Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 18. joulukuuta 2014

The Darkness: Is It Just Me?

On ollut tekemätön kausi. Viime viikolla mulla alkoi osa-aikatyö joulutonttuna, joten viipotin melkein suoraan koulusta töihin, töistä nukkumaan, ja aamulla taas kouluun. Koirat ei oo tehneet MITÄÄN. Ei yhtään mitään. Lenkit niillä on jääneet liian lyhyeksi, ja aktivointia ne on saaneet tasan iltaruuan yhteydessä tehtävät temput. Ja niistä on tullut vähän räjähdysherkempiä, innostuvat riehumaan sisätiloissa enemmän kuin ennen, ja säntäilevät ulko-ovelle jos ovat sitä mieltä että lähden treeneihin. Possu ottaa tälläisen paljon paremmin kuin Stefa, se voisi nukkua päivät pitkät, mutta Stefa alkaa pidemmän päälle kannella leluja ympäriinsä ja haastaa Possua leikkiin. Yllättävän rauhallisia ne ovat silti. Kuitenkin niiden lenkit on miehen käyttäminä jääneet pelkkiin pissatuksiin.

Viikonloppuna oltiin Laitumella, ja ne saivat purkaa sitä energiaansa oikein kunnolla. Remppasin isän ja veljen kanssa saunaa, ja koirat juoksivat vapaana pihalla tuntikaupalla. Tuli sekin raja vastaan että ne pyysivät itse sisälle, kun eivät jaksaneet enää juosta.

Senkin sain huomata, ettei se fyysinen liikunta oikeasti auta. Maanantaina Seinäjoella koirat olivat ihan yhtä levottomia kuin edelliselläkin viikolla. Kyllä se näköjään pitää paikkansa, että bordercolliet tarvitsevat aktivointiakin. Yllättävääkö?

Lopulta sain sitten ne osa-aikatyöt tehtyä loppuun (kyllä, työ loppuu tekemällä) ja eilen lähdin treeneihin. Olin unenpuutteessani nukahtanut sohvalle ennen lähtöä, joten saavuttiin paikalle tuli hännän alla, Possu napattiin suoraan autosta paikkisriviin. Ja tehtiin kaksi ja puoli minuuttia paikallaistumista. Vasta siinä rivissä mietin että hetkinen, onkohan tämä ikinä tehnyt näin pitkää paikallaistumista? Ei se sitä kuitenkaan haitannut, Possu istua napotti varmana kuin mikä. Tassut eivät steppailleet, pää ei kääntynyt. Kerran kävin sen välipalkkaamassa ihan vain varmuudeksi. Toi koira on kyllä ihmeellinen, se pystyy sellaiseen patoamiseen jota en ole ennen nähnyt. Samoin neljän minuutin paikkis ohjaaja piilossa oli sille helppo, näkyville jäänyt viereisen koiran ohjaaja oikein erikseen totesi että sehän napotti kuin liimattuna, ei venkoillut, haistellut, väännellyt itseään. Possu on vaan niin paras.

Stefalla sen sijaan aloitettiin suoraan ruudulla, onneksi en ottanut sitä paikkiksiin, se meinasi räjähtää! Ruutuun se ei löytänyt loppujen lopuksikaan, vaikka helpotettiin vaikka kuinka, mun olisi pitänyt suunnitella etukäteen paremmin. Meillä oli aika haastava hallitilanne, vierekkäin oli kaksi ruutua, ja keskellä pyöreät valkoiset luoksarinmerkit. Stefan mielestä ne luoksarimerkit oli ihania, sen kanssa pitää selvästi treenata pyöreillä merkeillä :D Ja sitten se juoksi sinne viereiseen ruutuun eikä omaan. Totesin vain että voi ei, ja menin lähettämään sen metrin päästä.

Stefa oli ihan lentoon lähdössä, se ei pystynyt keskittymään yhtään, ja aina kun en pitänyt sitä käskyn alla se juoksi ilorinkiä. Ja piippasi kuin mikro. Kuinka hämmentävää :D Se oli raukka ihan kärsinyt meidän treenitauosta. Intoa kuitenkin piisasi, ja yritystä, ja saatiin tehtyä tosi hyvännäköistä seuruuta. Tunnarinkin se osasi heti toisella yrityksellä, vaikka kapulat sinkoilivatkin lähes kattoon asti.

Possukin teki seuruuta. Sen kontaktinputoiluongelma oli poistunut tauon aikana. Painamisongelma ei :D Vähän se yritti myös edistää, jopa poikittaa. Yritti tosi paljon yli. Pitää nyt alkaa tehdä tälle jotain heti. Liikkeestä jäävät se teki tehokkaasti ja näyttävästi, ruutuun löysi kuin vanha tekijä. Luoksarissa se juoksi kuin tuuli (myös ennen luoksetulokäskyä) ja noudossa näytti parastaan. Noudossa tein ensimmäistä kertaa niin että sen oli istuttava perusasennossa heiton ajan, muistin vasta treenin jälkeen ettei sille tälläistä ole opetettu. Hyvin se osasi silti.

Stefa teki vielä luoksetuloa takapalkalla. Pitäisi ajaa sille sisään se takapalkka. Aiemmin olen vain treenannut takapalkalla opettamatta sitä koiralle erikseen :D Loistavaa nähdä kuinka paljon parempia ne stopit on heti kun sen takapalkan opettaa. Stefa ei ole ikinä pysähtynyt noin terävästi. Miksen mä ole tajunnut tehdä tätä jo aiemmin?

Oli oikein kunnon hyvänmielentreenit. Juuri sellaiset joita tämän tokotauon jälkeen kaipasinkin. Nyt jos muistaisin joululoman aikana treenailla, niin ei olisi hätää mitään tammikuun kokeessa.

Niin ja. Stepsu kävi sydänultrassa maanantaina. Sillä on sydänläpän rappeuma. En oikein itsekään tiedä mitä tämä nyt sitten tarkoittaa, voi olla että se ei merkkaa mitään, voi olla että se on tosi paha asia. Etenevät kuulemma yksilöllisesti. Pahimmassa tapauksessa se etenee nopeasti, kehittyy vajaatoiminnaksi ja tarvitsee lääkkeet. Parhaassa tapauksessa se ei ikinä mene vajaatoimintaan asti. Ei voi kuin toivoa parasta, Stefa on onneksi hyväkuntoinen ja muuten perusterve koira, joten mahdollisuudet on siihen että tästä selvittäisiin ongelmitta. Pidetään peukkuja.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Marilyn Manson: The Nobodies

Nyt ragequittaan koko koiraharrastuksen.

urbaanisanakirja.com
Stepsun kanssa oltiin tänään kakkosluokan hakukokeessa. Jännitin aivan käsittämättömästi. Oltiin tehty esineruutua nyt kuurina, ja vieraat esineet ja syvät pistot ei olleet enää ongelmia. Silti jännitti. Ystävällinen koetalkoilija toteskin mulle, että jos mä alan itkee, on parempi sit jatkossa treenata esineruutua aina itkien. Että on sit koiralle riittävän mustavalkoista.

Mutta. Oltiin vuorossa toisena. Sain Stepsun hyvin viriteltyä, se oli hyvin lähdössä ruutuun. Pamahti sinne heti takanurkkaan, ja tuli heti takaisin. Epätavallista. Yleensä se lähtee etsimään sieltä takalaidasta sitten, eikä tee tuollaisia villejä juoksupistoja. Lähetin vierestä uudelleen, teki taas piikkipiston. Tälläisiä piikkejä tehtiin koko alue läpi. Sitten koira alkoi harhailla, ei enää mennyt minne ohjasin, söi ruohoa.. Tarvitsi useita käskyjä tullakseen luo ruohoa syömästä! Tavatonta, koska Stefa. Aikahan siinä sitten loppui, eikä esineitä noussut. Taaskaan. Kiva. Mutta en itkenyt.

En yllättävää kyllä edes lannistunut tästä, koska viimekskin oli tulos tullut ilman esinepisteitä. Ja tulos tulisi nytkin, jos kaikki maalimiehet löytyisivät. Joten lähdettiin hakuradalle, no, edelleen aivan jännittyneinä, mutta ei itkien.

Maasto oli todella hankala. Keskilinja oli leveä metsätie, jonka laidoilta alkoi pöpelikköä, risukkoa, kivikkoa. Koiralle oli vaikeaa löytää lähetyslinjaa. Oli vaikeaa saada Stefaa uppoamaan. Vasemman etukulman se upposi syvälle, tarkisti nätisti. Kun lähetin oikealle, Stefa kääntyi kohta pian eteenpäin, ja jouduin lähettämään sen uudelleen. Olin jo edennyt kun lähettelin sitä uudelleen, ja unohdin ottaa sen huomioon sitten kun lähetin takaisin vasemmalle. Sinne jäi sitten tutkimatonta aluetta.

Jatkoin pistotusta, koira upposihyvin, teki nättiä pistoa. Oikealta puolelta se tuli sitten rullan kanssa. Lähti ilmaisemaan läpi kammottavan ryteikön, edettiin sitten kävelyvauhtia kun en vaan päässyt kovempaa. Mutta, Stefa löysi maalimiehelle, tuli hienosti sivulle, seurasi mallikkaasti keskilinjalle. Täydet pisteet tästä ilmaisusta. Keskilinjalla tuomari sanoi että "nyt ollaan satasen kohdalla". Mun päässä jysähti, tajusin että tää oli nyt tässä, eka jäi. Koitin olla näyttämättä sitä, koitin ajatella että okei, nyt ei oo enää paineita, voidaan tehdä hyvin tää loppu. En onnistunut. Stefa peilasi heti. Se ei mennyt pistoille enää. Kääntyi takaisin kahden metrin päästä. Jäi syömään ruohoa. Ei tullut käskyllä pois ruohoa syömästä. Jotenkin sinniteltiin kahteen sataan asti. Kysyin paljonko meillä on aikaa. "Minuutti." "Kannattaisko mun nyt keskeyttää kun se on ihan sijaistoiminnoilla?" "Sijaistoiminnoilla on joo. Päätät ite." "Mä lähetän sen vielä niin että saan sen uppoamaan ja jätän sitten siihen, josko saisin syyn kehua." Lähetin sen yli kivikasan, kehuin heti kun se ylitti sen. Tuli takaisin ja keskeytin kun oli vielä puoli minuuttia jäljellä.

Jälkeenpäin sain kuulla, että vika maalimies oli juuri sen kyseisen kivikasan takana. Mutta ei se mitään olisi muuttanut, jos olisin sitä sinne pommitellut. Jos ei olisi ehtinyt ilmaista, olisi jäänyt vain tätäkin pahempi mieli. Eka maalimies oli tosiaan siellä vasemmassa etukulmassa, ei ollut ekalla pistolla käynyt ihan siinä, vaikka riittävän syvällä oli ollutkin.

Pisteitä saatiin huimat 62. 40 ekasta maalimiehestä, 10 ilmaisusta, 12 työskentelystä. Pidättelin jo itkua kun sanoin tuomarille että ei me tulla tottikseen. Ei olisi kannattanutkaan, seuruu on siinä kunnossa että kokeenomainen suoritus vie sitä vaan taaksepäin, laukauksilla niiaa, ja kuuleman mukaan esteet olivat pahasti jäässä. Jälkeenpäin kuulin että yksi kokeen koira oli tipahtanut a-esteeltä, joten varmuuteni oikeasta ratkaisusta jäi.

Tulin metsästä ja sain vaan mumistua että yksi ukko vaan nousi. Leila seurasi autolle, vaikka olisin vaan tahtonut olla yksin ja pidätellä itkua. Ja puhui musta sen pahan olon pois. Ihan mahtavaa että mukana oli ihminen joka oikeasti tietää mun koiran, on treenannut sitä yhtä paljon kuin mä ite, tietää että se toimii jos se pystyy. Ja että se on herkkä ja peilaa muhun, sillä ihan silkkaa paineistumistahan toi oli. Helpotti. Ja saavutin tavoitteeni, selvisin kokeesta itkemättä! Hyvä me!

Ps. Leila ja Lumes saivat HK2:sen. Tää pelasti kaiken, olen yhtä ylpeä kuin jos kyseessä olisi oma koira. Hakuryhmät on jänniä, siinä hitsaudutaan niin tiiviiksi treeniporukaksi, että nähdään niiden muiden koirien vahvuudet ja heikkoudet, potentiaalit ja riskit. Ja osataan arvostaa sitä onnistumista, kun nähdään että se ei tule vahingossa, vaan sen eteen on nähty aivan käsittämätön vaiva. Meidän hakuporukka <3 p="">

maanantai 1. joulukuuta 2014

David Bowie: Starman

Nyt se minun treenimotivaatio sitten loppui.

Edellisviikolla treenasin tokoa tasan kahdesti, viime viikolla suorastaan kerran. Ollaan sit vaan lenkkeilty. Ja vähän hakuiltu ja esineruutuiltu, Stefan hakukoe kun lähestyy uhkaavasti. Siis sillä oletuksella, että sitä edes järjestetään, rajana kun on nollakelit ja alle viisi senttiä lunta, eikä koekirjettä kuulu vieläkään.

Sitten kävi niin, että selvisi, että olen ilmoittanut koirat tammikuun tokokokeeseen. Kyselin paikkoja ennen tuota bortsumestistä, ja nyt tuli sitten vaan puheeksi että ne on mulle jo varattu. Koe on jo täynnäkin, joten totesin sitten että menkööt, kun kerran paikat on. Ja lähdin eilen treenaamaan.

Possun kanssa piti tehdä suorastaan yksi kumpaakin jäävää. Eihän me päästy siihen asti! Otettiin käskytettynä, ja koko treeni meni sen hinkkaamiseen, että koira pitää kontaktin vaikka liikkuri kysyy olenko valmis ja minä vastaan. Meillä on pitkä tie edessä. Onnekkaasti se kuitenkin osaa teknisesti kaikki alon liikkeet, eli jahka saan siltä tuon kontaktin putoilun pois, meidän pitäisi olla selvemmillä vesillä. Mutta voi kuinka tän treenaaminen raastaakaan! Possu teki taas sitäkin, että jäi johonkin hajuun kiinni, eikä tullut siitä käskyllä sivulle, ja sain hakea sen. Huomasi, että se alkoi tehdä tota haistelua siinä vaiheessa kun sitä lakkasi huvittamasta, kun olin sille monta kertaa kontaktin putoilusta sanonut. Turhauttaa.

