Täällä minä taas olen, ja yritän tällä kertaa ehtiäkin jotain kirjoittamaan :)
Nyt olen sitten käynyt jo pentukurssini, ja jatkan tällä hetkellä joka viikko pyörivässä arki- ja jatkokoulutus tunneilla. Innokkaasti pyörin aina mukana, ja yritystä piisaa, vaikkeivät omistajan käskyt aina mene ihan oikein, mutta parhaani sentään yritän :) Olen saanut tunneilta paljon uusia ystäviä, uusin ihastukseni on eräs suomenlapinkoira.
Nemi on toiminut tunneilla hyvin, tekee kaiken mitä pyydetään, vaikkei ihan oikein aina, mutta kuitenkin. Erityisen ylpeä olen luoksetulon viimeaikaisesta kehittymisestä, koira tulee luokse karkuteiltäkin, mikä on minusta jo suuri saavutus. Myös autojen jahtaamisen luulen hieman jo hävinneen, viime viikonloppuna olimme metsässä kävelemässä, pentu vapaana. Tulimme sitten tielle, minä kävelin edellä ja koira pikkuveljeni ja isäni kanssa takana tulossa. Sitten äkkiä vastaan tuli auto. Olin aivan kauhuissani, koska Nemin nappaaminen on aivan mahdotonta kun se päättää autoa jahdata, ja nyt se oli irti. Käännyin nopeasti ympäri ja huusin tänne, Nemi juoksi suoraan syliini ja vein sen tien reunaan ja kytkin kiinni. Se ei välittänyt autosta laisinkaan! Isä asiasta huomautti ja kehui edistymistä. Sitten saman tien tuli toinenkin auto, sitä Nemi jo vilkaisi, muttei perään yrittänyt. Edistystä! Ja luoksetulon edistymisestä vielä sen verran, että harjoittelimme pikkuveljeni kanssa luoksetuloa, ja koira oli juuri juoksemassa luokseni, kun kissa meni seisomaan keskelle reittiä, ja koira kiersi sen välittämättä siitä vähääkään! Uskomatonta edistystä, yleensä kun Nemi ei korvaansa lotkauta, jos on kissa sadan metrin säteellä sen olinpaikasta...
Ja sitten vielä muihin uutisiin. Ilmoitin Nemin joulukuun Voittaja-näyttelyn pentuluokkaan Helsinkiin. Peukut pystyyn ja toivotaan parasta. Ihan käyttäytymisen kannalta:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti