Dry Cell: Brave

Mulla meni tähän asti havahtua siihen että Possuhan on oikeesti vasta pentu.

Eilisissä tokotreeneissä avauduttiin puolin ja toisin, kun sekä mä että mun treenikaveri haluttiin treenata vaan meidän toiset koirat. Kyse ei ollut siitä etteikö me tiedettäis miten edetä toisenkin koiran kanssa, ettei olis tavoitteita ja muita.. Mutta ei vaan huvita. Possu oli jotenkin tavallistakin häiriöherkempi, piti tehdä just häiriönsietoa, mutta homma tahtoi kaatua siihen etten saanut häiriötä taukoamaan hetkeksikään, kun kaukana toisessa päässä kenttää treenaava toinen pari oli jo liian kova häiriö. No mutta, treenaamalla sekin lähtis. Mutten tahdo treenata sitä :D

Päätin sitten radikaalisti tehdä Possun kanssa hetken pelkkää motivaatiojuttua, leikkimistä, ihan pieniä asioita. En tahdo vääntää jotain perusasentoa jos siitä ei tuu mitään :D Eikä mun onneks oo pakkokaan. Voi olla jopa hyödyksi keskittyä hetken taas suhteeseen ja motivaatioon liikkeiden sijasta. Peruin siis nuorten koirien tokoringin pääsykokeen, koska en voi vaatia siltä vielä sen tasoista seuraamista. Tai voisin vaatia, mutta joutuisin käyttämään paljon apuja eikä se siltikään välttämättä toimisi. Saati sitten paikallamakuu, pysyyhän toi välillä hyvin, mutta välillä ei. Pysymisprosentti on vielä niin pieni, että olisi väärin muita koiria kohtaan viedä Possu sinne riviin. Joten, haetaan sit ens vuonna. Ja humputellaan pentujuttuja tää kesä.

Stefan kanssa kaikki onkin sitten kivaa. Sillä on ilmettä ja tekniikkaa seuruussa, se kestää pidempiä pätkiä, sillä on yritystä. Sen kanssa on hauskaa. Voittajan jutut alkavat olla sinne päin kasassa, mutta niillä ei ole mikään kiire kun SM-kisoihin mennään kuitenkin avoimessa. (Toivon mukaan mennään sinne.) Sit sen jälkeen voidaan korkata voi. Toivon mukaan mahdollisimman vähillä kokeilla päästään siitä luokasta :D

Haku vasta onkin kivaa. Tai, Possun kanssa sekin on vähän tylsää kun pitäisi tehdä hajunhakuja, ja ne on todella pitkäveteisiä harjoituksia. Siinä saa ravailla edestakaisin oikein urakalla että saa tehtyä muutaman maalimiehen treenin. Possu on kyllä hyvä ettei sillä. Kyllä siitä vielä hakukoira tulee. Kun vaan jossain vaiheessa päästäisiin edes muistikuvaharjoituksiin. Ja sitten taas niistä lähetyksiin ilman apuja.

Stefa sen sijaan.. Huhhuh! Se on NIIN HYVÄ. Se osaa ilman apuja syvät suorat pistot, tarvittaessa 70 metriin jos se juoksee myötätuoleen. Se tekee kauniita eteenpäin kääntyviä pistoja, sieviä tyhjiä, ja sitkeästi, useita peräkkäin. Sen olisi maastot ilmaisuja vaille valmiina. Tästä havainnosta järkyttyneenä olen alkanut tehdä taas ilmaisujakin, ja nekin sujuvat. Ei mene kauaa että saadaan ne metsään.

Sitten pitää alkaa tehdä metristä hyppyä. Toistaiseksi se on hypännyt vain 75cm, mutta uskon ja toivon että kyllä sekin siitä. Ja laukauksia. Mulla oli niihin tosi hyvä taktiikka jonka kivasti taas unohdin, mutta jos ylipäätään saisi tehtyä niitä nyt ollenkaan niin voisi nekin mennä eteenpäin. Ja sit kun kyllästyn Stepun kanssa tokoon tehdään pelkkää tottista. Kokeita kohti!