Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Chisu: Sabotage

En tiedä onko tää nyt voihan toko vai voihan Jonna.

Jonna oli kouluttelemassa meille tokoa tänään. En todellakaan suosittele Jonnan koulutuksia kenellekkään joka tahtoo pitää hauskaa tokon parissa. Tai ajattelee olevansa hyvä lajissa. Sitten taas jos tahtoo kehittyä ja ranteissa on tilaa viiltojäljille, suosittelen. NyyhQ.

Homma kaatui jo siihen, kun kaveri teki seuruuta koiransa kanssa ja erehdyin siinä sivussa harjoittelemaan seuruun käännöksiä ilman koiraa. Hyi Saara, kuului kommentti. Lähden liikkeelle saman tien käskyn sanoessani ja koira ei ehdi mukaan. Kävelen liian hitaasti, laahustan. Teen käännökset huonosti. Täyskäännöksessä lähden jatkamaan niin nopeasti ettei koira voi millään ehtiä mukaan. Ja niin. Harjoiteltiin niin että ihmiset olivat koiria toisilleen. Voi kun on vaikeaa koittaa arvata mihin ohjaaja on kääntymässä. Voi kun on selkeää että ohjaaja tekee väärin, jos rinnalla kävelee kolme eri "koiraa" ja kaikki tekevät samat virheet. Voi kun tämä toko on niin suunnattoman surullista.

Harjoiteltiin ja hinkattiin. Ja hinkattiin ja hinkattiin. Ja noloa mutta totta, en oppinut mitään. Pitäis hitsata omaa päätäni että saisin sen oppimaan uusia asioita. Miten mä voin vaatia koiraltani oppimista kun ite en opi yhtään mitään, koskaan, ikinä.

Sitten kun oli oikeasti meidän vuoro treenattiin vaan Possu. (En halua edes ajatella minkälainen tokoangsti Stefan kanssa treenatessa ois tullut, viikkoa ennen SM:iä.) Possun ongelma oli päälakikosketus seuruussa. Paitsi ettei ollutkaan. Possun ongelma oli ohjaaja. Ohjaaja lähti liikkeelle heti käskyn annettuaan niin että Possun piti yliyrittää ja mätkiä päälaellaan mua reiteen. Ohjaaja palkkasi samanaikaisesti vapautussanan kanssa niin että Possun piti heilutella päätä nähdäkseen millon mä heilautan käteni johonkin suuntaan. Hyi mikä kamala ohjaaja. Kun aloin toimia järkevästi, mihin en todellakaan pystynyt edes kahdella peräkkäisellä toistolla, alkoi Possukin toimia. Kuinka kamalaa. Kuinka hienoa sinänsä etten ookkaan opettanut koiraa väärin vaan itseni. Kuinka surullista että vika oli taas kerran vain ja ainoastaan minussa. Kuten koirien kanssa aina, harvoin törmää ongelmaan jonka syy ei löytyisi peilistä. (Käyn ostamassa erityisen tokopeilin tätä itsetutkiskelua varten.)

Ei siinä sitten mitään, mun on opiskeltava lisää. Koira toimii kun ohjaaja toimii. Ja Jonna totesi vielä senkin, hyvin surullisesti (nyyh painan korvat vasten päätä ja näytän hakatulta), että jos mun treenit olis aina funktionaalisia, oltais maajoukkuetasoa. Kuinka kamalaa, koska tottahan se on. Treenimäärissä en häviä huipuillekaan, mutta taidoistahan se on kiinni. Ja hyvin paljon myös siitä että muistaisin ajatella kun tokoilen. Enkä vain härväisi suunnitelmattomasti eteenpäin.

