Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

tiistai 28. toukokuuta 2013

PSY: Gentleman

Päädyin varakoiraksi SM-joukkueeseen. Hieman harmittaa sen tähden, kun en todennäköisesti pääse silloin kisaamaan, mutta en voi kuitenkaan siirtyä avoimen liikkeisiin siltä varalta että kuitenkin pitää kehään mennä. Kuten en myöskään voi kisata tk1:stä ennen Ilmajoen kisaa samasta syystä. No mutta, ainakin pääsen paikan päälle ihastelemaan suurta urheilujuhlaa.

Olen treenannut sen minkä olen jaksanut. Tuntuu koko ajan etten treenaa oikeastaan ollenkaan, vaikka oonhan mä vähintään joka toinen päivä jotain tehnyt. Mutta on se toisaalta vähän kun vertaa parin kuukauden takaiseen, jolloin treenasin useamman kerran päivässä. Olkoon se kuitenkin riittävästi!

Teen tällä viikolla iltavuoroa, joten en pääse iltaisin treeneihin porukoissa. Se on ihan tyhmää, varsinkin kun en tiedä onko mitään järkeä pakata makkaraa kahteen aamuyöllä :D On totta kai sen kannalta, että se makkara saadaan pakettiin, mutta minä viattomana luulin että ne makkarat kierivät paketteihin itsestään aikavälillä kahdeksasta neljään. No, joka tapauksessa, olen sitten treeniskellyt itsekseni aamuisin.

Tänään pohdiskelin Stefaa ja avointa luokkaa. Käytiin tekemässä tokoa, lähinnä avon juttuja. Seuruu on edistynyt tosi paljon, tai siis jälkeistynyt, siis edistys on jäänyt pois. Treenasin pysähtymällä aina koiran edistäessä, ja Stefa hoksasikin aika pian että homma etenee jos pysyy oikealla paikalla. Vain kerran paikka jäi väljäksi, mutta silloinkin koira korjasi lisäkäskyllä. Juoksu on hyvää, vasemmalle käännökset ovat hyviä. Käännökset oikeaan ja täyskäännökset sitten taas ovat väljiä ja rumia. No mutta, kyllä niihinkin muutosta saadaan.

Sitten tehdiin jääviä. Liikkeestä maahanmenossa Stefa lähti  makuulta kun säikähti matalalla lentävää lentokonetta. Säikähdin itsekin vähän, ääni särki korvia. Palautin koiran paikalleen ja palkkasin siitä, nostin vähän virettä ja tein uusiksi. Se menikin jo hienosti. Myös liikkeestä seisominen sujui takaakierron kanssa, aiemmin Stefa on liikutellut etujalkojaan mutta nyt se ei sitä tehnyt.

Kaukoissa olen treenannut nopeutta viime aikoina. Nyt sainkin jo mainioita nopeita vaihtoja, mutta ne eivät enää toimineet kun lisäsin matkaa. Sen siitä taas sain kun keskityin vain yhteen asiaan! Mutta eiköhän se matkakin siihen saada, vähitellen.

Noudossa Stefa on alkanut possuilla. Se nappaa kapulan hirveällä vauhdilla siitä mistä ekana saa kiinni, yleensä siis kapulan päästä. Sitten se lonksauttaa kapulan oikealle paikalleen kiiruhtaessaan takaisin luokseni, koska tietää etten hyväksy väärää kapulanpitoa luovutuksessa. Pitää alkaa tehdä jotain "näin nostat kapulan oikeaoppisesti" -harjoituksia.

Luoksetulon pysäytyksiä otin tänään erikseen. Siirryin palkkaamaan koiran makkaralla jottei se valu, kuten pallopalkalla. Viskoin makkaraa  pitkin kenttää ja koira juoksi ne syömään, kiiruhti takaisin ja pysäytin sen matkalle. Aivan mahtavia, nopeita ja täsmällisiä pysähdyksiä! Uskon että luoksetulon pysäytykset saadaan kasaan vaikka yhdistänkin ne varsinaiseen liikkeeseen vasta SM-kisojen jälkeen. Ennakoinnista koiran tuntien saattaa tulla ongelma.

Estehyppyä en ole tehnyt kuin alokkaan liikkeenä, mutta sen Stefa oppii varmasti helposti, sille kun olisi hirveän luontaista istua esteen takana ja se yrittääkin sitä koko ajan tarjota.

Paikkamakuussa koira myös pysyy. Ainoa ongelma on sen pään sahaaminen ylös alas, pitäisi kouluttaa sitä makaamaan pää maassa, jos vain muistaisin.

PK-puolelta ollaan tehty lisää viestiä, jota on tosi hauska Stefan kanssa tehdä :D Se juoksee tosi määrätietoisesti ja nopeasti mun ja Villen välillä. Seuraava askel on siirtyä vaikeampaan maastoon niin ettei se näe toista ohjaaja lähetettäessä.

Jälki taas on ollut ihan pyllystä. Mun täytyy vaihtaa taktiikkaa sen treenaamisessa.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Studio Killers: Jenny

Kesä on mukavaa.

Sunnuntaina tehtiin Stefan kanssa hakua. Jännittävintä koko treenissä oli luonnon suoma katselijakunta; ensin tavattiin kyykäärme, joka peloteltiin koloonsa sihisemään. Kun sitten istahdettiin alas puristelemaan ryhmäläisen uutta koiranpentua kuulin hiljaista kalinaa - joka paljastui murinaksi. SISILISKOJEN murinaksi! Seurattiin ääntä ja löydettiin taistelevia sisiliskoja, niitä sitten hämmentyneinä tökittiin ja mietittiin että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Enpä oo ikinä ennen kuullut sisiliskojen murisevan. Ne sit muuten oikeesti taisteli eikä paritellut, toinen puri toista kahtia.

Mutta siis treenattiinhan me myös, kun ensin matelijajärkytyksestä selvittiin! Olen suorastaan onnistunut suunnittelemaan viimeiset pari hakutreeniä hyvin, ja se näkyy metsässäkin.
Tavoitteena oli siis suoristaa Roodin pistoja, se kun hakee ihan kohtuuhyvin, muttei todellakaan suoraan. Maalimies 2 oli muuten viidessäkympissä, tuosta suunnitelmasta poiketen. Ei tuullut sivulta kuten oli ajatellut, joten maalimiehetkin vaihtoivat paikkaa :D

No, joka tapauskessa, Stefa meni hienosti ja suoraan sekä ykköselle että kakkoselle, kiitos hajunhaun, ja mikä ällistyttävintä, myös kolmoselle! Siinä vaaiheessa ei tuullut enää yhtään, oli hirvittävän kuuma ja koira lähti vähän innottomasti etsimään, mutta eteni suoraan, TÄYSIN suoraa, kaartoi ainoastaan kiertäessään puunjuurakon, ja löysi maalimiehen. Olin aivan puulla päähän lyöty, oli mahtavaa nähdä että treeni tuotti tulosta välittömästi! Vielä kun keksisin miten tästä jatkaa.

Sunnuntaina tehtiin myös Stefan kanssa ekat viestitreenit ikinä! Olin suunnitellut vähän huonosti ja lähetin koiran ensimmäiseksi liian pitkältä matkalta. Stefa oli sitä mieltä että tämä on esineruutua ja alkoi etsiä esineitä. Onnekkaasti tajusin siirtyä lähemmäs apuohjaajaa, ja kolmenkymmenen metrin matkasta Stefa sitten hoksasi mistä on kyse, ja juoksi kolme puhdasta, upeaa, nopeaa, täydellistä lähetystä. HIENO super-jokalajin-Stefa, jonka kanssa voi treenata mitä vaan. Paitsi ehkä suojelua. On tästä vielä aika lailla matkaa ykkösluokan kilometriin, mutta kyllä me sinne vielä päästään. Siis jollei kyllästytä koko sakki.

Maanantaina oltiin Roodin ja Stefan kanssa tokotreeneissä. Oli koulutuspäivä, mutta eipä meillä ollut mitään niin suuria ongelmia että viiden minuutin ajalla per koira oltaisiin mitään mullistavaa tajuttu. Treenailtiin siis vain jotain. Muutenkin on tokomotivaatio taas jossain, mikä on hyvin traagista kun ottaa huomioon että ilmoitin kummatkin koirat alokasluokan kokeeseen Huittisiin ensi kuulle(Rood menee äidin kanssa), ja kuukauden päästä on myös se tokon SM! Apua. Missä mun motivaatio?! Tehkää joku jotain!

Treeni-intoa on vähän syönyt myös töiden alku, ja tiistaista tulikin koko päivä taukoa, kun podin makkaranpakkausrasitusvammaa! On siinä kanssa tauti, liian nolo kellekkään kerrottavaksi :D Käytiin sitten vain Villen kanssa uittamassa koirat iltapuhteeksi.

