Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 28. toukokuuta 2009

Stam1na: Muistipalapelit

Tänään treeneissä. Täytyypä hehkuttaa kun vaan tykkään niin paljon käydä siellä. Ihanaa kun on kyytiä joka viikoksi. Täydellistä.

Otettiin edelleen perusasentoa. Sain peräti kaksi koulutusohjaajaa ihan itselleni, niin oli aika jännä treeni. Ts. ohjaajat keskustelevat keskenään miten ongelmia saa parhaiten ratkottua ja minä seison vieressä suu auki, koira istuu sivulla ja huokailee, kun mitään ei saada aikaiseksi ja minä änkytän joka lauseen jälkeen "öö.. en tajunnut.."

Mutta kyllä sitä sitten aikaankin saatiin. Eli, tällä viikolla harjoittelen niin, että käsken koiran istumaan, menen itse perusasentoon koiran viereen, sanon "sivu" ja palkkaan vasemmalla kädellä taaksepäin. Pelkästään tässä lauseessa monta sanaa, jotka olisi pitänyt laittaa kursiivilla. Toisekseen, teen (vain) muutamia kertoja niin, että otan koiran sivulle, sanon istu, otan askeleen eteenpäin niin että koira ei seuraa mukana ja heitän pallon vasemmalle taakse. Näin koira oppii, että palkka tulee taakse ja lakkaa edistämästä. Kolmanneksi, jos koira menee vinoon, nostan sen paikalleen, palkka taas taakse. Ennen palkkaamista annan vapautuskäskyn kaikissa, vapautuskäskynä "saa" koska on lyhenne sanoista "saa mennä" joita käytän muuten kun koira saa mennä autosta/ovesta/tarhasta, joten tietää mitä se tarkoittaa.

Toivottavasti muistin nyt kaikki. Tässä vielä itselleni lista:
tapa 1. itse perusasentoon
tapa 2. nostan koiran paikalleen
muista myös: askel eteenpäin palkka taakse

muista aina:
-palkka taakse
-palkkaa myös vasemmalla kädellä(palkkaan yleensä oikealla, joten koira kiertää edestäni taakse palkalle)
-vapautuskäsky
-MUISTA OLLA TODELLA TARKKA koiran asennosta, koska saatan vahingossa palkata vinoistakin.

Että näin. Takku on iloinen. Ja toivoo muistaneensa mahdollisimman paljon, asiaa oli aikalailla.

Rood muuten herätti vähän huomiota kentän laidalla. Ikään kuin näkyi päälle Roodin paimenlinjaisuus, kun loppuun heittelin sille palloa, ja tuo ihanuus paimensi ne minulle. En kyllä ymmärrä, mitä niin hassua siinä on. Tietenkin Roodin on kierrettävä pallon vastakkaiselle laidalle, miettikää nyt, jos se pieni vihreä tennispallo lähtisikin yllättäen karkuun! Jos sekä Rood että minä olisimme samalla puolella, se pakenisi varmasti ja piiloutuisi värinsä ansiosta pusikkoon, mutta kun minä ja Rood olemma vastakkaisilla puolilla, pallolla ei ole mahdollisuutta.

Nih! Sitten kun teidän tennispallonne pakenevat niin minä nauran ja totean Roodin kanssa "mitäs me sanottiin!".

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Ultra Bra: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!

Olen treenannut edelleen pelkkää tottista. Sivulletulo alkaa sujua. Suurin osa menee jo ihan hyvin. Kontakti on tuon kanssa upea, vaikka itse sanonkin, Rood tuntuu olevan sitä mieltä että "sivu" tarkoittaa "tule tähän jalkoihin pyörimään ja tapita minua silmiin" eikä suinkaan "suoraan vasemman jalan viereen, katse minuun, lapa polveni kohdalla, ei mutkalla jalkani ympärillä, ei hampaat kiinni polvessani..".

Että näin.

Ongelmana tässä nyt siis on ollut se, että kun Rood lopulta turhautuu tuohon tekemiseen, se iskee hampaansa kiinni jalkaani. Älkää kysykö miksi. Oletan että tuo käytös loppuu kun en vaan huomioi sitä. Ilmeisesti tekee sen siksi, että haluaa yksinkertaisesti palkan, on alkanut myös pitää mekkalaa kun vaadin sitä korjaamaan asentoaan. Interesting. Ei tuo siis haittaa, koska yleensä nappaa suuhunsa vain lahkeeni, ja jos osuukin minuun, kyse on vain pienestä näykkäämisestä. Oletan, että se komentaa minua :D Ei pitäisi ottaa asiaa näin positiivisesti, mutta näen itse asian vain hyvänä. Kun koira haluaa palkkaa näin paljon, se on alkanut tulla useimmiten heti oikein, koska siitä se saa palkan heti. Jos se menee vinoon, se alkaa itse korjailla, ja siinä samalla jäystää jalkaani kun on niin kovasti sen pallon perään.. Tai jotain. No, kuitenkin päädyn lopulta luopumaan Roodista, kun siitä on tullut hullu mielipuoli joka vaan pureskelee minua aina tylsistyessään. (Sarkasmikerroin 100/10, jos joku ei tajunnut vitsiä :P)