Mutta treenit ei loppuneetkaan siihen. Kun vein Possua autolle, päästin sen hihnasta irti jo auton luona, kun ajattelin vielä pissattaa sen ja Stefan. Ja sitten se sinkosi! Mä en yleensä päästä Possua irti ennen autoa, koska karkailuongelma elää ja voi paksusti vielä autoon mennessä, muuten Possu on hallittu, hillitty ja harmiton. Ehkä. Nyt se kuitenkin sinkosi, ja mä juoksin karjuen perään. Jonna seurasi vierestä ja käski ajaa sen helvettiin, vastoin tavanomaista "juoksen sen kiinni ja pöläytän" -toimintamallia. Joten hääsin sitä. Ja hääsin ja hääsin. Oon koittanut sitä joskus, mutta Possu ottaa aikansa ennen kuin ottaa mut vakavasti, joten en oo saanut sitä ikinä oikeasti katoamaan. Nyt kun oli kannustusjoukot mukana sain ajettua sen pois, ja seurasi jatko-ohjeita. Jonna ojenteli mulle esineitä, ja kun Possu lopulta oli riittävän nöyrää tyttöä, kutsuin sen luo ja lähdin kävelemään sen kanssa autolle. Koira irti. Ja tietenkin se taas jäätyi matkalle koska se ei halua autoon. Joten viskasin muoviämpärin sen perään. Ja voi kun Possu traumatisoitui iäksi ja kaikkea. Oikeasti se vain järkyttyi, koska normaalistihan jos se ei anna mulle kiinni se on turvassa tasan niin kauan kunnes luopuu leikistä. Nyt kolisevat muoviämpärit toivat mulle odottamattoman edun, ja häädin Possun taas horisonttiin. Missä se vietti suorastaan häiritsevän pitkän ajan, ennen kuin lopulta, kierreltyään ympyrää ja yritettyään mielistellä joka ikistä vastaantulijaa, se juoksi mun luokseni häntä suorana ja hyvin surumielisenä.

Ja sit lähdettiin taas autolle. Nyt se tuli autolle asti, muttei suostunut menemään sisään. Joten häätö, karjumista, ämpärin kolistelua. Nyt ei mennyt kauaa että se palasi mun luo, ja, ihme ja kumma - HYPPÄSI ITSE AUTOON. Mistä kehut ja koira takas pihalle autosta, kentälle ottamaan muutama perusasento ja takas autoon. Ja ta-daa, Possu meni kiltisti, ilman hihnaa. Palkka nameina tällä kertaa ja vielä kerran. Nyt se jo kulki mun edelläni ja loikkasi autoon käskyä odottamatta.

Huaah. Toi koira. Oon niin järjettömän tyytyväinen että se elää ja voi vahvasti tollaisista keinoista huolimatta. Stefaa jos heittäisi muoviämpärillä sadan metrin säteelle, juoksisi se itkien kotiinsa. Possulle saatan viskata ämpärin jalkoihin, se ottaa juoksuaskelia ja loukkaantuu verisesti. Mutta ei traumatisoidu tai pelästy. Tosiasiahan on myös se, että jos se ei olisi noin kova, jääräpäinen ja pieniin pakotteisiin reagoimaton, se ei tarvitsisi tälläisiä keinoja. Jolloin ei olisi myöskään mitään iloa siitä että koira kestäisi ne. Koirat on niin tätä. Jokaisessa on ne hyvät ja huonot puolensa, ja hyvien mukana tulee huonoja. Ja joskus jopa huonojen puolien kanssa hyviä.

Joka tapauksessa mua on taas vähän ravisteltu hereille. Tokihan mun koira toimii kun pysyn mukavuusalueella, oli sitten kyse seuruusta tai autoon menosta hihnassa. Mutta se ei kehity. Nyt meen viiltään ranteitani grippiliinalla.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Danny Saucedo: Tokyo

Voihan toko!
Tokotanssi
C Elina V
Nyt vajaa kuukausi ennen SM-kisoja alkaa tulla jälleen mitta täyteen. Ei sillä, tykkään lajista aivan hirveästi, mutta kun viikossa on neljät tai viidet ryhmätreenit, on jonkinasteinen kyllääntyminen ihan ymmärrettävää. Eikä tässä varmaan muuta olisikaan, mutta kun asetan itselleni paineita vielä Stefan voittajaluokan korkkaamisesta, on stressi valmis.