Tänään sitten treenattiin jälkeä kummankin koiran kanssa. Roodin jäljellä oli tiheästi keppejä ja yksi kulma, Stefan jäljellä kaksi keppiä, kaksi kulmaa, ja joka kolmannelle askeleelle maahan kylvetty makkara. Aloitettiin Roodin kanssa mutta se ei edes yrittänyt ajaa, joten dumbbasin sen valotolppaan ja vaihdoin Stefaan. Stefa kyllä ajoi, joskin vähän haparoiden. Kai sekin jossain vaiheessa tajuaa alkaa etsiä ihmisten jälkeä eikä makkaroita, jää nähtäväksi. Kepit nousivat hyvin.

Stefan jälkeen hain Roodin ja koitin sillä uudelleen jälkeä. Nostettiin ensin pari keppiä hiekalta, minkä jälkeen mentiin heinikkoon jäljelle. Rood nosti keppejä hyvin, joskin jäljestämisestä ei ollut alkuun tietoakaan. Kulman se otti hyvin, minkä jälkeen se alkoi oikeasti jäljestää, nosti mulle kepin, söi makkaran ja palasi välittömästi nuuhkimaan jälkeä pitkin seuraavaa keppiä. Läpimurto suorastaan, Rood tajusi mistä on kyse! Mikäs tässä fiksuja koiria omistaessa :) Sitten ne tosin karkasivat kantamaan keppejä ystävälliselle pariskunnalle, mutta sain ne kiinni ja jatkoin nolona matkaa.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Taio Cruz: Break Your Heart

Jotain ihan päätöntä nyt.

Käytin eilen Stefan eläinlääkärissä kun sen parinviikontakainen punkinpurema ei ollut parantunut. Borrelioosia ei ollut, vain sydämen läppävika! Se ei kuitenkaan vaikeuta koiran elämää millään tavalla, koska ei ole tähänkään päivään mennessä oireillut. Neuvoksi saatiin laihduttaa Stefa vähän hoikemmaksi ja jatkaa pk-juttuja samaan malliin. Viestikin on kuulemma ok, vaikka erikseen kyselin että ihan tosiko. Halusin tämän nyt kertoa, koska mielestäni se on relevantti tieto koirien sukuja tutkivalle ihmiselle :D Jos mulla ens kesänä on ylimääräistä rahaa(ei välttämättä ole) niin voisin teettää viralliset sydänkuuntelut sekä Stefalle että Roodille rokotusten yhteydessä. Katsoo nyt.

Sitten itse asiaan. Roodilla oli tänään tokokoe. Äidin piti se sinne viedä, mutta sairaslomailun takia jouduinkin minä kehään Roodin kanssa! Se oli vaikeaa, uskokaa pois, kun äiti on koiraa nyt treenaillut. Koira ei enää seurannut jos sitä ei tuijottanut, kun se oli tottunut tuijottamiseen. Sillä on myös erilaiset käskyt osiin liikkeistä, ja luoksetulossa se tulee suoraan sivulle. En edes tiedä kumpaan suuntaan äiti on tehnyt sen kanssa täyskäännöksiä, itse tein nyt oikealle ja se ei oikein sujunut.

Tavoitteena oli paikallamakuussa pysyminen ja yleinen hallinta kehässä. Haastetta lisäsivät läheinen lammashaka asukkeineen, ja järjettömän kuuma keli. Kentälle oli suora auringonpaiste ja meinasin sulaa heti sinne asteltuani!

Luoksepäästävyydessä Rood ihme kyllä pysyi vaikka olin aika varma että se lähtisi vastaan.
Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuuta jännitin ihan todella. Edellisessä kokeessa Roodin kanssa silloin -09 se lähti, ja tuomari Salme Mujunen on todella tarkka tästä. Nolla tulee heti koiran noustessa. Niin kyllä pitääkin tulla, ettei silti. Joka tapauksessa jännitin. Ja joka tapauksessa Rood pysyi hienosti, vaikka koiran päässä oikealla ollut suursnautseri vähän sen päätä käänsikin vingunnallaan.
Paikkamakuu 10

Seuraaminen kytkettynä aiheutti pientä päänvaivaa. Rood jäi jälkeen ja sen paikka oli väljä, virekin matala. Vire varmaan johtui tappokuumuudesta, väärä paikka taas siitä että olin katsonut eteenpäin. Kun siirsin katseen koiraan se alkoi heti tehdä paremmin. Täyskäännöksissä kuitenkin kompastuin siihen, ehkä äiti tekee ne vasemmalle.
Seuraaminen kytkettynä 8.5

