Maustetytöt: Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään

Vuosi menikin sitten ihan kokonaan ilman päivityksiä. Jestas.

Tiivistän vuoden 2020 japanilaiseen tanka-muotoiseen runoon

Ilmoitin Tessun 

viiteen tokokokeeseen

kaikki peruttiin

otin chihuahuan

harmittelin koronaa.

Mitäpä sitä turhaan muuta kertoakaan, eiköhän se ollut hyvin pitkälti siinä.

No, oikeasti voin avata meidän tavoitteita ja kuinka ne onnistui tai ei onnistuneet. Kokonaisuutena olen oikeasti ihan tyytyväinen tähän vuoteen, mitä koiraharrastuksiin tulee. Kevään pysähdys teki meille todella hyvää, ja sen jälkeen on osannut harrastaa nimenomaan siksi että haluaa, eikä siksi että ainahan tätä on tullut tehtyä. Ja lajikirjokin hupeni käytännössä tokoon ja hakuun. Mutta mitäpä tuosta, tärkeintä on, että harrastuksista tuli taas harrastuksia, eikä elämää hallitseva pakko.

Katsotaan sitten viime vuoden tavoitteita. Joista ensimmäinen oli opetella tekemään vain asioita, joista pidän. Uskomatonta mutta totta, en varmaan olisi onnistunut tässä ilman koronaa. Hölmöä kiittää sitä jostain, mutta niin vain. 

Pätevöidyin arkitottelevaisuuskoulutusohjaajaksi, ja kävin kurssit kilpatottelevaisuudesta ja rally-tokosta. Kilpatokon harjoittelut on puolessavälissä, ja rally-tokon harjoittelut teen sit joskus kun ehdin. Samalla mulle valkeni, että mulla on vissiin alitajuisesti jo jonkin aikaa ollut tähän kouluttautumiseen syy - haluan tokotuomariksi. Se tarkoittaa sitä, että seuraavat askeleet ovat kilpatokoharjoitteluiden tekeminen loppuun, ylituomari 1 -kurssi ja liikkurikurssi. Ja sitten vuoden päästä katsotaan, pääsenkö lajikurssille mukaan.

Ostettiin omakotitalo. Olen tästä joka päivä kiitollinen, vaikka se on tuonut mukanaan uudenlaista vastuuta, velvoitetta ja stressiä. Mutta se on kaiken sen arvoista.

Ja sitten ne kiinnostavimmat, eli tulostavoitteet.

Possun tavoite oli tottelevaisuusvalion arvo ja JK3 1-tuloksella. Kumpikin jäi vähän matkan päähän. Luulen että ilman koronaa Possu voisi olla jo tottelevaisuusvalio, mutta käyttövalionarvotulosten suhteen tulin todenneeksi, että itse asiassa Possu on ihan yhtä rakas, oli se valio tai ei, joten en halunnut "väkisin" panostaa pk-puolen tottikseen ja esineruutuun, jotka ykköstulosta hakiessa ovat erittäin olennaisessa asemassa. Mitäpä tuosta, Possu sai kuitenkin ekan EVL1-tuloksen, sekä JK3-koulutustunnuksen. Lisänä saatiin HK1, ja korkattiin myös EK-kokeet.

Ensi vuonna Possun tavoite on Fi TVA-arvo.

Tessun kanssa oli tarkoitus tehdä JK1 ja tokon voittajaluokkaan siirtyminen. Sekä asioiden tekeminen perusteellisemmin ja ajan kanssa. Jälleen saan kiittää koronaa, sillä hosumiseksihan tämä olisi taas ilman sitä mennyt. Keväällä Tessu oli ilmoitettu useampaan kokeeseen kun tauko tuli, ja sen jälkeen palasimme asioissa todella paljon taaksepäin - niin paljon, että oltiin seuraavan kerran koevalmiita vasta loppuvuodesta, kun kokeet laitettiin taas tauolle. Ehdittiin kuitenkin käydä yksi rally-tokokisa, ja Teslasta tuli vuoden aikana RTK1 Tesla.

Kuitenkin minulle selvisi tänä aikana paljon asioita yhteistyöstäni Teslan kanssa, ja etenkin siitä, kuinka vaikeaa kaikki palkaton tekeminen sille on. Ensi vuonna aiotaan siis pyrkiä samaan kuin  jo nyt - AVO1 ja VOI1. En jää jankkaamaan koulareita, kun se on meidän kummankin epämukavuusalueella. Myös huomasin kiinnostuvani enemmän rally-tokosta seuraamista rakastavan Tessuni kanssa, ja asetettiin ensi vuodelle myös rallytavoitteita.

Jälkeähän ei Tessun kanssa tehtykään kuin pari hassua treeniä alkukesästä. Hurahdettiin vahingossa hakuun. Ja voi kuinka me siitä tykättiinkään. Ensi vuonna tehdään ehkä jompaa kumpaa tai sitten ei kumpaakaan. Tehdään sitä mitä huvittaa!

Ensi vuonna Tessun tavoite on tokon AVO1 j VOI1, RTK2, RTK VOIHYV ja ehkä joku pk-koe.

Ja sitten mulla kävi tämä hyvin pieni vahinko, ja meille muutti chihuahua Kiisu. Ja se on avannut silmiäni niin monen asian suhteen koirien omistamisen, kouluttamisen, niiden kanssa harrastamisen ja elämisen suhteen. Miten se voi olla niin erilainen ja kuitenkin niin samanlainen. Miksi tokochihuahuoita on koko maailmassa vaan kourallinen, jos niistä löytyy enemmänkin noin potentiaalisia koiria? Ja ennen kaikkea ymmärsin lopulta sen, miksi bordercollieita ja belgianpaimenkoiria sanotaan hankaliksi. Ovathan ne tosiaan hankalia tällaisen rinnalla. 

Jos Kiisu pysyy yhtä kivana ja ihanana, se pääsee korkkaamaan jokusenkin kokeen ensi vuonna. Sitten taas jos siitä kasvaa kamala demoni, syön sanani ja se saa jäädä kokopäiväiseksi tissinvälikoiraksi. Yritän opetella nöyrtymään niin, etten ala ylpeyteni takia harrastaa väkisin, jos koira ja minä lakkaamme siitä nauttimasta. Kuitenkin, tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tällaisia porsaanreikiä lupauksiini tarvita.

Kiisu korkkaa ensi vuonna tokokokeet, toivottavasti avoimeen luokkaan asti, sekä käy rally-tokokisoissa ja BH-kokeessa.

Siinähän niitä taas oli koko vuoden verran. Optimistisesti, koska emme vielä tässä vaiheessa tiedä, päästäänkö kokeisiin ennen kesää. Toivotaan että päästään.

Antti Holma: Aina ei saa mitä haluaa

Hyvää joulua ja uutta vuotta!

En ole päivitellyt blogiin oikein mitään koko syksynä. Tietokone tulee avattua nykyään niin harvoin työpäivän jälkeen, ja puhelimella on huono kirjoittaa.

Päätin säästää itseni menneiden kokeiden läpikäymiseltä, ja hypätä suoraan yhteenvetoon meidän vuodesta ja ensi vuoden tavoitteisiin.

Kevät oli kamala. Treenasin hiki hatussa Teslan kanssa MM-kisoihin. TK1 -tulosta ei tullut millään, keräsin itselleni järkyttävät suorituspaineet, ja koe toisensa perään meni mönkään. LOPULTA onnistuttiin saavaan TK1 joka ei sekään ollut mielestäni meidän tasoa, mutta koulutustunnus kuitenkin.

Sitten Stefa kuoli. Ihan yhtäkkiä yllättäen. Helpotus että sai lähteä saappaat jalassa, mutta ikävä on silti kova. Ymmärrän että kaikki hoito olisi siinä tilanteessa vain pitkittänyt väistämätöntä, ja kärsimystäkin, mutta silti ajattelen välillä olisiko lääkityksellä saatu lisäaikaa - edes muutama kuukausi.

Ja heti perään Tesla sairastui. Ne päivät olivat hirveitä. Pelkäsin senkin kuolevan, kun voimaton koira ei päässyt itse edes makuulta ylös. MM-kisat jäivät välistä, mutta en ehtinyt olla pettynyt ollessani helpottunut Teslan selviämisestä.

Samassa rytäkässä irtisanouduin työstäni, ja aloitin uudessa paikkaa ilman lomailuita. Olen nauttinut uudesta työstäni. Työ on haastavaa ja stressaavaa, mutta vähemmän kuluttavaa kuin edellinen. Olen jaksanut työpäivän jälkeen ajatella. Ja sen myötä keskittyä myös harrastuksiini. Kuin osoituksena tästä Possun Anadune-profiilissa näkyy edellisen työpaikkani mittainen aukko tuloksissa.

Toko SM sujui jotenkin, mutta ei niin kuin olisin toivonut. Teslan kanssa ollaan etsitty yhteistä säveltä, ja ollaan sitä alettu löytämäänkin. Se on kuitenkin yksilö, jonka kanssa täytyy taas löytää omat lähestymistapansa asioihin. Eipä minulla vielä sellaista koiraa ole ollutkaan, jonka kanssa olisi suorilta löydetty yhteinen sävel.

Possun kanssa käytiin hakemassa JK2, sekä parissa kolmosen kokeessa. Tulosta, saati ykköstä, ei kolmosista tullut, mutta nyt tiedetään taas mistä ensi vuonna jatketaan. Viestikokeissakin käytiin kääntymässä, kirjaimellisesti kääntymässä.

Kesällä eksyttiin spontaanisti rally-tokon SM-kisoihin. Tessun kanssa haettiin osallistumiseen vaadittava tulos upealla sadan pisteen suorituksella, vaikka SM-kisoissa suoritus kaatui kummankin koiran kanssa omaan osaamattomuuteeni. Siitä huolimatta kumpikin nappasi hyväksytyn tuloksen, ja Possu koularin RTK1.

Syksyllä Possun kanssa löydettiin yhteinen tokosävel, ja napattiin melkein neljän vuoden voittajaluokassa junnaamisen jälkeen kaksi viimeistä ykköstä ja koulari TK3.

Kaikesta sekoilusta huolimatta vuosi on siis ollut ihan tuloksekas. Kevään sairastumisten jälkeen on oltu terveitä, ja tutkittukin on Tessulta ja Possulta silmät ja selät kuntoon. Teslalta katsottiin lisäksi polvet ja sydän, ihan vaan kun jostain syystä tutkin niistä kaikkea kummallista.

Ensi vuonna aion opetella tekemään vaan kivoja juttuja. En hakenut FMBB-joukkueeseen, koska viime vuonna opin sen vievän treeneistäni kaiken ilon. Samaten väliin jäi belgien tokovalmennusrinki. Aion treenata ensi vuonna vain omassa porukassani, jossa viihdyn ja treenaamista ei oteta liian vakavasti. Olen myös sopinut keväälle jo sellaisia koulutuspäiviä joita itse tarvitsen ja arvostan.

Vastoin kaikkea tätä viime kappaleessa lueteltua järkevyyttä, aion myös suorittaa arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin harjoittelut ja pätevöityä Palveluskoiraliiton koulutusohjaajaksi, ja osallistua sekä rally-tokon että kilpatottelevaisuuden koulutusohjaajakurssille. Olen ristiriitainen sillä tavalla.

Ensi vuonna aiomme myös muuttaa omakotitaloon. Viime vuosi jo vähän etsiskeltiin, mutta jos tänä vuonna jo löytyisi.

Tulostavoitteitakin on. Possun kanssa pyritään kohti tottelevaisuusvalionarvoa, ja jäljeltä haluttaisiin nyt se ensimmäinen valionarvoon vaadittava JK3 ykköstuloksella.

Teslan kanssa olisi toiveissa korkata palveluskoirakokeet, mutta se menee loppukesään. Jälkitreeniä tarvitaan vielä paljon, mutta tahdon pysytellä mukavuusalueellani, jolloin kokeeseen vaadittavat treenimäärät eivät tule täyttymään vielä alkuvuodesta. Kakkosluokan tulos olisi kiva haave, mutta olen tyytyväinen jo JK1-tulokseen.

Viestiäkin tullaan varmaan tekemään, mutta katsotaan milloin uskalletaan jälleen kokeeseen.

Tokossa aion tehdä asioita Teslan kanssa nyt perusteellisesti. Meillä rakoilee ihan perusasiat, sivulletulot ja hallinta liikkeiden välissä. Lisäksi tahtoisin saada ne etujalkakaukot kuntoon, ja ne vaativat vielä kovasti töitä.

Tästä huolimatta toiveissa on toko SM-osallistuminen avoimessa luokassa, jossa sijoituttaisiin kymmenen parhaan joukkoon, sekä voittajaluokka loppuvuodesta.

Rally-tokosta en aseta tavoitteita kummallekaan. SM-kisoihin voitaisiin mennä, jos joukkueeseen mahtuu, koska jostain syystä pidän SM-kisoista.

Kaksi koiraa tuntuu tällä hetkellä hyvältä määrältä, mutta asia saaattaa muuttua ensi vuonna. Julma totuus on, että Possu täyttää ensi kesänä seitsemän, ja viime hetket sen pennuttamiseen ovat käsillä. Näin ollen Possulle ollaan katselemassa sulhasta, ensisijaisena kriteerinä oma toiveeni Pikku-Possusta. Astutus tulee osumaan syksylle, toivottavasti mahdollisimman myöhälle sinne.

Ja ennen kaikkea toivon että meillä on kaikilla mukavaa. Toivon että ei tarvitse valvoa öitä sairaiden koirien kanssa. Toivon että ei tarvitse kokea syyllisyyttä ja stressiä treeneistä tai treenaamattomuuksista. Toivon että treeniporukkani pysyy iloisena ja ihanana, toivon heille onnistumisia ja palkintoa tehdystä työstä. Tänä syksynä olen kokenut niin suurta myötäelämisen ja onnistumisen iloa ystävieni tuloksista, että se on saanut minut muistamaan miksi tätä lajia oikeasti harrastetaan.

Depeche Mode: People Are People

Kerronpahan teille viimeisen tokokokeemme.

Tuomarina oli Jaana Tala. Pidän hänestä tuomarina kovasti, vaikka monessa liikkeessä hänen kriteerinsä ovat eri kuin omani.

Tesla aloitti. Avoimessa luokassa oli kaksi koiraa. Tehtiin semihyvä paikallaolo, Tesla välillä katseli viereisiä koiria ja vähän nosteli tassujaan - aika vähän. Mielestäni vähemmän kuin taannoisessa SM:issä jossa arvosanaksi saatiin 9. Vaan täällä - 7. Olin aika tolaltani tämän jälkeen. Koira teki juuri niin hyvin kuin olin sen opettanut. Minun pitäisi opettaa koko liike uudelleen jotta se vastaisi tämän tuomarin kriteereitä.
Paikalla istuminen 7

Tesla oli luokan viimeinen, joten näin sivusilmällä meitä edeltävän koiran suoritusta. Koira työskenteli ihan ok, saaden kuitenkin kokonaisvaikutukseksi vain 6, mistä säikähtäneenä olin jo perua koko kehään menon.. Eihän meillä olisi mitään saumaa, jos päivän linja olisi tämä!

