Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Mamba: Valokuvia

Otin kameran mukaan lenkille tänään. Kauheen huono kamera ja vielä huonompi kuvaaja! Mutta nauttikaa nyt näistä vähistäkin.





Tää ei nyt oo enää lenkiltä, siinon vaan noi mun kullat päikkäreillä :) Toi mun avaruusasemanikin näkyy taustalla :D


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Rammstein: Keine Lust

Tänään aloitankin koiralla. 

Oltiin siis eilen hakutreeneissä. Oli oikein jännitystä, kun paikalliset korpit olivat pahalla tuulella. Olivat tappaneet kaverinsakin sinne metsään, oli kiva korpinraato hakualueella. Luulin sitä ensin teeriksi kun oli niin iso. Heh. Ja sitten ne pirut hyökkäsivät yhden koiran kimppuun kesken treenien. Olin itse piilossa, kun äkkiä kuuluu hirveää rääkymistä ja huutoa, ja mietin että missähän se koira viipyy. No, juoksu karkuun korppeja tietenkin. Mitäs muuta.

Stefa sai onneksi olla linnuilta rauhassa. Treenattiin se toiseksi viimeisenä, yksi hurjapäinen hakuryhmäläinen kun halusi treenata uroksensa häiriössä, juoksunartun hajussa(onnistuikin tosi hyvin). No, joka tapauksessa, Stefalla otettiin niitä samoja hajunhakuja joita sillä nyt on otettu tähän asti joka kerta. Koira selvästi tietää jo mistä on kyse. Se on hihnassa kun teemme harjoitusta, ja aiemmin osasin päästää hihnan irti aina sopivasti kun se saa hajun ja ryntää maalimiehen luo, mutta en enää :D Stefa lähtee niin kvoalla kiireellä metsään, että luulen sen aina jo saaneen hajun. Sitten se juokseekin ohi, nostaa nokkansa ja suuntaa maalimiehelle vasta sitten. On se INNOKAS. Se on kyllä tosi motivoitunut lajiin, se ei taitaisi muusta välittääkkään :D Maalimiehelle päästyään koira jää rapsuteltavaksi ja kehuttavaksi juuri niin kauan kuin maalimies sitä silitellä viitsii. Ja sitten se ryntää etsimään seuraavaa.

Palkkoina on ollut tähän asti vain ruokaa, mutta eilen kokeiltiin sitten jalkapalloa viimeisellä maalimiehellä. Muu hakuryhmä vähän naureskeli, että oonko mä tosissani niin ison pallon kanssa, mutta olinhan mä, ja niin oli Stefakin, sen saivat nähdä. Oli kyllä ihan huippuhyvä palkka tälle koiralle, kannatti kokeilla, ja sillä se tullaan jatkossakin palkkaamaan.

On niin kovin nätti ilma että tars treenata seuruuta tuolla pihalla. Mulla alkaa olla paniikkeja, että mitä mä oikein kuvittelin kun ilmoitin tuon kisoihin :D Voi hyvä ihme.. No, onhan tässä vielä aikaa, Stef osaa teoriassa jo kaiken, ja jos me nolataan itsemme niin mennään sit vaan myöhemmin uudelleen. Ei meillä ole mitään hävittävää, eihän?

Nyt sitten kerron vielä siitä jugurtista. Eli pakollinen varoitus alkuun. Tämä on eräänlainen mainos. Olen mukana Buzzador-toiminnassa, jossa kokeilen ilmaiseksi uusia tuotteita ja kerron niistä sitten eteenpäin kavereilleni. Ja jaan ilmaisnäytteitä, paitsi tässä kampanjassa kun tää on blogikampanja. 

Noin. Eilen siis sain lahjakortin S-markettiin tarkoituksenani hakea nuo maisteltavat tuotteet. Mutta eihän niitä ollut siellä! Tai olihan niitä. Jugurttia ja rahkaa, muttei ollenkaan noita proteiinijuomia, jotka minua eniten kiinnostivat juurikin eväsominaisuuksiensa tähden. Jugurtti ja rahka sen sijaan eivät parhaita eväitä ole,  koska niitä pitäisi pitää kylmässä. Lämpimässäkin säilyvä proteiinilitku sen sijaan olisi saattanut liittyä osaksi treenivarustustani. Olisi sitä eilenkin metsässä sellaista kaivattu, kun yksi maalimies valitti nälkäänsä.