Stefa sen sijaan oli hieno! Oikein piristävän hieno! Sen kanssa koitetaan nyt päästä edistämisestä, joten olen noi pari edellisviikon treeniä tehnyt seuruuta ihan vaan yhtä askelta, ja "höpö höpö" -kommentilla korjannut sen kun se edistää. Ei siitä tullut mitään :D Nyt kokeilin nätisti siirtää sen oikeaan paikkaan, kun se edisti. Stefan mielestä se oli ÄLLÖÄ ja sitten se jo lakkasikin edistämästä :D Ihme sätkimistä sen meno nyt kyllä on, kun sen mieli tekisi mennä vähän liian eteen, mutta se muistaa kuitenkin että oikea paikka on pidettävä. Riemastuttavaa, niin kauan me ollaan tän kanssa takuttu!

Tehtiin myös luoksaria, koitan sisäänajaa sille takapalkkaa. Mehän ollaan käytetty sille takapalkkaa luoksarissa aina, mutta en ole ikinä sisäänajanut sitä :D Se näkyy sitten siinä, että pysähdykset valuu. Koitin saada sen ymmärtämään että sillä on eri vapautussana takapalkalle ja minulla olevalle palkalle. Komeita stoppeja se tekikin, kun tajusi että takapalkalle saa suoraan vaan juosta. Kun se nyt vielä erottaisi ne vapautukset toisistaan :D

Tehtiin me kaukojakin, ja liikkeestä istumista. Nekin olivat hienoja. Stepsu on vaan kerännyt kierroksia treenitauosta, se on oikea pieni kone :D Ensi vuonna evl kutsuu!

Hakuakin ollaan tehty treenin verran, Stepsulle sellainen pieni muistuttelutreeni. Se meinasi varastaa palkan maalimieheltä ilmaisulla, apua! Toivon että se oli sellainen kerran elämässä -moka. Koe on kuitenkin sunnuntaina, niin ei voi kuin toivoa parasta :D

Ja esineruutua ollaan tehty. Stefa irtoaa nyt jo hyvin viiteenkymppiin, eikä lannistu jos ei heti löydä. Se on myös löytänyt vieraiden hajuiset esineet, joskin täytynee treenata niitäkin sen kanssa vielä tällä viikolla, ettei tule taas yllätyksenä kokeessa.

Tottista ei olla tehty. On aina ollut liian liukasta tai pimeää esteille. Laukauksia ainakin pitäisi mennä muistuttelemaan.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että valmistautuminen tähän kokeeseen on jäänyt kovin vähälle, kun treenejä on ollut paljon vähemmän kuin kesällä. No, eipä siihen sitten pitäisi maailma kaatua jos ei ihan putkeen menekkään, kun syykin on selvillä. Ja sitten jatketaan pk-koeuraa ensi kesänä.

Ps. Tein Possunkin kanssa esineitä, ja se yllätti. Vein valmiiksi muutaman esineen, ja tarkoitus oli tehdä ihan hajunhakuja, niin että koira löytää esineet jostain läheltä, ja leikkii niillä hetken mun kanssani. Mitä tekee Possu? Ampaisee viiskyt metriä suoraa, hakee kauimmaisen esineen, pinkoo sen kanssa mun luo ja sylkäisee sen mun käteen. En oo ees opettanut sille esineiden palautusta, saati irtoamista viiteenkymppiin. Hurja super-Possu.

lauantai 15. marraskuuta 2014

YUP: Sikamusiikkia

Viikko sitten lenkkeillessäni kaverini kanssa, tuli puheeksi Stefan ja Possun viimeaikainen koemenestys. Oli kivaa että Stefalla on ollut huima neljän kokeen ykkösputki! (Kaverin koiralla oli 17 kokeen ykkösputki EVL:ssä, tarkistin :D Kuka tässä vaiheessa ei arvaa kenestä on kyse?) Faktahan on kuitenkin se, että mikään koira ei ole niin varma, että se putki kestäisi ikuisesti. Ja sitten pudotaan. Neuvo oli, että valmistaudu henkisesti siihen putoamiseen. Sanoin juujuu tottahan minä. En silti oikeasti valmistautunut :D

Tänään oli bordercollieiden ja australiankelpieiden rotumestaruus Pieksämäellä. Lähdin sinne itsevarmana, valmistelut oli menneet hyvin, mun koirat oli näyttäneet niin parhaita puoliaan että mahdollisuus oli jopa voittaa. Vitsailin että jos koirat ei sijoitu itseään palkinnoille, saavat sitten olla nälkineen :D Ja pohdin pitääkö käydä kampaajalla että näyttää sit nätiltä SBCAK:in lehdessä.

Karman laki puri perseeseen, ja ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ja satakaksitoista muuta kulunutta fraasia.

Aamupäivä yhdeksästä iltapäiväyhteen meni EVL-koirien suorituksia seuratessa. AVO-luokan aikana käytiin pikaiseen hakemassa ruokaa, jotta ehtisin voittajaluokkaan ajoissa. (Luokkajärjestys EVL, AVO, VOI, ALO.) Huoltsikalla kuitenkin venyi, kun hampurilainen on niin hidas latoa, että oli pakko soittaa koepaikalle etteivät aloita ilman minua, ja nopeusrajoituksia uhmaten kaahata paikalle heti kun saatiin ruokalaatikot kainaloon. Nappasin Stefan autosta suoraan paikkisriviin, en ehtinyt edes pissattaa sitä. Mietin kyllä että ei helvetti, sillä on kyllä pissahätä, kun koira nuuski hallin lattiaa sen näköisenä.. Mutta päästiin paikkisriviin koira hallinnassa, ja paikkiksesta juostiin suoraan pihalle ja koira pääsi tarpeilleen.
Paikallamakuu 10

Oltiin vuorossa toisena, joten ehdin viritellä Stefaa ennen kehäänmenoa. Se oli ihan pähkinöinä, kun mentiin kehään. Seuruuseen se lähti tosi hyvin, mutta jossain vaiheessa (kuten aina pitkässä kokeenomaisessa seuruussa) sen keskittyminen vähän herpaantui, se alkoi haahuilla, vaati lisäkäskyjä.. Sivuaskeleet olivat KAMALIA, peruutuksessa Stefa jäi paikalleen seisomaan ja kääntyi minua kohti, ja tuli siitä sitten vierelle kun olin askeleet ottanut. Ei kuitenkaan mitenkään hälyttävän huonoa, sen seuruu vaan on paskaa kun en oo viittinyt sille mitään tehdä.
Seuraaminen 7

Liikkeestä istumisessa Stepsu ei sit ollut kuulolla ja meni maahan. Ja koska mä olen herkkis, en ihan toipunut tästä, vaikka yritinkin.
Liikkeestä istuminen 0

Luoksetulossa yritin ryhdistäytyä, mutta huomasi, että mun mielialan vavahdus tarttui koiraan. Maahanmeno oli huono. Seisominen valui. Maahanmeno valui. Loppuasento oli vino. Perusasento oli vajaa.
Luoksetulo 6,5

Ruutuun mennessä koitin koota itseäni. Ei onnistunut. Stefa meni vähän taakse, en nähnyt oliko ruudussa. Annoin uuden ruutuunkäskyn, pysäytin kun tuli paremmin ruutuun, mutta valui mun pysäytyskäskystä lähemmäs, ja kun käskin maahan se oli kehänauhan päällä.. Tässä vaiheessa tappiomieliala valtasi. Sivulletulo oli sellaista mukanaheilumista, mitä se parhaimmillaan on. Rumaa silti.
Ruutu 0

Hyppynoudossa nousi seisomaan kun heitin kapulan. Karkasi ennen käskyä. Vaati kaksi irroituskäskyä.
Hyppynouto 6,5

Metallinoudossa nousi seisomaan kun heitin. Otti laipasta kiinni. Irrotti ekalla, loppuperusasento vajaa.
Metallinouto 6,5

Tunnarissa se sähläili kapuloilla niin että olin varma että väärä sieltä tulee. Eipäs tullutkaan! Ihme tunnari, joka ei onnistu treeneissä, mutta onnistuu kokeissa. Loppuperusasento vino.
Tunnari 8

Kauko-ohjauksessa teki ekat vaihdot hyvin, s-i-vaihdossa meni maahan. Tarvitsi kaksi käskyä siitä istumaan nousemiseen. Tarvitsi kaksi käskyä loppuperusasentoon.
Kauko-ohjaus 6,5

Stefa oli koko ajan ylikierroksilla ja hallitsematon. Varsinkin seuruussa toi huono hallinta näkyy, joka kokeessa, aina. Se tekee tietyn ajan nätisti, ja sit se alkaa säätää omia juttujaan, väljistyy, edistää, mitä ikinä. Liikkeiden väleissä aina kun mentiin kohti kehän laitaa, yritti karata kehästä ulos palkalle. Mun huono mieliala peilautui vaan pahempana sähläämisenä, säätämisenä ja hallitsemattomuutena.
Kokonaisvaikutus 7

VOI0, 185 pistettä, ei sijoitusta kerta ei tulosta

Olin aika rikki tästä. Olin ihan varma että se ois TK3 tänään. Ykkösellä ois päässyt komeesti palkinnoillekin, joka oli mielessäni kiillellyt. Itkin. Ehdin juur ja juur työntää Stefan autoon kun alokasluokka jo alkoi, ja Possu piti ottaa sieltä. En sit ehtinyt edes palkintojenjakoon (ei haitannut) kun olin Possun kanssa luoksepäästävyydessä pihalla.

Luoksepäästävyys oli tänään aika persoonallinen, enemmän pk-mallinen. Jokainen ohjaaja sai tulla yksitellen tuomarille kehääntulotarkastukseen ja luoksepäästävyyteen. Possu oli nätisti, vaikka olikin just suoraan autosta otetun oloinen, kiskoi, säntäili, olis halunnut muiden koirien luo.
Luoksepäästävyys 10

Ennen paikkista ehdin onneksi viritellä Possun sopivaksi, kun oltiin vasta kolmannessa paikallamakuussa. Silti koira oli jotenkin ihan pimee, se säntäili kohti viereisiä kun oli hihnassa, ei tahtonut millään tulla perusasentoon. Meidän piti olla rivin reunimmaisena, mutta saatiinkin viereemme bortsu, joka oli lähtenyt aiemmassa paikkiksessa kun viereinen koira oli lähtenyt ja ohjaaja kutsunut sen luo. Kohtuuton häiriö siis. Toisella puolella oli tolleri. Possu vaati KOLME maahankäskyä. Ennenkuulumatonta. Tää paikallamakuu oli muutenkin jotenkin todella kammottava seurattava. En muista kumpi lähti ensin, tolleri vai bortsu. Ensin lähti toinen, sitten toinen. Sitten lähti toisesta päästä riviä kolmaskin koira. Ja neljäs nousi istumaan. Possun lisäksi ainoa maahan jäänyt koira vaihtoi lonkkaa, siirtyi sivuttain, nuuhki Possun suuntaan, olin varma että sekin lähtee kohta. Aika tuli kuitenkin vastaan ennen kuin koira ehti tehdä päätöksensä. Possu totta kai pysyi, koska sen on pakko. Loppuperusasennon se ennakoi. Vitutti, se oli kuitenkin maannut kuin tatti, liikauttamatta karvaansakaan, ja sitten tyrimiset tulee jossain maahanmenossa ja sivullenousussa..
Paikallamakuu 7

Yksilöliikkeisiin lähdettäessä virittelin Possun pihalla. Se oli hyvä kun se teki, lähinnä se oli tosi häiriöherkkä, häiriöherkempi kuin yleensä. Yleensä se on sillai "aaaa teen mitä vain jotta saan RUOKAA", nyt se oli sillai "aaa teen mitä vain jotta voin säntäillä joka suuntaan!" Sain sen vähän käsiin ennen kehäänmenoa. Olin just tekemässä lopulliset viimeistelyt, kun liikkuri käski kehään, vaikka edellinenkin koira oli vielä siellä. Pasmat meni sekaisin, otin vaan sen koiran siitä mukaan hihnasta vetäen, ilman mitään hallintaa, ja seisoin tumput suorina siellä kehässä kun koira haisteli. Sitten kun piti lähteä seuruuseen se vaati tosi monta käskyä tullakseen perusasentoon. Lähti seuraamaan hyvin, seurasi hyvin suht pitkään, sitten se herpaantui täyskäännöksessä, ja loppu oli suht kaaosta, lisäkäskyä, vartaloapua, väljyyttä ja kamaluutta.
Seuraaminen hihnassa 5,5

Ilman hihnaa otin koiran sivulle terävämmin, ja lähdin liikkeelle terävämmin. Tein käännökset joissa koiran oli pakko pysyä mukana, ja se oli hyvä - täyskäännökseen asti. Sitten alkoi sama lisäkäskytys, laahustus, kävelin koiraa päin käännöksissä.. Huoh.
Seuraaminen vapaana 6,5

Liikkeestä maahanmenoon yritin ottaa lämmittelyt. Tekihän se ne. Perusasentoon en meinannut saada sitä millään. Tähän meni varmaan minuutti, kun olin "Possu, sivu, Possu hei, sivu", tönin sitä kun se vaan haisteli ja yritin keskeyttää sen, en saanut mitään kontaktia. Hermo kiristyi, en IKINÄ sallisi siltä treeneissä tollasta. Ja Possu selvästi huomasi sen, "hei, tähän ei puututa". Kun sanoin tule, se tuli, koska sen on silloin pakko tulla. Mutta perusasentoon tuloa sille ei ole ikinä selitetty pakolliseksi toimeksi, joten en saanut sitä siihen. Käskin sen istumaan ja menin itse sen sivulle. Ja lopulta päästiin itse liikkeeseen. Se taisi olla hyvä, en ees muista mitä siinä kävi.. Ehkä se ennakoi tai jotain.
Liikkeestä maahanmeno 9

Luoksetuloon en saanut sitä sivulle MILLÄÄN. Istu-käskykään ei enää toiminut. Se oli ihan kamalaa, ei mitään kontaktia, ei mitään yhteistyötä. Lopulta kun sain sen istumaan, noin kuuden minuutin käskytyksen jälkeen, ja tehtiin luoksetulo, se PYSÄHTYI kaks metriä mua ennen. Ei olla ikinä tehty luoksetulon stoppia, mutta niinpä vain nyt tehtiin. Lisäkäskyllä tuli vinoon ja väljään loppuasentoon, josta vajaaseen perusasentoon.
Luoksetulo 7

Liikkeestä seisomiseen mennessä perusasento oli vielä mahdottomampi. Ei saatana mitä helvettiä se oli. Käsky käsky käsky, koira nuuhkii, ja mulla ei oo mitään keinoja. Ei auttanut jalan polkeminen, ei hellä tönäisy. Tukkapöllyn se olis tarvinnut, ja sellaista en kehässä voinut antaa. Kun, en halua ajatella edes kuinka pitkän ajan jälkeen, sain sen perusasentoon ja lähdettiin seuraamaan, se meni maahan. Totesin että ei vittu ei helvetti ei saatana. Totesin tuomarille että tää oli tässä ja marssin ulos kehästä.
Liikkeestä seisominen 0

ALO-, ohjaaja keskeytti. 107 pistettä

Pihalla vaan huusin. Possu säntäili edelleen, huusin sille. Käskin sen maahan. Tässä vaiheessa se tajus että okei, nyt se ehkä puuttuu jos perseilen, jos en tottele. Kaveri ehti väliin ja tunki Possun autoon, mä vaan huusin ja itkin. Voi jumalauta. Mitä saatanan pelleilyä. Tää on just ihan vastaava juttu kuin puolen vuoden takaiset luoksetulo-ongelmat, Possu ei tee kun sen ei oo pakko. Houkuttelemallahan varmaan oisin saanut sen perusasentoon, mutta eipä se auta, kun kehässä se ei oo mahdollista. Eipä se auta, kun se ei auta ongelmaan, vaan antaa koiralle mitä se tahtoo. Meidän täytyy taas pitää pikku "kun mä sanon sä tottelet" -sulkeiset, aiheesta sivu tarkoittaa sivu. Mua otti niin paljon päähän, miten helvetissä tällästä voi tapahtua kokeessa. Possu ei yleensä nuuski treeneissä ikinä, nyt se meni pitkin kehää nenä maassa. Ja se maa ei taatusti ollut niin kiinnostavaa.