Siis, koiran motivaatio upea. Olen iloinen. Tahto onnistua upea. Olen iloinen. Vaikka siinä tuleekin sääret mustelmille. Mutta ei auta mitään, tuskin muutenkaan hametta käyttäisin. Toivon tämän pureskelun tästä loppuvan kun jätän sen huomiotta. Kunhan Rood tajuaa täysin, mitä siltä haetaan, se varmaan lakkaa tarjoamasta lahkeeni imeskelyä.

Sarjassamme sisällöttömät blogitekstit.

Ja btw. Meillä on kissanpentuja :D Rood on siirretty nukkumaan äidin ja isän kanssa kun huoneessani peuhaa kissalauma. Hihi.

torstai 21. toukokuuta 2009

blink-182: Dammit

VPKH:n tottisreenissä taas tänään. Tuli vähän turha reissu, kun äiti oli käynyt juoksuttamassa Roodin sillä välin kun odottelin kentällä omaa vuoroani. Tuloksena Rodeo oli niin väsynyt kaikesta haistelusta, ettei jaksanut keskittyä minuun ja treeniin. Että ei otettu kovin pitkää, vähän sivulletuloa. Rood olisi kyllä riekkua jaksanut, muttei sitten oikein mitään järkevää. Toisin sanoen, otettiin vaan lyhyesti pari sivulletuloa ja lähdettiin sitten.

No, enivei. Todettiin (tai siis kouluttaja totesi, minä nyökkäilin ja aivastelin, kun hyttyset lensivät nenään) että Rood ei osaa tulla sivulle. Siis, se tulee, ja ihan nätisti tuleekin, mutta se ei tiedä sitä paikkaa mihin sen pitäisi tulla. Eli siis, jos käännyn vasemmalle Rood on ihan hukassa. Kun siirryn oikealle se pysyy useimmiten ihan hyvin. Minun pitäisi saada joku vahtimaan treeniäni kotonakin, että tiedän onko se oikeassa paikassa.. Argh. Tai sitten vain opetan sen sisällä makupalan kanssa uusiksi, kotipihassa makupalalla, ja koitan sitten vaihtaa leluun, jotta koira keskittyy minuun kentälläkin. No, katsotaan nyt. Canis-lehdessä oli kyllä ihan hyvät ohjeet perusasennon opetteluun, mutta ehkä saisin sen tästä vielä.. Noh, kuten sanoin, jää nähtäväksi.

En ole jostain syystä oikein jaksanut jälkeä enkä esineruutua ottaa tässä viime päivinä. On ollut niin poikki olo koulun kanssa.. Mutta ehkä niitäkin tässä pikku hiljaa taas.

torstai 14. toukokuuta 2009

Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä

LOPULTA päästiin ohjattuihin treeneihin!

Otettiin Roodin kanssa seuraamista. Makkara ei kiinnostanut yhtään, kun oli muita virikkeitä, joten otin patukalla. Kotonakin täytyy ruveta ottamaan lelulla, että saan koiran huomion, ja jotta osaan kentällä ohjata sillä. Enivei, ihan übermahtavaa saada palautetta treenistä. Roodkin meni ihan hyvin, mitä ei ihan käsittänyt että nyt treenataan, kun otan lelulla niin harvoin. Oli mokoma vapaanakin, eikä karannut. Siitä saa olla ylpeä. Hienoa oli myös, että toi patukkaa minulle riepotettavaksi kun olin heittänyt sitä. Kaiken kaikkiaan siis upeaa, että minä opin ohjaamaan koiraa oikeilla vehkeillä :D Ensi viikolla uudestaan, jos saan kyydin.

