Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Jontte Valosaari: Haastaja

Riikka haastoi minut 11 kysymyksen haasteeseen. Veikeää. 

"Idea on varsin yksinkertainen: vastata haastajan laatimiin 11 kysymykseen, keksiä itse vastaava määrä uusia kysymyksiä ja haastaa muita bloggaajia mukaan."

Kiitos Riikka! Mua ei ikinä haasteta mihinkään :D En tiiä jaksaisinko vastailla vaikka haasteltaisiinkin.


1. Mistä olet keksinyt koiriesi nimet?
Kaikkien, vai näiden nykyisten? Nemi oli sarjakuvalehdestä, Goottityttö Nemi. Rood on hollantia ja tarkoittaa punaista. Stefalla oli nimi jo valmiina, ja se on erinomainen nimi pikku insinöörikoiralle :D Stefa on siis tiiviste, teidän autoissanne on stefoja. Ja Possu von Nakki.. No, tähän liittyy tarina. Ville aikanaan lupasi että saan ottaa toisen koiran jos hän päättää nimen. Ne ehdotukset olivat ihan kamalia, lopputulemana sain päättää kahdesta: Nakki von Possu vai Possu von Nakki. Totesin että mieluummin huutelen kylillä Possua kuin Nakkia. Sitä paitsi, tykkään possuista! Ovat söpöjä ja fiksuja, oikein hyviä esikuvia pikku harrastuskoiralle! Paljon saan kuulla että miten noin söpöllä koiralla on noin ruma nimi, ja toteen vaan että miten niin, sehän on nätti kuin sika pienenä!


2. Millä nimellä kiroat koiriasi?
Possu on luontevasti senkin sika. Kumpikin on tarvittaessa senkin tyhmiä. Aika radikaalia vai mitä! Tokon kuuntelutreeneissäkin mun saattaa kuulla huutavan että hei senkin tyhmä ei sitä noin tehdä :D En muista koska viimeks oisin ollut oikeesti vihainenvihainen näille. Ovat niin murusia etteivät tarvii kovempia kirouksia!


3. Saitko valita itse pennun pentueesta? Jos sait, niin miksi valitsit juuri kyseisen yksilön?
Possu on eka koira jonka olen saanut valita, kaikki muut on kasvattaja minulle osoittanut. Ja sen valitsin koska se oli niin SIKA. Se oli se koira josta kasvattaja sanoi että tuota hän ei itse ottaisi, sen kanssa tulee vielä olemaan vaikeaa. Se oli juuri sellainen kuin mun ideaali unelmaharrastuskoira olisi.


4. Oletko jo löytänyt itsellesi sen "the rodun" vai onko se vielä etsinnässä?
En myönnä löytäneeni! Mutta olenhan mä löytänyt, niin :D Haaveilen aina kaikenlaisista hauveleista, mutta julmasti en silti ota ikinä muita kuin bordercollieita. Bordercolliet on niin helppoja. Ne nukkuu sisällä eikä vaadi koko ajan aktivointia. Niitä voi aktivoida varastoon! Tehdä välillä paljon ja välillä vähän. Ja ne oppii kaiken helposti, kuuntelee mitä mä sanon, ja on niin tottelevaisia ja fiksuja. Oon siis kuunnellut todella paljon sitä "mikäs sun ollessa kun sulla on noita bordercollieita", joten oon itekin alkanut uskoa siihen että kaikki muut koirat on tosi vaikeita, ja nää nimenomaiset on helppoja ja syntyy valmiina. Sit aina silloin tällöin tapaan niitä ekoja bordercollieita jotka on aivan käsittämättömän kamalia ja muistan että niin, kyllähän mäkin oon näiden kanssa vaivaa nähnyt ennen kuin näistä tuli tälläsiä.


5. Mitä piirteitä arvostat koiran ulkonäössä?
Tää on vaikea kysymys. Arvostan paljonkin asioita ulkonäössä, mutta hyvin harva niistä on pelkkää ulkonäköä. Arvostan funktionaalista rakennetta, mutta se ei ole pelkkää ulkonäköä. Arvostan kohtuullisen pituista turkkia, johon ei tartu roskia ja lika varisee pois. Mutta sekään ei ole pelkkää ulkonäköä. Ihan jos mennään puhtaasti kauneuskäsitteisiin, niin minulla on kaksi heikkoutta: pystykorvaiset ja split-facet. Rood on selvästi jättänyt minuun jonkin reiän.