Sitten kun olin itkuni itkenyt, tai itse asiassa ennen sitä, koska itkin tosi kauan, totesin että no, tää oli tuloillaan. Ei oo kauaakaan kun jollekulle sanoin että näin tulee vielä käymään. Jo viime kokeessa oli näkyvillä että se vähän kokeili paljonko se saa kokeessa tehdä ennen kuin siihen puututaan. Koetreeneissäkin se on perseillyt, ja minä idiootti olen sallinut sen, kun oon aatellut että "ei se haittaa jos se vähän mölisee kun käskytetään, kun se on muuten hyvä". Kyllähän se haittaa. Sillä on ollut myös ongelmia sivulletulon kanssa, ihan siis tiistaista alkaen. Muistan että silloin kutsuin sitä useasti sivulle, ja palkkasin kun se tuli. Tää ei toimi Possulle, koska se vaan tajuaa että jos se on vaikee, se saa palkan pienemmin vaatein. Huoh.

Tää romahdus tuli nyt erinomaiseen paikkaan. Havahduttaa mut taas siihen todellisuuteen että Possuhan on tosiaan teini-iässä. Ja nyt sillä on sitten tälläinen kokeilu menossa. On pientä päiden yhteen hakkaamista luvassa.

Päätin että tammikuun tokokoe(johon alunperin mietin Stefaa EVL:ään ja Possua AVO:on) saa nyt olla. Stefan kanssa aletaan tehdä seuruuta oikein perinpohjin. Niin että keskeen pitkänkään kokeenomaisen EI lähdetä haahuilemaan. Niin että EI edistetä. Niin että askeleet ja käännökset tehdään aina kunnolla. Stefan kanssa tää ei vaadi kuin mustavalkoisuutta, se on niin kiltti tyttö. Ja sitten keväällä mennään joko suoraan EVL:ään tai haetaan TK3, mikä nyt tuntuukaan oikealta.

Possun kanssa seuraa turpasauna. Sille on tiedossa sama treeni kuin aikanaan luoksetulon kanssa, hurjan kovat häiriöt peliin, ja YKSI sivullekäsky. Ja jos sitä ei totella, siihen sivulle tullaan sitten tukkapöllyn kautta. Toi koira on niin erilainen Stefaan verrattuna, että nää tilanteet yllättää mut vasta tähän vaiheeseen päästyään. Taas jos oisin tajunnut ajoissa sanoa sille että hei, noin ei voi tehdä, ei oltais tässä. Nyt täytyy sit vaan tehdä vaikeemman kautta.

Possun kautta lähdetään myös tekeen sitä seuruuta. Se jäi kesken silloin pari kuukautta sitten kun lähdettiin viikon varoitusajalla aloon. Ja mä unohdin että se on kesken. Unohdin, että mulla on tietty ajatus miltä haluan sen näyttävän, ja että se täytyy sille koiralle opettaa jotta se siltä näyttäisi. Possun kanssa mennään ehkä hakeen TK1 joskus keväällä, jää nähtäväksi mitä tehdään. Nyt on edessä paluuta siihen että Possu on vasta pieni vauvakoira. Joka uhmaikäilee ja kiukuttelee, ihan niin kuin minäkin.

torstai 6. marraskuuta 2014

Apulanta: Pahempi toistaan

On taas ollut mukavaa.

Sunnuntaina Possu pääsi hakuilemaan. Sille tehtiin suoria löytöjä ilman apua, kauemmat olivat jo 40 metrin syvyydessä. Se on kyllä niin kiva pieni hakukone! Täytyy alkaa tehdä sille talven aikana ilmaisua, joskaan en ole vielä päättänyt kumpi se olisi.. Rullan kouluttaminen olisi jo tuttua, ja siihen olen itse mieltynyt. Sormet kuitenkin syyhyttäis omaa haukkuvaa.. Possu haukkuukin jo, kivasti, sitkeästi. Se on myös sen luontoinen, että haukkuminen kaukana musta tuskin ois vaikeeta. Ongelmana on enemmänkin Possun ääni, sen haukku on vielä tosi kimeää.. Maalimiesparat, jos se ei tosta madallu. Toinen juttu on se, onko sen kimeä räkytys riittävän kuuluvaa, kaverin kokeessa oli juuri pisteet tipahdellut vaimean haukun takia - ja sen koiran haukku ei ole mitään hiljaista. Ehkä mä pähkin tätä koko talven ja havahdun huhtikuussa siihen ettei ilmaisua ole vieläkään päätetty..

Sunnuntai-iltana myös tokoiltiin. En muista siitä enää mitään.

Maanantaina oli Stefan hakuvuoro. Sen kanssa tehdään edelleen suoria pistoja. Ne olivat tosi hyviä, ehkä voin taas tehdä jonkun eteenpäinkääntyvän ja tyhjän pitkästä aikaa.. Ongelmana olikin ilmeisesti minä, nyt kun keskityn lähetyksiin ja suuntaan koiran oikein, se toimiikin paremmin.

Tiistaina tehtiin pikkuhallissa pikkutokoja. Possun seuruu on parantunut hurjasti tekniikkatreenin myötä. Erehdyin jo toteamaan että kyllä sen kanssa kokeeseen voidaan ensi viikolla mennä. Stepsu teki ainakin edestä sivulle siirtymisiä, niistä kun kokeissa aina pisteet putoilee.

Eilenkin tokoiltiin. Harmittaa ettei ole kuvia, Stepu pääsi mukaan oikein isojen koirien paikkistreeneihin. Mentiin pikkuruiseen ympyrään tekemään evl-paikkiksen alkuja ja loppuja, käskytettiin siis koiria yksitellen maahan ja istumaan. Stefa oli yllättävän hyvä, vain hyvin harvoin se meni halpaan. Kyllä siitä vielä evl-koira tulee!

Possun kanssa tehtiin kokeenomaista pätkää. Ja sen seuruu mureni. Kun palkkaa ei heti tullut, se alkoi yliyrittää, poikittaa, heilutella päätä.. Käännöksissä kontakti putoili ja takapäätään se ei käyttänyt lainkaan.. Treenattava ei selvästi koskaan lopu. Liikkeestä seisomisessa se meni TAAS maahan, mutta liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olivat hyviä. Etenkin luoksetuloon olen tyytyväinen, se kun ollaan tehty eteen vasta niin vähän aikaa.

Tänään sitten lähdin viikonlopuksi Laitumelle - Possun kanssa! Stefa siis jäi kotiin treenailemaan rallytokoa. En tiedä miten selviän tästä yksikoiraisuudesta, joskin Stefalle ja Possulle ainoan koiran erityiskohtelu tekee varmasti oikein hyvää.

lauantai 1. marraskuuta 2014

The Baseballs: Hot'n'cold

Stepun toko tänään Seinäjoella, tuomarina Veijo Kinnunen.

Ei alkanut ihan putkeen, Stefaa kiinnosti vieressä ollut merkki ja karkasi sille ennen liikkeen alkua. Vielä maahan käskettynäkin kurotteli sinne.. Kun sitten tultiin piilosta, Stefa olikin melkein poikittain. Oli kuulemma vaihdellut lonkalle ja sillä tavoin onnistunut itsensä kääntämään. Voi Stefa! Pitänee opettaa se olemaan paikkiksessa paikallaan, en nimittäin oo ikinä kertonut sille että siellä ei saa kiemurrella.
Paikallamakuu 9

Yksilöihin lähdettäessä Stefa tuntui tosi kivalta. Seuruukaaviossa oli tosi paljon pysähdyksiä, ja vasta toiseksi viimeisessä Stepsu jäi seisomaan ja annoin kaksi lisäkäskyä. Oli parissa kohtaa väljä, ja välistä jätätti kun ennakoi jääviä.
Seuraaminen 7,5

Liikkeestä istumisessa jännäsin meneekö maahan, on vähän sekoittanut näitä kun oon tehnyt zetaa. Mutta täydellinenhän se oli!
Liikkeestä istuminen 10

Luoksarissa pysäytys valui vähäsen, maahanmeno hyvä. Tuli vinoon eteen, siitä pistemenetys.
Luoksetulo 9

Ruudun Stefa bongasi suht hyvin jo paikalle mentäessä. Meni pitkälle, vaikka juoksikin aika hidasta laukkaa ja pelkäsin että jää eteen.. Menikin silti hyvin ja syvälle! Oli tosi reunassa, mutta ruudussa kuitenkin. Sivulletulossa lähti taas merkille, annoin lisäkäskyn, tuli sivulle mutta oli väljä, ei istunut perusasentoon joten annoin lisäkäskyn.
Ruutu 9

Hyppynoudossa vähän haki paluuhyppypaikkaa ja hidasti, kaksi irroituskäskyä. Vino loppuperusasento.
Hyppynouto 8

Metalinoudossa kaksi irrotuskäskyä, vajaa loppuperusasento.
Metallinouto 7,5

Tunnarissa meni suu auki rivin läpi, jänskätti. Tuli varman oloisesti, suora luovutus, tuli hyvin perusasentoon.
Tunnistusnouto 10

Kaukoissa Stefa tarvitsi kaksi käskyä ekaan istumaannousuun. S-i -vaihdossa meni maahan, nyt, kiitos Ilkka Stenin, osasin korjata sen istumaan, mutta istuminen oli vajaa. Kaksi käskyä perusasentoon tuloon.
Kaukokäskyt 5,5

Kokonaisvaikutus 10
Ja niin olikin, Stefa oli tosi kiva, hyvin kuulolla ja ihan täydellinen <3 >

VOI1, 271 pistettä, sijoitus 2/4

Tämä oli jo meidän neljäs perättäinen ykkönen, me ollaan lopulta löydetty se ykkösten kultasuoni! Tai pikemminkin Stefa on alkanut nyt toimia kokeissa yhtä hyvin kuin treeneissäkin! Vitsi mikä muru-Stefa!

torstai 30. lokakuuta 2014

Ylvis: Stonehenge

On ollut taas kiireinen viikko. Mulla on tenttiviikko, joten koulua on ollut kohtuullisen vähän, ihan vaan että ehtisin lukea tentteihin. Arvatkaa oonko ehtinyt? En! On ollut kiire treenatessa. Oo äiti ylpee kun tätä luet.

Maanantaina kävin kouluttamassa vanhaa tokoryhmääni, olin ihan imarreltu, kun huolivat multa koulutusta, vaikka kolme kuukautta sitten treenattiin vielä samassa porukassa < "<3> Omat treenit jäi sitten lyhyemmiksi, mutta jotain perusjuttuja ehdittiin tehdä. Ruutuunlähetystä Stefan kanssa, seuruuta Possun kanssa.

Tiistaina tehtiin taas tokoa, tässä vaiheessa tajusin että lauantaina on tokokoe, ja panikoin. Treenit meni ihan vituiks Stefan kanssa, kun se reagoi siihen mun jännittämiseen. Sille oli mahdotonta mm. ihan perus m-i-vaihto kaukoissa. Merkin se sentään osasi. Possu teki taas seuruuta, sekä kapulan pitoja, kevyemmällä kapulalla. Oon tehnyt sille kapulanpitoja pk-kapulalla ja ne on tosi hyviä, nyt ohjatunkapulalla se oli ihan hirveetä! Possu vaan heitteli kapulaa ja oli tohkeissaan. Täytyy siis treenata myös kevyemmällä kapulalla. Vai saanko kiertää koko ongelman ja käyttää 650g kapulaa?

Tiistaina ajoin myös Stepsulla kokeenomaisen jäljen. Janalta nousi takajälki, mutta kun otin koiran takaisin janalle, se nosti sen kivasti ja lähti ajamaan. Ei ollut parasta Stefaa, 4 ja 6 -kepit jäi. Aattelin jo että ei sit, en ilmoa kokeeseen, mutta sitten se palasi takaisin hakemaan kutoskepin. Jäin kahden vaiheille.

Possukin jälkeili ja oli tehokas. Possu on ihan mahtava jäljellä, sen kanssa mennään ens kesänä jälkikokeisiin!

Tehtiin myös tottista, esteitä. Stepunmuru hyppi hienosti metriä kapulan kanssa, ja teki kokeenomaista a-noutoa.