Koirat kyllä kehittyvät hirveästi tällä tahdilla, totta kai. Varsinkin Possussa on alkanut näkyä ihan koiruuden merkkejä. Se harvemmin enää ottaa kanssani oikein tahtojen taistoa, ja suurimman osan ajasta se vain on ihana, virkeä ja innokas nuori koira joka tahtoo tokoilla mun kanssani. Eikä itsekseen.

Eilen meidän SM-treenit olivat kunnon häiruössä. Oltiin varattu kenttä, joka olikin täynnä jalkapalloilijoita(miten ne nyt on joka kerta meidän varatuilla kentillä?), joten treenattiin sitten vain puolessa suunnitellusta alueesta. Koiria oli siis varsin tiheässä. Ja vieressä vielä ne jalkapallotreenit. Joka tapauksessa, Possu keskittyi muhun aivan mahtavasti. Hieman neuroottisena pidän sen toki vähän kauempana kovimmasta häiriöstä, mutta osa varmisteluistani alkaa jo olla silkkaa liioittelua. Possu ei lähtenyt kertaakaan ja teki hienosti mitä vain.

Stefakin kehittyy. Isoin muutoa on se, että pystyn oikeasti puuttumaan sen virheisiin nykyään. Se on oikeasti tosi iso asia, koira oppii niin paljon paremmin kun sen ei tarvitse arvailla olenko nyt hiljaa koska se teki väärin ja ignooraan, vai olenko hiljaa koska se teki oikein ja yritän odottaa että se jatkaisi seuraavaan osaan ilman apuja. Liikkeissä kuten luoksetulon pysäytys pystyn oikeasti jopa koskemaan siihen, ja Stefa voi jatkaa treeniä ongelmitta ja ahdistumatta. Ja voi kun se tekeekin hyvin kun kerran palauttaa sen oikeaan pysähtymispaikkaan, Stefan mielestä on niin ällöttävää kun siirtelen sitä :D

Voittajan juttuja ei olla tehty nyt ollenkaan. Oon ressannut niin paljon ihan noista avoimenkin liikkeistä, jäävien erottelusta, noudon häiriöistä, seuruusta. Epäilen että koko meidän voi-valmius on kadonnut kuin tuhka tuuleen tässä avo-juttuja muniessa, joten en ole ilmoittanut Stefaa vielä Ilmajoen kokeeseen ensi kuussa. Ja nyt näyttää pahasti siltä etten ilmoitakaan. Pitäisi varmaan malttaa jossain treenissä ottaa koko voi läpi jotta tietäisin kannattaako edes harkita.

Tänään tehtiin sit pk-tottista, koska se on kivempaa :D On jotenkin loistavaa mennä spl-Seinäjoen kentälle ja olla sillai "voivoi tää edistää seuruussa" ja ne on sillai "huraa mikä loistava koira!" Siellä ei olla turhan tarkkoja :D Stefan kanssa otettiin jo alun odotteluakin, kyllä mä alan vähitellen uskoa että se siitä tottiksesta selviää. Laukauksia unohdin ottaa! Niitä pitäis muistaa treenata niin paljon.

Possukin tottisteli. Sen kanssa oli kivaa touhuta, se teki aivan ylimahtavia perusasentoja, koska vaadin niitä siltä eilen, enkä hyväksynyt niitä korjaamalla tehtyjä. Possu on niin hieno, se oikein sisuuntuu kun sille sanoo että ei toi kelpaa, tee paremmin. Ja sit se räjähtää siihen perusasentoon! (Mutta ruoka ei räjähdä lautaselle, kaikuu etäinen inttimuisto mun päässäni.) Leikitin sitä patukoilla ja se tykkäs niistä ihan hurjana :D Stefaa ei oo voinut leikittää patukoilla, se ei tykkää purra kovia asioita. Siitä innostuneena oltiin kumpikin ihan sekaisin, sekä minä että Possu! Ja vauhtinoutoakin me tehtiin. Ja seuruuta imuuttamalla.

