Ruuan jälkeen otettiin oikein perheen yhteistä harrastelua, eli jäniksenmetsästystä! Äiti kieltäytyi osallistumasta, mutta minä, isä, veli ja koira oltiin kaikki innolla mukana. Aseet kantoon ja metsälle! No, Rood ei kyllä saanut pyssyä, kun sillä ei ole edes aseenkantolupaa tai metsästyskorttia. Se toimi jäniskoirana.
Homman nimi: Minä ja veli passiin ja isä tulee koiran kanssa ajamaan jänikset liikkeelle. Kivasti meni tunti, jäniksistä ei näkynyt jälkeäkään. Siis oikeasti, yöllä oli satanut lunta, mutta sillä ei ollut kuin peuran, ketun, kissojen ja hiirien jälkiä. No, koira ainakin sai liikuntaa ja me muut syyn juoksennella metsässä haulikoiden kanssa. Tunnin jälkeen isä kyllästyi ja jatkettiin veljen kanssa. Ja sitten paimenkoira ryhtyi toimiin! Jälleen se toi minulle peuran, lehmän tällä kertaa, ja minä huudan kuin syötävä että kohta olen taas peurantalloma. Peura sentään väisti, ei tarvinnut haulikolla ampua silmille. Olisin ollut aika epämiellyttävä tapa kuolla sille eläimelle.
Eli Rood The Metsästyskoira repuutti jäniksenajokokeensa:D Tosin, ei ole sen syy. Eihän jäniksistä näkynyt jälkekään. Joku oli varmaan jo aamulla käynyt ne teurastamassa.
Päätin sitten senkin, että se kiima sai jo luvan loppua. Lauantaina käytiin moikkaamassa kaverini uroskoiraa, Dose the Huskyä. Dosea olisi kyllä pikkulikka kiinnostanut, mutta Rood ajoi tungettelevan piskin pois. Ei kai se nyt keski-ikäisiin miehiin sekoa, nuori tyttö..
Ja sunnuntaina meitä kävi moikkaamassa Roodin vakipoikaystävä, Rasa Lapinkoira. Rasalle olisi varmaan antanutkin ellei omistajat olisi kaiken aikaa kytänneet silmä kovana ettei vaan aleta rietastella. Into kun ei oikein riittäisi pikkupiskien hoitoon :D
Enivei, kaikki samaa vanhaa ja onnellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti