Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Dry Cell: Slip Away

Angstia nyt.

Takku ressaa. Kirjoitukset on jo ensi kuussa ja AHDISTAA. Päivästä loppuu tunnit. Rood on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Olen ollut neuroottinen jo suunnilleen viikon, joten Roodin kanssa ei ole treenattu yhtään. Kunnon lenkillekään en ole ehtinyt sitten perjantain. Onneksi on tuo mahdollisuus pitää koiraa koko ajan vapaana pihassa, ja se saa seuraakin kun vien roskia tai pyörin puutarhassa. Sääliksi käy silti. Alkaa näkyä jo ettei olla treenattu, eilen illalla Rood ei sekään saanut unta. Se tökki kuononsa kaikkiin laukkuihini ja yritti keksiä tekemistä. Pihalla se tarkkailee koko ajan silmä kovana jalkapallon liikkeitä, mitä se tosin tekee muutenkin, mutta nyt tuntuu, että sekin on lisääntynyt. Hälyttäminenkin on tainnut lisääntyä, välillä ilmoitetaan pienemmätkin rasahdukset, vaikka ennen Rood ei aina kertonut edes kaikista vieraista.

Että näin. Maanpäällinen helvetti. Ote lipsuu kaikesta, missä ennen oli kiinni. Argh. Eilen illalla koirani lohdutonta tassuttelua katsellessani(kun en tietenkään saanut unta) päätin että tänään treenataan jotain. Vaikka sitten jäisikin abikurssin läksyt tekemättä mutta helvetti minähän jätän menemättä koko kurssille jos se koulunkäyntini pilaa koirani elämän.

Anteeksi aggressio. Tosiaan ei ole mieli selvänä.

Abikurssilta kotiuduttuani mentiin metsään. Jätin Roodin puuhun kiinni ja tallasin esineruudun. Ei olla sitäkään treenattu varmaan koko kesänä. Ja voi ihme kun tuli hyvä olo! Oli KUUMA, kärpäsiä pörräsi ympäriinsä ja joku puri minua jalkaan. Piilotin Roodin oman puolikkaan kumikanan. Maasto oli HIRVEÄ, kuoppaista heinikkoa ja osaksi kuivaa risukkoa. Laitoin ensimmäisen esineen aika vaikeaksi, suoraan eteen ja ihan semikauas(etäisyyksiä en osaa vieläkään määritellä). Irrotin Roodin ja komensin sen sivulle. Annoin esinekäskyn ja koira tiesi heti mitä tehdä. Ensimmäinen esine löytyi SAMAN TIEN. Olin ihan äimänä kun Rood vaan on niin hyvä. Löytämisen jälkeen Rood ei enää muistanutkaan mitä tehdä ja heitti pitkäkseen pureskelamaan kanaa. Kutsuin sitä ja se toi kanan minulle, ja leikittiin patukalla. Toisen lelun laitoin vähän lähemmäs, kaivoin sen oikein sinne heinän alle. Ja sekin löytyi heti. Kolmannen laitoin tosi kauas, ei ole ennen tainnut olla niin kaukana, helppo sekin. Sitten laitoin lelun oikealle, melko lähelle etureunaa, mutta melko kauas oikealle. Rood painatti ruudun perälle, kulki nenä ylhäällä edes takaisin ja lähti vasemmalle. Tuo on aina ollut jotenkin vasemmalle taipuva koira. Kun se poistui alueelta sanoin "takasin" ja toistin esinekäskyn. Rood lähti taas suoraan, mutta haistoi tällä kertaa oikealla olevan lelun ja toi sen. Viidennen laitoin myös oikealle, mutta kauemmas etureunasta, työnsin puun juurakon sisään. Tämä oli ihan helppo, kun koira taipui nyt helpommin oikealle. Luovutus oli pielessä, Rood lysähti maahan läähättämään kanansa kanssa. Toistin esinekäskyn ja palkkasin patukalla kun Rood toi kanan. Lopetin tähän, koska Roodia selvästi väsytti. Sankari sai kantaa patukan kotipihaan asti, kun oli ollut vaan niin hyvä.

Ja nyt iski paniikki kun olen tuhlannut kallisarvoista aikaa metsässä ja koneella. Pakko mennä.