Ollaan myös otettu jälkeä. Teen pihalle nurmikolle tai pellolle tallatun neliön(1-1,5m)^2 näin matikkakielellä. Eli siis neliö jonka sivu metristä puoleentoista, tallattu joka sentiltä. Laitan alueelle kymmenisen keppiä, joissa ihmisen haju. Tarkoituksena on, että Rood ilmaisee kepit menemällä maahan ja saa palkaksi makupalan. Näin sen pitäisi oppia, että kepit löytyvät vain tallatulta alueelta. Katsotaan nyt, miten oppii, tähän asti mennyt ihan ok, vaikka osa kepeistä aina jäänytkin jälkeen. Mutta me vasta treenataan, jos oltaisiin valmiiksi hyviä meidän ei tarvitsisi treenata.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Cristal Snow: Nowhere to be found

Eli jälkivuodatusta.

Koitinpa tuossa opettaa Roodia jäljestämään. Tapa 1: Leikin koiran kanssa, avustaja ottaa koiran, kääntää sen ympäri ja minä juoksen metsään lyhyin askelin ja piiloudun kiven taakse. Avustaja vie koiran paikkaan jossa leikimme, koira haluaa etsiä minut ja se jäljestää luokseni. Tämä toimi Nemin kanssa loistavasti, koira tajusi heti ja jäljesti alusta lähtien. Huomaa, että koirat ovat erilaisia. Rood lähti vain juoksemaan edes takaisin minua etsien. Yritti ilmavainulla, mutta olin katsonut tuulen suunnan niin ettei se onnistunut. Kun avustaja näytti maata, jotta koira tajuaisi jäljestää, Rood seurasi jälkeä hetken ja vaihtui sitten taas ilmavainuun. Ei löytänyt minua jäljestämällä kertaakaan. Otettiin viisi toistoa, ja löysi minut vain tuurilla, joten päätin, ettei menetelmä sovi tälle koiralle.

Tapa 2: Makkarajälki. Ongelma, että minä en tiedä mitään tästä, enkä koe miellyttäväksi opettaa koiraa makkaroiden kanssa pelleilemällä. En yksinkertaisesti oikein ymmärrä, miten koira tajuaa sen jäljen niiden makkaroiden alta, ja kaiken lisäksi inhottaa harjoitella tätä kuraisessa pellossa. Otettiin parina päivänä kumpanakin kolme jälkeä, Rood löysin kyllä osan makkaroista, mutta osaksi meni vähän missä sattuu, vaikka olin tehnyt jäljen lyhyillä askelilla ja laittanut makkaran joka askeleeseen. Tässä ongelmana lähinnä oma asenteeni, eli opittuani tohon ensimmäiseen tapaan tämä ei tunnu lainkaan omalta.

Tänään selailin sitten Canis-lehtiä löytääkseni tietoa makkarajäljestä, kun oma tietovaje oli myös ongelmana. Löysin kuitenkin jotain paljon parempaa, kolmannen tavan kouluttaa jälki. Kyseessä siis Sari Paavilaisen "Jäljestämisen opettaminen takaperin ketjuttamalla", 2/09 Canis-lehdestä. Juttu siis nimensä mukaan kertoo kuinka jäljestäminen opetetaan takaperin, aloittaen esineistä. Minua alkoi heti inspiroida, kun Rood kuitenkin pitää enemmän kepeistä, kuin makkaroista, niin eiköhän tämä tapa voisi olla sopiva niin minulle kuin koirallekkin. Aloitan opettamalla koiralle ensin kepit, ja jatkan sitten siitä. Opetan nyt ensin naksulla Roodin ilmaisemaan kepit maahanmenolla. Ei liene vaikeaa, kun kuitenkin opetan sille naksulla aika paljon kaikkea turhaa, nimim. viikonloppuna opetin sen lukemaan kirjaa, jotta saisin siitä kuvan portfolioni kanteen.

Jatkan aiheesta sitten kun on lisää kerrottavaa. Nyt lähden naksuttelemaan!

Nimimerkki "Intoa piukassa"

