Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Leevi and the Leavings: Vasara ja nauloja

Tai pikemminkin: Jesaria ja pahvia.

Minä, joka en todellakaan pidä agilityä OIKEANA koiraharrastuksena ikään kuin tulin hulluksi. Rakensin agilityradan tuonne meidän pihalle. Ensin se lähti vain niistä kepeistä, kun ajattelin että ne tarvitsevat paljon treeniä. Tarvikkeet: auraviittoja ja rautakanki. Hakkasin sitten lauantaina maahan neljä reikää ja tökkäsin kepit pystyyn. Illalla lisäsin kaksi keppiä, kun harjoittelu edistyi niin hyvin.

Sitten eilisissä treeneissä, kun puhuttiin siitä, että minun täytyy opetalla ohjaamaan, saada koira kuulolle, minulta taisi mennä jokin säätö vinoon päänupissa. En edes tiennyt olevani näin perfektionisti, mutta aina oppii uutta, itsestäänkin.

Joka tapauksessa. Kymmenen maissa illalla raahasin autotallista loput auraviitat (kuusi jäi, joten saan niistä loput kepit aikanaan) ja pahvinkeräyksestä ison laatikon. Muut tarvikkeet rautakanki, jesari ja mattopuukko. Askartelin pahvista 40cm korkeita paloja ja tein rautakangella maan täyteen reikiä. Auraviitat taas pystyyn ja pahvit jesarilla kiinni niihin. Kuulostaa muuten paljon helpommalta, kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Kello oli melkein puolenyön kun lopetin.

Laitoin hypyt neliöön, jotta voin harjoitella ohjausta. Mietin pitkään, mikä kuvio olisi hyvä, ja päädyin lopulta tähän. Nähdään sitten, onnistutaanko tällä harjoittelussa.

Nyt lopulta, saanen esitellä, Agilitykenttä Takku!


Ikävä kyllä en saanut tätä alempaa kuvaa niin, että se näkyisi kokonaan.. No, KÄRSIKÄÄ!

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ultra Bra: Tänään

Agilityä. Olen ottanut keppejä kotipihalla kuudella, joten kentän neljä eivät tuottaneet ongelmaa. Tosin, ohjaaja neuvoi muuttamaan käskysanaa, tyyliltä "kepit" tyylille "kepkepkepkep" niin että kiljaisen "kep" joka kerta kun koiran pitää kääntyä. Jep. Harjoitellaan näin tästedes.

Putkea Rood menee jo upeasti. Siitä on muodostumassa eläimen lempieste. Hypyt hienosti. Ohjaajan mukaan koira tietää jo käskysanan, koska oli välissä tulossa luokseni, mutta toistaessani sanan "hyppy" palasi takaisin hyppäämään. Minun täytyy vain kiljaista uusi käsky heti ensimmäisen esteen jälkeen. Pituus kahdella osalla, sekin loistavasti, kuten myös puomi. Ongelmia ei itse asiassa ollut ennen loppua, jolloin otimme radanpätkän, hyppy-hyppy-putki-hyppy. Hypyt peräkkäin, putki niiden jälkeen melko raa'asti oikealle taivutettuna, ja kolmas hyppy vähän putken suulta vasemmalle. Mokailin ihan totaalisesti :P Hypyt ja putkeen menivät hienosti, mutta viimeinen hyppy ei mennyt millään! Syynä; hyppy oli niin paljon vasemmalla, että koira ei hoksannut sitä itse, enkä minä saanut sen huomiota tarpeeksi nopeasti, vaan se oli jo juossut vasemmalta esteen ohi. Koitettiin pari kertaa, mutta en vaan ollut tarpeeksi nopea.. Lopulta otettiin vain putki-hyppy, jolloin koira ei ollut ehtinyt vielä kiihdyttää niin paljoa, että olisi juossut ohi, ja ehdin saada sen huomion ennen estettä, ja koira hyppäsi. Argh, miten tätä työstän? Täytyyköös kasata pihaan lisää omia esteitä ja tehdä yksinkertaisesti ohjausharjoituksia.. Hmm, ehkä ihan varteenotettava vaihtoehto.

