Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 23. toukokuuta 2015

Coldplay: The Scientist

Apua, olen ollut niin rikki etten ole kirjoitellut yhtään mitään. Oottelin Stefan tokokokeeseen asti että olis jotain kerrottavaa, ja sen jälkeen iski niin raaka angsti että totesin että parempi olla kirjoittamatta yhtään mitään. Turhautti niin hirveästi, että vaikka koira on hyvä, ja tekee loistavasti ne vaikeat asiat, aina tapahtuu jotain kertakaikkisen typerää, niin että nytkin nollattiin kolme liikettä.. Sadan pisteen arvosta. Tässä vaiheessa näen taas ne hyvät asiat ja uskon että tiistain kokeessa on mahdollista napsauttaa kaikki kohdilleen, mutta otti aikansa hyväksyä tappio.

Muttei mennä asioiden edelle. Viime viikonlopun vietin Laitumella ihan siitä ilosta että koulu loppui, ja vietin neljä päivää "kesälomaa". Helatorstaina lähdettiin kaverin kanssa häiriötreenaamaan VPKH:n mätsäriin Vammalaan. Koirat toimi tosi kivasti häiriöstä huolimatta, seuruussa kyllä huomasi että niitä häiritsi kun kiertelin ihan läheltä muita ihmisiä ja koiria - mutta onpahan treeninaihetta! Muuten ne eivät olleet moksiskaan hälystä kun tehtiin kaukoja, noutoa, jääviä.. Noita on kyllä niin paljon häiriötreenattukin että oisin yllättynyt jos ottaisivat häiriötä :)

Sata vuotta sitten asuessani vielä Punkalaitumella treenasin VPKH:n kentällä aina kun kortittomana sinne kyydin sain - joten nähtiin tuttujakin. Yksi mokoma yllytti osallistumaan mätsärin käyttöluokkaan Possun kanssa - ja sehän tuli toiseksi! Kaunis näyttelysika. En aio ikinä kertoa kellekkään osallistujien kokonaislukumäärää.

KÄY-2. Merkattaiskohan se noin? Palkinnot oli kyllä kehäsekoilun arvoisia.
Lauantaina sitten repäisin ja vein äidin Eosin möllitokoon Toijalaan. Possun kanssa mentiin avoimeen luokkaan koetreenaamaan. Se nurmikenttä oli Possun mielestä IHANA, olin ihan hämmentynyt kun se haisteli siellä, Possu kun ei juuri haistele. Muutenkin sikanen oli aivan hirveä, seuruussa sen pää heilui ja taisi tarvita pari lisäkäskyä, seisomisessa kääntyi mun perääni kun kiersin sen takaa, ja kaukoissa ennakoi! Ennakoi, se kärsäkäs! Ja mikä pahinta, liikkeiden välit se huusi kuin pasuuna. Onnekkaasti muistin tällä kertaa puuttua siihen joka kerta, ja tuomari oli ymmärtäväinen eikä puuttunut minun puuttumiseeni. Raavittiin kuitenkin kasaan ykkösen verran pisteitä, vaikka kokonaisvaikutuskin putosi kaksi pojoa siitä metelistä. Sijoituttiinkin toiseksi!

Eosin kanssa tavoite oli että se jaksaisi palkatta koko luokan läpi. Olen harkinnut vieväni sen ihan oikeisiin kokeisiin sääntömuutoksen jälkeen, kun ei ole enää kahta seuruuta ja luoksepäästävyyttä. Eos kun on vähän valikoiva, joten on ihan turha kuvitella että kuka vaan karvainen setämies pääsisi sitä silittelemään. Naamaraja! Joka tapauksessa, Eos jaksoi palkatta oikein hyvin. Mun sosiaalinen palkka oli sen mielestä ihan merkillistä, sitä meidän pitää vielä harjoitella. Ja loppua kohti se tuntui vaan kiihtyvän, kun olisi halunnut palkkansa! Eos on ehkä vähän aikuistunut, vaikka se pönttöpää yhä onkin silti. Mutta, tokon alimmista luokista onneksi selviää vähän pöntömmilläkin koirilla, kun on vaan jaksanut tehdä pohjat kunnolla, vaikka tässä tapauksessa ne pohjatkin teki joku muu. Epsu keräsi pisteitäkin ykköseen asti, ja sijoittui kolmanneksi! Olin ihan mykistynyt, varsinkin kun kokeessa oli ihan oikea arvostelu eikä mikään möllikoelisäarvostelu. Tykkäsin, on tosi noloa tehdä möllissä 200 pistettä, jos virallisissa olisi tullut hikiset 160.

