Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

perjantai 25. lokakuuta 2013

Radiohead: Inside My Head

Agilitypohdintaa, tokoihmisen kulttuurishokki.

On ihan hurjan vaikeaa ohjata koiraa oikealla puolella. Koirallekin se on vaikeaa, se hakee koko ajan mun vasemmalle puolelle. Käytännössä saan sen oikealle puolelle vain sillä että käsken sen perusasentoon istumaan ja kierrän toiselle puolelle. TAI se pitää imuttaa makupalalla oikealle puolelle, jolloin se on mun kädessäni kiinni eikä nää esteitä.

Ohjaaminen vasta vaikeaa onkin. Mun aivoihini ei vaan iskostu että koiranpuoleinen käsi ja koiranpuoleinen jalka. Ja koiranpuoleinen poski. Ja todennäköisesti myös koiranpuoleinen pakara, mutta mun mieleni ei pysty käsittelemään niin paljon asioita kerralla. Yritän aina huitoa päinvastaisella kädellä, niin että olen koiraan päin kääntyneenä, ja jos tehtäisiin rataharjoituksia ilmeisesti juoksisin takaperin. Hyvä minä. Tarvittaessa käytän myös vastakkaista kättä ja jalkaa, ja olen välillä kompastua itseeni. Koita siinä sitten ohjata koiraa oikeaan suuntaan, kun olet itsekin ihan hukassa mikä jalka osoittaa mihinkin.

Ja sitten se kun pitäisi pystyä puhumaan ja osoittamaan samaan aikaan. Eilen harjoittelu meni siihen, että seisoin koiran vieressä asennossa ja sanoin sille "KEPIT!" jääden itse seisomana ja koiran juostessa keppien ohi kohti palkkaansa. Mun ei kestä pääni että mun täytyy liikkua käskyä antaessa, saati sitten osoittaa koiralle keppien alkua ja ohjata sitä sinne oikeasta kulmasta.

Ne käsimerkit on muutenkin vaikeita. Koska kyllähän mä käsimerkin osaan antaa, pk-tottiksen eteenmenossakin pystyn kävellessäni huitaisemaan oikein tyylikkään eteenmenokäskyn. Mutta kun sillä kädellä ei saisi huitoa, vaan se pitäisi pitää paikallaan? Siis, käden pitäisi liikkua alaspäin kuin keilatessa, eikä roiskaista koiraa esteelle vaan sen pitäisi itse jatkaa matkaa kun mun käteni pysähtyy. Sama ongelma on liikkeellelähdöissä, loogista olisi jos pitäisin kättä ilmassa ja heilauttaisin koiralle lähtömerkin, mutta mun pitää yrittää pitää käteni paikallaan ja vapauttaa koira esteille vasta käskyllä. Naama sulaa!

Stefa kyllä huiskii esteitä menemään ihan hienosti. Ainakin silloin kun mä en ohjaa! Putkeen se humahtaa omia aikojaan varsin mallikkaasti, mutta kun mä alan ohjata sitä se menee aina ohi. Koska en pysty katsomaan sitä estettä kun ohjaan, vaan katson Stefaa että se tekee varmasti mitä käsken. Ja eihän se sit sinne putkeen mee kun mun on koko kropan asento osoittamassa vasemmalta ohi.

Agility vaikuttaa hyvin masentavalta lajilta. Stefa toimi kurssinvetäjän käsissä oikein mainiosti, mutta mä en vaan saa hommaa haltuuni. Voiko agilityä harjoitella ilman koiraa?

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Leevi and the Leavings: Raparperitaivas

Tässä lopulta ne kuvat Punkalaitumen reissulta. Kaikkiin oikeudet omistaa Marjo Saukkoriipi. 
Tämmästä meno pääasiassa oli.
Tommoset kauniit vihreät silmät Possuselle sitten jäi.
Ja tollai se on kyljistä lommolla paitsi heti ruokailun jälkeen :D
Äitin Eos. Kun kumminkin tulee vihainen palaute jos Epsuli unohtuu. Tääkin on Marjolta sijoituksessa, vaikkei sillä pentuja tulla teettään.
Dängädängädängädää sanoo Pikku-Stefan pää!