Avoimen luokan liikkeet tehtiin yhdessä osassa. Tein vielä ennen kehää kummatkin jäävät, joilla suoritus alkaisi. Tesla teki ne kuin vettä vaan, ainoastaan seisomisen takaakierrossa se vähän siirteli tassujaan. Kehään siirryttyämme tilanne oli kuitenkin heti aivan eri - Tesla oli nätisti kuulolla, vaan painautui jalkaani vasten kuten aina huolestuessaan minusta. Jännittämiseni tekee tästä todella vaikeaa, Tesla tahtoo turvata minut pysymällä tiukasti perusasennossa, ja itse usein vielä palkkaan sitä tästä käytöksestä pitämällä kättäni sen pään päällä. Tesla seurasi kummankin jäävän läpi lisäkäskyistä huolimatta, ja minun oli heti todettava että se koe meni sitten siinä..!
Liikkeestä seisominen 0
Liikkeestä istuminen 0

Sitten oli ehkä luoksetulo. Mitähän kaikkea tässä kävi? Koira lähti liikkurin käskyllä, tuli vinoon eteen ja vinoon perusasentoon hypäten poskipusun kautta?
Luoksetulo 6,5

Seuraavana saattoi olla kierto. Tesla sikaili tämänkin ihan urakalla, törmäsi kartioon kaataen sen, haukahti, ja ei tahtonut palata nätisti luokseni.. En antanut lisäkäskyjä, joten koiran ratkaisu oli jäädä vasemmalle puolelleni tasan 90 asetta vinossa. Ihme kylä saatiin tästä vielä pisteitä, joten ei Laakko tiukimmalla arvostelumielialallaan ollut :D
Kierto 7

Heti kierron jälkeen oli ruutu. Sen Tesla teki Ihan Täydellisesti. En osaa arvata mistä meiltä lähti piste.
Ruutu 9

Seuraavana estehyppy. Mitähän tässä kävi.. Ennakoi liikkurin käskyllä? Vino loppu= Ennakoi perusasennon? Nuolaisi poskeani perusasentoon siirtyessään? Valitkaa sopivat vaihtoehdot, Kaikkia niitä tehtiin tässä kokeessa joka tapauksessa!
Hyppy 7

Kaukokäskyissä sivulta maahanmeno oli huono, ei pitänyt paikallaan etu- eikä takajalkojaan. Ensimmäiseen istumaannousuun tarvittiin kaksi käskyä. Loput oli ihan ok vaihtoja.
Kaukokäskyt 7

Seuruu on yleensä meidän bravuuri, mutta tänään Teslalta pääsi muutama vinkaisu, eikä se pitänyt paikkaansakaan aivan niin hyvin kuin siltä odotan.
Seuruu 8

Viimeisenä nouto, joka kruunasi suorituksemme. Tesla karkasi kapulan perään liikkurin käskyllä, eikä irrottanut kahdella irtikäskyllä, jonka jälkeen lopetin koko liikkeen itsekin vähän huvittuneena.
Nouto 0

Loppuun sitten vielä kokonaisvaikutus. Olin ohjannut Teslaa kehässä nyt eri tavalla, vapautellut sitä liikkeiden välissä, kehunut hyvistä suorituksista ja vähän moittinut sikailuista. Tesla oli kuitenkin kuulolla, ja ihan rehellisesti vain holtiton.. Tuomari kehui meidän yhteistyötämme kovasti, ja vakuutteli että kyllä me tämä paketti vielä ihan kasaan saadaan. Olin tosi helpottunut, koska tämän sähläämisen jälkeen en olisi enää voinut käsitellä moitteita meidän yhteistyöstä.
Kokonaisvaikutus 8

170,5 pistettä, ei tulosta.

Ja sitten Possu. Possun kanssa kokeilin myös uutta toimintatapaa. Otin sen kehään vasta ihan suoraan autosta, ja vapauttelin sitä liikkeiden väleissä kehuille.

Aloitettiin paikallaololla. Possu otti kaksi käskyä maahanmenoon. Muuten ei moitittavaa. Tai siis oli, perusasennossa asento jäi kuulemma vajaaksi. Aika perus jalat harallaan perusasennossa istuva Possu se oli.
Paikallaolo 7,5

Yksilöliikkeiden järjestystä en muista laisinkaan, joten saatte pistepaperissa olevan järjestyksen,  Seuraaminen oli tosi kiva. Kävelin vähän hitaampaa kuin yleensä, koska todettiin viime treeneissä seuruun näyttävän paremmalta sillä tavalla. Peruutuksen jälkeinen perusasento jäi tekemättä. Siitä huolimatta saatiin tosi makeat pisteet, voittajaluokassa, tarkalta tuomarilta!
Seuruu 9

L-liike oli minun mielestä ihan virheetön.
L 8,5

Luoksetulo jäi harmittamaan kovasti. Taas maahanmenossa Possu ei mennyt ekalla, joten toistin käskyn heti perään - niin ettei koira ehtinyt reagoida. Maahanmenoon siis kolme käskyä ja sillä liike nollaksi. Muuten tosi hieno, tuli lujaa, pysähtyi näyttävästi, suoraan eteen ja suoraan sivulle. Paitsi perusasentoon siirtymisen se taisi ennakoida.
Luoksetulo 0

Ruutu oli ihan sikahieno. Mulla oli tosi taitavia ruutukoiria tänään.
Ruutu 9,5

Ohjatussa noutamisessa kävikin hauskasti :D Arvottiin vasen, Possu lähti vasemmalle ja kaarsikin kesken matkan oikealle. Jostain syystä en pysäyttänyt sitä vaan annoin vauhdista uuden vasen -käskyn - ja Possu kuunteli, tehden liikkeen virheettömästi loppuun. PAITSI ennakoi perusasentoon siirtymisen. Taas.
Ohjattu 7

