Tänään ei sitten harjoiteltukaan tokoilua laisinkaan, vaan mentiin metsään ajamaan yksi lyhyt jälki. Hyi olkoon oli märkää, näytettiin jäljen jälkeen aivan uitetulta koiralta(50%). Yritin opettaa keppejä yksinkertaisesti lisäämällä ne jäljelle ja kiinnittämällä koiran huomion niihin. Joo, ei tullut niin mitään. Kun keppi tuli vastaan Nemi painoi tuhatta ja sataa yli, minä sitten nappasin kepin maasta ja yritin saada Nemiä leikkimään sillä. Koira tarttuikin keppiin, tosin erittäin vastahakoisesti, ja kun minä aloin repiä, se irrotti otteensa ja katsoi kärsivästi "joko saan jatkaa?". Eli ei näin. Seuraavat kepit sitten vain juostiin yli, kun koiralla oli kiire ajaa jälki.
No, onkos ideoita? Seuraavaksi ajattelin jättää jäljelle muutaman Nemin lempilelun, jos saisin sen innostumaan niillä leikkimisestä. Siinä vaiheessa, kun koira oppisi jo nappaamaan lelun suuhunsa ja tarjoamaan minulle, voisin vaihtaa ensin riepuihin tai muihin hyviin leikittäviin ja sitten keppeihin, ja kun koira osaisi jo tarjota kepin vähentäisin riekkumista ja vaihtaisin kepin vain namiin. Tämä on suunnitelma, kokeillaan huomenna, jos olisi kuivempaa.
Niin, lisäsin tänään myös kävijälaskurin todistamaan, että olen yksin maailmankaikkeudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti