Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 20. maaliskuuta 2014

Mando Diao: Dance With Somebody

Lauantaina äiti tuli Eosin kanssa käymään. Käytiin taas doboilemassa täällä järjestetyssä intropäivässä. Stefa oli aika hyvä, koska oli saman tutustumispäivän jo kerran kokenut, ja Eos oli muuten vaan hyvä koska sillä on erinomainen kropan- ja takapään hallinta. Eos tulisi omasta mielestään jo hyvin toimeen Stefan kanssa, Possun kanssahan se on ihan mahtava. Stefa sen sijaan on pitkävihainen siitä syksyisestä tappelusta, ja kyräilee ja haastaa riitaa joka välissä. Voi Stefa! Ei kannattaisi olla niin katkera akka!

Tästä kurssista innostuneena oon suorastaan kaivanut dobopallon vaatekaapin perältä ja ottanut sen käyttöön. Oikeasti käytän sitä kyllä itse enemmän kuin koirat, tasapainottelen sen päällä istuen kun katon telkkaria, ja teen vatsalihaksia niin että koirat tekee samalla istu-maahan-vaihtoja sen pallon päällä. Possukin on innostunut. On aika perseestä koittaa tasapainotella siinä telkkaria katellen, kun joka suunnasta kiipeilee koiria pallon tyhjille pinnoille. En ymmärrä miksi ne niin tykkäävät siitä, vatsalihaksiinhan se ottaa niilläkin.

Sunnuntaina aloitettiin kevätkausi hakutreeneissä! Sen kunniaksi yöllä oli satanut hirveästi lunta. Otti päähän, mutta hakuiltiin silti. Stefan kanssa tehtiin suoria, jotka toimivat muuten mutta pistot eivät aina olleet ihan viittäkymmentä metriä syviä. Ensi treenissä tehdään siis ylisyviä pistoja. Possu teki hajunhakuja niin että palattiin keskilinjaa kohti hajunsaamisen jälkeen. Yhden se teki jo viidestäkymmenestä metristä, hienosti se kyllä uppoaa! Tiistaina Possu hakuili taas, tehden jälleen hajunhakuja, joista jälleen yksi oli viisikymmentä metriä syvä. Kohta voidaan edetä sen kanssa jo muistikuviin!

Maanantaina meillä oli tokotreenit. Stefa teki hullua paikkista, jossa minuutin kokeenomaisen jälkeen liikkuri sekosi. Seuraavan minuutin kiljuttuaan ja riehuttuaan, hypittyään tasajalkaa, möristyään ja juostuaan koirien ympäri, liikkuri taas rauhoittui ja koirat makasivat vielä rauhallisen minuutin ennen treenin päätöstä. Aika vakavia ne olivat, Stefaan homma ei vaikuttanut kuin paremmalla keskittymisellä. Se sahaa päätä ylös ja alas paikkiksissa enkä tykkää siitä, nyt se piti päätä kauniisti ylhäällä koko jälkimmäisen minuutin, miettiessään mistä seuraava hullu liikkuri ryntää.

Sitten Stefa teki vähän seuraamisen hinkkaamista. Sen edistys on häviämässä, hitaasti mutta varmasti. Nyt koitan palkata sitä oikeasta pään asennosta, ettei se seuraisi sillai kumarassa, vaan malimaisen ryhdikkäästi :D Jäsenkorjaajan reissun jälkeen Stefasta on löytynyt ihan uutta ryhtiä, ilmeisesti se ei vaan pystynyt katsomaan mua suoraan ylöspäin aiemmin.. Aika kamalaa. Luulin ettei se vaan tahdo.