Tunnistusnoudossa vähän pyöritteli kapulaa suussa palautuksessa. Lisäksi taisi ennakoida perusasentoon siirtymisen.
Tunnari 9

Kaket oli varmaan parhaat jotka ollaan koskaan kokeessa tehty :D Kävi tuuri näiden kanssa. Liikkuri seisoi koiran vieressä toisella puolella, ja tuomari toisella. Viime treeneissä ollaan tehty niin, että avustajat palkkaavat Possua vuoroon kummaltakin puolelta. Ennen liikkeen alkua näytin Possulle "tuossa on liikkuri, tuossa on tuomari" - neutraalin kuuloista, ja silti niin ovelaa. Possu kuunteli ja totteli, ja teki tosi hienot kaukot! Toki se vähän liikkui eteenpäin, mutta toistaiseksi me ei pystytä tämän parempaan. Olin näistä hyvin ylpeä.
Kaukokäskyt 8

Metallinoudossa ei kummempia. Ennakoi sivulle siirtymisen.
Metallinouto 8,5

Kokonaisvaikutus lämmitti mieltä. Tuomari kehui Possun työskentelyä kovasti, samaten kuin meidän yhteistyötä ja koiran tahtoa tehdä mun kanssa töitä. Meidän uusi sosiaalinen palkka kehässä tuntui sopivan Possulle. Saan palkattua sen niin että se itse ilahtuu, mutta ei ala laulaa. Se on hyvä.
Kokonaisvaikutus 10

240 pistettä, VOI2, sijoitus 1/3

Voitte arvata että jäi vähän harmittamaan se luoksetulon alkukäskytys! Possu teki niin hyvää työtä että olisi ansainnut kyllä ykkösen. Positiivisesti virheet olivat joka liikkeissä samoja, joten niitä on helppo lähteä korjaamaan. Eiköhän me se TK3 vielä syksyn aikana saada!

Ruusut: Glitchit - Töölön Ketterä Remix

Kesä on mennyt päivittämättä. Olisi mukava sanoa että oli vaikeaa kirjoittaa, mutta oikeasti olen ollut vain hyvin laiska, ja tietokoneeni on hidas käynnistymään.

Irtisanouduin. Treenattiin aggressiivisesti tokoa. Käytiin Possun kanssa mokaamassa jälkikoe minun ohjausvirheen takia. Aloitin uudessa työpaikassa. Treenattiin viestiä. Käytiin Teslan kanssa tokokokeessa toteamassa että AVO ei ole kasassa. Käytiin pentuepäivillä pelkän Teslan kanssa ratkomassa jälkijuttuja.  Treenattiin jälkeä. Käytiin Possun kanssa taas jälkikokeessa hakemassa JK2 ja heti seuraavana viikonloppuna 0 3-luokasta. Treenattiin yhä tokoa. Kokeiltiin Teslan kanssa rallytokoa 100 pisteen ALOHYV-suorituksella. Mentiin toko SM:iin.

Se nyt viimeistään oli paikka pudottaa minut maan pinnalle meidän osaamistason suhteen. Tesla osaa paljon kaikenlaista, mutta se ei ole minulla niin hanskassa että se osaisi myös kokeissa. Penkin alle meni se koe, ei ehkä pisteiden valossa(217,5p, 3-tulos) aivan niin penkin alle kuin minusta tuntui, mutta kuitenkin. Kehään mennessä Tesla nosti nokkansa ja veti syvään henkeä. Ja sitten se ei ollut minulla lainkaan käsissä. Olen tottunut siihen että Tessu palvoo minua ja tekee tahtoni mukaan puolesta sanasta. Ja jos sille pitää sanoa että hei, ole tarkempi, se alkaa suorastaan yliyrittää ja kiipeäisi vuokseni vaikka puuhun. Vaan tilanne on tietenkin eri kotikentän treeneissä, jossa häiriöt ovat vähäisiä. Myös, olen varmaan antanut sille treenitilanteissa vapauksia, joita se ei kokeissa saa, jolloin olen myös tilanteessa jossa koira pitää saada käsiin tavalla jota ei ole harjoiteltu.

Että sitten ollaankin tehty häiriöjuttuja ja koiran käsissä pitämistä. Se on minulle vaikeaa. Tuntuu että Tesla on minulla käsissä, kuuntelee ja tottelee. Mutta ei se sitten kokeessa ole, jotain teen silloin eri tavalla. Ehkä pitäisi alkaa tehdä eri tavalla kokeenomaisia kuin olemme nyt tehneet. Kokeenomaisia autolta asti, niin että vien sen hihnassa kehän laitaan, vaadin kontaktia kehään mennessä ja kaikki liikkeiden välit. Nyt annan sen lipsua ja räjähdellä, koska saan sen siitä aina hanskaan. Kokeessa en saa, koska jännitän enkä osaa suhtautua räjähtelyyn.

Sunnuntaina sen sitten näkee. Mennään taas tokokokeeseen.