Jatkettiin siitä vielä Stefan agitreeneihin, ja otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin ohjaajalle ettei meidän kannata tehdä rataa kun meidän ongelma on yhä vaan se ettei Stefa pääse kahta peräkkäistä estettä. Ohjaaja oli sitä mieltä että totta kai, d44, oisit heti sanonut! :D Ja sitten työstettiin sitä Stefan paimenkiertoa toiselle hypylle mentäessä. Ja sekin ehkä vähän edistyi. Tai mitä mä valehtelen, ei se mihkään edisty meidän kerran viikossa -treenitahdilla, mutta ainakin mulle tuli parempi mieli.

Possu taas esitteli perustottistaan hallilla. Se karkas multa kun otin sen autosta, ja kun karjuin sille saatanahelvettiperkeleTULE! se sit tuli luo :D Olin siitä ylpeä. Se oli ihan mahtavasti hallinnassa, tuli luo (pihaepisodia lukuunottamatta) joka kerta ekalla käskyllä, oli kuulolla, heti kun pidin ääntä se mätkähti siihen mun luo.. AAAH! Siitä on tulossa IHAN OIKEA KOIRA! Mulla oli aivan mahtava koirapäivä tänään, kuten huomaatte :D Opetin niille sit jäähdytellessä "tähän" -käskyä jolla ne tulee vapaana ollessaan mun vierelle kulkeen jos oon esim. juoksemassa. Kuinka hieno ajatus että Possuunkin vois alkaa luottaa tässä vähitellen. Niin, ja se lähti ison linnun perään ja tuli käskyllä pois. Sekin vielä. Voi hitto  mä meen nyt nurkkaan ja halkeen!

BTW. Possulla on kiima. Taas. Just se oli neljä kuukautta sitten. Toivottavasti tästä ei tuu tapaa, mulle kelpais ennemmin vaikka sellainen kerran vuodessa juokseva koira. (Mutta ehkä tääkään ei tänään haittaa :D )

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kaija Koo: Tinakenkätyttö

Taas oltiin koetreenissä!

Stepu teki koko avoimen, seuruu oli voittajasta. Kyllä siinä avossakin vielä hinkkaamista on ennen toko-SM:iä, voin kertoo :D

Seuruussa Stefa sähläili ihan huolella, sekos taas täyskäännöksessä niin että kiersi mut väärältä puolelta. Edisti, oli väljä ja epätarkka. Mutta ainakin se oli iloinen! Tekniikkatreeniä siis luvassa!

Luoksetulon pysähdys valui, ehkä  metrin se tuli oikein valuvaluen.

Liikkeestä seisomisessa Stefa meni maahan!

Noudossa Stefa lähti liikkurin käskystä, luovutti vinoon ja irrotti tahmeasti.

Hypyssä Stepu hyppäsi esteen viereen seisomaan :D Hyvin hämmentävästi, kai se luuli hypänneensä esteen. Otettiin uusiks ja se menee ekalla istumisella seisomaan, alo-hyppy on hyvin saatu selkärankaan.

Ykkönen se vissiin ois ollut, noi on kuitenkin suht pilkkuvirheitä kaikki. Tai ei oo, seisominen, nouto ja hyppy oli oikeasti rumia, ja pistemenetyksiä ois tullut ihan tuntuvasti. Mutta kuitenkin sellaisia kivoja pieniä helposti kuntoon treenattavia. Ehkä.

BTW. Siellä vähän ukkosteli mutta Stefa teki silti täydellisen paikkiksen. Kuinka loistavaa!

Possu teki luoksepäästävyyden tosi hienosti. Oli kivaa mennä sen kanssa kehään, kun se tuijotteli mua tiiviisti muista koirista huolimatta. Tai no, alussa katseli muitakin, mutta kun palkkailin kontaktia alkoi se pitää katseensa hyvin tiiviisti minussa. Kun tuomari koski Possua, istahti Possukka tuomarin syliin, mutta eipä tuo haittaa.

Paikkis tehtiin kehän vieressä, en luota Possuun vielä riittävästi. Se olikin hyvä, koska ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Possu oikein sinkosi paikkiksesta. Mun luokseni tosin, mutta yhtä kaikki. Lähempänä koiraa seistessäni sain sen pysymään loppupaikkiksen, ja sivummassa otettiin sitten vielä onnistunut viidentoista sekunnin paikkis. Possu ei ollut oikein paikkistuulella!

Yksilöliikkeinä tein Possun kanssa liikkeiden välejä, koska se on aika räjähtävä. Paitsi tänään se ei ollut. Aina kun seisahduin, Possu tuli viereen tarjoamaan perusasentoa. Se ei nähnyt ketään muuta, ei viereistä kehää, ei kehänlaidan yleisöä. Se palkkautui hyvin sosiaalisella (joskin palkkasin myös nameilla) ja pysyi lähelläni seuraavan liikkeen aloituspaikkaan siirryttäessä. Tehtiin kokonainen luoksetulokin, jossa se ekalla varasti, toisella yrityksellä tarjosi eteentulon vaikka kutsuin sivulle :D Mutta, se nyt on vielä vauva. Olin Possuun ihan supertyytyväinen, se oli hienosti mukana ja teki hienosti töitä mulle.

Stepu teki vielä loppuun hakuilmaisuita, ja oli niin super! Se ei kertaakaan tarjonnut maahanmenoa, vaan toi joka kerta rullan suoraan mulle ja lähti sievästi ilmaisulle. Vika otettiin jo nurtsilla niin ettei rulla näkynyt kauemmas, Stefa hetken epäröi ennen kuin huomasi rullan ja kiikutti sen niin kiltisti mulle. Yli-Stefa! Seuraavaksi siirretään ilmaisutreenit vähän vaikeampaan maastoon, nurtsille, ehkä kohta metsäänkin. Ja sit kun se aina etsiskelee kivasti sen rullan sieltä, saadaan siirtää noi jo hakuihin, ja jee jee jee! Hakukoe, täältä me tullaan!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Movetron: Romeo ja Julia

Voi sika!
C Elina V

Stepsu oli eilen vähän kipeä, joten meiltä jäi hakutreenit väliin. Tänään pelasin varman päälle ja menin pelkän Possusen kanssa tokoilemaan.

Possu tuntuu olleen viimeiset puoli vuotta aina jossain iässä :D Puolivuotiaana se aloitti sen perseilyn, joka jatkui enemmän tai vähemmän huhtikuulle asti Christan koulutukseen. Sitten kun ohjaaja sai ohjausta ja välineet kurinpitoon ja puuttumiseen, Possu muuttui silmissä ihan eri koiraksi. Kuukautta myöhemmin aloin taas huolimattomuuttani lipsua, ja Possu koetteli rajoja minkä kerkisi. Tässä välissä se aloitti myös jonkun mörkökauden, ja on mm. pöhissyt kuusentaimille ja juossut häntä suorana pakoon vesipostia. Sattuneesta syystä olen pitänyt tokon vähän helpompana, kentällä panostetaan hallintaan ja yhteistyöhön. Sekin on jotenkin kussut, Possu on yhtä kaikki ollut kiinnostunut kaikesta muusta paitsi musta, koetellut rajojaan, karkaillut.. Pahimmillaan se on tehnyt Laitumella käydessä sitä ettei tuu pihalla käskystä luo, ja kun meen komentamaan se juoksuttaa mua jopa puoli tuntia pitkin poikin ennen kuin alistuu kohtaloonsa ja antaa kiinni. Pisteet sitkeydestä mulle! Mutta siis, yrityksen puutteesta ei oo kyse, vaan siitä että toi kokeilee kokeilee kokeilee.. Ja mulla ei oo puuttumiskeinoja enempää kuin se poskikarvoista pitely ja puhuttelu. Oon sillai kiltti etten aio pahempia puuttumisia edes keksiä.

