raa'asti, että helpotin pelkäksi sivulletuloksi ja kontaktiksi. Tuon on sivulletulo pitkästä harjoittelusta riippumatta edelleen vähän niin ja näin, ei oikein ole sisäistänyt että jos seisoo suorassa kulmassa sivullani ei tule palkkaa, toisin kuin jos on minun suuntaisesti. Uskaltaudun kädellä korjaamaan vinoja asentoja, ja kyllä se siitä vähän alkoikin parantua. Sitten otettiin paljon ihan vaan luoksetuloa (ei tottis, pelkkää arki) ja riehuttiin muuten.
Toisessa reenissä jatkoin aiempaa, eli koiraa sivulle ja kontaktista palkka(lelulla) ja vähän luoksetulemista. Jostain syystä otin myös vähän paikallaanoloa istuen. Ensimmäinen oli vähän hakusessa, eli koira ryntäsi luokseni heti kun käännyin, mutta kun palautin sen paikalleen alkoi sujua. Koira oli näissä reeneissä vapaana(mikä lie mielenhäiriö minulla), mistä seurasi, että heti kun vapautin koiran ja laitoin lelut piiloon tämä lähti auton perään, RAAAH! Mutta auto oli vasta tulossa ja koira vaani sitä ojassa, juoksin sitten sinne päin ja karjuin täyttä kurkkua EItä, minkä jälkeen minuun iski toisenlainen mielenhäiriö. Pysähdyin ja huusin nätisti "tänne" ja koira tulee tuhatta ja sataa kieli poskella. Mitä kummaa? Joka tapauksessa upeaa. Siinä sitten koiralle lelupalkka ja sisälle ennen kuin auto lopulta huristi ohi.
Noista reeneistä täytyy sanoa sen verran, että olivat TODELLA sekavia. Olisi pitänyt suunnitella tällä kertaa kunnolla. Selvisi siis mitä teen tästä lähtien filosofian tunneilla, reenisuunnitelmaa... Koirasta taas voin sanoa, että se oli innoissaan kunnon reenistä. Sivulletuloa täytyy edelleen jatkaa nameilla ja vähemmän patukan kanssa, että saadaan se oikea asento. Ja luoksetulosta alan olla ylpeä tuon autonvaanimisen keskeytyksen tähden, pitäkin alkaa tästä kehitellä, jos saataisiin tapa kokonaan pois..
Ja vielä yksi asia, lopultakin reeniporukka! Pitäjään ollaan nyt tuumimassa jotain koirakerhon tynkää(reeniä nyt ainakin) ja minä ja Nemi ilmoittauduttiin ensimmäiseksi. Olen nyt koittanut kavereita ja tuttuja innostaa, että saataisiin porukka kasaan ja reeniä useammaksikin kuin kerraksi. Toivotaan nyt parasta..

sunnuntai 19. elokuuta 2007

Lukiokin alkoi

Ja täytyy sanoa, että työn määrä on järjetön!! Koiralle ei tahtoisi millään löytyä aikaa, kaverit lopettelevat jo harrastuksiaan, mutta koiran kanssa harrastamisesta en luovu : ) vaikka sitten koulu kärsisi.
Tämän jakson jälkeen onneksi helpottaa, niin sitten riittää aikaakin enemmän. Nyt olen opettanut Nemille vain pöhköjä temppuja, kun ei into riitä muuhun : ) temppuilu saa kuitenkin aina hyvälle tuulelle, koira kun oppii pikkuiset liikkeet kuin vettä vain, esimerkiksi heiluttamaan opetin sen viikko sitten Simpsonien mainoskatkolla : )
Kyseessä siis on (taas) kouluttajan motivaatiopula. Seuraamista jankkaan edelleen sivulletulossa, koska haluan saada sen todella varmaksi. Aina "oikeita" liikkeitä harjoittelemaan siirtyessä kuitenkin mieliala muuttuu niin koiralta kuin omistajaltakin, sivulletulo kun tuntuu niin vaikealta tehdä innostavasti. Ja kun minun mielialani laskee harjoituksesta toiseen mentäessä, niin laskee koirankin ja sitä lakkaa kiinnostamasta.. Pitäisi keksiä opettamiseen jokin leikkimäinen tapa, että saataisiin kummallekin motivaatiota : ) siitä miettimään sitten vaan.
Jäljestäminen on nyt vähän jäänyt, en ole metsään asti viitsinyt vaivautua : ) pitänee mennä viimeistään ensi viikonloppuna, koulupäivän jälkeen kun en jaksa metsään raahautua ryteikköihin rämpimään.. No, Nemi onneksi saa virikkeitä paalien ajosta, se kun pääsee veljen ja isän mukaan hakemaan paaleja pellolta kun teen läksyjä. Tuo pikku otus nauttii kuorma-autossa istuskelusta ja maisemien katselusta : )
Mutta, nyt jatkan läksyjen tekoa(joiden takia koneelle raahauduinkin) ja sen jälkeen alan vaivata päätäni tällä koulutuksen innostavammaksi saaminen -ongelmalla.