Tuommoinen funktionaalinen rakenne Possusella on.
Ja toivon mukaan sillä on aikuisena tämmänen Eosin rakenne. Ja ainakin tommonen lyhyt helppo turkki!
Stefalla on taaksepäin taittuvat korvat. Ja vähän turhan lyhyt runko.
Mutta niin nätti Stepula on etten käsitä miksei sitä palkita näyttelyissä.

Possu TYKKÄÄ tokoilla!
Tämmönen komistus on Hypno. Tykkään koiran luonteestakin, voisin vaikka ottaa pennun jos sille joskus vielä teetettäisiin :D
Täällä on loput kuvat.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Stig: Niks ja naks

Viime viikko oli syyslomaviikko. Tuntuu ettei mitään lomaa ollutkaan, minne se meni?

Alkuviikosta käytiin treenimässä tokoa ja hakua, torstaina sitten lähdettiin Laitumelle. Siellä oli myös Marjo Hypnon ja Sera-mummokoiran kanssa. Piti käyttää hyväksyttämässä Pikku-Possun kehitys omistajalla :D

Mulla oli hirveesti treenikamoja mukana, kuten aina, mutta eipä niitä juur tullut käytettyä. Kahdesti taisin tehdä Stefan kanssa villasukkatunnaria, siinä kaikki.

Kaikkea muuta sitten tehtiin. Viiden koiran laumasta ei näkynyt kuin hännänpäät kun ne painoivat pitkin pihaa (paitsi Sera joka istui tarhassa syömässä peuran kalloa), suorastaan sulassa sovussa. Tämä oli Stefan ja äidin Eosin ensikohtaaminen sitten taannoisen tappelun, ja Stefa ainakin muisti kyllä että kyseessä oli sama koira joka sen kurkkua silloin kalvoi. Vähän se kyräili, ja Eos kyttäili, mutta kun siihen puututtiin ajoissa ei mitään ehtinyt käydä. Onneksi niiden ei tarviikkaan tulla toimeen kuin muutamia päiviä kerrallaan.

Pikku-Possusesta on kuoriutumasta ihan oikea sika. Siitä on tullut kiukkupeppu eikä se aina tottele. Aiemmin luoksetulokäskyn ignooraamiset oli voinut laskea yhden käden sormilla, nyt tällä viikolla tuntui ettei se tehnyt mitään muuta kun painatti häntä suorana menemään ja kiljui "lällällää etpäs saa kiinni!". Jaa että näin. Mulla on kova opettelu kun sille pitää huutaa välillä, Stefa kun menee ihan rikki äänen korottamisesta. Possukin onneksi uskoo kun sitä vähän ojentaa, ja tuleekin taas seuraavalla kerralla luokse. Viikonlopun aikana ei jäänyt kertaan kun suljin oven sen naaman edestä kun pentu ei tullut käskystä sisälle, ja karjuin menemään kun perkele ei kuunnellut. Onneksi oli aidattu piha käytössä niin saatoin rauhassa hylätä sen sinne. Lauantaina ja sunnuntaina ei tainnut jäädä enää yksikään käsky tottelematta, kun torstaina ja perjantaina hakattiin päitämme yhteen senkin edestä.

Perjantai-iltana käytiin ampumassa peura. Possu tykkäsi siitä. Itse asiassa se tykkäsi siitä niin paljon, että ajoi kaikki muut koirat pois raadon luota ja murisi niille hirveästi. Hurja Sika-Possu. Kun raato oli nyljetty koirat saivat sisäelimiä ja jalkoja. Possu söi omansa heti, ja olin hirveän tyytyväinen kun sekä se että Stefa söivät peuranjalkansa, mulla ei olekaan aiemmin ollut koiraa joka oikeesti söisi ne eikä vaan kantais niitä ympäriinsä ja piilottelis.

