Hercules: Zero to Hero

Oi mikä koiraviikonloppu mulla on ollut!

Perjantaina Christa Enqvist-Pukkila kävi kouluttamassa meitä. Arvostan Christaa koirankouluttajana tavalla joka muistuttaa jo epäjumalan palvomista. Harkitsin jopa valavani itselleni kultaisen Christa-patsaan, mutta se ei olisi yksinkertaisesti mahtunut pieneen asuntooni.

Jos joku ei muista, niin Christahan on se taikasormi joka korjasi Possun teini-iän viime keväänä. Tai siis, Possun teini-iän rajojen kokeilujen aiheuttamat koulutusvirheet, jotka näkyivät karkailuna kesken treenin, keskittymisen ja mielenkiinnon puutteena minua kohtaan, ja ihan puhtaana kurittomuutena. Nyttemmin opettelin pitämään kuria, ja Possu on kuin eri koira. Jopa Christan mielestä :D Oli mahtavaa kuulla kouluttajan kertovan miten paljon lämmitti mieltä nähdä Possun kehitys vuodessa :)

Jännitin tätä etukäteen tosi paljon, koska viimeksi en tosiaan tajunnut ongelmaa ennen kuin Christa sen meille osoitti. Niinpä, suunnittelin koulutusvuoroamme vain todella vähän, ja luotin että Christa taas näyttää minulle missä on vika. Ja niin hän näyttikin.

Jos jollekulle ei vielä tullut selväksi niin kyllä, suosittelen Christaa kouluttajana koko rahan edestä. Itse asiassa suosittelen maksamaan mitä vaan, jos joskus on mahdollisuus Christan koulutuksiin päästä.

Aloitettiin perjantaina ihan vaan seuraamisella. Possuhan pomppii ja paikka elää. Christa näki heti monta muutakin virhettä. Ja totesi rehelliseen tapaansa että Possun seuruussa on niin paljon pielessä, että se on purettava tosi pieniin osiin niiden korjaamiseksi. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista pitää kriteeriä niin että yritän puuttua kaikkeen samaan aikaan, kuten nyt olen tehnyt. Joten, Christa purki seuruun pieniin osiin, levitti sen pitkin hallin lattiaa ja osoitti minulle ongelmakohdat, Ja kaiken lisäksi järjesti ne sellaiseen nippuun, että minun on helppo lähteä pakettia kasaamaan! Jopa seuruu tuntuu nyt helpolta! Aivan ensimmäiseksi me lähdetään korjaamaan Possun sätkiviä etujalkoja, perusasennon kautta. Kaikessa helppoudessaan, opetan siis Possun tulemaan sivulle niin että sen etujalat ovat kauniisti rinnakkain ja osoittavat samaan suuntaan.

Kunhan etujalkoja on pari kuukautta työstetty suoriksi, siirrytään pomppimiseen. Alkuun sitä tehdään ihan vaan parin askeleen seuruupätkillä, lähtien perusasennosta ja päättyen perusasentoon. Osasyy pomppimiselle on Possun palkan odotus, joten sitä palkataan nyt vähän aikaa vain perusasennoista. Pyöriteltiin Possua myös pieniä ympyröitä joissa se kulkee ulkokaarella, ja sen kulkiessa pidemmän matkan se ei ehtinyt hyppiä. Oikea askellus merkattiin jatkuvalla kehumisella. Ja kun koira on lopulta saatu ymmärtämään mikä on oikea käytösmalli, eliminoidaan se virheellinen. Eli aletaan kävellä suoraan, ja jokaiseen satunnaiseen pompahukseen puututaan. Mä niin saan Possusta tasaisen seuraajan tällä ratakiskomallilla!

Kolmantena asiana siirretään Possua vielä 5-10 senttiä taaksepäin. Se ei tällä hetkellä edistä, paitsi vahingossa hetkittäin, mutta Christa uskoi että taaempi seuraamispaikka saisi kulkuun lisää tasaisuutta. Ja minähän teen mitä minulle käsketään :D Päätin vakaasti että vuoden päästä minulla on näyttää Christalle jotain aivan muuta seuruuta kuin tänä vuonna.