Mutta kuitenkin! Mulla on nyt sitten maisteltavana kahta eri rahkaa, mansikka ja vanilja, sekä kahta eri jugurttia, mansikka-mustikka ja vadelma. Maustamatonta jugurttia en edes kokeillut, ajatuskin hirvittää :D Mallityttömme esittelee alakuvassa kaikki eri vaihtoehdot. Päälimmäisenä irtojugurtti symmetriaa luomassa.
  
 No, eilen illalla treeneistä palatessani kokeilin sitten ensimmäistä, eli vaniljarahkaa, lempirahkamakuani <3 Ja jännityksen hetki on käsillä, oliko se hyvää?! No eihän se nyt ollut. Ihan hirveää. Olin tosi pettynyt. Rahka oli tosi hapanta, ja maistui aika paljon tavalliselta, maustamattomalta maitorahkalta. Saisin ehkä saman tuloksen jos sekoittaisin tavalliseen maitorahkaan pari teelusikallista vaniljasokeria? No, aika pahaa se oli kuitenkin. Sain sen purkillisen kuitenkin syötyä, eiköhän siihen tottuisi jos pakko olisi. Ennemmin sitä tosiaan söi kuin selkäänsä otti.

Tänä aamuna sitten uskalsin uudelleen! Tällä kertaa vuorossa oli mustikka-mansikkajugurtti. Aamupalat on mulle vähän hankalia näin aamuvuorossa, herään jo ennen viittä lenkittämään koiran, ja siinä ei sitten syödä mitään suuritöistä. Raakapuuroa olen usein itselleni edellisenä päivänä väkertänyt, mutta pöljä jääkaappini iskee sen jäähän yön aikana. Eikä se raakapuuro ole edes aina niin kovin hyvää, onhan se terveellistä koska leseet ja moniviljahiutaleet, mutta maistuu aina erilaiselta, ja ne leseet ei sitten pehmene millään. Voileivässä aamupalana taas on se vika, että ensinnäkin sen tekemiseen menee liikaa aikaa, ja toisekseen se ei pidä kovin pitkään kylläisenä. Olen heti töihin saavuttuani taas nälkäinen kun sellaisen aamulla syön. Muroissa on sama juttu, ja kaiken lisäksi ne on ällönmakeita ja pahoja.

Mutta se jugurtti! Odotukseni olivat jälleen korkealla, koska jugurtti on aina hyvää ja makeaa, vai mitä? No miyä vielä, tääkin oli ihan hapanta. Proteiinin lisääminen ilmeisesti muuttaa makua aika paljon? Se myös selittää, miksi näissä on niin paljon lisättyä sokeria, eihän tota kukaan söis muuten. Tää ei kuitenkaan ollut enää niin suuri pettymys kuin vaniljarahka. Tätä voisin melkein kuvitella syöväni. Ja pakko sanoa, ensimmäistä kertaa IKINÄ en ollut töissä nälkäinen vielä ensimmäisellä kahvitauolla(me syödään töissäkin Valion jugurtteja, hehe :D Työpaikka tarjoaa kaks päivässä ilmaiseksi). Eli piti pitkään kylläisenä, mahdollienn aamupalavaihtoehto jatkossakin?

Ja sitten testasin vielä mansikkarahkaakin, äsken lenkiltä tultuani. Odotukset eivät olleet enää korkealla, yllätys? Rahka oli kuitenkin ihan hyvää. Hapantahan sekin oli, mutta parempaa kuitenkin kuin kaksi edellistä. Tätä voisin syödä salitreenin jälkeen, vaikka myönnänkin että maussa oli hieman samaa kuin joskus kokeilemassani harrastelijakehonrakentajakliseessä, maitorahkassa FunLight mehulla. Niin että jos halvalla haluaisin samaa makua sekoittelisin taas mehua maitorahkaan. Siinä olisi jopa vähemmän lisättyä sokeria :D

No joo. Eipä tästä nyt oikein mainos tullut, kun haukuin tuotteet ihan lyttyyn. Mutten mä kyllä valehtelemaankaan ala, olihan nää nimittäin aika pahoja :D Mutta jos oikeesti haluaa protskua nopeesti ja helposti nää vois olla ihan vaihtoehto. Vaikka ennemmin kyllä melkein suosittelen sitä FunLight-maitorahkayhdistelmää. Tai syökää raejuustoa suoraan purkista.