Seuraaminen vapaana sujui paremmin kun tiesin miten kävellä. Ekalla suoralla Rood kuitenkin ennakoi liikkeestä seisomisen! On varmaan mussa vika kun Stefakin tekee tätä mun kanssani :D Kutsuin sen takaisin seuraamaan ja se meni taas hyvin. Täyskäännöksessä taas törmäsin siihen.
Seuraaminen vapaana 7

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulossa Rood ei tullut ekalla käskyllä. Toisella käskyllä se meni maahan. Sen jälkeen vaihdoin sivulletulokäskyn luoksetulokäskyyn, ja Rood länkytti luokseni mäjäyttäen läähättäen makaamaan jalkojeni eteen. Raukalla oli kuuma :D Tämän liikkeen jälkeen sen kontakti alkoi vähän putoilla ja se alkoi vilkuilla kentän laitoja, varmaan vettä etsien.
Luoksetulo 0

Liikkeestä seisomisessa en muista mikä meni vikaan. Oisko alun seuruu ollut huonoa?
Liikkeestä seisominen 9

Hypylle mennessä Rood varasti hyppäämään ennen liikettä, kielsin ja kutsuin takaisin ennen kuin hyppäsi. Kun sitten liike alkoi ja käskin hyppäämään, Rood lähti hyvin, mutta pysähtyikin juuri ennen hyppyä ja katsoi mua hämmentyneenä että hetkinen, saanko mä nyt hypätä vai en. Otin suosiolla nollan ja hypyytin koiran yli. Se meni jojona :D
Estehyppy 0

Kokonaisvaikutus 8
Kokonaisvaikutukseen varmasti vaikutti kuuman sään aiheuttama väsymys, Rood oli ihan poikki luoksetulon kohdalla ja olisi vain halunnut maata paikallaan :D Siihen asti oli kuulemma ollut kympin kokonaisvaikutus.

131 pistettä, ALO3

Oon kyllä ihan tyytyväinen, ykkösestähän tuo ei jäänyt kuin onnistuneen luoksetulon verran. Taidan ilmoittaa äidin Roodin kanssa tuonne Huittisiin ja viedä itse Stefan..

lauantai 11. toukokuuta 2013

Coldplay: Fix You

On ollut pelkkää koeselostusta taas pitkään, joten vähän muuta välillä. Seuruu oli tänään SM-treeneissä ihan paskaa. MUTTA, tajusin miksi! Ja se on tärkeää! Olen tehnyt melkein kaksi viikkoa pelkää kokeenomaista seuruuta. Onko ihme että se menee kerta kerralta huonommaksi? Koska se ei todellakaan ole valmis liike, ja se on herkkä liike joka hajoaa heti kun teen jotain väärin. Tänäänkin tajusin lopulta palata takaisin, imutin koiraa pätkän, ja vaihdoin naksuttimeen, ja liike oli taas ihan eri. Mutta ilahduin tietysti hirveästi että sain sen noin helpolla palautumaan. Kyllä me tehdään vielä tästä hyvä seuruu! Tavoitteena on, ehkä ikuisesti, kympin seuruu. Se ja sama vaikka kokeista tulis kolmosia kun nollataan kaikki muu, jos vaan seuruut on kymppejä :D

No joo. Tein tälläisen "vikalistan" meidän SM-joukkueelle. Se on hyvä muistio, ja mainio idea, joten laitan sen tännekin niin saan sitä tutkailla ilman foorumille kirjautumista.


Stepanderin ALO -puutteet

Luoksepäästävyys
-täytyy muistaa tehdä näitä ettei unohdu..

Paikallamakuu
-Vahvistetaan pään alhaalla pitoa, jottei sahaa sitä ylös alas.
-Jos haistelee, moititaan kiltisti ettei ahdistu, muttei myöskään jatka
-lonkka-asento ok, jottei ala lysähdellä. Kohan ei oo C-kirjaimena.