Sitten en ehkä keksi enää mitään aiheen välttelemiseksi, vaan on pakko mennä siihen Stefan EVL-kokeeseen. Koe oli Vaasassa, tuomarina Veijo Kinnunen. Kenttä oli nurmikenttä. Etukäteen kauhistelin ruutua, jossa oli sininen ruutunauha vihreässä nurtsissa, lähetyspaikalle näytti siltä kuin nauhaa ei olisi ollut lainkaan! Toki, koiran pitäisi osata mennä sinne silti, mutta ruudun bongaaminen on muutenkin ollut meillä vähän kyseenalaista, joten jännitti.

Aloitettiin ryhmäliikkeillä. Istumisessa Stefa oli siirtynyt omituisesti perseensä päälle istumaan, Kinnunen tulkitsi sen kertomalla että koira oli "kipristellyt varpaitaan". 
Istuminen 10

Paikallamakuussa Stefa ilmeisesti oli sievästi. Kun palattiin koirien luo, se haisteli, taas, ja söi ruohoa. Pitänee tehdä jotain tuolle sen ahdistukselle kun kävelen sitä kohti. Kinnunen ei huomannut, tämä sikailu oli niin huomaamatonta.
Paikallamakuu 10

Ja sitten yksilöt. Ehdin pikaiseen palkata Stefan, minkä jälkeen sännättiin ekana koirakkona kehään tekemään koko EVL putkeen. Järjestely ei ollut paha, vaikka alkuun sitä säikähdinkin.

Seuruu oli paha. Hirvein. Seuruu. Ikinä. Stefa haahuili, edisti, meinasi karata useampaan otteeseen makkaragrillille.. Mun EVL-tasoinen koirani karkaa buffettiin. Hieno homma hei. Pysähdyksissä Stefa saattoi kiertää sivulle oikealta, lisäkäskyjä oli sata, ja tosiaan sitä että karjuin "HEI SIVU" kun koira otti spurtteja grilliä kohti. Ansaittu nolla.
Seuraaminen 0

Zeta tehtiin onneksi poispäin grillistä. Stefa alkoi taas kuunnella, eikä seuruun lisäkäskyjä tarvittu. Vaihdotkin se teki kaikki hyvin, enkä kääntänyt päätäni varmistaakseni niitä, hyvä minä! Pisteet lähti paskasta seuruusta.
Z 8,5

Luoksari oli Stefaksi superhyvä! Maahanmenossa se hiipi vähän turhan monta askelta.
Luoksetulo 9

Ja sitten se kaamea ruutu.. Merkki oli superhieno, vaikka koira vähän ennakoikin, niin vähän että ois ehkä jäänyt tuomarilta huomaamatta. Sitten lähetin ruutuun, ja se meni merkkien ja kehänauhan väliin! Koitin neuvoa ruutuun, muttei se sinne sit mennyt. Voivoi.
Ruutu 0

Ja sit ohjattu. Merkki vähän venyi, mutta koira jäi kuitenkin riittävän lähelle. Ja sitten käskin sen ruutuun! Stefa juoksi kapulalle, jäi sinne seisomaan hämmentyneenä ja suuntasi ruutuun. Ei yhtään auttanut että huusin "eiku nouda! siis oikee!" Että näin tänään, ei se oo läheskään aina koira joka mokaa. Ärsytti ihan sikana, meidän vahva superliike.
Ohjattu 0