6.  Ikimuistoisin hetki koirien kanssa?
Näitä on Roodin kanssa parikin, mikä lasketaan? Se kun silitin peuranvasaa, kun yritin puhua niille hevosta ja ne yllättäen kuuntelivat ja tulivat luokseni. Ja Rood sitten flippasi paikaltamakuusta ja hyppäsi pystyyn peläyttäen ne pois. Vai se, kun Rood lenkillä toi mulle kaksitoistapiikkisen peurapukin, ja melkein paskoin housuuni? Possun eka tokokoekin oli ikimuistoinen, oli ihan mieletöntä mennä kokeeseen koiran kanssa, joka teki kokeessa kuten treeneissäkin.


7. Tekikö koirasi tuhojaan pentuna? Mikä oli pahin tuhotyö?
Nemi teki ihan hirveästi tuhoja. Vanhempien luona on vielä pirtinpöytien jalat järsittyjä, ja seinissä reikiä. Ihan uskomatonta näin jälkeenpäin ajatellen, miksi kummassa se niin paljon tuhosikin.. Rood ei tuhonnut oikein mitään. Yhden kuupan. Possu on tehnyt pari reikää lattiaan, mutta siinä kaikki.


8. Miten päädyit pitämään blogia?
Silloin kun 14-vuotiaana sain Nemin, oli vain pidettävä blogia! Se oli pakko, ei mikään neuvoteltavissa oleva asia! Nemin jälkeen aloitin Roodille blogin tänne bloggeriin, ja Roodin poismenon surutyössä lisäilin tänne Nemin blogin aikaiset tekstit. Tykkään siitä että ne ovat kaikki täällä, ja jos musta joskus tulee hyvä, voivat ihmiset käydä lukemassa ajoista kun en ollut hyvä.


9. Nimeä kolme suosikkiblogia, joissa vierailet säännöllisesti?
Millähän rajaisin nämä vain kolmeen? Emmin blogi ehdottomasti. Varsinkin nyt kun Emmillä on pentu, hauska seurata miten hän tekee pentutreenejään. Mairen, Emmin, Mervin ja Tertun blogi. Tykkään ihan hirveästi tämän blogin äidinkielestä, tekstityylistä, sanaleikeistä :D On nautinto lukea hyvää tekstiä! Ja tämä ei ole koirablogi ollenkaan. Mutta joskus kaipaan kokkausvinkkejä :D


10. Minkä vuoksi olet aikoinaan innostunut koirien kanssa harrastamisesta? 
Syytän Viisikko-kirjoja. Olen lukenut ne ala-asteikäisenä kymmeneen kertaan. Kaikki 22. Paulin Tim oli the koira. Ja kirjan kantta koirakirjoihin verratessa päätin että se on bordercollie, ja että jonain päivänä ottaisin vielä bordercollien nimeltä Tim. Jännä fakta, kirjassa sanotaan että Tim on ruskea, ei mustavalkoinen kuten kirjojen kansissa. Sivuseikka, Timin minä halusin. Sittemmin ahmin Koirahullun päiväkirjat moneen kertaan, ja voin myöntää että lueskelen niitä yhä edelleen jos iskee treenimasis. Siellä on niin lujaa treeniangstia ja vaikeuksien kautta voittoon -meininkiä, että luo minuunkin uskoa. Tosin, oli pakko ostaa ne omaksi, kun en kehdannut enää lainata kirjastosta :D


11. Jos saisit kysyä yhden kysymyksen koiraltasi, mikä se olisi?
Muruset, haluaisitteko te lisää lepopäiviä? Tai, turhaan minä sellaista kysyisin, valehtelisivat kuitenkin. Tai jos tarvitsisivat enemmän lepopäiviä, eivät ne sitä itsekään tietäisi.

Ja nyt mä pääsen haastamaan! Ketähän haastaisin? Lauman lapinkoiria tietenkin! Leila, Liisa ja Tuija! Teidät on haastettu! Kysymyksiksi.. Hyvin pitkälti samat kuin Riikan kysymykse, ja Riikalle esitetyt. Koska ovat JÄNNIÄ kysymyksiä!