Seuruu taluttimessa
-Muistetaan treenata myös taluttimessa, jottei koira oleta että hihna kaulassa ollaan kävelyllä

Seuruu vapaana
-oikean paikan vahvistusta
-alut kuntoon
-vire oikeaksi(ei jää eikä edistä)
-täyskäännös on kamala
-käännöksissä oikealle tippuu
-hakeutuminen perusasentoon
-ei liikaa kokeenomaista, koska se aina hajottaa aiemmin hyvän seuruun

Liikkeestä maahanmeno
-ennakointi pois
-seuruu kuntoon

Luoksetulo
-Nopeutta ja asennetta lisää
-Pääapu pois sivulle siirtymisestä

Liikkeestä seisominen
-ennakointi pois
-seuruu kuntoon

Estehyppy
-varmuutta!!! ettei ennakoi eikä tarvitse lisäkäskyjä
-palkka välillä seisomisesta ettei ala tarjota istumista

Muuta
-vireen nosto ennen kehään menoa
-liikkeiden välit? paineistumista pitää lievittää niin että vire säilyy
-koiralle iloa touhuun
-ohjaajalle järki päähän ettei treenaa aina vain yhtä asiaa
-"aaltoilevia" häiriöitä, eli häiriö ilmestyy tyhjästä ja poistuu.


Kaikki muu ok paitsi seuruu. Se on välillä ihan kunnossa, kunnes teen jotain tyhmää ja se menee rikki. Tavoitteena edelleen hyvät seuruut SM:issä, muut liikkeet on riittävän hyviä tuollaisenaankin.

torstai 9. toukokuuta 2013

CMX: Rikkisuudeltu

Tänä aamuna aloitettiin tokon koetreenillä. Satoi kuin Esterin toisesta päästä kun koottiin kenttää, mutta se onneksi hidastui sellaiseksi tasaiseksi tihkuksi ennen suoritusten alkamista. Paikkis oli Stefalla hyvä, yksilöliikkeet ei. Seuraamiset oli ihan kamalia, paikka hukassa, kontakti tipahteli. Jäävissä koira jäi jo varmuuden vuoksi, liikkeestä maahanmeno saatiin kyllä suoritettua, mutta liikkeestä seisomisessa koira meni kolmasti maahan ja kolmasti seisomaan, siis ennakoiden, niin että kutsuin sen väleissä mukaani, että sitä liikettä ei saatu loppuun laisinkaan.. Luoksetulo ja hyppy olivat hyviä. No, onpahan taas treenattavaa.

Sitten tulin kotiin pariksi tunniksi nukkumaan päiväunia ja jatkoin Isokyröön BH-kokeeseen. Hieman jännitti, mutta koitin ajatella että kyllähän me nää osataan, oikeastaan mitään sellaista ei voi sattua ettei koe menisi läpi. Kenttä oli upottavan märkä, mutta se ei onneksi ollut mikään iso ongelma meille. Arvonnassa päädyttiin numerolle kaksi, eli ekoina kehään, ja paikkamakuulla aloitettiin. Jälkeenpäin olin kyllä ihan tyytyväinen että oltiin ekoja, ei tarvinnut jännittää pidemmälle :)

Paikkamakuussa Stefa pysyi hyvin, tietenkin. Kuuntelin toisen koirakon käskyjä samalla ja pohdiskelin että kävipä tuuri kun kaikki käskyt olivat erilaisia kuin Stefan käskyt. Ei tarvinnut edes pelätä, että koira lähtisi luoksetulossakaan makuulta, vaikka eipä se sitä ikinä ennenkään ole muutenkaan tehnyt. Tästä saatiin arvosanaksi erinomainen.

Seuruu taluttimessa olikin sitten ihan kamalaa. Stefa oli matalassa lehmävireessä ja olisi tahtonut märehtiä ruohoa vaan. Ei se edes seurannut, päiväkäveli vaan. Ihme kyllä saatiin tästä silti tyydyttävä.

Seuraaminen vapaana oli jo lähes seuraamista. Paikka oli taas todella hukassa, en tajuakaan kuinka se saattoi olla niin väljä! Muuten koira pysyi hyvin, oli vain todella väljä. Tästä saatiin hyvä.

Istumisliikkeen seuruuosio oli myös ihan hirveä, itse istuminen sujui hyvin. Erittäin hyvä.

Maahanmenon ja luoksetulon seuruu oli taas kamala, muuten hieno, saatiin erityiskehuja tästä liikkeestä. Erittäin hyvä.

Tottelevaisuusosuus oli siis kevyesti läpäisty, eikä ihme kyllä oltu edes huonoimpia. Ja pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun yksikään suoritus ei mennyt puutteelliseksi, ja vain yksi tyydyttäväksi. Toi seuruu on kuitenkin niin kamalaa taas, että pitää alkaa sitä työstää taas kunnolla. Miten se onkin sellainen liike, että heti kun se alkaa vähän näyttää paremmalta joku asteroidi törmää kuuhun ja koira on taas ihan vinksallaan?

