Kuningasidea: Oma pää

Saavuin juuri kotiin SBCAK:in leiriltä. Jonka piti olla hakuleiri, mutta josta tulikin tokoleiri. Antakaahan kun kerron.

Kouluttajana meillä oli Heidi Helin, rottweilerharrastaja 80-luvulta. Kokemusta siis oli takana! Ensimmäisenä iltana käytiin ryhmäläiset läpi ja heti kerrottuani mun ja Stefan treenien vaiheesta pamahti vastaus "mä en usko tohon tuuliavusteiseen koulutukseen, sillä ei voi kouluttaa kisakoiria". No. Päätin nukkua yön yli ja antaa naiselle kuitenkin mahdollisuuden. Perjantaina aloitettiin treenit tekemällä samanlainen harjoitus jota oltiin tehty aiemmin kotona, mä tein neljän maalimiehen treenin jossa haettiin hajut etukulmista ensin kakkoselta, sitten ykköseltä, lähetettiin ykköselle, lähetettiin kakkoselle. Sitten vielä kolmonen ja nelonen suorilla lähetyksillä. Ykkönen ja kolmonen oli hyviä, kakkosella Stef meni vähän kaartaen kun haki tuulen alle ja neljäs oli katastrofi koiran etsiessä hajua tuulen alta sitä kuitenkaan saamatta ja eksyttyä hirvittävään ryteikköön. Kyllä sieltäkin sitten maalimies löytyi, lopulta.

Kouluttajan palaute olikin sitten raakaa. Koulutustaktiikka on väärä. Ohjaus on huonoa. Koiran vire on liian matala. En vaadi sitä menemään riittävän suoraan. Ihan tosissaniko mä kuvittelen joskus pääseväni sen kanssa kisoihin. Missä kumman ryhmässä mä oikein treenaan, en ainakaan missään palveluskoiraryhmässä kun antavat mun treenata niin. Stefa feikkaa herkkyytensä koska on aina päässyt sillä pälkähästä. Ja vaikka mitä. Menin autolle, hakkasin päätä takaronkkiin ja koitin rauhoittua. Jos autoni olisi ollut jonon päässä olisin ajanut heti tieheni. Mutta päätin antaa kouluttajalle vielä toisen mahdollisuuden. Se oli virhe. Yhdessä pohdittiin kompromissiratkaisu, mä suostun haamuihin, kouluttaja suostui siihen etten vaadi koiralta suoria pistoja(koska enhän mä piru vie voi vaatia koiralta asiaa jota en ole sille opettanut). Stefa sitten pelästyi niitä haamuja ihan pirusti, ja siitä huolimatta niitä piti tehdä sille neljä vaikkei se ekallekkaan meinannut lähteä. Kun tästä kammottavasta harjoituksesta selvittiin seurasi taas paasausta siitä kuinka koiralle on opetetty täysin väärä vire, kuinka se pelkää maalimiehiä, kuinka se ei oikeasti tykkää hausta ollenkaan, ja ja ja. Ja suunniteltiin seuraavalle päivälle treeni jossa Stefan ei tarvitsisi mennä maalimiesten luo ollenkaan, ja maalimiehet tehtäisiin pentutason metsäänjuoksuharjoituksilla ja jotain. Ja mä mietin miten mun ilman apuja maalimiehiä löytänyt koirani on nyt pentuharjoituksissa.