1. Miksi olet päätynyt juuri näihin koiraharrastuslajeihin?
2. Valitsetko koiran harrastuksen mukaan vai harrastuksen koiran mukaan?
3. Olisiko sinusta kasvattajaksi?
4. Oletko jo löytänyt itsellesi sen "the rodun" vai onko se vielä etsinnässä?
5. Mitä piirteitä arvostat koiran ulkonäössä?
6.  Ikimuistoisin hetki koirien kanssa?
7. Mikä on paras piirteesi koiranomistajana?
8. Mikä on salainen rotuhaaveesi?
9. Entä salainen harrastustavoitehaaveesi?
10. Minkä vuoksi olet aikoinaan innostunut koirien kanssa harrastamisesta? 
11. Jos saisit kysyä yhden kysymyksen koiraltasi, mikä se olisi?

torstai 23. huhtikuuta 2015

HIM: Killing Loneliness

Viime tekstin jälkeen tehtiin heti kuuntelutreeni illalla. Odotin pahoja asioita, koska en ole tehnyt Stefalla kuuntelutreenejä sitten ikinä. Kaiken lisäksi tein sille ihan tapporadan, jolla oli, no, kaikki. Mallinsin teille hienon kuvan aiheesta. Paintilla mallinsin. Minä insinööri.
Minä seisoin siis koko ajan paikallani, huitoen ja neuvoen Stefaa minne mielin sen menevän. Eka yhtälö meni kutakuinkin näin: 
merkki + ruutu + maahan-istu + merkki + oikeenpuoleinen ohjatunkapula + ruutu + irti + tänne + seiso matkalle
Ainoa yhtään vaikeampi tehtävä oli kapulan vieminen ruutuun, Stefa pudotti sen aina ruutuun lähtiessään, ja jouduin ohjeistamaan sen takaisin hakemaan sen. Joku katsomaan jäänyt sivullinen sai päivän huvit kun ohjeistin Stefaa "ruutuun" - "top" - "nouda" - "ruutuun" - "top" - "nouda". Mutta, sinne se kapula silti vietiin! Hyvä me! Muutenkin Stefa oli niin hyvä, että tämän jälkeen lisäilin tunnarit ja metallikapulan heiton alkuun. Sitten pallottelin sitä ruutuun, ohjatunkapuloille, ruudusta tunnariin, tunnarista metallille.. Se oli ihan mieletön! Stefa oli tosi taitava ja tarkka. Se ei kertaakaan mennyt ruutuun väärin, aina hyvin täsmällisesti keskelle takarajalle kuten on opetettukin. Haki aina oikean ohjatunkapulan. Tunnarilla oli joka kerta tarkka, ei kolisutellut hampailla tai viskonut, ei maistellut oikeaa eikä vääriä, vaan toi heti oikean. Vaikeutukseksi viskasin sille vielä metallikapulan merkin ja tunnarin väliin, ja käskin merkiltä tunnarille - onnistui! Ihan mielettömän hyvä Stefa. Tuntuu että ymmärsin lopulta jotain, sehän osaa kyllä tämän kaiken, ja pystyy ne tekemään - mutta sit kun me tehdään liikkuroituna se tekee AINA ensimmäisen kerran väärin. Voiko olla että sitä ei vaan huvita! Sit kun sille sanoo "Stefa KESKITY" se tekee kyllä oikein. Mutta ennen tätä keskittymiskomentoa se rallattelee kaiken vähän sinne päin. Ehkä se sittenkin tykkää rallytokosta enemmän kuin tokosta.

Possu teki myös kuuntelutreeniä, tosin, vähän yksinkertaisempia. Tehtiin ihan sellaista että heitin noutokapulan, ja lähdinkin seurauttamaan. Heitin noutokapulan, käskin maahan. Jäävissä palasin koiran viereen, ja käskinkin koiran maahan enkä perusasentoon. Olivat sille tosi helppoja! Vaikeutin sitten niin että viskasin pallon ja lähdin seurauttamaan eri suuntaan. Viskasin pallon ja tein luoksetulon pallon ohi, se oli vaikeaa. Heitin sekä pallon että noutokapulan ja käskin tuoda noutokapulan - kaikista vaikeinta. Mutta parin toiston jälkeen nekin alkoivat toimia, super-Possu!

Lauantaina tehtiin taas vähän kokeenomaista Stefan kanssa. Taas se oli ihan tyhmä ekalla kerralla. Ei vaan muka voi löytää merkille ja ruutuun, vaikka löytää ne sitten kyllä ilman näyttämistä tai eri neuvoja kun sanon että kunnolla nyt. Turhauttaa. Mitä tälle pitäis tehdä? Sanoa ennen joka liikettä että nyt sitten, teeppä kuule kerralla oikein.