Toisella kierroksella kysyin neuvoa Possun vempulaan takapäähän. Se vaihtaa lonkalle jopa kaukokäskyjen väleissä, koska on vaan niin vaikeaa maata suoraan. Christa toppuutteli jo ongelman kerrottuani että tähän ei kannattane vielä puuttua. Possu on niin käsittämättömän vempula, että on turha kuvitella että se pystyisi hallitsemaan takapäätän pitkän paikkiksen ajan. Possun täytettyä kaksi vuotta sopii asiaan puuttua vähän tarkemmin, jotkut suosittelevat tähän puuttumista vasta kolmen vuoden iässä. Ja toisena asiana ennen treeniä, vempula-Possun ranka on tutkittava. Tietenkin, enhän minä voi varmaksi tietää onko se makarooni ihan vain synnynnäisesti, vai onko Possussa jotain vikaa. Osteopaatin tuomion jälkeen voi treeniä sitten jatkaa turvallisin mielin. Kun sitten tein Possulla maahanmenoja tarkastellaksemme meneekö se ylipäätään koskaan nätisti ja suoraan maahan, löytyi The Vika. Possu kyttää palloja. En ole kiinnittänyt tähän huomiota lainkaan, koska Possu ei jää asioihin ongelmallisesti kiinni, vaan pystyy tekemään asioita vaikka vieressä treenaavaa koiraa palkattaisiinkin pallolla. Itse en sitten olekaan etu- ja takapalkkoja käyttänyt. Häiriötreeneissä on palloja kyllä ollut, mutta niissä Possu ei ole juurikaan palloihin jumittanut. Etupalkkapalloon se sen sijaan jumitti kuin liimattu.

Onnekkaasti meillä oli koulutuksessa kuunteluoppilaana Oili Huotari. Christa ja Oili päättivät, että Possun kyttäilyongelmaa on jatkettava Nuorten Koirien Tokoringin koulutuksessa sunnuntaina, koska perjantaina emme ehtineet kuin raapaista pintaa. Tarkoitukseni oli tuoda sunnuntain koulutukseen Stefa, mutta onnekkaasti Ville oli ilmoittanut Possun rallytokoon samaiselle sunnuntaille, ja Possun kiiman takia veikin kisaan Stefan.. Joten koiranvaihto sopi enemmän kuin hyvin. Muutenkin, Stefan koulutusongelmat kaipaavat tällä hetkellä enemmän toistoja kuin muuta apua. Siispä, perjantaina laitettiin Possu vain tekemään vähän maahan-istu-vaihtoja ja perusasentopyörittelyjä lentävistä palloista huolimatta. Possu von Nakki yllätti meidät kaikki osoittaessaan hurjaa toimintakykyä jumituksesta huolimatta. Possu pystyy samaan aikaan jumittamaan palloa ja pitämään täydellisen perusasennon - eron huomaa vaan siitä että sen silmät menevät kieroon pinnistelystä. Mielentilahan ei kuitenkaan koetilanteessa toimi vaikka Possu käskyjä pallohäiriöillä tottelisikin, joten jumitus on otettava työstettävien asioiden listalle, heti ja perusteellisesti.

Lauantaina yhdistyksemme järjesti tokomaajoukkueen karsintakokeen Seinäjoen Hurtta-hallissa. Näppäränä Excel- ja Google Docs -nörttinä istuin toimistossa laskemassa yhteispisteitä ja päivittelemässä onlinetulospalvelua. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta käsittämättömän hauska, hyväntuulinen ja ennen kaikkea palkitseva. Ollaan nyt jo saatu paljon loistavaa palautetta eiliseltä, mm. maininta että karsintakokeemme oli tähänastisista paras, ja järjestelyt 10+. On ihan mahtavaa tehdä kokeita Lakeuden Tokoilijoissa, meillä on paljon näppärää ja reipasta talkooväkeä jonka voi luottaa hoitavan hommansa :) Talkoilijoita oli jopa niin paljon että kaikki halukkaat omastakin seurasta pääsivät osallistumaan :D Aina parempi!