sunnuntai 5. elokuuta 2007

Elonäyttely, Turku

Eli sieltä nyt tulossa. Ihan okei meni, vaikka kasvattaja uhkasi, että pohjoismaalaiset harvemmin austraalian geeleistä tykkää. Uroksista tykkäsi Nemin kaltaisista, mutta Nemi olikin sitten liian urosmainen narttu, oletan? Junnuissa siis mentiin, EH ja kolmas sija.
Maija Ånestad, Norja
"Erittäin hyvä tyyppi. Vahva, mutta vielä narttumainen pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä. Liian vaakasuora lantio. Voisi olla aavistuksen paremmin kulmautunut takaa. Hyvä luusto. Liikkuu rodunomaisesti."
Ei tuon enempää tekstiä. Mutta ihan tyytyväinen olen, tosin tuo "vahva, mutta vielä narttumainen pää ja ilme" häiritsi. Nemihän on narttu? Mitä pahaa siis on narttumaisessa ilmeessä?
Ja rahaa taas kului, otin uuden näyttelyhihnan(kolmannen), jos tämä nyt olisi parempilaatuinen kuin kaksi edellistä. Ihastuin myös bordercollie -aiheiseen ovimattoon, uskomattoman kaunis mutten olisi raaskinnut sitä oven eteen laittaa. Myös ensi vuoden bortsukalenterit kiinnostivat, ja keskustelinkin pitkät pätkät myyjän kanssa(englanniksi, iik), mutta totesin, että äiti ostanee minulle kalenterin joululahjaksi, varmaan bortsuaiheisen kuten viimekin vuonna. Ja bortsuhihakuvat ihastuttivat, totesin vaan että nekin ovat minun kohdallani ihan turhia :)
Ja koulutukseen, ei olla nyt oikein edetty, kun maksakakut loppuivat enkä ole viitsinyt leipoa uusia.. Pitänee ryhdistäytyä. Töissä olen nyt käynyt tämän viikon, ja jatkuvat ensi viikon keskiviikkoon, että senkään takia ei olisi millään viitsinyt, kun töiden jälkeen teki mieli vaan nukkua. Pitää kuitenkin järjestää hommat nyt johonkin järjestykseen, kun torstaina alkaa lukio ja netistä katsoin ekan jakson lukujärjestyksen -> kaikki päivät kahdeksasta neljään. Siinä saattaa väsyttää, kun pitkän matikan kanssa pakertaa ja koirakin pitää toki muistaa.
Se näillä näkymin, palaillaan astiastolle.

maanantai 16. heinäkuuta 2007

Uutta intoa ja suunnitelmia

Raakaa peliä, eilen leiristä innostuneena väsäsin sitten koulutussuunnitelman täksi viikoksi. Aina on tolkutettu siitä suunnitelmallisuudesta, ja vasta nyt sain jotain paperille.. Suunnitelma on kyllä melkosen raaka, asioita on niin paljon 0.0 Tokosta harjoitellaan seuraamista, joka takiani piti sitten aloittaa alusta, paikallamakuuta ja seisomista. Jälkikeppejä mennään myös, sekä vähän yleistä hallittavuutta, elikkäs liinan kanssa metsään. Rankkaa ja raakaa, kaikki makupalatkin on loppu viime viikon takia 0.0 Mutta ei auta muu kuin mennä kauppaan ostamaan maksaa, ja alkaa leipomaan.. Tämähän on niin nirso, että syö nykyään pelkkää kotitekoista makupalaa, maksakakkua ja lihapullia..
Noh, tähän mennessä ollaan vasta tuota tokopuolta menty, illemmalla sitten jälkeä ja hallintaa. Hyvin on mennyt tähän asti(turha vielä puhua mitään, päivää on kulunut pari tuntia 0.0 ) kun en kuitenkaan kirjoitellut liian nopeaa etenemistä. Että näin. Ja nyt tämä poika porskuttaa koiraansa kouluttamaan...
Niin, koodasin tänään uuden taustan, kun halusin vaihtelua ja pienempää tekstiä. Että näin. Likainen koira ja ammottava aukko oikeassa yläkulmassa :)