Possukin on tehnyt nyt paljon tokoa. Sen kanssa on niin kiva tehdä, se on vaan niin mahtava koira. Ikävästi Possu on jäänyt tokon suhteen vähemmälle tosi pitkään, kun Teslan kanssa on ollut kiva tehdä uutta ja ihmeellistä - Possun kanssa kun on se sama voittaja jota on jo hinkattu..! Mutta otin nyt asiakseni käydä meidän suorituksia läpi, ja päätin että otetaan se TK3 vaikka väkisin. EVL:kin olisi jo aika kivasti kondiksessa, mitä ollaan kokeiltu. Mutta parempi harjoitella sitä paketin kasaamista vielä voittajaluokassa niin pitkään kun saadaan. Possukin tulee sunnuntaina kokeeseen.

Teslan kanssa pistin suunnitelmat uusiksi. Tänä kesänä ei mennä jälkikokeeseen, eikä haaveilla tokon voittajaluokasta vielä vuoteen. Laitetaan se avoin luokka niin hyvin kasaan että päästään taas toko SM:iin ensi vuonna, ja tehdään siellä paras mahdollinen suoritus. Tesla on kuitenkin vasta 2, sen kanssa ehtii kisata vielä vaikka kuinka. Ja tällä lähestymistavalla saan keskityttyä myös vähemmälle jääneeseen Porsaaseen.

Porschen kanssa pitäisi tehdä myös esineruutua. Tarkoituksena on käydä tänä vuonna vielä kolmosen jälki- ja viestikokeessa, ja harmittaahan se jos ykkönen jää kiinni pelkästään siitä että olen laiska treenaamaan esineitä. Mutta minä olen.

Niin. Ja sitten me käytiin rally-tokon SM-kisoissa täydennyskoirina. Kumpikin koira teki kivat hyväksytyt tulokset, ja Possu on nykyään myös RTK1 Possu!

Muse: Plug In Baby

Tämä on ollut vaikea päivitys kirjoittaa, mutta en usko sen muuttuvan helpommaksi vielä pitkään aikaan.

Perjantaina 26.4. käytiin kaverin kanssa lenkillä tokotreenin jälkeen. Stefa ei juurikaan juoksennellut, vaan pääasiassa vaan käveli perässäni. Ajateltiin että sitä ei huvita juosta kaverin koiran kanssa, Stefa kun ylipäätään kokee kaikki muut maailman koirat vähän raivostuttavina. Mutta siinä kaikki. Ei mitään sen kummempaa. Lauantaina vein Stefan kaverilleni hoitoon, se oli normaali ja jäi sinne nukkumaan. Sunnuntaina kun hain sen se ei päässyt hyppäämään autoon. Ajateltiin että se on vaan väsynyt hoitoyöstään. Kuitenkin Stefa oli hyvin normaali, vain vähän vaisumpi. Asia joka kiinnitti huomioni oli sen turvonnut maha, mutta toistaiseksi sen olisi voinut ajatella vain ilmaksi mahassa.

Maanantaiaamuna sanoin miehelleni että taidan viedä Stefan lääkäriin. Se ei vaikuttanut kipeältä, mutta joku oli eri tavalla kuin ennen. Stefa on ylipäätään ollut aina sisätiloissa rauhallinen ja huomaamaton, joten ero ei ollut mitään mitä olisin osannut nimetä. Mieheni totesi että hänenkin mielestään kaikki ei ole nyt kunnossa, joten nappasin Stefan mukaan töihin ja aloin soitella eläinlääkäreitä läpi.

On muuten vaikeaa saada eläinlääkäriaikaa arkena. Soitin kaikki paikkakunnan pieneläinklinikat läpi, osan kahdesti. En kadehdi hoitajia jotka joutuvat vastaamaan puhelimeen ei oota, kun itkevä omistaja pyytää edes kipulääkettä ettei koira kuole käsiin kärsien.

Saatiin sitten parin tunnin soittelun jälkeen Lapuan kunnaneläinlääkärille aika, ja hain mieheni mukaan. Jostain sitä vain tiesi että tämä matka taitaa olla viimeinen.

Ja niin. Stefan sydän oli pettämässä, osittain jo pettänyt. Sillä oli jatkuva rytmihäiriö ja pulssi kahdessasadassa. Vajaatoiminta oli täyttänyt sisäelimet nesteellä, ja siksi koira oli turvonneen oloinen. Hoitoa olisi voinut yrittää, lääkkeellä joka pakottaa sydämen pois rytmihäiriöstä ja toisella joka poistaa nesteen, mutta tila ei olisi kuitenkaan parantunut, sen paheneminen olisi vain hidastunut. Pelkäsin aina osaanko päästää irti kun sen aika on, mutta nyt ei käynyt mielessäkään yrittää lähteä pitkittämään.

Sen verran kysyin ehdittäisiinkö käydä Stefan kanssa vielä yksi lenkki ennen pois pääsemistä, ja vastaus oli lohduton - ei se ole siinä kunnossa että se saisi lenkkeillä enää yhtään. Hullua, koira oli omin jaloin kävellyt sisälle, ja näytteli vahvaa ja tervettä viimeiseen asti. Ja sellainenhan Stefa aina oli, ei se näyttänyt kellekään jos joku oli vialla, vaan kätki kivut ja pärjäsi parhaansa mukaan.

Aina toivoin että kun tämä käy se käy äkkiä. Mutta en silti osannut arvata että se kävisi näin yllättäen. Eläinlääkäri vakuutti että Stefa ei ollut kivuissa - vaikka ei se varmasti hyvinkään voinut, jatkuvan rytmihäiriön ja tiheän pulssin kanssa. Ja niin virkeä se oli, ettei sen käytöksestä arvannut asioiden olevan vialla kuin minä ja mieheni. En osaa vieläkään ihan nimetä mikä siinä oli poikkeavaa, enemmän se oli vain tunne että rakas lemmikki ei ole aivan normaali.