Rood sai suuret kehut. Se on fiksu, oppii nopeasti ja on jo nyt todella nopea, sekä itsenäinen. Kunhan vielä saan sen kuuntelemaan minua meitä ei estä mikään. En kehdannut sanoa kouluttajalle, että agility on meille vaan sellainen sivujuttu, pk-lajit ovat ohjaajalle henki ja elämä(vaikkei tänä keväänäkään ole mainittavasti treenannut, kun aina on liian kuuma, kylmä, tai ei huvita). Mutta ehkä tuosta agista tulee meille vielä suurempi harrastus.. Vaikken haluaisikaan, mutta kyllä mieli tekee sitä treenaamaan :D Meitä pyydettiin myös mukaan muihinkin kuin aloittelijatreeneihin, tiistaisin ja torstaisin olisi myös treenit samalla paikalla. Mikäs siinä muuten, paitsi että torstaina meillä on tottis, eivätkä vanhempani ole kovin innostuneita kuskaamaan minua enää tiistaipäiviksi kentälle.. No, katsotaan miten tästä. Taidan alkaa kehitellä ajatusta hyppyesteistä, joilla voisin treenata ohjaamista. Kiitos hei tältä päivältä.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

System of a Down: Fuck the System

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa! Kyse kuitenkin kaikkien tuntemasta, hienosta käyttökoirarodusta. Käypä laittamassa nimi addressiin, niin teet päivän hyvän työn.

Selkä suoraksi!

Me pilasimme sen, ehkä voimme sen myös pelastaa. Fuck the system.

Depeche Mode: Personal Jesus

Roodilla on oma fanclub.

Oltiin tänään lastenjuhlissa. Minä paistoin lättyjä, Rood oli kohentamassa paikallisten maissipiippujen kuvaa koirakansalaisista. Rood oli kyllä hyvää seuraa, se makoili jaloissani kun myin lättyjä, ja siirtyi aina kiltisti pöydän viereen istumaan kun lapset(ja jotkut aikuisetkin) halusivat silittää. Lättyjä Rood söi parikin, sekä yhden makkaran, mutta sitten ei enää maistunut(onko ihme?). Kaiken kaikkiaan oikein mallikkaasti käyttäytyvä koira.

Kun vieraat lähtivät ja paikalle jäi enää järjestäjäjoukko lapsineen päästin Roodin valtoimekseen. Lapset katselivat silmät pyöreänä, kun huusin sen luokseni antaakseni sille palan pullaa. "Miksei meidän koira oo noin viisas!" kyselivät. Ihanaa, kun joku pitää tuota hulttiota tottelevaisena :D Kovasti kyseltiin Roodin rodusta, sekä siitä paljonko sen kanssa harjoittelen. "Kaksi kertaa viikossa käydään agilityssä ja kerran viikossa tottiksessa." Ihmiset tuijottivat silmät pyöreinä, mutta totesivat sitten, että on ihan hyvä, että teinitytöllä on viitseliäisyyttä pelata koiransa kanssa. En viitsinyt edes mainita, että se isoin työ tehdään kuitenkin kotona treenatessa :D Sitten villiinnyin näyttämään lapsille Roodin bravuurin, "pam"-koira-kellahtaa-kyljelleen -tempun. Jouduin toistamaan sen kolme kertaa, koska aikuiset halusivat ihmetellä. Jokaisen kerran jälkeen saimme valtaisat suosionosoitukset, ja kyselyt siitä, että kuinka koira voikaan olla näin fiksu.. Toivon vain, etteivät kanssamaanviljelijäni ala hankkia bordercollieita vain koska ne ovat niin fiksuja. Ei taitaisi heiltä kuitenkaan into riittää bortsujensa kouluttamiseen, kun suomenlapinkoiransa ja saksanpaimenkoiransakin ovat kotona kouluttamattomina. Yksi pieni poika kyseli isältäni mistä koira on haettu. "Seinäjoelta" kuului vastaus, ja poika tietenkin heti tivasi, että onko niitä siellä vielä paljon, hän haluaa oman, tai parikin! Isä ovelana ilmoitti, että Rood on ainoaa laatuaan eikä sellaista saa enää mistään. Totta kai sekin. Lienee hankalaa löytää tuollainen toispuoleinen kääpiöbortsu lapsiensa iloksi.