Kaupunkiosuus olikin Stefalle helppo, sehän on sellainen unelma arjessa. Haastetta ja jännitettävää toi kuitenkin viereisellä jalkapallokentällä olevat harjoitukset, ja Stefa yrittikin vähän paimennella jalkapalloja suorituksen aikanakin.. Yllättävän vähän kuitenkin. Mihinkään muuhun se ei reagoinut mitenkään, ei ihmisryhmään, pyöräilijään, rullaluistelijaan, ohittavaan koiraan.. Odottaminenkin sujui siltä hyvin kun jätin sen makaamaan poispäin jalkapallokentästä. Kaikin tavoin ihannesuoritus, tuomarikin kommentoi että eipä tässä ollut tuolle koiralle mitään haastetta.

Lopputuloksena siis hyväksytty BH. Heti neljännellä kerralla :D Mutta, nyt se on ainakin hoidettu ja voidaan alkaa pohtia pk-esteitä ja lisävirettä (ja tekniikkaa) seuruuseen.

Ps. Stefa oli kuulemma helluunen. En tiennyt mitä se tarkoittaa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Loreen: Euphoria

Blogini osoittautui jälleen kerran erittäin hyödylliseksi. Viime tekstin jälkeen ystäväni Liis kiinnitti huomiota Stefan tutunoloisiin ongelmiin ja antoi minulle vähän neuvoja treenien alkurutiinien suhteen. Stefan alkurutiini kun ei treeneissä ole ollut kovin kestävä. Otan sen häkistä, innostan sitä hokemalla "tehdään jotain kivaa" ja antamalla koiran hyppiä minua vasten. Sitten menen treenaamaan. Kisoissa tämä ei toimi. Välillä pitää odotella suht pitkäänkin ennen kehään siirtymistä. Ratkaisuna tähän Liis ehdotti koiran opettamista "käy siihen" -käskyyn, jossa koira jätetään maahan makaamaan ja vapautetaan siitä tekemään. No, päätin ottaa neuvosta vaarin ja pikatreenattiin tätä sitten perjantai-iltana ja lauantaina. Ja ehkä vähän tänä aamunakin. Tämän päiväisessä Liedon kokeessa sitten käytin tätä taktiikkaa, ja se oli suoraan sanottuna mahtavaa. Stefa loikkasi makuulta täyteen vauhtiin ja pääsin kehään oikeassa vireessä olevan koiran kanssa. Viimeinkin!

Tuomarina kokeessa toimi Tiina Heino, tykkäsin naisesta hirveästi. Osittain varmaan siksi, että rokotti pisteitä suht helposti, mutta aina aiheesta. Ja tietysti siksi, että Stefa sai niin hyvät pisteet :D

Luoksepäästävyydessä tippui pisteitä heti kun koira nosti persettään maasta tai väisti. Stefa nyt on Stefa, varma vierelläistuja.
Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuussa olikin jo haastetta. Parin koiran päässä Stefasta makaava tolleri vinkui koko suorituksen ajan, kovaa ja tunteella. Vinkuminen oli niin vetoavaa, että kaksi neljästä muusta paikkamakuuta tekevästä koirasta liittyi kuoroon. Stefa käänsi päänsä pois ja tuhahti alentuvasti. Pakko kiittää treenikavereitani ja yhtä nimeltämainitsematonta vinkujaa, Stefa on aika hyvin siedätetty ääniin paikkiksessa.
Paikallamakuu 10

Ennen yksilöliikkeitä kävin virittelemässä Stefan pihalla. Leikiskeltyämme palloilla ja rätillä työnsin lelut autoon ja juoksin koiran kanssa halliin. Mäjäytin sen maahan kehän reunalle, kun edellinen koirakko vielä teki liikkeestä seisomista. Kun tuli meidän aikamme siirtyä kehään vapautin Stefan ja se ponkaisi toimintaan kuin vieteri. Seuraaminen kytkettynä lähti liikkeelle hyvin, vähän sen paikka eli edelleen, sekä kontakti putoili ajoittain hieman. Täyskäännökset olivat väljiä.
Seuraaminen kytkettynä 8

Vapaana seuraamisessa oli myös samoja kauneusvirheitä kuin edellisessäkin liikkeessä. Oli se kuitenkin ihan hyvää, tekniikkatreeniähän me seuruuseen kaivataan enivei.
Seuraaminen vapaana 8,5

Liikkeestä maahanmenossa Stefa ennakoi tosi ronskisti. Kutsuin sen mukaan seuraamaan kun se oli jo puoliksi maassa. Tämän jälkeen liike sujui erinomaisesti.
Liikeestä maahanmeno 7

Luoksetulossa Stefa meni taas maahan. En muistanut treenata tätä viimekokeen jälkeen, vaikka olisi pitänyt. Edestä sivulle siirtyminen oli erinomainen, sitä oli myös treenannut koiran tultua viime kokeessa vinoon.
Luoksetulo 8

Liikkeestä seisomisessa koira ei onneksi ennakoinut!
Liikkeestä seisominen 10

Estehypyssä pelkäsin että Stefa ponkaisee esteen yli ennen lupaa :) Tämä meni kuitenkin vallan upeasti, ei ennakointia eikä muutakaan. No, perusasentoon siirtymiseen tarvitsi lopussa kaksi käskyä, mutta se on aika vähän.
Estehyppy 9

Kokonaisvaikutus 9
Kokonaisvaikutuksessa Heino mainitsi Stefan paineistumisen, ja kehui minun välipalkkauksiani. Olin innostanut Stefaa aika ronskisti liikkeiden välissä, ja sen ahdistus olikin hävinnyt loppua kohti. Olin Stefasta aivan mahdottoman ylpeä, liikkeissä olleet pikkuvirheet ovat tosiaan vain pikkuvirheitä, ja semihelppoja korjata verrattuna aiempiin vire- ja ahdistusongelmiin.

ALO I, 175 pistettä, sijoitus 3/14

Loppuaika menikin jännittäessä päästäisiinkö pistesijoille ja saisiko Stefa palkinnoksi suorituksestaan jalkapallon! Ikävä kyllä jalkapallo meni toiseksi tulleelle, mutta Stefa oli ihan tyytyväinen palkintopehmoleluunsa, josta Rood on ollut todella kateellinen. Ja minä olen ollut todella tyytyväinen Stefaan. Kyllä se sihen pystyy! Ja parempaankin, kun jatketaan harjoituksia.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

The Cranberries: Disappointment

Tänään oli Ikaalisten tokokoe. Joka meni ihan päin sitä itseään! Suututtaa ihan hirveesti kun menikin niin pieleen.

Paikkana oli nurmikenttä. Tuuli ihan hirveästi. En kokenut mitenkään ongelmalliseksi tilannetta vielä alkuun, vaikka possuavaimenperäni hajosi ja olisihan minun siitä pitänyt arvata että kaikki tulee menemään huonosti!

Luoksepäästävyys 10
Ei mitään ongelmia. Stefa ei liikauttanut eväänsäkään, kaikin puolin erinomaista.

Paikkiksessa sen sijaan tuli ensimmäiset jännityksen hetket, kun toinen koira Stefasta vasemmalle päättä hakea vierustoverinsa leikkimään. Siinä sitten lähtivät sekä Stefan viereinen koira että Stefasta seuraava.. Onneksi Stefa on superpaikallamakaaja (ja tähän asti olen pitänyt sitä myös superhäiriönkestävänä) eikä reagoinut kuin katsomalla paheksuvasti.
Paikkamakuu 10

Kun yksilöliikkeet alkoivat kaikki alkoikin mennä pieleen. En saanut Stefaan mitään kontaktia. Se möllötti kuin mutaan juuttunut lehmä ja märehti ruohoa. Koitin imuuttaa sitä nakinpalalla sitä innostaakseni, mutta edes nakki ei innostanut! Koira oli ihan flegmaattinen. Mutta minkäs teit, kehään oli mentävä. Joten me mentiin. Ja tehtiin seuruu. Jossa koira oli kuin päiväkävelyllä, suututti! Taisin antaa jonkun lisäkäskynkin, en muista. Koira ei tehnyt lainkaan mitä käskettiin, käveli vain mukana.
Seuraaminen taluttimessa 7

Seuruu vapaana lähti HYVIN! Olin ylpeä Stefasta! Se näytti oikein seuruun mallia, tähän me ollaan pyritty! Sitten yllättäen tuuli lennätti koiran eteen poukkoilevan muovipussin ja sitä pyydystävän nuorenmiehen. Se oli liikaa häiriötä, Stefa jäi siihen pällistelemään, otti pari askelta peräänkin. Otin tilanteen haltuun kutsumalla koiran sivulle ja lähtemällä uudelleen liikkeelle. Koiran huomio oli kuitenkin muualla, kontakti putoili, koira jäi jälkeen, loppuseuruu oli aivan kamalaa. Kurtti otti arvostelussa huomioon tuon muovipussin ja antoi jopa seiskan.
Seuraaminen vapaana 7