Sitten tehtiin myös kaukoja. Tehtiin niitä myös keskiviikkona, ja ne on ottaneet harppauksen eteenpäin ihan tässä muutaman päivän aikana. Keskiviikkona Stefa teki jo viidestätoista metristä teknisesti oikeita vaihtoja, tosin, vain yksittäisiä, maasta seisomaan ja maasti istumaan. Tehdään useampien vaihtojen sarjat vielä toistaiseksi lähempää. Mutta, kyllä se tosiaan alkaa voittajalta jo näyttämään. Samoin meidän tunnari, tehtiin suorastaan kolmellakymmenellä kapulalla maanantaina. Hyvin se osas. Keskiviikon tokossa tein eka luovutuksia, joista kuumuneena se sekoili tosi paljon viidenkymmenen kapulankin kanssa. Mutta, kyllä tää tästä. Luovutus sillä on hanskassa kun vähän muistuttaa, ja kohta sen muistutuksenkin saa jättää pois. Ja sitten kun kapulat saa vähentymään kuuteen niin ta-daa, sehän on valmis tunnari!

Sitten meiltä jääkin kokoamatta voittajan liikkeistä enää ruutu. Ruutuun se löytää läheltä hyvin, matka pitäisi nyt hakea oikeaksi, ja harjoitella ruudun bongausta paljon eri kentillä. Kyllähän se sinne sitten löytää kun on kerran siellä jo käynyt. Mutta kun kokeessa ei saa sitä ruudun löytämistä etukäteen harjoitella, nyyh! Sivulletulot ruudusta ovat paranemaan päin, kyllä se välillä paahtaa ohi jos kävelen hitaasti, mutta yleensä pyrkii aika hyvin oikeaan paikkaan. Kyllä me tää kesällä korkataan, sitten SM-kisojen jälkeen, kun pidetään meidän avoimen koeoikeutta yllä siihen asti :)

Possu sitten. Voi, Possu! En tiedä mikä sitä vaivaa, epäilen että se on kipeä. Se on nimittäin niin murunen, kuuliainen ja kiva. Tiistaina hakutreenejä ennen se karkasi multa, kun pidin niitä vapaana ja kauempana oli toinen koira. Huusin sille sivistyneesti ja vaimeasti että "NYT POSSU JUMALAUTA HETI TAKASIN!". Ja sehän pysähtyi. Järkytyin niin paljon siitä sen pysähtymisestä, että meni hetki ennen kuin tajusin kutsua sen luo. Ja sehän tuli. Kuinka hämmentävää, sehän ei siis oikeasti edes ollut tuhma, kun kerran totteli mun käskyjäni. Varmasti se on kipeä, ei kai se muuten olisi kiltti.

Maanantain tokoissa se oli oikein kiva eikä karannut kertaakaan. Paikkiksessa se teki hurjan minuutin ja viidentoista sekunnin paikkiksen, jossa tosin palkkailin välissä. Sitten tehtiin seuraamista ja jääviä. Ja luoksetulon loppua. Ja jotain muuta vielä mutten yhtään muista mitä. Seuraamisessa se yrittää tarjota päälakikosketusta, jonka oon saanut jo perusasennoista pois. Tätäkin siis naksutellaan, mun kaikilla koirilla on vino pää. Toisella kierroksella Possu alkoi hieman jäätyä, mutta vain hieman, ja tein sitten sen kanssa äkkiä pari onnistunutta toistoa ja lopetin treenin. Ei mitään karkailua ja lällättelyä, ei edes hallin toisesta päästä kuuluneen rähinän takia. Multa putos itseltä kontakti sinne rähinän suuntaan, Possu sen sijaan tuijotteli mua :D

Keskiviikon tokoissakin Possu loisti. Se sisäistää asioita tosi nopeasti. Tehtiin häiriöpaikkista ihan hirvittävällä häiriöllä, jossa koiria riehui ja leikki ihan vieressä. Kahdesti se lähti, mutta hain sen takaisin ja se tuntui ihan käsittävän että ai jaa, ei tästä saa lähteä. Olin vähän paniikissa että paineistuiko se nyt loppuiäkseen ja aaargh, mutta eihän se mitenkään reagoinut karvoista takaisin taluttamiseen. Sehän on Possu, eikä Stefa. Päin vastoin, seuraavalla kierroksella se alkoi ekana tarjota sitä paikallaoloa, eikä yhtään karsastanut että "voi ei, tästä jos lähden saan selkään".