Sunnuntaina Stepu pääsikin sitten hakumetsään! (Haettuaan ensin aamulla ekan AVO-tuloksensa rallytokosta. Sijoittuivat kolmansiksi ^_^ ) Mulla oli suunniteltuna kohtuullisen helppo treeni jossa kokeilin silti kaiken - suorat pistot, tyhjät, ilmaisun. Treeni sitten kuitenkin kaatui siihen, että noin kymmenen kertaa koiraa etukulmaan pommitettuani kävin toteamassa ettei siellä mitään maalimiestä ollutkaan - upsista! Koira parka, kauden eka treeni ja heti oikein vääntösäätö turhan takia. Muutin sitten treenin äkkiseltään niin että tyhjä jäi pois ja tehtiin vain suoria. Silti Stefan oli vaikea upota viiteenkymmeneen metriin, kun tahtoi usko loppua. Harmi, se teki sinne etukulmaan ihan mieletöntä pistoa, upposi vaikka kuinka syvälle, ja kääntyi eteenpäin ja teki laatikkoa jajaja.. No, mutta. Ens treeneissä koitetaan sitten korjata tää.

Maanantai ja tiistai tehtiin tekniikkaa. Stefalle tein taas kokeenomaista sekaan, päätin tehdä sille pari kokeenomaista liikettä nyt joka treenissä. Ja eilen tehtiin koko EVL läpi. Paljon se vielä sääti ja sähläsi, mutta oli se taas jo paljon parempi! Tuntuu että toi kokeenomainen treeni on nyt se avain, kun joka viikko kirjatessani fiktiivisiä arvosanojani ylös, ovat ne vähän paremmat. Eivät ne kyllä ykköseen vielä riitä, että ihan hyvä ettei olla kokeeseen menossa lauantaina. Mutta josko sitten jossain vaiheessa saavutettaisiin se varmuus ja tasaisuus.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Velvet Six: Never Let Me Down Again (Depeche Mode cover)

Kokeen jälkeen iski lievä turhauma. Stefa osaa liikkeet laboratorio-olosuhteissa, se osaa ne treeneissä kyllä. Sitten kun mennään kokeeseen, kaikki hajoaa. Ollaan tätä pohdittu omassa seurassa jo hetken, meillä on paljon treeneissä loistavia evl-koirakoita, joiden tulostaso kuitenkin heittelee. Viimeisimpiä ajatuksia:

Koetreenit
Näistä aina muistutellaan. Joka kouluttaja kertoo että koetreenit ovat se avainsana mitä tulee treenaamiseen. Ja kyllähän me tehdään koetreenejä - ehkä kerran kuussa. Seura järjestää kuukausittain kokeenomaisia, mutta eihän niihinkään aina ehdi. Ja se kerran kuussakin olisi liian vähän.

Pitkät suoritukset
Ja sitten kun niitä kokeenomaisia tehdään, tehdään harvemmin kaikkia liikkeitä. Tehdään osa liikkeistä, ne varmimmat. Toki, kokeessa erikoisvoittajaluokka on yleensä jaettu useampaan osaan, joten mitään superpitkää suoritusta ei tarvitse tehdä, mutta silti huomasin Stefan aiempia kokeita selaillessani, että se mokaa todennäköisemmin ne viimeiset kuin ensimmäiset liikkeet. Kokonaisuudet merkkaavat, teknisestä osaamisesta ei ole mitään hyötyä jos pakka ei pysy kasassa kokonaisuutena.

Kuuntelutreenit
Nämä ovat toinen asia josta kouluttajat meille aina kertovat. Pitää tehdä kuuntelutreeniä, kaavan rikkomista, temppuratoja. Ja silti me ei ikinä tehdä! Sen koulutuksen verran tehdään, ja siihen se sitten jää.

Näiden oivallusten pohjalta tein sitten etenemissuunnitelman. Koirat saavat nyt seuraavat viikot yhden tai kaksi koetreeniä viikkoon, Stefalle koko EVL yhdessä osassa. Samaten tehdään kerta viikkoon kuuntelua. Oikeasti, aina vaan suunnittelen tekeväni sitä, mutta silti sitä ei ikinä tehdä. Temppuratoja! Ruudusta merkille ja siitä ohjatunkapulan noutoon. Tunnaria hypyn yli. Kaukokäskyjä luoksetulon pysäytyksissä. Mitä mieleen tulee!