Turha varmaan kuvitellakaan, että saisin sen tämän kampanjan onnistuneimmille bloggaajille luvatun satasen lahjakortin ruokakauppaan. No joo.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Herman's Hermits: No Milk Today

Ei oo maitoo on jugurttia. Anteeksi, huono, mutta aina ei vaan runosuoni iske.

Tähän alkuun laitan taas tekstiä tuosta Buzzador-jutusta. Koska säännöt niin vaativat, selitän jälleen kerran mitä tämä tarkoittaa, ettei vaan kukaan altistu vahingossa mainokselle tietämättään. Olen siis mukana Buzzador-toiminnassa, jossa kokeilen ilmaiseksi uusia tuotteita ja kerron niistä sitten ystäväpiirilleni. Eräänlaista mainostusta siis, joskin minulla on lupa myös haukkua tuotetta ja laittaa valmistajalle palautetta ja kehitysehdotuksia. Nyt olen mukana Valion uuden PROfeel-tuotesarjan mainonnassa.

Jos jotakuta tämä Buzzador-toiminta kiinnostaa, kommentoikaa alle niin laitan teille sähköpostiinne kutsun mukaan :) Voitte myös itse klikata oikean alalaidan Buzzador-linkkiä, joka vie teidät sivuille joilla voitte itse tutustua aiheeseen. Arvostaisin kuitenkin, jos rekisteröityessänne kertoisitte kuulleenne hommasta juuri minulta. Nimimerkkini palvelussa on Woland.

Mutta nyt siis takaisin maitotuotteisiin. Perehdyskeskelin itsekseni taas tuoteselosteisiin ja puhunkin tänään rahkasta ja proteiinijuomasta, viimeksi kun keskityin pelkkään jugurttiin. Eli siis. Rahkan ravintoarvoa vertasin satunnaiseen tavalliseen makurahkaan. Olishan sitten niitä rasvattomiakin vaihtoehtoja, mutta vertaan nyt tähän 7% rasvaa sisältävään myöskin Valion tuotteeseen. Eli siis, hiilareita siinä on PROfeeliin verrattuna lähes kaksinkertainen määrä, samoin kuin kaloreitakin. Proteiinia sen sijaan on puolet vähemmän. Selvästi siis ravintoarvoltaan parempi vaihtoehto välipalaksi! Sen sijaan, jos verrataan johonkin villiin rasvattomaan rahkaan erot eivät ole niin kovin suuret. PROfeelissä on neljäsosa enemmän kaloreita, lähes kaksinkertainen(!) määrä hiilareita, mutta proteiinia kuitenkin vain alle puolet enemmän. Rasvaahan kummassakaan ei ole. Ei siis ole ravintoarvoltaan mitenkään huomattavasti hienompi. En tosin tiedä mikä tämä rasvaton rahka oli, koska otin ravintoarvon vain Finelin sivuilta. Mutta rahkoissa on todella eroa kun kaupan hyllyssä vertailee. Ja se näkyy kyllä hinnassakin.

Proteiinijuoma taas on varsin samanlainen vertailuna olleen Gainomaxin palautusjuoman kanssa. Tai on ja ei. Enkä edes tiedä, onko tämä vertailu täysin paikkaansa pitävää, koska PROfeelin tuotetiedot ovat grammoissa, Gainomaxin millilitroissa. Muttta Gainomaxissa on tosiaan kaksinkertainen määrä hiilareita, joista yli puolet on sokereita. Kaloreitakin siinä on puolet enemmän. Proteiinia sen sijaan on tismalleen yhtä paljon. Eli PROfeel on selvästi proteiinijuoma, Gainomax sen sijaan palautusjuoma.