Sikanen ja saalis.
Marjolla oli myös kamera mukana, joten joskus sadan vuoden päästä on myös kuvia tiedossa. Possusesta on kasvanut niin suuren suuri. Ja niin kovin mukava, motivaatiota sillä on yhdessä tekemiseen ihan hirveästi. Ja luonnekin vaikuttaa sopivalta, vaikka sen kanssa saa riidellä se myös oppii ja palautuu huutamisesta ja tukistamisesta. Sellainenkin piirre siitä löytyi, että se ei totellut äitiä eikä aina Marjoakaan, vaikka se olisikin normaalissa mielentilassa ja tullut mun luokseni ensimmäisellä käskyllä heti äidin huhuilujen jälkeen. Siitä tulee aikuisena sellainen hirvitys joka penkoo maalimiesten taskut hakumetsässä eikä tottele kuin tiettyjä ihmisiä. Haha, sitten aina sanon kaikille että "teillä ei vaan oo siihen sitä AUKTORITEETTIA, mua se tottelee aina." Jos tottelee. Tai sitten mä vaan häpeen silmät päästäni :D

Ehkä siitä kasvaa ihan hyvä koira. Metsälenkkeillessämme se hyppeli jo suuren suurten kivien päälle, taitavammin kuin Stefa. Potentiaali-Possu.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Queen: We are the Champions

Mitähän sitä taas on tehty. Maanantaina tokoa. Tiistaina hakua. Keskiviikkonako en tehnyt mitään? Possu oppi maahanmenon käskystä keskiviikkona, eli kyllä me jotain tehtiin. Torstaina agilityä. Perjantaina tokoa. Lauantaina päädyin yllättäen Hurtta-hallin koiramaiseen syyspäivään pitämään tokonäytöstä. Ja tänään, yhtä yllättäen, eilen selvinneenä, tokon piirinmestaruuskisoihin IKKJ:n joukkueeseen. Paniikissa lähdin eilenillalla kymmeneltä treenaamaan Stefalle liikkeitä joita ei olla pitkään aikaan tehty, ja olinkin ihan nuutunut aamulla kokeessa. Kaiken lisäksi avoin luokka oli kolme varttia etuajassa, joten päädyin kehään melkein saman tien paikalle saavuttuani..

Mutta ei kiirehditä asioiden edelle. Torstai-illan agitreenien jälkeen selvisi tuo tokonäytös lauantaille. Sitä ei hirveästi ehditty valmistella. Koska esitys oli suunnattu tokosta mitään ymmärtämättömille, piti hommaan saada mukaan näyttävimmät mahdolliset tokoliikkeet - jotka Stefa osaa. Tehtiin siis seuraamisen askeleita ja käännöksiä paikallaan, sekä lyhyt kävelyosuus joka sisälsi lähinnä juoksuosuuden. Toisena liikkeenä oli voittajaluokan luoksetulo kahdella pysäytyksellä, ja kolmantena avo-luokan hyppy, koska se näyttää paremmalta kuin hyppynouto :D

Stepunen hoiti hommansa hyvin. Näytös oli iisi, koska sain palkata koiraa kehässä ja jutella sille, eikä muutenkaan tarvinnut tehdä kaikkea niin justiinsa. Seuruu sillä oli hyvää, on ollut parempaakin. Luoksetulon seisomaan pysäytykseen tarvitsi kaksi käskyä, muu hyvää. Hyppy kaikin puolin mainio.

Possunenkin esiintyi. Sen tehtävänä oli näyttää kuinka hirmuisen kivaa tokon treenaaminen on. Ja niinhän se Possusen kanssa onkin! Heti kun se pääsi irti hihnasta se alkoi hyppiä ympärilläni halkeamaisillaan innosta. Metelöivä yleisö ei häirinnyt sitä lainkaan, se keskittyi vaan minuun. Tehtiin makupalalla perusasentoon auttamisia, käännöksiä paikallaan ja askeleita imuuttaen. Sekä liikkeestä seisomista myös makupalalla pysäyttäen. Se oli vaikeaa, koska Possusen kanssa on tehty maahanmenoja paljon ja se koitti tarjota niitä :D Homman nimi kuitenkin oli näyttää osaamattomalla koiralla miten näitä opetetaan, joten tehtiin seisomista joka oli Possuselle vieraampaa. Loppuun otettiin vauhtiluoksetulo, joka oli tosi hieno. Sekä tietysti leikkimistä! Uskoakseni jonkun tokokiinnostus saattoi jopa herätä tämän pikkunäytöksen myötä, ainakin mulla ja Possusella oli niin hurjan kivaa, että luulisi sen kivalta näyttäneenkin :D

