Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Disturbed: The Game

Benni haastoi minut tälläiseen kysymyslistaukseen.

1. Mikä on arvokkainta mitä koirasi on tuhonnut?
Stefa ei ole tuhonnut kuin roskapusseja. Rood tuhosi kerran yhden muovisen kuupan. Nemi sen sijaan teki reiät kahteen seinään, ja höyläili pöydänjalat ja lipastot uuteen uskoon. Lasketaanko se kun Rood jäi auton alle ja naapuri tahtoi korvauksen etupuskurista?
 

2. Milloin koirasi on omimmillaan?
Stefa on omimmillaan sohvan vieressä röhnöttämässä. Se tykkää röhnöttää. Tai ehkä hakumetsässä, jossa se on energinen ja iloisimmillaan ikinä. Rood on omimmillaan kun se paimentaa possuja, se tietää mistä ne pitää viedä ja mihin, ja kääntää ne aina oikeassa kohdassa. Eikä jätä työtään minkään vähäpätöisen takia!

3. Mikä on paras saavutuksesi koirasi kanssa?
Roodin kanssa saavutus on varmaan sen nykyinen arkitottelevaisuus. Sen kanssa piti tehdä niin hirveästi töitä pentuna että se alkoi kuunnella mua edes vähän, ja kiinnittää muhunkin huomiota, eikä keskittyä vain itseensä niin kuin se mielellään tekisi! Stefan kanssa meidän suurin saavutus on sen uusi asenne tokoon. Siis oikeasti, aiemmin lysyssä kentälle raahattu piski juoksee sinne nyt häntä kaarella ja innostuu tokotreenien ohessa vaikka painimaan jos päätän palkata sen leikillä. Supermuutos!

4. Mistä koirasi motivoituu parhaiten?
Kummankin kohdalla vastaus on jalkapallo.

5. Mikä on suurin vastoinkäymisesi koirien tai koiran kanssa?
Kun Nemi jäi auton alle. Se oli oikeasti kova isku. Eka koirani, tottelematon ja kuriton nuori teini-ikäinen, kuoli aivan yllättäen. Mulle ei ikinä selvinnyt mitä siitä olis tullut isona.

6. Mitä olet oppinut koiraltasi?
Kärsivällisyyttä. Ehkä. Roodille kyllä aina raivosin, koska se tarvii raivareita aina välillä että kuuntelee. Mutta Stefalle ei oo sopinut huutaa, ja sitä on moni ihmetellyt etten ole niin tehnytkään.. Tulee varmaan ongelmia kun joskus otan seuraavan koiran ja se vaatiikin sitten vähän kovempaa käsittelyä kuin Stefa :D

7. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?
Rood on aina saanut. Stefa ei uskalla nukkua mun ja Villen sängyssä jos me ollaan hereillä, mutta yöllä se aina hiipii meidän jalkoihin varastamaan peiton.. En kyllä tiedä saako se nukkua siinä. Ei olla ikinä päätetty sitä Villen kanssa.

8. Jos koirasi saisi valita, mitä hän tekisi mieluiten?
Rood ajaisi verijälkeä ja Stefa hakuilisi.

9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassasi?
Roodissa arvostan sen jästipäisyyttä! Se on aiheuttanut mulle päänvaivaa ja raivareita, mutta on se silti hieno koira, jolla on hyvä asenne. Stefassa arvostan päin vastaista, nössöyden aiheuttamaa helppoutta arjessa. Se on oikeasti helpoin koira ikinä, sitä voisi ulkoiluttaa vapaana kaupunkien keskustassa ja se noutaa pudonneet kynät ja kadonneet sukat. Se olisi ihan täydellinen koira mihin tahansa perheeseen ilman tuota tekemisentarvetta.

10. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, montako lempinimeä koirallasi on?
Rood Karvanoppa, Ropsu, Rodeo, Roberto, Rodeo-bar(semmoinen baari on Urjalassa), Rospuutto..
Stefanovitz Arkajalka, Stepanderi, Stefanaattori, Stefagaattori, Stepperi, Stepsuli..