Ensi kuussa Kauhajoella on möllitoko, johon ajattelin rohkeana viedä Possukaisen. En ole etukäteisilmoittanut sitä, koska kaikki liikkeet ovat kesken ja paloina. Ja jos sen sinne vien, on todennäköistä että huijauksenomaisesti palkkailen sitä kehässä. Katsoo nyt kuinka käy. Joka tapauksessa tällä hetkellä on varsin rohkea olo tokon SM-kisojen suhteen.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Swedish House Mafia: Don't You Worry Child

Tänään oli koetreenit! Arvoin Stefalle liikkeet vasta paikan päällä, koska olin keskittynyt stressaamaan Possun debyyttiä enkä juuri miettinyt mitä Stefan kanssa tehtiin. Pinkasta vedettiin neljä liikettä: kaukot, metallinouto, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Kävi tuuri, meille helppoja liikkeitä (paitsi kaukot).

Kaukot tehtiin helpotettuna metrin päästä. Siitä huolimatta Stefa liikehti eteenpäin joka käskyllä, käskyjen välissä se ennakoi seuraavaa käskyä ja ne vaihdot teki kyllä hyvin :D Nää kaipaa vielä tosi paljon treeniä.

Metallinouto oli hieno, luovutus oli vähän vino. Liikkeestä istumisessa edisti alkuun seuruussa, mutta korjasi sen ennen käskyä. Loppu hyvä. Hyppynouto mainio, joskin luovutus taas vino. MUTTA se ei kiertänyt estettä kumpaankaan suuntaan, kuten se yleensä koetreeneissä on tehnyt!

Stepsun tokotreenit on muutenkin sujuneet taas tän viikon. Alkaa näyttää voittajalta!

Ja sitten siihen jännittävämpään suoritukseen eli Possuun. Possu teki luoksepäästävyyden, jossa se pysyi hyvin kun palkkailin. Se teki myös spontaanin paikkamakuun, kun toinenkin pentu tahtoi tehdä paikkiksen, ja tehtiin sitten viidentoista sekunnin paikallamakuu :D Possu pysyi hienosti, varmuuden vuoksi pidin sen kuitenkin kytkettynä ja olin vain puolentoista metrin päässä. Oon siitä tosi ylpeä, tää oli sille helppo nakki :)

Yksilöliikkeissä Possu teki kehääntulon. Irrotin hihnan, ja otin kaksi askelta seuruuta. Laitoin hihnan takaisin kiinni ja poistuttiin kehästä palkalle. Jee! Olin jotenkin ihan varma että se lähtee litomaan johonkin suuntaan, viereisessä kehässä oli kuitenkin toinen pentu suorittamassa yksilöliikettään, ja toisella puolella oli yleisö koiriensa kanssa. Possu ei edes harkinnut lähtevänsä, se oli kehässä tekemässä asioita mun kanssani, jee!

Possun kanssa on muutenkin mennyt viikko hyvin. Maanantaina treeneissä se teki yhden tai kaksi kunniakierrosta, nekin kuitenkin kolmen metrin säteellä minusta ja tullen käskystä luokse. Keskiviikkona oltiin treenaamassa ihan uudessa hallissa, tuntemattomien (mutta Possun mielestä ah niin ihanien) koirien kanssa, varsin pienessä tilassa niin etteivät häiriöt olleet kovin kaukana. Tehtiin siellä mm. häiriöpaikkista, Possu pysyy hienosti vaikka kiertelen sitä ja heittelen sitä nameilla päähän. Torstaina Possu oli taas mukana Stefan agitreeneissä, missä mm. kävelin Possu vapaana mukana kulkien suhteessa ahtaista väleistä ohitse muiden koirien. Sielläkin tehtiin paikkista, häiriönä puolen metrin päästä meitä ympäri kiertävä pieni bichon. Voi hitto kun toi koira on hieno. Hienohienohieno. Tällä hetkellä, ens viikolla voi olla taas eri tilanne :D