Metallinoudossa viskasin kapulan ihan minne sattuu, se oli esteen vasemmalle puolella. Käskytin tosi selkeästi hyppäämään, jotta Stefa ei kiertäisi estettä kuten se on usein tehnyt, ja sehän hyppäsi. Takasin tullessa käänsin vähän päätä oikealle jotta se muistaisi esteen - ja juuri ennen kuin jolkotti siitä ohi se vaihtoikin suuntaa ja hyppäsi esteen. Oisin tässä vaiheessa halunnut hurrata ja superpalkata sen, jee mikä mahti-Stefa! Loppu me sitten kyllä tyrittiin, jostain syystä luovutuksen jälkeen Stefa lähti takaisin hypylle..? Hämmentävää.
Hyppynouto 5

Ja sitten tunnari. Ensin minä tiputin kapulan kun annoin sitä takaisin liikkurille. Stefa lähti lujaa etsimään, haisteli kaikki, tosi läheltä, mutta ei kalistellut tai siirrellyt niitä! Otti oman, lähti hirveetä karkua takas - ja tiputti kapulan! Luovutuksessa taisi vielä ennakoida sivulletulon, tai oisko ollut lähdössä takas kapuloille, tai jotain. Mä en selvästi treenaa loppuja riittävästi. Yhtä kaikki olin supertyytyväinen, me saatiin tunnarista jotain pisteitä!
Tunnari 5

Ja sit vielä kaukot. Jännitti, Stefahan on nollannut ne nyt monasti kokeissa, kun se ei vaan nouse istumaan sieltä. Järjestys oli M-S-I-M-I-S-M, eli se vaikeampi, kun maahan-istu tulee vasta puolessavälissä. Mutta Stefapa teki the parhaat koekaukot ikinä!! Olisko se M-S-vaihdossa liikauttanut vähän toista takatassua..? Mutta hyvin vähän, ja vain toista. Olin ihan sitä mieltä että juoksen kehästä pois kesken kaukojen kun olin niin tyytyväinen, mutta onneks jatkoin loppuun kun olivat niin hyvät. Ja sit Kinnuska oli sitä mieltä että Stefa istuu liian matalana ja vaanivana :D Ja olin ihan nöyy, minun supermahtava koirani teki ylihienot kaukot ja sai noin onnettomat pisteet!
Kaukokäskyt 7,5

171,5 pistettä, EVL0

Että näin siinä sitten kävi. Olin tosiaan niin rikki kuin tokokokeen jälkeen nyt vaan voi olla, mutta kun myöhemmin laskeskelin, oltais pärjätty ihan kivasti, jos Stefa ois löytänyt ruutuun, seurannut ees kohtuullisesti ja mä en ois tyrinyt ohjattua noutoa. Ei se ykkönen ehkä niin kaukana olekaan.. Ja parempi ois ollakin kulman takana, koska tiistaina on koe taas! Onnekkaasti sentään hiekkakentällä, josko koira löytäis vaikka ruutuun.

Käytiin muuten seuraavana päivänä treenaamassa. Koirat osas ruudun (Possukin). Ja keksin ehkä pikaratkaisuita Stefan seuruuseen.. ehkä. Mutta, sit oonkin ollut joko töissä tai nukkunut, niin en oo kerinnyt treenaamaan niin paljoa kuin tahtoisin. Mutta jos se tiistaina tekee yhtä hyvin, eikä tyritä noita tonkertaisia, niin ykkönen on jo kyllä tosi lähellä!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

HIM: Right Here In My Arms

Stefa on omasta mielestään ihan terve. Ikävä kyllä siltä ei kysytä, vaan se joutuu elämään treeni- ja lenkkitaukoa ja syömään kanaa ja riisiä vielä toisenkin viikon.