Keskiviikkona TAAS tokoa. Nämä oli viimeistelytreenit ennen koetta, joten otettiin vaan niitä meidän vaikeita juttuja. Tunnari, jossa koira oli tosi tohkeissaan ja toi eka väärän, tokalla kertaa keskittyi ja toi oman. Ruutua, josta Stefa palaa takaisin jos ei heti löydä. Nyt se kyllä löysi joka kerta paikalleen, joten en päässyt puuttumaan sen luovuttamiseen. Pitää vaan toivoa, että se kokeessakin bongaa ruudun heti. Ja kaukoja, joissa se osasi jopa erotella m-i ja m-s -vaihdot. Ehkä meillä on vielä toivoa! Tosin, yritän ajatella ettei sillä lauantain kokeella ole niin väliä, ykkönenhän meillä jo on, ja tk3:sta ei olla hakemassa.

Possu teki liikkeestä jääviä kokeenomaisesti. Kokeenomaisuus on sille ongelma, kun mukana on liikkuri, Possu tekee aina maahanmenon. Ollaan siis tehty hirveästi seisomista liikkuroituna, ja aina olen korjannut kun se tekee väärin. Nyt se sitten teki pelkkää seisomista kun oli liikkuri. Ollaan ihan selvästi tehty liian vähän kokeenomaista, kun Possu ei pysty erottelemaan jääviä kokeenomaisina. En tahtoisi ottaa sille mukaan vihjesanoja, koska yritän kouluttaa sen heti evl-malliin, ja jossain vaiheessa ne olisi häivytettävä kuitenkin, mutta kohta on pakko. Paljon vaan liikkuroituja jääviä nyt, jotta saatais tähän jotain järkeä.

Possu teki myös luoksetuloa suoraan eteen, josko saisin sen seuraavaan kokeeseen jo tulevaan luoksarin "oikein". Samoin tehtiin vauhtinoutoa ja hyppyä. Possu on niin kiva pieni pakkaus, se on sormien napsautusta vaille avo-valmis. Kaukoja olen vain pomputellut sille villisti, mutta nekin saadaan kyllä kuntoon nopsaan. Paikkis piilossa ei ollut sille mikään juttu, maanantaina kokeilin mitä se siitä tuumaa, ja keskiviikkona tehtiin jo kolme minuuttia niin että olin koko ajan piilossa. Possulle se on niin herttaisen yhdentekevää, se vaan tekee mitä on opetettu, pikkuseikoista välittämättä. (Paitsi liikkureista se välittää. Voi toki myös olla, että mä oon tehnyt aina treeneissä liikkuroituna vaan maahanmenoa, mistä tämä päähänpisto.)

Keskiviikkona Stefa myös hakuili, tavoitteena suora syvä pisto. Oikeasti keskittyminen oli mun lähetyksissä, mä kun roiskin koiraa menemään mihin sattuu. Saatiin kivoja suoria pistoja, mun pitää ite vaan keskittyä. Tosin, myös treenata pitää lisää. Kaikki eteenpäinkääntymiset ja tyhjät kyllä onnistuu, jos koira vaan menee eka sen viiskyt metriä suoraan.

Ja jälkikin me tehtiin, kaveri katsoi meidän janatyöskentelyn, josko mentäis sinne kokeeseen. Stefa oli HIRVEÄ (taas sillä näkyy kahta viikkoa ennen koetta että mä jännitän kokeeseen menoa), se nosti oman jäljen heti, ja PALASI TAKAISIN JANALLE. Se ei oo ikinä luopunut jäljestä, olin ihan mind blown. Lopulta kun se lähti ajamaan, se nosti vain kakkoskepin kolmesta. Ihan äärimmäisen surkea suoritus, vaikka maasto olikin ryteikköistä, ja oli satanut koko vajaan kolmetuntisen mitä jälki oli vanhentunut. Silti. Olin ihan että eiii, ei kokeeseen, mutta kannustusjoukot totesivat että kylläpäs. Yrittää pitää aina.

Tänään sitten lisää hakua, tällä kertaa Possusen kanssa. Possu teki norjalaista sekametsää haamuilla, ensin sille näytetään kaikki maalimiehet käänteisessä järjestyksessä, ja sitten lähetellään. Possu oli ILMIÖMÄINEN, se meni suoraan, syvälle, täydellisesti. Ja palasi keskilinjalle maalimiehiltä kun kutsuin, keskittyi, katsoi mihin lähetin, ja meni sinne. Kovaa. Täydellisesti. Suoraan kuin viivottimella. Possu ei yhtään välitä maastonmuodoista, kivistä ja kannoista, jotka saavat Stefan kääntyilemään minne sattuu, se vaan menee keskeltä läpi. Toi koira on niin ihana < " <3>Vielä kun saisin siltä avut pois meidän olis tän vuoden tavoitteet tässä. Rakas hakusika < " <3>

Seuraavana Stefan esineruutu, joka oli kammottava. Se ei vaan mene syvälle, ja kun se ei mene syvälle, se ei löydä, ja lannistuu, ja tekee vielä lyhyempiä pistoja. Voi että. Tätä pitäis lähteä työstämään oikeasti järjestelmällisesti, eikä niin että teen kerran viikossa jotain ja aina menee vituiksi. Tehtiin sitten niin että avustaja näytti KAIKKI esineet, ja saatiin Stefa uppoamaan. Näin on varmaan jatkettava.

Ja vielä jatkettiin tottiskentälle, joka oli jonkinasteinen katastrofi. Tehtiin pareittain, Stefa HAUKKUI paikallaolossa kun pari teki noutoa. Ihan ihmeellistä. Ei onneksi lähtenyt, tietenkään. Mutta typeräähän toi on silti. Stefan vuorolla tehtiin vähän seuruuta, lähinnä kääntyilin vasempaan kun se keuli niin kovin josko pääsisi tekemään eteenmenoa. Minkä jälkeen tehtiin esteitä, Stefa teki metrisen erinomaisesti. Minkä jälkeen tehtiin a, ja heitin kapulan minne sattui. Hain sen ja heitin kapulan päin estettä. Hain sen ja heitin kapulan vinoon. Ja annoin Stefalle luvan mennä, kun en vaan jaksanut enää yrittää. Stefa yritti kiertää, kutsuin takaisin, ja lähetin esteen kautta. Minkä jälkeen ei päässyt estettä ylös kun vauhti ei ollut riittävä, ja kiersi. Otettiin uusiksi. Sain heitettyä nätisti, Stefa lähti nätisti, mutta paluuseen vauhti ei riittänyt, Stefan tassut kävivät esteen harjalla, minkä jälkeen se tipahti ryminällä takaisin alas, selälleen.. Tulee niin paha mieli näistä esteistä, fiksu varmaan jättäisi pk-touhut sikseen mutten minä. Stefa vähän vinkui, mutta ei näyttänyt muuten käyneen pahasti, joten laitoin sen kiipeämään esteen vielä ilman kapulaa. Stefa on niin tommonen, jos se satuttaa itsensä, se on ihan nyyh, mutta tekee kuitenkin kun patistaa, ja (nykyään) unohtaa sen jälkeen koko jutun. Tää on oikeasti aika mullistavaa, ennen Stepsusta ei tälläiseen palautumiseen ollut. Siltikin pitää viedä se hierojalle, on tosi ahdistavaa kun koira kolhii itseään koko ajan, eikä oikeasti tiedä kuinka pahasti siinä käy. Loppuun Stefa sai tehdä vielä eteenmenon ja oli iloinen. Ja liikkui normaalist, hyvä.

Kostoksi Stefa haukkasi mua käteen oikein vanhanaikaisesti, kun yritti osua palloonsa. Se oli mulle ihan oikein. Kädet oli niin jäässä etten ees tuntenut mitään, nyt sen sijaan särkee niin vietävästi vasenta kättä, ja etusormi sinertää. Sellaista sattuu.

Mä sen sijaan totesin että ei mihkään jälkikokeeseen. Ilmo ois ollut tänään, mutta ei vaan kannata edes yrittää. Kaikki on niin kesken. Voishan sieltä tulos tulla joo, mutta ihan yhtä hyvin vois jättää tulematta. Panostetaan siihen hakukokeeseen ja jälkeillään ens kaudella lisää.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Jari Sillanpää: Tanssii kuin John Travolta

Possun näyttely!! Jännitti ihan sikana, koska ei todellakaan huvittais maksaa enää toista kertaa itteeni kipeeks näyttelyistä.. Saati sitten ylipäätään koko tapahtuma, ihmisiä ja koiria niin tiheessä että koko ajan joku kuono oman koiran perseessä ja kaiken aikaa jossain rähistään.. Hauska harrastus? Makunsa kullakin. No mutta, arvostelu!

16 months. Good head. I'd prefer darker eyes. Good dentition. Good topline. Good tail. Lacks the depth of chest. Turns the front feet outside. Front angulations could be stronger. Good coat structure.

JUN H

Tuomarina Ingrid Hectors, Belgia

Tohon paperiin oli myös kirjattu ruksi kohtaan "rodunomainen lähestyttäessä". En tiiä onko sillä joku tarkoitus :D

Joka tapauksessa, se oli nyt siinä, ei enää ikinä näyttelyihin näiden koirien kanssa :D Luojan kiitos.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Andy Suonsilmä: Karrelle palanut enkeli

Voinette arvata, että treenimotivaatiota on.

Sunnuntaina oli Possusen hakuilupäivä, ja Stepsun esinetreeni. Kumpikin koira oli eri mainio, Possu teki muistikuvilla kolme maalimiestä, haki ensin hajut, palasi sitten autoon, ja tuli sitten etsimään ukot seuraavalla kierroksella. Kolmannen lähetin väärästä paikasta huonomuistisuuttani, mutta muuten Possukka meni suoraan ja varmasti. Ehkä sille saadaan vielä hyvät pistot tänä vuonna, jos treenikeli vaan pysyy optimina.

Stefa teki esineitä. Ollaan tehty nyt enemmän seurassa, koska huomasin että se ei löydä vieraiden hajuisia esineitä (ei ollutkaan nenäpunkki! ehkä!). Ollaan tehty pari treeniä isoilla avuilla, ja nyt tehtiin ekaa kertaa hetkeen vieraita esineitä ilman apuja. Ja sehän nosti ne sieltä! Kaksi ekaa nousivat vaivattomasti, kolmas kauempana oleva vaati enemmän työtä. Stefan ongelma on, että jos se ei heti löydä, se lannistuu, ja sitten sen pistot jäävät lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi.. Niin että ne viimeiset jäävät yleensä sinne viidenkymmenen metrin päähän, kun Stefa ei vaan suostu uppoamaan. Seuraava kuuriluontoinen esinetreeni on se, että esineet ovat aina viidessäkympissä, niin saadaan sille lisää varmuutta uppoamiseen. Mutta, löysi tosiaan ne vieraan hajuiset, ja olin hirmutyytyväinen!

Maanantaina tehtiin tokoa. Stefa teki ekaa kertaa merkkiä! Ja se oppi sen about kahdella toistolla, koska se on ilmeisesti fiksu. Jännittävää! Tehtiin myös kaikenlaista kokeessa epäonnistunutta, seuruun perusasentoja, kaukoja, sun muuta. Stefa oli oikein mainio!

Possunen taas teki jäävien erotteluja, nyt se osasi taas kaiken. Ottaa päähän kun se ei sitten kokeessa osaa :I Ja kokeenomaista seuruuta, ja se kokeili kaiken perseilynsä mitä kokeessakin. Ojensin, ja koitettiin uudelleen. Nyt se oli hyvä! Toivotaan ettei se seuraavassa kokeessa koita taas samaa! Possu on myös oppimassa luoksetulon loppuaseman, josko en enää seuraavassa alo-kokeessa kutsuisi sitä suoraan sivulle.

Ja sitten tän päivän tokotreeneihin! Pidin sellaiset itsenimotivointitreenit, ja tein kaikkea hauskaa! Possu teki liikkeestä istumista, ruutua ja luoksaria.

Stefan kanssa tehtiin merkkiä - ja merkistä ruutuunlähetystä. Stefan mielestä oli ihan loogista että lähetin sen ensin merkille ja sitten ruutuun, jeejee! Zetakin tehtiin, ekaa kertaa ikinä, Stefa osasi kaikki asennot, ja oli nopea ja hieno :D Seisomisen takaakierrossa se liikahti, mutta muuten kyseessä oli oikein hieno kokonaisuus. Siis oikeesti, me voidaan mennä kohta evl:ään!

Ohjattu olikin sitten vaikeampi. Kapulat vetivät Stefaa puoleensa enemmän kuin ruutu, ja sille oli tosi vaikeaa pysähtyä merkille. Pysähtyihän se, mutta ilman mun "top" -käskyä se olisi varmaan jatkanut keskikapulalle asti :D Noudotkin olivat kamalia, otin näitä onneksi vain erikseen, mutta silti. Oli päässyt seiskan jälkeen illalla jo hämärtymään sen verran, ettei koira nähnyt kuin keskikapulan, ja saatiin tehdä tosi monta toistoa, ja tosi monta kertaa näyttää kapulat Stefalle että saatiin onnistuneet vasen ja oikea. Fiksu treenaa näitä jatkossa vain valoisalla. Toivotaan että minäkin.

Yhtä kaikki, olin varmaan tosi ärsyttävä hyppiessäni tasajalkaa ja hihkuessani, että "STEFA OSAA KOKO EVL:ÄN TAKAPERIN JA JUOSTEN!" Mutta oikeesti, se osaa ruudun merkin kautta (tai treeniähän sekin vaatii, mutta yllätyin kuinka vähän!) ja zetan! Ja kaukot viidestätoista on sille yhtä vaikeet kuin kymmenestäkin, joten ei sen kummempaa. Stefasta tulee ens vuonna tokovalio!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Die Antwoord: Baby's On Fire

Boom boom!

Tehtiin täsmäisku Maalahden tokokokeeseen Ilkka Stenille. Stepsun eka voittajan koe, Possulle toka alo-koe. Aloitan Possusta niin kaikille jää sitten lopuks hyvä mieli :D

Mulla on sellainen paha tapa, että jos kisakirjene mukana tulee osallistujalista, katon koiranetistä viereiset koirat. Toisen puolen koiralta oli edellisestä alokokeesta 198, toisen puolen koiralla nolla.. Joten päätin että se toinen varmaan lähtee ja syö Possun. Hyvät alkuodotukset!