Ja Stefa jäi sinne. Me lähdimme kotiin ja itkimme vuolaasti.

Tiistaina menin jo töihin, vein koirat taas hoitoon ja hain ne sieltä keskiviikkoiltapäivänä. Tällä kertaa väsyneen oloinen koira olikin Tesla. Tulimme kotiin, laskimme pitsalaatikot pöydälle ja kun Tesla sitten yritti nousta makuulta ylös oli todettava että jahas, eläinlääkäriin taas, ja pitsat jäivät jäähtymään pöydälle. Siinä vaiheessa kun kaksi ja puolivuotias koira ei hallitse takapäätään ei kaikki ole ihan kunnossa.

Jännittävällä tavalla vappupäivänä eläinlääkäriajan sai yhdellä puhelulla ja lähdimme Peräseinäjoelle. Teslan oli mennyt maha vähän sekaisin maanantaina annetusta punkkikarkotteesta, se oli ollut tiistaiaamuna jo terveempi ja olin uskaltanut jättää sen hoitoon, jossa maha oli mennyt taas pahemmaksi, vaikka koira olikin muuten virkeä ja terve. Olin saanut sieltä vielä videota koirista keskiviikkoaamulta, jolloin Teslassa ei ollut mitään vikaa. Valtava muutos oli kuudessa tunnissa tapahtunut, kun nestehukkainen koira ei pysynyt enää pystyssä.

Keskiviikkona Teslaa nesteytettiin päivystyksessä ja se sai pahoinvointilääkkeen. Seuraava yö oli hirveä. Tesla oli niin kipeä että se piti auttaa ylös makuulta. Se pystyi seisomaan, ja suostui kävelemään perässäni kun houkuttelin sitä. Mutta takapää oli tosi hutera, ja nuorta koiraa makuulta seisomaan nostaessani mietin tosissani päättyykö tämä viikko niin että minulla on enää yksi koira. Torstaina jatkettiin meidän omalla klinikalla Teslan nesteytystä ja tutkimuksia. Kumpikin eläinlääkäri epäili punkkikarkotteen aiheuttaneen oireet, jotka johtivat tosi pahaan suolistotulehdukseen. Pinnallista mutta totta, kummankin hoitaneen lääkärin kanssa käytiin ensimmäisenä läpi Teslan viikon päästä alkavat MM-kisat ja käytettävien lääkkeiden dopingvaroajat. Totuus oli kuitenkin hyväksyttävä, niin paljon kun se meitä kaikkia harmittikin - Teslalle oli pakko määrätä antibiootit, ja hyvästellä sen myötä seuraavan viikon FMBB-kisat.

En edes käy läpi kaikkea tähän liittynyttä tunneskaalaa. Olin niin kertakaikkisen huolissani Teslasta, ja helpottunut kun se tuli kuntoon, että pettymys MM-kisoista alkoi vasta seuraavalla viikolla. Ja vasta seuraavan viikon torstaina tajusin että Stefa oli poissa. Heräsin aamulla ja itkin, ja koko päivä meni surukohtausten vallassa. Onni onnettomuudessa en ollut siellä Tsekeissä kun tämä tapahtui, torstaina oltaisiin oltu kehässä.

Ja niin. On ollut tyhjää. Tunne siitä että Stefa on vain hoidossa jossain on haihtunut. Ennemmin tuntuu että se oli vain kaunis uni, ettei sitä koskaan ollutkaan. Pelkään unohtavani sen. Treenattu ei olla kuin vähän jälkeä ja tottista, tuntuu pakkopullalta. Tuntuu että viimeinen puoli vuotta on hukkaan heitetty, kun ei mentykään MM-kisoihin, ja nyt on varmaan kaikki unohdettu kun ei ole enää kiinnostanut. Tuntuu niin turhalta kaikki. Ei ne koetulokset Stefaakaan parantaneet.

Gettomasa: Muijii Stadis

Edellissunnuntain tokokoe meni kaikin puolin putkeen. Tessu oli hyvällä tuulella, minäkin vain puolikauhuissani. Ja sieltähän me sitten saatiin sen viimeinen ALO1 ja TK1.

Stressi helpotti heti, nyt on vähän sellainen olo että kaikki lisä on vaan plussaa, eikä maailma välttämättä tule kaatumaan Tsekinmatkaan.

Viime sunnuntaina käytiin heti möllikisoissa koittamassa avointa luokkaa, mutta paljon meillä on vielä tehtävää. Suurin osa tehtävistä menee sinne päin, mutta tarvitsee vielä aika paljon hienosäätöä, ja harvemmin toimii ongelmitta ekalla kerralla. Sitten liikkeet kuten ruutu ja seisominen ovat ihan alkutekijöissään ja tarvitsevat vielä paljon tekemistä.

Pessimistinä olin tosiaan ilmoittanut Teslan myös tälle viikolle kokeeseen, mutta nyt kun saatiin TK1 olin järkevä ja peruin sen. Saadaan rauhassa käyttää nämä viimeiset kaksi viikkoa valmistautumiseen kun ei ole mitään välietappeja enää.