Että tälläistä selostusta PROfeelistä tänään. Sain kyllä ne ilmaiset kokeilutuotteetkin jo jääkaappiin, mutta mun ei yksinkertaisesti tee mieli maistella niitä näin kuumalla säällä :D Eikä kukaan varmaan jaksaisi lukeakaan totuuden hetkestä enää tämän selostuksen jälkeen. Sen verran kuitenkin mainitsen, että hintaahan noilla PROfeelin tuotteilla on enemmän kuin niillä rahkoilla ja jugurteilla joita yleensä ostelen. Lähes kaksinkertaisesti. Eli myönnän suoraan ettei tämä varmaan olisi hyllystä mukaan tarttunut, vaikka proteiinipitoisempaa onkin. Joku muu kuin opiskelija sen sijaan saattaa olla valmis uhraamaan rahansa niihin protskuihin :)

Noin mä en jaksa puhua jugurtista enää. Itse asiassa en jaksa puhua yhtään mistään kun on niin kuuma! Ja tunnin päästä pitäisi lähteä hakutreeneihin, ei hyvältä näytä. Laitan teille nyt kuitenkin kuvan Stefasta. Ville ilmeisesti suunnitteli pääsevänsä siitä eroon postittamalla sen muualle.Kuva on taattua kännykkäkameralaatua.


torstai 17. toukokuuta 2012

Radiohead: I Might Be Wrong

Minulla on tylsää. Joten kirjoitanpa nyt alkuun jostain muusta kuin koirista.

Eli, yhtenä kauniina iltana(tai yönä) seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa, kun eksyin Päivän Peili -palstan Buzzador -keskusteluun. En ollut ikinä kuullutkaan mistään vastaavasta, joten päätin rekisteröityä. Buzzador on siis ihminen, jolle lähetetään uusia tuotteita kokeiltaviksi, minkä jälkeen he kertovat näistä ystäväpiirilleen ja jakavat ilmaisia näytteitä. Ajattelin että ei paha, mun mielestä on kivaa hemmotella kavereitani :) No, viime viikolla tuli sähköpostiin viesti että "oisitko kiinnostunut kampanjasta" ja tällä viikolla, osoitettuani kiinnostukseni, "pääsit mukaan kampanjaan". Niin että mä odottelen nyt postista lahjakorttia, jolla käyn noutamasta ilmaistuotteet kokeiluun, minkä jälkeen kerron niistä eteenpäin. Eli tulen täällä blogissani jonkin verran niistä kertomaan. Tosin, treeneistä kerron ihan normaaliin tapaan myös, mutta todennäköisesti tuolla tekstin loppupuolella. Kelatkaa sinne, jos ei jogurtti kiinnosta, mutta arvostaisin tietty sitäkin että luette mitä mä haluan sanoa :)

Eli siis, tuote johon tutustun on Valio PROfeel -tuoteryhmä. Näitä on jo aika paljon telkkarissakin mainostettu, kohderyhmä mainosten perusteella taitaa olla lähinnä urheilijat. Että sillä olen ihan tyytyväinen, että tälläinen koiraurheilija otetaan kokeilijajoukkoon mukaan. Tuotteen idea on tarjota tavallisia maitotuotteita enemmän proteiinia, mikä vaikuttaa tosi hyvältä idealta. Nelisen vuotta sitten, kun kävin vielä salilla kolmesta neljään kertaan viikossa olisin varmasti hyppinyt ilosta, keljutti syödä niitä jauhoisia palautumisjuomia proteiinin saamiseksi. Proteiini on siis tärkeää lihasten kasvun ja ylläpidon kannalta, ja jos laihduttaa haluaa(ihan ilman mitään muotidieettejä) niin fiksuimpia tapoja on korvata osa hiilareista protskuilla. 10-20% päivän energiansaannistahan tulisi saada proteiineista. Lueskelin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan juttuja(NIIN tylsää mulla tänään on) ja siellä kerrottiin suomalaisten saavan riittävästi proteiinia, joten huolestua ei tarvitse. Että sillä kun miettii, niin onhan tämä Valion PROfeel -kampanja ihan vaan karppauksen siivellä liitelyä, vai mitä :D Itse ainakin ajattelin jo ensimmäisen kerran mainoksen nähdessäni että "Sinäkin, Valioni". Koska vähähiilihydraattisessa ruokavaliossahan tuota proteiinin saantia painotetaan, joten laitetaan sitä sitten jugurttiinkin. No, ehkä se saa ihmiset syömään enemmän maitotuotteita ja luut vahvistuvat. Itse kyllä toivoisin että tätä markkinoitaisiin enemmän vanhemmille ikäryhmille, koska ikääntyvät(lue vanhukset) kaipaavat ruokavalioonsa enemmän proteiinia ja maitotuotteita luidensa tueksi. Tai näin olen antanut itselleni luvan kuvitella.