Tänään sitten päätin pelata varman päälle, ja mätkäisin sikasen heti liinaan kun päästiin kentälle. Heittelin palloa, se toi joka kerta nätisti käteen asti. Avustaja houkutteli, Possu ennakoi jo niin paljon ettei juuri edes mennyt lällyteltäväksi, vaan lähti heti kohta sieltä mun luo. Avustaja jo totesi että eihän se mihinkään karkaile, kun olin kuvaillut Possun kauhuja etukäteen :D Provosoituneena irrotin sitten hihnan, että saataisiin houkuteltua virhe esiin. Ei sitä tullut, Possu tuli edelleen luo, palloa heitellessä, ihmisen kainalosta. Imuutin sille vähän seuruuta, koska halusin vahvistaa lähellä pysymistä. Ja heittelin vielä vähän lisää palloa. Lopulta se ei sitten tullutkaan ekalla käskyllä luo, ja pääsin sitä ojentamaan. Se antoi kiinni melkein heti, ja oli ihan tyytyväinen kohtaloonsa. Ja tuli sen jälkeen nätisti luo.

Toisella kierroksella halusin tietenkin heti vaikeuttaa, Possu liinassa heittelin avustajalle palloa. Vaan kerran Possu jätti tulematta niin että sain sanoa sille rumasti, muuten se toimi kuin ihmisen mieli. Mikä kummallinen Possu! Kun se kerran oli kiltti ja hieno ja vaikka mitä, tehtiin sitten oikein tokoakin. Tehtiin muutama toisto jääviä, vain huomatakseni että eihän se osannut niitä enää yhtään :D Annoin sitten olla, eihän niitä oo sen kanssa tehtykään, ja vahvistelin lähellä kulkemista kauas karkailun sijaan.

Oon aika mykistynyt, sehän oli ihan oikea koira jo taas. Eikä karkaileva, keskaria näyttävä teini-ikäinen.

Alkuun otettiin vielä paikallamakuukin, ja Possu pysyi paikkisrivissä nätisti minuutin. Olin aika järkyttynyt, ei olla tehty paikkista koirarivissä moneen kuukauteen, jollei sitä maanantain möllitokoa lasketa. Toki olin ihan lähellä Possua, ja pidin sen neuroottisena hihnassa, mutta olis se pysynyt muutenkin, se oli todella varma. Voi jehna, mun pitää alkaa nyt luottaa siihen vähän enemmän mitä tulee paikkikseen, ja irrottaa hihna. Tai mitä vielä, laitan sen liinaan ja meen kauemmas :D Ja jos edelleen sujuu, irrotan hihnan. Mutta oli se vaan hienosti pysytty!

Treenin jälkeen pissatin Possukaisen vielä vapaana. Se oli hienosti kuulolla, kahdesti se ei tullut heti ekalla käskyllä luo, mutta tajuttuaan virheensä jäi nolona odottamaan kun tulin sen luo ja ärähdin. Olin iloinen ja kummissani :D Ihan niin kuin se oikeasti oppisikin jotain!

Nyt suurempi työ on siinä, etten ala heti vaatia siltä liikaa ja treenata liian tehokkaasti, mun pitäis koittaa malttaa ja edetä hitaasti perusasioiden kanssa.
C Elina V

BTW. Nähtiin treeneissä toinenkin karkaileva bortsunalku, se tosin oli vasta 10kk. Ja se oli niin kypsä, tyyni ja aikuinen. Sunnuntaina vuoden täyttävä Possu ryömi alistuen nuolemaan sen huulia, sätki selällään ja touhusi joka suuntaan. Ja mä tajusin että Possu on jotenkin todella hitaasti kypsyvä. En tiedä onko se lohduttavaa vai ei, voisin ehkä vähän syyttää Possun hidasta kypsymistä asioista, jotka oikeesti on aiheuttanut kädetön ohjaaja :D Mutta oli se silti aika hurjaa, 10kk bc tuntui ja näytti ihan aikuiselta, Possu on pelkkiä jalkoja ja virtapiikkisätkähdyksiä kuuteen eri suuntaan samaan aikaan. Niin kuin nelikuinen kakara :D

maanantai 2. kesäkuuta 2014

takeSomeCrime: Hippocratic Oath

Taas me oltiin möllikokeessa! Tällä kertaa oli Possukin :D Jännitin kuin hullu, koska Possu.