Oli tosi mukavaa, kun ihmiset pitivät Roodia tottelevaisena. Eivät kyllä paljon koiria ole nähneet, täytyy myöntää. Mutta näille ihmisille Roodini oli kuin Jeesuksen uusi, karvainen inkarnaatio. Toivottavasti paikallisista lapsista kasvaa nyt koiramyönteisiä aikuisia.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Nirvana: Smells like teenspirit

Minä onneton olen vuoden luokkalaisiani nuorempi, joten en vielä vähään aikaan pääse treeneihin omalla autolla. Onneksi on kavereita, jotka saa taivutelluksi kyyditsemään. Eilen mentiin agilitytreeneihin paikkakunnan pahimmalla peniksenjatkeella, takapenkki vilttiin verhoiltuna ettei vaan tule koirankarvoja :D

Ennen reenien alkua otin Roodin kanssa aata, joka oli unohtunut yksin kentälle. Rood ei millään tahtonut mennä, vaikka se oli abc-kurssilla Rodeon lempieste. No, muutaman kerran yritin houkutella ja lopulta sain koiran kiipeämään yli. Kun Rood lopulta tajusi mitä me duunaillaan, teki se loput toistot hienosti.

Treeni aloitettiin putkella. Rood meni tietenkin hyvin, vaikka putki olikin venytetty mahdollisimman pitkäksi. Leikkiä koira ei jaksanut, joten otin namilla. Myöhemmin otin myös lelulla, kun ilma alkoi viiletä. Seuraavana kaksi hyppyä peräkkäin. Myös nämä ideaalisti. Ainoa virhe, ohjaajan huomaama, minä en edes tajunnut, oli se, että Rood tuli koko ajan minua kohti. Se oli kuitenkin oma virheeni, joka korjautui kun muutin suuntani suoraan eteenpäin, enkä kääntynyt koiraa kohti juostessani. Kun korjasin, koirakin meni upeasti. Tämän jälkeen otin itsekseni keppejä, jotka eivät menneetkään niin hyvin. Roodia alkoi taas väsyttää, mutta namilla olisin ottanut tämän enivei. Minä mokailin joten koirakin mokaili. Loppujen lopuksi saatiin pari ihan onnistunuttakin toistoa. Pitää varmaan pystyttää jotain auraviittoja tuonne nurtsille, niin päästään kotonakin treenaamaan. Tämän jälkeen puomi, joka meni hienosti, tietenkin. Otettiin niin, että ensin annan käskysanan "puomi" joka tarkoittaa, että koiran on asetettava etutassut ylösmenokontaktille, palkkaan, "kiipee", joka antaa koiralle luvan jatkaa matkaa, ja loppuun "jarru", palkka namialustalta ja vapautus. Ei ongelmia tämänkään kanssa. Sitten vielä pituushyppy, se ei tuottanut Roodille mitään vaikeuksia. Viimeisenä a-este, jota treenattiin samoin kuin puomia. Roodille se oli helppoa, mutta pienillä koirilla oli varmaankin vaikeaa, en seurannut, mutta olettaisin, kun vauhdinotto ei onnistunut nousukontaktin takia. Enivei, hyvin tämäkin. Ja sitten meidän piti juosta, jotta teinikuskimme ei tarvinnut odottaa yhtään kauempaa.

Ja sitten se teinihenki vasta alkoikin haista! Kuin pahaiset amikset kaahailimme ympäri paikkakuntaa takapenkki täynnä narttuja(lue: minä ja Rood). Oli ihan hauskaa, Roodilla varsinkin, kun se pääsi välissä ulos autosta jahtaamaan paikkakunnan kissoja. Rood oli succès.. Kaikki paikkakunnan teinihyökkäyksen kohteeksi joutuneet asukkaat olivat erittäin mieltyneet pieneen amiskoiraamme. Ja sai Roodkin opetella ajelua vähän kalliimmalla autolla, vaikka tuskin kovin monesti sellaisen kyytiin pääseekään.. Tai ei sitä tiedä, jos ihastuttava kuskimme nappaa taskukokoisen lunnikoiransa mukaan ensi kerralla ja alkaa käydä kanssamme treeneissä!

torstai 25. kesäkuuta 2009

Ismo Alanko Säätiö: Ruuvaa väännä säädä hinkkaa

Eli siis TOTTISTA!