11. Mikä on tavoitteesi koirasi kanssa?
Nyt jotain tosi raflaavaa!
Roodista Fin JVA! Ja Stefasta Fin TVA ja KVA! Aikatavoite on seuraavan kymmenen vuoden sisään.. Ja tietysti elukoiden elää PITKÄÄN ja TERVEINÄ jotta saadaan nuo tavoitteet saavutettua. Terveen eliniäntavoite viiteentoista vuoteen, niin ainakin toivon :)

En jaksa haastaa ketään, kun tuntuu että tää haaste on käynyt läpi jo enemmän tai vähemmän koko kaveripiirini? Jos joku on jäänyt ilman, kommentoikoon tähän alle niin haastan hänet siltä istumalta!



maanantai 18. helmikuuta 2013

Abba: Super Trouper

Tänään oli taas jotenkin täydellinen koirankoulutuspäivä. Tähdet oli oikeassa asennossa ja tuuli puhalsi oikeasta suunnasta ja kaikki oli hienoa.

En ole treenannut jäljestystä vähään aikaan. (Ajattelin että moneen viikkoon, mutta pikainen tarkistus osoitti että kymmeneen päivään.. no, tosi pitkään aikaan kuitenkaan!) Viime kerralla otti niin paljon päähän, kun koira jäljesti katseellaan ja argh, kaikki oli huonosti! No, joka tapauksessa, pohdiskelin tätä asiaa eilen illalla kunnolla ja päädyin tekemään tänään seuraavanlaisen jäljen. Monen kepin sijaan laitoin jäljelle vain yhden kepin, loppuun. Tai itse asiassa kaksi, jotta olisi varakeppi jos koira ylittää ensimmäisen. Kepit olivat lumen seassa (mikä oli helppoa kun lunta oli niin paljon!) joten ne eivät näkyneet, vaan koiran oli haisteltava ne. Koira jäljesti valjaissa ja liinassa, jotta pystyisin liinasta korjaamaan jos se eksyy jäljeltä tai muuten pöljäilee. Ensimmäinen jälki oli viitisen metriä pitkä, ja kepit vasta lopussa.

No niin, alkuun annoin koiran nostaa maasta pari kertaa sille pudottaman kepin. Aikomuksenani on käyttää tätä jatkossakin merkkinä jäljestämisestä. Sitten osoitin sille jäljen alun ja se lähti jäljestämään. Keppejä ei ollut näkyvissä, joten koiran piti käyttää nenäänsä ja se pysyi jäljellä hyvin, ja nosti kepin lopusta, varakeppiä ei siis tarvittu. Juuri tälläistä haluankin jäljestyksen olevan!

Seuraavalla jäljellä koira lähti katseen perässä jäljeltä pudonneen lehden perään, mutta korjasin sen liinalla takaisin jäljelle. Koira pyöri siinä hetken pöljänä ennen kuin tajusi jatkaa, minkä jälkeen se ajoi hienosti ja nosti taas ekan kepin. Kolmannessa jäljessä oli mukana kulma, mutta se ei vaikeuttanut jäljestystä millään lailla.

Kaikin puolin mainiota jäljestämistä siis, ja nyt tiedän miten tätä pitää jatkaa, harvemmilla kepeillä!

Illalla oli vielä tokotreenit. Tehtiin hyppyä, tarkoituksena vahvistaa seisomista kun koira tarjoaa istumista hypyn jälkeen. Ihme kyllä koira ei istunut lainkaan, jäi seisomaan vain niin kuin aina on opetettu. Kyllä se lopulta tarjosi sen istumisenkin, ja pääsin puuttumaan, mutta kaikin puolin hyvinhän se tuon teki. Hieno koira.

Seuruuta otettiin lisää, se oli hienoa kuten se on viime aikoina ollut, käsiapua saa poistaa koko ajan pidemmäksi aikaa. Paikallaolossa Stefa ei ennakoinut alussa eikä lopussa, mahtavaa!