Halusin kirjoittaa tämän tänne erikseen ylös, jotta muistan tämän siltä varalta että se alkaa toimia, ja sitten taas turrun siihen omaan tekemiseen, ja puolen vuoden päästä mietin millä niitä tuloksia on aiemmin tehty. Mietiskelin tässä mitä tein eri tavalla syksyllä, kun Stefalla tuli muutama ykkönen putkeen. Tein sille silloin pari kertaa viikossa kokeenomaista treeniä, lyhyissä pätkissä toki, mutta kuitenkin. Otin treeneissä aina toisen kierroksen kokeenomaisia voi-liikkeitä. Ja se tuotti tulosta! Sitten sekin vaan jotenkin jäi, ja vaivuttiin takaisin kakkostulosten mereen.

Ensi viikon Kannuksen koe peruuntui ihan muista syistä, mutta otetaan se nyt positiivisena, koska ehdin kokeilla tätä uutta treenikaavaa pidempään ennen seuraavaa koetta, joka näillä näkymin on kuukauden päästä. (Myös Kaustisille on ilmottu, mutta he arpovat osallistujat viikkoa ennen koetta - kuinka epäkäytännöllistä osallistujien kannalta!)

Eilen koitettiin Stefan ensimmäinen kokeenomainen treeni, jossa tehtiin kaikki liikkeet putkeen. Jännällä tavalla se sikaili ihan yhtä lailla, vaikka oltiin omalla treenikentällä. Stefa ei esimerkiksi mennyt merkille ennen ruutua - sitten kun pysäytin sen kesken ruudulle säntäämisen, se kuitenkin osasi merkille ilman muita neuvoja, se ei vaan ollut halunnut mennä sinne vaikka tiesi kaiken aikaa missä se oli! Sama juttu ohjatussa, merkki meni vähän pitkäksi, vaikka koira käskylläni pysähtyikin. Ja mitä muuta kummaa se koittikaan - niin, se nouti minulle yhden ruutumerkin! Ja kun sanoin että höpö höpö, nyt sinne ruutuun, se meni kolmimerkkiseen ruutuun ihan okei, eli tiesi taas missä se oli, ei vaan ehtinyt sikailultaan sinne mennä :D En ymmärrä miksi se tekee noin! Katsotaan tulevatko kuuntelutreenit pahentamaan tätä sekoilua.

Possu teki kivasti koko avon, vaikka tyrikin tavallista enemmän. Siitä huomaa, että seuruun tekniikkatreeni on jäänyt nyt ihan liian vähälle, kun se on taas alkanut pomppia. Aloin myös huomauttaa sille ääntelystä liikkeiden välillä, ettei aina mene turhaan se kaksi pistettä kokonaisvaikutuksesta. Possun seuraava koe on joko Kaustisilla, tai rotumestaruuksissa, joten sen kanssa ehdin hyvin tehdä tekniikkaa sen mitä tarvii, tai vaikka purkaa sitä seuruuta vähän pienempiin paloihin.

Eilen käytiin myös ampumassa koirille, ja olin tosi ylpeä Stefasta! Pelkäsin sen taantuneen talven aikana, mutta se työskenteli Stefaksi oikein hyvin! Seuruussa se toki niiasi, ja yritti kerran lähteä jopa edistämään karkuun, mutta paikkiksen se oli ihan okei, ja seuruussakin reaktio pieneni mitä useemmin ammuttiin.

Possullekin ammuttiin. Jännitin tätä hirveästi, vaikka se olikin viime kesänä äänivarma. Nyt se vähän kurtisteli kulmiaan ampujalle kun leikitin sitä. Paikkiksessa se ei edes kääntänyt korvaansa! Uskomatonta, tai pikemminkin uskomattoman hienoa, treenata Stefan jälkeen koiraa, jolle ei laukauksia tarvitse erikseen treenata, vaan se tekee hommansa oli ääniä eli ei.

