Maj Karma: Ukkonen

Stefa pelkää ukkosta. Eipä siihen voi paljoa muuta todeta kuin että ai perkele.

Olin taas tokomasiksessa kun SM-ryhmäläiset julkaistiin. Ajattelin että paskaakos tässä treenailee, kun ei me edistytä kuitenkaan yhtään. Pakko kyllä myöntää että treenikaveritkin on aika hyviä, etten kyllä huonoille hävinnyt, mutta kun on teini-ikäinen angstitar, täytyy toteuttaa itseään! LUOJAN KIITOS olin sunnuntain hakutreeneissä kaverin kyydillä ja kotimatkalla puhuttiin vähän tokostakin ja piristyin. On kiva kuulla, että ollaan edistytty jonkun muunkin silmissä, omaa mielipidettään kun on niin helppo epäillä :D

Sunnuntai-iltana sitten käytiin SM-treeneissäkin, kun kerran saan mukana roikkua vielä varakoirakkonakin. Oli kivoimmat tokotreenit vähään aikaan, en ole ehtinyt ryhmätreeneihin pariin viikkoon ja se tuntui ikuisuudelta. Kaikki meni vähän eteenpäin, ruutu, kaukot, seuruu, tunnari.. Siitä oli hyvä jatkaa. Ja jatkettiinkin heti maanantai-iltana, SM-treeneissä myös. Kaukot etenivät oikeasti harppauksin, aivan uskomatonta edistystä.

Tiistaina treenattiin haun ilmaisuita. Alkuun olin hieman pahalla päällä, koska olin kokeillut rulla-ilmaisua pallolle vapautuksella ja siitä ei tullut yhtään mitään! Olin varma että Stefa oli unohtanut koko jutun. Maalimiehen saavuttua paikalle koitettiin sitten kuitenkin uudelleen, ja kuin ihmeen kautta Stefa muistikin taas koko jutun! Ilmeisesti palloja ei sen mielestä ilmasita rullalla. Ei niitä kyllä ilmaistakaan.

Jäljenkin ajoin, ylihelpon alkeisjäljen. Se oli semihuono. Stefa ei vaan taida olla jälkikoira :D Tehdään näitä silti ensi viikolla lisää, kun en pääse hakutreeneihin. Ehkä mun pitäis palata takaisin siihen Canis-lehden juttuun.

Tänään sitten oli tokon koetreenit. Paikkiksen aikana jyrähti ukkonen ja Stefa oli viivana jaloissani. En voinut sitä sitten edes kieltää kun sitä pelotti. Huoh. Oisinpa jättänyt tän tekemättä, eihän se oo paikkiksesta lähtenyt nyt puoleen vuoteen kun sitä ei oo ahdistanut, mutta nyt taas. No, ei tehdä ukkospaikkiksia jatkossa. Yksilöliikkeissä tein sitten vain seuruuta, josta se suoriutui hyvin kun ei tarvinnut olla kaukana musta. Noudonkin tein, joskin siinä luovutus oli ahdistunut. Jatketaan harjoituksia tyynellä säällä. Ja äänensietoharjoituksia aloitetaan, uskon (ainakin toistaiseksi) että tuo on opetettavissa pois. Stefa ei kuitenkaan mene paniikkiin kovista äänistä, se vain ahdistuu ja menee madoksi. Ja luikertelee.

Ai niin, kävi sitten ilmi että olen sittenkin SM-joukkueessa kisaamassa, enkä vain varakoirakkona. Auts.