Tänään sitten tehtiin koetreenin jälkeen vielä pikkutreeni, paikkista varsin kovassa häiriössä (virheitä sattui suhteessa paljon, mutta loppuun saatiin myös hyviä onnistumisia) ja kentällä pientä räpellystä. Huomasin jännittävän asian, sain nimittäin Possusta esiin sen jäätymisen, jolla se on mua vaivannut kovin pitkään. Koira toimi hyvin kun käveltiin hallin päätyä kohti, mutta kun käännyin ja lähdin takaisin kohti oviaukkoa ja häkkejä koira jäätyi paikalleen. Sitten kun vaihdoin suunnan hallin päädyn suuntaiseksi, tai sivuttaiseksi, Possu teki ilolla ja kivasti. Tässä on siis mukana joku "en suostu  tuleen sinne päin kun mut otetaan kiinni ja pistetään häkkiin" -efekti. Onnekkaasti ollaan saatu sille toimiva treeninlopetusrutiini, Possu hihnaan, pallopalkka, ja pallo suussa se juoksee mielellään kohti häkkiään, missä odottaa siankorva palkintona. Toivon mukaan tämä suuntajuttukin siis katoaa ajan myötä.

Eilen käytiin myös kevään ekoilla jäljillä! Reteesti tallasin kummallekin koiralle jäljet, ajatuksena ottaa selvää missä mennään talven jäljiltä. Possun jälki meni ihan paloiksi saman tien, koska tuuli kovaa, ja idioottina tein jäljen vastatuuleen, ja Possu haistoi heti loppupalkan jolle se rynni. No, osataan ens kerralla paremmin. Stefa sen sijaan teki kivan (myötätuuleen tallatun) jäljen makupaloja alkuun joka, ja sitten joka toisessa askeleessa. Keppejä oli kolme, niiden ilmaisu se muisti hyvin. Sille osaan siis tehdä jo kohtuupitkän jäljen harvemmilla makupaloilla ensi kerralle, toi kun oli sille ihan liian helppo. Possusen kanssa koitetaan tehdä seuraavalla kerralla jälki myötätuuleen, niin selviää mitä se muistaa aiheesta.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Jaakko Teppo: Pamela

Aina kun mä kehun Possua se heittäytyy ihan kamalaks. Niin kävi nytkin.

Tiistaina oltiin hallilla tekemässä Stepun kanssa hyppytekniikkaa ja Possun kanssa vähän tokoa. Sattumalta siellä oli pari kaveria samaan aikaan, joten Possu sai esitellä taitojaan. Toisin sanoen se lähti menemään ja jäätyi hallin laidalle seisomaan ja tuijottamaan mua, josko lahjoisin sen luo jollain tai jotain muuta. Masensi, ja pohdiskelin kovin mitähän tuolle käytökselle pitäisi tehdä.

Keskiviikkona tehtiin taas hyppytekniikkaa Stefan kanssa, ja Possu oli mukana hallilla. Tällä kertaa seurana oli Kati, joka kovasti mua neuvoi tohon Possun jäätymiseen. Eli kun se jäätyi, käveleskelin vain ympäri hallia kunnes se kyllästyi odottelemaan hallin laidassa josko alkaisin houkutella sitä, ja alkoi itse tarjota tekemisiä. Tää oikeesti auttoi, ja kohta Possu mieluummin yritti roikkua mun mukana ja odotella palkkaa. Läpimurto!