Mittari näyttää kuusikolmatta ja aurinko ei anna armoa. Mutta reeneihin mennään silti! Edelleen ruuvataan väännetään säädetään hinkataan seuraamista. Ongelma: kun pysähdyn Rood pysähtyy liian eteen. Seuraa siis ihan oikeassa kohtaa. Olen tehnyt niin, että komennan oikealle paikalleen ja palkkaan, virhe. Tästälähin komennan oikein, otan uuden pätkän ja palkkaan vasta, kun koira on tehnyt koko suorituksen oikein.

Toinen seikka: Rood kiertää minut ennen kuin tulee sivulle. Ei ongelma, kunhan ei ala liioitella, kuten tänään, ja meni muutaman kierroksen jalkojeni ympäri ennen kuin istuutui. Rood kun tekee koko ajan mahdollisimman paljon, se on niin nopee.. Enivei. Jos tekee näin askel sivulle ja uusi käsky. Palkka vain oikeasta suorituksesta, niin itsestäänselvää ja silti en sitä tajua.

Ja leikkimisestä taas minulle. Eli menen koiran mukana jos se on vahva, annan sen voittaa. Heti kun koira saa patukan leikki jatkuu minun luonani. Näin. Rood on niin hurjan itsenäinen(varmaan hyödyllistä paimentyössä) että leikkii mielellään itsekseen, minun siis on oltava mielenkiintoinen. Joo. Ajatus katkeaa.

Irrottamista myös. Eli annan irrotuskäskyn pidellen koiraa pannasta, kädet irti patukasta. Kun on irrottanut kielto heti kun yrittää ottaa patukan uudelleen suuhun. Välillä irrotuksesta patukka heti palkaksi.

Joo. Täytyy alkaa treenata yöllä kun kunto ei kestä tuolla überkuumassa.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Rob Zombie: Dragula

Tämän päivän otsikko ei liity aiheeseen. Se on vain aivan järjettömän hyvä kappale, enkä enää kestänyt sitä, että aina blogiani kurkatessa päässä alkoi soida Matti ja Teppo.

Haparaa muistelua kuluneista, päivittämättömistä päivistä. Viikonloppuna Rood putosi maapallon sisään. Olin vanhalla navetolla hakemassa pellettiä kissanpennuille Roodin kanssa, kun yhtäkkiä koiraa ei ollut missään. En huolestunut, koska Rood yleisesti ottaenkin on itsenäinen eläin ja ilmestyy aina lopulta jostain kulman takaa. Nyt onneksi satuin vilkaisemaan ympärilleni ja huomasin valkoisen vilahduksen maassa ja kuulin loisketta. Vilkaisin alas, ja näin Roodin. Vanhan naveton vieressä on viemäri, jonka olemassaolosta en edes tiennyt.. Kyseessä siis sellainen pyöreä, syvä kuilu, jonka pohjalla on vettä. Kansi oli ilmeisesti pettänyt ja koira putosi. Ei mitenkään miellyttävä tapaus, koska viemäri oli tietenkin todella syvä. Aloin huutaa apua ja tutkia miten saisin koiran ylös, se kun oli oikeasti tosi syvällä kuilussa jossa ei ollut mitään tikapuiden tapaistakaan.. No, äiti ilmestyi paikalle, minä olen jo mahallani maassa ja kurottelen viemäriin. Rood tajusi onneksi nojata etukäpälillään viemärin seinämään ja yletyin sen niskanahkaan, josta koira nousi nätisti ylös.. Heti kun Rodeon jalat tapasivat taas normaalilla pinnankorkeudella olevaa maata matka jatkui. En ymmärrä. Jos minä olisin pudonnut viemäriin, olisin vähintäänkin katkonut jalkani, ja sieltä päästyäni en olisi tasankaan jatkanut varomatonta ryntäilyä tutkimatta maaperän vankkuutta. Mutta luojalle kiitos tuon pikkupiskin kovuudesta, ei joka narttu noin rennosti suhtaudu likaviemäriin.. Esimerkkinä äiti, joka vaati minua pesemään viemäriverkostoa tutkineen pikkukoiran ennen sisälle tuloa. Ei se oikeasti kovin likainen ollut..