lauantai 14. heinäkuuta 2007

Muistoja Suurleiriltä

Tänään sitten palattiin Nemin kanssa suurleiriltä, ja kivaa oli :) Saatiin paljon uusia ystäviä ja oppeja. Ollaan kumpikin ihan poikki, eli paljoa en viitsi kirjoitella.
Leirillä koulutettiin neljää lajia, TOKOa, agia, junior handleria ja temppukoulutusta/koiratanssia. Toko meni meidän osalta vähän penkin alle, kun junnataan edelleen parissa askeleessa, ja siellä sitten innostuin ottamaan liian pitkää pätkää-> No way. Paluu alkuun. Hyi minua.
Agilityyn saatiin nyt ensi kosketus, vaikkei ohjaaja uskonutkaan. Oltiin aloittelijaryhmässä, kun edes ohjaaja ei ollut ikinä nähnyt esteitä läheltä. Nemi oppi todella nopeasti ja innostuin toden teolla, nyt vaan soittelemaan seuroihin alkeiskursseista :) Nyt tämä unenpöpperöinen portsuvaava osaa jo putken, hypyn, aan ja puomin, etten sanoisi täydellisesti =D
No junnut sitten, ei niin kivaa, vaan tappavan tylsää. Ainoa virhe, josta minulle mainittiin koiraa esittäessä, on merkki, jolla nostan koiran istumasta seisomaan, liikutan vasenta jalkaani. Pitää kuulemma vaihtaa käsimerkkiin =/
Ja koiratanssi, Nemi oppi nopeasti kaikki pikku temput, ja niitä on hauska opettaa. Mitäpä siitä muuta.
Tarkemmin tuskin muistan kirjoittaa, mutta varmaan pian taas ilmoittelen itsestäni, kun tuo leireily niin motivoi koiran kanssa peuhaamaan :)

perjantai 29. kesäkuuta 2007

Pikaista

Lisäsin tänä aamuna kuitenkin nuo arvostelut. Löytyvät kaikki kategoriasta "Näytelmäarvostelut". Mukana lisäksi omat selitykseni, miksi meni miten meni=D
Lisää klo 18.30
Ajettiin Nemin kanssa tänään taas pari jälkeä. Lisäsin kolme solmua kummallekin jäljelle. Ensimmäiselläjäljellä Nemi tallusti ensimmäisen solmun yli, mutta pysäytin sen ja leikin sen kanssa hetken solmulla. Nemi oli hieman hämmästynyt, mutta iloinen. Kivaa, että Nemin lempipuuhaan lisättiin toinen Nemin lempipuuha. Toisenkin solmun yli se tallusti ja menettelin samoin. Kolmannen solmun Nemi nappasi maasta ja tarjosi minulle leikin aloitukseksi. Hienoa!
Toinen jälki ei sujunut aivan yhtä hyvin. Nemi lähti ensin harhajäljelle, enkä edes tajunnut sitä alkuun, hidas sytytys. Kun huomasin, vein koiran takaisin lähtöpaikkaan ja se löysikin heti oikean jäljen. Kaksi kertaa koira hukkasi jäljen, mutta löysi sen heti uudestaan. Ensimmäinen solmu ei koiraa oikein kiinnostanut, suostui se silti sillä vähän leikkimään, vaikka jäljestyksen jatkaminen tuntuikin tärkeämmältä. Toisella solmulla koira ylitti taas, mutta leikki mielellään, ja kolmannen solmun se jälleen tarjosi.
Taitaapi vika olla siinä kolmannessa solmussa, kun kummallakin kerralla Nemi tarjosi sen. Täytynee laittaa tänään viimeiseksi sijoittamani solmu seuraavalla kerralla ensimmäiseksi.

tiistai 26. kesäkuuta 2007

Jälleen häiritsen =)