Sitten illalla me palattiin leirikeskukseen ja uusien ystävieni iloisesti kysellessä kuinka meillä meni avauduin hommasta oikein huolella. Okei, mä haluaisin olla avoin uusia koulutustapoja kohtaan mutta tässä tapauksessa en vaan voi. Kyseiset tekniikat ei vaan sovi mun koiralleni, enkä halua pilata meidän hakutreenejä millään haamuilla jotka peläyttää koiran henkihieveriin. Oli kyllä kyse ihan siitäkin että naisen koko asenne otti päähän, kun oli pakko muotoilla lauseet niin töksähteleviksi ja töykeiksi, ja mä olen ällipäinen kakara joka en siedä sellaista kohtelua enää kun ei ole pakko. Ihmisiä ne kouluttajatkin on, eikä ne tiedä asioita niin hyvin että osaisi jokaisen koiran kohdalla kertoa varman menestymiskaavan. Että mä sitten kavereideni kannustamana vaihdoin ryhmää hausta tokoon. Ja päätin rehellisenä ihmisenä käydä itse kertomassa tämän kouluttajalle, jonka vastaus oli että olisi hänellä ollut muitakin metodeita, joita ei kuitenkaan ollut ollut silloin aiemmin kun olin sanonut etteivät haamut todennäköisesti koiralleni sopisi, eikä jälkeenpäin kun oli todettu etteivät ne sovi, ja tähän päälle totesi vielä koirastani ystävällisesti töksäyttäen että sen kanssa pitäisi ehkä keskittyä siihen että se ylipäätään tykkäisi hakuilusta. Ja ettei sen vire tulisi riittämään tottikseen kuitenkaan. Poistuin paikalta kiukusta kihisten. Ehkä se ihminen vaan oli samannapainen magneetti mun kanssa, me ei vaan sovittu yhteen. Ja ihan vaan tiedoksi kaikille, Stefa tykkää hausta silloin kun maalimiehet ei pelottele sitä haamuilemalla. Ja sitten jos ei tykkää etsin siihen omat tylsät ratkaisuni enkä käytä kolmekymmenvuotisia rottweilerratkaisuja. Perkele.

Rehellisyyden nimissä sanon myös sen, että kouluttajan neuvot sopivat upeasti ryhmän bokseriedustajalle ja osaa kelpieistäkin ne onnistuivat viemään vähän eteenpäin. Kouluttaja ei siis ollut huono, ainoastaan minulle ja koiralleni sopimaton.

Lauantaina tokoryhmässä meitä ohjasikin Vuokko Malk. Tultiin heti paljon paremmin juttuun, vaikka runtua tuli se muotoiltiin faktoiksi eikä töksähteleviin "ette kai te kokeisiin kuvittele menevänne" -lausuntoihin. Aamupäivällä tehtiin kierros jolla jokainen koira pääsi ratkomaan ongelmiaan yksitellen. Stefan kanssa pohdittiin luoksetulon pysäytyksiä ja niiden ennakointia, josta on muodostunut meille ongelma heti kun liitin ne luoksetuloon. Ennakointi kuulemma jää yleensä itsekseen pois kun vaan treenaa, suorien ja pysäytettyjen suhde pitää olla 1:1 tai korkeintaan 1:2 suorien hyväksi. Tuntuikin että Stefan vauhti kasvoi treenin myötä - ehkä :D Noutojakin tehtiin, Stef on perseillyt palauttamisten kanssa ja siihenkin löytyi apu. Jatkossa Stefa saa myös kantaa kapulaa missä sattuu jotta se ei liikuttelisi sitä suussaan, se kun korjaa asentoa aavistuksen kesken palautuksen.

Iltapäivällä tehtiin häiriötreenejä, Stefa oli niissä hyvä, kiitos IKKJ:n. Muutkin pääsivät pian jyvälle, kuten koirat yleensä pääsevät. Homma jatkui ylempien luokkien liikkeiden opetuksella, joka kiinnosti myös vielä kisaamattomia koirakoita. Neuvoja saatiin niin ruutuun, tunnariin kuin ohjattuun noutoonkin. Varsinkin tunnari valkeni mulle kertaheitolla, oon lukenut ja opiskellut sen opettamista vaikka kuinka mutta nyt vasta se mulle välähti(käyttäisit pidempiä shortseja)! Oikein lamppu syttyi pääni päällä, se oli sellainen oivallus. Kaiken lisäksi Vuokko nappasi mut ja Stefan harjoituskoirakoksi kun olin kertonut alkuopetuksen ongelmistamme, ja heti noudettuaan kolme väärää kerralla suuhunsa ahdettuna Stefalle valkeni kapuloiden ero, ja lopulta se toikin oikeaa kapulaa. Näillä jatketaan, ja uskon että saadaan tää liike kasaan aika nopeasti! Jeeee!