Maanantaina mentiin agilityyn. Alkeiskurssi, jolla päästiin loistamaan, kun kerran ABC-kurssi on jo käyty. Otettiin hyppyä, putkea, keppejä ja puomia. Hyppy oli matala, vein patukan toiselle puolelle, palasin komentamaan Roodin hypylle, Rodeo hyppäsi esteen yli, haki patukan, ja hyppäsi takaisin leikkimään kanssani. Putkea otettiin juoksemalla läpi, eli juostaan putkelle, minä komennan käskyn, Rood putken läpi ja minä heitän sille patukan kun se ulkoistuu putkesta. Keppejä neljällä kepillä, nämä otin makupalalla. Puomi taas oli pelkkä lankunpätkä tasaisella maalla. Opetin jarruttamista loppuun, ja nyt keljuttaa kun en muistanut merkata ylös abc-kurssilla käyttämääni käskysanaa.. Se saattoi olla "rauha", mutta nyt käytin "jarru", kun en ollut varma asiasta. Perjantaina kentällä en varmaan muista sanaa ja alan käyttää jotain kolmatta..

Huomenna tottista. Seuraamista ollaan otettu välistä pitkiäkin pätkiä. Hyi minua, ei saisi. Rood pitää mahtavasti kontaktin, kun palkkaa namilla, koska silloin se jaksaa keskittyä, kun ei ole niin aktiivisesti palkan perään.. Siis, en osaa selittää :D Patukan kanssa Rood häslää enemmän.

Tennispallo poistui kuvioista. Tai ei varsinaisesti. Se poistui palloista ja muuttui kahdeksi pallon puolivaipaksi. No, ei se taida olla kuvio.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Matti ja Teppo: Mä joka päivä töitä teen

enkä näin ollen ehdi koneelle riittävän usein päivittääkseni treeneistä. Koitan tässä nyt äkkiä kertoa jotain.

Eli seuraamista otetaan jo parilla askeleella, sekä käännöksiä oikealle. Jos oikein villiinnyn käännytään vasemmalle (järkyttynyt kohahdus). Tänään ei päästä treeneihin, viime viikolla oltiin kyllä mutten ehtinyt päivittää.

Maanantaina alkaa agilityn alkeiskurssi, jolle ilmoitin Roodin. Tällä menolla siitä tulee täysipäiväinen agilitykoira, vaikka sitä piti vain koittaa :S No ei vaan, ehkä meidät potkitaan ryhmästä koska ei osata käyttäytyä. Jää nähtäväksi.

Takku opettelee BH-kokeen seuraamiskaaviota. Sitä tuskin tarvitaan ihan heti, mutta aloitetaan treeni ajoissa. Toistoja toistoja vaan, koitetaan saada tämä liike selkärankaan.

Nyt Takku palaa töiden pariin. Ei täällä saa olla.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Devildriver: Just Run

Tänään oltiin Roodin kanssa juoksemassa! Saatiin oikein mitalit kun oltiin vaan niin hyviä :D

Eli siis Forssassa juostiin Nice Run. Olen ollut mukana joka vuosi aloittamisesta lähtien, ja nyt pääsi Roodkin, tyttö kun on. Juoksumatka viisi kilometriä, alkuun lämmittelyt (vetäjänä Janne Kataja, eli siis pingviinitanssia ja Abbaa), loppuun mitalit ja piknikkassi. Alkulämmittelyt jätin väliin kun oli piski pideltävänä, joten otin tottista. Sivulletuloa ja käännöksiä siellä kivasti, Rood meni UPEASTI kun ottaa huomioon, että siinä vieressä hyppi päälle tuhat naista Abban tahtiin.