Possun kanssa on vietetty laatuaikaa. Onko väärin myöntää että on kiva touhuta välillä vain yhden koiran kanssa? Toivottavasti muistan tämän kun Pikku-Possut syntyy enkä ala hamstrata lisää harrastuskoiria.

Maanantaina meillä oli hurjan surulliset tokotreenit. Possun kanssa hinQvinQteltiin seuruuta, luoksetulon stoppia, noudon luovutuksen suoruutta. Kaikkea sellaista tyhmää mistä kokeissa lähtee pisteitä. Tultiin siihen tulokseen, että Possun seisomisen nolla johtui vaan siitä, että se edistää ja reagoi liikkurin käskyyn, joten se yleensä on jo menossa maahan kun minä sanon käskyn. Seuruuta siis treenattava tähänkin.. On tosi tylsää ja tyhmää ja tuloksetonta hinkata jotain seuruun pään asentoa. Oikeasti! Mutta se on sitten virheenä niin iso, varsinkin nyt kun Possu siinä sivussa edistää ja poikittaa, ettei sitä vain voi jättää. Ja se noudon luovutus ajaa minut hulluuteen, jollei muuta. Ja luoksarin stopit.. niiden vaan täytyy olla teräviä! Kauneusvirheitä siis kuitenkin kaikki (paitsi se seuruu), mutta treenatessa sitä ei ajattele että "onneksi on vain näitä pikkuasioita hinkattavana" vaan pikemminkin "ollaanpa me paskoja ja mistään ei tuu ikinä mitään".

No. Mutta. Niin.

Tiistaina mentiin Possun kanssa tekemään tottista. Ammuttiin sille vähän. Se ei kyllä tykkää ampumisesta vaikkei siitä ahdistukaan. Järkevin lähestymistapa tähän lienee vain ammuskella sille silloin tällöin, eiköhän se siitä opi että ääniä joskus vain tapahtuu. Possu myös hyppeli metristä estettä. 85 ja 95 oli sille helppoja, 105 senttiä sitten ei niinkään(ikävä kyllä meillä ei ollut viiden sentin lautoja, joten asteikko meni hassusti). Kyllä se senkin kahdesti hyppäsi, mutta kolautti kummallakin. Tässä pitänee vain tehdä toistoja tolla 85 ja 95 kunnes saadaan se oppimaan että joka kerta hypätään, toi metrinen menee kyllä ihan itsestään. Kuinka mielettömän hienoa, että ekassa pk-hyppytreenissä saadaan koira jo metrisestä yli :D Ja niin kauan kuin sitä Stefan kanssa jahkattiin!

A-estettäkin tehtiin, loivana tosin. Possu tuppasi menemään sen niin vauhdilla että hyppäsi heti harjalta, joten tehtiin toistoja lelu maassa esteen takana. Tässäkin kaivataan muutamaa toistoa vielä, jotta koira oppii käskyn ja oikean alastulotekniikan, sitten täyskorkealle aalle! Supermahtava hypersika, joka ei oikeasti tarvitse mitään itsevarmuus- ja hyppytekniikkatreenejä!

Seuraava pk-aihealue oli eteenlähetys. Possu on tehnyt sen tasan kerran aiemmin. Nyt, järkevänä, vaikeutin matkan superpitkään ja kaveri vei lelun koiran nähden. Sinnehän se sinkosi, kuin tykin suusta, vaikkei palkkaansa heti löytänytkään. Tähänkin se tarvii vain jotain kaksi treeniä oppiakseen. Olen täynnä iloa ja onnea.

Illalla tehtiin vielä sitä pirun seuruun pään asentoa, ja koin oivalluksen! En tiedä mitä tapahtui, yhtäkkiä Possu vain alkoi toimia. Mä saatan oikeasti saada sille kauniin ja ihanan seuruun!