Torstaina Stefa teki agilityä eikä osannut mitään, tietenkään, kun ei olla pitkään aikaan tehty. Possua pidin hallissa vapaana ja palkkailin mukana kulkemisesta. Kertaakaan se ei karannut (tai, jos rehellisesti puhutaan se karkasi aika hiton monta kertaa a-esteen laelle, koska sen mielestä on loogista tarjota korkeiden asioiden päälle kiipeämistä kun oon antanut sille joskus palkkaa isojen kivien päälle hyppimisestä) ja piti kontaktin hyvin, oli iloinen ja yhteistyöhaluinen. Jes, kerrankin taas tälläinen päivä!

Tänään se sitten perseili tokohallilla jälleen. Irrotettuani hihnan se toimi noin kaksi sekuntia, ennen kuin yhtäkkiä sinkosi viereisen koiran luo, ja jäi pyörimään sinne. Painuin ulos hallista. Ei reaktiota. Kaikki treenikaveritkin painuivat ulos hallista (siis oikeasti, kuinka mahdottoman uskomattoman täydellisen ihania treenikavereita mulla on, kun ne tässä tilanteessa tokaisee "hei, mennään kaikki ulos hallista, ettei Possu saa syytä jäädä tänne", eikä ala murjottaa että "vittu kun toi sika pilaa meidän treenit"), mutta ikävä kyllä sika ei reagoinut. Se hiippaili pitkin hallia hirmu tyytyväisenä itseensä. Sain mä sen sitten kiinni, kun nöyrryin istahtamaan nami kädessä maahan ja pudottamaan pannan sille kaulaan. Houkuttelemallahan se toimii, mutta en mä todellakaan aio houkutella sitä koko meidän tokouran ajan. Koiran pitäis olla aktiivinen, ei mun, ja siinä on mulle vielä opiskeltavaa.

No, toisella kierroksella päästin Possun taas irti, joskin pienillä varotoimilla. Mentiin hallin päätyyn, niin että karkaussuuntia muiden koirien luo oli vain yksi, ja treenikaveri päivysti siinä keskellä valmiina häätämään Possua takaisin jos se päättäisi lähteä. Mutta mitä vielä, nyt pikkusika toimi kuin unelma, pyöri mun ympärilläni, tarjosi asioita, erotteli jääviä, oli aktiivinen. Tää on jotenkin ihan tähtien asemasta kiinni. Joka tapauksessa, sain pidettyä treenin lyhyenä, ja näin ollen myös onnistuneena. Tälläistä treeniä kun saataisiin lisää!

Voi että kun teini-ikäisen koiranpennun kanssa on elämä ristiriitaista. Possun sisarusten omistajat ovat myös raportoineet lisääntyvää itsepäisyyttä ja rajojen kokeilua. Se on siis se ikä. 9 kuukautta napsahtaa mittariin huomenna. Huoh. Välillä kaikki on helppoa, ihanaa ja kivaa ja menee putkeen, ja välillä revin hiuksia päästä kun se on niin vammanen ja itsenäinen ja vaikka mitä. Mutta, kuten mulle eilen sanottiin, koirathan ei vittuile ja kuseta ohjaajaa, vaikka me niitä termejä usein käytetään. Ne tekee mikä niiden itsensä kannalta on tuottavinta, Possun tapauksessa siis jäätyy kentän laidalle koska silloin mä alan houkutella ja hakea sen huomiota. Mutta jos se jäätyy ja mä olen passiivinen, se alkaa pian itse hakea mun huomiota saadakseen palkkaa. Sitten tietysti jos on ihanaa häiriötä, kuten muita koiria, saattaa se rynniä sinne lirkuttelemaan, tai mielistelemään ihmisiä. Onhan se palkitsevampaa kuin tehdä asioita mun käskystä. Mutta, työtä me tehdään, ja edetään.