Liikkeestä maahanmeno on meidän vahva liike. Mutta kun koira on hukassa, se on hukassa. Lähdettiin suorittamaan liikettä, Stefa lähti viereltäni jonnekkin haahuilemaan. Pysähdyin, kutsuin koiran sivulle, aloitin alusta. Loppu oli tavallista laatua, oisi ollut kympin suoritus.
Liikkeestä maahanmeno 8

Luoksetulossa Stefa oli mennyt maahan kun jätin sen istumaan! Siis mitä ihmettä, se ei ole tehnyt tuotakaan en tiedä koska viimeksi. Ihan kamalaa! Lähti hyvin, vauhti hyvä, perusasentoon siirtymisessä tarvitsi lisäkäskyn, oma mokani kun katsoin ihan väärään suuntaan. Loppuperusasento oli vino.
Luoksetulo 6,5

Liikkeestä seisomisessa oli sama homma kuin maahanmenossa. Koira lähti muualle seuruussa, pysähdyin ja aloitin alusta. Loppu meni täydellisesti.
Liikkeestä seisominen 8

Estehyppyyn mennessä tartuin koiraa pannasta jotta se ei ennakoisi hyppyä. Kurtti mainitsi tästä, koska se alentaisi kokonaisvaikutusta. Tuulenpuuska vei ekan käskyni, koira ei reagoinut siihen mitenkään. Toisen käskyn se kuuli, ja juoksi esteen eteen seisomaan. Olin ihan pihalla, ei se ole ikinä ennen tuollaistakaan tehnyt! Otin koiran sivulle, pari askelta eteenpäin ja tein itsekseni uusiksi liikkeen, koska muuten oisi jäänyt vituttamaan. Hyvinhän se meni sitten, olin ilmeisesti liian kaukana esteestä aiemmin. Kurttikin kommentoi että kympin suoritus se jälkimmäinen, mutta koska alussa tuli sekoiltua pitää pudottaa nollaksi.
Hyppy 0

Kokonaisvaikutusta tosiaan pudotti se koiran pannasta tarttuminen.
Kokonaisvaikutus 9

142,5 pistettä, II palkinto

Kyllä vitutti, ihan puhtaasti. Kurtti kommentoi ennen kehästä lähtöämme että koira osaa asiat teknisesti erinomaisesti, häiriönsieto koitui tässä kohtaloksemme. Kuulemma helposti häiriöitä treenaamalla Stefasta saa kahdensadan pisteen koiran. Lähdin joka tapauksessa autolle murjottamaan, vaikka jälkeenpäin kommentti vähän nauratti. Siis teoriassahan Stefa ois vaikka maajoukkuetason koira mutta kun siinä on pari bugia. Siis pienellä treenillähän sen kanssa pääsis vaikka suoraan erikoisvoittajaluokkaan, ja mentäiskin heti, mutta kun on nää pari luokkaa edessä. Mikään ei ole meidän vika :D eikä huonoja olla ainakaan, siitä ei johdu mikään!

No joo. Tää on taas näitä päiviä kun usko alkaa loppua. Kun yksi asia saadaan sujumaan (tällä kertaa se tekniikka) niin toinen asia murenee (häiriönsieto). Ikinä ei oo treenattu sopivasti kumpaakin, vaan aina toista enemmän niin että se sujuu ja sitten unohtuu se ensimmäinen.. Ikivertaukseni tokosta, liian lyhyt peitto: kun vedät pään yli varpaat jäätyy ja toisinpäin.

Ei vaan. Onhan tässä nyt kuitenkin ajatusta kuinka jatkaa. Ja ajatus siitä että jos oisin koittanut viritellä Stefaa pallolla ennen kehää, oisko se toiminut kytkettynä seuruun? Tosin, olis sen kontakti joka tapauksessa pudonnut sitä pussia jahtaavaan mieheen, ettei sillä. Mutta häiriötreeniä sitten vaan, se on onneks kivempaa kuin tekniikkatreeni. Ja hei! Se seuraaminen vapaana oli ennen muovipussiepisodia aivan mahtavaa, muistan sen ylpeän tunteen kun koira piti kontaktin, paikan ja vireen - siihen muovipussiin asti :D