Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ismo Alanko: Pop-musiikkia

Suunnitelmat muuttuvat, joten viikonlopun kokeenomainen jäi väliin. Ei me oltais mihinkään kokeeseen mentykään, nih :D Jääköön ensi vuoteen.

Autokin hajosi, joten ei pitänyt päästä treeneihin, mutta kun treenikaverit on alkaneet tulla tutuiksi järjestyy kyytikin tarvittessa :) Maanantaina pähkäiltiin hyppyä, ei niin hyvin tuloksin, keskiviikkona pyörittiin ympyrää kun minä harjoittelin seuruun käännöksiä, ja Stefa kulki mukana ihmettelemässä.

Koska seuruu. Pitäisi varmaan hankkia videokamera, jotta näkisin itse millaista se on, koska tuntuu että se menee ihan päin kettua nyt taas. Ja vierailulla käynyt Marjo sen rehellisesti huonoksi totesikin. Pitäisi alkaa työstää sitä oikeaa paikkaa, todennäköisesti nameilla imuttamalla, ettei koira kulkisi niin väljästi. Edistystä on tapahtunut siinä, että koira ei jää enää niin kauas kuin aikaisemmin, nyt se jopa välillä edistää, mutta eihän se ole hyvä sekään.

Eli siis. Perusasento oikeapaikkaiseksi, seuraaminen oikeapaikkaiseksi. Käännökset minun täytyy ensin opetella kävelemään itse, täyskäännös tosin vaatii vain toistoja jotta koira oppii sen. Tai mahdollisesti minun pitäisi oppia uusi kävelytapa siihen täyskäännökseenkin. Mutta kuinka ihan oikeasti vaihdat suuntaa 180 astetta pysähtymättä? Ihmiset eivät kävele niin. Armeijasta kopioidut käännökset muka, kyllä varusmies ainakin on niin tyhmä että kaatuu kumoon jos yrittää kääntyä kävellessään.

No joo. Marjo oli tosiaan käymässä ke-to, tuli katselemaan paikallisia belgialaisia :) Mukana oli bordercollieuros Hypno, joka oli VALTAVA. Siis ihan järjettömän kokoinen koira. Kuulemma ihan normaalikokoinen bc-uros. Selvisi sitten kuitenkin sekin, miksi kaikki väittävät koiriani pieniksi. Koska ovathan ne :D Hypno oli niin suuri ja tuuheaturkkinen pikkuisen karvattoman Stefan rinnalla, että Stefa alkoi näyttää puolivuotiaalta pennulta. Ilmankos ihmiset kuvittelevat, että se on tullut minulle pentuna kun kerron saaneeni sen huhtikuussa. Ja ajatella, Rood on vielä Stefaa paljon pienempi.. Mun koirani on kääpiöitä.

Ville tykkäsi Hypnosta. Oli sitä mieltä, että kyllä meidän kämppään hyvin mahtuisi kaksi koiraa, kun mahtuu Hypnokin. No. Kunhan se ei ole se paperiton geelimäyräkoira, josta mies haaveilee.

Stefa tietenkin pahastui hirveästi mokomasta koiranjötkäleestä, joka tuli sen asuntoon, nukkui sen matoilla, keräsi silitykset sen ihmisiltä ja mikä pahinta, LEIKKI SEN LELUILLA. Hypnon ei sopinut vilkaistakaan Stefan röhköpossuun tai hampaat irvessä kävi pikkutyttö päälle.

Lenkillä nuo sen sijaan olivat ylimpiä ystäviä. Niin kauan kuin leikkiminen tapahtui ympyröitä juoksemalla, oli Hypno ihan kiva kaveri. Lenkkeilyn jälkeen Stefa ei vaivannut sisälläkään yhtään niin paljon kuin aiemmin. Joskin ihan vähän silti.

Mutta keskitytään nyt tähän mun yhteen koiraan, ennen kuin aletaan haaveilla pikku-Hypnosta. Stefan kanssa siis seuraamista. Tahdon sille niin hyvän seuruun, etten voi vahingossakaan kuvitella sen olevan huonoa. Mahdoton tehtävä?

maanantai 12. marraskuuta 2012

Rammstein: Liebe ist für alle da

Benni laittoi minulle tälläisen haasteen. Eipä ole ennen haastettu minua mihinkään, joten pakkohan tämä oli tehdä! KIITÄN Benniä, löysin hänen bloginsa Dogsportsin keskustelupalstoilta, ja mielelläni olen sitä seuraillut, saaden nähtävästi lukijan myös omalle blogilleni. Suosittelen muuten kaikille, jota kiinnostavat harvinaisemmatkin rodut kuin nämä perus-pk-rotuiset, Bennin blogissa on appenzellejä!



"Kyseessä on LIEBSTER- palkinto jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.  Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Varsinaista hommahan tässä ei ole, vaan säännöt kuuluvat näin:

  1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
  2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
  3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."
Kiitokset hoidinkin tuossa ylempänä, tähän linkitän nyt viisi blogia jotka haastan. Yllättäen ne ovat kaikki tuolta suosikkipalkistani oikeasta laidasta, koska ne nyt vaan ovat suosikkejani :D

Hakutreenikaverini Leilan suomenlapinkoirat. Tämä on siitä kiva blogi, että täältä löytyy usein muitakin kuin koirajuttuja. Kannattaa seurailla.