Sitten lähdettiin juoksemaan. Oli tosi tuskaa alkuun, kun Katajan Janne ilmoitti, että juoksijat ja hölkkääjät ensin, sitten ne kun hölkkää osan, sitten sauvakävelijät ja sitten kävelijät. Matti Vanhanen (ihQ) antoi lähtökäskyn ja kaikki lähtivät kävelemään. MITÄ HELVETTIÄ? Juoksusta on tullut aika lailla kävelyn kaltaista sitten viime näkemän. No, pujoteltiin siellä sitten niiden kävelijöiden ohi, juoksusta melkein tulikin jotain. Lopulta päästiin vähän väljempään ja uskalsin antaa Roodille enemmän hihnaa, päästiin hölkkäämäänkin. Alkuun olin pitänyt sen ihan sivulla, kun väkeä oli niin tiheässä, enkä halunnut että se häiritsee ketään. Sitten se tajusikin jutun juonen ja saatoin pitää sitä pitkällä hihnalla, kun se väisteli muita lenkkeilijöitä niin hienosti. Ohittelu oli mahtavaa, kun Rood osasi katsoa että "tuosta välistä tuo hihnan päässä roikkuva ämmäkin mahtuu" ja meni sitten siitä. Ihmiset katsoivat että mikä karva se siinä sivulla menee, ja tekivät tilaa niin että minä ja 2/6 meidän juoksuryhmästä pääsimme pujottelemaan ohi. Tosi kivaa. Rood jaksoi tietenkin hienosti, kun matka oli vain 5,3 kilometriä, mutta itsestäni vasta ylpeä olenkin, kun olen tainnut juosta viimeksi viime kesänä ja jaksoin niinkin upeasti :) Taidan alkaa käydä useammin juoksemassa tuon kanssa, kun on niin hyvät juoksukengätkin ja kaikki :D

Sitten kun oli menty viisi kilsaa ja jäljellä oli loppusuora, juostiin hetki sellaisen kosken rantaa, siinä oli siis kiveys ja siitä metrin pudotus veteen. Ja Rood maailmankaikkeuden älykkäin koira tietenkin hyppäsi sinne! Onneksi vesi oli matalaa, näytti hirmu syvältä muttei sitten ollutkaan kuin roodia polviin. Siellä se joi (olin kyllä juottanut sitä vesipisteessä vähän kolmen kilometrin jälkeen) ja yritti sitten kömpiä ylös, mutta eihän se päässyt, joten minä kontalleni kiveykselle ja koira valjaista ylös. Näin, ja matka jatkui. Loppukoetuksena oli vielä sokeria jakeleva poliitikko muutama sata metriä ennen maalia. Juostiin ohi tosi kovaa, ettei vaan jouduttaisi vastaanottamaan sitä poliittista sokeria. Hyi. Ja lopulta maaliin, mitalit kaulaan ja sitten juomaan vettä :D

Kun loppuryhmä tuli maaliin mentiinkin autolle (yleensä ollaan pidetty piknik nurtsilla tapahtumapaikalla, mutta sateesta johtuen mentiin autoon) ja hyödynnettiin perheauto oikein tosissaan. Takaluukku auki, kaksi ihmistä sinne, kaksi takapenkeille ja kaksi etupenkeille. Rood sai makoilla auton takana maassa. Hyvin saatiin vedettyä piknikki nassuun, oli oikein kivaa. Roodkin sai palan jokaisesta sämpylästä, jugurtista ja banaanista :D Että oikein mukava päivä, ja mahtavaa harjoitusta BH-kokeen liikenneosuutta varten.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Radiohead: Optimistic

Olenko ikinä muistanut kertoa teille, että Rood on maailman upein koira? Jos en, niin nytpä tiedätte :)

Tänään siis taas treeneissä. Olin ihan varma että meidät tyyliin työnnetään kuraojaan häpeämään, kun ei oltu edistytty yhtään.. Minulla kun ei tahdo aika riittää kuin yhteen tai kahteen treeniin päivässä. Toisaalta, välissä pitäisi pitää lomapäiviäkin, ja tuo on minun mielestäni kyllä ihan riittävä määrä, jos siis edistystä tapahtuisi. Idea: ei ollut tapahtunut. Edelleen sivulletuloa, kun Rood tulee yhä välillä miten sattuu, ja haluaisin että se tulisi aina heti ekalla täydellisesti. Mutta kun joka kahdeksas toisto epäonnistuu tms :D

Kouluttaja oli siis positiivisesti yllättynyt. Oltiin kuulemma menty valtavasti eteenpäin, vaikken itse ollut huomannut mitään. Toisaalta kun pohtii, niin menihän se viime viikolla välistä oikealle puolelle, poikittain eteen ja mitä ikinä. Enivei, Rood sai hirmuisesti kehuja. Se on vaan niin fiksu, ja varmaan näytteli menevänsä paremmin kuin kotona meni, kun en itse näe edistystä. Mutta joka tapauksessa.

