HIM: Right Here In My Arms

Stefa on omasta mielestään ihan terve. Ikävä kyllä siltä ei kysytä, vaan se joutuu elämään treeni- ja lenkkitaukoa ja syömään kanaa ja riisiä vielä toisenkin viikon.

Possun kanssa on vietetty laatuaikaa. Onko väärin myöntää että on kiva touhuta välillä vain yhden koiran kanssa? Toivottavasti muistan tämän kun Pikku-Possut syntyy enkä ala hamstrata lisää harrastuskoiria.

Maanantaina meillä oli hurjan surulliset tokotreenit. Possun kanssa hinQvinQteltiin seuruuta, luoksetulon stoppia, noudon luovutuksen suoruutta. Kaikkea sellaista tyhmää mistä kokeissa lähtee pisteitä. Tultiin siihen tulokseen, että Possun seisomisen nolla johtui vaan siitä, että se edistää ja reagoi liikkurin käskyyn, joten se yleensä on jo menossa maahan kun minä sanon käskyn. Seuruuta siis treenattava tähänkin.. On tosi tylsää ja tyhmää ja tuloksetonta hinkata jotain seuruun pään asentoa. Oikeasti! Mutta se on sitten virheenä niin iso, varsinkin nyt kun Possu siinä sivussa edistää ja poikittaa, ettei sitä vain voi jättää. Ja se noudon luovutus ajaa minut hulluuteen, jollei muuta. Ja luoksarin stopit.. niiden vaan täytyy olla teräviä! Kauneusvirheitä siis kuitenkin kaikki (paitsi se seuruu), mutta treenatessa sitä ei ajattele että "onneksi on vain näitä pikkuasioita hinkattavana" vaan pikemminkin "ollaanpa me paskoja ja mistään ei tuu ikinä mitään".

No. Mutta. Niin.

Tiistaina mentiin Possun kanssa tekemään tottista. Ammuttiin sille vähän. Se ei kyllä tykkää ampumisesta vaikkei siitä ahdistukaan. Järkevin lähestymistapa tähän lienee vain ammuskella sille silloin tällöin, eiköhän se siitä opi että ääniä joskus vain tapahtuu. Possu myös hyppeli metristä estettä. 85 ja 95 oli sille helppoja, 105 senttiä sitten ei niinkään(ikävä kyllä meillä ei ollut viiden sentin lautoja, joten asteikko meni hassusti). Kyllä se senkin kahdesti hyppäsi, mutta kolautti kummallakin. Tässä pitänee vain tehdä toistoja tolla 85 ja 95 kunnes saadaan se oppimaan että joka kerta hypätään, toi metrinen menee kyllä ihan itsestään. Kuinka mielettömän hienoa, että ekassa pk-hyppytreenissä saadaan koira jo metrisestä yli :D Ja niin kauan kuin sitä Stefan kanssa jahkattiin!

A-estettäkin tehtiin, loivana tosin. Possu tuppasi menemään sen niin vauhdilla että hyppäsi heti harjalta, joten tehtiin toistoja lelu maassa esteen takana. Tässäkin kaivataan muutamaa toistoa vielä, jotta koira oppii käskyn ja oikean alastulotekniikan, sitten täyskorkealle aalle! Supermahtava hypersika, joka ei oikeasti tarvitse mitään itsevarmuus- ja hyppytekniikkatreenejä!

Seuraava pk-aihealue oli eteenlähetys. Possu on tehnyt sen tasan kerran aiemmin. Nyt, järkevänä, vaikeutin matkan superpitkään ja kaveri vei lelun koiran nähden. Sinnehän se sinkosi, kuin tykin suusta, vaikkei palkkaansa heti löytänytkään. Tähänkin se tarvii vain jotain kaksi treeniä oppiakseen. Olen täynnä iloa ja onnea.

Illalla tehtiin vielä sitä pirun seuruun pään asentoa, ja koin oivalluksen! En tiedä mitä tapahtui, yhtäkkiä Possu vain alkoi toimia. Mä saatan oikeasti saada sille kauniin ja ihanan seuruun!

Tänään käytiin sitten maastotreenailemassa sateessa. Tallasin Possulle jäljen, 280 metriä, 5 keppiä, janalähetys. Jätin jäljen vanhenemaan ja tehtiin esineruutua ja käytiin lenkillä. Esineruudussa Possu harjoitteli luovutusta, vein esineet sen nähden suht lähelle, ja siitä lähti. Joka kerta se toi esineen upeasti, kertaakaan pudottamatta suoraan mun kämmeneeni. Ilmeisesti viimetreenin pudottelu oli kertaluontoinen talvitauosta johtuva asia. Sen esineruudustakin saa siis nopeasti koevalmiin!

Jälki vanheni tunnin, ja sitä odotellessa käytiin vielä lenkilläkin. Possu on hauska lenkkikaveri. Tuo mulle välillä käpyjä jos sattuu löytämään jonkun erityisen hienon. Muttei tuijota mua maanisesti tai jää jumiin käpyjenjahtaamiseen. Sille voi siis vaan heittää kävyn ja se on sillai "Jee heitit kävyn! Nyt voin tehdä jotain muuta kunnes taas pyydät tuomaan kävyn!" Nähtiin rupisammakko, ja Possu nuolaisi sitä. Ehdin kiljaista ei ennen kuin se nappasi koko konnan suuhunsa :D Ällöttävältä se selvästi maistui, ja pikainen googletus osoitti että rupisammakossa on limakalvoja ärsyttävää myrkkyä.. Ilmankos Possu niin sen makua syljeskeli! No, selvisipähän rupisammakko :D

Ajettiin vielä se jälkikin. Possu nosti kaikki kepit ilman apuja, vaikka olin varautunut hidastamaan sitä liinasta. Kulmasta se kaahotti yli, muttei mennyt kuin kymmenisen metriä ennen kuin palasi takaisin jäljelle. Viimeisestä kepistä se meni sivusta ohi, ja palasi hakemaan sen, ilman apuja kuitenkin. Melkoinen tehosika! Taidan viedä sen jälkikokeeseen heti kesäkuulla! :D

Sanoin jo parille kaverille ja sanon teillekin: toi koira on niin mieletön, että kaikki mun tulevat koirat tulee olemaan pettymyksiä siihen verrattuna.