Tänään ei sitten harjoiteltukaan tokoilua laisinkaan, vaan mentiin metsään ajamaan yksi lyhyt jälki. Hyi olkoon oli märkää, näytettiin jäljen jälkeen aivan uitetulta koiralta(50%). Yritin opettaa keppejä yksinkertaisesti lisäämällä ne jäljelle ja kiinnittämällä koiran huomion niihin. Joo, ei tullut niin mitään. Kun keppi tuli vastaan Nemi painoi tuhatta ja sataa yli, minä sitten nappasin kepin maasta ja yritin saada Nemiä leikkimään sillä. Koira tarttuikin keppiin, tosin erittäin vastahakoisesti, ja kun minä aloin repiä, se irrotti otteensa ja katsoi kärsivästi "joko saan jatkaa?". Eli ei näin. Seuraavat kepit sitten vain juostiin yli, kun koiralla oli kiire ajaa jälki.
No, onkos ideoita? Seuraavaksi ajattelin jättää jäljelle muutaman Nemin lempilelun, jos saisin sen innostumaan niillä leikkimisestä. Siinä vaiheessa, kun koira oppisi jo nappaamaan lelun suuhunsa ja tarjoamaan minulle, voisin vaihtaa ensin riepuihin tai muihin hyviin leikittäviin ja sitten keppeihin, ja kun koira osaisi jo tarjota kepin vähentäisin riekkumista ja vaihtaisin kepin vain namiin. Tämä on suunnitelma, kokeillaan huomenna, jos olisi kuivempaa.
Niin, lisäsin tänään myös kävijälaskurin todistamaan, että olen yksin maailmankaikkeudessa.

maanantai 25. kesäkuuta 2007

Pikaista jatkoa

Lonkat palasivat tänään Kennelliitosta(niin, koirahan on ollut kuukauden ilman lonkkia=D). Kyynärät 0/0, mutta lonkat olivat A/C. No, tällä ei sitten pentuja teetetä. Hyvä, ei ollut aikomustakaan=D
Toivon vain, että eivät koiraa haittaa nuo epätasaiset lonkat. Eivät toistaiseksi ole haitanneet, toivotaan ettei tulevaisuudessakaan. Harrastuksia ei sentään rajoita nämä tulokset, eli meno jatkuu entiseen malliin=D
No, nyt kun saatiin papeit pitänee katsoa rokotukset kuntoon ja sitten mennään näytelmiin taas. Onkin ollut vähän taukoa, viimeinen oli maaliskuussa.
Oltiin tänään Nemin kanssa metsässä. Minusta on yllättäen tullut hurjan kiinnostava, yllätyin itsekin. Nemi oli vapaana, kutsuin sitä nimeltä aina välillä ja tämä ryntäsi vauhdilla luokseni leikkimään. Pitänee toistaa tätä, jos se luoksetulo paranisi.
Sitten harjoiteltiin sivulletuloa ja maahanmenoa, edelleen. Maahanmenossa lisäsin vähän(hyvin vähän) aikaa, ei muuta erikoista.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2007

Häpeää

Nyt kyllä hävettää, kun kirjoitteklen tänne niin aktiivisesti=) Pitänee ryhdistäytyä.
Nyt kevään aikana olemme Nemin kanssa tehneet - vaikka mitä! Lonkkakuvissa käytiin noin kk sitten, paperit eivät ole vieläkään palanneen Kennelliitosta. Tulos oli A/B 0/0, toivottavasti palaa samana.
Näyttelyissä emme ole nyt kierrelleet, ja hyvä niin, sillä en jaksanut edellisiäkään tuloksia tänne kopioida=) Näkyyhän tulos kuitenkin KoiraNetistä, tosin täällä voisi saada paremman kuvan.. No, jos joskus vösöön kunnon kotisivut kerään kaikki sinne.
Olimme Nemin kanssa myös Loviisassa TOKO-leirillä ja kivaa oli=) Minä opin vaikka mitä, ja Nemikin kulkemaan vetämättä hihnassa. Tokopuolella jannaammekin jälleen seuraamista, siinä kun tunnun aina etenevän liian nopeasti, ja joudutaan taas palaamaan taakse päin. Sen lisäksi olemme opetelleen uutta maahanmenoa, Nemin maahanmeno kun on sellainen, että lysähdetään ensin istumaan ja valutaan siitä makuulle. Olemme myös opetelleet uutta käskyä varmaksi, jotta sillä saataisiin sitten keskeytettyä tuo niin ikävä ja sitkeä tapa, autojen jahtaaminen. Sen lisäksi olemme aloitelleet seisomiskäskyä.
Jäljellä jannaamme edelleen ilman keppejä, minä kun en osaa niitä opettaa=/ Pitänee perehtyä asiaan..
Koetan nyt nopeammin kertoa lisää kuulumisia(en usko) jos jotakuta oikeasti kiinnostaisi=)
Ja niin muuten, uusi pohja! Eikös ole nätti? Pidän itse siitä kovasti. Kuva on otettu Loviisan leiriltä.

perjantai 4. toukokuuta 2007

ÄÄK. Eikä mitään uutta.