Aloitetaan silti Stefasta koska jännitystä! Stefa osallistui avo+ -luokkaan, eli teki paikkiksen voittajamalliin sekä neljä vapaavalintaista liikettä. Ville sai eilen illalla arpoa mulle liikkeet, jotta saadaan mut pois mukavuusalueelta.

Paikkis oli tietenkin täydellinen.
Paikkamakuu 10

Seuruu oli voittajan seuruu, ja Stefa oli aika pähkinöinä :D Sen paikka eli runsaasti, se edisti, painoi, poikitti :D Mutta ei tullut mitään omituisia sekoiluja kuten viime tokokokeessa.
Seuruu 8

Liikkeestä seisomisessa seisominen oli kuulemma aavistuksen hidas, eikä se tehnyt vikaa perusasentoa. MUTTA se ei ennakoinut, eikä kääntynyt mun perään takaakierrossa :)
Liikkeestä seisominen 9

Metallinoudossa Stefa karkasi ihan törkeästi! Se ei lähtenyt, mutta veti vaanimisasentoon jo kun heilautin kättä. En saanut sitä siitä sit ees sivulle takas, vaan se meni maahan -.- *facepalm* Itse nouto oli hyvä. Luovutus suora. Luovutuksesta sivulletulo oli vähän hidas.
Metallinouto 7

Tunnarissa Stefa ei eka löytänyt kapuloita pitkästä ruohosta, ja sit kun löysi, se ei keskittynyt yhtään vaan sekoili vaan -.- Plääh.
Tunnari 0

Koska osanottajamäärä oli valtaisa, Stefa voitti oman luokkansa, sijoituksella ensimmäinen yhdestä koirasta!

Ja sit se Possu :D

Paikkis oli remmimölliluokassa huimat 30 sekuntia, remminmitan päässä. Jännitin tätä silti, koska en muista koska ollaan viimeksi tehty paikkista koirarivissä, joskus talvella viimeks. Viereinen koira lähti, mutta Possu pysyi kuin tatti. Vaikka oli mennyt ihan umpisolmuun maahan, ajattelin että se edes korjaisi asentoaan :D Mutta ei, supersika!
Paikallamakuu 10

Seuruutahan Possu ei vielä osaa, joten tehtiin tää sit vaan päiväkävelynä :D Alkuun ja loppuun otin sen perusasentoon.
Seuruu 6,5

Liikkeestä seisomisessa lähti seuruu kusemaan, Possu ei kuunnellut, joten kurinpalautin sen ja otin uusiksi. Jälkimmäinen meni tietysti hyvin, kun se oli kuulolla :D
Jäävä liike 5

Luoksarissa Possu tarvitsi kaksi käskyä lähtöön ja avun sivulletuloon.
Luoksetulo 10

Hypyssä mä kävelin Possun vierellä.
Hyppy 10

Possu yllätti sijoittumalla, vaikka noi seuruut pilas meidän suorituksen hyvin pitkälti :D Possu jakoi toisen sijan viiden koiran luokassa! JEEE! Ja hienosti se keskittyi muhun, vaikka epäilinkin sitä kovin! Loppuun Possu vielä temmelsi kentällä Stefan kanssa, ja uskalsin jopa irrottaa hihnasta. Possulla oli oikein kiltti päivä, se tuli nätisti luo, oli tottelevainen, ihana, hieno Possu. Viime aikoina se on vaan kadonnut horisonttiin heti kun lasken sen irti treenikentällä :D Oon jotenkin onnistunut opettaan sille miten treeneissä ei nimenomaan käyttäydytä. Mutta ehkä tää tästä taas. Toko <3 br="" nbsp="">
C Elina V

C Elina V

C Elina V

C Elina V

C Elina V

C Elina V