Luoksepäästävyydessä Possu taas rakasti Ilkka Stenin yltympäriinsä. Ja omaa vuoroa odotellessa sahas istu-maahan-istu-maahan, lauloi ja sähläsi. Pitää opetella perusasennossa odottamista :D
Luoksepäästävyys 10

Paikkiksessa se epäilemäni koira lähti. Onneksi heti ohjaajan perään, niin ei tullut mitään sählinkiä. Kokeessa oli 13 koiraa, joista kaksi lähti paikkiksesta, kumpikin suoraan ohjaajan luo. Mä todella tykkään tästä, aiemmin rauhalliset alopaikkikset tuntui harvinaisilta!
Paikallamakuu 10

Yksilöliikkeisiin lähtiessä Possu oli ihan pähkinöinä! Sain sen perusasentoon, lähdettiin seuruuseen. Se vahingossa vähän ulahti. Ja sitten sillä alkoi raksuttaa, koska oon nyt puuttunut jokaiseen ääneen joka siitä on päässyt seuruussa. Se ulahti vähän kovempaa. Seuraavaksi se mölisi kuin palosireeni. Ja sitten se irtosi metrin päähän että lälläslää, SÄ ET SANO MITÄÄN VAIKKA PERSEILISIN KUINKA. NyyhQ.
Seuruu taluttimessa 7,5

Vapaana seuruu oli vielä parempi. Se huusi ja oli väljä. Kerran se jopa läks niin että meinas oikeesti häipyä, ja annoin lisäkäskyn.
Seuruu taluttimessa 7

Liikkeestä maahanmenoon se sentään keskittyi. Yks mölähdys kuului alussa. Loppu priimaa.
Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksari oli ihana ja äänetön!
Luoksetulo 10

Liikkeestä seisomisessa meni maahan. Sanoin heti tuomarille että otan nolla ja nostin sen siitä seisomaan. Ilkka Sten sanoi "tästä tuli kyllä jo miinuspisteitä".
Liikkeestä seisominen 0

Estehyppyyn se meinas karata kun mentiin esteelle, mutta sain sen käskyllä takas. Hieno!
Estehyppy 10

Kokonaisvaikutukseen vaikutti toi mölähtely. Sten totesi "Mutta tämähän on se jodlaava tirolilainen matikkakoira!" Sehän se tosiaan :D
Kokonaisvaikutus 9

162 pistettä, ALO1, sijoitus 8/13

Uskomatonta mutta totta! Vaikka Possu perseili täysillä alusta loppuun, saatiin ykkönen! En käsitä. Nauratti. Minkä jälkeen muistin että edessä on satakakstoista kokeenomaista treeniä joissa kerron tolle miten EI käyttäydytä..

Ja sitten iloisempaan, eli STEFAAAAN! Voittaja oli kahdessa osassa, kiitos ihQ liikkuri <3> Ekassa kehässä istuminen, ruutu ja seuruu, tokassa loput.

Paikkiksessa meillä oli jännittäviä hetkiä kun yksi koira lähti (voittajassa?) heti ohjaajan perään. Ohjaaja palautti makaamaan, mistä se ryömi ihan viereisen koiran luo makaamaan? Hämmentävää.
Paikallamakuu 10

Liikkeestä istuminen oli hieno.
Liikkeestä istuminen 9

Ja sitten RUUTU! Se oli jotenkin pahassa paikassa, kun muut voittajan koirat ei löytäneet sitä lainkaan. Stepsu tuijotteli ihan eri suuntaan kun virittelin sitä, mutta totesin etten saa sitä tajuamaan ilman käsimerkkiä ja alistuneena totesin olevani valmis. Mun valmis-käskyllä se sitten bongasi oikean ruudun, jeejeejee! Juoksi ruutuun hitaasti, aattelin että pysähtyy ennen ruutua, mutta menikin loppuun asti! Sivullekutsuttaessa lisäkäsky kun meinasi juosta mun ohi, ja kun pysähdyin laitoin sen istumaan merkkikartioon -.- mistä johtuen sanoin siinäkin uuden käskyn, mutta tuomari ei ilmeisesti kuullut.
Ruutu 9

Seuruussa Stepsu ei tahtonut tehdä perusasentoja :D Onnekkaasti seuruukaavio oli tosi kiva, ja heti parin askeleen jälkeen otettiin käännökset paikallaan ja askeleet. Niillä sain Stepsun taas järkiinsä, sillä pysähdyttäessä siihen se ei ollut mennyt perusasentoon edes lisäkäskyillä.. (Sillä oli eilen rallytokotreenit Villen kanssa, syytän niitä.) Loppu oli kohtuullisat, keuli ja poikitti, mutta oli edes lähellä ja teki perusasentoja.
Seuraaminen 7

Luoksetulossa vaati kaksi maahankäskyä jättöön, ja valui vähän seisomisessa.
Luoksetulo 8

Estenoudossa paluu oli vähän hidas, irrotus hidas, loppuperusasento vajaa.
Estenouto 9

Metallinoudossa irrotus hidas, loppuperusasento vajaa. (Näitä pitää selvästi treenata kun ne aina toistuu :D )
Metallinouto 9

Tunnarissa haisteli suu auki, mutta ei ottanut väärää suuhun! Luovutus vino, loppuperusasento vino.
Tunnari 9

Kaukoissa mokasin itse, Stepu teki hyvin m-i-s-m-s asti, sitten ennakoi istumisen. Annoin olla, ja tehtiin loppuun. Sten sanoi, että jos oisin käskenyt takaisin seisomaan, olisi tullut 9, nyt piti tulkita ettei yhtä vaihto tehty.
Kauko-ohjaus 6

Ei hajuakaan mikä kokonaisvaikutuksessa mätti. Stepsuhan on vaisu kokeissa, mutta silti oikein mainio koetilanne-Stefaksi.
Kokonaisvaikutus 8

267 pistettä, VOI1, sijoitus 1/3

Olin niin pähkinöinä tosta ykkösestä, että makasin hallin nurkassa Stefa sylissäni kahden muun suorittavan koiran ajan, ja vaan ylistin koiraa kovaan ääneen kaikille! Tulikin sitten yllätyksenä, että Stefa oli ainoa tulokseen yltänyt. Pakko kehua PAWS:in kokeita, kun siellä on niin kivat palkinnot, saatiin tosi hieno grippiliina ja nahkapatukka palkinnoksi. Ja ISO pokaali :D Kun olin vienyt Stefan autoon toimitsija tuli sanomaan "hei, annettiin sulle vahingossa liian pieni pokaali, voitaisko vielä vaihtaa se suurempaan." No arvaa :D Ja, kun nyt kehun, siellä on myös sisävessa ja hyvä buffetti!

Ihan mainio päivä, mulla on mainioita koiria! Ja uskomatonta että lopulta alkaa näkyä se kaikki työ, mitä noiden kanssa oon tehnyt! Stefalla on viime kokeista KOLME PERÄKKÄISTÄ YKKÖSTÄ! Just how great is that!

Uskomatonta miten hyviä me ollaan!
Jälkikirjoitus: Koko Stefan kehän ajan meinasin vaan pillahtaa itkuun kun olin niin onnellinen. "Voi hitto, me ollaan oikeesti VOITTAJALUOKASSA! En ikinä uskonut että me päästäis tänne! Voi hitto, se LÖYSI RUUTUUN! Voi hitto, SE LÖYSI OMAN TUNNARIN!" Musta on tullut kamala itkupilli :I

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

MIKA: Boum Boum Boum

On ollut hyvä viikko. Neljät hakutreenit <3> Haku, se vaan on niin ihanaa, että millä kummalla pärjää ihmiset jotka ei hakuile?
C Heidi K
Tiistaina ja sunnuntaina treenin Stepsun, torstaina ja lauantaina Possun. Aloitetaan Possukaisesta!

Possun kanssa treenit junnaa hajunhauissa. Edelleen. Torstaina näitä tehtiin muutama, ja lopputuloksena todettiin että sitä tars viedä eteenpäin. Ei suju tää mun treenailu, aina kun etenen, etenen liian nopeasti ja siitä ei ole hyötyä, ja kun en etene, junnaan paikallani. Pitkään. Joten, Possu siis teki oikein mallikkaita hajunhakuja vain todetaksemme että sille täytyy alkaa tehdä taas muistikuvia. Lauantaina jatkettiin siis muistikuvilla, jotka sujuivatkin ihan kivasti, lukuun ottamatta mun lähetysrutiiniongelmiani.. Oon pidellyt Possua valjaista lähetyksillä ja nyt se ei lähde lainkaan jos en pitele valjaista. Oon liian aikaisessa vaiheessa puuttunut varastamisiin, mikä kaduttaa nyt, kun koira ei lähde ellei ole aivan varma että on lupa mennä. Mutta, eipä tuon luulis olevan vaikea juttu korjata kun maalimiesmotivaatio on kunnossa ja koiralla riittää intoa lähteä. Seuraavassa treenissä vuorotellaan valmiiden ja apujen välillä, ja yritän muistaa että ääniapupistoilla en pitele valjaista, ettei tuo jää ratkaistavaksi sitten myöhemmin. Reippaana tyttönä tehtiin kuus hajunhakumaalimiestä, eihän siihen mennytkään kuin koko päivä kun ravailin keskilinjan ja maalimiesten väliä! Treeniryhmäparka.
C Heidi K

Ja sit siihen mistä oikeesti hingun puhumaan, eli Stefaan! Sen kanssa on työstetty suoraa syvää pistoa. Ja se pääasiassa sujuukin jo, joskin varmistelu ei ole koskaan liikaa. Eteenpäin se kääntyy jo oikein lahjakkaasti, joten ollaan saatu keskittyä vaan tähän suoruuteen. Joten, sunnuntaina päätin tehdä varsin kunnianhimoisen treenin. 300 metrin rata, 10 maalimiestä ja muutama tyhjä. Hirvitti jo etukäteen, että pitääkö jättää kesken. Ei olla varmaan ikinä tehty kuin 150-metristä rataa, yleensä tehdään satasen ratoja. Ja heti ekan tyhjän piston jälkeen tunsin oloni treenikaverikseni (hei vaan Leila!) kun voivottelin että eihän se jaksa ja ei varmaan kannata tehdä näin pitkää jajaja..

Tämmänen järkkytreeni.
 Mutta niin me sit aloteltiin. Stefa teki tosi hyviä pistoja, tunsin itseni oikein ylpeäksi. Tyhjät oli nättejä, joskin vitoselle lähetettäessä Stefa käänsi piston eteenpäin jo vähän turhan ajoissa.. se tekee näin suht usein, kun on päättänyt ettei siellä mitään maalimiestä ole. Kuten nyt, "tällä puolella oli äsken kaks tyhjää, tääkin on nyt tyhjä". Korjasin sen takaisin ja lähetin uudelleen, se teki nätin suoran, ja siellähän se maalimies oli. Onnittelin itseäni treenin suunnittelusta, juuri tällä tavoin mä saan kitkettyä sitä liian aikaista taittamista!
C Heidi K
Puolen välin jälkeen lohduttelin jo koiraa että ei hätää, ollaan yli puolenvälin! Koira ei ollut puoliksikaan niin uupunut kuin mitä minusta tuntui, tai mitä olin kuvitellut sen olevan. Stepsu painoi sitkeästi menemään, teki nättejä suoria. Vasta viimeisellä tyhjällä se alkoi kääntyä minne sattuu, ja lähetin sen useita kertoja uudelleen jotta saisin sen tekemään tyydyttävän piston. Ja taas, täydellisesti, kun olin saanut sen etenemään riittävästi ja kääntymään eteenpäin, tuuli toi sen nenään kymppimaalimiehen hajun ja se nosti sitten sen. Kuinka osuvaa, mahtavaa, ja oikeaa käytöstä vahvistavaa! Miksei meidän kaikki treenit oo tälläisiä? Tokihan olin suunnitellut että Stepsu nostaisi eka 9-maalimiehen, mutta ei haitannut tuo syvyyden ja eteenpäinkääntymisen vahvistus, sitä nimittäin tarvittiin tuohon paikkaan. Haettiin sitten ysi vielä suorana, ja Stepsu teki kivan suoran piston, ja olin hirmutyytyväinen. Ja tohkeissani, se ihan oikeasti jaksaa/pystyy/osaa ajaa 300 metriä rataa. Tokihan tää oli teknisesti tosi helppo treeni, enemmän ongelmana oli se henkinen kantti sekä minulla että koiralla.
Näin pitkäksi sen kieli venyi isojen koirien hakuradalla. C Heidi K
Nyt riittää into ja usko siihen kakkosluokkaan! Seuraava treeni on helppo ja kiva palauttelutreeni tästä, ja mukaan livahtanee välillä vähän ilmaisujakin. Nyt kun ollaan tehty vaan suorapalkoilla. Sitten vois tehdä kokeenomaisen 2-luokan radan ja ilmoittaa sen kokeeseen. Stepsu on superkoira.
Super-Stefa. C Heidi K
Koska mä uskon vakaasti siihen, että kova työ peittoaa lahjakkuuden (mun on pakko, koska kantapään kautta olen oppinut että mulla ei oo mitään synnynnäisiä koiraurheilulahjoja), käytiin tekemässä vähän jälkeäkin. Ei olla tehty sitä tänä kesänä, mutta viime kesänä tehtiin senkin edestä. Olin aina ajatellut ettei me jälkikokeisiin päästä, kun en saa opetettua Stefalle palkatonta jälkisuoritusta, ja sit kuulin, että jotkut ehkä joskus vähän huijaa, kun ei siellä jälkimettässä kukaan tiiä. Ei sillä että mä huijaisin. Mutta siis niin joo. Nostettiin jälkeä janalta, ja Stefa oli ihan lentoon lähdössä. Se tiesi kyllä mistä on kyse, ja nosti kaikki kepit, mutta eksyi myös pariin otteeseen varsin totaalisen tuntuisesti. Se on ihme jälkisählä, en tajua miten se aina löytääkin ne kepit vaikkei muuten mene jäljellä päinkään. Mutta kuulemma sillä ei ole väliä. Harkitsen jälkikoetta.

