The 69 Eyes: Dance D'Amour

Maanantaina tehtiin tokoa, tiistaina tehtiin tokoa, keskiviikkona hakua ja torstaina agia. Sitten lähdettiin viikonlopuksi Punkalaitumelle ja tokoiltiin vähän lauantaina. Sittemmin en ole tehnyt mitään, koska menin Joulupukille töihin lajittelemaan kortteja ja teen sitä nyt jonkin aikaa niin että koirat joutuvat hunningolle. Tai sitten livahdan tänään treenaamaan pk-tottista, kuka tietää.

Tiistain SM-treenitokoissa sain hirmuisen inspiraation aiheesta koiran treenaaminen. Oli puhetta koetreeneistä, ja siitä että niitä pitäisi tehdä kerran viikossa. Minun mieli = puhallettu. Toki ajatus käy järkeen: kun kerran viikossa tekee läpi kaikki luokan liikkeet ja kirjaa arvosanat itselleen ylös, on siitä sitten helppo seurata miten ehjiä liikkeitä on tullut ylläpidettyä, ja miten uudet ovat edistyneet. Tai pahimmassa tapauksessa miten vanhat on unohtuneet ja uudet ei kehity. Koska olen nörtti, väkersin aiheesta vielä Excel-taulukonkin, joka laskeskelee kertointen kautta yhteispistemäärät osapisteistä, ja värjäilee nollat punaisiksi ja kasia pienemmät keltaisiksi. Hirveän motivoivaa, sormeni kihisevät seuraavaan koetreeniin!

Tokoilut menivät muutenkin ihan kohtuuhyvin. Stefa oli ihan kihinöissään, ja teki iloista seuruuta, joka kesti oikeasti aika pitkään, tehtiin kokomittainen avoimen seuruu. Koira pysyi hyvin ja jaksoi keskittyä, harmi vaan kun se paikka jossa se pysyi oli liian edessä. Kierretään jotenkin kehää tässä jutussa, paikka liian takana, paikka liian edessä, koira liian littana, koira liian korkeassa vireessä.. No joo. Stefan kanssa ei ehkä voi olla liian korkeaa virettä joten alan vain rakentaa sitä paikkaa paremmaksi tuossa tilassa. Katotaan kuinka käy.

Stefa muuten metallinoutaa aika mahtavasti. Esteellä tai ilman, kapulalla kuin kapulalla. Ihmeitä tapahtuu.

Possusen seuruussa olen opettanut sille päälakikosketuksen! Kyllä hajottaa. Palkkailen sitä nyt eri kulmasta pyrkimyksenä saada se esteettisesti siihen viereen, eikä päälakikosketuksella mun eteen. Kaiken mä onnistunkin tyrimään.

Possusen odottaminen on kehittynyt kovasti. Kohta pian voidaan tehdä jo lyhyitä paikallaoloja ryhmässä. No, hetki siihen saattaa mennä.

Hakumetsässä keskiviikkona jatkettiin samalla kaavalla kuin aiemminkin: Possunen teki hajunhakuja ja Stefa ilmaisuja. Kumpikin oli hyvä.

Torstain agitreeneissä tehtiin pientä rataa, jossa oli osana kepit. Ja tehtiin jonkinlainen keppiläpimurto, kun sain neuvoja tehdä niitä käteentuloharjoituksia (joita on käsketty tehdä ennenkin, ja joita olen tehnyt ehkä kolme kun kerran käskettiin) ja Stefa alkoi suunnata sinne minne mun käsi näyttää, ei minne mä muuten näytän. Ja sit mä sain sen kepeille hypyltä! Voi kun se oli ihmeellinen hetki. Nyt ehkä lisään noita käteentulotreenejä, ihan vaan kun näin että niillä on oikeasti merkitystä ja ei, ei se Stefa seuraa mun kättäni vaikka joskus heitänkin siitä sille lelun. Loppuratakin sujui ihan hyvin mutta se ei ollut yhtä merkittävää kuin tuo alun kepeille ohjaus.

Mitä jäi jäljelle? Lauantain tokot. No, tokoiltiin.

Marjo otti piskeistä kuviakin, joten kerrankin on mitä esitellä. Hoho. Vaihdoin ulkoasunkin talvisemmaksi ihan vaan kun on kuvaa jota katsella.

Ps. Possu täytti toissapäivänä jo puoli vuotta. Hitto kun se on vanha! Ja paljon suurempi kuin Stefa.

Koko sakki

Epsu, ettei äitille tuu paha mieli.

Hörökorva-Hupsu

Possu ja Stefa keskustelevat poseerauspalkkakananmunasta ja siitä kumpi saa keltuaisen.

Possu on NIIN nätti.

6kk-seisotuskuva. Melkein osaan laittaa koiran seisomaan.

Stepsukan kuvia ei oo vielä muokattu loppuun.