Tänään käytiin sitten maastotreenailemassa sateessa. Tallasin Possulle jäljen, 280 metriä, 5 keppiä, janalähetys. Jätin jäljen vanhenemaan ja tehtiin esineruutua ja käytiin lenkillä. Esineruudussa Possu harjoitteli luovutusta, vein esineet sen nähden suht lähelle, ja siitä lähti. Joka kerta se toi esineen upeasti, kertaakaan pudottamatta suoraan mun kämmeneeni. Ilmeisesti viimetreenin pudottelu oli kertaluontoinen talvitauosta johtuva asia. Sen esineruudustakin saa siis nopeasti koevalmiin!

Jälki vanheni tunnin, ja sitä odotellessa käytiin vielä lenkilläkin. Possu on hauska lenkkikaveri. Tuo mulle välillä käpyjä jos sattuu löytämään jonkun erityisen hienon. Muttei tuijota mua maanisesti tai jää jumiin käpyjenjahtaamiseen. Sille voi siis vaan heittää kävyn ja se on sillai "Jee heitit kävyn! Nyt voin tehdä jotain muuta kunnes taas pyydät tuomaan kävyn!" Nähtiin rupisammakko, ja Possu nuolaisi sitä. Ehdin kiljaista ei ennen kuin se nappasi koko konnan suuhunsa :D Ällöttävältä se selvästi maistui, ja pikainen googletus osoitti että rupisammakossa on limakalvoja ärsyttävää myrkkyä.. Ilmankos Possu niin sen makua syljeskeli! No, selvisipähän rupisammakko :D

Ajettiin vielä se jälkikin. Possu nosti kaikki kepit ilman apuja, vaikka olin varautunut hidastamaan sitä liinasta. Kulmasta se kaahotti yli, muttei mennyt kuin kymmenisen metriä ennen kuin palasi takaisin jäljelle. Viimeisestä kepistä se meni sivusta ohi, ja palasi hakemaan sen, ilman apuja kuitenkin. Melkoinen tehosika! Taidan viedä sen jälkikokeeseen heti kesäkuulla! :D

Sanoin jo parille kaverille ja sanon teillekin: toi koira on niin mieletön, että kaikki mun tulevat koirat tulee olemaan pettymyksiä siihen verrattuna.

tiistai 5. toukokuuta 2015

CMX: Rikkisuudeltu

Meidän vappu sai ikävän käänteen, kun aattoiltana Stefa lakkasi syömästä. Se oli vielä ihan virkeä ja reipas, muttei syönyt. Vitsailin kavereille että melkein pitäis lähteä päivystykseen kun se ei ikinä jätä ruokaa.

Yöllä Possu herätti meidät kahdesti. Sillä oli hätä, avasi taas verhotkin kun ei muuten herätty. Ajateltiin että sen on maha sekaisin, Ville käytti niitä pihalla ja sanoi että Possulla ei ollut mitään hätää, mutta Stefa oksensi ja ripuloi.

Aamulla Stefa seurasi mua vessaan ja ripuloi koko kylppärin lattian täyteen verta.

Soitin hakuporukalle että tänään ei treenata, ja lähdettiin viemään Stefaa päivystykseen. Ylistarossa oli vapunpäivän päivystys, ja matkalla osasin olla tosi kiitollinen siitä että asutaan Seinäjoella, joten päivystykseen on aina lyhyt matka kun ollaan alueen keskellä. Paikan päällä eläinlääkäri tutki Stefan ja totesi että se ei ole ihan heti käsiin kuolemassa, ja komensi meidät aamupalalle sillä välin kun kursi kokoon kissaa.

Stefa oli todella kipeä. Se ei juuri liikkunut, sitä piti kutsua monta kertaa että se jaksoi nousta ylös odotushuoneen penkin alta. Mitään se ei enää ripuloinut eikä oksentanut, oli ihan tyhjä koko koiraparka. Olin varma että se on syönyt jonkun rotanmyrkkysyötin ja kuolee kohta käsiin.