Stefa oli aivan loistava. Kun Possu tuhmailee, sillä on tilaisuus olla se kiltti ja ihana koira. Se löysi ruutuun joka toistolla tänään, samoin oikean tunnarin. Kaukoja se teki teknisesti oikein, ja päästi mut jopa muutamaa askelta kauemmas kun apuohjaaja oli palkkailemassa. Seuruussa eteneminen on hidasta, kun toi edistäminen on ollut sillä ongelmana niin pitkään, mutta sitkeästi se yrittää, ja kestää toistoja. Mutta kyllä me vielä voittajaan päästään :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ramones: Blitzkrieg Bop

Voi että mun koirat on NIIN HYVIÄ. Etenkin toi Possu. Siitä on tullut aika muru. Eilisissä treeneissä se meni häkkiin ihan mielellään (tosin lahjoin sen siankorvalla), mikä on aiemmin ollut ongelma kun se on pitänyt kaksin käsin survoa sinne kuin pyykit koneeseen.. Mutta tosiaan, nyt se meni nätisti. Ja oli hiljaa! Mölinää kuului kyllä kun treenasin Stefaa, vaikkakin treenikaverini kuvaili sitä vain vienoksi vingahteluksi. Mölinää se mun korvaan silti oli :D

Muutin ylipäätään koko taktiikkaa Possun treeniintulossa, häkkiinmenosta palkaksi siankorvasuikale, ja häkistä hihnassa hallin siihen päähän jossa treenataan, ja treenin jälkeen hihnaan ja hihnassa takaisin häkkiin. Luultavasti oon vienyt sen aiemminkin hihnassa häkkiin, tai kantamalla, jos oon sen hihnaan saanut, mutta silti se on ollut sellaista riitelyä. Nyt nääkin sujui nätisti.

Possu treenas mulla irti, jostain syystä olin treenannut sitä vain hihnassa pari edellistä kertaa, koska se saa niitä hepulikunniakierrosjuttujaan. Nytkin se teki pari, mutta tuli käskyllä takas joka kerta, ihmeellistä! Tosin, tais se pari kertaa käydä toisen treeniryhmän luona, mistä se ajettiin pois ja se palasi riemuissaan mun luo jatkaan treenejä. En voi noista sitä syyttää, koska se on tosiaan ollut kuukauden enemmän tai vähemmän lukittuna sisälle, näkemättä ketään, tokihan se on häiriöherkkä.. Tehtiin myös suht vaikeita perusasentojuttuja, joissa palkkaamistiheys ei ollut kovin suuri, joten ei ihme että se tahtoi vähän tuuletella aivojaan. Kunniakierrokset loppuivat kun treenattiin muita asioita joissa vahvistetta sai enemmän, joten eiköhän nääkin tästä häviä. Varmuuden vuoksi ajoiten Possun treenivuorot kuitenkin niin, että toiset kentällä treenaavat koirat eivät ole kaikkein häiriöherkimpiä. Tulee niin huono omatunto jo noista kunniakierroksista joissa se ei muita koiria häiritsekään..

Ja kaiken se osas. Perusasennot oli loistavia kun en koittanut auttaa sitä koko ajan. Seuruukin sujui, ne vähäiset askeleet joita me edettiin. Jäävät se erotti toisistaan, voin arpoa sanonko seiso vai maahan ja se tekee ihan oikein. Myös niin että mun on kädet selän takana, annan kuulemma käsiapua seisomisessa huomaamattani :D Hyppy sujui, ja jopa luoksetulon odotusistuminen, vaikka pari ekaa toistoa se yritti lähteä mua vastaan kun palasin sen luo. Onnekkaasti sen ei ees tarvii osata alokasluokassa istua paikallaan kun palaan sen viereen, vaan se kutsutaan siitä luoksetuloon. Mutta osas se sen istumisen siltikin!