Mutta sitten siirryimme murheenkryyniin, liikkeestä seisomiseen. Huoh. Tämä liike oikeasti aiheuttaa mulle painajaisia, itkukohtauksia ja raivareita. Vitun paska liike, anteeksi kielenkäyttöni. Harjoiteltiin pakotteella, eli koira hihnassa ja avustaja pysäytti koiran jollei se pysähtynyt käskystäni. Stefa ei oppinut tällä tavalla lainkaan, joten luovutin. (Heti kahden treenin jälkeen. Mutta hei, ihan oikeesti, jos koira ei opi jollain tavalla niin sitten se ei opi. En jaksa jauhaa koiralle sopimattomalla tekniikalla.) Onnekkaasti treeniporukallani oli ideoita, ja Jenni neuvoi minua heittämään makupalan kauas ja käskemään koiran käsiavulla seisomaan kun se palaa luokseni. Vaikutus oli ilmiömäinen. Stefa tökkäsi kuin seinään! Taisi luulla että viskaan sille uuden makupalan. No, eipä tuo haittaa, kun koira kerran pysähtyi, hienosti, valumatta, huraa! Päätin etten edes yritä palkata sitä enää pallolla tai lelulla, koska se varmaan osaltaan aiheuttaa valumista kun Stefa alkaa paimenhiipiä palkan toivossa. Mutta tosiaan, me löydettiin uusi toimiva tapa tämän treenaamiseen, ja riemunkiljumiseni kuuli sitten koko treeniryhmä, kun vahingossa oli pakko iloita. Hihii.

Otettiin me vielä jotain muutakin mutta ei sillä oo mitään väliä kun toi liikkeestä seisominen onnistui. Ja hyvin ne menivät loputkin liikkeet tänään, joten mitäpä niistä miettimään.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Rihanna: Diamonds

Tänään oli koetreeni. Sanon ihan suoraan että hirvitti. Eilinen treeni oli ihan perseestä, olin pahalla päällä, ja kaikki mitä tehtiin meni sen mukaan. Niinpä päätin että otetaan vain kolme yksilöliikettä tänään, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja hyppy.

No, aloitetaan luoksepäästävyydestä. Sen teki Stefalle tuttu ihminen, joten pelotti että lähteekö se vastaan. Eipä lähtenyt! Hienoa :)

Paikallamakuussa on ollut ongelmana se jumppaaminen liikkeen alussa ja lopussa. Koira ennakoi istu-maahan-istu-maahan jos mitään ei tapahdu. No, nyt olin reteä ja päätin etten vilkaisekaan koiraan, tuijotan vain suoraan eteeni. Käskin koiran maahan. Ja odotin kauhulla. Mutta "jätä koira" -käskyn tullessa koira ei ollut vielä tarjonnut istumista! Ihmeellistä! Tosin, se oli mennyt lonkka-asentoon makaamaan mistä en tykkää, mutta en nyt sitten alkanut koetreeneissä korjailemaan. Palatessani koiran luo pidin edelleen katseen vastapäisessä seinässä ja ta-daa, koira ei tarjonnut perusasentoa! Tämä olisi ollut kokeessa kympin paikallaolo, superia!

Liikkeestä maahanmenon seuruuosuus oli mitä saattoi odottaa, huonoa. Koira edisti ja oli vähän väljäkin, mutta se oli tiedossa, siksi meillä on seuraamisen treenaaminen kesken :) Maahan se meni hyvin, pysyi hyvin, eikä ennakoinut palatessani sen luo. Hienoa siis tämäkin!

Luoksetulossa Stefa alkoi perseillä. Jätettyäni sen istumaan se meni maahan kävellessäni kauemmas. Palasin nostamaan sen istumaan ja otettiin liike alusta. Tämä meni hyvin, koira pysyi istumassa, tuli hyvin luokse, SUORAAN loppuasentoon, eikä edes kovin väljästi. Mahtavaa!

Hyppy sitten vielä viimeiseksi. Tämä epäilytti jo aluksi, koska maanantain treeneissä se oli ollut tosi huono, koira tarjosi edelleen istumista. No, niin se teki nytkin, mutta en ottanut liikettä alusta vaan kävelin koiran viereen, komensin sen siinä seisomaan ja palkkasin siitä.

Kaikin puolin olen erittäin tyytyväinen! Stefaa ei yhtään ahdistanut palkkaamattomuus, eikä mikään muukaan. Kyllä me vielä elossa selvitään.

Btw. Ilmoitin sen sinne kokeeseen. Hyi mua.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Queen & David Bowie: Under Pressure

Mietin kevään kokeita. Roodin kokeet ovat ajatuksen tasolla selvillä, mutta ilmoittaminen odottaa sitä että löydän sen kadonneet paperit ja uusin rokotukset.