Vaihdoin tähän nyt tälläisen kammottavan värikkään taustan, ettei kukaan vaan tule lukemaan:>
No, mitäpä tässä nyt kertoisi taas? Jäljessä ollaan edistytty, olen edelleen ylpeä tuosta ja niin onnellinen sen tarkasta nenästä. Seuraavaksi opetellaan kepit:> Sitten aletaankin reeniä tottista, että päästään BH -kokeeseen ja vaikka jälkikokeeseenkin:> Ensimmäisen luokan tottelevaisuusosuus vaan tuntuu minusta hurjan vaikealta, mutta treeniä treeniä.
Tottelevaisuudessa ollaan aloitettu alusta. Seuraamisessahan tuo karkaili sivulta, mutta saatiin hyviä neuvoja, ja nyt aloitetaan seuraaminen uudelleen, sehän on kuitenkin todella tärkeä liike. Opetan sitä nyt siis niin, että pyydän(huomatkaa sana valinta, koiraahan ei käsketä:> )koiran sivulle istumaan ja alan siinä ottaa kontaktia. Katsoo silmiin ja palkka, katsoo silmiin ja palkka. Tätä ollaan tehty jo tosi kauan, seuraavaksi minun pitäisi alkaa pidentää aikaa. Kun koiralla alkaa olla kiinteä tuijotus päällä, otan pari askelta(tähän en ole vielä edennyt), pysähdyn ja palkkaan. Että näin. Toivotaan että edistytään:>
Sitten olen opettanut Nemille "jäätelökioskikäyttäytymistä" kuten sitä itse nimitän, eli koira makaa maassa vieressäni, kun istun pöydän vieressä syömässä. Tässä vain on, että kuinkas opetat, ilman että koira alkaa kerjätä? Ei onneksi vielä ole alkanut, kun tietää että pöydästä saa vain silloin, kun on pyydetty viereen maate.
No, eipä tässä muuta tule mieleen. Kesällä päästään taas kentille oikein porukkoihin reenaamaan, jos silloin viimein saataisii kyyti. Sitten voitaisiin jäljen rinnalle ottaa hakuakin, mutta opetetaan tuota jälkeä nyt vielä ettei mene sekaisin.
Kiitos näkemiin. Toivotaan ettei tule taas kovin pitkää aikaväliä kirjoituksille.

lauantai 24. maaliskuuta 2007

Arvostelu

Tampere 24.-25.3.2007
Tuomari Paul Stanton, Ruotsi
Junioriluokka, hyvä
"Kraftig tik på den större sidan. Ganska bra hund. Fina ögon. Ngt tunga öra. Starle hals. Utm. beustomme. Välutvercklad kropp. Ngt baklig p.g.a knapp bakbeusvinkling. Beluver bli stabilare fram, ganska bra baksteg. Utm. pälskvalitet dock behöver ett bad och borstad. Trevlig temperament."
Ymmärsin tuosta vain kohdan "tarvitsee pesua ja harjausta". Hehheh.. Siis tähän on selitys. Edellisenä iltana yhdentoista jälkeen tämä koira päätti lähteä tutkimaan mitä sikalan takaa löytyy ja kieritteli siellä sitten onnessaan. No, ei sitä enää pestäkään ehtinyt, kun ei olisi kuivunut aamuksi, eli yritettiin siivota isoimmat kökkäreet pois... Vähän huvitti katsella tuomarin nenännyrpistelyä=D
Niin ei varmasti ole oikein kirjoitettu, kun en saanut mitään selvää arvostelusta.. Koitan suomentaa tuon tänne joskus.