Ja sitten siitä tokokokeesta. Tämä tuli tosiaan ihan yllättäen, ollaan treenattu vain voittajaa varten ja avoimen luokan liikkeet olivat ihan unohtuneet. Lauantai-illan pikatreenillä niitä sitten muistuteltiin, ja Stefa ne kivasti muistikin. Koe kaatuikin sitten siihen, että joukkueemme toinen avo-koira oli kehässä ennen minua, ja heidän suorituksensa kaatui koiran liian alhaiseen vireeseen. Niinpä, varmuuden vuoksi, viritin Stefan ihan yli :D IIIHAN YLI. Niin yli, että kun se makasi käy siihen -käskyllä kehän laidalla ennen meidän vuoroa, se meinasi hyökätä viereisen koiran kimppuun kun se vingahti. Ei se onneksi hyökännyt, oli vaan ihan viriviritööttööt.

No mutta se kehä. Paikkis meni hyvin, kuten aina. Mutta se tehtiinkin ennen tätä yliviritystä.
Paikallamakuu 10

Aloitettiin seuruulla. Stefa oli ihan menossa johkin, tuijotteli kehän laitaa ja oli sillai "eteenmeno, eteenmeno!". Sain sen kuitenkin sivulle, mutta kun lähdettiin liikkeelle se pinkaisi heti metrin liian eteen. Annoin lisäkäskyn. Käännös vasemmalle, koira edisti taas. Annoin lisäkäskyn. Juoksuosuus, ja kun käyntiin palattiin Stefa oli ihan missä sattui. Aattelin että liike nollaantuu kolmannesta lisäkäskystä ja päätin ottaa nollan. Aloin kehua koiraa, jutella sille pitääkseni sen mukana ja saadakseni sen virettä vähän laskemaan ja järkeä peliin. Nollahan siitä sitten tosiaan tuli, vaikka sainkin jälkeenpäin kuulla että kolmas lisäkäsky ei nollaa seuruuta. Eli oltaisiin voitu saada vitonen ellen olisisi päättänyt olla yrittämättä :D Tai sitten ei.
Seuraaminen 0

Liikkeestä maahanmenoon lähdettäessä Stefa seurasi jo normaalisti, ja hyvin.
Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulossa Stefa teki IHAN MAHTAVAN PYSÄYTYKSEN SEISOMAAN. AIVAN UPEA, hajosin kun se oli niin upea. Kikkani tähän oli jännittää kaikki lihakseni ja antaa käsimerkki oikein töksähtäen. Selvästi se auttoi :D Loppu menikin sitten hassusti, Stefa alkoi ennakoida maahanmenoa ja vaati lisäkäskyn että sain sen loppuun asti. Oisko se vaatinut vielä sivulletuloonkin lisäkäskyn?
Luoksetulo 6

Liikkeestä seisomista jännitin. Stefa ei muistanut sitä treeneissä yhtään, kun ollaan tehty vaan istumista. Ja sitten kun muisti, se ei kestänyt takaakiertoa vaan kääntyi perään. Ihme tapahtui, ja tämä onnistui täydellisesti!
Liikkeestä seisominen 10

Nouto sujuu meillä hyvin. Mutta sivulletuloon tarvitsi taas kaksoiskäskyn, nyyh :(
Nouto 8

Kauko-ohjauksessa ongelmana on ollut, että oon treenannut pelkkää maasta seisomaan-vaihtoa viime aikoina :D Niinpä treeneissä kun koitin tätä, Stefa tietty tarjosi sitä seisomista. Teknisesti oikein, tosin! Tämäkin kuitenkin onnistui, taianomaisesti. Toisella istumaannousulla Stefa jäi vähän kyyryyn, siitä pistepudotus.
Kauko-ohjaus 9

Estehypyssä Stefa meni maahan toisella puolella :D Nauratti. Once in a lifetime -ongelma :D
Estehyppy 7.5

Kuulemma hieno koira joka tahtoi tehdä minun kanssani, mutta jolla oli koko ajan kiire johonkin niin ettei ihan keskittyminen riittänyt :D No aijaa!
Kokonaisvaikutus 9

AVO2, pisteet 155, sijoitus 4/10.