Vielä kun me saatais toi häiriönsieto kuntoon, siitä tulee kyllä koevalmis keväälle. Työtähän se vaatii vielä aivan helvetisti, kokeenomaista, palkattomuutta, liikkeiden ketjuttamista.. Ja nekin siinä vaiheessa kun itse liikkeet on valmiit, nyt on valmiina vaan noi pohjat joista on hyvä lähteä rakentamaan.

Enivei oon siitä aivan saatanan ylpeä. Mun pikku-Possu. On kasvanut isoksi. Enää sen kanssa ei tuu angstikonflikteja. Tai, ei oo tullut nyt muutamaan päivään yhtäkään, yhdelläkään lenkillä tai treenatessa. Voi toki olla että ne alkaa taas nyt kun mainostan sen täydellisyyttä :D

Stepsun kanssa oli vähän vaikeampaa. Varsinkin se seuruu. Teen nyt perusasennon kautta alkeita, yksi askel ja palkka, jos se ei edistä. Mutta kun se edistää. Tää vaatii niin paljon työtä, kun koira on tehnyt seuraamista väärin niin kauan. Mutta kyllä me silti sille seuruu saadaan! Ruutuunkin se taas löysi, teki loistavaa luoksetuloa, noutoa pureskelematta ja tunnariakin yhdeksälläkymmenellä kapulalla. Työtä on edessä senkin kanssa ennen voittajaa, mutta ehkä me mennään voittajaan vasta loppukesästä. Tahdon sille kaiken niin kasaan että se ykkönen on vaan yhden kokeen päässä.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

MIKA: Popular Song

Idiotismi otti voiton ja ilmoitin Stepsukan Ilmajoen tokoon 1.3. AVOon toki, voittajaa ei voinut edes harkita. Sitten jokainen voi tykönään miettiä kuinka siinä käy kun menee koiran kanssa kokeeseen kuukauden treenitauon jälkeen. Ja kun on ennenkin taukoo treenattu vaan ihan väärän luokan liikkeitä. Onko ylläripylläri jos menee pilalle?

No mutta, onnekkaasti sillä ei ollut niin väliä :D Koko asenne kokeeseen mennesä oli ettei olisi pitänyt edes ilmoittautua, en jaksanut edes jännittää koska vituikshan se menis. Tai, luulin kyllä että mahdollisuudet ykköseen ois jollain 161 pisteellä ollut, mutta haaveet murskautui jo heti paikkiksessa :D Stefa oli pihalla, vaati kaks käskyä maahanmenoon. Pysyi tietty nätisti, kuten aina.
Paikallamakuu 8

Yksilöliikkeet.. Ei helvetti! Seuruussa Stepu haahusi, poikitti koko ajan edessäni. Ite kävelin koko ajan hitaampaa ja hitaampaa ettei se lähtis keulimaan.. Virhe, yleensä kävelen melkoista karkua seuruussa. Päätin (taas) ottaa nollan ja kehuin koiraa, taputtelin reittä, koitin saada sen jotenkin oikeeseen mielentilaan. Jostain käsittämättömästä syystä saatiin kuitenkin pisteitä, ei TODELLAKAAN oltais ansaittu.
Seuraaminen 5

Liikkeestä maahanmenossa seuruu paskaa.
Liikkeestä maahanmeno 8

Luoksetulossa Stefa teki pysäytyksen erittäin valuen, ja kaartaen sivuun, ja meni vielä maahankin. Kutsuin luo, teki seisomisen parin metrin päähän mun eteen (niin eihän me olla tehty kahta pysäytystä kaavamaisesti joka treenissä). Siitä lisäkäsky ja tuli suoraan sivulle, joskin rumasti kaartaen, WTF is this shit? Kannattaisko kouluttaa koiria joskus :D Nollan oisin antanut tästäkin.
Luoksetulo 5

Seisomisessa paska seuruu, kaksoiskäsky, vartaloapu, eli kolme käskyä joten nollaksi. Paitsi ettei?
Liikkeestä seis 5