Stefa sen sijaan. En tiedä vielä onko realistista ajatella että mentäisiin avo-luokassa SM:iin. Tai ylipäätään koska olisi sopiva aika alo-luokalle. Plääh.

Mietitääs.

Luoksepäästävyys on ihan helppoa kauraa. Tänpäiväisissä treeneissä luoksepäästävyyden teki Stefalle tuttu ihminen, mikä on aina ollut vierasta ihmistä vaikeampaa, mutta hyvin se pysyi silti. Olis ollut kympin arvoinen kokeessa.

Paikallamakuussa koira kyllä pysyy. Pieni, kohtuullisessa ajassa korjattava ongelma on koiran ennakointi lopussa ja alussa. Liikkeenohjaajan käskyihin reagoiminen on jo jäänyt pois, mutta koira ennakoi nyt istumista ja maahanmenoa, jos olen pitkään sanomatta mitään. Pöhpöh. Ei kuitenkaan mikään maailmaa kaatava ongelma, ja tosiaan kuntoon saatavissa.

Seuruu kytkettynä voikin sitten olla mielenkiintoisempi. En ole ikinä seuruuttanut Stefaa kytkettynä :D Pitäisi varmaan kokeilla.

Seuruu vapaana sisältää kuitenkin varmaan samat ongelmat kuin tuo toinenkin seuruu. Tämä on nyt se ainoa este, jos seuruu saadaan kuntoon niin ollaan koevalmiita. Ehkä. Tekemistä on vielä vähän, mutta ei mitenkään hirveästi. Pitää katsella kuinka tämä etenee tulevina viikkoina. Olen käsiavuin saanut seuraamisesta vallan mainiota, mutta nyt se käsiapu pitää vielä häivyttää.

Liikkeestä maahanmeno on hyvä. Ollaan harjoiteltu tätä jo avo-tasolla, eli koiran taa palaamalla, joten en usko että ongelmia olisi. Siis jahka sen seuraamisen saa tohon kuntoon :D

Luoksetulo on kymppi kaikkien muiden paitsi mun mielestä. Mun mielestä loppuasento voisi olla puoli senttiä tiiviimpi. Ja joka kolmas kerta se tulee vinoon. Mutta on se sen verran hyvä että alo-luokassa varmaan sillä saisi kympin. Varmaan! Jos on tuomari joka ajattelee samoin kuin mä niin se olis vaan ysi.

Liikkeestä seisominen on menossa hyvään suuntaan. Tehdään vielä takapalkalla, mutta alan häivyttää sitä nyt. Pysähtymiset ovat olleet nopeita, ihanaa, lopultakin. Se on valunut niin kauan etten siedä enää lipsumista.

Estehyppy pitää kokeilla huomisen treeneissä. Viime viikolla tein kokeenomaista ja meni hienosti, mutta perjantaina koira sai jonkun ihmeellisen aivopierun ja mäjähti istumaan toisella puolella estettä. Eikä noussut seisomaan! Enkä minä tietenkään ehtinyt estää sen istumista kun se on niin nopea. Huoh. Mutta jos järjellä ajatellaan niin toi on helposti korjattavissa, jos se vielä jatkuu. Kaveri lohdutti että on päiviä, jolloin hänen koiransa menee estehypystä maahan vailla mitään järjellistä selitystä, mutta seuraavana päivänä se taas menee kuten kuuluukin. Ehkä tämä on ohimenevä hulluus.

Kokonaisvaikutuksenkin listaan tähän, koska se on mennyt meillä varmaankin eteenpäin. Stefa on nykyään iloinen, innostunut ja motivoitunut. Hieno piski siis.

Nyt kun tuota luen niin eipä se kovin pahalta näytä, ehkä kokeeseen jo ensi kuussa? No, katsotaan miten ensi viikon kokeenomainen menee. Sitä kokeenomaisuutta pitää treenata nyt muutenkin, huomisen treeneissä otan palkatta pari liikettä ja katson miten koira pärjää. En usko että se on Stefalle mikään suuri ongelma, koska se palkkautuu kehuistakin erittäin hyvin.

