Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 6. tammikuuta 2007

Loppiainen

Tältä ajalta ei oikeastaan ole mitään erikoisempaa kerrottavaa. Minulla on kamalia ongelmia tuon koulutussuunnitelman ja -päiväkirjan pitämisen takia >: /  Jos joku haluaa kertoa vinkkejä, niin olisin oikein tyytyväinen.
Tänään olimme Nemin kanssa aamulla metsälenkillä. Harjoittelimme välillä vähän, ja Nemi oli koko ajan hihnassa. Pentu ei oikein arvostanut, kun välillä pysäytin matkan ja käskin sen viereen ja seuraamaan. Eihän siitä tietenkään mitään tullut, mutta en olettanutkaan. Totutin sitä lähinnä ajatukseen, että matka jatkuu vasta kun se on tehnyt mitä pyydän. Eiköhän se jotain ideaa siitä jo saanut, kun kökötettiin paikallaan, kunnes se istui viereeni vaikkapa vain vahingossa. Että näin. Kai se vähän jotain sitten oppikin.
Nytkin tulen taas metsälenkiltä, koira oli vapaana tällä kertaa. Ei mikään kovin viisas idea, koska metsässä oli niin pimeää, ettei nähnyt lainkaan mihin käveli. Oli kuin pussi päässä olisi haahuillut ladon orsilla. Onneksi oli otsalamppu. Mutta siis... Nemi lähti heti vapaaksi päästyään haahuilemaan, juoksi silti aina välillä luoksemme tarkistuskierrokselle. Sitten sillä yhtäkkiä tuli kovin pitkä väli tarkastuskierroksissaan. Aloimme isäni kanssa jo vähän huolestua, kun koira ei tullut huutelemallakaan, mutta lopulta se ilmestyi kun olimme ja palaamassa kotiin, läähättäen ja litimärkänä. Tiedä sitten missä asti se kävi:)
Muita asioita, minun ja Nemin koirakerho uhkasi lopettaa tokotunnit! Aloin sitten jo äitini kanssa miettiä muita vaihtoehtoja tuntien tilalle, ja yhtenä pyörii mielessä pk-kerhon tokotreenit, mikä saattaisi olla ihan hyvä vaihtoehto meille pk-jäljestä unelmoiville.
Isä muuten melkein lupasi rakentaa meille pk-esteen. Jes!

3 kommenttia:

marsu kirjoitti...

Laittelen vielä tännekin vastausta. Yritän ehtiä huomenna kirjoittaa sen pääkallopipon ohjeen ja laitan sitten maanantaina tuonne blogiin. Kiva kun tykkäsit mallista :-)

Nani H kirjoitti...

Moi!

Meillä on toiminut tosi hyvin sellainen treenausmalli, jossa päätän harjoitella aina yhden liikkeen loppuun asti. Muita toki hiotaan siinä sivussa ja seuraamista otetaan joka päivä. Nyt meillä on menossa liikkeestä seisominen, joka alkaa jo sujua mallikkaasti. Kun huomaan, että tavoite on saavutettu siirryn seuraavaan liikkeeseen. Jotenkin tämä on mulle ohjaajana ollut palkitsevaa ja motivoivaa, eikä tartte monia juttuja miettiä kerralla. Todella tärkeää treenatessa on mielikuvaharjoittelu: eli miltä haluat liikkeen näyttävän valmiina?

Tsemppiä tokoiluun!

Nani H ja Myy-cockeri

Anna kirjoitti...

Älä ota montaa liikettä kerralla treenin alle, vaan pari liikettä ensin valmiiksi, sitten pari uutta niin että aina on joku vanha kerrattava ja muutama keskeneräinen. Treenit pitää miettiä hyvin etukäteen ja siinä tosiaan olisi apuna jos olisit tehnyt suunnitelman valmiiksi paperille (tai nettiin). Mieti mitä eri osa-alueita kussakin liikkeessä on ja rakenna treeniohjelma niistä. Päiväkirja on sitten sitä varten että tulee analysoitua onko kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Tsemppiä!