Mä sitten muuten kirjoitin tuon äskeisen ihan itse, mulle annettiin kyllä se materiaalikin, jossa tuotetta hehkutettiin, mutta annoin itselleni luvan olla hieman varautunut tuotetta kohtaan. Koska vaikka mä mitä sanonkin, mainoskampanjahan tää on, ja mullekkin sitä mainostetaan jotta mä puhuisin siitä nätisti eteenpäin. No, joka tapauksessa. Idea on mun mielestä hyvä. Toteutus ei sitten välttämättä niinkään. Proteiinia tietty on se kaksinkertainen määrä, mutta sokerissakin olisi voinut vähentää. Koska verrattuna tavalliseen jugurttiin(vertasin ihan vaan Valion A-jogurttiin kun se sattui silmään) sitä proteiinia on yli kaksinkertainen määrä, mutta hiilareitakin on paljon enemmän. Ja tässä PROfeel -jogurtissa kaikki niistä hiilareista tulee sokereista. Varsinainen piilosokerin lähde, mainostetaan hyväksi proteiininlähteeksi urheilijoille, mutta yksi jugurtti sisältääkin neljä palaa sokeria(äkkiä laskettuna). No joo, pitäähän sitä sokeriakin syödä, mutta riippumatta lähteestä, kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä että sitä syödään liikaa.

Mutta sitten taas. Kyllähän mä jugurttia syön muutenkin, paljon, ja on siinä tavallisessakin jugurtissa sokeria. Niin että fiksumpaahan on syödä se jugurtti lisäproteiinilla, kuin sitä tavallista pelkkää sokeria sisältävää jugurttia. Että enköhän mä odota sen jugurtinmaistelutuokion nyt eka, ja kerro sitten onko se sen sokerin arvoista :)

Tuolla on muuten muutakin kuin jugurttia, mutta olin niin keskittynyt paasaamaan siitä jugurtista, joten perehdyn muihin tuotteisiin sitten myöhemmin.

BTW, jos joku jostain kumman syystä kiinnostuin tästä Buzzador-toiminnasta, niin laita kommentteihin viestiä, kutsun sut mukaan. Tai jos et halua että kutsun sua, arvostaisin todella paljon jos laittaisit mut kuitenkin suosittelijaksesi kun reksiteröidyt. (Linkki sivuille tuolla oikealla alhaalla sivupalkissa) Nimimerkkini siellä on Woland.

JA SITTEN AIHEESEEN! Stefalla alkoi eilen kiima. Vein sen aamulla lenkille ja mietin että onko siitä tullut kehitysvammainen, kun se käveli niin hitaasti ja suunnilleen törmäili puhelinpylväisiin. Ja tietenkin merkkaili metrin välein. Mutta ei, kiimahan sillä. Noi tytöt on just tommosia. Nyt se sitten hengaa housut jalassa täällä sisällä ja haaveilee naapurien uroksista. Oon kyllä ihan tyytyväinen, että se kiima alkoi nyt, eikä sitten sekoita meidän kisaamisia. Ja päästään hakutreenejäkin jatkamaan ihan normaalisti, niin oon ihan tyytyväinen tilanteeseen.

Oon nyt korjaillut tuota seuraamisen paikkaa naksuttimella. Stefalla on taipumusta kulkea vähän turhan kaukana, kai se on sen mielestä joku suuren kunnioituksen ele. Mutta nytpähän joutuu opettelemaan tiiviimmän paikan, hahaa!

Olivat muuten muuttaneet käyttäytymiskokeen sääntöjä. Olin ihan sillai "mitä häh". Oikeesti. Liikkeestä istuminen on siis muutettu istumisliikkeeksi, jossa pysähdytään, sanotaan koiralle "istu" ja jatketaan matkaa. Ihan suunnaton helpotus, ja minun mielestäni vähän turha. Ei siinä käyttäytymiskokeessa vaikein kohta todellakaan ollut jäävät liikkeet. Roodin kanssa kun silloin kauan sitten oltiin, niin enemmän vaikeuksia tuotti se pitkä seuraamispätkä, kun koira alkoi jo väsymistään haahuilla. Mutta se jätettiin ennalleen, jäävät liikkeet poistettiin. Selvä. No, kyllä me selvitään silti. Me selvitään mistä vaan.