Nyt luvassa: sivulletuloa, sekä pieniä askelia eteenpäin. Tässä minulle alleviivaus, minä kun luulen omistavani saksanpaimenkoiran. Eli PIENIÄ askelia, ei puolentoista metrin harppauksia. Välistä käännöksiä oikealle. Palkka edelleen taakse, välistä pallo kainaloon ja palkka tiputetaan koiran selän päälle.

Ja koitan työstää että tuo toisi sen pallon minulle eikä jäisi pureskelemaan sitä puolimatkaan. Eli siis, kun koira juoksee pallolle, kutsun heti iloisesti takaisinpäin ja juoksen takaperin tarvittaessa. Pitäisi myös hankkia toinen tennispallo, niin olisi helpompaa. Mutta käyn vasta töissä tienatakseni rahat :D Koko kesän palkka kulutetaan tennispalloihin! Kysymys kuuluukin: onko mulla tosi pieni palkka, vai ostanko mä vaan aivan sairaasti tennispalloja?

Että näin tänään. Hirmukivaa treenata noin nopeaoppisen koiran kanssa :) Jopa vesisateessa. Nimimerkki litimärkä puolitoista tuntia kentän laidalla seistyään.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Alice Cooper: School's out

School's out for summer!

Kesä. Ulkona on melkein kolmekymmentä astetta lämmintä. Treenaaminen on rankkaa, hiki virtaa ja koira kompastuu kieleensä. Rood toki treenaisi siitäkin huolimatta, mutta en halua pakottaa sitä. Kuitenkin sen käytöksestä huomaa, että kuuma tekee tehtävänsä. Rood ei aina jaksa edes juosta pallon perään (!) saati sitten paimentaa sitä, vaikka pyytääkin koko ajan lisää.

Hain eilen ammeen pihalle ja täytin sen vedellä. Käy niin sääliksi Roodia, kun se joutuu kuumissaan olemaan, että pääsee ainakin läträämään vedellä välissä.

Eilen mentiin myös uimaan. Olikin aikamoista. Rood ei nimittäin ui. Vedessä se läträä niin että mahakarvat kastuvat, mutta kyljet ja selkä eivät saa kaatua. Minä sika sitten työnsin sen laiturilta veteen. En tiennyt, että koiratkin osaavat kiivetä laiturilla olleita tikapuita, mutta kyllä Rood ainakin osasi. Näin ollen se jäi laiturille kun menimme siskon kanssa uimaan. Huutelimme sitä mukaan, ja se vikisi, oli monta kertaa tulossa, mutta aina vesi esti. Sitten se juoksi rannalla edes takaisin ja kävi tarkistamassa, että kuskina toiminut, rannalle jäänyt siskon poikaystävä ainakin oli vielä sen tavoitettavissa. Lopulta se sitten totesi että pakko sen on meidän mukaamme tulla, ja lähti rannasta varovasti etenemään. Se uikin sitten koko matkan luoksemme ja sai hirmuiset kehut. Rood kyllä osaa uida ihan nätisti, mutta se hengästyy siitä todella nopeasti. Sitten se myös keksi, että jos käpälät nostaa ilmaan uidessa, syntyy roiskeita, joita on kiva jahdata.

Että näin. Olimme lähdössä kotiin, ja Rood vaan häslää rantavedessä eikä halua lähteä. Näin ollen uin sen kanssa vielä kierroksen. On se vaan hirmumukava otus, kun tykkää uida kanssani :D Tärkeä pieni koira.

Vedestä noustessa Rood näytti (ja haisi) aivan uitetulta koiralta. Mistäköhän johtuu?

Nyt vien Roodin ulos lenkille metsään, kun suorassa auringonpaisteessa on jo liian kuuma, taas. Ennen puoltapäivää lähden töihin, ja tulenkin sieltä vasta illalla seitsemän - kahdeksan aikaan. Sitten on jo riittävän viileää, että päästään piskin kanssa jo treenaamaan.