Sukulaiseni Iidan blogi heelereistään. Ne ovat IHANIA pikku makkarakoiria :D Täällä on myös paljon juttua näyttelyistä, muuten en niistä kauheasti viitsi lukea.

Kaverini Marjon koirablogi bortsuista. Blogissa sivutaan myös aloittelevaa kasvattajanuraa. Toivottavasti tämä haaste pakottaa päivittelyyn :)

Kaverini Miran koirablogi auspai Vukista ja porokoira Nugasta. Samastun tähän blogiin hirveästi, koska toinen rakkaista koirista on myös vanhempien hoidossa. Tämä on myös pieni vinkvink, MIRA, PÄIVITÄ :)

Kaverini Elinan blogi käsittelee enemmän elämää. Mukana pyörii myös koikkeri Nette sekä sekalainen muu koiralauma, sekä kamalasti hevosia :D

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

This is Sparta: Techno Remix

Repäisin. Ilmoitin Ilmajoen metsästysseuran koirankoulutusjaoston kokouksessa, että me voitais Stefan kanssa tulla ensi vuoden SM-kisoihin osallistumaan avoimeen. Trololol.

Tästä seurauksena me käydään nyt Stefan kanssa kahdesti viikossa tokotreeneissä, joinain viikkoina enemmänkin, jos SM-treeniryhmä päättää että nyt ois hyvä päivä treeneille. Mikäs tässä. Mä NAUTIN. Ja tuskinpa koirakaan pahastuu.

Lauantaina olin kuunteluoppilaana Vuokko Malkin tokokoulutuksessa. Opin jotain. Nimittäin häiriötreenistä! Niitä pitää tehdä. Mä olen aina ajatellut, että tehdään niitä sitten kun koira osaa jo kaiken, ja on niin hyvä, että häiriötä voi lisätä vähitellen. Mutta ei! Vuokko teki niin, että nappasi aloittelevan koirakon kontaktiharjoitukseen keskelle kenttää, ja meni itse viereen istumaan, heilutteli makupaloja, huusi "tänne" ja "maahan" ja heitteli motivointipatukoita koiran eteen. Sitten hän otti muutaman avustajan makoilemaan ja huutelemaan ja seurautti koirakkoa heidän välistään. Se oli aivan uskomatonta! Koirat olivat aluksi ihan hukassa, mutta hurjan nopeasti ne oppivat olemaan reagoimatta! Niin voittaja- kuin alokasluokankin koirakot. Teki todella vaikutuksen!

Noh, maanantain treeneissä tätä sitten tietysti kokeiltiin. Ai, kuinka kamalaa! Olin jotenkin jatkuvasti tosi epälooginen, Stefa paineistui, meni ihan jumiin ja se oli epämiellyttävää sekä minulle että koiralle :( Ei jäänyt hyvä maku tästä hommasta. Siispä, rakentavasti käytin koko seuraavan päivän matikantunnit pohtimiseen, ja asian tarkastelemiseen eri näkökulmilta. Ja totesin, että olin epäselvä, ja minun täytyy keskittyä enemmän omaan tekemiseeni. Siihen, että kerron koiralle selvästi, milloin se on käskyn alla, ja milloin ei.

Tänään sitten keskiviikon treenit. Tehtiin alkuun ohjattuna liikkeestä maahan - joka meni ihan perunoiksi! Ja ohjattu luoksetulo. Se maahanmeno jäi oikein vaivaamaan, koira ei osannut sitä ollenkaan! Ennen on osannut, joten en ole sitä edes ottanut sen suuremmin. Joten nyt se on sitten unohtunut. No, tämmäistä sattuu. Nyt otetaan harjoittelun kohteeksi se, että käsken koiran maahan kasvot siitä poispäin suunnattuna - koska se vaikuttaisi olevan meidän ongelmamme.

Seuraaminen sen sijaan meni yllättävän hyvin. Missäköhän vaiheessa siitä on noin hyvää tullut? Kenties siinä vaiheessa, kun aloin kävellä sen verran hitaammin, että koira pysyy mukana.

Ja sitten niitä kontaktiharjoituksia.. Keskityin nyt siihen että olin selkeä. Ja se toimi! Stefa ei paineistunut yhtään, sen mielestä kaikki oli tosi kivaa! Ja mikä parasta, yksi Stefan lempi-ihmisistä, hakumaalimiehenäkin ollut Liis, kutsui Stefaa luokseen, lässytti, käski maahan, rapisteli hiekkaa.. Ja Stefa vaan tuijotti minuun, korvat pystyssä ja innokkaana! JEEEE!

Nyt, seuraava tavoite on ensi viikon sunnuntain kokeenomainen treeni. Jos se menee mallikkaasti, ilmoitan Stefan Lempäälään tokokokeeseen joulukuun alkuun. Siis jos siellä on vielä tilaa. Ja vielä enemmän, jos se treeni menee hyvin. Jää nähtäväksi. Myöhemmin joulukuussa kun todennäköisesti varaan ajan tuon Stefan sterilointiin, niin tulee sitten treenitaukoa pari-kolme viikkoa, ja kisataukoa.. No, en minä tiedä kauanko doping-varoaika on. Pitää kysyä eläinlääkäristä.