Ja syy siihen, miksi mulla on niin suunnattoman tylsää että kerron teille jugurtista, löytyy pihalta. Meidän piti Stefan kanssa viettää tänään kiva päivä pitkällä lenkillä ja ulkoillessa, mutta siellähän sataa. Pöh.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Blink-182: Aliens Exist

Nyt se on sit mun. Tai no, sijoituksessa, mutta käytännössä se on mun :D

Käytiin siis eilen Heikkilässä tekemässä Stefasta paperit. Se on siis virallisesti mulla sijoituksessa, mutta käytännössä se vaan on täällä, toivon mukaan koko pitkän loppuelämänsä. Vakuutus mun täytyy sille ottaa, ja mielellään myös leikata. Niin että ajattelin viedä sen syksyllä luonnetestiin ja talvella sitten leikata, samalla kun Roodinkin. Eihän niitä kuitenkaan tulla kumpaakaan jalostukseen käyttämään, Roodilla on joka tapauksessa purentavika, ja Stefakin karsitaan, koska yksi pentueen uroksista kuoli pari vuotta sitten epilepsiaan(tai johonkin kohtaukseen, varmuutta epilepsiasta ei muistaakseni saatu). Niin ettei tehdä maailmaan lisää sairaita rotukoiria jätetään jalostus muille. Hyvä. Me voidaan sitten Stefan ja Roodin kanssa keskittyä kaikkeen muuhun :D

Oli kyllä hassua nähdä Stefa vanhassa kodissaan. Heti autosta ulos päästyään se alkoi edetä maha maata viistäen. Sarin näkemisestä se oli tietenkin onnessaan, mutta muuten se vaikutti kyllä ihan tyytyväiseltä kun päästiin pois. Muut nartut kun tapasivat sen, jäi Stef heti jalkoihin. Tekivät selväksi kuka olikaan se lauman alimmainen. Stef seurasi minua kuin hai laivaa koko vierailun ajan. Raukka pieni rakki. Täytyy kyllä arvostaa Saria kun tuosta koirasta luopui, on varmasti ollut kova pala myöntää että tälle eläimelle se laumaelämä ei vaan sovi. Minulla on niin tuoreessa muistissa päätös antaa Rood vanhemmilleni, että tiedän kuinka kamalalta se tuntuu tajuta että omalla rakkaalla koiralla olisi parempi jossain muualla. Mutta joka tapauksessa, minä olen tyytyväinen tilanteeseen. Stefin on hyvä olla täällä ja minulla ja Villellä on hyvä koira meidän perheeseen. Rivillinen hymiöitä tämän lauseen perään.

Torstaina poikettiin taas hakutreeneissä. Pohdittiin mikä ilmaisu Stefalle sopisi, ja päädyttiin yksimielisesti rullailmaisuun. Haukkuminen ei vaan jotenkin ole Stefan juttu. Ollaan nyt niin kovin innostuttu tästä lajista että munkin täytyy alkaa ottaa selvää miten sitä koulutetaan, en varmaankaan voi luottaa meidän ohjaajien apuun koko loppuelämääni :D On siellä metsässä vaan kivaa, vaikka kuraista onkin ja hyttysiäkin ihan hirveästi. Stefan kanssa tehtiin vielä samoja hajunhakuharjoituksia, ja koira tietää kyllä jo selkeästi mistä on kyse. Tuullut ei paikalla juuri ollenkaan, mutta koira löysi silti maalimiehet yllättävän nopeasti. On siitä vaan tulossa hyvä! Mietittiin myös sitä, että vaikka Stef palkkautuukin selkeästi parhaiten ruuasta, voisi vikalle maalimiehelle viedä ruuan lisäksi pallon koiralle heiteltäväksi. Voi sitä ainakin koittaa, ja toivotaan että toimii.