Lauantai-iltana kun sitten raahauduin silmät kierossa kotiin nukkumaan osasin arvostaa koiriani. Possu ja Stefa olivat saaneet isot luut aamulla, ja ne olivat niitä tyytyväisenä päivän nakertaneet. Kotiintullessani tyytyväiset koirat käänsivät kylkeä ja jatkoivat uniaan, ei tarvinnut lähteä minnekkään väsytyslenkeille tai pika-aktivoinneille. Arvostan tätä ominaisuutta koirissani ihan järjettömästi, en jaksaisi koiria jotka vaativat joka päivä jotain riehumista.

Tänään sunnuntaina sitten jatkettiin Oilin koulutuksessa. Possun kanssa lähdettiin työstämään pallojen kyttäämistä, ja Possu tekikin jo merkittävissä määrin paremmin - tämä kummallinen koira tuntuu oppivan asiat välittömästi, jopa niinkin pinttyneet kuin jokin pallojenkyttäily. Tehtiin noutoa pallojen yli, seuruutettiin palloista ohi, seuruutettiin pallo vasemmassa kädessäni Possun pään vieressä. Taas saatiin yksi kiva lisäharjoitus Possun seuruulle, pomppiminenkin vähentyy kun Possun on keskityttävä tuijottamaan minua pallosta huolimatta.

Toisella kierroksella tehtiin vähän kuuntelutreeniä. Possu yllätti minut pystyessään rikkomaan kaavaa ongelmitta, noutokapulan heiton jälkeen saattoi hyvin mennä istu-maahan, käskyt se kuunteli tarkkaan ja meni halpaan vääriä käskysanoja ladellessani vain harvoin. Joitain asioita pitää vielä vähän hioa, esimerkiksi sivulle Possu pomppaa helposti mistä tahansa sanasta, ei tarvitse sanoa edes mitään ässällä alkavaa, Possun mielestä esimerkiksi muikku on tarvittaessa selvä sivulle-käsky.

Tehtiin myös luoksetulon stoppia. Olen tehnyt sitä ehkä kerran, ja meillä on kahden viikon päästä koe. Oili totesi että ihan turhaan minä sitä kiertämistä hinkkaan ja pohdin etten voi tehdä stoppeja ennen kierron oppimista. Viskottiin sitten makupaloja (pitsanreunoja, koska joku ei halunnut syödä reunojaan ja Possun kuivaruokanappulat olivat liian pieniä viskottaviksi) edes takaisin ja pysäyteltiin Possua. Se teki hurjan hienoja stoppeja, Possu on tosi nopea ja taitava koira. Oili neuvoi heti myös luoksetulon maahanmenon opettamisen, mikä tuli tarpeeseen. Stefalle olen vain karjunut MAAHAN luoksetulossa ja se on toiminut, joten en ole edes ajatellut miten saisin siitä nopeamman kouluttamalla sen erikseen :D Mutta, nyt sitten osaan senkin, joten Possun kanssa voidaan tämä virhe korjata.

Oli aivan huippumahtava viikonloppu, huippumahtavilla kouluttajilla ja huippumahtavilla karsintakisoilla. Kouluttajat antoivat Possusta niin hyvää palautetta että suorastaan kiemurtelin tyytyväisyyttäni, Possu on muuttunut niin mahtavaksi pikku koiranaluksi :) Se kuulemma tahtoo tehdä aina oikein, mikä nauratti mua hurjasti :D Pikku tuhma-Possu! Mutta niin se kyllä tahtookin. Meidän yhteistyötä kehuttiin, Possu on kentällä nimenomaan mun kanssani tekemässä, ei harkitsekaan lähtevänsä mihinkään riehumaan. Possua kehuttiin koirana muutenkin, sen olemuksessa on piirteitä jotka saivat sekä Christan että Oilin sitä ylistämään, Oili jopa mainitsi Possun pentusuunnitelmista että hyvä, tälläisellä koiralla ehdottomasti pitääkin tehdä pennut :) Ja kyseli meidän tavoitteista, kai ne ovat riittävän korkealentoiset tälle koiralle :D Onnekkaasti ne ovat.

Ps. Ville ja Stefa nappasivat rallykisoista kolmannen ALOhyv-tuloksensa ja täten koulutustunnuksen RTK1!