Lopulta päästiin Stefan kanssa hoitoon. Stefa tutkittiin ja laitettiin tippaan. Sillä todettiin aggressiivinen suolistotulehdus. Stefa sai pahoinvointilääkettä ja antibioottia pistoksena, ja antibioottikuurin. Hoito-ohjeet olivat tarkat: koko seuraava viikko pelkkää kanaa ja riisiä, mieluusti kuutena ateriana päivässä. Seuraava viikko hiljalleen siirretään omalle ruualle. Kielto kaikista treeneistä ja lenkeistä mieluusti dopingvaroajan loppuun asti, ainoastaan sisätottelevaisuutta saa tehdä aktivointina. Maitohappobakteereja ja runsasta nesteytystä.

No. Vappu meni sitten siinä. Stefa oli tosi kipeä vielä lauantainkin, vasta illalla se alkoi olla vähän parempi. Edelleen tänään, tiistaina, se on vaisumpi kuin yleensä. On se jo paljon parempi, liikkuu, sählää, heiluttaa häntää ja turhautuu tekemisenpuutteesta. Muttei se esimerkiksi Possua haasta leikkiin pissatuslenkeillä. Eilen aamulla se ei enää ripuloinut, mutta kun annettiin ruoka vain kolmena ateriana, oli maha taas sekaisin illalla. Ei tästä ihan nopeasti parannuta.

Koko juttu on tosi outo ja yllättävä. Stefalla on hädin tuskin maha ikinä sekaisin, saati sitten tälläinen yllättävä ja näin paha suolistotulehdus. Eläinlääkäri sanoi ettei tämä ole edes tarttuvaa, joten Possulla ei ole hätää. Jostain se silti tuli, ja laittoi suunnitelmat uusiksi. Nyt osaa olla vaan todella kiitollinen siitä että Stefa on palautumassa jo parempaan.

Possu oli suorastaan hellyyttävän huolissaan Stefasta ensimmäiset päivät. Se nukkui Stefan kyljessä, ja hälytti minulle ja Villelle jos Stefalla sen mielestä oli jokin huonosti. Nyt, kun Stefa on palautunut jo lähes normaaliksi itsekseen, Possua vaan vituttaa. Stefa saa paljon enemmän huomiota ja aterioita ja pissatuslenkkejä ja kaikkea kuin Possu. Sen seurauksena Pikku-Possu on alkanut vähän härkkiä Stefaa, ja sitä saa olla komentamassa kun sen mustasukkaisuus äityy liian vahvaksi. Rehellisesti sanottuna en edes tiennyt että koirat voivat toimia tällä tavalla, hätyyttää omistajia auttamaan kipeää kaveriaan, tai olla kateellisia toisen erikoishoidosta. Joo tottahan tiesin että koirat voivat olla vähän mustasukkaisia. Mutta että näin selkeästi!

No mutta, Possu saa sitten vastavuoroisesti yksilöllistä lenkkeily- ja treeniaikaa. On vähän tyhmää olla Possun kanssa kahdestaan lenkillä, tuntuu kummalta. Mutta nyt vasta huomaa kuinka hieno ja tottelevainen siitä on tullut, varma irtipidettävä joka paikassa, ja kiltti kuin mikä. Toivottavasti en nyt treenaa sitä burn outiin kun se saa kaiken treenihuomion :) Ei vaan, nyt ei sitten olla edes treenailtu, kun huoli Stefasta on ollut niin kova.