tiistai 20. maaliskuuta 2007

Nenäjuttuja

Tänään mentiin metsään ajamaan Nemin kanssa ensimmäiset jäljet. Tekniikkani ei ollut makkarajälki, mutta jos sjotakuta kiinnostaa vaihtoehto nakinpalojen kylvämisestä metsään, täällä tulee:
Ajatukseni on, että koira hakee ensimmäisenä ihmistä, eikä vaan nuuskuta makkaraa ympäri metsiä. Tehtiin siis niin, että veli oli avustajana, ja leikin ensin jonkin aikaa koiran kanssa patukalla. Kun koira oli parhaassa menossa, veli käänsi sen ympäri ja minä painelin metsään. Sitten radiopuhelimella "ok" ja veli päästi koiran otteesta. Koira siis palaa paikkaan, jossa näki  minut viimeksi, ja jos leikki vielä kiinnostaa, lähtee perään jälkeä pitkin.
Ja täytyy sanoa, että upeasti tuli. Veli kertoi, että koira oli ensin mennyt ympyrän ja lähtenyt sitten perääni kuono maassa. Reittiselvityksestä päätellen meni aivan jälkiäni pitkin. Upeaa! Kun löysi minut leikittiin lisää. Toinen yhtä hyvin. Kolmannella kerralla piilotettiin veli. Koira ei ensin lähtenyt perään, kesti jonkin aikaa, minkä jälkeen otti ensin ilmavainun ja sen jälkeen lähti jäljelle perään. Kadotti jäljen kohta, meni ympyrää ja löysi lopulta veljen ilman jälkeä, mutta ei siinä vaiheessa jaksanut kiinnostaa, kun löytyi syy koiran jäljen kadottamiseen: kissoja joka puolella. Olivat mokomat lähteneet kotoa peräämme, ja siinä istuivat jäljellä ja pentu meni ihan sekaisin. Lopetettiin siltä erää. Ensi kerralla lukitaan kissat sisään, kun lähdetään.
Kaiken kaikkiaan olen piskiin oikein tyytyväinen, pari ekaa jälkeä menivät niin mahtavasti <3 p="">
Jälki oli siis vain muutamia metrejä pitkä; siinä kymmenisen metriä ja kiven taakse. On se hienoa, kun on oma metsä täynnä isoja kiviä :) Seuraavalla kerralla otetaan jo pitempiä.
Ja sen verran vielä, että tein kaiken koiralle vieläkin vaikeammaksi kävelemällä normaaleja askelia, enkä sellaisia "varvas kiinni kantaan", kuin olisi pitänyt käyttää näin alkuun.
Sitten vain koiralle pk-valjaita ostelemaan.

perjantai 16. maaliskuuta 2007

Maaliskuuta

Ja kesä tulee.
Nyt olen Nemin kanssa harjoitellut pari kuukautta tokoa lähes pelkällä patukalla, ja kun tänään koitin nakinpaloilla, niin tuntui jotenkin kauhean vaikealta. Nakit kun olivat jotenkin vaikeita tunkea koiran nokkaan vauhdissa, tippuivat maahan kun niitä kaivoi taskusta, ja koiraa ei oikein kiinnostanut muu kuin nakit. Eihän sitä patukan kanssakaan kiinnosta muu kuin patukka, mutta silti... Ehkä minusta vain on tullut huono :/
Aloitellaan jäljen reenaaminen ehkä jo ensi viikonloppuna, kun veli tulee kotiin jelppimään. Makkarat kun siis tekevät koirasta jotenkin vetelän, etten voi keskenäni makkarajälkiä väsäillä.
Mutta siis edelleen uudet asiat opetellaan keittiössä nakeilla, kun ajoitus on silloin helpompaa.
Ei kai tässä sitten mitään muuta. Toivon mukaan pian uudestaan.

lauantai 24. helmikuuta 2007

Hei

Viimeinkin kirjoitan. Viime tekstistä on kulunutkin jo päälle kuukausi.
Turun näyttely meni hyvin. Nemi tuli toiseksi(kaksi koiraa) ja sai kunniapalkinnon. Arvostelussa ei ollut koirasta ainuttakaan pahaa sanaa, koira vaan heitti selälleen tuomarin edessä, niin saattoi vaikuttaa sijoitukseen...
Nemin koirakerho lopetti vuoden vaihteessa. Nyt ollaan sitten uutta haeskeltu ja tässä lähellä yksi kerho aloittaakin koulutukset huhtikuussa. Sinne siis -->
Mitäpä muuta... Tampereelle ollaan ilmoittauduttu ja sen jälkeen en sitten tiedäkkään. Sitten voisi alkaa painottaa tokoon ja mennä kesällä vaikka kokeeseen, jos saisi liikkeet hanskaan.
Paremmalla ajalla lisää... heiheihei.