Meitäpä ei kuitenkaan kakkonen haitannut! Tai vähän haittasi kun mietin sitä seuraamista ja miksen edes yrittänyt jos siitä ois tullut se vitonen. Mutta joka tapauksessa, ei me olla TK2:sta tavoittelemassakaan, joten ykköstä ei siis olla vailla. JA, meidän joukkuekin sai kultaa (meidän EVL-koirat oli niin hyviä :D ) joten senkään puoleen ei tarvii harmitella mun vajavaista tulostani.

Oon kyllä niin ylpeä meidän seurasta. IKKJ voitti tosiaan joukkuekullan hurjassa kahden joukkueen kisassa, ja yksilökisassa piirinmestaruuden kulta, hopea ja pronssi menivät kaikki seurakavereille. Siitä en sano mitään, ettei paikalla tainnut olla ketään muuta mestaruuteen osallistujaa :D Hienot ykköstulokset kuitenkin kaikilla, joten ei se haittaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Oliver and Company: Why Should I Worry?

Koirilla oli pari lepopäivää tällä viikolla kun olin ensin Teknologia 13 -messuilla ja sitten krapulassa. Torstaina sentään käytiin Stefan kanssa agilitykurssin hallittavuustesti, ja sitten pitkä lenkki kummankin kanssa.

Perjantaina tokoiltiin pentukurssin jälkeen. Taisi olla vikat ulkotreenit tälle syksylle, seiskalta oli jo niin pimeä että koirat ei löytäneet ruutuun.. Stefan tunnari oli ihan perseestä. Piilotin sille yhtä ainoaa kapulaa, tarkoituksena että se haistelisi. Se ei haistellut. Lainkaan. Vaikka mikä oli. Sitten istuin alas murjottamaan ja totesin että täytyy aloittaa taas alusta, jollain muulla taktiikalla. Googletin tämän tekstin videolinkkeineen ja totesin että koitetaan nyt sillä. Stefa saa harjoitella kahdella kapulalla seuraavat puoli vuotta jos on pakko (no ihan turha luulla että jaksaisin niin pitkään) mutta aion saada sen ymmärtämään kapuloiden välisen eron. Jotenkin.

Lauantaina oltiin rallytokotapahtumassa. Päivä lähti hyvin käyntiin kun Stefa ja äidin Eos ottivat yhteen oikein tappomeiningillä.. Koirille kävi pieni väärinkäsitys, kun Stefa haastoi muristen leikkiin ja Eos luuli toisen olevan tosissaan. Saatiin ne sitten irti, Stefaan tuli pari reikää muttei mitään päivystystä vaativaa. Jatkossa saa olla tarkempi niiden kanssa.

Itse rallytoko sujui.. no, niin kuin sen saattoi olettaakin sujuvan :D Stefa oli oikein mainio. Kun sain auttaa sitä käsimerkein, lisäkäskyin ja kehuin se osasi kyllä kaiken. Tosin, se tarjosi istumista perusasentoon joka välissä, koska on tokokoira, mutta mua se ei haitannut. Kouluttajaa haittasi :D Ei tuosta tainnut tulla meidän laji.

Tänään sitten herättiin aamuksi hakutreeneihin, pitkästä aikaa! (Niin, viime viikolla viimeks treenattu, kuinka hirveän pitkä väli.) Stefan kanssa tehtiin uhkarohkeasti kokeenomainen rata. Sillä tavalla kokeenomainen, etten tiennyt missä maalimiehet olivat, mutta sadan metrin radalla niitä oli kolme. Ilmaisuahan meillä ei vieläkään ole metsässä, ja palkan Stefa sai kaikilta normaalisti.

Mutta voi kuinka se olikaan vaikeaa! Stefa ei löytänyt ketään vasemmasta etukulmasta, ei myöskään oikeasta. Olisin suonut sen käyvän syvemmällä oikeassa etukulmassa (koska olin ihan varma että siellä oli maalimies)  joten lähetin sen samaan kohtaan varmaan viidesti. Sain tästä vihaista palautetta jälkeenpäin :D Kun lähetin koiran vasemmalle tämän jälkeen sieltä löytyi eka, about 20m radan alusta. Stefa oli tehnyt niin piikkimäisen piston etukulmaan ettei ollut äijää haistanut, ja löysikin sen sitten taaksepäin. Hommaa saattoi myös vaikeuttaa umpipiilo (tosin avoin sellainen) joita ei olla ihan hirveästi harjoiteltu.