Possukin teki jälkeä, ja se on niin siisti ja kiltti ja kaunis. Se ajaa hitaasti, tarkasti ja täsmällisesti. Sen nenä käy joka askeleessa, se syö joka kuivanappulan joka jäljelle on ripoteltu, ja jatkaa vielä loppupalkan jälkeen ajamista autolle. Oon ehkä sanonutkin aiemmin että se on synnynnäinen jälkikoira, ja se tosiaan on. Näkyi jo pentuna, kun se olisi ennemmin jäljestänyt kuin ottanut ilmavainun. Sen nenä on muutenkin jotenkin superhyvä, se löytää esineetkin salamannopeasti, nostaa hajun kaukaa, tarkentaa helposti. Suoranaista vääryyttä että yhteen koiraan on laitettu noin paljon hyviä ominaisuuksia! Voin kertoa että jos Possu ois mun luokkakaveri koirakoulussa, vihaisin sitä niin paljon. Onneks en oo koira enkä käy koirakoulua. Tää on ihan amerikkalaisen teinikomediadraaman käsikirjoitus. Kultaisillanoutajilla.

Mitähän mä olin kirjoittamassa ennen kuin ajatus karkasi? Jäljestämisestä, oletan. Possu tosiaan ajaa tarkasti ja säntillisesti, ja päätin että talven aikana opetan sille keppien ilmaisun. Josko se pääsis jälkikokeeseen vuoden päästä. Hakukokeiden kanssa kun ei näytä tällä hetkellä kovin todennäköiseltä, kun paljon on työtä jäljellä, mutta sittenpähän se nähdään :D Possun jälki on tosin sellaista että vakavasti harkitsen, josko lähtisinkin viemään sitä FH-kokeen suuntaan, mutta ehkä laiskuus kuitenkin voittaa ja me mennään metsäjäljelle.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Jari Sillanpää: Malagaan

Hakukokeen jälkeisenä yönä Possu valvotti aivastelullaan. Aamulla heräsin reverze sneezingiin. Ja tein kuten normaali hysteerinen koiranomistajanainen, soitin eläinlääkäriin samalla sekunnilla kun paikka aukesi, ja sain oirekuvailujen perusteella nenäpunkkidiagnoosin ja reseptin Strongholdiin. Minkä jälkeen odotin koko aamupäivän kelloa tuijottan oisko jo iltapäivä, ja pamahdin apteekkiin heti yhdeltä vain todetakseni ettei se resepti ollut vielä siellä.

No mutta, lopulta sain kuitenkin maksettua itseni kipeäksi lääkkeistä ja lääkitsin koirat. Vaivasi että noinkohan se Stefan esineiden löytämättömyys johtui nenäpunkista. Vai siitä että esineruutu oli heti haun jälkeen. Vai ohjaajan jännittämisestä. Vai siitä että koira ei vaan yksinkertaisesti osaa ja ei olla treenattu tarpeeksi.

Koska halusin kaivaa verta nenästäni tein sitten tänpäiväisten hakutreenien jälkeen, eli viikko lääkityksestä, vielä esineruudun. Haastava maasto, ruutu about 20m leveä kaistale. Esineet syvyyksillä 50, 40 ja 30. Tein Stepsulle samat virittelyt kuin kokeessa ja kokeilin onneani. 30m esine nousi heti ekalla pistolla, tokalla pistolla 50m esine. 40m esineelle piti lähettää pari kertaa, mutta nousihan sekin. Päätin siis diagnosoida itselleni helpoimman vaihtoehdon eli nenäpunkin. Toki jäljelle jää vielä vaihtoehto koira paineistui ohjaajan jännittämisestä, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen todennäköisenä. Stefa on niin korkeassa vireessä sekä haussa että esineruudussa että sille on ihan sama mitä mä teen, kunhan en ala kieltää sitä pistoille lähdöistä tms. Helpotuksen huokaus, osaa se esineruudun sittenkin.

No mutta, ei mun oikeesti meidän esineruudusta pitänyt avautua. Vaan jostain muusta mitä en enää edes muista.

Päätin alkaa tehdä Stepsukalla sata lasissa tokojuttuja kun pk-ressit on ohi. Ja käväisin möllitokokokeessa Huittisissa sunnuntaina. Yllätyksekseni Stepsu on melkein koevalmis voittajaan! Tosin, oltais me nollattu LIIKKEESTÄ ISTUMINEN (Mitä, mahdotonta! Sehän on luokan helpoin liike!) sekä mahdollisesti ruutu. Siinä taisin käyttää kaksi lisäkäskyä ruutuun lähetyksessä, en muista. Ja sivulletulo oli ruma. Mutta kaikki muu oli hyvää, se toi jopa oman tunnarin käyttämättä vääriä suussa! Töni se niitä tosin mihin sattuu, mutta en oikein tiedä mitä tekisin sen asian kanssa. En uskalla kieltää sitä, kun sitten se menee taas niin epävarmaksi että tekee sitä vaan enemmän tai ei lähde enää ollenkaan. Ja kaukoissa se liikkui s-i -vaihdossa eteenpäin. Sekä kaikkea pikkuvikaa, hyppynoudon luovutus oli vino, sivulletuloista osa oli vajaita, seuruun käännöksiä se ei tehnyt kunnolla. Kaikkea kivaa pikkusäätöä. Mutta tosi lohduttavaa kuitenkin, ei toi marraskuun koe tule yhtään liian aikaisin.

Possukin oli  möllikokeessa, ja teki liikkeestä seisomisen kuusi kertaa joka liikkeen aikana. Vähän hinkkasin sitä ennen kehäänmenoa ja se sitten kostautui. Possu on siitä jännä koira että se tekee kokeessa tasan mitä mä olen sille opettanut :D

Olemme myös hakuilleet. Uhkarohkeasti otin joulukuun hakukokeen meidän kakkosluokan tavoitteeksi. Haku onkin nyt sujunut, ollaan hinkuteltu syvää suoraa pistoa, ja se sujuu koko ajan paremmin. Eteenpäinkääntyminen ja tyhjät ovat Stefalla mainioita, kunhan se ei taittaisi eteenpäin siinä 30 ja 40 metrin välillä. Pitäisi korjailla sitä tästä enemmän, se kuitenkin kestää hakumetsässä ihan erilaista korjailua kuin muualla. Kuten tänään hakutreeneissä todettiin, pikku rusinasta on tullut pähkinä!

Kerran erehdyin myös tottiskentälle, vain toteamaan että esteet on rikki :D Koetta edeltävällä viikolla Stepukka teki sekä hyppynoudon että estenoudon virheettöminä, mutta nyt se ei hypännyt metristä edes mennessä. Hinkattavaa siis on tässäkin. Loputon tie!

Nyt kun saisin vain itseni kokoon, kun sekoilen taas joka suuntaan. Stepsu pitää saada voittajaluokkaan tokossa, Possun seuruu kauniiksi jotta päästään hakemaan tk1. Stepulle esineruutuihin lisätreeniä, hakumaastoihin lisäpituutta rataan, ja tottis kondikseen. Ja kakkosiin.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Depeche Mode: Suffer Well

Meillä ei ihan menneet valmistelut putkeen. Stefa lakkasi löytämästä maalimiehiä jo viime viikolla. Esineet lakkasivat nousemasta samaan aikaan. Nenäpunkki kävi mielessä, mutta tyydyin kuitenkin ilmeisempään syyhyn: mun hermoilu ja panikointi. Jätin ne sit kuitenkin siihen koska totesin että mitään ei oo tehtävissä. Helppo hakutreeni ääniavuilla ja satamiljardia esinettä ruutuun -motivaatiotreeni. Ja tottiksen hinkkaamista, kun sekään ei sujunut, luoksetulossa Stefa teki aina pysähdyksen, ja se ei vieläkään palauttanut esineitä esteen yli. Yllättävää kyllä, ne saatiin treenikentällä jo toimimaan!

Sitten koitti se kohtalon hetki, eli koe. Panikoin niin paljon. En nukkunut edellisenä yönä silmällistäkään (todennäköisesti kyllä nukuin, tuntui vain että olisin maannut koko yön valveilla kelloa tuijottaen). Aamulla olin ihan paniikissa. Paniikissapaniikissapaniikissa. Sitten kun koe alkoi, ja odotettiin ensin jokunen tunti, aloin rauhoittua. Onneksi.

Maastoon kun päästiin, aloitin taktisesti pistottamisen oikealle, koska olin kuullut edellisten koirien haukkuvan oikealla. Ja sieltä nousi rulla, ilmaisemaan lähti nätisti, ja sitten.. mä kaaduin. Ihan turvalleni, syvälle sammaleeseen. Stefa pysähtyi, mä kömmin ylös ja mietin eivittueivittueivittueivittu. Stefa vilkaisi että "ok, se on pystyssä" ja jatkoi matkaa. Täydet pinnat tästä ilmaisusta. Stefa <3 p="">
Jatkoin pistottamista. Toinen etukulma, oikealle tyhjä, vasemmalle tyhjä, sitten sekosin askeleissani. Vasemman tyhjä venähti, ja huomasin että satasen merkki oli jo edessä vaikka etsimätöntä aluetta oli vielä vaikka kuinka. Paniikkipistotin oikealle. Ja vasemmalle, etenemättä koska takaraja oli kymmenen metrin päässä. Stefa yritti lähteä eteenpäin aluetta, mutta kutsuin takaisin ja korjasin ja korjasin. Stefa ahdistui. Yleensä se ei ahdistu näin vähästä, mutta yhdistettynä mun paniikkiini, ja jälkeenpäin saatuun tietoon että kyllä, se oli kääntynyt kohti sitä viimeistä maalimiestä siellä, ymmärrän ahdistuksen. Se tarjosi rullaa. Eipäs, sanoin. Tarjosi rullaa uudelleen. Höpö höpö, sanoin. Tarjosi rullaa taas. Nyt kuule Stefa sä et voi tehdä noin. Ja sit se lähti, suoraan sinne minne lähetin. Muttei löytänyt. Totesin että joo, nyt on pakko pistottaa vielä kerran oikealle, ja sit luovuttaa. Itketti. Teki mieli keskeyttää. Mutta Stefapa työskenteli kivasti taaksepäin. Ja katosi näkyvistä. Huusin sitä. Huusin uudelleen. Ja sitten, sieltähän se tuli rullan kanssa. Kello piippasi. Sekunneista kiinni, mutta ilmaisu hyväksyttiin, ja mentiin ukolle. Ilmaisusta täydet pinnat. Maalimiehistä täydet pinnat. Työskentelystä sitten putosi pisteitä ton lopun sekoilun takia. Kokonaispisteet kuitenkin 162. Jee se riittää tulokseen, vaikka esineitä ei nousiskaan, totes kaveri. Olin silti ihan itku kurkussa.

Esineet, olin jo vähän itsevarmempi. Kyllä se yhden aina löytää. Ei hätää. Ja lähdin pistottamaan vasemmalta oikealle, kuten aina teen, vaikka radalle tultiin oikealta ja looginen olisi aloittanut sieltä. Stefa etsi ja etsi. Ja mä pistotin tiheästi, hitaasti. Aika loppui ennen kuin päästiin oikeaan reunaan ja esinettä ei ollut löytynyt. Sitten tuli itku. Stefa ahdistui ja hätääntyi, eikä palkkaantunut lelusta kun oli niin tolaltaan mun takia. Jälkeenpäin kuulin että "helppo" esine oli siellä oikeassa laidassa mihin asti Stefa ei ikinä päässyt. Mikä ei muuta sitä tosiasiaa, että se juoksenteli kahden esineen yli löytämättä niitä. Joko se reagoi tosi vahvasti mun jännitykseen ja ahdistukseen (mitä se tekee) tai sitten sillä on se nenäpunkki. Tai sitten kyseessä on sellainen kiva pikkuseikka, etten ole ikuisuuksiin tehnyt esineruutua heti haun perään. Kaveri ehdotti että se saattoi olla niin hakumoodissa ettei löytänyt esineitä, jotka luonnollisesti haisevat paljon vähemmän kuin ihmiset. Päätin uskoa tähän, ja jatkossa treenataan paljon esineruutua myös hakutreenien perään. Ja ylipäätään esineruutua, ne treenit on olleet ihan liian vähällä.

Tottis hirvitti. Olin ahdistunut, en saanut itkua loppumaan. Stefa oli ahdistunut, eikä kestäisi laukauksia siinä tilassa. Aa. Aaaaa. Aa. Luojan kiitos paikalla oli paljon tuttuja, jotka puhuivat vaikka mistä muusta kuin itse tilanteesta. Rauhotuin. Unohdin missä olin. Ja onnekkaasti, olin vuorossa viimeisenä, kolmen ryhmässä, jossa ilmoittautumisen jälkeen saisin palata koiran kanssa autoille virittelemään. Meidän onni! Sain Stefan paremmalle mielelle ilmoon, ja sen jälkeen palkkasin sen ruhtinaallisesti leikkimällä. Ja sitten meidän vuoroon. Stefa oli kohtuullisessa vireessä, treeneissä se on paljon parempi, mutta koevireeksi toi oli ihan kelvollinen.

Seuruussa se edisti koko ajan. Reagoi vähän laukauksiin, muttei paljoa. Sekosin askeleissani, joten sain maininnan "tarkkuutta seuruukaavion kanssa". Ei hajuakaan mikä meni vikaan :D Varmaan kaikki. Pari lisäkäskyäkin käytin. Oiskohan ollut tyydyttävä?

Liikkeesti istumisessa edisti valmistelevassa. Itse istuminen hyvä. Erinomainen. Luoksetulossa se edisti valmistelevassa, ja lähti luoksetulokäskyllä eteenmenopalkalle?! Minkä seurauksena juoksi musta ohi ja kiersi selän takaa sivulle. Oisko tää ollut jopa erittäin hyvä? Nouto oli erinomainen. Hyppynoudossa kiersi takaisintulon, puutteellinen. Estenouto oli ihan käsittämätön. Ensin viskasin kapulan päin estettä, uusin. Kun käskin Stefan kiipeämään, se juoksi etsimään kapulaa siitä mihin se ensimmäisellä heitolla kimposi, ja nuuhki menemään a-esteen alla.. Sitten se lopulta löysi kapulan ja toi sen, mutta puutteelliseksihan se meni. Estettä se ei kiivennyt kumpaankaan suuntaan. Eteenmenossa keuli valmistelevan, karkasi eteenmenoon ennen mun käskyä, tarvitsi kaksi maahanmenokäskyä. Oisko ollut hyvä? Paikallaolo tietenkin erinomainen.