Jälkeäkin ehdittiin keskiviikkoaamuna ajaa. Seurana meillä oli paikkakunnalla vieraileva Minttu joka oli myös maanantaina tokoilemassa kanssamme vesisateessa. Oli hauska tehdä jälkeä jonkun kanssa joka oikeasti harrastaa sitä, ja on tehnyt sitä enemmän! Saatiin neuvoja Stefan jälkeen (400m, 4 keppiä, ja taas se jätti sen toisen metsään) ja kannustuksia Possulle (100m, 5 keppiä) joka opetteli keppien ilmaisua. Kumpikin koira ajoi oikein kivasti, treeniä on vielä edessä ennen koekuntoa, mutta kyllä niistä kummankin jälkikokeeseen tänä kesänä ehtii saada, jos vaan muistaisin jälkeä treenata :D

Sunnuntaina alkaa oikeasti kevät ja hakukausi :)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Red Hot Chili Peppers: Monarchy of Roses

Eilen oltiin Kokkolassa tokokokeessa! Tuomarina Päivi Kivelä. Mielenkiintoinen tuomari. Kommentoi suoritusten jälkeen koiria aika suorasanaisesti. Saatoin vetää herneen niin syvälle nenääni etten mene toiste, jää nähtäväksi.

Stefan kanssa kokeiltiin nyt ekaa kertaa sellaista lähestymistapaa, että treenasin sitä edelliseen iltaan asti, ja vielä vähän koepaikallakin. Aiemmin olen pitänyt taukopäiviä ennen koetta, ja Stefa on ollut kehässä lentoon lähdössä. Tämä tapa tuntui sopivan Stefalle paremmin, se oli kiva kehässä, kuunteli, muttei keulinut.

Istumisliikkeessä ollaan nyt hinkattu sitä ettei Stefa jätössä valahda maahan. Eikä valahtanut, istui nätisti koko kaksiminuuttisen. Jätin sen kyllä (taas!) vinoon, mistä tuomari mainitsikin.
Paikallaistuminen 10

Paikallamakuussa Stefa on kiva ja katsoo liikkurista koska sanon käskyn. Kun palasin sen taakse se vähän haisteli, kuten viimeksikin. Ja tuomarikin huomasi, sanoi siitä minulle kyllä.
Paikalla makuu 10

Yksilöliikkeet alkoivat seuruulla. Stefa oli vähän hölmöllä päällä, se edisti, poikitti, oli väljä. Ei tehnyt juuri yhtään perusasentoa. Hyppäsi maassa olevan valojuovan yli..? Oisin antanut nollan, niin ois treenikaveritkin yleisössä. Sainkin kommentin "onpas tosi kiva koira jonka häntä heiluu koko ajan.
Seuraaminen 5,5

Zetan järjestys oli maahan-istu-seiso. Stefa teki asennot oikein, jee! Käännyin katsomaan sitä istumisen jälkeen, kun se ei ikinä kokeessa istu :D Siitä lähti piste, oli lisäkäsky. Seurasi taas tosi kammottavasti poikittaen, edistäen ja väljästi. Vika perusasento vino.
Zeta 7,5

Ohjatussa arvottiin vasen puoli. Onneksi, ikkunasta paistoi valojuovia lattialle oikeanpuoleisen kapulan puolelle, joten oikea kapula oli ihan epäreilun vaikea. Stefa oli hyvä! Luovutus vähän vino, samoin loppuperusasento.
Ohjattu 9

Luoksetulo oli tyypillinen. Huusin käskyt tosi lujaa, ja Stepsu vähän valui. Loppuasento vino, loppuperusasento vino.
Luoksetulo 7,5

Siinä eka kehä. Laskeskelin että ykkönen tulee, jos vaan vikasta kehästä tehdään kaikesta about 8! Piti olla helppoa, koska ainoa vaikea jäljellä oleva liike oli kaukot. Ikinä ei sais laskea, koska sit alkaa jännittää kuin hullu!

Hyppynoudossa Stefa kiersi esteen takaisintullessa! NOOOOUUUU!!
Hyppynouto 0

Ruutuun mennessä minun mieli oli jo järkkynyt, ja Stefa huomasi sen. Merkki vietiin vasta juuri ennen liikkeen alkua, joten pelkäsin näkeekö Stefa sen. Näki, meni hienosti merkille, ylitti lattian valojuovat matkalla ruutuun (huraa, koska ne näyttivät ihan kosketusalustoilta ja osa koirista eksyi niille), mutta jäi sivusta vähän ulos. Koitin korjata, mutta en vaan saanut sitä ruutuun -_- Jäi sitten ulos.
Ruutu 0