Treenaamattomuudesta huolimatta Possu kävi tokokokeessa sunnuntaina. Koematkalla saatiin pieni jännitysmomentti, kun pysähdyttiin koirahoitolalle käymään, ja kun siitä lähdettiin varttia vailla Possun kokeeseenilmoittautumisaika, huomattiin että koepaikalle olikin matkaa kuuden kilometrin sijaan 66 kilometriä! No, mitäs sitten, soitin koetoimitsijalle että apua, ei millään ehditä sinne ajoissa, voidaan ehkä juuri ja juuri ehtiä ennen luokan arvioitua alkamista. Kaverin raskaasta kaasujalasta oli hyötyä tuolla matkalla, ja ihanan joustavan koetoimitsijan ansiosta ehdittiin kokeeseen ajoissa ^_^ Possun kanssa mentiin kehään yksilöliikkeisiin melken heti koepaikalle saavuttuamme, ja tehtiin yksi hirveimmistä koesuorituksistamme ikinä :D Kehuja kyllä saatiin, olin kuulemma ihastuttavan tyyni ja rauhallinen, vaikka saavuttiin paikalle sellaisellakin kiireellä ja haloolla.
C Oona Väyrynen
Seuruussa Possu edisti aivan hirveästi, ja poikittikin vielä. ÄRSYTTI tuollainen sikailu!
Seuraaminen 8
Edistävä koira. C Oona Väyrynen










Moniko koira edes taipuu seuraamaan näin.. C Oona Väyrynen

Liikkeestä maahanmenossa Possu nousi perusasentoon liikkurin käskystä.
Liikkeestä maahanmeno 10
C Oona Väyrynen
Luoksetulo oli hienoin ikinä! Vaikka ennen kehää kokeillessani se siirtyi seis-käskystä vain raville.. Taikaa!
Luoksetulo 10

Liikkeestä seisomisessa Possu edisti seuruussa, eikä näin ollen kuunnellut käskyäni yhtään! Meni sitten maahan. Annoin kaksi lisäkäskyä, joista ekalla nousi takaisin seuraamaan, ja toisella jäi sitten seisomaan. Sainpahan korjattua! Loppu erinomainen.
Liikkeestä seisominen 0
Loppu oli hyvä! C Oona Väyrynen
Noudossa luovutus oli väljä ja vino.
Noutaminen 10
Näin väljä luovutus. C Oona Väyrynen
Kaukokäskyissä Possu jäi huonosti makaamaan, mutta nousi silti ekalla käskyllä! Erinomaiset kaukot!
Kaukokäskyt 10

Näin huonosti se jäi. C Oona Väyrynen
Mutta nousi! C Oona Väyrynen
Estehypyssä Possu meni MAAHAN esteen toisella puolella :I Nousi siitä lisäkäskyllä istumaan, ja tuli käskyllä nätisti takaisin.
Estehyppy 8

Takaisin hyppäs hyvin. C Oona Väyrynen
Paikallamakuu otettiin sitten loppuun. Treenasin sitä ensin kehän laidalla jättäen Possulle pallon etupalkaksi. Olen tällä saanut sille ihan eri ilmeen paikallamakuuseen, eikä se enää venkoile, sikaile, tai vaihtele lonkkaa.
Paikallamakuu 10

Possu oli kehässä iloinen ja virkeä, oikein reipas tapaus. Vähän turhankin innokas, mahdollisesti kun koepaikalle tultiin niin kiireellä. Se innokkuus näkyi sitten seuruussa. Ääniä siitä lähti tosi vähän, olen tyytyväinen, kaukokäskyjen ja hypyn välissä taisi ulvahtaa kerran.
Kokonaisvaikutus 10
C Oona Väyrynen
AVO1, 172 pistettä, sijoitus 2/10

Ykkönenhän sieltä sitten tuli, eikä ihan huonoilla pisteilläkään, nollasta huolimatta. Näissä pisteissä tosin on himpun verran tuomarinlisää mukana, mutta jollain muullakin tuomarilla oltaisiin kyllä ykkönen saatu. Vähän matalammilla pisteillä sitten kuitenkin ^_^ Possu on kyllä kiitollinen treenattava, kun nytkin se esitti pahimmat sikailunsa, eikä silti mennyt tuon huonommin.

AVO1-pose