Possu von Nakki on tehnyt viestiä. Ei ole mennyt ihan putkeen, toistaiseksi on ollut vielä ongelmallista kehittää juoksumotivaatio yhtä vahvaksi kumpaankin suuntaan. Possu on nyt tämän kevään ollut paljon epävarmempi juoksija kuin koskaan ennen. Helpotus on siinä, että kun Possu lähtee, se kyllä juoksee. Jos ongelmia on, ne ovat jo lähetyksessä.

Loogisena tyttönä päätin sitten näiden alkuperäisten pulmien lisäksi tehdä eilisissä treeneissä kisamatkasta. Eri järkevää, ja voitte arvata ettei se sitten kovin hyvin mennytkään. Yksikään lähetys ei onnistunut kerrasta, ja koiran motivaatio tuskin ainakaan kavoi. Kuntotreenit minun pitää ottaa mukaan normilenkitysten rinnalle. Kun kerran juoksumotivaatio vähän rakoilee helpoilla matkoilla, ei voida laskea sen varaan että koira jaksaisi juosta enää sitten kun väsy alkaa iskeä.

No mutta, aina oppii, ja tässä on vielä aikaa treenailla ennen kisakautta.

Jälkeä ei olla nyt pariin viikkoon tehty Tessun kanssa, ja Possulla ei vielä koko keväänä. Sitäkin tahtoisin tekemään, mutta en ole rehellisesti sanottuna vain jaksanut. Tokostressi on vienyt mehut ja tehnyt treeneistä kovin yksipuolisia. 

Vähän pk-tottiksen kaltaista treeniä livahdin kyllä tekemään viime viikolla. PK-kenttämme oli sula, joten pitihän sinne päästä kokeilemaan vieläkö Tessu muistaa esteet. Muisti jopa, minusta poispäin A-este meni komeasti ja turvallisesti. On kummallista treenata koiraa joka on niin iso ettei este aiheuta minkään sortin vaikeuksia. Possu on aina ollut näppärä ja ketterä, mutta kyllä senkin alkuopetus silti vähän vaati. Tesla taas oli sen sortin reikäpää, että sille suhteessa paljon pienempi este meni heittämällä, mutta piti kiinnittää erityistä huomiota alastulojen turvallisuuteen.

On mukava ajatus että kuukauden päästä saadaan tehdä taas täysillä PK-juttuja. Ne on kuitenkin loppujen lopuksi minun ykköslaji minun sielulle. 

ABBA: Super Trouper

Olemme treenanneet hirvittävän paljon tokoa. Lähes joka päivä. Yritän suunnitella viikot niin että tokoiltaisiin vain joka toinen päivä. Siitä huolimatta onnistuin jotenkin lipsumaan ja ainoa treenaamaton päivä pitkään aikaan oli tämän viikon tiistai.

Stefalla ja Possulla on helpompaa, en ole jaksanut tokoilla heillä lainkaan. Possu tekee viestiä sunnuntaisin, ja tänään jostain syystä päädyin sen kanssa hakuilemaan. Tottistakin ollaan saatettu ottaa hyvin vähän, mutta tokoa korkeintaan paikallamakuun häiriökoirana.

Tessun tokoilut ovat menneet melkoisesti eteenpäin. Paikallamakuu ei ole tuottanut enää ongelmia. Korkeintaan käskytyksissä on ollut hankaluuksia, mutta kaikki vastaan nouseminen ja haistelu on poissa. Olenkin kyllä ottanut sille aivan nollatoleranssin, näköjään Teslalle pitää vaan tehdä asioista mustavalkoisia.

Huomenna mennään taas tokokokeeseen koittamaan sitä viimeistä alokkaan ykköstulosta. Kaikki onnistumisen mahdollisuudet pitäisi olla olemassa, mutta ollaan me yllättävillä tavoilla mokailtu aiemminkin!

Avoimen luokan liikkeitä ollaan tietenkin tehty samalla. Meidän ruutu on ottanut harppauksen eteenpäin, avainsanana taisi olla sen bongauksen opettaminen. Piti itse opetella eri bongaussanat ruutuun ja kiertoon, joka teki koirallekin ison eron eikä Tessukainen ole niitä enää sekoittanut. En ole kouluttanut koiraa avoimeen luokkaan sääntömuutoksen jälkeen, joten tämä kierron ja ruudun sekoittaminen oli mulle aivan uusi ongelma.

Myös avoimen luokan paikallaistumista ollaan satunnaisesti kokeiltu. Sekin tuntuu ihan sujuvan, joskin takaakierto tarvitsee varmasti vielä harjoittelua.

Samaten meiltä sujuu nouto. Kaukokäskyt vaihdoin paniikissa takaisin takajalkakaukoihin kun totesin että ne ei valmistu kuukaudessa. Niihin tarvitaan vielä lisämatkaa. Liikkeestä seisomista emme sen sijaan ole harjoitelleet esimerkiksi lainkaan..!

On tässä vielä tekemistä. Mutta josko saataisiin se TK1 ensin plakkariin, voitaisiin alkaa täysillä keskittyä avoimeen luokkaan.

Tarkoitukseni oli kertoa myös Possun viesti- ja hakutreeneistä ja Tessun jälkitreeneistä, mutta näin tässä taas kävi. Runsas kuukausi vielä niin tehdään pk-lajeja ihan täysiä, ja sitten jauhan taas enemmän niistä!