Tunnarissa Stefa maistoi vierasta, toi sitten kyllä oman.
Tunnari 0

Kaukokäskyjä hinkattiin ulkona paljon ennen tätä, koska niissä Stefa viimeksi jähmettyi maahan. Järjestys s-i-m-i-s-m, joka ei ollut missään näkyvillä, vaan katsottiin sitten kaikki ekasta koirasta mikä järjestys tulisi olemaan. Stefa aloitti tosi kivasti, nätti seisominen, istuminen ja maahanmeno. SITTEN SE EI ENÄÄ NOUSSUT! Noooooouuuu, miksi meille aina käy näin! Lähdin kävelemään kohti koiraa ja hoin istu-istu-istu eikä se vaan noussut :D Kaveri huusi yleisöstä että "nosta se ylös!" ja huusin takas että en voi kun tulee kilpailukieltoa :D Ja tuomari totes että niin kyllä tulee jos siihen koiraan nyt kosken. En olekkaan ennen huudellut yleisöön kehästä!
Kaukokäskyt 0

Lievästi surullinen koe :D Oisinpa ollut laskematta. Ei vaan, hyppynoutoa en oo muistanut treenata hetkeen kun ollaan treenattu vaan ulkokentillä. Ja ruutua mun ois pitänyt tehdä kosketusalustalla, kuten usein teen ennen koetta. Ja sen jälkeen olin jo niin paniikissa ettei ihmekään että koira tötöili. Tuomari kehui Stefaa joka välissä, oli niin iloinen ja mukava koira! Ja ikävä kyllä musta tuntui, että söpöys näkyi vähän myös esimerkiksi seuruun ja zetan pisteissä.

146 pistettä, EVL0

Possun suoritukseen lähdin kuitenkin rauhallisesti. Se on niin kiva, ja sitä ei kiinnosta jännitänkö mä vai en, niin ei sitten edes kannata jännittää. Kunpa saisin tän saman asenteen Stefan kanssa.

Paikallamakuussa Tuhma-Possu meni maahan kun sanoin olevani valmis! Mutta ei haistellut, rapsutellut, kierinyt tai muutenkaan sikaillut :D
Paikallamakuu 8

Seuruussa Possu teki ihan ylihyvin puoleenväliin! Seuruukaavio oli pitkä, normi-avossa se olis varmaan kestänyt just siihen puoleenväliin. Sen jälkeen se alkoi vähän haahuilla, pomppia ja ulvoa.
Seuraaminen 8

Maahanmenossa käännyin katsomaan menikö Possu maahan, kun se hupsu on tehnyt istumisia viime aikoina. Tämä tulkittiin kaksoiskäskyksi ja -2.
Liikkeestä maahanmeno 8

Luoksetulossa taas karjuin käskyt. Pysäytys olis saanut mun mielestä olla terävämpi. Tuli suoraan sivulle..?
Luoksetulo 9,5

Liikkeestä seisomisessa en kääntynyt katsomaan, kun tuomari erikseen sanoi että siitä lähti kaksi pistettä :D En muista mistä puoli pistettä lähti.
Liikkeestä seisominen 9,5

Noutamisessa Possu TAAS jäi matkalle :D Teki hienon stopin kapula suussa. Jouduin antamaan lisäkäskyn jotta luovutti loppuun. Luovutus vähän väljä.
Nouto 7,5

Kaukoissa tarvitsin kaksoiskäskyn ekaan nousuun.
Kauko-ohjaus 8

Estehyppyä ei oltu treenattu varmaan kertaakaan sitten viimekokeen ^_^ Possu lähti hitaasti hyppäämään, istui hitaasti, takaisintullessa tuli vinoon perusasennon ja loppuasennon väliin, ja annoin lisäkäskyn sivullesiirtymiseen. Kuulemma ois tullut piste enemmän jos oisin ottanut sen vinona perusasentona.
Hyppy 8,5

Kokonaisvaikutuksessa putos pisteitä kun Possu lauleskeli. Juttelin sen kanssa liikkeiden välissä, kaverit mainitsivat asiasta jälkeenpäin :D Siis sillai että Possu sanoo "Juu-juu!" Ja mä sanon että "Juuri niin Possu, tehdään vielä pari liikettä." "Jooooo!" Possu ei kuulemma ollut bordercolliemaisen intensiivinen? Pitäköön intensiiviset kyttääjänsä, Possu oli just hyvä.
Kokonaisvaikutus 8