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Stam1na: Lääke

Sarjassamme ihastuttavia aamuja. Oli vähän kiire tänä aamuna, olin vaihteeksi nukkunut pommiin, ja riehuin alakerrassa kuin päätön. Tullessani hampaita pesemästä Rood makasi keittiön lattialla ja veteli iloisesti jotain kitusiinsa. Tarkempi tutkiminen osoitti: kyseessä olivat isän verenpainelääkkeet. Kamala paniikki päälle, pitikö koiralle antaa suolaa oksettamiseen, vai oliko se jotain muuta? Ensin ruokalusikallinen suolaa koiran kurkusta alas, sitten koirakirjan ensiapuosioon tutkimaan, "suolaliuosta", jaaha. Pakkojuotin Roodille hädissäni sitten sitäkin, kun ei tuntunut vaikuttavan. Seuraavaksi soitin eläinlääkärin päivystykseen, ei vastausta. Sitten lääkekaapille ja etsin lääkkeen paketin ja tarkistin mitä pitää tehdä, jos lääkettä päätyy väärään eliöön. "Jos lääkettä nautitaan vahingossa yliannostus, ottakaa viipymättä yhteyttä lääkäriin". Huraa. Sekoaminen jatkuu, soitto isälle. Isä tulee tarkistamaan ja todetaan, että Rood on syönyt kolme tablettia. Kolmen päivän annos satakiloiselle miehelle. Ja Rood kun ei paina kuin kaksitoista kiloa! Silloin ruokasuola alkoi onneksi vaikuttamaan ja Rood alkoi oksentaa. Iloisen oranssinväristä(lääkkeet olivat oransseja) limaa oli kaikkialla. Olin vain niin helpottunut koiran oksentamisesta että siivosin oksennuksen ilman harmin häivääkään, ja lähdin sitten isän pakottamana kouluun. Parin tunnin jälkeen soitin kotiin kyselläkseni koiran tilanteesta, isä oli saanut eläinlääkärin kiinni, ja ell oli kertonut että ei oikein mitään voida tehdä, verenpainelääkettä kuitenkin sellainen määrä. Eli, jos oksettamalla saatiin kaikki ulos koira on okei, saattaa olla hieman apaattinen mutta selviää. Jos taas ei, se on koiran meno. Koira kuitenkin oli eloisa ja iloinen oma itsensä. Huh. Voin kertoa, että lähes purskahdin itkuun selittäessäni opettajalle myöhästymiseni syytä. Aloin jo miettiä, että jos Nemin juttu toistuu minä en ala YHTÄÄN mitään. Siinä oli pahoja ja sairaita ajatuksia pienen tytön pää täynnä, kun sai sydän syrjällään pelätä koiransa puolesta. Nyt Rood on kuitenkin taas kunnossa, vähän se on väsynyt, kuten ell ennustikin, mutta muuten täysin terve. Syötin sille kaksi jäätelöpuikkoa ihan vaan siitä ilosta että se on elossa ja kunnossa.

Nyt menen siivoamaan lääkekaapin, jotta sen ovi mahtuu kiinni eivätkä lääkelevyt enää tipu lattialle. Tänään selvittiin säikähdyksellä, ehkei enää ensi kerralla jos lääkkeet jatkavat lojumista lääkekaapin päällä ja oven välissä. Eli päivän missio: mennään vielä kerran kaikki tarkistamaan, että lääkkeet ja muut myrkyt ovat koirien ulottumattomissa. Meillä piti olla. Eipä ollut.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Nirvana: In Bloom

Kesä tulee ja maa on vihreä. Alkaako vähän ideat olla loppu? En ainakaan myönnä..

Eilen satoi. Ja PK-pakkomielteisethän tietävät mitä SE tarkoittaa. Metsä on jälleen auki pienille nenille!

Tänään siis esineruutua. Viisi esinettä, suoraan edessä eka ei mitenkään piilossa kun kiinnosti muistaako koira vielä. Ja muistihan se. Oi että tuo nautti! Ensimmäinen esine siis edessä ja aika helppo, tuuli kävi myötä, joten koira juoksi ohi ennen kuin haju tuli nenään. Toinen esine myös suoraan edessä, pienen kuusen takana. Tässä meni jonkin aikaa, kun yritti jäljittää hajua kuusen juuresta. Kolme viimeistä olivat myös suoraan edessä aika kaukana. En osaa sanoa metrejä, mutta muistaakseni ihan niillä pituuden rajoilla joilla olen Roodin kanssa treenannut. Ensin juoksi ohi, juoksi yli esineestä varmaan kolme kertaa ennen kuin löysi. Toisella kertaa samassa paikassa kaarsi juuri ennen esinettä vasemmalle, mutta löysi pian. Kolmannella kertaa juoksi suoraan ja löysi heti. Viiden toiston jälkeen sai kantaa patukan kotiin onnellisena palkastaan.

Nyt pitäisi alkaa tehdä vähän suunnitelmia miten tästä edetään. Otan varmaan avustajan(lue:pikkuveli) mukaan ja alan treenata pituutta. Sitten täytyy panostaa tokopuolen reeniin, että saan aloittaa noutoharjoittelun ja näin hioa luovutuksen kuntoon.

Ja jahka tuo avustaja lakkaa torveilemasta(tällä hetkellä soittotunnilla) varmaan lähdetään koittamaan jäljestämistäkin. Jeejee!