Sunnuntaiaamuna tehtiin vielä kuuntelutreenejä, jotka on aina yhtä hyödyllisiä. Pitäisi tajuta tehdä niitä enemmän jo nyt, eikä vaan miettiä että "sitten erikoisvoittajaluokassa". Tämän jälkeen tehtiin kokeenomainen treeni. Se jännitti, ei olla tehty avoimen liikkeitä kokeenomaisesti vielä riittävästi!

Paikkis oli meillä vain kaksi minuuttia kun halusin pelata varman päälle. Hyvin se pysyi, alussa oli kuulemma aavistuksen verran haistellut mutta maannut sitten hyvin, valppaana ja asentoa vaihtamatta.
Seuruu oli se tyypillinen. Väljää ja edisti. Ei mitään sen kummempaa kuitenkaan.
Liikeestä maahanmenossa Stefa meni lonkalleen ohittaessani sen, ja menin itse seisomaan liian eteen palatessani sen luo. Ois varmaan ollut kymppi jollain normituomarilla?
Luoksetulossa Stefa juoksi alun nopeasti ja hyvin, pysähtyi siististi ja oikeaan paikkaan (jee, osasin pysäyttää kartiolle!) mutta ennakoi pysäytyksen jälkeen palkkaa - treenasin tosiaan eilen hirveästi palkkaamalla ilman loppuasentoa. Lisäkäskyllä tuli eteen ja loppu ok. Palkkasin tässä välissä.
Nouto toisti saman virheen kuin luoksetulo, hyvä kunnes metrin mua ennen koira pysähtyi odottamaan palkka. Lisäkäskyllä loppu ok.
Kaukot alkoivat huonosti, kun en vaatinut koiralta kontaktia ennen valmis -vastausta, ja se vaan lysähti maahan. Eipä se siitä sitten noussut ekalla käskyllä, joten herättelin koiraa tuplalisäkäskyllä, "Stef, istu". Loput vaihdot teki tosi hienosti, olin ylpeä. Liikkurista otti häiriötä, koska Vuokko liikkuroi koiran sivulla eikä takana kuten koira on oppinut. Oon kuitenkin ihan sikatyytyväinen tähän, Stefa olis tehnyt nää mahtavasti ellen itse olisi ollut niin löysä alussa! Tän jälkeen palkkasin koiran taas.
Hyppy oli yllättävän hyvä, koira loikkasi liian korkean esteen hyvin, istui hyvin, tuli takaisin hyvin - ja jäätyi taas eteeni odottamaan palkkaa. Muistilista itselleni, MUISTA TEHDÄ MUUTAKIN KUIN SUORAPALKKAUSTA. Lisäkäskyllä tuli vinoon eteen mutta hyvin siitä sivulle.

Laskeskelin että jos toi olis ollut koe, niin kaikilla noilla jäätymisilläkin oltais saatu juur ja juur ykkönen, mutta vain muutamalla pisteellä. Nyt ei kuitenkaan jännitä edessä oleva avoimen luokan koe lainkaan niin paljon, ja tiedän mitä treenaan ennen sitä - en ainakaan suorapalkkausta :D Tai ehkä mä teen niitäkin vähän ettei koira taas hidastu. Tää on niin vaikeeta.

Leirillä oli kyllä muutakin kuin koirankoulutusta - muun muassa saunomista, ihmisagilityä ja ehkä vähän alkoholiakin. Sain kunniamaininnan leiriolympialaisten nopeimmasta lahjonnasta - varmaan ainoa kerta elämässäni kun olen voittanut jonkun juoksukilpailusssa :D