Seuraava maalimies nousi heti toiselta puolelta, kun lähetin Stefan sinne. Ukko oli noin viidessäkympissä, 40 syvyyttä. Kun ukkoja kerran alkoi nousta päätin tehdä koko radan loppuun, ja vika maalimies olikin sitten taas vasemmalla, heti seuraavalla lähetyksellä, about 75 metriä.

Stefa siis kyllä löytää, ohjaaja vaan hermoilee ja tyrii lähetyksiä. Jouduin lähettämään Stefan parikin kertaa aina välillä, koska jostain syystä puutuin vinoihin pistoihin nyt paljon enemmän kuin treeneissä joissa tiedän maalimiesten sijainnit. Olin myös itse hyvin epävarma, ja ihan sillä asenteella että kaikki kolme maalimiestä olivat varmaan tuolla etukulmissa ja sinne jäivätkin, turhaan mä tässä lähettelen. Eli mitä tästä opimme? Luota koiraan, paremmin se ne ukot löytää kuin minä.

Possunenkin teki hakua. Se etsi kolme maalimiestä, tuulen puolelta. Ekalta palasin takaisinpäin koiran saatua hajun, ja lähetin sen kauempaa. Se meni hienosti. Kahdelle seuraavalle päästin koiran ilman sen kummempia lähetyssysteemejä. Viimeisestä Possunen sai hajun TOSI kaukaa, ehkä 40 metriä aiemmin? Päästin sen, ja se meni suoraan, hienosti. Upea hakusika! Siitä tulee vielä niin hyvä. Kaikessa.

Kohta lähden kokoukseen aiheesta ensi vuoden tokon SM-kisat. Koska pitäähän se ressaaminen aloittaa ajoissa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Mika: Blame It On The Girls

Mitähän me ollaan nyt viiminen viikko tehty.

Tiistaina oli hakutreenit. Stefa oli ihan ylimahtava, työskenteli hienosti, löysi hienosti, oli energinen ja motivoitunut. Tein sille treenin joka opettaisi suorakaiteen muotoista pistoa. Maalimies antoi ääniavun, ja siirtyi aluetta eteenpäin kun käänsin koiran niin ettei se nähnyt mitä tapahtuu. Stefa ampaisi suoraan 50 metriä ja käänsi sitten suuntansa aluetta eteenpäin ja löysi maalimiehen. Ta-daa, mahtavaa! Eka maalimies oli tälläinen, sen jälkeen tein yliheiton toiselle puolelle ja siellä maalimies suoraan lähetyksen kohdalla. Tää oli tosi hieno juttu, Stefa meni ilman apuja, ja löysi maalimiehen HETI. Maalimies kuljetti Stefaa eteenpäin aluetta, minkä jälkeen kutsuin keskilinjalle ja heitin yli tyhjälle. Sössin jotain tässä lähetyksessä kun Stefa pyssäsi heti yliheittoni jälkeen. No, lähetin uudelleen, ja se teki hienon sievän tyhjän. Viimeinen maalimies tehtiin kuten eka, ja sekin onnistui upeasti. Kaikin puolin ihan mahtava treeni.
hakureeni
Possukin teki hakua, sekä tiistai-iltana että keskiviikkoaamuna. Se teki hajunhakuja, joissa ekaa kertaa vein sitä takaisin päin hajunsaannin jälkeen. Sujui hyvin, keskilinjalle paluu ei häirinnyt Possusta yhtään, vaan se rynni sitkeästi etsimään maalimiestä viivästyksestä huolimatta. Super-Possu, siitä tulee vielä niin hyvä tässä!

Keskiviikkoaamuna treenattiin myös tottista. Stefalle tehtiin vähän laukauksia, ne on edelleen huonoja mutta menossa parempaan. Tehtiin myös a-estettä, Stefa on saanut siihen ihan uutta asennetta ja teki tosi hyvin vaikka este oli tosi jyrkkä. Nouto tehtiin ekan kerran 650g kapulalla, joka oli selvästi tavallista raskaampi mutta sujui. Loppuun otettiin eteenmeno, johon ahnehdin liikaa matkaa ja se menikin sitten ihan miten sattui, kun Stefa juoksi hyvin piiiitkään muttei siltikään päässyt palkalle asti. Nyyh, tyhmä minä. Possukin tottisteli vähän seuruuta ja maahanmenoa, koska me ei tehdä oikeastaan mitään muuta.

Torstaina Tehtiin jälkeä. Possu teki neljä metristä tallattua neliötä, ja Stefa sadan askeleen jäljen kahdella kepillä. Stefalla oli nami joka jäljessä, ja se on alkanut jäljestää paremmin. Kaikki sujui. Stefa teki myös esineruudun, 50x50m pikkuruisilla esineillä. Tää oli ihan liian vaikea, ensimmäinen esine nousi heti ja helposti, mutta toista Stefa etsi vaikka kuinka pitkään, ja oli ihan rikki kun ei tahtonut löytää. Kun se sitten löytyi, lähetin Stefan ihan kolmannen esineen kohdalta jotta saataisiin onnistuminen loppuun, ja niinhän me saatiinkin. Stefan kanssa vähän myös tokoiltiin, tein avoimen luokan jääviä, luoksetulon pysäytyksiä ja ruutua. Kaikki meni aika huonosti :D
Perjantaina minä pidin pentukurssia Ilmajoella! Kurssilla oli kahdeksan hauskaa ja motivoitunutta koiranpentua. Niistä tulee vielä niin paljon! Possunenkin pääsi loppuun leikkimään muiden pentujen kanssa. Ei se oikein leikkinyt, ei ole koirasosiaalinen minun Possu :D No, ei sen tarviikkaan olla.

Pentukurssin jälkeen oli vielä tokotreenit. En muista mitä tehtiin.

Viikonlopun vietin Punkalaitumella kytäten peuroja. Ei löytynyt. Koirien kanssa etsittiin myös suppilovahveroita. Niitä löytyi tosi paljon, ja äiti löysi hirveästi seitikeitä, muttei annettu sen poimia niitä. Äidin Eos leikki hienosti Pikku-Possusen kanssa (no niin äiti, Eos mainittu).

Maanantaina palasin Seinäjoella ja käytin Pikku-Sian rokotuksissa. Se suuttui eläinlääkärille joka antoi kirvelevän rabiesrokotteen, ja tarkisti hännän häntämutkilta. Raukka Pikku-Possu. Muuten se oli oikein reipas, vaikka rokotteesta pahastuikin.

Kävin myös illemmalla tokotreeneissä, jälkeä en jaksanut enää tehdä :D Oli koulutuspäivä, ja Stefan kanssa pähkäiltiin tunnaria, metallinoutoa ja seuraamisen askeleita. Kaikkiin saatiin apuja.

Tänään oli sitten kokeenomainen tokotreeni. Stepula teki evl:n paikallamakuun, ja onnistui erinomaisesti! Voittajaluokan yksilöliikkeistä se teki seuruun, jonka se teki sata lasissa ja edisti roimasti :D Mutta ehkä mä keskityn siihen että se oli iloinen ja motivoitunut, tekniikkaa on helpompi säätää kun Stepulan virettä. Hyppynouto meni ihan pipariksi, panikoin itse ja pilasin sen vielä pahemmin. Liikkeestä istuminen oli hieno. Luoksetulossa seisominen vaati kaksoiskäskyn, muu priimaa.

Loppun Possunen kävi vähän treenimässä, jälleen perusasentoa ja maahanmenoa. Ja yhden luoksetulon. Olin siitä aivan uskomattoman ylpeä, koska se tuli iloisena kentälle juosten vapaana ympärilläni, vaikka ohitimme metrin päästä maassa istuvan pentua palluttelevan naisjoukon :D Se pentu toki lähti meidän perään, mutta Possu ei välittänyt siitäkään, se oli niin motivoitunut tokoilemaan! SUPERTOKOSIKA!

Hieno treeniluettelo. En jaksaisi itse lukea tätä loppuun asti. Sori.