En nyt tiedä auttoiko tämä teksti selvittämään edes omaa päätäni. Olen ihan sitä mieltä että me ei mihinkään kisoihin mennä, mutta lupasin kaverille että mentäisiin ensi kuussa kisoihin.. MUTTEN USKALLA.

torstai 7. helmikuuta 2013

Die Ärzte: M&F

Mä oon taas treenannut just niin paljon kun oon uskaltanut. Siis oikeesti, jostain nyt lisää koiria tähän treeni-intoon! Lainaiskohan naapurit remmirähjiä pikkupiskejään mulle kouluteltavaks?

Tänään tehtiin Stefan kanssa taas jälkeä. Otettiin kolme pätkää, eka lyhyt, jossa askeleet kiinni toisissaan, keppejä tiheästi. Heti muisti mistä oli kyse ja ajoi jäljen.

Seuraavalla jäljellä oli pidemmät askelvälit, mutta edelleen tiheästi keppejä. Nyt koira selvästi katsoi missä seuraava keppi on, eikä haistellut niinkään. Piru vie, tulis kesä niin koira ei näkis jälkeä! Kyllä se sitten jäljeltä lipsahtikin läheisen koivunoksan kimppuun, mutta tajusi sentään sitä nuuhkaistuaan että tää on nyt vääränlainen, ja palasi jäljelle nostelemaan jälkikeppejä.

Kolmannen jäljen askeleet olivat jo normaalimittaisia. Ajoi silti hyvin, joskin katsoi edelleen aika paljon.

Nyt se kevät, jooko, niin pääsis maastopohjaan treenaan ja kepit ei näkyis niin hyvin. Päätin kyllä että ensi treenissä laitan rehellisesti vähemmän keppejä, että koira joutuu jäljestämään ennen kuin seuraava keppi tulee näkyviin.

Sitten otettiin myös tottista, seuruusta yritin vähentää käsiapua, meni hyvin. Kun ottaa huomioon että seuruu on jo pitkään ollut meillä ongelmana, niin se on alkanut edistyä niin hurjasti että sekin on kohta valmis. Apua. Mitä me sitten treenataan?

Paria muutakin juttua otettiin, muun muassa pyörittii ympyrää :D Takapään käytöstä on tullut niin hauska leikki, että toivon mukaan saan siitä palkkatempun kisoihin. Homman nimi on siis se, että mä pyörin paikallani vastapäivään ja koira pysyttelee sivulla. Kivaa! Ei olis luullut että Stefasta tulee joskus noin hyvä tässä.

Ja sitten meidän toinen murheenkryyni seuraamisen lisäksi, liikkeestä seisominen. Stefa osaa seisoa ja pysyy hienosti paikoillaan pitkiäkin aikoja, mutta liikkeestä pysähtyminen sillä ei ole hyvä. Se valuu aina muutaman askeleen, joten olen koittanut takapalkalla ja avustajan pallonheittelyllä saada siitä nopeamman. No, maanantain treeneissä mua neuvottiin että alan yksinkertaisesti tehdä niin, että vapautan koiran suoraan takapalkalle ilman käskyä. Nyt tein juuri niin. Muutaman toiston jälkeen palasin takaisin käsky-vapautus -systeemiin, ja muutos oli melkoinen! Ekan kerran kun käskin koiraa seis, se hyppäsi kohti palloa ja seisahtui siihen - kuunteli mokoma :D Seuraavat pysähdykset olivatkin niin mallikkaita että palkkasin koiran treenin päätteeksi järjettömällä jalkapalloilulla. Oli kivaa :) Väliin tein edelleen, hyi minua, seisomisharjoituksia, ja hyvin se pysähtyi liikkeestä. Tajusin onneksi lopettaa ennen kuin pilasin koko liikkeen.

Tämä on taas tälläinen hyvä treenipäivä. Kaikki etenee, ja ajatukset tulvii. Ja kellokin on vasta viisi, jos olisi enemmän koiria ehtisin treenata vielä nekin tänään. Nyt pitää varmaan keksiä jotain muuta puuhaa, kuten tiskaaminen. Pöh.

Ps. En keksinyt hyvää otsikkoa niin laitoin tuollaisen hyvän mielen laulun. Jos siinä sanotaan jotain hävytöntä/rumaa niin älkää kertoko mulle.