Totesin että eipä siitä mitään tullut, kaikilla aiemmilla oli tottis jäänyt alle tulokseen vaadittavan 70. Olinkin ihan järkyttynyt, kun tuomari toteaa arvosanaksi tyydyttävä, 70 pistettä. Kyselin vielä tyrmistyneenä "Siis saatiinko me tulos? Miten se on mahdollista?"

Että näin. Kolmostulos, HK1, sijoitus 2/4. Ihan järjetön juttu. En tiedä itkeä vai nauraa. No, itkin itse asiassa. Kuinka törkeetä että mä itkin, ja ilman tulosta jääneet oli tyyniä ja fiksuja. Kuinka surullista tämä koiraharrastus onkaan!

Stepsu sai jahdata frisbeetä itsensä melkein kuoliaaksi, kun olin niin pahoillani miten paskan päivän sille olinkaan tästä tehnyt.


Ps. Ei kyllä mennä kakkosiin tänä vuonna. Ens vuonna sit.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

The Crash: Star

Halkean onnesta. Enkä itsekään ihan käsitä mitä just tapahtui. Tää koko homma tapahtui niin äkkiä, hetken mielijohteesta alon kasaan raapiminen, ja Possun ilmoitus IKKJ:n joukkueen jatkoksi. Meidän joukkue voitti kultaa piirinmestaruuksissa, btw. Ja mun koirani sijoittui toiseksi alossa, ollen kerta kaikkiaan paras.
Jännitin tätä ihan sikana. En oo nukkunut kunnolla viikkoon. Joka vitun yö oon kelannut päässä koko alokasluokan liikkeet läpi, kohta kohdalta, askel askeleelta, miettien tarkkaan miten toimin minkäkin liikkeen jälkeen, miten palkkaan koiraa seuruusta niin ettei se kiihdy liikaa ja ala laulaa toisessa seuruussa, miten viritän sen jääviin, miten luoksetuloon, miten vien sen hypylle ettei se varasta. Ja treenannut kuin hullu, Possu on tainnut tehdä joka päivä tokoa. Ja se kannatti :D

Tuomarina meillä oli Ilkka Stén, ja koepaikkana Vimpeli. Ilkka Sténhän on ollut ihan ekassa tokokokeessa, jossa oon ikinä käynyt, ja mieleen jäi vaan se, että jotenkin sai mun jännityksen kaikkoamaan rennolla olemuksellaan. SM-kisoissahan tavattiin taas tänä kesänä, ja sieltä mua jäi kaivelemaan arvostelu, koska Ilkkahan ei selitä liikkeiden välissä pistemenetysten syytä. Jälkeenpäin ajatellen, kysymällähän se ois selvinnyt.

Nyt aloitettiin kisakirjan varmentamisella, ja Possu esitti heti parastaan laulelemalla tuomarille pikku sonetin. Sténiä nauratti äänekäs koira, ja heitti siitä jonkun vitsin. Kehääntulotarkastuksessa hän jo tervehti "jodlaavaa keskikaljannoutajaa", vai mikähän se oli, jokin jodlaava kuitenkin :D Luoksepäästävyydessä Possu yllättävää kyllä oli hiljaa, vaikka käväisikin tuomarin sylissä, ennen kuin säntillisesti palasi perusasentoon :D
Luoksepäästävyys 10

Paikkis on Possun varma liike, ainoa harmi oli pieni ulahdus, jonka se laulahti jättäessämme koirat (yksiviivainen C). Muuten se pysyi kuin patsas, äänettömänä, ja sain olla ylpeä. Oli mahtipaikkis alokasluokkaan, yksikään koira ei lähtenyt eikä edes noussut! Näitä lisää! Stén ei ollut Possun nuottia kuullut.
Paikallamakuu 10

Yksilöliikkeisiin mennessä olin jo uhannut että ääntä tulee, kun tuomari vitsaili paikkiksen jälkeen, että pettyi kun ei musiikkia kuulunut. Ja niinhän siellä sit kuuluikin :D Virittelin Possun parilla perusasennolla, jotta saisin äänet ulos, mutta kaikki ei tullut! Hihnaseuruuseen lähtiessä tuli puhdas E-nuotti. Muutenhan se teki taitojensa mukaan, painoi vähän, käännöksissä väljä, suu auki koko ajan, pomppi juoksussa. Aloseuruuksi ihan riittävä. Juuri ennen liikkeen loppua irtosi do-re-mi.
Hihnaseuruu 9

Vapaana seuruussa Possu ei tehnyt enää yhtä tarkkaa, oli selkeästi väljä parissa kohtaa. Aloitti tällä kertaa do-re-miilla ja päätti E-nuottiin. Täyskäännöksessä teki myös liikkeestä seisomisen :D
Seuraaminen vapaana 8

Liikkeestä maahanmenoon mennessä viritin käskemällä koiran maahan. Itse liike oli mainio, seuruukin taisi olla hyvää.
Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetuloon en viritellyt, vaikka olin suunnitellut. Ei haitannut, teki ylimahtavan luoksarin, nopean, ilman kengurupomppuja, ei törmännyt, suoraan sivulla. Ansaittu kymppi!
Luoksetulo 10

Liikkeestä seisomiseen lähtiessä virittelin yhdellä seisomisella. Käskin silti tosi voimakkaasti maahan, ja kaverin käskyn hetkellä ottamassa kuvassa näkyy kun Possu on pompannut sivulle ja rauhoitellut nenännuolemisella, ja painunut maahan. Upsista :D
Liikkeestä seisominen 0

Estehyppyyn sain vietyä koiran oikein, kääntyi jo valmiiksi hypätessän ja jäi tosi vinoon. Pysyi kuitenkin kun tulin sivulle.
Estehyppy 10

Stén vielä loppuun ylisti Possua, välissäkin heitti kommenttia sen palkkalauluista, ja muutenkin oli oikein mieltynyt koiraan. Possu on sellainen persoona. Possu von Nakki, se aatelinen.
Kokonaisvaikutus 10

Oletin että se meni sen nollan myötä, mutta eipä vaan mennytkään :D Stepsun kanssa ei ikinä tulis ykköstulosta jos jotain nollattais :D Possu on mainio.

170 pistettä, ALO1, sijoitus 2/5

Oli ihan mielettömän kivaa olla Possun kanssa tokokokeessa. Se ei reagoinut jännitykseen, vaan oli oma itsensä, se teki oikeesti yhtä hyvin kun treeneissä. Kuinka ihmeellistä ettei tarvii kouluttaa sitä "yli" kuten Stefaa, koska Stefa kuitenkin vähän mokailee kokeissa eikä tee omalla tasollaan. Possulle oikeesti tarvii vaan kouluttaa ja muu menee itellään :D Kuinka jännää :D

Mulla on videokin, katotaan saanko liitettyä sitä tähän. Sieltä kuuluu noi Possukan jazzaamiset. Mutta hei, ainakaan se ei oo bluesia. Linkki.

Nyt tässä mietiskeltyäni totesin että haen sille TK1:sen. Opetettavana on toi jäävien erottelu, seuruun tekniikka, luoksetulon eteentulo, ja, ylläripylläri, se ettei kehässä lauleta :D Se on onnekkaasti ihan puhtaasti opittu juttu, eikä koira vuoda hermojaan tai muutakaan. Mun pitää vaan olla sitä mieltä että tokoillessa ei mölistä. Harmi, tykkään siitä kun se laulelee :D

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Robbie Williams: Feel

Sunnuntaina oli Tupsusen möllihakumaastot. Ne meni oikein mainiosti. Jännitin toki ihan sikana, ja se näkyi, mutta siitä huolimatta. Koska olen hirmu taiteellinen ja sillee, piirsin teille kauniin kuvan meidän suorituksesta. Ettei kukaan vaan luule että keskimmäinen maalimies jäi meiltä löytymättä :D Ei suinkaan, me ei vaan päästy sinne asti..

Punaiset on koiran reitti ja pistojen numerot, siniset on ilmaisuja.
Ekalle pistolle se lähti vinoon, lähetin uudelleen, se upposi puoleen väliin ja kääntyi eteenpäin. Kolmannella hoidin homman sitten kunnolla, huolehdin lähetyssuunnan kunnolla ja käskytin selkeästi. Tuomari sanoikin että se kolmas käsky oli ihan erilainen kuin kaksi epävarmaa, että eipä ihme ettei koira uponnut. Voitte vaan kuvitella mikä epätoivo mulla jännittäjällä iski päälle, kun se ei uponnut heti ekalle pistolle :D Sillai, tässäkö tää nyt oli.

Toiseen etukulmaan Stepsu upposkin sit kunnolla, oli kuulemma mennyt suoraan löydölle, ilmaissut nätisti, käyttäytyi maalimiehellä hyvin. Ite mokasin kun en tajunnut irrottaa liinaa kun maalimies nousi piilosta, mutta osaanpahan seuraavalla kerralla. Tästä ilmaisusta saatiin erinomainen.

Stepsu teki nätin piston toiselle puolelle, pysäytin sen keskilinjalle ja lähetin toiselle puolelle. Olin noin 75 metrissä ottamassa sitä vastaan ja kutsuin sitä pois, kun huomasin että se sai hajun edestä päin aluetta, ja hakikin sieltä sitten maalimiehen ja tuli ilmaisulle. Tässä hätiköin, enkä ottanut koiraa kunnolla sivulle ennen näytä -käskyä, joten se viivytteli käskystä lähtöön noin sekunnin verran. Itse en ehtinyt säikähtää, koska tiesin toimineeni hätäisesti, ja että koira kyllä lähtisi, mutta tuomarilla oli kuulemma käynyt mielessä että lähteekö se ollenkaan :D Kun mentiin maalimiehelle, säikähdin että Stefa tökkäsi nenällä maalimiestä naamaan, mutta ei kuulemma ollut osunut, ja käytös oli ollut oikein korrektia, siitä saatiin erityiskiitos. Tästä ilmaisusta kuitenkin erittäin hyvä, juurikin tuon näytä -käskyn jälkeisen viiveen takia.

Tyhjät pistot saivat kiitosta, hyvä, koska niitä jännitin eniten :D En oo treenannut niitä läheskään riittävästi. Työskentelystä pisteet jäivät erittäin hyvään ekan lähetyksen sekoilun myötä.

Erinomaisesti meni siis, kirjaimellisesti. Maalimiehet löytyivät ongelmitta, ilmaisut sujuivat ongelmitta, risteily sujui ongelmitta, olen ihan supertyytyväinen! Maastoista meidän hakukoe ei kyllä jää kiinni. Ja siis, viikko tätä aiemmin oli ekat kiintorullatreenit, melko loistokas suoritus!

Nyt siis tiedossa etenkin tottiksen hinkkaamista. Ja esineruutua, kohan muistaisin.

Maanantaina oli tokotreenit, joissa Stepsu sikaili ja karkaili ruutuun kesken seuraamisen :D Tars varmaan alkaa pitää sille vähän kuria.

Possusen kanssa ollaan tehty kuurina jäävien erotteluja ja seuruun juoksua. En tiedä meneekö ne tolla treenillä yhtään mihinkään, jäävien erotteluissa Possu ainakin tuntuu mokaavan ekan vaihdon lähes poikkeuksetta, tai siis, ekaks se tekee aina maahanmenon. Juoksusta on tulossa lähes seuruuta muistuttavaa, ja sitä ei paremmaks ehditäkkään saada. Jäävien erottelu sen sijaan pitäis saada kuntoon, sillä kun me kevyesti nollataan koko liike. Voi huoh. Ahdistaa tämä asia niin pirusti.

Eilenkin Possu teki tokoa, koska hinkkaanhinkkaanhinkkaan. Jäävien jälkeen sivulle palaamiset alkaa muistua mieleen, jee. Seuruukin näyttää välillä varsin mainiolta, ja Possu pystyy tekemään sitä jo suht pitkää pätkää. Suht pitkää tarkoittaa tässä riittävän pitkää alokasluokkaan :D Mun pitää vaan muistaa kävellä nopeasti, muuuten toi painaa niin paljon etten pääse eteenpäin ollenkaan.

Tänä aamuna sitten taas Stepsu teki tottista. Sen reagoiminen laukauksiin on tosi kammottava, se nyökkää pään alas, mutta jatkaa onneksi seuruuta. Ton paremmaks sitä tuskin saa, mutta hieman sitä harmittaa katsella. Se menee niin pahasti jumiin, että jos palkkaan sen laukauksen jälkeen se juoksee lelun kanssa kentältä. Jos vaan jatkan seuruuta se onnekkaasti jatkaa ja palautuu. Niin se onneksi menee kokeessakin. Huoh kun mulle tulee joskus tosi syyllinen olo kun pakotan Stefan tähän. Kyllä se siitä selviytyy, mutta jos se saisi päättää se ei kuuntelisi niitä laukauksia ollenkaan. Onneksi ne edes paikkiksessa on sille helpommat.

Tehtiin myös hyppyä, ja huomasin etten oo hypyttänyt sitä metrisellä kuin yhteen suuntaan - upsista. Kova homma oli saada se ensin hyppäämään takaisin päin, ja sitten vielä kapula suussa, mutta kyllähän me siinäkin onneksi onnistuttiin. Täytyy muistaa treenata tätäkin.

Samoin henkilöryhmää pitää muistaa treenata. En oo tehnyt sitä oikeestaan ikinä kun en koskaan muista. Ja sit kun oon tehnyt Stefa on ottanut hirveesti häiriöö ja se on ollut ihan perseestä. Nyt tehtiin yhden henkilön ryhmällä, ja Stefa paransi huomattavasti suoritustaan. Jes. Kyllä tääkin vielä tästä. Kun vaan muistaisin nää kaikki kaks miljardia liikkuvaa osaa jotka on otettava huomioon.

Possu teki taas samaa. Seuruun juoksua, jossa saatiin jo ihan kelvollistakin esiin. Sekä liikkeestä jääviä, jossa sain hyviä perusmuistutuksia tokosta. Korjauksista ei palkata, ja mun pitää Possulle osoittaa vähän selvemmin että oon pettynyt siihen. Stefalle riittää se pelkkä ohhoh, mutta Possu saattaa tarvita vähän teatraalisempaa pettymyksenosoitusta :D Toivottavasti se alkais ottaa tän asian vähän vakavammin, se kun erottaa ne kun keskittyy, mutta yleensä se roiskii vaan jotain, kun kyllä se palkka sieltä joka tapauksessa joskus tulee. Aaaa mulla on paniikki.

lauantai 30. elokuuta 2014

Die Antwoord: Pitbull Terrier

Alkoi tuntua liian itsevarmalta Stefan hakukokeen suhteen, joten lisäsin vähän pökköä pesään.