167,5 pistettä, AVO1

Mitäpä tästä nyt sanoisin :D Päivä oli tosi pitkä, koejärjestelyissä parantamisen varaa, tuomari töksäytteli mitä omituisimpia kommentteja ihmisten koirista, eikä liikkuri ollut ihan perillä liikkeiden kulusta.. No. Koe se kai oli siinä missä mikä tahansa muukin. Ja olen kuitenkin kiitollinen siitä että kokeita jaksetaan järjestää, vaikka EVL:ään tulisi yllättäen 10 koiraa :D

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Rammstein: Spieluhr

Pääsiäinen vietettiin koirain kanssa Laitumella. Pitkäperjantaina poikettiin Tuuloksessa poimimassa Possulle BH-titteli, ihan kasvattajalle synttärilahjaksi :D Possu oli semikamala, mutta riitti se silti BH:seen. Paikkiksen se makasi kyllä erinomaisen arvoisesti, vaikka katsojat kertoivat että se oli siellä taas vaihdellut lonkkaa ja kiemurrellut.. Se paikkistreeni. Seuruussa Possu mölisi, edisti, sekoili täyskäännöksissä, vaati lisäkäskyjä.. Arvosanaksi seuruista hyvä. Istumisessa Possu edisti kun pysähdyin, tuli siitä kuitenkin sivulle ja teki nätisti loppuun. Erittäin hyvä. Luoksetulo ja maahanmeno.. öö..? Tuli suoraan sivulle! Erittäin hyvä.

Kaupunkiosuudessa Possu oli oma sikamainen itsensä. Se tervehti tuomaria ystävällisesti, ja talsi sitten kaiken ohi sillä mielialalla että voivoi kun moikkaisin jos voisin mutta kun en saa. Varsin erinomainen suoritus. Nyt vasta huomasin miten paljon se on aikuistunut, oltiin liikkeellä ilman Stefaa, ja Possu oli siitä huolimatta tyyni, itsevarma, rauhallinen. Todella helppo koira kaikin puolin! Kun se nyt jäisi tollaiseksi, tollaisena se on kiva.

Ajeltiin myös muutama jälki, sekä ihan verijälki että tavallinen. Stefa sai ajaa suoran, suht tuoreen verijäljen, ja jopa suostui ajamaan sen :D Possun jäljessä oli enemmän kulmia ja makuita, ja sekin ajoi, joskaan ei kovin täsmällisesti. Ihan hauska aktivointitreeni tämäkin aina välillä.

Jälkikausi korkattiin Stefan kanssa 300 metrin vieraan tallaamalla jäljellä, jossa oli 6 keppiä. Eksyttiin heti kohta alussa, kun jälki ylitti harhajäljen, turhauduin koiran hihnaan ja päästin sen irti. Harhailtiin ja luovutettiin, kunnes yhtäkkiä paluumatkalla metsästä Stefa poimi mulle kolmoskepin! Jatkettiin sitten siitä jäljestämistä, ja kohta nousi neloskeppi, vitonen jäi välistä, mutta kutoskeppi löydettiin - oletettavasti, löydettiin merkki puusta jäljen päättymisen merkkinä ja Stefa kaivoi raivoisasti koloa mättäässä, ja jäljentekijä varmisti jälkeenpäin laittaneensa kepin sellaiseen painaumaan, eli se on sitten vierähtänyt maapallon sisään.

Seuraavana päivänä Stefa teki vastaavan jäljen, 300 metriä, kuusi keppiä. Tällä kertaa nousi jo 5, yksi oli laitettu ihan kulmaan ja se jäi sitten välistä. Aikaa tosin kului runsaasti kun eksyttiin, Stefa ei ihan jaksa vielä keskittyä, ja minä en osaa luottaa koiraan :D Kun nyt saisin aikaiseksi treenata tätä, niin voitaisiin mennä kokeisiin tänä kesänä.

Possu ajoi pari keppitreenijälkeä, varsin helppoja kummatkin. Kepit nousevat ja Possu pysyy jäljellä, vähän se vain turhautuu, kun joutuu tekemään tälläisiä ylihelppoja. Täytyy vaikeuttaa jälkeä sillekin, se osaisi kyllä ajaa hankalampiakin, kuten se todisti minulle jäljestämällä viimeiseltä kepiltä takaisin tielle nopeasti ja täsmällisesti :D

No. Tämä oli tälläinen pikapäivitys. Nyt luvassa on kolmen päivän tehotokotreenit, ja sen jälkeen tokokoe. Olen buukannut kevään täyteen kokeita, utopistisena haaveena saada Stefa valioksi ennen sääntömuutosta.