Iltapala pellolla

Tänään syötiinkin iltaruoka kokonaisuudessaan pellolla kontaktiharjoitusten yhteydessä. Alkuun se oli ihan kamalaaxD Pentu jäi yli sata metriä, ihan pellon toiseen laitaan ja minuakin alkoi vähän hirvittää, että tuleekohan tästä ikinä mitään, mutta ei siinä sitten muu auttanut kun istua alas ja miettiä mikä on vialla. Nyt onkin sitten housuntakamus ihan savessa..

No, ensin huusin sen pennun sieltä pellon toisesta laidasta, kun sillä ei enää ollut hajuakaan missä olin. Tuli onnellisena, palkka ja kehu. Näinhän siis ei saa tehdä.. Mutta muu ei nyt auttanut alkuun kuin saada se koira lähelle, että palkkaaminen voitiin aloittaa. No, ensin muutin kävelytyyliä. Olin alkuun tehnyt niin, että kävelin suoraan kunnes pentu sai kiinni ja vaihdoin suuntaa vasta sitten, missä ei ollut mitään ideaa, koska etäännyin pennusta nopeasti, ja juuri kun se sai kiinni ja saatoin palkata lähdin toiseen suuntaan.. Eli nyt aloin kävellä mutkitellen, mikä oli pennun mielestä paljon kiinnostavampaa. Näin pääsin palkkaamaan sitä useammin onnistuneesta mukana kulkemisesta. Otin mukaan myös uuden taktiikan saada pentu tarkkaavaiseksi suhteeni. Miksi pentu seuraa mieluummin perheen vanhempaa koiraa kuin ihmistä? Koska koira löytää koiran silmissä mielenkiintoisempia asioita. Eli aloin löytää pellolta "ruoka-aarteita", aina välillä kyykistyin tutkimaan maata ja tipautin siihen namin, kun pentu tuli katsomaan mitä löysin lähdin pois ja pentu sai palkan maasta. Näin muutuin entistä kiinnostavammaksi ruuanvainuamistaitoni vuoksi. Harjoitus alkoikin mennä upeasti, pentu tuli muutaman metrin säteellä mukana ja tarkkaili tekemisiäni oman touhuamisensa sivussa. Kaiken kaikkiaan upea harjoitus!

Sitten kun palattiin pihaan tuo menikin taas missä mieli. Oma piha on jo niin tuttu paikka, että siellä perääni ei enää katsota. Ajattelin lisätä vielä pihassakin nuo "ruoka-aarteet" jotta tarkkaavaisuutta tulisi hiukkasen lisää suhteeni.

Sitten otettiin jo kolme toistoa maahanmenoakin, enkä voi kuin todeta, että tuo pentu on nero. Vedin sen seisaaltaan makaamaan namilla pari kertaa, ja sen jälkeen tuo on itse alkanut pyllähdellä maahan aina kun minulla on jotain hyvää kädessä. Alan ihan epäillä, kumpi meistä kahdesta onkaan sen älykkäämmän lajin edustaja...