Viikon päästä on Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailut tokossa. Mun piti hoitaa joukkueet sinne, ja kyselinkin etukäteen ison joukon porukkaa, joukkueita oli tulossa kaksi. Sitten, kun aloin tuossa pari päivää sitten tarkistaa ketkä kaikki muistivat ilmoittautua, selvisikin että yhdelle oli tullut yhtä, toiselle toista, kolmannen koira ei ollut valmis.. Ihan ymmärrettäviä syitä, enkä ketään niistä syytä. Mutta vähän tuli itselle tyhmä olo, kun en sitten saa mestaruuksiin edes yhtä joukkuetta.

Taktisesti löysin kaksi alempien luokkien koiraa, joten yksi joukkue olisi mahdollinen. Kolme alempien koiraahan siellä pitäisi olla, ja jos sitten vielä innostuisi neljäs, saataisiin ne kaksikin joukkuetta.. Ylempien koiriahan oli kaikki jotka olivat tulla luvanneetkin. Ja aloin pohtia että hei, Possu von Nakki. Se pysyy paikkiksessa, joten mitä muuta me tarvitaan? Torstaina laitoin Villen videoimaan meidän seuruuta, ja totesin että menköön, joskus se koeura on korkattava.

Mulla on tosiaan ollut sairaslomaa treeneistä, mutta silti livahdin torstaina tekemään ratkaisevan ryhmäpaikkiksen (joka sujui Possuselta ongelmitta) ja perjantaina tehtiin kokeenomainen alokasluokka. Possu on ylipäätään hirmuisen tehokas ja yhteistyökykyinen, se ei häiriinny liikkurin mokailuista, ei minun jännittämisestäni, ei liikkeiden pitkiksi venyneistä väleistä. Ei edes siitä että liikkuri alkaa neuvoa kesken kokeenomaisen seuruun ja ohjaajalla kiehahtaa. Possu on kaikin tavoin hyvin erilainen koira kuin Stefa, se kuuntelee jos olen vihainen sille, mutta se ei ota itseensä jos suutun jollekulle muulle, jännitän, tai käyttäydyn muuten omituisesti. Toivoa siis on.

Kokeenomaisessa tehtiin ensimmäistä kertaa kaikki liikkeet kokonaisina. Niistä löytyikin vielä viime hetkille asti treenattavaa, jotenkin yllättävää että ne samat jutut jotka joka alo-koiralla hajoilee :D En tiedä mitä mä olen kuvitellut, ennaltaehkäiseväni Possun sekoiluja täydellisellä koulutuksellani, vai mitä, mutta en silti odottanut ihan näitä.

Luoksepäästävyydessä Possu oli ihan hupsu :D Se otti askeleen tuomaria vastaan, ennen kuin muisti olevansa perusasennossa, ja tervehdittyään tuomaria peruutti takaisin tuijottamaan minua silmiin. Hieno Possu, ei tän tarviikkaan parempi olla.

Paikkis siltä tosiaan on sujunut. On sujunut myös, jos viereinen koira on noussut tai lähtenyt, mutta mitään kovin radikaalia häiriötä ei koirarivissä olla tehty. Toivotaan että paikkis tulee olemaan rauhallinen.

Seuruussa Possun paikka vielä elää, mutta sitä ei viikossa kuntoon saada. Pääasiassa se tekee tosi hyvin, ja kun alosilmällä sitä videota katsoin (jota latasin viime yönä puolitoista tuntia YouTubee, vain saadakseni virheilmoitusviestin ja raivarin), on se seuruu vähintäänkin ysiä. Paikan eläminen on kuitenkin vain sitä sen pään elämistä, joka sekin on paranemaan päin. Työstettävänä ongelmana sen sijaan on juoksuosuus, jossa koira hyppii ja irtoaa. Enhän mä tosiaan oo ottanut sillä seuruuta juoksussa.. ikinä? No, tehotreeni päälle.

Jäävissä ongelmana oli EROTTELU. Miten, miten, MITEN tää voi olla meille ongelma :D Mähän oon suunnilleen aloittanut jäävät erottelutreenillä. No mutta, ei pitäis olla mikään ongelma korjata tätä, kun vähän muistuttelen mikä käsky olikaan mikä. Jännällä tavalla oon saanut esiin jo yhden ennakoinninkin (nöööyyyy!!), sekä perusasennon ennakoinnit sivulle tullessa. Sekin aika yllätys, koska tätäkin oon harjoitellut ihan pienestä asti, jottei näin pääsisi käymään. Siispä, senkin luulisi olevan helppo muistuteltava :D

Luoksarissa ei ollut mitään ongelmia. Radikaalisti kutsun sen suoraan sivulle, koska luoksetulon loppuasento ei ole valmis. Siitä huolimatta se tekee ihan täydellistä suoritusta.

Hyppy sujui hienosti, mitä nyt Possu meni MAAHAN mun seis-käskyllä (samoin kuin jäävissä) ja kun korjasin sen seisomaan ja menin vierelle, se ennakoi perusasennon.

Treenattavaa siis on, ja paljon, ja mietin koko ajan että mikä hitto mun ongelmani on kun pitää tälläisiä stressitiloja itselleni aiheuttaa. Pitäkää meille peukkuja pystyssä, ei muulla oikeastaan ookkaan väliä, kuin että se ei pilaa muiden paikkista. On oikeasti tosi jännää nähdä reagoiko se kehässä mun jännitykseen eri tavalla, vai pystyykö se sielläkin olemaan noin mahtava ja kontaktinhakuinen mitä se on. Tätä kirjoittaessani mun paniikkijännitys muuttui lähinnä intojännitykseksi, kuinka mahtavaa päästä Possun kanssa lopulta kokeeseen!!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Icona Pop: I love it

Stressi Stefan hakukoeurasta alkaa helpottaa.

Sunnuntai-iltana tehtiin ekat kiintorullatreenit kentällä. Stefa tajusi heti mistä on kyse, ei se nähnyt juurikaan eroa irto- ja kiintorullan välillä. Sitä se ei tajunnut että rulla roikkui sen kaulassa, vaan tähyili vain alaspäin kunnes rulla sattumalta osui sen silmiin. Rullan ollessa kireämmällä hommasta tuli heti hankalampaa, mutta löysällä se saa nyt alkuun ollakin.

Maanantaina vietiin jo kiintorulla metsään. Lisähaasteena tehtiin tyhjien umpipiilojen ohitusta, se kun on sekoittanut Stefan ilmaisuja ihan irtorullillakin. Ilmaisut sujuivat hyvin, kerran jouduin lähettämään uudelleen kun Stefa ei ollut löytänyt rullaa ja tuli ilman takaisin. Kerran se ilmaisi jopa tyhjän umpipiilon, vahingossa tosin, kun lähetin sen uudelleen piilon kohdalta(Stefa oli kääntynyt aluetta eteenpäin piilon tarkistettuaan, ja maalimies oli jäänyt löytymättä) ja se tarkisti sitä uudelleen hyvin hämillään siitä mitä siltä halusin. Kun sille sitten kertoi että höpsis, eihän tyhjiä piiloja ilmaista, se jatkoi matkaa umpipiilon ohi ja löysi hienosti maalimiehen.

Tänään sitten tehtiin jo pieni läpimurto: Stefa tajusi että kiintorulla on sen kaulassa. Metsästä löytyivät kaikki viisi maalimiestä, joista kolmella ilmaisu, varsin mahtavalla tavalla. Ainoa pikkumoka kävi, kun Stefa ilmaisun sijaan jäikin nuolemaan maalimiehen maksanhajuisia käsiä (siis mitä ihmettä Stefa?) ja jouduin lähettämään sen uudelleen jotta se muisti mitä oli tekemässä.

Olen ihan äimistynyt siitä miten helppoa tää nyt sitten kuitenkin oli. Kolmella treenillä me saatiin kiintorullailmaisu metsään. Oletin että siihen kuluu aikaa ja vaivaa ja kaikki on hirmu vaikeaa, mutta ei. Totta kai, vaikeuksia on vielä edessä päin, jossain vaiheessahan se todennäköisesti kokeilee sitä valeilmaisua ihan oikeasti, ja vaikka mitä muuta. Etsintätyöskentelyynkin pitää taas alkaa panostaa, kun alkukesästä hallussa olleiden tyhjien pistojen treenaus on jäänyt ilmaisujen alle, samoin kuin ihan peruspistonmallit, suoraa viiteenkymppiin ja kääntyminen eteenpäin. Kyllähän se nytkin viidessäkympissä käy, mutta rumasti mutkitellen. Kauneusvirheitä kuitenkin, jotka eivät kokeissa pisteitä pudota.

Tästä edistyksestä innostuneena päätin pudottaa koekalenteristani toisen ykkösten kokeen pois, ajatuksella että kyllä me varmasti tulos saadaan. Ja jos ehditään treenata riittävästi niitä tyhjiä, koitetaan ehtiä vielä kakkosiinkin loppuvuodesta.

Ps. Possu oli luustokuvissa tiistaina. Hyvältä näytti! Olat ja selkä täydelliset, kyynäristä ja lonkistakaan ei vikaa löytynyt. Vielä pitää odotella Kennelliiton mielipide :)

Pps. Stefa on aloittanut rallytokon, lainaohjaaja Villen kanssa. Ovat menossa jo kokeisiinkin parin viikon päästä.

lauantai 23. elokuuta 2014

Haloo Helsinki: Beibi

Koottuja kriisejä.

Ensi viikon sunnuntaina Stefalle olisi tiedossa kokeenomainen hakutreeni, jonka jälkeen päätän ilmoitanko sen kokeisiin vai en. Olin eilen jo toteamassa ettei me mihinkään ilmoittauduta, tottiksessa koira niiaa edelleen seuruussa laukausten kohdalla, ja noudon palautus ei ole ideaali(jostain syystä sillä on nyt jotain väliä, vaikka alun alkaen olin sitä mieltä että riittää jos se ylittää esteen vauhtia ottaen). Esineruutua en vaan ole muistanut treenata, ja haun ilmaisuissa mennään vielä irtorullilla.

Perjantai-illan treeneissä tein sitten paniikkitreenin, jonka perusteella mun piti päättää onko toivoa vielä. Radalle laitettiin valmiiksi kaksi maalimiestä, vasemmalle nollaan ja oikealle 75 metriä aluetta eteenpäin. Joidenkin uudelleenlähetysten jälkeen rata meni kuitenkin yli odotusten, Stefa etsii, löytää ja ilmaisee hienosti. Ensi viikolla on siis tiedossa neuroottista viime hetken kiintorullatreeniä. Katotaan mitä siitä tulee :D

Tokossa oon raaviskellut sitä voittajaa kasaan. Se on joiltain osin kasassa, joiltain osin ei. Tunnari on meille ikuinen murheen ja itkun aihe, koska Stefa on unohtanut sen taas treenitauon aikana kokonaan. Nyt ollaan talven ongelmassa, kun Stefa ryntää kapuloille, potkii ne ilmaan, ja nappaa suuhunsa sen, jonka kohdalla hajun saa - tuulisella ilmalla siis saattaa napata jopa toisesta päästä riviä. Tätä saadaan tehdä nyt rauhallisesti kahdella miljardilla kapulalla, ja kun se alkaa vähän keskittyä siirrytään ryhmätreeneihin. (Kaksi miljardia kapulaa on tosi vaikea mahduttaa pikkuruiseen Fiat Puntoon.) Ja vähennetään ne ensin 2 999 999 990 kapulaan, ja sitten 2 999 999 980 kapulaan, ja niin edelleen. On muutama treeni edessä :D

Kaukoissa kaikki kusee. Ongelmana on nimenomaan seisominen, Stefa seisoo niin pitkänä, että s-i -vaihdossa liikkuu eteenpäin, i-s -vaihdossa venyy eteenpäin, ja joskus jopa s-m -vaihdossa. Siispä, takaisin tekniikkatreeniin, ja nöyränä tyttönä joudun opettamaan uuden m-s -vaihdon jotta päästään tästä ongelmasta. Aiemmin Stefa on noussut hissinä, mutta jatkossa se tulee siirtämään etujalkoja taaksepäin maasta seisoman noustessa. Jännä nähdä miten se omaksuu tämän uuden vaihdon, toistaiseksi tämä onnistuu läheltä, kun vain muutin hieman käsimerkkiä.

Ongelmana on ollut myös ruutu, mutta se ongelma on hämmentävällä tavalla poistumassa. Ilmeisesti treenaamisesta on hyötyä, koska sitkeästi ollaan tätä hinkattu, ja sitkeästi Stefa on alkanut ruutuun löytämään. Ongelmia tulee vielä, jos ruudun takana on häiriöitä, kehänauhaa, tavaroita, yms hämmentävää, mutta normiruudun se kyllä löytää. Ruudusta sivulletulotkin ovat olleet mainioita, ehkä viimeiset kaksi treeniä.

Muuten meillä on kaikki kasassa. Hämmentävää. Vaikka ollaan keskitytty vaan hakuun ja tottikseen, on joku tehnyt meidän tokoliikkeetkin valmiiksi. Lahjattomat treenaa?

Possun kanssa hinQvinQttelen yhä ja edelleen samoja juttuja. Oikeasti sillä on kyllä about kaikki alojutut valmiita, seuruuta lukuunottamatta. Onneksi se seuruu on ihan mitätön pikkujuttu, eikä sitä edes ole kuin ihan kaikissa liikkeissä. Koetähtäimeet saa siis vielä odottaa :D

Possun seuruu on kyllä ikuinen ongelma. Olen löytänyt vielä mielipuolisemman pilkunnussijapuoleni, joka silmät päästä pullistuen säätää oikeaa paikkaa. Ja onhan se nyt vaikeaa, me ei olla vieläkään edetty perusasentoa pidemmälle, kun koitan naksutella koiralle millilleen oikeaa pään asentoa (hirmuvaikeaa) ja saada sen pysymään riittävän takana - joku peräreikä kun on opettanut tuon pennun jo edistämään! Jatkamme siis harjoituksia. Ehkä se on sitten jo evl-valmis kun me saadaan seuruu kuntoon.