Tänään oltiin sitten sukuloimassa. Kierrettiin Villen sukulaiset aika tarkkaan läpi alkaen anoppilasta, kiertäen sieltä Villen papalle ja viimeiseksi Villen mummon ja sedän luo. Stef sai niin paljon kehuja että olin onnesta soikeana. Tosin, kaikki eivät heti huomanneet että mukana oli eri koira kuin ennen, Roodissa ja Stefassa kun on niin paljon samaa näköä. Mummo myös kyseli, mistä minä koirani hankin kun mulla on aina näin kivoja koiria. Toivottavasti en nyt ole antanut bordercollieista kovin väärää kuvaa, kun nämä ovat olleet mukana niin kiltteinä ja rauhallisina, oikein vieraskoreina. No, ainakin Stef sai tarvittaessa yhden hoitopaikan lisää, kun Villen setä lupasi ottaa koiran viikoksi hoitoon palloa heittelemään.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Liam Lynch: Happy Song

Tänään poikettiin Stefanovitzin kanssa hakutreeneihin. Tämän kanssa on kiva treenata hakua, se tuntuu tykkäävän vaikka on vasta pääsemässä alkuun.

Harjoitellaan tosiaan niin, että laitetaan ukkoja metsään piiloon ja lähestytään sitten Stefan kanssa vastatuuleen koira hihnassa ja odotellaan että koira löytäisi hajun. Ja kun se haistaa ukon, pääsee se juoksemaan paikalle katsomaan mikä hajun lähde oikein on. Maalimies kehuu ja palkkaa koiran.

Stefa on jo selvästi tajunnut mistä on kyse, ja lähtee ihmishajun perässä heti sen havaittuaan. Maalimiehetkin on ihan tosi kivoja, Stef jäisi niiden luo rapsuteltavaksi vaikka koko loppupäiväksi. Se on hyvä, koska Stef ei muuten tunnu olevan mikään kaikkein rohkein uusien ihmisten suhteen. Ilahduin kovin myös siitä, että tänään oli hakutreeneissä yksi mies mukana eikä Stef sitäkään arastellut yhtään. Tosin, ei sillä kai mitään miespelkoja ole ollutkaan, ei sillä.

On hauska katsella kun tuo lopulta löytää sen hajun. Sen näkee niin selvästi. Kuono nousee, häntä alkaa heilua vinhasti ja sitten mennään. Koira oikein säteilee iloa kun löytää metsästä ihmisiä. En olisi itse osannut kuvitella, että näinkin yksinkertaisella menetelmällä koira oppii näin nopeasti, ja nauttii näin paljon :D

Etsittiin tosiaan neljä ukkoa sieltä metsästä tänään, viime viikolla etsittiin vain kolme. Tämän päivän viimeinen maalimies löytyi jo aika ideaalisti, lähestyttiin vinosti keskiviivan suunnalta ja matkaa oli varmaan sen viisikymmentä metriä kun Stef hajun tavoitti ja lähti menemään. Mutta tällä ukolla olikin tuulensuunnat ja -voimakkuudet niin kohdillaan kun vaan voi olla.

Hakutreeneistä en osaakkaan sitten kertoa enempää. Tykkään itsekin lajista kovasti. Vaikka metsässä piilossa maatessani vähän naurattaakin, kaikkeen sitä minäkin ryhdyn :D Koko laji herättää minussa muutenkin pientä hilpeyttä, treenin aluksi kun lähdemme tallaamaan maastoa minun tekisi joka kerta mieli huitoa armeijan käsimerkeillä "Huomio! Avoriviin! Mars mars!"

Stefan kanssa menee kivasti. Siitä on alkanut vieraskoreus karista, kun se saa silloin tällöin jo pieniä hepulikohtauksia, ihan sillä tavalla kun normaalit koirat. Olinkin pitänyt sitä aika rauhallisena tähän asti, mutta kyllähän se ihan samanlainen piski oli kuin kaikki muutkin. Hyvä. Ilmoitin sen myös jo ekoihin tokokisoihin sekä käyttäytymiskokeeseen, kuten sivun tulevaa -palkista näkyy. Että tottistakin ollaan treenattu. Toivottavasti nyt päästään kisakuntoon :)

Rood Karvanopallekkin kuulemma kuuluu hyvää. Kovasti se lenkkeilee metsässä, päätellen isän soitoista. Ja juoksuttaa äitiä hulluna.