lauantai 27. tammikuuta 2007

Arvostelu

TURKU, TOP DOG SHOW 2007
Tuomari Peter Machetanz, Saksa
Tulos pentuluokan 2., KP
"8 months. Very good head. Dark eyes. Correct bite. Correct pigmantation. Body with many substance for this age. Very good front. Correct coat and colour. Very friendly. Very good movement."
Ja selitystä pukkaa... Kasvattajan kommentti: "Olisi voittanut ellei olisi nuollut tuomarin naamaa." Nemi siis heitti selälleen tuomarin edessä, eli taas oli vika esittäjässä...

tiistai 16. tammikuuta 2007

Ette ikinä usko...

...mutta meillä on lunta! Joka puolella, paksu märkä kerros! US-KO-MA-TON-TA!!!! Mutta tämä lienee vain ohimenevä vaihe.
Ja tietenkin lumi satoi juuri siksi päiväksi, joksi olin suunnitellut meneväni reenimään Nemin kanssa metsään luoksetuloa varmaksi ja harkitsin tekeväni sinne makkarajäljen.
Tähän mennessä siis tuo koiran varmentaminen on mennyt lähinnä tiedon etsimiseksi. Olenkin jo löytänyt paljon luoksetuloa ja autojen jahtaamista koskevaa infoa. Ja tietysti pitäisi tuota näyttelyjuoksuakin alkaa pikkuhiljaa reeniä, kun Top Dog Show lähestyy. Ja sinne tietysti suurin tavoittein:) Sillä mikään ei ole kiinni Nemistä, joka on kaunis ja iloluontoinen koira, joka käyttäytyy kehässä hyvin. Itseäni aion reenata, etteivär kädet taas hikoa ja ala täristä.
Mutta nyt kiireellä luoksetuloa harjoittelemaan, toiste enemmän.

torstai 11. tammikuuta 2007

Motivaationpuutetta

Siis minulla, ei koiralla. Pitäisi ostaa koiransuklaata palkitsemiseen. Ja tuo koulutussuunnitelma ei toimi, kun ei nyt enää jostain syystä toi kokeeseenmenokiire kiinnosta. Taidan alkaa parantaa perustottelevaisuutta, vieraiden tervehtimistä, ohittamista ym. Ja tuota autojuttua>:( Menee hermo, kun auton tullessa ei koira kuule yhtään mitään... Olisi nimittäin paljon kisaamista parempaa, että koiraa voisi pitää vapaana aina ja kaikkialla niin, että se tosiaan palaa luokse. Kun tuo kisaamisvimma taisi olla ohimenevä vaihe. Huh.

lauantai 6. tammikuuta 2007

Loppiainen

Tältä ajalta ei oikeastaan ole mitään erikoisempaa kerrottavaa. Minulla on kamalia ongelmia tuon koulutussuunnitelman ja -päiväkirjan pitämisen takia >: /  Jos joku haluaa kertoa vinkkejä, niin olisin oikein tyytyväinen.
Tänään olimme Nemin kanssa aamulla metsälenkillä. Harjoittelimme välillä vähän, ja Nemi oli koko ajan hihnassa. Pentu ei oikein arvostanut, kun välillä pysäytin matkan ja käskin sen viereen ja seuraamaan. Eihän siitä tietenkään mitään tullut, mutta en olettanutkaan. Totutin sitä lähinnä ajatukseen, että matka jatkuu vasta kun se on tehnyt mitä pyydän. Eiköhän se jotain ideaa siitä jo saanut, kun kökötettiin paikallaan, kunnes se istui viereeni vaikkapa vain vahingossa. Että näin. Kai se vähän jotain sitten oppikin.
Nytkin tulen taas metsälenkiltä, koira oli vapaana tällä kertaa. Ei mikään kovin viisas idea, koska metsässä oli niin pimeää, ettei nähnyt lainkaan mihin käveli. Oli kuin pussi päässä olisi haahuillut ladon orsilla. Onneksi oli otsalamppu. Mutta siis... Nemi lähti heti vapaaksi päästyään haahuilemaan, juoksi silti aina välillä luoksemme tarkistuskierrokselle. Sitten sillä yhtäkkiä tuli kovin pitkä väli tarkastuskierroksissaan. Aloimme isäni kanssa jo vähän huolestua, kun koira ei tullut huutelemallakaan, mutta lopulta se ilmestyi kun olimme ja palaamassa kotiin, läähättäen ja litimärkänä. Tiedä sitten missä asti se kävi:)
Muita asioita, minun ja Nemin koirakerho uhkasi lopettaa tokotunnit! Aloin sitten jo äitini kanssa miettiä muita vaihtoehtoja tuntien tilalle, ja yhtenä pyörii mielessä pk-kerhon tokotreenit, mikä saattaisi olla ihan hyvä vaihtoehto meille pk-jäljestä unelmoiville.
Isä muuten melkein lupasi rakentaa meille pk-esteen. Jes!