Noudossa puri kapulaa. Hyihyi!
Nouto 7

Kaukoissa nousi istumaan sillai puolittain, kyynärpäät juur ja juur ilmassa. En ois hyväksynyt yhtäkään vaihtoa.
Kauko-ohjaus 8

Estehypyssä KEULI :D Eiiiii, luulin että me oltiin niin ohi tän vaiheen.
Estehyppy 0

Kokonaisvaikutus 7
Koko ajan koitin saada koiraa haltuun, ettei se juokse kehästä palkalle.. Että tulis ylipäätään perusasentoon :D Hitto kun oltiin kamalia.

120 pistettä, AVO3

Mutta päivä oli hyvä! Näin ekaa kertaa kuukauteen kavereita, joita en oo treenitauon takia nähnyt.. Sain juoruta murheet pois mielestä, suunnitella tulevia, puhua tokosta, nähdä hienoja koiria, hienoja suorituksia, puhua lisää tokosta ja koirista ylipäätään.. Nyt on taas MOTIVAATIOO!!

Sitten yhdessä vaiheessa tuli puheeksi se kun oon vaan niin paska koirankouluttaja. Ihan siis liioittelematta, oon oikeasti huono. Treenaan aktiivisimpina aikoina joka päivä, ja silti koirat ei juuri edisty. Kokeet menee penkin alle, treenit jankkaa samaa.. Joten palattiin perusasioihin. Mut mätkäistiin Stefan kanssa tyhjentyneen hallin lattialle buffetista nyysittyjen voileipäkinkkujen kanssa ja alettiin tehdä perusasentoa. Ei, en saa antaa käsiapua perusasentoon tulossa. Ei, tein sen taas, vain erilaisen. No nyt pidin käden paikallaan, en saa antaa vartaloapua. Taivutin vartaloa. Joustin polvista. Yritin taas antaa käsiapua. Onko mikään ihme ettei koira toimi kehässä, kun en voi siellä käyttää noita miljoonia pieniä apuja joita koko ajan annan :D Neljä ihmistä seisoi mun ympärilläni ja antoi huutia, oli mussa korjattavaakin. Lopulta aloin pitää itseäni paikallaan, joten puututtiin palkkaamiseen. ENSIN kehu merkkaamaan oikeaa kohtaa, sitten palkka. Käsi ei mee taskuun hakeen palkkaa jo samaan aikaan kehun kanssa, vaan vasta sen jälkeen. Jos koira toistaa koko ajan samaa virhettä, sitä ei palkata enää korjauksesta kuin kehulla. Ja tosiaan, jos se tekee väärin, odotetaan että se korjaa itse, korkeintaan annetaan uus käsky, ei olla heti auttamassa. Ei tarvii lääppiä koiraa koko ajan. Jos sama virhe toistuu edelleen, merkataan virhe "OHO" -sanalla. Ei iloisesti kuten "hyvä" -kehu. Eikä vihaisesti koska ei me pakotteilla kouluteta, ei Stefaa voiskaan. Vaan neutraali "oho". Ja yllättäen muutosta alkoi tapahtua. Nopeasti. Stefa oli ihan kikseissä kun laitoin sen ajattelemaan (luulin ettei se jaksa/halua/osaa ajatella). Häntä vispas. Aivot raksutti. Edistäminen seuraamisesta.. katosi? Ei tietenkään pysyvästi, treeniä me vielä tarvitaan, mutta jos mä onnistun treenaamaan sitä auttamatta koko ajan, helpottamatta jos ei ekalla osaa. Pitäis jotenkin teipata harjanvarret kylkiin, etten jousta polvista ja kierrä kehoo. Ja jesarilla käsivarret kylkiin. Piru vie kun oon niin kuin vieteriukko, koko ajan jonnekin taipumassa tai vääntymässä :D

Koirat ei yski enää, aloitetaan treenaaminen ens viikolla :)