torstai 4. tammikuuta 2007

Moi taas

Viime kerralla en paljoa ehtinytkään kirjoitella, mutta yritän nyt sitten kertoilla enemmän.
Tänään treenattiin Nemin kanssa vähän tokoa, piti kerrata asioita sunnuntain reeneihin, kun tuntuu kaikki vähän unohtuneen. Seuraamisessa olen palannut taaksepäin namien jatkuvaan syöttöön, kun on tuo paikka vähän kadonnut kauemmaksi, eikä kiinnostuskaan tahdo koiralla kovin pitkäksi aikaa riittää, ellen palkkaa koko ajan. Meni taas ihan hyvin, yritän nyt vieroittaa tuosta naminsyötöstä vähän hitaammin, ettei taas tarvitse palata taaksepäin.
Seurailun lisäksi harjoiteltiin eteenlähettämistä. Laitoin pahvinpalalle maahan makkaranpalan, ja lähetin Nemin vierestäni sen luo. Homma edistyi, mutta eteenmeno oli kovin puhditonta. Pitää varmaan yrittää olla innostavampi. Tai hankkia isompi alusta namille näin aluksi, ettei aikaa mene makkaran etsimiseen. Siinä ei sitten ollutkaan muuta ongelmaa kuin kissat. Harjoittelimme näet ulkona, ja aina, kun jätin makkaran ja palasin koiran luo, kissat hivuttautuivat kohti pahvinpalaa. Siinä olisi varmaan pitänyt käskeä koira eteen, niin olisi mennyt kuin nuoli!
Ja nyt kun vuosi vaihtui, minunkin täytyy jo ryhdistäytyä. Suunnittelin aloittavani lopulta treenien suunnittelun, kun en ole sitä saanut aikaiseksi, vaikka moni on vinkannut sen hyväksi tavaksi. Näkee nyt sitten, saanko mitään aikaan.
Ja tämän vuoden tavoitteeni Nemin osalta listasinkin jo. Nyt niitä vähän tarkennan. Siis bh-kokeen läpäiseminen on tavoitteena tälle vuodelle, ja ainakin opetella tokon ALOn liikkeet, vaikka kokeesta itsestään on varmaan turha haaveilla. Minun itseni täytyy kerätä itseluottamusta.
Ja siis kesällä suunnittelin leirien kautta tutustua agilityyn. Suunnitelmissa on nyt kesälle kaksi koiraleiriä ja keväälle yksi tokopainotteinen koulutusviikonloppu. Nuortenleireillä varmaan saankin aktiivista agilityopastusta, ja hyvän pohjan lajin aloittamiseen. Täytyy myös muistaa varata ajoissa koirakerhostani kurssipaikka syksyn agilityyn. Agilityn paikat kun tahtovat loppuvan kesken joka alkeisryhmälle, niin että pitää varata ajoissa.
Eipä tässä kai muuta, tulostin itselleni kauhean nivaskan tottelevaisuuskoepapereita iltalukemisiksi. No, hei taas, palaillaan astialle.

maanantai 1. tammikuuta 2007

Uuden vuoden aloitus

Heipä hei vain kaikille! Ilokseni voin ilmoittaa, että Nemiä ei paukkuarkuus vaivaa! Olen tyytyväinen.
Eilen illalla(viime vuoden puolella) vähän hermostutti, että mitenkäs koira suhtautuu tuohon uudenvuoden paukutteluun, mutta hyvinhän se sen otti. Paukaukset eivät tuntuneet missään, mutta itse raketteja olisi halunnut jahdata 0.0 Valot taivaalla tuntuivat Nemistä niin vastustamattomilta, että joka raketin perään piti hypätä, suoraan ylöspäin! Mikäs siinä sitten, sain käyttää kaikki voimani hillitäkseni pomppivaa pikkukoiraa.